Lue keskustelun säännöt.
Gynekologi: “Joillakin kolmekymppisillä juna lasten saantiin on jo mennyt”
18.08.2020 |
Yrittäkää nyt ymmärtää, että lapset tulee tehdä nuorena!
https://yle.fi/uutiset/3-11228907
"Hedelmällisyys voi laskea, vaikka vaihdevuosiin olisi vielä pitkä aika.
– Valitettavasti joillakin kolmekymppisillä juna lasten saannin suhteen on jo mennyt. Nelikymppisillä se on jo hyvin yleistä, sillä naisen hedelmällisyys alkaa laskea voimakkaasti 35-vuotiaana, sanoo lapsettomuuteen erikoistunut naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Paula Kuivasaari-Pirinen."
"50-vuotiaan munasarja kolmekymppisellä
Moni luulee, että hyvä terveys ja hyvä kunto ja terveet elintavat ovat suoraan tae hedelmällisyyden säilymisestä. Näin ei kuitenkaan ole, vaan iän vaikutus hedelmällisyyteen on armoton.
Valtaosalla kolmekymppisistä naisista munasarjat toimivat vielä täydellä teholla, mutta joskus gynekologi tapaa vastaanotolla naisia, joiden munasarjat ovat saman näköiset kuin 50-vuotiaalla."
Niin. Että mitkä on ne syyt parinkympin ikävuosina lykätä lastenhankintaa, jos lapsia haluaa ja jos puitteet on muuten kunnossa? Kun tekee mieli bilettää ja matkustella? Ei ole hyvä syy! Matkustella voi lastenkin kanssa ja sitten taas itsekseenkin, kun lapset ovat täysi-ikäisiä tai riittävän vanhoja muuten, mutta hedelmällistä ikää ei voi lykätä myöhemmäksi. Kun tekee mieli kouluttautua, tehdä töitä, luoda uraa, eikä ole rahaa? Ei kelpaa syyksi! Ehdit kouluttautua, tehdä töitä ja luoda uraa myöhemminkin, mutta hedelmällistä ikääsi et edelleenkään voi lykätä myöhäisemmäksi. Eikä rahakaan ole ongelma, sitä kun saa viime sijassa Kelasta.
Kommentit (284)
Kuka on + 30 vuotiaana muka niin huonossa kunnossa, ettei jaksa lasta hoitaa? Tämä jaksaminen on kyllä niin surkea tekosyy, kun vaan voi olla.
Sitäpaitsi nämä artikkelit pitäisi kaikki kirjoittaa miehille. Naiset tietävät tasan tarkkaan miten hedelmällisyys toimii ja meitä on turha syyllistää siitä, ettei lapsia tule aikaisemmin. Miehiä sen sijaan voisi todellakin herätellä. Eipä ole ikinä näkynyt yhtään juttua, jossa miehiä syyllistetään tai edes heidän lastentekomielipiteistä puhutaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain endometrioosidiagnoosin 21vuotiaana, gynekologin saatesanoilla; Jos aiot lapsia saada ne on tehtävä nuorena, muutaman vuoden sisään".
No, mulla oli jo yksi ammatti ja olin siinä ammattiani vastaavassa työssä, tosin osa- aikaisena. Lisäksi hyvä mies. Tulot ei olleet kummoiset kummallakaan mutta ei pieni lapsi niin paljoa tarvitsekaan ja käytettynäkin saa hyvin monenlaista tarviketta ja vaatetta.
1. Lapsi syntyi kun olin 22v ja toinen kun olin 24v. Olin lasten välissä hetken töissä ja nuoremman äitiysloman loputtua hetken hoitovapaalla kunnes menin ammattikorkeaan.
Lapset on jo isoja. Olemme pikkuhiljaa kasvattaneet omaisuutta, meillä on okt, metsää ja lasten kanssa on jonkin verran matkusteltukin. Kohta kun muuttavat pois kotoa, olen itse noin nelikymppinen ja sitten on taas aikaa tehdä enemmän yksin tai pariskuntana.
Monet turhaan pelkäävät kun ei ole vakituista työtä tai heti sitä omakotitaloa. Jos on hyvä mies ja edes jotain ehtinyt elämässä opiskella tai tehdä niin kyllä sellaisessa elämässä lapselle on tilaa. Omaisuutta ja opiskeluja voi kartuttaa vaikka onkin lapsia.Pistän välittömästi tilaukseen yhden hyvän miehen. Nettideittailu leipäännyttää haluan hyvän heti huomiseksi :)
Toiveena:
-puhuu ja pussaa
-käy töissä
-luottotiedot ok
-liikkuu 3-4x viikossa
-asiallinen
-empaattinen kaikkia elollisia olentoja kohtaan
Itsekin olen samanlainen.No,monen naisen ongelma on liiallinen kriittisyys kaikkea erilaista kohtaan. Ja kaikkea sellaista kohtaan mikä ei liity omaan tulotasoon, koulutukseen, perheeseen. Vähänkään erilainen mies on ilmeisesti naisen mielestä huono. No , mulla kävi tuuri ja kaikki ok, tosin en oo liian valikoiva ja elämästä on muutakin tietoa kuin pumpulia. Ei miehen tarvi olla sun kanssa samanlainen, sellaisen kanssa tulee ihan hemmetin tylsä elämä. T. Se sama
Mikä noissa kriteereissä oli liian vaativaa? Käy töissä, on luottotiedot? Ihan peruslähtökohtia. Se kun parisuhde itselleni ainakin tarkoittaa yhdessä asumista, yhteistä asuntolainaa, yhteistä elintasoa, luottamuksen tarvetta, että toinen hoitaa asiasa eikä esim. juo minun tilipussiani. Ja vaadin myös vähintään yhtä korkeaa koulutusta kuin itselläni, koska haluan miehen, jonka kanssa voi jutella muustakin kuin kauppalistasta. Arvoista nyt puhumattakaan.
Huomioikaa nyt että tekstissä sanotaan valtaosalla kolmekymppisistä munasarjojen toimivan ihan normaalisti. Valtaosalla. Totta kai gyne näkee myös niitä jotka eivät toimi, mistä sen tietää vaikka olisivat lakanneet toimimasta jo vuosia sitten.
Olen lopen kyllästynyt naisten syyllistämiseen ja painostamiseen asian tiimoilta. Hanki lapset nyt, muuten et enää saa! Tai siis saat kyllä ihan hyvällä todennäköisyydellä. Ja vielä terveen. Mutta tee nyt kun täti tahtoo että teet!
Sama sen kanssa että yli 35-vuotiailla riski saada down-lapsi kaksinkertaistuu. Kaksinkertaistuu! Apua, hälytys! Siemenet sisään! Joo, eli kaksinkertaistuu tuhannesosasta kahteen tuhannesosaan.
Nainen ei edelleenkään tunnu ihan täysin kelpaavan yhteiskuntaan ellei halua lapsia, ja vieläpä mahdollisimman nuorena.
P.S. Miehiä tästä ei syyllistetä. Minkäikäisten papparaisten kanssa parikymppisten naisten on tarkoitus niitä vauvoja tehdä, jos miehelle on vielä 40-vuotiaana ok sanoa että "ehkä sitten joskus"?
No miksi naisia pitää syyllistää? Miksi tästä aiheesta pitää aina meuhkata? Elämä ei kuule aina mene niin kuin ihminen on suunnitellut. Eiköhän jokainen nelikymppinen lasta yrittävä tiedä, että ei välttämättä saa lasta, mutta miksi ei saisi yrittää.
Monilla parikymppisillä ne mainitsemasi puutteet juuri eivät ole kunnossa. Ei ole puolisoa, ei töitä, opiskelut kesken, moni asuu vielä kotona. Ja tärkein, moni ei halua vielä silloin lapsia. Jos haluaa silloin kovasti lapsia, niin varmaan sitten pyrkii järjestämään ne puitteetkin kuntoon ainakin osittain :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Biologiselta, nimenomaan lisääntymisbiologiselta kannalta uutinen on tietysti totta. Elämässä vaan kaikki ei aina suju kuin strömsössä ja sitä oikeaakaan ei välttämättä heti parikymppisenä kävele vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Monilla parikymppisillä ne mainitsemasi puutteet juuri eivät ole kunnossa. Ei ole puolisoa, ei töitä, opiskelut kesken, moni asuu vielä kotona. Ja tärkein, moni ei halua vielä silloin lapsia. Jos haluaa silloin kovasti lapsia, niin varmaan sitten pyrkii järjestämään ne puitteetkin kuntoon ainakin osittain :)
Ja teepä lapsi tuossa tilanteessa niin kukaan ei tule sanomaan "voi miten hienoa, että olit ajoissa liikenteessä asian suhteen". Tuolloin äitiä lyödään kuin vierasta sikaa ja syyllistetään, että hän ei viitsinyt edes ehkäistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sain endometrioosidiagnoosin 21vuotiaana, gynekologin saatesanoilla; Jos aiot lapsia saada ne on tehtävä nuorena, muutaman vuoden sisään".
No, mulla oli jo yksi ammatti ja olin siinä ammattiani vastaavassa työssä, tosin osa- aikaisena. Lisäksi hyvä mies. Tulot ei olleet kummoiset kummallakaan mutta ei pieni lapsi niin paljoa tarvitsekaan ja käytettynäkin saa hyvin monenlaista tarviketta ja vaatetta.
1. Lapsi syntyi kun olin 22v ja toinen kun olin 24v. Olin lasten välissä hetken töissä ja nuoremman äitiysloman loputtua hetken hoitovapaalla kunnes menin ammattikorkeaan.
Lapset on jo isoja. Olemme pikkuhiljaa kasvattaneet omaisuutta, meillä on okt, metsää ja lasten kanssa on jonkin verran matkusteltukin. Kohta kun muuttavat pois kotoa, olen itse noin nelikymppinen ja sitten on taas aikaa tehdä enemmän yksin tai pariskuntana.
Monet turhaan pelkäävät kun ei ole vakituista työtä tai heti sitä omakotitaloa. Jos on hyvä mies ja edes jotain ehtinyt elämässä opiskella tai tehdä niin kyllä sellaisessa elämässä lapselle on tilaa. Omaisuutta ja opiskeluja voi kartuttaa vaikka onkin lapsia.
Eihän sitä 21 -vuotiaana ole kuin amis tutkinto ja kuinka monelle naiselle se nyt ihan oikeasti riittää nykypäivänä?Tai ylipäätään riittää, jos ei taloudellisesti nojaa mieheen, kuten sinä. Meillä perhe nojaa taloudellisesti minuun enkä osaa edes kuvitella tilannetta, jossa joutuisin laskemaan miehen varaan noin valtavan asian. Siinä on hirvittävä riski ajautua yksinhuoltajaksi ja isästä viikonloppuisä. Siinä ei sitten enää kovin helpolla opiskella tai tehdä uraa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain endometrioosidiagnoosin 21vuotiaana, gynekologin saatesanoilla; Jos aiot lapsia saada ne on tehtävä nuorena, muutaman vuoden sisään".
No, mulla oli jo yksi ammatti ja olin siinä ammattiani vastaavassa työssä, tosin osa- aikaisena. Lisäksi hyvä mies. Tulot ei olleet kummoiset kummallakaan mutta ei pieni lapsi niin paljoa tarvitsekaan ja käytettynäkin saa hyvin monenlaista tarviketta ja vaatetta.
1. Lapsi syntyi kun olin 22v ja toinen kun olin 24v. Olin lasten välissä hetken töissä ja nuoremman äitiysloman loputtua hetken hoitovapaalla kunnes menin ammattikorkeaan.
Lapset on jo isoja. Olemme pikkuhiljaa kasvattaneet omaisuutta, meillä on okt, metsää ja lasten kanssa on jonkin verran matkusteltukin. Kohta kun muuttavat pois kotoa, olen itse noin nelikymppinen ja sitten on taas aikaa tehdä enemmän yksin tai pariskuntana.
Monet turhaan pelkäävät kun ei ole vakituista työtä tai heti sitä omakotitaloa. Jos on hyvä mies ja edes jotain ehtinyt elämässä opiskella tai tehdä niin kyllä sellaisessa elämässä lapselle on tilaa. Omaisuutta ja opiskeluja voi kartuttaa vaikka onkin lapsia.Eihän sitä 21 -vuotiaana ole kuin amis tutkinto ja kuinka monelle naiselle se nyt ihan oikeasti riittää nykypäivänä?Tai ylipäätään riittää, jos ei taloudellisesti nojaa mieheen, kuten sinä. Meillä perhe nojaa taloudellisesti minuun enkä osaa edes kuvitella tilannetta, jossa joutuisin laskemaan miehen varaan noin valtavan asian. Siinä on hirvittävä riski ajautua yksinhuoltajaksi ja isästä viikonloppuisä. Siinä ei sitten enää kovin helpolla opiskella tai tehdä uraa.
Kyllä esim. lukio + amis tarjoaa yhdessä ihan hyvän ponnahduslaudan naiselle työelämään. Sitten voi opiskella korkeammilla asteilla kun lapset on pieniä ja on kotona. Ja voi tuossa iässä olla jo AMK-tutkinto pääosin suoritettuna jos on hakenut heti lukion ja aloittanut opinnot seuraavana syksynä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, biologiselta kannalta ymmärrän riehumisesti, mutta oletko tullut ajatelleeksi että moni ei vain tapaa sitä sopivaa ihmistä kaksikymppisenä? Haluaisitko että ihmiset hankkivat lapsen sellaisen kumppanin kanssa jota eivät rakasta, jonka kanssa tapellaan ja lopulta erotaan?
Oletko sinä tullut ajatelleeksi että moni tapaa sopivan ihmisen parikymppisenä, mutta vaikka kovasti haluaa lapsia tekee aktiivisesti paljon sen eteen ettei vahingossakaan saisi lapsia ennen kuin on 35? Sitten ihmetellään kun ei välttämättä enää onnistu.
Mistä se parikymppinen voi olla varma onko hänellä ikinä mahdollisuus tulla raskaaksi vai ei? Vai pitääkö jokaisen ihan varmuuden vuoksi tehdä yksi lapsi parikymppisenä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain endometrioosidiagnoosin 21vuotiaana, gynekologin saatesanoilla; Jos aiot lapsia saada ne on tehtävä nuorena, muutaman vuoden sisään".
No, mulla oli jo yksi ammatti ja olin siinä ammattiani vastaavassa työssä, tosin osa- aikaisena. Lisäksi hyvä mies. Tulot ei olleet kummoiset kummallakaan mutta ei pieni lapsi niin paljoa tarvitsekaan ja käytettynäkin saa hyvin monenlaista tarviketta ja vaatetta.
1. Lapsi syntyi kun olin 22v ja toinen kun olin 24v. Olin lasten välissä hetken töissä ja nuoremman äitiysloman loputtua hetken hoitovapaalla kunnes menin ammattikorkeaan.
Lapset on jo isoja. Olemme pikkuhiljaa kasvattaneet omaisuutta, meillä on okt, metsää ja lasten kanssa on jonkin verran matkusteltukin. Kohta kun muuttavat pois kotoa, olen itse noin nelikymppinen ja sitten on taas aikaa tehdä enemmän yksin tai pariskuntana.
Monet turhaan pelkäävät kun ei ole vakituista työtä tai heti sitä omakotitaloa. Jos on hyvä mies ja edes jotain ehtinyt elämässä opiskella tai tehdä niin kyllä sellaisessa elämässä lapselle on tilaa. Omaisuutta ja opiskeluja voi kartuttaa vaikka onkin lapsia.Eihän sitä 21 -vuotiaana ole kuin amis tutkinto ja kuinka monelle naiselle se nyt ihan oikeasti riittää nykypäivänä?Tai ylipäätään riittää, jos ei taloudellisesti nojaa mieheen, kuten sinä. Meillä perhe nojaa taloudellisesti minuun enkä osaa edes kuvitella tilannetta, jossa joutuisin laskemaan miehen varaan noin valtavan asian. Siinä on hirvittävä riski ajautua yksinhuoltajaksi ja isästä viikonloppuisä. Siinä ei sitten enää kovin helpolla opiskella tai tehdä uraa.
Kyllä esim. lukio + amis tarjoaa yhdessä ihan hyvän ponnahduslaudan naiselle työelämään. Sitten voi opiskella korkeammilla asteilla kun lapset on pieniä ja on kotona. Ja voi tuossa iässä olla jo AMK-tutkinto pääosin suoritettuna jos on hakenut heti lukion ja aloittanut opinnot seuraavana syksynä.
Miten paljon sinulla on tuosta aiheesta omakohtaista kokemusta? Äitiys- ja hoitovapaalla on hankala saada lapset päivähoitoon, jos samalla nostaa äitiyspäivärahaa tai kotihoidontukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain endometrioosidiagnoosin 21vuotiaana, gynekologin saatesanoilla; Jos aiot lapsia saada ne on tehtävä nuorena, muutaman vuoden sisään".
No, mulla oli jo yksi ammatti ja olin siinä ammattiani vastaavassa työssä, tosin osa- aikaisena. Lisäksi hyvä mies. Tulot ei olleet kummoiset kummallakaan mutta ei pieni lapsi niin paljoa tarvitsekaan ja käytettynäkin saa hyvin monenlaista tarviketta ja vaatetta.
1. Lapsi syntyi kun olin 22v ja toinen kun olin 24v. Olin lasten välissä hetken töissä ja nuoremman äitiysloman loputtua hetken hoitovapaalla kunnes menin ammattikorkeaan.
Lapset on jo isoja. Olemme pikkuhiljaa kasvattaneet omaisuutta, meillä on okt, metsää ja lasten kanssa on jonkin verran matkusteltukin. Kohta kun muuttavat pois kotoa, olen itse noin nelikymppinen ja sitten on taas aikaa tehdä enemmän yksin tai pariskuntana.
Monet turhaan pelkäävät kun ei ole vakituista työtä tai heti sitä omakotitaloa. Jos on hyvä mies ja edes jotain ehtinyt elämässä opiskella tai tehdä niin kyllä sellaisessa elämässä lapselle on tilaa. Omaisuutta ja opiskeluja voi kartuttaa vaikka onkin lapsia.Eihän sitä 21 -vuotiaana ole kuin amis tutkinto ja kuinka monelle naiselle se nyt ihan oikeasti riittää nykypäivänä?Tai ylipäätään riittää, jos ei taloudellisesti nojaa mieheen, kuten sinä. Meillä perhe nojaa taloudellisesti minuun enkä osaa edes kuvitella tilannetta, jossa joutuisin laskemaan miehen varaan noin valtavan asian. Siinä on hirvittävä riski ajautua yksinhuoltajaksi ja isästä viikonloppuisä. Siinä ei sitten enää kovin helpolla opiskella tai tehdä uraa.
Kyllä esim. lukio + amis tarjoaa yhdessä ihan hyvän ponnahduslaudan naiselle työelämään. Sitten voi opiskella korkeammilla asteilla kun lapset on pieniä ja on kotona. Ja voi tuossa iässä olla jo AMK-tutkinto pääosin suoritettuna jos on hakenut heti lukion ja aloittanut opinnot seuraavana syksynä.
Miten paljon sinulla on tuosta aiheesta omakohtaista kokemusta? Äitiys- ja hoitovapaalla on hankala saada lapset päivähoitoon, jos samalla nostaa äitiyspäivärahaa tai kotihoidontukea.
Suomessa on minun tietääkseni subjektiivinen päivähoito-oikeus. Joten ei pitäisi olla vaikeuksia. Ja jos ei saa kotihoidontukea niin voi nostaa opintorahaa niin kuin muutkin opiskelijat.
Joten mikä tässä nyt oli se ongelma?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsia pitää tehdä vain jos itse niitä haluaa, ei mistään muusta syystä.
Ja se että lapsia ei sitten tule kun vaikka 35v aloittaa niin se on kyllå vale. Kaikki tuntemani naiset on saaneet lapsen ihan luomusti kun sen ovat halunneet vaikka ikää on ollut jo låhes 40 tai jopa yli niin kuin ystävä joka sai juuri esikoisen 42-vuotiaana.
Ja moni nainen ei nykyään edes halua lapsia, ei edes sitä yhtå.Hohhoijaa... Ei se ole vale, vaan tutkittu tilastollinen tosiasia, että hedelmällisyys on keskimäärin jo huomattavasti laskenut tuossa iässä. Tutkijoilla on tarkasteltavanaan hiukan suurempi otos naisia, kuin teillä jotka kerrotte siskojenne ja kumminkaimojenne raskautumisista.
Lapsi syntyi kun olin vähän ennen 40-v, toinen raskaus luomuna 42 v., meni kesken tosin.
Totta on että täysiaikainen raskaus on harvinaista yli 44v. sillä lähes 50% alkaneista raskauksista menee kesken. Siis jos edes on tullut raskaaksi. Samat munat kun ovat olleet mukana alusta asti niin häiriöitä on kerennyt tulemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei lapset näytä sopivan nykyään mihinkään väliin. Aina on jotakin muuta. Ei varmaan haluta menettää 'vapautta'. Sitten ihmetellään kuka maksaa eläkkeet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun gynekologini käski minun pitää puhuttelun lapsilleni, että jos useamman kuin 1 lapsen meinaa tehdä, niin 27 on hyvä ikä aloitta. Jos tyytyy yhteen, niin kolmikymppiseksi voi odottaa.
Syitä oli monia. Hedelmällisyyden lasku tietysti suurimpia. Mutta asioita, joita moni ei tiedä tai tule ajatelleeksi:
Mitä vanhempana saat lapsesi, sitä vanhempia ovat isovanhemmat, jotka eivät kenties sitten enää jaksa auttaa niin paljon (joo, tiedän, tämä palsta on täynnä ihmisiä, jotka toivottavat sekä omat että appivanhemmat hemmetin kuuseen).
Itse jaksaa yövalvomiset sun muut paremmin nuorempana, ei myöskään ole paras vaihtoehto pitää talossa yhtaikaa teinimurkkuhirviötä ja vaihvevuosiongelmaista.
Rintasyöpäriski lisääntyy, kun lapset saa vasta myöhemmin. Samoin se lisääntyy iän myötä. Ja jos sen sitten saa lisääntyneen riskin myötä, on se usein agressiivinen johtuen hormoneista, kun lapset ovat vasta tehtyjä ja pienet lapset pahimmassa tapauksessa jäävät ilman äitiä. Jne, jne.
Kerroin gynekologini terveiset ja faktat lapsilleni ja sanoin, että sanon tämän asian vain kerran enkä siihen tule palaamaan.
Omat lapseni olen saanut 24-30-vuotiaana ja näin on ollut hyvä. Sitä ennen ehdin bilettää ja reissata jo paljon, lasten kanssa tuli myös kierrettyä maailmaa ja he ovat olleet monessa mukana. Olin kuitenkin alle viisikymppinen, kun nuorinkin muutti pois kotoa ja jaksoin ja jaksan edelleen tehdä kaikkea kivaa, mm. matkustaminen on suuri intohimoni. Rahaa riittää kaikkeen mukavasti nyt ja vuosia on toivottavasti vielä paljon edessä.
Tämän on pakko olla täydellinen trolli.
Sain lapsen, kun olin 32. Ja tämäkin oli sellainen tuurinkantamoinen, tapasin yhtäkkiä ihanan ja minulle täydellisen lapsikuumeisen omanikäisen miehen, joka oli valmis jäämään lapsen kanssa kotiin ja jopa muuttamaan perässäni ulkomaille. Enpä olisi ikinä uskonut, että tällainen onni käy omalle kohdalle. Olen ehtinyt uraa rakentamaan siinä määrin, että vaikka isovanhemmat ovat tuhansien kilometrien päässä, on meillä varaa palkata apua silloin, kun siltä tuntuu. Minä myös elätin perheen sen ajan, kun mies oli vauvan kanssa kotona (harvassa maassa on Suomen kaltaisia äitiyslomia, saati vanhempainvapaita) palkattomana ja tuettomana. Eipä olisi tällainen tullut kyseenseenkään nuorempana. Asioilla on todellakin monta puolta ja niitä lapsiakin voi tehdä, vaikkei tukiverkoista olisi tietoakaan.
Eikä minulle ole mtään isoja suunnitelmia sinne 50 vuotiaalle minulle. Mieluusti nautin sitten niistä teini-ikäisistä ja teen asioita, joista haaveilen, kuten kokkaan omalle perheelle omasta puutarhastani. Ei ole mikään kiire saada lapsia maailmalle, päinvastoin. Mieluumminhan nuo lapsettomat vuodet elää nuorena kuin tuolloin, ainakin itselleni tämä on päivänselvää.
Omille lapsilleni en tule kyllä asiasta saarnaamaan edes sitä yhtä kertaa. Jos nyt enempää lapsia saan, jos en niin ei haittaa. Olen sen yhden saanut ja saanut elää sen kokemuksen. Se on ihan riittävä, vaikka toista varmaan yritänkin sitten 36-38 vuotiaana.
Tämä ei ollut minkäänlainen trolli, vaan yhden Suomen johtavan lapsettomuuteen erikoistuneen gynekologin terveiset minun lapsettomille lapsilleni. Enkä minä itse painosta millään tavalla lapsiani hankkimaan lapsia, kunhan kerroin terveiset siinä mielessä, että moni nuori aikuinen ei ehkä tule ajatelleeksi asiaa siltä kannalta.
Sitten olet vain epämiellyttävä ihminen, joka kuvittelee muiden olevan jotenkin vähä-älyisiä toistellessasi itsestään selvyyksiä. Tuskin kukaan normaali nainen on niin ämpärissä kasvanut, että ei tietäisi naisen hedelmällisyydestä ja iän vaikutuksista siihen. Entä sitten? Itse sain nelikymppisenä lapseni. Kyllä minä ihan aikuisilla aivoillani hyvin tiesin, että mitään takuuta ei ole, mutta ei niitä ole nuorillakaan. Myös nuoret ihmiset voivat kärsiä lapsettomuudesta. Onko lääkärisi mahdollisesti maininnut siitä sinullekin, että tietäisit tämän asian?
Lapset pitää tehdä vasta sitten, kun on siinä vaiheessa, että kykenee ja haluaa kantaa vastuuta, laittamaan toisen ihmisen edun oman edun edelle. Kaikki eivät ole tässä vaiheessa koskaan. Ja se vastuun kantaminen on ihan arkipäivän tekoja, ei mitään juhlapuheita. Ja joku voi olla sen luonteinen, että oikeasti haluaa matkustella vapaasti esim. töidenkin perässä, eikä halua solmia parisuhdetta nuorena, enkä näe mitään järkeä siinä, että tällainen ihminen sitten "kaiken varalta" tekee lapsen nuorena, jotta varmasti saa. Käsittääkseni lapsettomuushoidotkin ovat kehittyneet tosi paljon, ja vaikkei ne välttämättä mikään helppo paikka ole, niin kovempiakin juttuja ihmisen elämään mahtuu. Noin ylipäänsä en ymmärrä ikuista nuoruuden pitkittämistä eli kolmekymppiset rällää kuin teinit, mutta vielä tätäkin paljon kamalampaa on, jos tällaisella ihmisellä on lapsi.
"Kyllä kelasta saa rahaa". Ja hyvä että saakin. Työelämä ei nykyään ole vakaata. On silppua ja pätkää. Pitäisikö sen olla este lapsenhankinnalle? Mä ja mieheni ollaan kumpikin koettu parikymppisinä yt- neuvottelut. Minun tapauksessani meidän firman iso asiakas kilpailutti halvemman alihankintasopimuksen kilpailevan firman kanssa. Tällaista tämä on nykyään. Ei ole kenelläkään kristallipalloa nähdäkseen tulevaisuuteen.
Mulla on amk tutkinto ja olen oman alan hommissa 0h sopimuksella. Miehellä amistutkinto alalta, jossa on aina töitä tarjolla. Elämme ruuan ja kulutuksen suhteen melko niukasti kuten opiskeluaikoina, mutta harrastuksiin ja osakesalkkuihinkin löytyy rahaa. Uusimpia iphoneja tai tabletteja ei tarvitse kukaan meistä, en edes minä IT-alalla työskentelevä.
Mulla on vielä liki 20k opintolainaa niskassa, mutta päätimme silti tehdä lapsen. Mies elättää minua ja lasta keskivertoisella palkallaan, minä käytän va hempainpäivärahat lyhentääkseni opintolainaa. Ikää meillä kummallakin 28v ja esikoisemme on vastasyntynyt. Ei tässä ole kauheasti aikaa jahkailla lastenhankinnan suhteen. Halusin lapsen ja luotan siihen, että työllistyn vielä joskus kokopäivätöihin.
Kela elättää joskus, yleensä palkka. Pääasia, että ei halua elää tahallaan kelan rahoilla vaan pyrkiii työllistymään (tai opiskelemaan jotain hyödyllistä ja työllistävää työttömyysaikana. itse teen ohjelmointiprojektia työnäyttönä aina sillävälin kun esikoiseni nukkuu syöttöjen välillä)
Vierailija kirjoitti:
Akat itkee taas kuorossa "meitä ei saa syyllistäääh! 😭"
Miesten luulisi itkevän alati rapautuvaa mieskuntoaan ja testotasoja 🤔
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain endometrioosidiagnoosin 21vuotiaana, gynekologin saatesanoilla; Jos aiot lapsia saada ne on tehtävä nuorena, muutaman vuoden sisään".
No, mulla oli jo yksi ammatti ja olin siinä ammattiani vastaavassa työssä, tosin osa- aikaisena. Lisäksi hyvä mies. Tulot ei olleet kummoiset kummallakaan mutta ei pieni lapsi niin paljoa tarvitsekaan ja käytettynäkin saa hyvin monenlaista tarviketta ja vaatetta.
1. Lapsi syntyi kun olin 22v ja toinen kun olin 24v. Olin lasten välissä hetken töissä ja nuoremman äitiysloman loputtua hetken hoitovapaalla kunnes menin ammattikorkeaan.
Lapset on jo isoja. Olemme pikkuhiljaa kasvattaneet omaisuutta, meillä on okt, metsää ja lasten kanssa on jonkin verran matkusteltukin. Kohta kun muuttavat pois kotoa, olen itse noin nelikymppinen ja sitten on taas aikaa tehdä enemmän yksin tai pariskuntana.
Monet turhaan pelkäävät kun ei ole vakituista työtä tai heti sitä omakotitaloa. Jos on hyvä mies ja edes jotain ehtinyt elämässä opiskella tai tehdä niin kyllä sellaisessa elämässä lapselle on tilaa. Omaisuutta ja opiskeluja voi kartuttaa vaikka onkin lapsia.Eihän sitä 21 -vuotiaana ole kuin amis tutkinto ja kuinka monelle naiselle se nyt ihan oikeasti riittää nykypäivänä?Tai ylipäätään riittää, jos ei taloudellisesti nojaa mieheen, kuten sinä. Meillä perhe nojaa taloudellisesti minuun enkä osaa edes kuvitella tilannetta, jossa joutuisin laskemaan miehen varaan noin valtavan asian. Siinä on hirvittävä riski ajautua yksinhuoltajaksi ja isästä viikonloppuisä. Siinä ei sitten enää kovin helpolla opiskella tai tehdä uraa.
Kyllä esim. lukio + amis tarjoaa yhdessä ihan hyvän ponnahduslaudan naiselle työelämään. Sitten voi opiskella korkeammilla asteilla kun lapset on pieniä ja on kotona. Ja voi tuossa iässä olla jo AMK-tutkinto pääosin suoritettuna jos on hakenut heti lukion ja aloittanut opinnot seuraavana syksynä.
Miten paljon sinulla on tuosta aiheesta omakohtaista kokemusta? Äitiys- ja hoitovapaalla on hankala saada lapset päivähoitoon, jos samalla nostaa äitiyspäivärahaa tai kotihoidontukea.
Suomessa on minun tietääkseni subjektiivinen päivähoito-oikeus. Joten ei pitäisi olla vaikeuksia. Ja jos ei saa kotihoidontukea niin voi nostaa opintorahaa niin kuin muutkin opiskelijat.
Joten mikä tässä nyt oli se ongelma?
Vanhempainvapaalla oleva ei saa lasta päivähoitoon. Sen lisäksi miehen pitää olla hyvätuloinen, että hän pystyy yksin elättämään perheen. Ja itse kirjoitit, että nainen on amistutkinnon jälkeen töissä, mutta kuitenkin mystisesti kotona tekemässä korkeakouluopintoja. Tuossa on jo kolme ongelmaa.
Jaksaa jos jaksaa. Usein 20-kymppiset levottomia ja valittavat kun eivät pääse baariin ja vauvan kanssa kotona oleminen onkin tylsää kun muut vaan natkustelee jne. Itse sain 29 ekan lapsen, nyt 30 veenä mieli täynnä rauhaa, osaa nauttia lapsen kanssa olemisesta eikä muiden somepaineet hetkauta. Olen onnellinen ettemme tehneet lasta miehen kanssa 20 veenä. Nytkin ihan tarpeeksi paineita luodaan nykyäideille, osaa vaan suodattaa jo tämän ikäisenä. Ja hyvin jaksaa lapsen kanssa kun on osallistuva isä! 😉 Iällä ei niinkään suurta merkitystä jaksamisen kanssa vaan miten perheen dynamiikka toimii ja miten isä osallistuu.