Lue keskustelun säännöt.
Gynekologi: “Joillakin kolmekymppisillä juna lasten saantiin on jo mennyt”
18.08.2020 |
Yrittäkää nyt ymmärtää, että lapset tulee tehdä nuorena!
https://yle.fi/uutiset/3-11228907
"Hedelmällisyys voi laskea, vaikka vaihdevuosiin olisi vielä pitkä aika.
– Valitettavasti joillakin kolmekymppisillä juna lasten saannin suhteen on jo mennyt. Nelikymppisillä se on jo hyvin yleistä, sillä naisen hedelmällisyys alkaa laskea voimakkaasti 35-vuotiaana, sanoo lapsettomuuteen erikoistunut naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Paula Kuivasaari-Pirinen."
"50-vuotiaan munasarja kolmekymppisellä
Moni luulee, että hyvä terveys ja hyvä kunto ja terveet elintavat ovat suoraan tae hedelmällisyyden säilymisestä. Näin ei kuitenkaan ole, vaan iän vaikutus hedelmällisyyteen on armoton.
Valtaosalla kolmekymppisistä naisista munasarjat toimivat vielä täydellä teholla, mutta joskus gynekologi tapaa vastaanotolla naisia, joiden munasarjat ovat saman näköiset kuin 50-vuotiaalla."
Niin. Että mitkä on ne syyt parinkympin ikävuosina lykätä lastenhankintaa, jos lapsia haluaa ja jos puitteet on muuten kunnossa? Kun tekee mieli bilettää ja matkustella? Ei ole hyvä syy! Matkustella voi lastenkin kanssa ja sitten taas itsekseenkin, kun lapset ovat täysi-ikäisiä tai riittävän vanhoja muuten, mutta hedelmällistä ikää ei voi lykätä myöhemmäksi. Kun tekee mieli kouluttautua, tehdä töitä, luoda uraa, eikä ole rahaa? Ei kelpaa syyksi! Ehdit kouluttautua, tehdä töitä ja luoda uraa myöhemminkin, mutta hedelmällistä ikääsi et edelleenkään voi lykätä myöhäisemmäksi. Eikä rahakaan ole ongelma, sitä kun saa viime sijassa Kelasta.
Kommentit (284)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain endometrioosidiagnoosin 21vuotiaana, gynekologin saatesanoilla; Jos aiot lapsia saada ne on tehtävä nuorena, muutaman vuoden sisään".
No, mulla oli jo yksi ammatti ja olin siinä ammattiani vastaavassa työssä, tosin osa- aikaisena. Lisäksi hyvä mies. Tulot ei olleet kummoiset kummallakaan mutta ei pieni lapsi niin paljoa tarvitsekaan ja käytettynäkin saa hyvin monenlaista tarviketta ja vaatetta.
1. Lapsi syntyi kun olin 22v ja toinen kun olin 24v. Olin lasten välissä hetken töissä ja nuoremman äitiysloman loputtua hetken hoitovapaalla kunnes menin ammattikorkeaan.
Lapset on jo isoja. Olemme pikkuhiljaa kasvattaneet omaisuutta, meillä on okt, metsää ja lasten kanssa on jonkin verran matkusteltukin. Kohta kun muuttavat pois kotoa, olen itse noin nelikymppinen ja sitten on taas aikaa tehdä enemmän yksin tai pariskuntana.
Monet turhaan pelkäävät kun ei ole vakituista työtä tai heti sitä omakotitaloa. Jos on hyvä mies ja edes jotain ehtinyt elämässä opiskella tai tehdä niin kyllä sellaisessa elämässä lapselle on tilaa. Omaisuutta ja opiskeluja voi kartuttaa vaikka onkin lapsia.Eihän sitä 21 -vuotiaana ole kuin amis tutkinto ja kuinka monelle naiselle se nyt ihan oikeasti riittää nykypäivänä?Tai ylipäätään riittää, jos ei taloudellisesti nojaa mieheen, kuten sinä. Meillä perhe nojaa taloudellisesti minuun enkä osaa edes kuvitella tilannetta, jossa joutuisin laskemaan miehen varaan noin valtavan asian. Siinä on hirvittävä riski ajautua yksinhuoltajaksi ja isästä viikonloppuisä. Siinä ei sitten enää kovin helpolla opiskella tai tehdä uraa.
Kyllä esim. lukio + amis tarjoaa yhdessä ihan hyvän ponnahduslaudan naiselle työelämään. Sitten voi opiskella korkeammilla asteilla kun lapset on pieniä ja on kotona. Ja voi tuossa iässä olla jo AMK-tutkinto pääosin suoritettuna jos on hakenut heti lukion ja aloittanut opinnot seuraavana syksynä.
Miten paljon sinulla on tuosta aiheesta omakohtaista kokemusta? Äitiys- ja hoitovapaalla on hankala saada lapset päivähoitoon, jos samalla nostaa äitiyspäivärahaa tai kotihoidontukea.
Suomessa on minun tietääkseni subjektiivinen päivähoito-oikeus. Joten ei pitäisi olla vaikeuksia. Ja jos ei saa kotihoidontukea niin voi nostaa opintorahaa niin kuin muutkin opiskelijat.
Joten mikä tässä nyt oli se ongelma?
Vanhempainvapaalla oleva ei saa lasta päivähoitoon. Sen lisäksi miehen pitää olla hyvätuloinen, että hän pystyy yksin elättämään perheen. Ja itse kirjoitit, että nainen on amistutkinnon jälkeen töissä, mutta kuitenkin mystisesti kotona tekemässä korkeakouluopintoja. Tuossa on jo kolme ongelmaa.
Uutisissakin ollaan uutisoitu nuorten syrjäytymisestä. Miten suurella todennäköisyydellä 18-23v. löytää toisen samanlaisen jolla olisi vakaa työ sekä antaisi rahat lyhentämättömänä suoraan perheensä käyttöön?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Akat itkee taas kuorossa "meitä ei saa syyllistäääh! 😭"
Miesten luulisi itkevän alati rapautuvaa mieskuntoaan ja testotasoja 🤔
Miksi? Meinaatko, että itkemällä asia paranee? Naisen logiikkaa taas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Akat itkee taas kuorossa "meitä ei saa syyllistäääh! 😭"
Miesten luulisi itkevän alati rapautuvaa mieskuntoaan ja testotasoja 🤔
Miksi? Meinaatko, että itkemällä asia paranee? Naisen logiikkaa taas.
Ai, haluatte muuttua naisiksi? Sehän auttaakin syntyvyyden nostattamisessa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain endometrioosidiagnoosin 21vuotiaana, gynekologin saatesanoilla; Jos aiot lapsia saada ne on tehtävä nuorena, muutaman vuoden sisään".
No, mulla oli jo yksi ammatti ja olin siinä ammattiani vastaavassa työssä, tosin osa- aikaisena. Lisäksi hyvä mies. Tulot ei olleet kummoiset kummallakaan mutta ei pieni lapsi niin paljoa tarvitsekaan ja käytettynäkin saa hyvin monenlaista tarviketta ja vaatetta.
1. Lapsi syntyi kun olin 22v ja toinen kun olin 24v. Olin lasten välissä hetken töissä ja nuoremman äitiysloman loputtua hetken hoitovapaalla kunnes menin ammattikorkeaan.
Lapset on jo isoja. Olemme pikkuhiljaa kasvattaneet omaisuutta, meillä on okt, metsää ja lasten kanssa on jonkin verran matkusteltukin. Kohta kun muuttavat pois kotoa, olen itse noin nelikymppinen ja sitten on taas aikaa tehdä enemmän yksin tai pariskuntana.
Monet turhaan pelkäävät kun ei ole vakituista työtä tai heti sitä omakotitaloa. Jos on hyvä mies ja edes jotain ehtinyt elämässä opiskella tai tehdä niin kyllä sellaisessa elämässä lapselle on tilaa. Omaisuutta ja opiskeluja voi kartuttaa vaikka onkin lapsia.Eihän sitä 21 -vuotiaana ole kuin amis tutkinto ja kuinka monelle naiselle se nyt ihan oikeasti riittää nykypäivänä?Tai ylipäätään riittää, jos ei taloudellisesti nojaa mieheen, kuten sinä. Meillä perhe nojaa taloudellisesti minuun enkä osaa edes kuvitella tilannetta, jossa joutuisin laskemaan miehen varaan noin valtavan asian. Siinä on hirvittävä riski ajautua yksinhuoltajaksi ja isästä viikonloppuisä. Siinä ei sitten enää kovin helpolla opiskella tai tehdä uraa.
Kyllä esim. lukio + amis tarjoaa yhdessä ihan hyvän ponnahduslaudan naiselle työelämään. Sitten voi opiskella korkeammilla asteilla kun lapset on pieniä ja on kotona. Ja voi tuossa iässä olla jo AMK-tutkinto pääosin suoritettuna jos on hakenut heti lukion ja aloittanut opinnot seuraavana syksynä.
Miten paljon sinulla on tuosta aiheesta omakohtaista kokemusta? Äitiys- ja hoitovapaalla on hankala saada lapset päivähoitoon, jos samalla nostaa äitiyspäivärahaa tai kotihoidontukea.
Suomessa on minun tietääkseni subjektiivinen päivähoito-oikeus. Joten ei pitäisi olla vaikeuksia. Ja jos ei saa kotihoidontukea niin voi nostaa opintorahaa niin kuin muutkin opiskelijat.
Joten mikä tässä nyt oli se ongelma?
Vanhempainvapaalla oleva ei saa lasta päivähoitoon. Sen lisäksi miehen pitää olla hyvätuloinen, että hän pystyy yksin elättämään perheen. Ja itse kirjoitit, että nainen on amistutkinnon jälkeen töissä, mutta kuitenkin mystisesti kotona tekemässä korkeakouluopintoja. Tuossa on jo kolme ongelmaa.
Kyllä nainen saa tukia miehen palkan lisäksi, nykyään puolison tulot ei enää vaikuta etuuksiin, pl. asumistuki. Tulee mieleen, että kirjoitteleeko täällä 45-55 -vuotiaat katkerat naiset jotka eivät ole seuranneet asioiden kehittymistä. Paljon on tehty muutoksia, jotta myös nuorilla olisi mahdollisuus hankkia lapsia. Lastenhoidossa pitää käyttää mielikuvitusta jos on vanhempainvapaalla, ottaa mukaa luennolle, isovanhemmat, sukulaistytöt, naapurin täti jne. Muuten se ei ole ongelmat kuten jo todettiin.
Kun tiedät, niin laitapa summia, mitä toista tutkintoa opiskeleva perheellinen nainen saa. Minulla ei ole tietoa noista. En usko, että toiset opiskelijat tai luennoitsija tykkää, kun joku ottaa vauvan luennolle mukaan. Ainakin minulta lähtisi heti valitus eteenpäin. Nuorilla vanhemmilla itsellään on työikäiset vanhemmat eikä he asu välttämättä lähimaillakaan mistään sukulaistytöistä puhumattakaan. Minusta se ei ole kummoista vanhemmuutta, että pieni vauva lykätään milloin kenenkin hoitoon. Opiskelu on muutenkin vaativaa, että sen tekisi pienten lasten kanssa. Puolisolla pitää olla todella joustavat työajat, että hän pystyy jäämään lapsen kanssa kotiin miten sattuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain endometrioosidiagnoosin 21vuotiaana, gynekologin saatesanoilla; Jos aiot lapsia saada ne on tehtävä nuorena, muutaman vuoden sisään".
No, mulla oli jo yksi ammatti ja olin siinä ammattiani vastaavassa työssä, tosin osa- aikaisena. Lisäksi hyvä mies. Tulot ei olleet kummoiset kummallakaan mutta ei pieni lapsi niin paljoa tarvitsekaan ja käytettynäkin saa hyvin monenlaista tarviketta ja vaatetta.
1. Lapsi syntyi kun olin 22v ja toinen kun olin 24v. Olin lasten välissä hetken töissä ja nuoremman äitiysloman loputtua hetken hoitovapaalla kunnes menin ammattikorkeaan.
Lapset on jo isoja. Olemme pikkuhiljaa kasvattaneet omaisuutta, meillä on okt, metsää ja lasten kanssa on jonkin verran matkusteltukin. Kohta kun muuttavat pois kotoa, olen itse noin nelikymppinen ja sitten on taas aikaa tehdä enemmän yksin tai pariskuntana.
Monet turhaan pelkäävät kun ei ole vakituista työtä tai heti sitä omakotitaloa. Jos on hyvä mies ja edes jotain ehtinyt elämässä opiskella tai tehdä niin kyllä sellaisessa elämässä lapselle on tilaa. Omaisuutta ja opiskeluja voi kartuttaa vaikka onkin lapsia.Eihän sitä 21 -vuotiaana ole kuin amis tutkinto ja kuinka monelle naiselle se nyt ihan oikeasti riittää nykypäivänä?Tai ylipäätään riittää, jos ei taloudellisesti nojaa mieheen, kuten sinä. Meillä perhe nojaa taloudellisesti minuun enkä osaa edes kuvitella tilannetta, jossa joutuisin laskemaan miehen varaan noin valtavan asian. Siinä on hirvittävä riski ajautua yksinhuoltajaksi ja isästä viikonloppuisä. Siinä ei sitten enää kovin helpolla opiskella tai tehdä uraa.
Kyllä esim. lukio + amis tarjoaa yhdessä ihan hyvän ponnahduslaudan naiselle työelämään. Sitten voi opiskella korkeammilla asteilla kun lapset on pieniä ja on kotona. Ja voi tuossa iässä olla jo AMK-tutkinto pääosin suoritettuna jos on hakenut heti lukion ja aloittanut opinnot seuraavana syksynä.
Miten paljon sinulla on tuosta aiheesta omakohtaista kokemusta? Äitiys- ja hoitovapaalla on hankala saada lapset päivähoitoon, jos samalla nostaa äitiyspäivärahaa tai kotihoidontukea.
Suomessa on minun tietääkseni subjektiivinen päivähoito-oikeus. Joten ei pitäisi olla vaikeuksia. Ja jos ei saa kotihoidontukea niin voi nostaa opintorahaa niin kuin muutkin opiskelijat.
Joten mikä tässä nyt oli se ongelma?
Vanhempainvapaalla oleva ei saa lasta päivähoitoon. Sen lisäksi miehen pitää olla hyvätuloinen, että hän pystyy yksin elättämään perheen. Ja itse kirjoitit, että nainen on amistutkinnon jälkeen töissä, mutta kuitenkin mystisesti kotona tekemässä korkeakouluopintoja. Tuossa on jo kolme ongelmaa.
Kyllä nainen saa tukia miehen palkan lisäksi, nykyään puolison tulot ei enää vaikuta etuuksiin, pl. asumistuki. Tulee mieleen, että kirjoitteleeko täällä 45-55 -vuotiaat katkerat naiset jotka eivät ole seuranneet asioiden kehittymistä. Paljon on tehty muutoksia, jotta myös nuorilla olisi mahdollisuus hankkia lapsia. Lastenhoidossa pitää käyttää mielikuvitusta jos on vanhempainvapaalla, ottaa mukaa luennolle, isovanhemmat, sukulaistytöt, naapurin täti jne. Muuten se ei ole ongelmat kuten jo todettiin.
Jos toi auttaisi ei meillä olisi lapsiperheköyhyyttä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun gynekologini käski minun pitää puhuttelun lapsilleni, että jos useamman kuin 1 lapsen meinaa tehdä, niin 27 on hyvä ikä aloitta. Jos tyytyy yhteen, niin kolmikymppiseksi voi odottaa.
Syitä oli monia. Hedelmällisyyden lasku tietysti suurimpia. Mutta asioita, joita moni ei tiedä tai tule ajatelleeksi:
Mitä vanhempana saat lapsesi, sitä vanhempia ovat isovanhemmat, jotka eivät kenties sitten enää jaksa auttaa niin paljon (joo, tiedän, tämä palsta on täynnä ihmisiä, jotka toivottavat sekä omat että appivanhemmat hemmetin kuuseen).
Itse jaksaa yövalvomiset sun muut paremmin nuorempana, ei myöskään ole paras vaihtoehto pitää talossa yhtaikaa teinimurkkuhirviötä ja vaihvevuosiongelmaista.
Rintasyöpäriski lisääntyy, kun lapset saa vasta myöhemmin. Samoin se lisääntyy iän myötä. Ja jos sen sitten saa lisääntyneen riskin myötä, on se usein agressiivinen johtuen hormoneista, kun lapset ovat vasta tehtyjä ja pienet lapset pahimmassa tapauksessa jäävät ilman äitiä. Jne, jne.
Kerroin gynekologini terveiset ja faktat lapsilleni ja sanoin, että sanon tämän asian vain kerran enkä siihen tule palaamaan.
Omat lapseni olen saanut 24-30-vuotiaana ja näin on ollut hyvä. Sitä ennen ehdin bilettää ja reissata jo paljon, lasten kanssa tuli myös kierrettyä maailmaa ja he ovat olleet monessa mukana. Olin kuitenkin alle viisikymppinen, kun nuorinkin muutti pois kotoa ja jaksoin ja jaksan edelleen tehdä kaikkea kivaa, mm. matkustaminen on suuri intohimoni. Rahaa riittää kaikkeen mukavasti nyt ja vuosia on toivottavasti vielä paljon edessä.
Tämän on pakko olla täydellinen trolli.
Sain lapsen, kun olin 32. Ja tämäkin oli sellainen tuurinkantamoinen, tapasin yhtäkkiä ihanan ja minulle täydellisen lapsikuumeisen omanikäisen miehen, joka oli valmis jäämään lapsen kanssa kotiin ja jopa muuttamaan perässäni ulkomaille. Enpä olisi ikinä uskonut, että tällainen onni käy omalle kohdalle. Olen ehtinyt uraa rakentamaan siinä määrin, että vaikka isovanhemmat ovat tuhansien kilometrien päässä, on meillä varaa palkata apua silloin, kun siltä tuntuu. Minä myös elätin perheen sen ajan, kun mies oli vauvan kanssa kotona (harvassa maassa on Suomen kaltaisia äitiyslomia, saati vanhempainvapaita) palkattomana ja tuettomana. Eipä olisi tällainen tullut kyseenseenkään nuorempana. Asioilla on todellakin monta puolta ja niitä lapsiakin voi tehdä, vaikkei tukiverkoista olisi tietoakaan.
Eikä minulle ole mtään isoja suunnitelmia sinne 50 vuotiaalle minulle. Mieluusti nautin sitten niistä teini-ikäisistä ja teen asioita, joista haaveilen, kuten kokkaan omalle perheelle omasta puutarhastani. Ei ole mikään kiire saada lapsia maailmalle, päinvastoin. Mieluumminhan nuo lapsettomat vuodet elää nuorena kuin tuolloin, ainakin itselleni tämä on päivänselvää.
Omille lapsilleni en tule kyllä asiasta saarnaamaan edes sitä yhtä kertaa. Jos nyt enempää lapsia saan, jos en niin ei haittaa. Olen sen yhden saanut ja saanut elää sen kokemuksen. Se on ihan riittävä, vaikka toista varmaan yritänkin sitten 36-38 vuotiaana.
Tämä ei ollut minkäänlainen trolli, vaan yhden Suomen johtavan lapsettomuuteen erikoistuneen gynekologin terveiset minun lapsettomille lapsilleni. Enkä minä itse painosta millään tavalla lapsiani hankkimaan lapsia, kunhan kerroin terveiset siinä mielessä, että moni nuori aikuinen ei ehkä tule ajatelleeksi asiaa siltä kannalta.
Sitten olet vain epämiellyttävä ihminen, joka kuvittelee muiden olevan jotenkin vähä-älyisiä toistellessasi itsestään selvyyksiä. Tuskin kukaan normaali nainen on niin ämpärissä kasvanut, että ei tietäisi naisen hedelmällisyydestä ja iän vaikutuksista siihen. Entä sitten? Itse sain nelikymppisenä lapseni. Kyllä minä ihan aikuisilla aivoillani hyvin tiesin, että mitään takuuta ei ole, mutta ei niitä ole nuorillakaan. Myös nuoret ihmiset voivat kärsiä lapsettomuudesta. Onko lääkärisi mahdollisesti maininnut siitä sinullekin, että tietäisit tämän asian?
Kiitos luonneanalyysistasi. Ilmeisesti jokin kirjoittamassani kolahti. Eivät omat lapseni pitäneet asiaa mitenkään ihmeellisenä, kuuntelivat kyllä. Mutta meillä onkin aina puhuttu kaikista asioista avoimesti.
Kyllä minut pistää miettimään juuri esim. tuo rintasyöpäriski. Hormonaalisilla tekijöillä on oma vaikutuksensa: lapsia saadaan myöhemmin ja vähemmän, ja vaihdevuosioireisiin käytetään hormonihoitoja toisinaan hyvin pitkiä aikoja. Ja kun sitten lastentekoa lykkää myöhäiseksi ja ehkä saa sen rintasyövän, on syöpä aggressiivisempi ja lapset vielä pieniä. Ei hyvä juttu.
Olin itse hyvin tyytyväinen, että isovanhemmat olivat vielä nuoria ja jaksoivat myös touhuta lastenlasten kanssa, vaikka en millään muotoa käyttänyt heitä hoitoapuna, kaukana kun asuivat. Ja olen tyytyväinen myös siihen, että olin alle viisikymppinen kun nuorimmainenkin oli jo muuttanut pois kotoa, siitä alkoi ikäänkuin toinen kuherruskuukausi myös mieheni kanssa. Eikä se sulje pois sitä, että todellakin olin nauttinut kaikista vuosista lasteni kanssa. Meillä on edelleen hyvät välit ja teemme paljon kaikkea yhdessä heidän ja heidän puolisoidensa kanssa. (Joka sekin kuulostaa kummalliselta tätä palstaa lukiessa, anopithan ovat yleensä hirviökastia).
Kiva, että olet itseesi noin tyytyväinen. Jotain taisi kuitenkin jäädä saamatta, kun katsot aiheelliseksi paheksua muiden valintoja ja kehua omiasi.
Hyvänen aika sentään, enhän minä paheksu kenekään valintoja, kunhan olen pohdiskellut asiaa monelta kantilta faktoja kuultuani/luettuani/tutkittuani.
Olen todellakin tyytyväinen elämääni, minulla on kaikkea mitä haluan. Lapsenlapsia ei ole, mutta kuten sanoin, en lapsiani millään tavoin ole painostanut enkä painosta niitä hankkimaan. Olen täysin tyytyväinen näin, ilman lapsenlapsia. Vaikka tietysti yhtälailla rakastaisin heitä täydestä sydämestäni, jos niitä tulisi.
Nykyinen toitotus hedelmällisyyden laskusta on vähän vaarallista. Näkyyhän se jo niin että nykyään abortteja tehdään eniten +30v äideille kun nämä kuvittelevat ensinnäkin imetyksen ja toiseksi iän suojaavan raskauksilta eivätkä viitsi ehkäistä.
Nykymaailmassa myös harva on sopiva vanhemmaksi alle 30-vuotiaana. Oma äitini oli 23v ja aivan todella lapsellinen. Minulla ei ole mitään kunnioitusta häntä kohtaan. Samoin 24-, 24-, 26- ja 27- vuotiaina lapsen tehneet ystäväni ovat katuneet jälkikäteen. Ei ollut näkemystä eikä elämänkokemusta, arvioivat että olisivat olleet palkon parempia vanhempia +30v iässä. Myös jokaisella tämä nuoruuden avioliitto kariutunut lasten tultua varhaisteini-ikään. Sitä ollaan parikymppisenä vielä ihmisenä varsin kesken. 1800-luvulta lähtien ollaan oltu sitä mieltä että ihmisen persoonallisuus kehittyy ja muuttuu kolmekymppiseksi asti, vasta sen jälkeen voimme sanoa olevamme aikuisia. Ja lapselle vanhempana toimiminen vaatii nimenomaan aikuisuutta. Jos pelkät toimivat sukupuolielimet riittäisivät niin sittenhän meille olisi ok että vaikka 13-vuotiaat pariskunnat lisääntyisivät. Ja moni tyttöhän on sukukypsä jo 8-10-vuotiaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse 23v enkä olisi todellakaan vielä valmis hankkimaan lapsia. Opiskelut ovat kesken yliopistossa, asun pienehkössä vuokra-asunnossa, vakituista kumppaniakaan ei ole enkä myöskään koe olevani vielä niin aikuinen henkisesti, että olisin valmis huolehtimaan toisesta ihmisestä. Joten katson asiaa sitten 10 vuoden päästä, ja jos lapsia nyt ei silloin tule niin olen ihan sujut asian kanssa.
Sitten vaan bussia, mönkijää sun muuta kehiin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sitten vaan bussia, mönkijää sun muuta kehiin
Kiitos ihan vaan laskut maksava riittäisi. Olisi ikävää joutua vararikkoon kesken äitiysloman. Niin, ja saisiko vielä tähän perään toivoa normaalit testosteronitasot omaavaa miestä?
Vierailija kirjoitti:
27v yksityislääkäriaseman gynekologi sanoi etten saa enää lapsia. 35 vuotiaana sain luomuna lapsen.
Miten tiedät gynekologisi iän?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nykyinen toitotus hedelmällisyyden laskusta on vähän vaarallista. Näkyyhän se jo niin että nykyään abortteja tehdään eniten +30v äideille kun nämä kuvittelevat ensinnäkin imetyksen ja toiseksi iän suojaavan raskauksilta eivätkä viitsi ehkäistä.
Nykymaailmassa myös harva on sopiva vanhemmaksi alle 30-vuotiaana. Oma äitini oli 23v ja aivan todella lapsellinen. Minulla ei ole mitään kunnioitusta häntä kohtaan. Samoin 24-, 24-, 26- ja 27- vuotiaina lapsen tehneet ystäväni ovat katuneet jälkikäteen. Ei ollut näkemystä eikä elämänkokemusta, arvioivat että olisivat olleet palkon parempia vanhempia +30v iässä. Myös jokaisella tämä nuoruuden avioliitto kariutunut lasten tultua varhaisteini-ikään. Sitä ollaan parikymppisenä vielä ihmisenä varsin kesken. 1800-luvulta lähtien ollaan oltu sitä mieltä että ihmisen persoonallisuus kehittyy ja muuttuu kolmekymppiseksi asti, vasta sen jälkeen voimme sanoa olevamme aikuisia. Ja lapselle vanhempana toimiminen vaatii nimenomaan aikuisuutta. Jos pelkät toimivat sukupuolielimet riittäisivät niin sittenhän meille olisi ok että vaikka 13-vuotiaat pariskunnat lisääntyisivät. Ja moni tyttöhän on sukukypsä jo 8-10-vuotiaana.
Ei kukaan ole väittänyt että heti kun lapsia pystyy saamaan, olisi sopiva vanhemmaksi. Älä kuitenkaan omien kokemustesi perusteella väitä että kaikki alle 30v lapsen saaneet olisivat jotenkin epäkypsiä vanhemmiksi, näin ei tosiaankaan ole. Esimerkiksi oma äitini sai minut nuorena ja on ollut oikein hyvä äiti.
Tietysti totuuden kertomisessa on huonot puolensa, mutta en usko että totuuden panttaaminen on parempi vaihtoehto kuin avoin keskustelu. Tottakai lapsettomuudesta pitää varoittaa ja puhua. Kuten tuossa artikkelissa on sanottu, se on yllättävän yleistä ja suuri murhe niille jotka sen kokevat. Usein se olisi vältettävissä sillä että lasten hankintaan havahdutaan aikaisemmin. Ei se tarkoita että siihen olisi pakko ryhtyä, mutta on hyvä tietää että mitä pidempään odottaa, sitä todennäköisempää lapsettomaksi jääminen on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyinen toitotus hedelmällisyyden laskusta on vähän vaarallista. Näkyyhän se jo niin että nykyään abortteja tehdään eniten +30v äideille kun nämä kuvittelevat ensinnäkin imetyksen ja toiseksi iän suojaavan raskauksilta eivätkä viitsi ehkäistä.
Nykymaailmassa myös harva on sopiva vanhemmaksi alle 30-vuotiaana. Oma äitini oli 23v ja aivan todella lapsellinen. Minulla ei ole mitään kunnioitusta häntä kohtaan. Samoin 24-, 24-, 26- ja 27- vuotiaina lapsen tehneet ystäväni ovat katuneet jälkikäteen. Ei ollut näkemystä eikä elämänkokemusta, arvioivat että olisivat olleet palkon parempia vanhempia +30v iässä. Myös jokaisella tämä nuoruuden avioliitto kariutunut lasten tultua varhaisteini-ikään. Sitä ollaan parikymppisenä vielä ihmisenä varsin kesken. 1800-luvulta lähtien ollaan oltu sitä mieltä että ihmisen persoonallisuus kehittyy ja muuttuu kolmekymppiseksi asti, vasta sen jälkeen voimme sanoa olevamme aikuisia. Ja lapselle vanhempana toimiminen vaatii nimenomaan aikuisuutta. Jos pelkät toimivat sukupuolielimet riittäisivät niin sittenhän meille olisi ok että vaikka 13-vuotiaat pariskunnat lisääntyisivät. Ja moni tyttöhän on sukukypsä jo 8-10-vuotiaana.
Ei kukaan ole väittänyt että heti kun lapsia pystyy saamaan, olisi sopiva vanhemmaksi. Älä kuitenkaan omien kokemustesi perusteella väitä että kaikki alle 30v lapsen saaneet olisivat jotenkin epäkypsiä vanhemmiksi, näin ei tosiaankaan ole. Esimerkiksi oma äitini sai minut nuorena ja on ollut oikein hyvä äiti.
Tietysti totuuden kertomisessa on huonot puolensa, mutta en usko että totuuden panttaaminen on parempi vaihtoehto kuin avoin keskustelu. Tottakai lapsettomuudesta pitää varoittaa ja puhua. Kuten tuossa artikkelissa on sanottu, se on yllättävän yleistä ja suuri murhe niille jotka sen kokevat. Usein se olisi vältettävissä sillä että lasten hankintaan havahdutaan aikaisemmin. Ei se tarkoita että siihen olisi pakko ryhtyä, mutta on hyvä tietää että mitä pidempään odottaa, sitä todennäköisempää lapsettomaksi jääminen on.
Lisäisin vielä että sitä viisautta lasten kasvatuksessa tarvitsee vasta isojen lapsien/teinien kanssa. Pienten lasten kanssa riittää että osaa olla tarpeeksi empaattinen, ja tarpeeksi jämäkkä. Tuo onnistuu ihan yhtä hyvin parikymppisiltä kuin kolmekymppisiltä, varsinkin vauvan hoitoon tarvittavat taidot tulevat aika luonnostaan. Oikeistaan aika usein vanhana lapsensa saaneet ovat hiukan liian lepsuja lasten kavastuksen suhteen, lapsi on niin kauan toivottu että innostutaan tekemään hiukan liikaa toisen puolesta. Nuoret osaavat olla useammin vähän jämäkäkämpiä kasvatuksessa kuin vanhemmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmasti tekisin, jos löytäisin hyvän ja sopivan miehen.. Valitettavan moni mies lopettaa tutustumisen heti, kun kerron halustani raskautua muutaman vuoden sisällä. Mitähän ne miehet oikein ajattelevat? Nämä kuitenkin olleet 27 - 34 vuotiaita. Ehkä heidän olisi parempi tutustua reilusti nuorempiin naisiin, jos heille ei ole lapsen teko ajankohtaista?
Vierailija kirjoitti:
Varmasti tekisin, jos löytäisin hyvän ja sopivan miehen.. Valitettavan moni mies lopettaa tutustumisen heti, kun kerron halustani raskautua muutaman vuoden sisällä. Mitähän ne miehet oikein ajattelevat? Nämä kuitenkin olleet 27 - 34 vuotiaita. Ehkä heidän olisi parempi tutustua reilusti nuorempiin naisiin, jos heille ei ole lapsen teko ajankohtaista?
Niinpä niin. Tässä huomataan kuinka naisia syytetään lapsettomuudesta vaikka tuntuu pikemminkin siltä ettei miehiä enää kiinnosta tai ne joita kiinnostaa on jossain kivenkolossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Akat itkee taas kuorossa "meitä ei saa syyllistäääh! 😭"
Miesten luulisi itkevän alati rapautuvaa mieskuntoaan ja testotasoja 🤔
Syy on pikemminkin sinun löydä p*llusi ja hankala luonteesi. Kenen mieskunto siinä nyt edes toimisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Akat itkee taas kuorossa "meitä ei saa syyllistäääh! 😭"
Miesten luulisi itkevän alati rapautuvaa mieskuntoaan ja testotasoja 🤔
Syy on pikemminkin sinun löydä p*llusi ja hankala luonteesi. Kenen mieskunto siinä nyt edes toimisi.
Tutkitaanko tutkimuslaitoksella tuotakin kykyä? Jännä! Luulin niiden mittaavan verestä testopitoisuuksia.
Vierailija kirjoitti:
Varmasti tekisin, jos löytäisin hyvän ja sopivan miehen.. Valitettavan moni mies lopettaa tutustumisen heti, kun kerron halustani raskautua muutaman vuoden sisällä. Mitähän ne miehet oikein ajattelevat? Nämä kuitenkin olleet 27 - 34 vuotiaita. Ehkä heidän olisi parempi tutustua reilusti nuorempiin naisiin, jos heille ei ole lapsen teko ajankohtaista?
Pitäisi siirtyä takaisin Suomen kamaralle. Jäin juttelemaan Tinder kokeilun jälkeen yhden jenkin kanssa (prkl!)
Eniten syö etäisyys, korona ja aikaero.
Argh, minkä takia herra oikean täytyy asua noin kaukana?!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain endometrioosidiagnoosin 21vuotiaana, gynekologin saatesanoilla; Jos aiot lapsia saada ne on tehtävä nuorena, muutaman vuoden sisään".
No, mulla oli jo yksi ammatti ja olin siinä ammattiani vastaavassa työssä, tosin osa- aikaisena. Lisäksi hyvä mies. Tulot ei olleet kummoiset kummallakaan mutta ei pieni lapsi niin paljoa tarvitsekaan ja käytettynäkin saa hyvin monenlaista tarviketta ja vaatetta.
1. Lapsi syntyi kun olin 22v ja toinen kun olin 24v. Olin lasten välissä hetken töissä ja nuoremman äitiysloman loputtua hetken hoitovapaalla kunnes menin ammattikorkeaan.
Lapset on jo isoja. Olemme pikkuhiljaa kasvattaneet omaisuutta, meillä on okt, metsää ja lasten kanssa on jonkin verran matkusteltukin. Kohta kun muuttavat pois kotoa, olen itse noin nelikymppinen ja sitten on taas aikaa tehdä enemmän yksin tai pariskuntana.
Monet turhaan pelkäävät kun ei ole vakituista työtä tai heti sitä omakotitaloa. Jos on hyvä mies ja edes jotain ehtinyt elämässä opiskella tai tehdä niin kyllä sellaisessa elämässä lapselle on tilaa. Omaisuutta ja opiskeluja voi kartuttaa vaikka onkin lapsia.Pistän välittömästi tilaukseen yhden hyvän miehen. Nettideittailu leipäännyttää haluan hyvän heti huomiseksi :)
Toiveena:
-puhuu ja pussaa
-käy töissä
-luottotiedot ok
-liikkuu 3-4x viikossa
-asiallinen
-empaattinen kaikkia elollisia olentoja kohtaan
Itsekin olen samanlainen.No,monen naisen ongelma on liiallinen kriittisyys kaikkea erilaista kohtaan. Ja kaikkea sellaista kohtaan mikä ei liity omaan tulotasoon, koulutukseen, perheeseen. Vähänkään erilainen mies on ilmeisesti naisen mielestä huono. No , mulla kävi tuuri ja kaikki ok, tosin en oo liian valikoiva ja elämästä on muutakin tietoa kuin pumpulia. Ei miehen tarvi olla sun kanssa samanlainen, sellaisen kanssa tulee ihan hemmetin tylsä elämä. T. Se sama
Mikä noissa kriteereissä oli liian vaativaa? Käy töissä, on luottotiedot? Ihan peruslähtökohtia. Se kun parisuhde itselleni ainakin tarkoittaa yhdessä asumista, yhteistä asuntolainaa, yhteistä elintasoa, luottamuksen tarvetta, että toinen hoitaa asiasa eikä esim. juo minun tilipussiani. Ja vaadin myös vähintään yhtä korkeaa koulutusta kuin itselläni, koska haluan miehen, jonka kanssa voi jutella muustakin kuin kauppalistasta. Arvoista nyt puhumattakaan.
Voi jestas, ai vaadit vähintään yhtä korkeaa koulutusta??! Se ei valitettavasti takaa mitään, itse olen paljon korkeammin koulutettu (yliopisto) kuin mieheni joka on käynyt vain amiksen ja kyllä mun mies on yleissivistykseltään korkeammalla tasolla kuin minä, heittämällä. Itsekin ihan fiksu ihminen olen toki, mutta kyllä mun mies on vaan enemmän perillä monestakin asiasta, pitää lukemisesta nimittäin, mutta kaikkia nyt ei vaan kouluttautuminen niin innosta... Löysi aikanaan amiksesta itselleen sopivan alan ja ymmärrän ettei esim. ammattikorkea kiinnosta kun sitten ammatikin menisi vaihtoon. Aina kummastuttanut tällaiset omituiset kriteerit mahdollisille puolisoille. Ei ihme että ihmiset eivät onnistu edes löytämään parisuhdetta kun osa mahdollisesti hyvinkin itselle sopivista kumppaneista heivataan ennen tutustumista jo näiden ihme kriteerien takia... Mua ei haittaa miehen alempi koulutustausta yhtään, ylpeä hänestä saa ennemmin olla. Ja elättäjääkään en itselle etsinyt sillä kyllä nykynainen osaa ja voi itse itsellensä hommata sen elintason minkä haluaa, ei siihen miestä tarvita. Menee ja istuu itse siellä koulun penkillä. No meni nyt vähän ohi aiheen mutta alkoi ärsyttää vaan tuo vaatimus, joka toistuu usein monella.
Kiva, että olet itseesi noin tyytyväinen. Jotain taisi kuitenkin jäädä saamatta, kun katsot aiheelliseksi paheksua muiden valintoja ja kehua omiasi.