Lue keskustelun säännöt.
Gynekologi: “Joillakin kolmekymppisillä juna lasten saantiin on jo mennyt”
18.08.2020 |
Yrittäkää nyt ymmärtää, että lapset tulee tehdä nuorena!
https://yle.fi/uutiset/3-11228907
"Hedelmällisyys voi laskea, vaikka vaihdevuosiin olisi vielä pitkä aika.
– Valitettavasti joillakin kolmekymppisillä juna lasten saannin suhteen on jo mennyt. Nelikymppisillä se on jo hyvin yleistä, sillä naisen hedelmällisyys alkaa laskea voimakkaasti 35-vuotiaana, sanoo lapsettomuuteen erikoistunut naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Paula Kuivasaari-Pirinen."
"50-vuotiaan munasarja kolmekymppisellä
Moni luulee, että hyvä terveys ja hyvä kunto ja terveet elintavat ovat suoraan tae hedelmällisyyden säilymisestä. Näin ei kuitenkaan ole, vaan iän vaikutus hedelmällisyyteen on armoton.
Valtaosalla kolmekymppisistä naisista munasarjat toimivat vielä täydellä teholla, mutta joskus gynekologi tapaa vastaanotolla naisia, joiden munasarjat ovat saman näköiset kuin 50-vuotiaalla."
Niin. Että mitkä on ne syyt parinkympin ikävuosina lykätä lastenhankintaa, jos lapsia haluaa ja jos puitteet on muuten kunnossa? Kun tekee mieli bilettää ja matkustella? Ei ole hyvä syy! Matkustella voi lastenkin kanssa ja sitten taas itsekseenkin, kun lapset ovat täysi-ikäisiä tai riittävän vanhoja muuten, mutta hedelmällistä ikää ei voi lykätä myöhemmäksi. Kun tekee mieli kouluttautua, tehdä töitä, luoda uraa, eikä ole rahaa? Ei kelpaa syyksi! Ehdit kouluttautua, tehdä töitä ja luoda uraa myöhemminkin, mutta hedelmällistä ikääsi et edelleenkään voi lykätä myöhäisemmäksi. Eikä rahakaan ole ongelma, sitä kun saa viime sijassa Kelasta.
Kommentit (284)
Vierailija kirjoitti:
Mikäli on hyvät välit omiin vanhempiin, niin raaka totuus on se, että mummi ja vaarikin jaksavat paremmin menossa mukana, kun lapset tekee nuorina.
Isän vanhemmat olivat nelikymppisiä, kun isä syntyi ja isä kolmikymppinen, kun minä synnyin, eikä isovanhempiin ehtinyt syntyä sellaista suhdetta, että siitä olisi muistoja jäänyt.
Minusta isovanhempien roolia nykyään vähätellään. He ovat todella tärkeitä lapsille ja etenkin sitten kun lapset ovat vähän isompia ja alkavat kysellä asioita, isovanhemmilta saa viisaampia vastauksia kuin parikymppisiltä vanhemmilta. Muistan itsekin kuinka mielelläni aina kyselin asioita nimenomaan isovanhemmiltani. Ja olen todella iloinen, että sain pitää heidät mukana elämässäni pitkälle aikuisuuteen.
He myös halusivat viettää kanssamme aikaa ja oltiin viikonloput usein heillä niin myös vanhempani saivat levätä yhdssä.
Mun nuoruudessa toki asiat oli sitenkin erilaista, että esimerkiksi mun isovanhemmat pääsivät eläkkeelle jo alle kuuskymppisinä. Joten heillä oli aikaa ja energiaa olla meidän kanssa, nykyään mummot ja papat ovat töissä. Ja nykynuoret joutuvat varmaan olemaan töissä 7-kymppisiksi asti. Sekään ei varmaan kauheesti kannusta lasten hankintaan nuorena. Vanhempi ikäpolvi kyllä aloitti työnteon ja lastenpakertamisen tosi nuorena, mutta he myös pääsivät eläkkeelle ennen vanhusikää. Ei minusta nykyaika kannusta lastentekoon nuorena, oikeastaan millään tavalla.
Siinä mielessä ymmärrän nuoria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytän 31v. Ei miestä ja pelkkää pätkätyötä. Nyt työttömänä 2 vuotta. Ja juu, en opiskellessani ajatellut tulevani työttömäksi. Aattelin että tässä vaiheessa olisi vuosien työkokemus ja mies. Lapsia en koskaan halunnut nuorempana. Raskaus ja synnytys olivat pelottavampia kuin mikään muu. En myöskään kokenut terveydentilaani sopivaksi eivätkä voimavarani olisi riittäneet äitinä olemiseen, varsinkaan yh:na. Vain yhden miehen kanssa olisin voinut niitä harkita. Edelleen kärsin tokofobiasta.
En koe että teen virheen jos hedelmällisyys katoaa. En kadu sitä etten tehnyt lapsia väärän miehen kanssa (jolla ei ollut edes ammattia).
En ymmärrä naisia jotka haluavat ennemmin lapsia kuin miehen. Itse en voisi hankkia lasta muuta kuin rakastamani miehen kanssa. Ja se pitäisi olla hyvin syvää rakkautta jotta suostuisin. Silloinkin epäröisin. Mielummin se oikea kuin lapsi ja yksin.
Mulla on kavereissa yksinhuoltajia ja rankkaa on. Itselläni ei voimat riittäisi samaan. Täytyy ihailla miten jaksavat.
Mulle riittää sisarusten lapset. :) Ne on tarpeeksi ihania ja voin opettaa heillekin mitä ikinä haluan henkiseksi perinnöksi jättää.
Luokkakaverillani alkoi ennenaikaiset vaihdevuodet 18-vuotiaana. Kaikki on mahdollista.
Itse tein lapseni 20- ja 24-vuotiaana. En jaksaisi enää alkaa lisääntymään, kun kuopuskin menee jo seuraavana vuonna kouluun ja päiväkotirumba on VIHDOIN ohitse! Valvoin kuopuksen kanssa 2 vuotta, sekin on vaikuttanut päätökseeni olla hankkimatta enempää lapsia.
Lisäksi nykyaikana asetetaan aivan järjettömät vaatimukset vanhemmuuteen liittyvissä asioissa ja sitten päälle vielä työelämä. Jos en olisi tehnyt lapsia aiemmin, niin en alkaisi enää nyt 30-vuotiaana lapsia tekemään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ku
Vierailija kirjoitti:
Ketjua sieltä täältä silmäilleenä huomasin, että tosi monella vaikuttaa olevan liki raivopäinen denialismi päällä ja uskomattoman vankka usko ja varmuus siitä, että lapsia tulee saamaan silloin kun niitä haluaa vaikka ikää olisi kuinka päälle +30-vuotta eikä sitä vaan saa ainakaan kukaan ulkopuolinen kyseenalaistaa.. Saati että se oma ikä tai elämäntapa voisi ainakin pian (jos ei jo nyt) olla ainoa ongelma ja este lastensaamiselle.
Itsellä (ja samoin omalla ystävä- ja kaveripiirilläkin) alkaa olla lapsentekoikä takanapäin ja muutamia huomiota on tullut tehtyä niin lapsettomista kuin lapsellisistakin ja surullisinta on se, että useampikin perhekeskeinen tuttu on jäänyt vasten tahtoaan sekä sinkuksi että lapsettomaksi. Tässäkin asiassa valitettavasti pätee se totuus, että mitä enemmän asia pitkittyy niin sitä enemmän se myös mutkistuu eikä elämä edelleenkään odota vaikka ihminen kuinka kuvittelisi että aikaa on loputtomasti.
Meinaan siis sitä, että samalla kun aikaa kuluu niin yleensä myös kasvaa kokemus ja erityisesti siis se negatiivinen kun kerta toisensa jälkeen lupaavasti alkanut tapailu paljastuukin pelkäksi kusetukseksi kun mies olikin puheistaan/käytöksestään huolimatta pelkän seksin perässä. Tai että avomielisesti fwb-suhteeseenkin alkanut (ikinä kun ei voi tietää kuinka sen oikean tapaa) huomaakin, ettei omalla kohdalla yksikään yhdenyönjuttu tai seksisuhde johda parisuhteeseen vaikka muille se on hyvinkin toimiva keino löytää "vahingossa" se oikea.
Jne jne.
Tämä kaikki siis aiheuttaa herkästikin sen, ettei loppujen lopuksi halua olla tekemisissä enää yhdenkään vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa vaikka alun perin oli hyvinkin parisuhdehaluinen ja -kelpoinen nainen.
Mikä tässä oli pointti?
Mitään denialismia ei täällä.näy. Fakta on, että ei se hedelmällisyys niin paljoa laske kuin aloitus antaa ymmärtää. Ei ole sattumaa, että ensisynnyttäneiden keski-ikää on 29.
Olen yli 50v ja silloin kun sain lapseni plus kolmekymppisenä, se keski-ikä.oli 27.
Ei parikymppisten kannata tehdä lapsia. Ellei se ole itselle toive ja valinta.
Oma kokemukseni on se, että kaikki eivät löydä kumppania eikä lapsia tule. Pääosa on saanut lapset 27-35 ikäisenä. Yksi sai ensimäisensä 44-vuotiaana.
Minenlaisia tarinoita, varmaan melko tavallisia.
Omassa tuttavapiirissä taasen onnekkaimpia lastensaannin suhteen on olleet he, jotka vakiintuivat jo opiskeluaikana suht nuorena eli parin-kolmen vuoden avoliiton jälkeen oli avioitumisen vuoro n 25-vuotiaana ja saivat ekat lapsensa alle 30-vuotiaina. Hieman enemmän huonoa tuuria perheenperustamisessa on ollut niillä joilla "sen oikean" löytyminen oli mutkikkaampaa (joko huonon tuurin tai oman valinnan vuoksi) ja ainakin näin sivustaseuraajan huomiona on todettava ettei se ainakaan sillä oikene ja muutu helpommaksi, että soppaan lisää yht¨äkkisen ikäpaniikin ja nyt on kiirekiirekiire..
Siinäkin on omat haasteensa että itsellisen sinkkuvuosikymmenen jälkeen sopeutuu taas toisen ihmisen läsnäoloon saman katon alla. Ihmisen jolla on pahimmassa tapauksessa yhtä lailla takana vuosikymmenen kestänyt omiin tapoihin tottuminen.. Siinä combossa saattaa herkästi olla turhankin paljon särmää hiottavaksi.
Minä taas olen nähnyt niin, että vain yksi pari on enää yhdessä, jotka perustu perheen parikymppisinä. Sitten oli meitä vanhoja piikoja, jotka pariuduimme kolmikymppisinä. Nyt 60-vuotiaina meistä vanhoina pariutuneista vain yksi pari on eronnut
Ei kuulu pätkääkään kenellekään se missä iässä minä lisäännyn tai jätän lisääntymättä. Muutenkin kaikki painostus, syyllistäminen ja pelottelu eivät aiheuta mitään muuta kun vastareaktioita. Lasten hankkimisessa pitää huomioida aika monta muutakin seikkaa kun se ikä. Minä olisin ollut todella huono äiti parikymppisenä, luojan kiitos en tehnyt lapsia silloisen kumppanin kanssa, olisi kärsineet kaikki osapuolet ja kaikkein eniten lapsi. Ja on aivan järjetöntä toisten älykkyyden aliarvioimista saarnata hedelmällisyyden laskemisesta iän myötä kun kaikki sen aivan taatusti tietävät. Ihmisillä on elämässä muitakin intressejä kuin lisääntyminen. Odotan myös sitä päivää, kun miehille aletaan vaahdota lasten teosta. Tällä hetkellä koko vastuu on sysätty naisten harteille.
Itsellä ikää 31 ja olen vasta nyt elämäntilanteessa, jossa vakavasti harkitsen lasta. Vasta nyt alkaa olla sellainen elämänvaihe, jossa oikeasti pystyn tarjoamaan lapselle hyvän elämän ja olemaan äiti. Tunnen itseni ja oman luonteeni sekä sen milloin olen henkisesti valmis siihen. Nämä on minusta vähintään yhtä olennaisia asioita kun se biologia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En olisi missään tapauksessa halunnut lapsia alle 30v. Abortin olisin tehnyt jos vahinko olisi käynyt.
Ihme kyllä sain sitten lapset 39v ja 41v, kun niitä halusin ja oli hyvä mies ja isä lapsille.
Biologisesti olisi varmaan ollut helpompaa joskus 25v, mutta ei tuollakaan asialla voi laskelmoida.
Vierailija kirjoitti:
Mikäli on hyvät välit omiin vanhempiin, niin raaka totuus on se, että mummi ja vaarikin jaksavat paremmin menossa mukana, kun lapset tekee nuorina.
Isän vanhemmat olivat nelikymppisiä, kun isä syntyi ja isä kolmikymppinen, kun minä synnyin, eikä isovanhempiin ehtinyt syntyä sellaista suhdetta, että siitä olisi muistoja jäänyt.
No kyllä mulla ainakin on mukavia muistoja isovanhemmista. Yksi vielä elossakin, yli 90v ja järki pelittää täysin. Vaimonsa eli isoäitini kuoli pari vuotta sitten, lähes 90v itsekin.
Toiselta puolelta sukua esim. toinen isovanhempi kuoli 49v. enkä koskaan häntä nähnyt.
Että ei kyllä ole isovampien iästä kiinni, oppivatko lapsenlapset tuntemaan. Sisarukseni puolisoineen saivat ekat lapsensa yli 30v. Esim. Kaksoset 37-vuotiaana. Ilmeisesti (ei-identtisten) kaksosten todennäköisyys lisääntyy vanhetessa, aika yllättävää..
Meillä isovanhemmat näkevät lapsenlapsia päivittäin. Valinnoista (ja isovanhempien terveydentilasta) se on kiinni. Ainakin osittain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sain endometrioosidiagnoosin 21vuotiaana, gynekologin saatesanoilla; Jos aiot lapsia saada ne on tehtävä nuorena, muutaman vuoden sisään".
No, mulla oli jo yksi ammatti ja olin siinä ammattiani vastaavassa työssä, tosin osa- aikaisena. Lisäksi hyvä mies. Tulot ei olleet kummoiset kummallakaan mutta ei pieni lapsi niin paljoa tarvitsekaan ja käytettynäkin saa hyvin monenlaista tarviketta ja vaatetta.
1. Lapsi syntyi kun olin 22v ja toinen kun olin 24v. Olin lasten välissä hetken töissä ja nuoremman äitiysloman loputtua hetken hoitovapaalla kunnes menin ammattikorkeaan.
Lapset on jo isoja. Olemme pikkuhiljaa kasvattaneet omaisuutta, meillä on okt, metsää ja lasten kanssa on jonkin verran matkusteltukin. Kohta kun muuttavat pois kotoa, olen itse noin nelikymppinen ja sitten on taas aikaa tehdä enemmän yksin tai pariskuntana.
Monet turhaan pelkäävät kun ei ole vakituista työtä tai heti sitä omakotitaloa. Jos on hyvä mies ja edes jotain ehtinyt elämässä opiskella tai tehdä niin kyllä sellaisessa elämässä lapselle on tilaa. Omaisuutta ja opiskeluja voi kartuttaa vaikka onkin lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Sain endometrioosidiagnoosin 21vuotiaana, gynekologin saatesanoilla; Jos aiot lapsia saada ne on tehtävä nuorena, muutaman vuoden sisään".
No, mulla oli jo yksi ammatti ja olin siinä ammattiani vastaavassa työssä, tosin osa- aikaisena. Lisäksi hyvä mies. Tulot ei olleet kummoiset kummallakaan mutta ei pieni lapsi niin paljoa tarvitsekaan ja käytettynäkin saa hyvin monenlaista tarviketta ja vaatetta.
1. Lapsi syntyi kun olin 22v ja toinen kun olin 24v. Olin lasten välissä hetken töissä ja nuoremman äitiysloman loputtua hetken hoitovapaalla kunnes menin ammattikorkeaan.
Lapset on jo isoja. Olemme pikkuhiljaa kasvattaneet omaisuutta, meillä on okt, metsää ja lasten kanssa on jonkin verran matkusteltukin. Kohta kun muuttavat pois kotoa, olen itse noin nelikymppinen ja sitten on taas aikaa tehdä enemmän yksin tai pariskuntana.
Monet turhaan pelkäävät kun ei ole vakituista työtä tai heti sitä omakotitaloa. Jos on hyvä mies ja edes jotain ehtinyt elämässä opiskella tai tehdä niin kyllä sellaisessa elämässä lapselle on tilaa. Omaisuutta ja opiskeluja voi kartuttaa vaikka onkin lapsia.
Pistän välittömästi tilaukseen yhden hyvän miehen. Nettideittailu leipäännyttää haluan hyvän heti huomiseksi :)
Toiveena:
-puhuu ja pussaa
-käy töissä
-luottotiedot ok
-liikkuu 3-4x viikossa
-asiallinen
-empaattinen kaikkia elollisia olentoja kohtaan
Itsekin olen samanlainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
JOILLAKIN kolmekymppisillä on juna lastensaantiin mennyt, mutta ei kaikilla.
Jotkut eivät tule koskaan raskaiksi, joillakin menee aina kesken.
Kaikki fyysiset jutut, myös raskaus ja synnyttäminen ovat helpompaa nuoremmalle kuin vanhemmalle naiselle, mutta älkää nyt siskot väkisin tehkö lapsia alke 30v, jos se ei kertakaikkiaan sovi elämäntilanteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todella väsynyttä settiä taas, kun jälleen kerran se iänikuinen biletys ja matkustelu pitää vetää syyksi nuorten naisten lapsettomuuteen. Eikö mitään muuta keksitä?
Tässäkään jutussa ei sanallakaan mainita siihen lisääntymiseen tarvittavaa toista osapuolta. Kuinka moni nuori mies on nykyään valmis lisääntymään ja hoitamaan osansa perheessä? Miksi miehet jätetään aina ulkopuolisiksi, kun tehdään juttuja lisääntymisestä?
Aivan käsittämätöntä naisen älykkyyden aliarviointia, ettei muka käsitetä hedelmällisyyden laskevan iän myötä. Jos elämäntilanne ei salli lasten hankintaa tai siihen sopivaa kumppania ei ole, ei lasta silloin voi hankkia, vaikka haluaisikin. Yrittäisi nyt tämä arvon gynekologi sen ymmärtää.
Tässä yritetään myös sanoa hienovaraisesti naisille, että se markkina-arvo miesten silmissä ei kasva sen hömppämaisteritutkinnon saavuttamisen ja ikääntymisen jälkeen. Eli ei kannata nirsoilla sen puolison valinnassa liikaa, koska täydellistä puolisoa ei ole olemassa. Täälläkin olevat prinsessatarinat - onnenkantamoinen jossa tapasin sielunkumppanini - on luultavasti käytetty paljon värikynää ja jätetty pois normaalit parisuhteen ongelmat.
Enkä nyt menisi vannomaan tuosta biologiastakaan kun vähän joka toinen nainen tuntuu hörähtäneen johonkin wellness-treenaus-jooga -hömppään.
Asuessani ulkomailla huomasin merkittävän eron suomalaisissa miehissä verrattuna tähän omaani. Joka ilta mies kysyy tarvitsenko seuraavana päivänä apua jossain tai haluanko mennä käymään jossakin hänen tultua töistä.
Kauppaostokset hoidamme verkon kautta, samoin vaatehankinnat eli niistä ei tule stressiä.
Muistuipa mieleeni eka iltani tässä osoitteessa. Pääsin kaupunkikierrokselle ja samalla kävimme hakemassa kakkosauton, jotta pääsen kulkemaan itsenäisesti. Samalla reissulla käväisimme miehen kavereilla ja tulevan anopin luona.
Haluanko näin ollen vaihtaa miestä? Ei pitäisi olla vaikea arvata <3
Vaihtaisit heti kun rikkaampi tulisi eteen. Kun on niin tärkeää tuollaiset asiat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todella väsynyttä settiä taas, kun jälleen kerran se iänikuinen biletys ja matkustelu pitää vetää syyksi nuorten naisten lapsettomuuteen. Eikö mitään muuta keksitä?
Tässäkään jutussa ei sanallakaan mainita siihen lisääntymiseen tarvittavaa toista osapuolta. Kuinka moni nuori mies on nykyään valmis lisääntymään ja hoitamaan osansa perheessä? Miksi miehet jätetään aina ulkopuolisiksi, kun tehdään juttuja lisääntymisestä?
Aivan käsittämätöntä naisen älykkyyden aliarviointia, ettei muka käsitetä hedelmällisyyden laskevan iän myötä. Jos elämäntilanne ei salli lasten hankintaa tai siihen sopivaa kumppania ei ole, ei lasta silloin voi hankkia, vaikka haluaisikin. Yrittäisi nyt tämä arvon gynekologi sen ymmärtää.
Tässä yritetään myös sanoa hienovaraisesti naisille, että se markkina-arvo miesten silmissä ei kasva sen hömppämaisteritutkinnon saavuttamisen ja ikääntymisen jälkeen. Eli ei kannata nirsoilla sen puolison valinnassa liikaa, koska täydellistä puolisoa ei ole olemassa. Täälläkin olevat prinsessatarinat - onnenkantamoinen jossa tapasin sielunkumppanini - on luultavasti käytetty paljon värikynää ja jätetty pois normaalit parisuhteen ongelmat.
Enkä nyt menisi vannomaan tuosta biologiastakaan kun vähän joka toinen nainen tuntuu hörähtäneen johonkin wellness-treenaus-jooga -hömppään.
Asuessani ulkomailla huomasin merkittävän eron suomalaisissa miehissä verrattuna tähän omaani. Joka ilta mies kysyy tarvitsenko seuraavana päivänä apua jossain tai haluanko mennä käymään jossakin hänen tultua töistä.
Kauppaostokset hoidamme verkon kautta, samoin vaatehankinnat eli niistä ei tule stressiä.
Muistuipa mieleeni eka iltani tässä osoitteessa. Pääsin kaupunkikierrokselle ja samalla kävimme hakemassa kakkosauton, jotta pääsen kulkemaan itsenäisesti. Samalla reissulla käväisimme miehen kavereilla ja tulevan anopin luona.
Haluanko näin ollen vaihtaa miestä? Ei pitäisi olla vaikea arvata <3Vaihtaisit heti kun rikkaampi tulisi eteen. Kun on niin tärkeää tuollaiset asiat.
Omillaan toimeentuleva, sosiaalinen ja perhekeskeinen mies on monissa muissa maissa normi. Täällä asuu vihaiset jöröt
Niin. Että mitkä on ne syyt parinkympin ikävuosina lykätä lastenhankintaa, jos lapsia haluaa ja jos puitteet on muuten kunnossa?
Kun tekee mieli kouluttautua, tehdä töitä, luoda uraa, eikä ole rahaa? Ei kelpaa syyksi! Ehdit kouluttautua, tehdä töitä ja luoda uraa myöhemminkin, mutta hedelmällistä ikääsi et edelleenkään voi lykätä myöhäisemmäksi. Eikä rahakaan ole ongelma, sitä kun saa viime sijassa Kelasta.
Puitteet eivät ole kunnossa, jos ei ole ammattia ja työtä ja kunnon kotia.
Minusta ihmisen tulee itse elättää perheensä. Parasta on ensin kouluttautua ja luoda vakaa elämä ja vasta sitten alkaa miettiä, olisiko kykenevä elättämään ja kasvattamaan lapsen tässä maailmassa. Ei ole lapsen elämäkään mukavaa, kun kaikilla kavereilla on tavaraa, reissuja ja harrastuksia jne. mutta itsellä ei ole mitään, kun äiti ja isä opiskelevat lapsen koko lapsuuden ja teini-iän ja sitten jäävät roikkumaan pätkätyöputkeen, jos siihenkään.
Todella harva kaksikymppinen on siinä vaiheessa elämää, että pystyy elättämään lapsia tai on edes löytänyt kumppanin. Ei nainen eikä mies. Vai vaatiiko ap vain naista jäämään synnytyskoneeksi heti lukion jälkeen samalla kun mies lähtee opiskelemaan ja luomaan uraa ja reissaamaan oman kaveripiirinsä kanssa, hänellä kun on niitä omia tuloja sen verran enemmän ja halua nauttia elämästä? Jos toinen on työttömänä/opiskelijana/kotiäitinä, ei yhden palkasta kustanneta koko perhettä aurinkorannalle.
Minä tapasin mieheni 32-vuotiaana. Saimme lapsen 36-vuotiaana, eikä meille toista lasta tarvita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juttu on kirjoitettu aika provosoivasti, mutta siinä on totuuden siemen.
Olin itse 31-vuotias, kun sain tietää, että munasoluni alkavat olla lopussa. Uutinen oli järkytys. Äidilläni alkoi vaihdevuodet viisikymppisenä ja omat eli tapani ovat todella terveelliset, en yhtään osannut odottaa, että hedelmällisyyteni oli loppusuoralla. Lääkäri kehotti hakeutumaan viipymättä koeputkihedelmöitykseen eli ivf-hoitoon. Jopa todella vahvoilla lääkityksillä saatiin aikaiseksi vain kaksi alkiota. Ensimmäinen alkionsiirto ei onnistunut, mutta toisesta saimme lapsen syliin asti. Ehdimme siis juuri ja juuri tähän junaan.
Sanonkin nykyään kaikille lapsia jossain vaiheessa haluaville kolmekymppisille kavereille, että kannattaa tutkituttaa oma hedelmällisyystilanne säännöllisesti. Näin voi välttyä ikäviltä yllätyksiltä ja saada tiedon siitä, jos oikeasti alkaa olla jo kiire lastentekoon.
Saara nauroi kun Jumala ilmoitti hänen saavan lapsen 63 veenä. Älkää uskoko siis, ihmeitä tapahtuu.
Ihanan provokatiivista taas. Noudattaen AV:n vakilinjaa lapset tulee tehdä ennen naisen 25-vuotispäivää koska muuten kroppa on vanha ja vauva iso ja venyttää pil lun peruuttamattomasti pilalle. Ja kuten av-laiset tietävät ovat alta 30-vuotiaat vanhemmat vastuuttomia, aivoillaan kehittymättömiä vammaisia, joten säädetään alaikärajaksi varmuuden vuoksi 40. Helpoimmalla päästään kun pakkaudutaan kaikki yhteen bussiin ja ajetaan se jyrkänteeltä kuolevaan Itämereen - ei tule vahinkoja. Minä kiitän.
No onneksi ei ollut muutenkaan suunnitelmissa lastensaanti, tekis mieli sanoa, että olispa hyvä jos en voisi saada enää lapsia, mutta eipä sillä ole väliä, kun en myöskään seksiä harrasta.
25-vuotiaana olin maailmalla matkustellut, valmistunut, vakituisessa työssä, naimisissa miehen kanssa jonka tiesin haluavan lapsia ajoissa, asuttiin omassa asunnossa. 27-vuotiaana sain esikoisen lyhyen yrittämisen jälkeen :) Miehen kanssa oltiin tuolloin oltu viisi vuotta yhdessä. Ei se nuorena lasten tekeminen mahdotonta ole vaikka haluaisi puitteiden olevan kunnossa, vaatii vain että ottaa asian puheeksi tutustumisvaiheessa, eikä anna miesten vedättää vuositolkulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain endometrioosidiagnoosin 21vuotiaana, gynekologin saatesanoilla; Jos aiot lapsia saada ne on tehtävä nuorena, muutaman vuoden sisään".
No, mulla oli jo yksi ammatti ja olin siinä ammattiani vastaavassa työssä, tosin osa- aikaisena. Lisäksi hyvä mies. Tulot ei olleet kummoiset kummallakaan mutta ei pieni lapsi niin paljoa tarvitsekaan ja käytettynäkin saa hyvin monenlaista tarviketta ja vaatetta.
1. Lapsi syntyi kun olin 22v ja toinen kun olin 24v. Olin lasten välissä hetken töissä ja nuoremman äitiysloman loputtua hetken hoitovapaalla kunnes menin ammattikorkeaan.
Lapset on jo isoja. Olemme pikkuhiljaa kasvattaneet omaisuutta, meillä on okt, metsää ja lasten kanssa on jonkin verran matkusteltukin. Kohta kun muuttavat pois kotoa, olen itse noin nelikymppinen ja sitten on taas aikaa tehdä enemmän yksin tai pariskuntana.
Monet turhaan pelkäävät kun ei ole vakituista työtä tai heti sitä omakotitaloa. Jos on hyvä mies ja edes jotain ehtinyt elämässä opiskella tai tehdä niin kyllä sellaisessa elämässä lapselle on tilaa. Omaisuutta ja opiskeluja voi kartuttaa vaikka onkin lapsia.Pistän välittömästi tilaukseen yhden hyvän miehen. Nettideittailu leipäännyttää haluan hyvän heti huomiseksi :)
Toiveena:
-puhuu ja pussaa
-käy töissä
-luottotiedot ok
-liikkuu 3-4x viikossa
-asiallinen
-empaattinen kaikkia elollisia olentoja kohtaan
Itsekin olen samanlainen.
Haittaako jos olen 3-vuorotyössä?
Kun ei kukaan mies kiinnostu tällaisesta tylsästä hiirulaisesta, niin ei tässä lapsiakaan tehdä.