Mikä on elämäsi suurin murhe just nyt?

Suurin murheeni on tämä ympäröivä todellisuus. Harmittaa miten monet ihmiset on nykyään niin hiton itsekkäitä ja itsekeskeisiä. Ihan sama mistä on kyse. Helppona esimerkkinä kaupungilla kukaan ei katso eteensä, kävellään päin. Harva antaa tilaa muille ja todella harvalla on enää mitään käytöstapoja. Ihmiset jopa hämmentyy, kun annan tilaa tai päästän edelleni. Ei kukaan osaa enää edes odottaa sellaista.

Sanoisin, että paljon on muuttunut reilu 10 vuodessa. Hirvittää mitä tää on 10 vuoden kuluttua.

Läheisen kuolema jota edelsi sadistinen väkivalta. Ikävä jäi ja paljon muutakin.

Harmistunut kirjoitti:

Harmittaa suunnattomasti se, että kauneinta mitä saatamme sateen jälkeen nähdä, on sateenkaari 🤗 mutta en halua sitä enää katsella, sillä minulta sen on joku väestöryhmä vienyt ( voikohan tämän julkaista, on kai joku sananvapaus sentään olemassa!)

Asennoituminen on vain sun omassa päässäsi. Voit ihan itse päättää, että se on sulle edelleen rakas eikä sitä voi sulta kukaan viedä.

Vierailija kirjoitti:

Ei oikein mikään. Saatan olla rakastunut toiseen ja olen naimisissa. Eli oikeasti minulla menee hyvin. Läheisten terveys on kuitenkin kaiken a ja o. Ja oma terveys. Ikinä ei voi tietää mitä kulman takana odottaa. Elämäni oli nuorena aika rankkaa joten toivottavasti nyt olisi edes vähän aikaa helpompaa.

Sama täällä. Olen rakastunut toiseen mieheen ja olen avoliitossa. Toisin sanoen Aika helppoa on.

Koronarokotus pisti kropan ihan paskaksi. Toivottavasti tätä ei kestä kovin kauaa.

Korona edelleen vaikuttaa kaikkien elämään.

Tehoste rokotus enskuussa niin voi vähän vapaammin elää unohtamatta kaupat ja metro ffp2 mutta kylään menen ilman maskia.

Rahat loppu ja viikko vielä pitäs pärjätä jotenkin

Se etten voi hakea oikeutta ja suojella viattomia.

Lähes 98-vuotias dementoituva äiti, joka valittaa tuskiaan ja yksinäisyyttään sekä kuolemanpelkoaan koko ajan. Enkä osaa lohduttaa tai auttaa, vaan päinvastoin ahdistun itse ja koen ärtymystä, kun vanhus toistaa loputtomasti samoja lauseita uudestaan, yhä uudestaan. Perushoito on järjestetty hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Rahat loppu ja viikko vielä pitäs pärjätä jotenkin

Hyvä aika alkaa paastolle. Nestepaastolle, varsinkin jos on liikakiloja. Siitä se lähtee.

Juuri nyt koiramme kuolema. Tuskin uskon, että on poissa. Ei vaan ole mammalla rakasta tassuttelemassa.

Se, että olimme myymässä asuntoamme ja välittäjät totesivat etteivät ota myyntiin. Hometta siis. Isännöitsijälle ilmoitus: tuloksena 35 sähköpostia. Hallituksen peejiin sanelemana (inhoaa minua). Nyt heinäkuussa ei mitään. Otamme asianajajan hoitamaan. Meitä kiusattiin tarpeeksi.

On otettu yhteyksiä asumisterveystarkastajaan ja sinnetänne.

Ei selviä homma millään ilman asianajajaa. Itselläni nousee oksennus kurkkuun koko aiheesta.

Onneksi tausta-asiat ovat ok, mikään ei pala pohjaan tällä viivyttämisellä, mutta paha mieli on ja pysyy. Kiusaamisella saa ihmisen murtumaan.

Ei olisi uskonut, että joutuu tällaisen kohteeksi.

Herättyäni sohvan vieressä oli jallupullo. Ilmeisesti mies taas veti kännit heti kun minä menin nukkumaan. Sitä on tapahtunut nyt aika useinkin. Ahdistavaa, kun toinen vaan juo. Onneksi ei ole lapsia, tarvitsee miettiä vaan omaa jaksamistaan.

Esimiehenä työntekijän etsiminen, ei vaan löydy ja sitä myötä ollaan isossa pulassa. (Päivähoito)

Vierailija kirjoitti:

Herättyäni sohvan vieressä oli jallupullo. Ilmeisesti mies taas veti kännit heti kun minä menin nukkumaan. Sitä on tapahtunut nyt aika useinkin. Ahdistavaa, kun toinen vaan juo. Onneksi ei ole lapsia, tarvitsee miettiä vaan omaa jaksamistaan.

Jos juomista on kestänyt kauan, suosittelen jo kysymään mieheltä kumman valitsee - sinut vai viinan. Jos ei viinaa jätä, lähdet. Ansaitset parempaa kuin viinapullolle juttelevan ja viimeiset elinvuotensa uhraavan puolison. Usko mua! Ansaitset parempaa, ja jopa yksin oleminen on parempi vaihtoehto - vähemmän huolta ja enemmän rauhaa.

Keväällä tapahtunut keskenmeno. Sen jälkeen on ollut vihainen ja epätoivoinen olo ja tunne, että emme tule koskaan saamaan lasta :( Vaikka tiedänkin, ettei keskenmeno vielä johda seuraavien raskauksien epäonnistumiseen, en mahda mitään fiilikselleni. Tähän päälle vielä täysin sekaisin oleva kierto ja kivut. Olen myös jäänyt todella yksin tämän asian kanssa.

Oma mielenterveys prakaa. Lisäksi työnteko ei mun koulutuksella kannata, koska en pysty kokopäivätyöhön. Kokopäiväisestikään en jäisi juuri voitolle verrattuna sairaseläkkeeseen tukineen. En kuitenkaan haluaisi olla eläkkeellä, vaan kyetä normaaliin elämään. :/ 

Köyhyys ja työttömyys.

Sen kaiken lisäksi suurin huoli on terveydestä, sillä kun ei ole varaa syödä paljon, olen alipainoinen, että luut näkyvät läpi.

Kiitos teille kannustavista kommenteista! Henkisesti väkivaltainen parisuhde on jatkunut jo vuosia. Alan olla jo siinä pisteessä, että lähteminen on ainoa vaihtoehto. En tunnista enää itseäni, sitä millainen olin ennen… iloinen, nyt jäljellä on ihmisraunio, joka säikkyy jopa omaa varjoaan. Rakastan 6v. tytärtäni yli kaiken, mutta en saa voimaa lähteä. Tähän lähtemiseen vaikuttaa myös pelko siitä, että mies tekee joitain peruuttamatonta. Aion silti hakea apua.