Mikä on elämäsi suurin murhe just nyt?

Työtön 34 työvuoden jälkeen viisi vuotta. Alkoholismi, mielenterveysongelmat päättyivät pään katuun lyömiseen, viikon taju osittain pois. Ystäviä ei ole enää. Pitäskö jo varata jo hautapaikka? Kivaa naista etsin mutta mahdotonta, olen 59 muuten perusterve. Tämä ei ole seuranhakua.

Typerintä on et sossu sanoo myy asuntos ni saat toimentulotukea. En halua

Työtön 34 työvuoden jälkeen viisi vuotta. Alkoholismi, mielenterveysongelmat päättyivät pään katuun lyömiseen, viikon taju osittain pois. Ystäviä ei ole enää. Pitäskö jo varata jo hautapaikka? Kivaa naista etsin mutta mahdotonta, olen 59 muuten perusterve. Tämä ei ole seuranhakua.

Typerintä on et sossu sanoo myy asuntos ni saat toimentulotukea. En halua

Poika ilmeni homoksi eikä meistä tule koskaan isovanhempia.

Raskaus kierukkaehkäisystä huolimatta. Pelko hankalasta synnytyksestä, sen jälkeisestä masennuksesta ja terveysongelmista niin kuin kävi ensimmäisen lapsen kohdalla. Asunto myöskin liian pieni kahdelle lapselle eikä varaa ostaa isompaa. Mutta kyllä se tästä.

Olen pahoillani vuoksesi. Voimia sinulle.

Aloin miettimään, eikä mulla kyllä ole mitään murheita tällä hetkellä. En keksinyt mitään kirjoitettavaa tähän keskusteluun - se lienee se suurin murhe sitten.

Puolisoni alkoholismi, mielenterveysongelmat ja lopulta psykoosi. Olen aivan loppu. Omassa rinnassa muutoksia, epäillään rintasyöpää. Olisipa puoliso joka jaksaisi tukea, pelottaa.

I have become comfortably numb. - Siis vähän niinkuin evvk joka asialle. Tulevaisuus? evvk. Hommat rullaa eteenpäin tai jonnekin mutta evvk. Korjatkoot joku muu maailman ongelmat, evvk.

Tonttu61 kirjoitti:

Työtön 34 työvuoden jälkeen viisi vuotta. Alkoholismi, mielenterveysongelmat päättyivät pään katuun lyömiseen, viikon taju osittain pois. Ystäviä ei ole enää. Pitäskö jo varata jo hautapaikka? Kivaa naista etsin mutta mahdotonta, olen 59 muuten perusterve. Tämä ei ole seuranhakua.

Typerintä on et sossu sanoo myy asuntos ni saat toimentulotukea. En halua

Tää on just ihme juttu että miksi pitää myydä asunto että voi saada toimeentulotukea. Ihan järjetöntä.

Vuokriin tuhlataan verorahoja joista säästettäisiin miljoonia jos ihmisten annettaisiin asua omistusasunnoissaan joidenka eteen ovat tehneet muutenkin töitä vuosikausia. Aivan käsittämätöntä tuhlausta.

Miksei siellä tapahdu muutoksia järkevämpään ja taloudellisempaan suuntaan? Ei verorahoja ole käytössä kuin rajallinen määrä

Naapurin leikkaamaton uroskoira joka juoksentelee vapaana. Itsellä narttupentu jolla muutaman kuukauden kuluttua aika ekoille juoksuille. Jalostustoiveita olisi, joten ei haluaisi heti steriloida. Maaseutua, olisi kiva pitää oma koira omassa pihassa vapaana, mutta tuon naapurin vapaana ympäri kylää kulkevan uroksen takia ei voi.

Pienet on ihmisellä murheet tällä hetkellä, ja hyvä niin.

Vierailija kirjoitti:

Tonttu61 kirjoitti:

Työtön 34 työvuoden jälkeen viisi vuotta. Alkoholismi, mielenterveysongelmat päättyivät pään katuun lyömiseen, viikon taju osittain pois. Ystäviä ei ole enää. Pitäskö jo varata jo hautapaikka? Kivaa naista etsin mutta mahdotonta, olen 59 muuten perusterve. Tämä ei ole seuranhakua.

Typerintä on et sossu sanoo myy asuntos ni saat toimentulotukea. En halua

Tää on just ihme juttu että miksi pitää myydä asunto että voi saada toimeentulotukea. Ihan järjetöntä.

Vuokriin tuhlataan verorahoja joista säästettäisiin miljoonia jos ihmisten annettaisiin asua omistusasunnoissaan joidenka eteen ovat tehneet muutenkin töitä vuosikausia. Aivan käsittämätöntä tuhlausta.

Miksei siellä tapahdu muutoksia järkevämpään ja taloudellisempaan suuntaan? Ei verorahoja ole käytössä kuin rajallinen määrä

Juuri näin, jos myisi asuntonsa pois ei todellakaan saisi toimeentulotukea vaan se asunnosta saatu raha pitäisi ensin käyttää elämiseen. Mutta asumistukea kuitenkin saisi paljon enemmän eli satoja euroja kuukaudessa vaikka koko kauppasumma olisi tilillä käyttämättömänä. Kelan kannattaisi siis maksaa tt-tukea vaikka 100-200€/kk omaan asuntoon ja silti pääsisi halvemmalla kuin maksamalla 300-400€/kk asumistukena.

Vierailija kirjoitti:

Tonttu61 kirjoitti:

Työtön 34 työvuoden jälkeen viisi vuotta. Alkoholismi, mielenterveysongelmat päättyivät pään katuun lyömiseen, viikon taju osittain pois. Ystäviä ei ole enää. Pitäskö jo varata jo hautapaikka? Kivaa naista etsin mutta mahdotonta, olen 59 muuten perusterve. Tämä ei ole seuranhakua.

Typerintä on et sossu sanoo myy asuntos ni saat toimentulotukea. En halua

Tää on just ihme juttu että miksi pitää myydä asunto että voi saada toimeentulotukea. Ihan järjetöntä.

Vuokriin tuhlataan verorahoja joista säästettäisiin miljoonia jos ihmisten annettaisiin asua omistusasunnoissaan joidenka eteen ovat tehneet muutenkin töitä vuosikausia. Aivan käsittämätöntä tuhlausta.

Miksei siellä tapahdu muutoksia järkevämpään ja taloudellisempaan suuntaan? Ei verorahoja ole käytössä kuin rajallinen määrä

No ajatellaan, että eläköön nyt ensialkuun asuntonsa myyntituloilla. Mutta voishan kyllä minustakin joustaa edes tietyksi ajaksi.

Vierailija kirjoitti:

Puolisoni alkoholismi, mielenterveysongelmat ja lopulta psykoosi. Olen aivan loppu. Omassa rinnassa muutoksia, epäillään rintasyöpää. Olisipa puoliso joka jaksaisi tukea, pelottaa.

Suurin osa muutoksista rinnassa on jotain vaaratonta. Ei paljon lohduta mutta jaksamista sinulle!

Pelko, saanko koskaan toista lasta. Käyn hoidoissa ja syön kaiken maailman lääkkeitä ja muuta. Mielialat vaihtelee ja tekee hulluksi. Tätäkö se vaatii, että vauvan saa? Toiset raskautuu tuntuu kuin pelkästä katseesta. Sekundääristä lapsettomuutta (ja varmasti jo ilman esikoista) ei voi tietää, ennekuin itse kokee.

Elämän tilanteesta johtuva lapsettomuus

Vierailija kirjoitti:

Työttömyys myös mulla. Opiskelin uuden ammatin kovalla työllä ja nyt sitten edelleen ilman työtä ja tuloja, joilla mahdollistaa mitään tässä elämässä.

Tämähän se, ja uudestaan ei jaksaisi lähteä mitää opiskelemaan. Työmarkkinat on surkeat suomessa ja palkkaa ei makseta.

Parisuhdehuolet. Mies tuntuu etääntyvän minusta fyysisellä tasolla, enkä ymmärrä mistä se johtuu kun ei suostu/osaa puhua asiasta, vaikka yrittänyt olen monia kertoja. Muuten menee hyvin ja meillä on ihanaa yhdessä, mutta seksielämä hiipunut kokonaan ja muutenkaan miestä ei tunnu läheisyys enää kiinnostavan. Olen ihan ymmälläni, miten ennen niin innoissaan sylittelevästä ja seksinkin suhteen huomaavaisesta ja ihanasta miehestä on tullut tuollainen, ettei yhtään kiinnosta. Syytän itseäni, olen melko varma että vika on minussa. Mutta haluaisin vain tietää MIKÄ se vika on, jotta voisin sen korjata. Rakastan miestäni, enkä halua ketään muuta. En myöskään halua rikkoa tätä kaikkea, mitä olemme yhdessä rakentaneet, vain jonkin seksin takia. Mutta surettaa ja ahdistaa sekin ajatus, jos joudun elämään nyt nunnana loppuelämäni...

Haluaisin vain ihan tavallisen parisuhteen takaisin, sellaisen kuin meillä aiemmin oli.

Vaimon salasuhde ja siitä seurannut avioero. Iso ja loppuelämän murhe.

Suuri suruni on, että aikuinen lapseni oli koulukiusattu, ja siksi kokee ettei koskaan kelpaa kenellekään kumppaniksi. Hän on kuitenkin herttainen ja hyvä ihminen, lahjakas ja tunnollinen, hänellä olisi paljon annettavaa puolisona ja vanhempana. Mutta kun hän ei näe sitä itse, ei ole mitään tehtävissä.

Juuri nyt ei kummoinen murhe: en jaksaisi lähteä istumaan iltaa ystävien mökille näin töiden jälkeen. Väsyttää,mutta tuli luvattua.