Lue keskustelun säännöt.
Gynekologi: “Joillakin kolmekymppisillä juna lasten saantiin on jo mennyt”
18.08.2020 |
Yrittäkää nyt ymmärtää, että lapset tulee tehdä nuorena!
https://yle.fi/uutiset/3-11228907
"Hedelmällisyys voi laskea, vaikka vaihdevuosiin olisi vielä pitkä aika.
– Valitettavasti joillakin kolmekymppisillä juna lasten saannin suhteen on jo mennyt. Nelikymppisillä se on jo hyvin yleistä, sillä naisen hedelmällisyys alkaa laskea voimakkaasti 35-vuotiaana, sanoo lapsettomuuteen erikoistunut naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Paula Kuivasaari-Pirinen."
"50-vuotiaan munasarja kolmekymppisellä
Moni luulee, että hyvä terveys ja hyvä kunto ja terveet elintavat ovat suoraan tae hedelmällisyyden säilymisestä. Näin ei kuitenkaan ole, vaan iän vaikutus hedelmällisyyteen on armoton.
Valtaosalla kolmekymppisistä naisista munasarjat toimivat vielä täydellä teholla, mutta joskus gynekologi tapaa vastaanotolla naisia, joiden munasarjat ovat saman näköiset kuin 50-vuotiaalla."
Niin. Että mitkä on ne syyt parinkympin ikävuosina lykätä lastenhankintaa, jos lapsia haluaa ja jos puitteet on muuten kunnossa? Kun tekee mieli bilettää ja matkustella? Ei ole hyvä syy! Matkustella voi lastenkin kanssa ja sitten taas itsekseenkin, kun lapset ovat täysi-ikäisiä tai riittävän vanhoja muuten, mutta hedelmällistä ikää ei voi lykätä myöhemmäksi. Kun tekee mieli kouluttautua, tehdä töitä, luoda uraa, eikä ole rahaa? Ei kelpaa syyksi! Ehdit kouluttautua, tehdä töitä ja luoda uraa myöhemminkin, mutta hedelmällistä ikääsi et edelleenkään voi lykätä myöhäisemmäksi. Eikä rahakaan ole ongelma, sitä kun saa viime sijassa Kelasta.
Kommentit (284)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsia pitää tehdä vain jos itse niitä haluaa, ei mistään muusta syystä.
Ja se että lapsia ei sitten tule kun vaikka 35v aloittaa niin se on kyllå vale. Kaikki tuntemani naiset on saaneet lapsen ihan luomusti kun sen ovat halunneet vaikka ikää on ollut jo låhes 40 tai jopa yli niin kuin ystävä joka sai juuri esikoisen 42-vuotiaana.
Ja moni nainen ei nykyään edes halua lapsia, ei edes sitä yhtå.Hohhoijaa... Ei se ole vale, vaan tutkittu tilastollinen tosiasia, että hedelmällisyys on keskimäärin jo huomattavasti laskenut tuossa iässä. Tutkijoilla on tarkasteltavanaan hiukan suurempi otos naisia, kuin teillä jotka kerrotte siskojenne ja kumminkaimojenne raskautumisista.
Itse asiassa kunnollista otosta ei ole, koska nykypäivän naiset tietävät myöhäisten raskauksien riskeistä ja pyrkivät saamaan perhekoon ”valmiiksi” ennen kuin ovat nelikymppisiä.
Tutkimukset, joiden mukaan hedelmällisyys romahtaa 35-vuotiaana, perustuvat todella vanhaan aineistoon. Nykypäivänä muun muassa ravitsemus on parempi.
-eri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ensiajattelemalta tuntuu tosi oudolta ajatukselta, ettei ihminen saisi lasta edes neljäkymppisenä. Onko jotain perustavanlaatuista muuttunut ihmisten lisääntymiskyvyn sitten vanhan maailman? Ennen oli ihan normaalia saada ne viimeiset vielä viidenkympin paikkeilla eikä kukaan nostanut haloota (koska ei ollut ehkäisymahdollisuuksia). Nykyään ihmiset pelkää omaa peilikuvaansakin.
Villi veikkaus, että menneinä vuosisatoina niitä synnytyksiä pelättiin jopa enemmän. Siinä kun oli joka kerta hengenlähdön mahdollisuus ja koettava tuskat ilman kivunlievitystä. Usein se synnytykseen tai sen seurauksiin kuollut oli juuri iäkkäämpi äiti.
Vierailija kirjoitti:
Jos tähän tahtiin oikeasti tehtäisiin lapsia kuin täällä puhutaan, niin suomi olisi täynnä pellava päitä
mies52v
Pikemminkin ruskeita kikkarapäitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, biologiselta kannalta ymmärrän riehumisesti, mutta oletko tullut ajatelleeksi että moni ei vain tapaa sitä sopivaa ihmistä kaksikymppisenä? Haluaisitko että ihmiset hankkivat lapsen sellaisen kumppanin kanssa jota eivät rakasta, jonka kanssa tapellaan ja lopulta erotaan?
Toisaalta kun ajattelee että nykyään sen oikean/sopivan tapaaminen on helpompaa kuin ikinä niin ehken se suurin ongelma onkin nuorten (ja hieman vanhempienkin) asenteessa? Jotenkin on mennyt ehkä hieman ylikin se ajatusmalli, että kuka vaan voi ja saa haluta mitä vaan ja että ihan kaiken saamiseen on jokaisella oikeus ilman että mistään tarvitsee luopua. Enkä siis meinaa sitä etteikö saa ja pidäkin olla unelmia tai etteikö nuorta saisi tsempata niiden tavoittelussa, mutta jotenkin tuntuu että liiankin moni kuvittelee ettei niiden tavoitteluun kuluva aika olisi pois omasta elämästä vaan että elämä olisi jotenkin pausella sen aikaa ja sitten myöhemmin ehtii aloittaa uudelleen alusta ties kuinka monta kertaa.. Ja etenkin siinä tapauksessa että ne "tärkeämmät" tavoitteet osoittautuukin ajan kanssa ei-niin-tarpeelliseksi tai muuten vaan niissä jää pää vetävän käteen.
Sitä kun on nopeammin kuin huomaakaan 30-vuotias ja perheenperustamisella alkaakin olla aika prunmoinen kiire vaikka koko ikänsä on saanut kuulla kuinka ei vaan pidä hätäillä ja sitoutua ekaan vastaantulijaan, koska nuorella on aikaa ja vaihtoehtoja ja nuorena pitää kokeilla muitakin ja nuorena pitää.. blaablaablaa..
Se perheen perustaminen väärän kanssa kun ei ole +30-vuotiaana yhtään sen järkevämpää kuin 20-vuotiaanakaan mutta jostain syystä siitä ei pidetä yhtään sellaista mekkalaa kuin "liian nuorena" sitoutumisesta.
N43
Sen oikean löytäminen on nykypäivänä kyllä vakeampaa kuin ennen juri arvojen muutoksenkin takia.
Mutta tosiaan, kun ura, jatkuva koulutus, matkustelu, bileet, harrastukset yms. ovat vain mielessä - niin monelta unohtuu se, että jos vain näihin panostaa, niin saattaa oma perhe jäädä ikuisesksi haaveeksi.
Eikä esim. biletys enää välttämättä nappaa sitten enää 4-kymppisinä, mutta toisaalta mahdollisuus perheeseenkin on jo mennyt.
Nuorille paras ohje on, että elämä on todella lyhyt, siis se tärkeiden ratkaisujen aika - älä kulje onneksi ohi, vaan mieti, mitä oikeasti haluat elämätä ja jos haluat lapsia, on niitä myös tehtävä ajoissa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tähän tahtiin oikeasti tehtäisiin lapsia kuin täällä puhutaan, niin suomi olisi täynnä pellava päitä
mies52v
Pikemminkin ruskeita kikkarapäitä.
En viittinyt tuota sanoa, mutta..
mies52v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei olis tullut mieleenkään hankkia lapsia parikymppisenä. Sain vasta 30v ekan lapsen ja silti kaipasin vapautta ja baareja jne.
Ei huolta. Minä tein aikoinaan päätöksen, että jos ei miestä löydy ennen kuin täytän 30v, niin luovutan ja olen sovinnolla yksin. Olen jo täyttänyt 30 kauan sitten ja päätökseni pitää edelleen.
Olen itsekin sitä mieltä että kyllä ne nuorena pitäisi tehdä. Enhän itsekään haluaisi että omat vanhempani olisivat tässä iässä kovin vanhoja, tai ehkä jopa jo kuolleet.
Mutta sille ei mitään mahda jos ei sitä miestä löydy silloin nuorena. Eikä monikaan nainen halua yksin lasta hankkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, biologiselta kannalta ymmärrän riehumisesti, mutta oletko tullut ajatelleeksi että moni ei vain tapaa sitä sopivaa ihmistä kaksikymppisenä? Haluaisitko että ihmiset hankkivat lapsen sellaisen kumppanin kanssa jota eivät rakasta, jonka kanssa tapellaan ja lopulta erotaan?
Toisaalta kun ajattelee että nykyään sen oikean/sopivan tapaaminen on helpompaa kuin ikinä niin ehken se suurin ongelma onkin nuorten (ja hieman vanhempienkin) asenteessa? Jotenkin on mennyt ehkä hieman ylikin se ajatusmalli, että kuka vaan voi ja saa haluta mitä vaan ja että ihan kaiken saamiseen on jokaisella oikeus ilman että mistään tarvitsee luopua. Enkä siis meinaa sitä etteikö saa ja pidäkin olla unelmia tai etteikö nuorta saisi tsempata niiden tavoittelussa, mutta jotenkin tuntuu että liiankin moni kuvittelee ettei niiden tavoitteluun kuluva aika olisi pois omasta elämästä vaan että elämä olisi jotenkin pausella sen aikaa ja sitten myöhemmin ehtii aloittaa uudelleen alusta ties kuinka monta kertaa.. Ja etenkin siinä tapauksessa että ne "tärkeämmät" tavoitteet osoittautuukin ajan kanssa ei-niin-tarpeelliseksi tai muuten vaan niissä jää pää vetävän käteen.
Sitä kun on nopeammin kuin huomaakaan 30-vuotias ja perheenperustamisella alkaakin olla aika prunmoinen kiire vaikka koko ikänsä on saanut kuulla kuinka ei vaan pidä hätäillä ja sitoutua ekaan vastaantulijaan, koska nuorella on aikaa ja vaihtoehtoja ja nuorena pitää kokeilla muitakin ja nuorena pitää.. blaablaablaa..
Se perheen perustaminen väärän kanssa kun ei ole +30-vuotiaana yhtään sen järkevämpää kuin 20-vuotiaanakaan mutta jostain syystä siitä ei pidetä yhtään sellaista mekkalaa kuin "liian nuorena" sitoutumisesta.
N43
Sen oikean löytäminen on nykypäivänä kyllä vakeampaa kuin ennen juri arvojen muutoksenkin takia.
Mutta tosiaan, kun ura, jatkuva koulutus, matkustelu, bileet, harrastukset yms. ovat vain mielessä - niin monelta unohtuu se, että jos vain näihin panostaa, niin saattaa oma perhe jäädä ikuisesksi haaveeksi.
Eikä esim. biletys enää välttämättä nappaa sitten enää 4-kymppisinä, mutta toisaalta mahdollisuus perheeseenkin on jo mennyt.
Nuorille paras ohje on, että elämä on todella lyhyt, siis se tärkeiden ratkaisujen aika - älä kulje onneksi ohi, vaan mieti, mitä oikeasti haluat elämätä ja jos haluat lapsia, on niitä myös tehtävä ajoissa!
Jos vielä muistettaisi se, että ei kaikki nuoret biletä. Itse asiassa nykynuoret ei monet edes juo alkoholia ollenkaan. Tämäkin on "osa ongelmaa." Uskon, että itse olisin löytänyt miehen jos olisin bilettänyt.
Vierailija kirjoitti:
27v yksityislääkäriaseman gynekologi sanoi etten saa enää lapsia. 35 vuotiaana sain luomuna lapsen.
Näitä tuomioita on moni saanut lääkäreiltä, mutta sitten lapsi onkin saanut alkunsa luonnollisesti ja syntynyt elävänä. Itse paheksun myös sitä, että kovin helposti ehdotetaan luovutettujen munasolujen käyttöä, vaikka tulisi ihan keskinkertaisia blastokystejäkin. Senhän pitäisi olla ihan viimeinen vaihtoehto. Ihmisellä on usein kuitenkin biologinen tarve siirtää omia geenejään eteenpäin, eikä jonkun toisen geenejä. Fiksuja ovat ne, jotka luovuttavat munasolujaan parikymppisenä, koska mitään takeita kumppanin löytymisestä ei nykypäivänä ole ja siinä vaiheessa kun lapsia alkaa haluamaan ei niitä välttämättä enää saakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä jos on puoliso jonka kanssa tehdä. Yksin on aika vaikeaa.
Tehdä lapset nuorena!
Edes yliopistokoulutus ei enää takaa duunia.
Ope opiskelija 23v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsia ei voi tehdä nuorena eikä vanhanakaan, jos ei löydy miestä panemaan. T. 38v neitsyt
No, annapa yhteystietosi, niin tulen panemaan sinua..
Tiettyjä naisia ei huolita edes seksiin. Se on miehille vaikea käsittää, kun kuolaatte kaikki vain sitä nuorinta ja kauneinta ja kaikki muut naiset ovat ilmaa.
Jo syntyessään naispuolisella ihmisellä on kehossaan kaikki munasolut, jota hänellä koskaan tulee olemaan. Kun ne loppuvat, lisää ei tule. Ovulaation lisäksi munasoluja tuhoutuu esimerkiksi stressin tai sairauksien myötä. Joillakin munasoluja riittää viisikymppiseksi, toisilla alle komekymppiseksi. Joillakin munasarjat eivät muuten vain toimi kunnolla. Koskaan ei voi tietää. Lapset kannattaa joka tapauksessa tehdä sitten, kun tuntee ajan olevan oikea. Jos silloin onkin liian myöhäistä, voi adoptoida, tai antaa olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ensiajattelemalta tuntuu tosi oudolta ajatukselta, ettei ihminen saisi lasta edes neljäkymppisenä. Onko jotain perustavanlaatuista muuttunut ihmisten lisääntymiskyvyn sitten vanhan maailman? Ennen oli ihan normaalia saada ne viimeiset vielä viidenkympin paikkeilla eikä kukaan nostanut haloota (koska ei ollut ehkäisymahdollisuuksia). Nykyään ihmiset pelkää omaa peilikuvaansakin.
Miesten sperman laatu on laskenut vuosien aikana. Sekin vaikuttaa.
Kuinka paljon niitä säästöjä pitää olla, että lapsen kehtaa tehdä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, biologiselta kannalta ymmärrän riehumisesti, mutta oletko tullut ajatelleeksi että moni ei vain tapaa sitä sopivaa ihmistä kaksikymppisenä? Haluaisitko että ihmiset hankkivat lapsen sellaisen kumppanin kanssa jota eivät rakasta, jonka kanssa tapellaan ja lopulta erotaan?
Toisaalta kun ajattelee että nykyään sen oikean/sopivan tapaaminen on helpompaa kuin ikinä niin ehken se suurin ongelma onkin nuorten (ja hieman vanhempienkin) asenteessa? Jotenkin on mennyt ehkä hieman ylikin se ajatusmalli, että kuka vaan voi ja saa haluta mitä vaan ja että ihan kaiken saamiseen on jokaisella oikeus ilman että mistään tarvitsee luopua. Enkä siis meinaa sitä etteikö saa ja pidäkin olla unelmia tai etteikö nuorta saisi tsempata niiden tavoittelussa, mutta jotenkin tuntuu että liiankin moni kuvittelee ettei niiden tavoitteluun kuluva aika olisi pois omasta elämästä vaan että elämä olisi jotenkin pausella sen aikaa ja sitten myöhemmin ehtii aloittaa uudelleen alusta ties kuinka monta kertaa.. Ja etenkin siinä tapauksessa että ne "tärkeämmät" tavoitteet osoittautuukin ajan kanssa ei-niin-tarpeelliseksi tai muuten vaan niissä jää pää vetävän käteen.
Sitä kun on nopeammin kuin huomaakaan 30-vuotias ja perheenperustamisella alkaakin olla aika prunmoinen kiire vaikka koko ikänsä on saanut kuulla kuinka ei vaan pidä hätäillä ja sitoutua ekaan vastaantulijaan, koska nuorella on aikaa ja vaihtoehtoja ja nuorena pitää kokeilla muitakin ja nuorena pitää.. blaablaablaa..
Se perheen perustaminen väärän kanssa kun ei ole +30-vuotiaana yhtään sen järkevämpää kuin 20-vuotiaanakaan mutta jostain syystä siitä ei pidetä yhtään sellaista mekkalaa kuin "liian nuorena" sitoutumisesta.
N43
Sen oikean löytäminen on nykypäivänä kyllä vakeampaa kuin ennen juri arvojen muutoksenkin takia.
Mutta tosiaan, kun ura, jatkuva koulutus, matkustelu, bileet, harrastukset yms. ovat vain mielessä - niin monelta unohtuu se, että jos vain näihin panostaa, niin saattaa oma perhe jäädä ikuisesksi haaveeksi.
Eikä esim. biletys enää välttämättä nappaa sitten enää 4-kymppisinä, mutta toisaalta mahdollisuus perheeseenkin on jo mennyt.
Nuorille paras ohje on, että elämä on todella lyhyt, siis se tärkeiden ratkaisujen aika - älä kulje onneksi ohi, vaan mieti, mitä oikeasti haluat elämätä ja jos haluat lapsia, on niitä myös tehtävä ajoissa!
Sepä just oli pointti. Arvomaailma on nykynuorilla hieman vturallaan kun sopivaa ei mukamas löydy sitten millään. Ei vaikka nyt se oikean/sopivan löytäminen toiselta puolen maailmaakin on vaan muutaman klikkauksen päässä eli enää ei tosiaan tarvitse rakastua siihen naapuritalon/-kylän ainoaan ikätoveriin..
Eikä lapsentekoon tarvitse tietenkään yo-juhlien jälkeen ryhtyä vaan tietenkin saa matkustella/bilettää/opiskella ja luoda uraakin, mutta kyllä nuo kaikki on mahdollista vaikka olisikin jo nuorena sitoutunut sopivaan ihmiseen. Sitten se perheenperustaminenkin on ainakin pikkuisen iisimpää ja vakaammalla pohjalla kun vierellä on tuttu kumppani jonka kanssa on jo kasvanut yhteen koko nuoren aikuisuutensa. Ei tarvitse hätiköidä/panikoida ja yrittää tutustua toiseen muutamassa kuukaudessa.
Nykyään tuntuu, ettei sitä oikeaa/sopivaa edes haluta tavata (ja jos tavataankin se passeli niin keksitään 10 tekosyytä miksi just nyt ei sovi) vielä parikymppisenä ja tämän asennemallin muuttamiseen kannattaisi kenties panostaa aika isostikin jos kerran niitä vauvoja pitäisi syntyä suomalaisille enemmän..
Vierailija kirjoitti:
Hanki lapset nuorena. Sain 1. Lapsen 23-vuotiaana ja toisen 28-vuotiaana. Ei ole kadottanut. Matkustelu on riittävästi. Baareissa en ole koskaan bilettänyt. Nuorena jaksaa paremmin. Suosittelen.
Sain ensimmäisen 32 vuotiaana, toisen 35 ja kolmannen 37 vuotiaana. En ole katunut. Olin niin levoton nuorena, olisin ollut huono äiti. Nyt kuuttakymppiä lähestyessä on koti taas vaim mieheni ja minun. Tämä ratkaisu oli minulle oikea. Jos olisin nuorena tehnyt, olidin ollut kolmen lapsen yh, koska nuorena poiksystävistäni kenestäkään ei olisi ollut vastuulliseksi isäksi ja elämänikäiseksi kumppaniksi
Kenen kanssa mä olisin niitä lapsia tehnyt?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, biologiselta kannalta ymmärrän riehumisesti, mutta oletko tullut ajatelleeksi että moni ei vain tapaa sitä sopivaa ihmistä kaksikymppisenä? Haluaisitko että ihmiset hankkivat lapsen sellaisen kumppanin kanssa jota eivät rakasta, jonka kanssa tapellaan ja lopulta erotaan?
Toisaalta kun ajattelee että nykyään sen oikean/sopivan tapaaminen on helpompaa kuin ikinä niin ehken se suurin ongelma onkin nuorten (ja hieman vanhempienkin) asenteessa? Jotenkin on mennyt ehkä hieman ylikin se ajatusmalli, että kuka vaan voi ja saa haluta mitä vaan ja että ihan kaiken saamiseen on jokaisella oikeus ilman että mistään tarvitsee luopua. Enkä siis meinaa sitä etteikö saa ja pidäkin olla unelmia tai etteikö nuorta saisi tsempata niiden tavoittelussa, mutta jotenkin tuntuu että liiankin moni kuvittelee ettei niiden tavoitteluun kuluva aika olisi pois omasta elämästä vaan että elämä olisi jotenkin pausella sen aikaa ja sitten myöhemmin ehtii aloittaa uudelleen alusta ties kuinka monta kertaa.. Ja etenkin siinä tapauksessa että ne "tärkeämmät" tavoitteet osoittautuukin ajan kanssa ei-niin-tarpeelliseksi tai muuten vaan niissä jää pää vetävän käteen.
Sitä kun on nopeammin kuin huomaakaan 30-vuotias ja perheenperustamisella alkaakin olla aika prunmoinen kiire vaikka koko ikänsä on saanut kuulla kuinka ei vaan pidä hätäillä ja sitoutua ekaan vastaantulijaan, koska nuorella on aikaa ja vaihtoehtoja ja nuorena pitää kokeilla muitakin ja nuorena pitää.. blaablaablaa..
Se perheen perustaminen väärän kanssa kun ei ole +30-vuotiaana yhtään sen järkevämpää kuin 20-vuotiaanakaan mutta jostain syystä siitä ei pidetä yhtään sellaista mekkalaa kuin "liian nuorena" sitoutumisesta.
N43
Sen oikean löytäminen on nykypäivänä kyllä vakeampaa kuin ennen juri arvojen muutoksenkin takia.
Mutta tosiaan, kun ura, jatkuva koulutus, matkustelu, bileet, harrastukset yms. ovat vain mielessä - niin monelta unohtuu se, että jos vain näihin panostaa, niin saattaa oma perhe jäädä ikuisesksi haaveeksi.
Eikä esim. biletys enää välttämättä nappaa sitten enää 4-kymppisinä, mutta toisaalta mahdollisuus perheeseenkin on jo mennyt.
Nuorille paras ohje on, että elämä on todella lyhyt, siis se tärkeiden ratkaisujen aika - älä kulje onneksi ohi, vaan mieti, mitä oikeasti haluat elämätä ja jos haluat lapsia, on niitä myös tehtävä ajoissa!
Sepä just oli pointti. Arvomaailma on nykynuorilla hieman vturallaan kun sopivaa ei mukamas löydy sitten millään. Ei vaikka nyt se oikean/sopivan löytäminen toiselta puolen maailmaakin on vaan muutaman klikkauksen päässä eli enää ei tosiaan tarvitse rakastua siihen naapuritalon/-kylän ainoaan ikätoveriin..
Eikä lapsentekoon tarvitse tietenkään yo-juhlien jälkeen ryhtyä vaan tietenkin saa matkustella/bilettää/opiskella ja luoda uraakin, mutta kyllä nuo kaikki on mahdollista vaikka olisikin jo nuorena sitoutunut sopivaan ihmiseen. Sitten se perheenperustaminenkin on ainakin pikkuisen iisimpää ja vakaammalla pohjalla kun vierellä on tuttu kumppani jonka kanssa on jo kasvanut yhteen koko nuoren aikuisuutensa. Ei tarvitse hätiköidä/panikoida ja yrittää tutustua toiseen muutamassa kuukaudessa.
Nykyään tuntuu, ettei sitä oikeaa/sopivaa edes haluta tavata (ja jos tavataankin se passeli niin keksitään 10 tekosyytä miksi just nyt ei sovi) vielä parikymppisenä ja tämän asennemallin muuttamiseen kannattaisi kenties panostaa aika isostikin jos kerran niitä vauvoja pitäisi syntyä suomalaisille enemmän..
Syyt miksi en aikaisemmin lisääntynyt:
-opinnot oli kesken
-töitä ei heti löytynyt, ja kun vihdoin pääsin töihin kuuppa sanoi sopimuksensa irti josta siirryin 6kk sairauslomalle. Kestin pari viikkoa töissä ennen kuin paloin jälleen loppuun
-Olin jälleen muutaman kuukauden lomalla jona aikana tapasin mieheni joka tarjosi vakaata diiliä kotiäidin roolissa. Lupasi olla tukena ja onkin onneksi ollut.
Ps. Asumme Suomen rajojen ulkopuolella sen takia mulle tarjottiin noinkin spontaanisti tuota ”pestiä”
Summa summarum: Suomessa on hankalaa ja kallista alkaa saamaan yksin lapsia. Hyvällä tuurilla kohdalle osuu kypsä mies joka tajuaa perheen päälle.
Siis kyl mul on oikeus saada lapsia vaikka viiskybäisenä, jos mä haluun.