Lue keskustelun säännöt.
Mikä on elämäsi suurin murhe just nyt?
Itsellä kohta alkava työttömyys ja läheisen syöpä. :(
Kommentit (940)
Sain tietää olevani uhri pedofiilirinkikeississä, joka on tapahtunut vuosia sitten ja johon minut on nyt vasta uhriksi tunnistettu. Aivoni olivat unohtaneet koko jutun. Oikeudenkäynti tulossa enkä todellakaan tilannut tällaista paskaa elämääni juuri nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Murehdin sitä, että Suomessa ulkomaiset futaajat rais kaa lapsia, eikä siitä saa mediassa kertoa. Kohta täällä on joku FC Pedoviilit, joka hyväksytään rasismin pelossa.
Henkisesti väkivaltainen parisuhde, jonka seurauksena itsetuntoni on murentunut. Ahdistus, masennus, yksinäisyys. Itsetuhoiset ajatukset päivittäin. Eilen puolisoni sanoi, että itseni tappaminen olisi kaikkein järkevin vaihtoehto ja hän saisi elää kahdestaan tyttäremme kanssa. En vain uskalla ja olen alkanut itsekin uskoa tämän olevan paras vaihtoehto.
Oman rakkaan tyttären syöpä, joka todettiin vuoden alussa ☹️
Rutistus teille kaikille puolestani.
Oma suurin murheeni.. entä jos sen kirjoittaa, niin muuttuuko se todeksi?
En pysty kirjoittamaan =(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole varaa moottoripyörään... Oikeasti ajattelin että tuo olisi hieno tapa viettää koronakesän, ajoin kortin mutta pettymys on suuri kun ei yksinkertaisesti ole varaa mihkään pyörään joka kelpaisi. Nyt on sitten vain kotona yksin istuskelua ja tyhjää elämässä.
Lenkille, uimaan
Vierailija kirjoitti:
Poika ilmeni homoksi eikä meistä tule koskaan isovanhempia.
Kannattaa miettiä asian positiivisia puolia. Ehkä hän pystyy nauttimaan elämästä puolisonsa kanssa paljon vapaammin kuin lapsiperhe-elämässä. Voi säästyä monelta harmilta ja huolelta. Nykyään on paljon eroja ja lasten kasvattaminen nykymaailmassa on haastavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Henkisesti väkivaltainen parisuhde, jonka seurauksena itsetuntoni on murentunut. Ahdistus, masennus, yksinäisyys. Itsetuhoiset ajatukset päivittäin. Eilen puolisoni sanoi, että itseni tappaminen olisi kaikkein järkevin vaihtoehto ja hän saisi elää kahdestaan tyttäremme kanssa. En vain uskalla ja olen alkanut itsekin uskoa tämän olevan paras vaihtoehto.
Soita mahdollisimman pian kriisipuhelimeen 0925250111 tai johonkin vastaavaan. Tilanteessasi on ihan mahdotonta etsiä itse apua voimien ollessa täysin loppu. Toivon sinulle pelkkää hyvää ja olet tärkeä ihminen <3
Huolestunut äiti kirjoitti:
Oman rakkaan tyttären syöpä, joka todettiin vuoden alussa ☹️
Olen niin pahoillani. Voimia teille kaikille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ulosotto. Joka onneksi tulee päättymään nyt elokuussa. Saan sitten normaalin palkan käteen ja tämä stressi helpottuu.
Vaimon kuolema pari kuukautta sitten.
Mutta kannan häntä sydämessäni loppu elämän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei oikein mikään. Saatan olla rakastunut toiseen ja olen naimisissa. Eli oikeasti minulla menee hyvin. Läheisten terveys on kuitenkin kaiken a ja o. Ja oma terveys. Ikinä ei voi tietää mitä kulman takana odottaa. Elämäni oli nuorena aika rankkaa joten toivottavasti nyt olisi edes vähän aikaa helpompaa.
Suunnaton ikävä rakastajaani... :((
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Parisuhdehuolet. Mies tuntuu etääntyvän minusta fyysisellä tasolla, enkä ymmärrä mistä se johtuu kun ei suostu/osaa puhua asiasta, vaikka yrittänyt olen monia kertoja. Muuten menee hyvin ja meillä on ihanaa yhdessä, mutta seksielämä hiipunut kokonaan ja muutenkaan miestä ei tunnu läheisyys enää kiinnostavan. Olen ihan ymmälläni, miten ennen niin innoissaan sylittelevästä ja seksinkin suhteen huomaavaisesta ja ihanasta miehestä on tullut tuollainen, ettei yhtään kiinnosta. Syytän itseäni, olen melko varma että vika on minussa. Mutta haluaisin vain tietää MIKÄ se vika on, jotta voisin sen korjata. Rakastan miestäni, enkä halua ketään muuta. En myöskään halua rikkoa tätä kaikkea, mitä olemme yhdessä rakentaneet, vain jonkin seksin takia. Mutta surettaa ja ahdistaa sekin ajatus, jos joudun elämään nyt nunnana loppuelämäni...
Haluaisin vain ihan tavallisen parisuhteen takaisin, sellaisen kuin meillä aiemmin oli.
Vika on siinä että miehesi on ihastunut toiseen naiseen. Sinussa ei ole muuta vikaa kuin se ettet ole tämä toinen nainen. Pahoitteluni. Toivottavasti miehesi herää ihastuksestaan pian tai päädytte eroon että voit löytää uuden miehen etkä joudu roikkumaan noin ikävässä tilanteessa.
Jatkuva väsymys ja masentunut fiilis.
😒. Itsellä hieman sama. Ollut lomalla nyt 4 viikkoa, vielä viikko lomaa ja itkettää pelkkä ajatus mennä töihin.. Oma elämä on myt liian kuormittavaa, mutta yritän pitää kiinni näistä kulisseista.. En halua menettää tätä kaikkea.. Ahdistaa kun ei voi edes kenellekään jutella näistä fiiliksistä.. En hitto tiedä yhtään mitä tekisin...
Vierailija kirjoitti:
Henkisesti väkivaltainen parisuhde, jonka seurauksena itsetuntoni on murentunut. Ahdistus, masennus, yksinäisyys. Itsetuhoiset ajatukset päivittäin. Eilen puolisoni sanoi, että itseni tappaminen olisi kaikkein järkevin vaihtoehto ja hän saisi elää kahdestaan tyttäremme kanssa. En vain uskalla ja olen alkanut itsekin uskoa tämän olevan paras vaihtoehto.
Hyvä kun sait avauduttua tänne, varmasti raskas tilanne. Puolisosi on psyykkisesti sairas, kukaan terve ihminen ei sano toiselle noin. Mitä nopeammin pääset hänen läheltään pois, sen parempi. Tuollainen ihminen sairastuttaa kaikki ympärillään. Eikä hän muutu. Tilanne vain pahenee. Oot ansainnut olla onnellinen ja vapaa kaikesta tuollaisesta, et uskokaan miten helpottavaa tulee olla elää ilman tuon henkilön läsnäoloa. Mitä nopeammin lähdet, sen parempi. Mutta suunnittele lähtö huolella ja tähän kannattaa pyytää apua. Onko sulla ketään hyvää ystävää johon voisit luottaa? Ketään jonka luokse voisit mennä aluksi kun etsit uutta kotia? Minkä ikäinen teidän tyttö on, pärjääkö hän puolisosi kanssa?
Esimerkiksi Nollalinjalta saa 24/7 apua henkiseen väkivaltaan ja tilanteen ratkaisemiseen. Sen numero on 080 005 005. Soita, et voi menettää siinä mitään. Soittaminen on maksutonta.
Vierailija kirjoitti:
Sairaana jo 1,5 vuotta putkeen eikä lääkäreitä tunnu kiinnostavan, vaikka siellä on rampattu yli 30 kertaa. Paljon lääkkeitä ja ruokavalioita kokeiltu, mikään ei auta ja mitään ei löydy testeistä. Taitaa loppu olla lähellä. :/ En oo edes 20.
❤️
Näitä lukiessa tajuaa, kuinka monella on raskasta. Muillakin kuin minulla.
Voimia kaikille muillekin!
Välillä tuntuu, että uuvun suruun ja ahdistukseen kummityttöni pahoinvoinnin ja itsetuhoisuuden vuoksi (kirjoitin jo edellä)...
Kummitäti
Sairaana jo 1,5 vuotta putkeen eikä lääkäreitä tunnu kiinnostavan, vaikka siellä on rampattu yli 30 kertaa. Paljon lääkkeitä ja ruokavalioita kokeiltu, mikään ei auta ja mitään ei löydy testeistä. Taitaa loppu olla lähellä. :/ En oo edes 20.