Gynekologi: “Joillakin kolmekymppisillä juna lasten saantiin on jo mennyt”

Tein ekan lapsen 25-vuotiaana ja sitten tulikin pitkä tauko, piti välillä tienata ja reissata, tehdä uraa. Toinen 38-vuotiaana, sitten 40-vuotiaana ja 43-vuotiaana. Tulivat ihan luomuna ja ollaan miehen kanssa molemmat  vietetty hyvin ansaittuja perhevapaita vuorotellen. Lainat aika vähissä ja sijoituksia sekä työ- ja elämänkokemusta kertynyt joten hyvin on saanut nautittua lapsiperhevaiheesta. Tosin ihanaa se oli silloin nuorempanakin sen yhden pienen kanssa mutta enempään ei silloin vielä olisi ollut varaa, voimia eikä aikaa. 

Vierailija kirjoitti:

Ei olis tullut mieleenkään hankkia lapsia parikymppisenä. Sain vasta 30v ekan lapsen ja silti kaipasin vapautta ja baareja jne.

Mä taas ihmettelen tätä oletusta että 25-35v ihmiset kauheasti ravaisivat jossain baareissa. Enemmän se taitaa olla kiinni urasta ja elämäntilanteesta. Esim. se pitkäaikainen kumppani ei ehkä haluakaan lapsia, ei ole vakityöpaikkaa tai toimeentuloa, ei ole kumppania ollenkaan jne.

Vierailija kirjoitti:

Tietysti se on parempi kuin hyvä ettei lapsivihamieliset lapsia ikinä hanki, mutta ihmetyttää kyllä mistä tämä nykyisin hyvinkin yleinen asenne oikein johtuu, että perhekeskeisyyttä suurin piirtein vihataan ja vakiintunutta parisuhdetta yhteisine lapsineen pidetään jonkin sortin rangaistuksena jota vaan pitää parhaansa mukaan vältellä mahdollisimman kauan.

Yksi syy on varmaan se, että nykyään perheellistyneet saavat jo ääneen sanoa, jos heitä v*tuttaa ja jopa kaduttaa lapsiperhearki. Tämäkin palsta on säännöllisesti täynnä aloituksia, joissa kiroillaan lapsiperheen kamalaa arkea, synnytyksestä seuranneita loppuelämää vaikeuttavia vaivoja, pettäviä ja jättäviä miehiä jotka eivät halunneetkaan sitä lasta jne. Minusta on tosi hyvä, että nykyään on sallittua puhua lapsiperhe-elämän huonoista puolista. Se on paljon realistisempaa kuin se iänikuinen hehkutus, jossa lapsen hankkiminen on maailman ihanin ja autuaaksi tekevin juttu. Aikaisemmin negatiivisista puolista ei ollut hyväksyttävää puhua. Jos silti teit niin, sinut leimattiin surkeaksi äidiksi ja naiseksi ja läppeensä pask*aksi ihmiseksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketjua sieltä täältä silmäilleenä huomasin, että tosi monella vaikuttaa olevan liki raivopäinen denialismi päällä ja uskomattoman vankka usko ja varmuus siitä, että lapsia tulee saamaan silloin kun niitä haluaa vaikka ikää olisi kuinka päälle +30-vuotta eikä sitä vaan saa ainakaan kukaan ulkopuolinen kyseenalaistaa.. Saati että se oma ikä tai elämäntapa voisi ainakin pian (jos ei jo nyt) olla ainoa ongelma ja este lastensaamiselle.

Itsellä (ja samoin omalla ystävä- ja kaveripiirilläkin) alkaa olla lapsentekoikä takanapäin ja muutamia huomiota on tullut tehtyä niin lapsettomista kuin lapsellisistakin ja surullisinta on se, että useampikin perhekeskeinen tuttu on jäänyt vasten tahtoaan sekä sinkuksi että lapsettomaksi. Tässäkin asiassa valitettavasti pätee se totuus, että mitä enemmän asia pitkittyy niin sitä enemmän se myös mutkistuu eikä elämä edelleenkään odota vaikka ihminen kuinka kuvittelisi että aikaa on loputtomasti.

Meinaan siis sitä, että samalla kun aikaa kuluu niin yleensä myös kasvaa kokemus ja erityisesti siis se negatiivinen kun kerta toisensa jälkeen lupaavasti alkanut tapailu paljastuukin pelkäksi kusetukseksi kun mies olikin puheistaan/käytöksestään huolimatta pelkän seksin perässä. Tai että avomielisesti fwb-suhteeseenkin alkanut (ikinä kun ei voi tietää kuinka sen oikean tapaa) huomaakin, ettei omalla kohdalla yksikään yhdenyönjuttu tai seksisuhde johda parisuhteeseen vaikka muille se on hyvinkin toimiva keino löytää "vahingossa" se oikea.

Jne jne.

Tämä kaikki siis aiheuttaa herkästikin sen, ettei loppujen lopuksi halua olla tekemisissä enää yhdenkään vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa vaikka alun perin oli hyvinkin parisuhdehaluinen ja -kelpoinen nainen.

Mikä tässä oli pointti?

Mitään denialismia ei täällä.näy. Fakta on, että ei se hedelmällisyys niin paljoa laske kuin aloitus antaa ymmärtää. Ei ole sattumaa, että ensisynnyttäneiden keski-ikää on 29.

Olen yli 50v ja silloin kun sain lapseni plus kolmekymppisenä, se keski-ikä.oli 27.

Ei parikymppisten kannata tehdä lapsia. Ellei se ole itselle toive ja valinta.

Oma kokemukseni on se, että kaikki eivät löydä kumppania eikä lapsia tule. Pääosa on saanut lapset 27-35 ikäisenä. Yksi sai ensimäisensä 44-vuotiaana.

Minenlaisia tarinoita, varmaan melko tavallisia.

Omassa tuttavapiirissä taasen onnekkaimpia lastensaannin suhteen on olleet he, jotka vakiintuivat jo opiskeluaikana suht nuorena eli parin-kolmen vuoden avoliiton jälkeen oli avioitumisen vuoro n 25-vuotiaana ja saivat ekat lapsensa alle 30-vuotiaina. Hieman enemmän huonoa tuuria perheenperustamisessa on ollut niillä joilla "sen oikean" löytyminen oli mutkikkaampaa (joko huonon tuurin tai oman valinnan vuoksi) ja ainakin näin sivustaseuraajan huomiona on todettava ettei se ainakaan sillä oikene ja muutu helpommaksi, että soppaan lisää yht¨äkkisen ikäpaniikin ja nyt on kiirekiirekiire..

Siinäkin on omat haasteensa että itsellisen sinkkuvuosikymmenen jälkeen sopeutuu taas toisen ihmisen läsnäoloon saman katon alla. Ihmisen jolla on pahimmassa tapauksessa yhtä lailla takana vuosikymmenen kestänyt omiin tapoihin tottuminen.. Siinä combossa saattaa herkästi olla turhankin paljon särmää hiottavaksi.

Nykyään mietitään myös tarkemmin ollaanko valmiita vanhemmiksi tai sovitaanko vanhemmiksi ollenkaan, millainen lapsuus voidaan tarjota lapselle jne. Aiemmin lapset vaan tehtiin ja hoidettiin miten sattuu. Nykyään lapselle halutaan tarjota hyvä lapsuus ja hyvä vanhemmuus ja jos ei ole valmis että siihen pystyy niin ei tehdä lasta.

Mä en suoraan sanottuna edes ymmärrä, miksi tästä aiheesta jauhetaan niin paljon?

Joo huoltosuhde heikkenee kun lisääntyminen vähenee, mutta noin muuten en ymmärrä mitä jauhettavaa tässä on?

Aina on ollut ihmisiä jotka ei halustaan huolimatta saa omia lapsia tai löydä edes kumppania, ja tulee varmasti aina myös olemaan.

Tällainen jatkuva rummutus ei ainakaan saa nuoria haluamaan lapsia ja jotkut lapsia haluavat sinkut saattaa vain stressaantua pahasti, mikä ei ainakaan auta asiaa ollenkaan (ei kumppanin löytämistä eikä lisääntymisterveyttä).

Tulee vähän sellainen fiilis, että roikutaanko väkisillä jossain 50-lukulaisessa perhe- ja pariutumisihanteessa?

Se on helppoa sanoa, että lapset tulisi tehdä viimeistään tämän ja tämän ikäisenä. Se on hyvä tietää, mutta aina elämä ei anna siihen mahdollisuutta.

Kun 23-vuotiaana aloin seurustella, tein heti selväksi poikaystävälleni, että ehdottomasti tahdon lapsia, en ehkä vuoden sisään, mutta ennen kolmeakymppiä. Poikaystävä sanoi, että kyllä ne lapset olisivat kivoja, sitten joskus. Tämän lupauksen kanssa meni viisi vuotta - kunnes hän pitkän keskustelun jälkeen myönsi, ettei haluakaan lapsia. Ei ole halunnut koskaan, ajatteli jos minä vähitellen jättäisin lapsihaaveeni. Siinä sitten erottiin, 28-vuotiaina, kun esikoista olisi pitänyt kaikkien gynekologien mielestä jo yrittää.

Nyt olen 30-vuotias ja yhdessä miehen kanssa, joka jakaa lapsihaaveeni. Keväästä asti olemme yrittäneet lasta, toistaiseksi tuloksetta, mutta on ihanaa edes olla tässä pisteessä. Onneksi tein edellisessä suhteessani raskaan päätöksen erota. Joskus toivon, että olisin herännyt jo aiemmin lapsikysymykseen eksäni kanssa, mutta kaikkea ei voi ennakoida. Ehkä lapsuuden haaveeni suurperheestä ei toteudu, mutta nyt osaan olla kiitollinen edes yhdestä lapsesta.

Ehkäpä nuorille voisi teroittaa, että lapsista kannattaa puhua jo suhteen alussa, vaikka ne haaveet eivät realisoituisi vuosiin, ja että asiasta pitää olla aina täysin rehellinen. Oli hirveää roikkua vuosia suhteessa, jossa toinen antoi ymmärtää jakavansa samat tulevaisuudenhaaveet vain, jotta ei erottaisi.

Vierailija kirjoitti:

Lapsia pitää tehdä vain jos itse niitä haluaa, ei mistään muusta syystä.

Ja se että lapsia ei sitten tule kun vaikka 35v aloittaa niin se on kyllå vale. Kaikki tuntemani naiset on saaneet lapsen ihan luomusti kun sen ovat halunneet vaikka ikää on ollut jo låhes 40 tai jopa yli niin kuin ystävä joka sai juuri esikoisen 42-vuotiaana.

Ja moni nainen ei nykyään edes halua lapsia, ei edes sitä yhtå.

Naisen kuuluu haluta lapsia, se on naisen tehtävä, lasten synnyttäminen. Mikään ei ole nolompaa kuin 40v vanhapiika ilman lapsia ja sitä ikinuorta bilettäjää odottaa yksinäinen ja ankea vanhuus ilman lapsenlapsia.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mikään uutinen että on naisia jotka ei saa enää lapsia 3kymppisenä. Luultavasti he eivät olisi saaneet lapsi nuorempanakaan. Lapsettomuus ei riipu iästä.

Tarkoitat, että ei riipu pelkästään iästä? Kyllä niillä munasarjoilla nyt vaan on parasta ennen-päivämäärä tai pikemminkin viimeinen käyttöpäivä.

"Minun omakohtaiset kokemukseni tai havaintoni eivät tue tutkittuja tosiasioita, siispä tiede on väärässä."

NAL(sinkut palsta) kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsia pitää tehdä vain jos itse niitä haluaa, ei mistään muusta syystä.

Ja se että lapsia ei sitten tule kun vaikka 35v aloittaa niin se on kyllå vale. Kaikki tuntemani naiset on saaneet lapsen ihan luomusti kun sen ovat halunneet vaikka ikää on ollut jo låhes 40 tai jopa yli niin kuin ystävä joka sai juuri esikoisen 42-vuotiaana.

Ja moni nainen ei nykyään edes halua lapsia, ei edes sitä yhtå.

Naisen kuuluu haluta lapsia, se on naisen tehtävä, lasten synnyttäminen. Mikään ei ole nolompaa kuin 40v vanhapiika ilman lapsia ja sitä ikinuorta bilettäjää odottaa yksinäinen ja ankea vanhuus ilman lapsenlapsia.

Olen naimisissa ja minulla on kaksi alle kolmekymppisenä saatua lasta, nyt jo aikuisia. Eivät aio tehdä lapsia, joten se "ankea vanhuus ilman lapsenlapsia" häämöttää, mutta jostakin syystä en ole yhtään huolissani 🤔

Vierailija kirjoitti:

"Minun omakohtaiset kokemukseni tai havaintoni eivät tue tutkittuja tosiasioita, siispä tiede on väärässä."

Mikä tiede? Aloitus ei ole millään lailla faktaa. Päinvastoin.

MIten lihavuus vaikuttaa asiaan?

siis muuten kuin miehen puutteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Minun omakohtaiset kokemukseni tai havaintoni eivät tue tutkittuja tosiasioita, siispä tiede on väärässä."

Mikä tiede? Aloitus ei ole millään lailla faktaa. Päinvastoin.

Kyllä tuo lääketieteen edustajan osuus siinä on faktaa, ap:n höpinöitä en jaksanut lukea.

Vierailija kirjoitti:

MIten lihavuus vaikuttaa asiaan?

siis muuten kuin miehen puutteeseen.

Heikentää hedelmällisyyttä, pahentaa PCOS:ia tai on usein oire siitä, lisää komplikaatioiden riskiä raskauden ja synnytyksen aikana jne.

Mieluummin ei lasta ollenkaan kuin sukellus köyhyyteen yksinhuoltajana. Jos yhteiskunta kakaroita kaipaa, huolehtikoon siitä, että niitä on vara tehdä vaikka yksin.

Miehistä kun ei välttämättä isiksi ole millään tasolla.

Aina mietin: mikä mielenterveysongelma on ihmisellä, joka jauhaa muiden lisääntymisestä?

Joten kerropa, ap.

Jokainen tehkööt lapset sillon kun huvittaa. Suurin osa on vielä 30-vuotiaina ihan hedelmällisiä. Ja jos lapset on ehdoton prioriteetti kukaan ei varmaan lykkää lasten hankintaa sinne asti. Mä sain omat lapset 22 -ja 24-vuotiaana. Siinä on hyvät ja huonot puolensa. On tullut huomattua, että opiskelijaelämä on aika rankkaa, varsinkin kun valitsin melko vaativan alan ja bileisiinkin täytyy tietty päästä :D Toisaalt ei mene kauaa kun mulla on jo "isot" lapset ja saan rauhassa edetä uralla ilman äitiyslomia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todella väsynyttä settiä taas, kun jälleen kerran se iänikuinen biletys ja matkustelu pitää vetää syyksi nuorten naisten lapsettomuuteen. Eikö mitään muuta keksitä?

Tässäkään jutussa ei sanallakaan mainita siihen lisääntymiseen tarvittavaa toista osapuolta. Kuinka moni nuori mies on nykyään valmis lisääntymään ja hoitamaan osansa perheessä? Miksi miehet jätetään aina ulkopuolisiksi, kun tehdään juttuja lisääntymisestä?

Aivan käsittämätöntä naisen älykkyyden aliarviointia, ettei muka käsitetä hedelmällisyyden laskevan iän myötä. Jos elämäntilanne ei salli lasten hankintaa tai siihen sopivaa kumppania ei ole, ei lasta silloin voi hankkia, vaikka haluaisikin. Yrittäisi nyt tämä arvon gynekologi sen ymmärtää.

Tässä yritetään myös sanoa hienovaraisesti naisille, että se markkina-arvo miesten silmissä ei kasva sen hömppämaisteritutkinnon saavuttamisen ja ikääntymisen jälkeen. Eli ei kannata nirsoilla sen puolison valinnassa liikaa, koska täydellistä puolisoa ei ole olemassa. Täälläkin olevat prinsessatarinat - onnenkantamoinen jossa tapasin sielunkumppanini - on luultavasti käytetty paljon värikynää ja jätetty pois normaalit parisuhteen ongelmat.

Enkä nyt menisi vannomaan tuosta biologiastakaan kun vähän joka toinen nainen tuntuu hörähtäneen johonkin wellness-treenaus-jooga -hömppään.

Asuessani ulkomailla huomasin merkittävän eron suomalaisissa miehissä verrattuna tähän omaani. Joka ilta mies kysyy tarvitsenko seuraavana päivänä apua jossain tai haluanko mennä käymään jossakin hänen tultua töistä.

Kauppaostokset hoidamme verkon kautta, samoin vaatehankinnat eli niistä ei tule stressiä.

Muistuipa mieleeni eka iltani tässä osoitteessa. Pääsin kaupunkikierrokselle ja samalla kävimme hakemassa kakkosauton, jotta pääsen kulkemaan itsenäisesti. Samalla reissulla käväisimme miehen kavereilla ja tulevan anopin luona.

Haluanko näin ollen vaihtaa miestä? Ei pitäisi olla vaikea arvata

Vierailija kirjoitti:

Minä voisin tehdä vaikka kuinka paljon lapsia tähän maailmaan mutta mitään parisuhdetta minä en halua ja elareita en halua maksella.

M30

Suomi24 lapsettomuus puolella toimii mukilahjoittajien rinki. Mikäli uskot tavaran kestävän pakastusta niin ota yhteyttä lapsettomuusklinikoille.