Lue keskustelun säännöt.
Nuoret, viisikymppiset isovanhemmat
24.08.2013 |
Toisen ketjun innoittamana aloitan tämän keskustelun ns. nuorista isovanhemmista. En käsitä, miten jonkun isovanhemmat ovat viisikymppisiä ja jopa nuorempia ja se on muka joku ylpeilyn aihe. Jos opiskelee itselleen ammatin ja hankkii työtä swekä jonkinlaisen toimeentulon itselleen ja perheelleen, pitää ikää olla lähemmäs 30 vuotta. Väkisin tulee mieleen, että jos viisikymppisellä on lapsenlapsia, on itse tehnyt lapset "vahingossa" ja ne omat "vahingot" ovat jatkaneet perinnettä tahollaan ja tehneet lapsia ollessaan vielä itse lapsia, ts. ilman ammattia ja työtä. Miten se voi olla jonkun mielestä normaalia? Perhe perustetaan sitten, kun ollaan kykeneviä elättämään se ja kasvattamaan ne lapset.
Kommentit (126)
Mä synnyin, kun äitini oli 24-vuotias. Ammattitutkinto ja useamman vuoden työhistoria oli hänellä alla tuossa vaiheessa. Oman esikoiseni sain vuotta nuorempana samassa tilanteessa, kun äitini oli 47. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.08.2013 klo 16:30"]
[quote author="Vierailija" time="25.08.2013 klo 16:22"]
[quote author="Vierailija" time="25.08.2013 klo 15:13"]
Olen viisikymppinen isoäiti. Sain esikoiseni 27v iässä, hän omansa 25v iässä.
Vaikka olen "nuori", ei minulla todellakaan ole aikaa tai kiinnostusta puuhata lastenlapsen kanssa. Minulla on työni, joka vie viikot. Minulla on aviomies, jonka kanssa haluan pitää parisuhteen erityisen hyvänä nyt, kun nuorin lapsi on 19v ja muuttaa viimeistään ensi vuonna posi kotoa. Minulla on omat vanhempani, jotka ovat täyttäneet 80 vuotta ja joiden asioista minun on huolehdittava, vaikka he onneksi ikäisekseen hyväkuntoisia edelleen ovat.
Lapsenlapsi on olemassa, kiva juttu, mutta tässä minun täydellä elämässäni hänelle ei riitä aikaa niin paljoa kuin muut kertovat muiden nuorten isovanhempien lastenlastensa kanssa olevan. Jokainen yökyläily on pois suhteesta aviomieheen - kyllä, asetan tämän ihmissuhteen ehdottomaksi ykköseksi, koska aion elää puolisoni kanssa yhdessä vanhaksi enkä voi luottaa, että lapsenlapsi tulee seurakseni, jos mies lähtee, koska en anna hänelle aikaa.
Kerron kaikille reilusti, että en hoida lapsenlasta, hänellä on vanhempinaan kaksi tervettä aikuista. Senkin kerron, että naimisiinmenon myötä pojan vierailut omilla isovanhemmillaan vähenivät huomattavasti, joten nyt minä teen puolestaan sen "kerran kuukaudessa"-vierailun, joka hänelle oli mahdollista ennen perheen perustamista.
[/quote]
Olet itsekeskeinen ja tunne-elämältään kehittymätön, mutta hyvä kun myönnät sen.
[/quote]
Olen itsekeskeinen, koska autan vanhempiani, joilla ei ole muuta apua? Ystäviä heillä on, mutta toista 80v täyttänyttä ei arvaa pyytää pesemään ikkunnoitaan.
Olen tunne-elämältäni kehittymätön, koska haluan panostaa elämäni tärkeimpään ihmissuhteeseen eli aviopuolisooni?
[/quote]
Vaikutat kylmältä ja itsekeskeiseltä ihmiseltä, sori vaan. Eikö miehesikään piittaa lapsenlapsesta?
Kyllä tuo kylmyys jossain vaiheessa kostautuu, viimeistään silloin kun joskus eläkeiässä mietit, että olisipa kiva nähdä lastenlapsia vähän useammin kuin kylmällä kohteliaisuuskäynnillä kerran vuodessa. Vaikka toisaalta, jos koet omien vanhempiesi auttamisen tai lapsenlapsen lähinnä epämieluisaksi velvollisuudeksi, mikä syö aikaa elämäsi tärkeimmältä ihmissuhteelta, ymmärrän ettei perheessänne juuri välitetä läheisistä.
ohis
Itse nuorena isoäitinä ymmärsin tuon pointsin..luulen että hän tarkoitti vain sitä ettei ryhdy täyspäiväseksi lastenhoitajaksi taas..ja kyllä se nuorille vanhemmille kuuluukin lapsensa hoitaa itse. Nuorilla isovanhemmilla voi olla täyspäiväinen työ, ehkä matkustelevat paljon, toki se sallitaan, hyvä nauttia elämästä kun vielä jaksaa kun omat lapsukaiset saatu aikuisiksi. Me mummot voidaan kyllä tarvittaessa tulla apuun..onhan lapsenlapset tärkeintä maailmassa.
Joskus käy niin sääliksi joitain mummoja kun he hoitavat lapsenlapsiaan viikkotolkulla yötäpäivää ja ovat sitten ihan poikki, ei sekään ole oikein. Kohtuus.
[quote author="Vierailija" time="25.08.2013 klo 16:50"]
[quote author="Vierailija" time="25.08.2013 klo 16:30"]
[quote author="Vierailija" time="25.08.2013 klo 16:22"]
[quote author="Vierailija" time="25.08.2013 klo 15:13"]
Olen viisikymppinen isoäiti. Sain esikoiseni 27v iässä, hän omansa 25v iässä.
Vaikka olen "nuori", ei minulla todellakaan ole aikaa tai kiinnostusta puuhata lastenlapsen kanssa. Minulla on työni, joka vie viikot. Minulla on aviomies, jonka kanssa haluan pitää parisuhteen erityisen hyvänä nyt, kun nuorin lapsi on 19v ja muuttaa viimeistään ensi vuonna posi kotoa. Minulla on omat vanhempani, jotka ovat täyttäneet 80 vuotta ja joiden asioista minun on huolehdittava, vaikka he onneksi ikäisekseen hyväkuntoisia edelleen ovat.
Lapsenlapsi on olemassa, kiva juttu, mutta tässä minun täydellä elämässäni hänelle ei riitä aikaa niin paljoa kuin muut kertovat muiden nuorten isovanhempien lastenlastensa kanssa olevan. Jokainen yökyläily on pois suhteesta aviomieheen - kyllä, asetan tämän ihmissuhteen ehdottomaksi ykköseksi, koska aion elää puolisoni kanssa yhdessä vanhaksi enkä voi luottaa, että lapsenlapsi tulee seurakseni, jos mies lähtee, koska en anna hänelle aikaa.
Kerron kaikille reilusti, että en hoida lapsenlasta, hänellä on vanhempinaan kaksi tervettä aikuista. Senkin kerron, että naimisiinmenon myötä pojan vierailut omilla isovanhemmillaan vähenivät huomattavasti, joten nyt minä teen puolestaan sen "kerran kuukaudessa"-vierailun, joka hänelle oli mahdollista ennen perheen perustamista.
[/quote]
Olet itsekeskeinen ja tunne-elämältään kehittymätön, mutta hyvä kun myönnät sen.
[/quote]
Olen itsekeskeinen, koska autan vanhempiani, joilla ei ole muuta apua? Ystäviä heillä on, mutta toista 80v täyttänyttä ei arvaa pyytää pesemään ikkunnoitaan.
Olen tunne-elämältäni kehittymätön, koska haluan panostaa elämäni tärkeimpään ihmissuhteeseen eli aviopuolisooni?
[/quote]
Vaikutat kylmältä ja itsekeskeiseltä ihmiseltä, sori vaan. Eikö miehesikään piittaa lapsenlapsesta?
Kyllä tuo kylmyys jossain vaiheessa kostautuu, viimeistään silloin kun joskus eläkeiässä mietit, että olisipa kiva nähdä lastenlapsia vähän useammin kuin kylmällä kohteliaisuuskäynnillä kerran vuodessa. Vaikka toisaalta, jos koet omien vanhempiesi auttamisen tai lapsenlapsen lähinnä epämieluisaksi velvollisuudeksi, mikä syö aikaa elämäsi tärkeimmältä ihmissuhteelta, ymmärrän ettei perheessänne juuri välitetä läheisistä.
ohis
[/quote]
Ymmärrätkö, että molempiin ei ole aikaa! Tässä iässä on pakko priorisoida ja jos poika perheineen priorisoi esim. isovanhemmat jollekin aika heikolle sijoitukselle, merkitsee se minulle hitusen enemmän keskittymistä heihin. Siitä taas seuraa, että vuorokauden tunnit eivät riitä sekä työlle, puolisolle, perheelle, omille vanhemmille, unelle ja lapsenlapselle. Joku jää auttamatta vähemmälle ja koska lapsenlapsi on tässä yhtälössä minusta vähiten riippuvainen (hänellä on vanhempansa), niin hän jää vaille yökyläilyjä, sairaspäivien hoitoapua jne.
Jos sinusta on itsekästä keskittyä niihin, jotka ovat aidosti läheisiä, niin sitten varmaan olen itsekäs. Minulle on tosin turha tulla vanhempieni hautajaisissa sanomaan, että olisit ollut enemmän mukana heidän elämässään. Töistä en aio jäädä pois siksi, että saisin aikaa lapsenlapselle: jonkun tässä maassa on tehtävä työt ja elätettävä perheensä.
[quote author="Vierailija" time="25.08.2013 klo 17:01"]
[quote author="Vierailija" time="25.08.2013 klo 16:50"]
[quote author="Vierailija" time="25.08.2013 klo 16:30"]
[quote author="Vierailija" time="25.08.2013 klo 16:22"]
[quote author="Vierailija" time="25.08.2013 klo 15:13"]
Olen viisikymppinen isoäiti. Sain esikoiseni 27v iässä, hän omansa 25v iässä.
Vaikka olen "nuori", ei minulla todellakaan ole aikaa tai kiinnostusta puuhata lastenlapsen kanssa. Minulla on työni, joka vie viikot. Minulla on aviomies, jonka kanssa haluan pitää parisuhteen erityisen hyvänä nyt, kun nuorin lapsi on 19v ja muuttaa viimeistään ensi vuonna posi kotoa. Minulla on omat vanhempani, jotka ovat täyttäneet 80 vuotta ja joiden asioista minun on huolehdittava, vaikka he onneksi ikäisekseen hyväkuntoisia edelleen ovat.
Lapsenlapsi on olemassa, kiva juttu, mutta tässä minun täydellä elämässäni hänelle ei riitä aikaa niin paljoa kuin muut kertovat muiden nuorten isovanhempien lastenlastensa kanssa olevan. Jokainen yökyläily on pois suhteesta aviomieheen - kyllä, asetan tämän ihmissuhteen ehdottomaksi ykköseksi, koska aion elää puolisoni kanssa yhdessä vanhaksi enkä voi luottaa, että lapsenlapsi tulee seurakseni, jos mies lähtee, koska en anna hänelle aikaa.
Kerron kaikille reilusti, että en hoida lapsenlasta, hänellä on vanhempinaan kaksi tervettä aikuista. Senkin kerron, että naimisiinmenon myötä pojan vierailut omilla isovanhemmillaan vähenivät huomattavasti, joten nyt minä teen puolestaan sen "kerran kuukaudessa"-vierailun, joka hänelle oli mahdollista ennen perheen perustamista.
[/quote]
Olet itsekeskeinen ja tunne-elämältään kehittymätön, mutta hyvä kun myönnät sen.
[/quote]
Olen itsekeskeinen, koska autan vanhempiani, joilla ei ole muuta apua? Ystäviä heillä on, mutta toista 80v täyttänyttä ei arvaa pyytää pesemään ikkunnoitaan.
Olen tunne-elämältäni kehittymätön, koska haluan panostaa elämäni tärkeimpään ihmissuhteeseen eli aviopuolisooni?
[/quote]
Vaikutat kylmältä ja itsekeskeiseltä ihmiseltä, sori vaan. Eikö miehesikään piittaa lapsenlapsesta?
Kyllä tuo kylmyys jossain vaiheessa kostautuu, viimeistään silloin kun joskus eläkeiässä mietit, että olisipa kiva nähdä lastenlapsia vähän useammin kuin kylmällä kohteliaisuuskäynnillä kerran vuodessa. Vaikka toisaalta, jos koet omien vanhempiesi auttamisen tai lapsenlapsen lähinnä epämieluisaksi velvollisuudeksi, mikä syö aikaa elämäsi tärkeimmältä ihmissuhteelta, ymmärrän ettei perheessänne juuri välitetä läheisistä.
ohis
[/quote]
Ymmärrätkö, että molempiin ei ole aikaa! Tässä iässä on pakko priorisoida ja jos poika perheineen priorisoi esim. isovanhemmat jollekin aika heikolle sijoitukselle, merkitsee se minulle hitusen enemmän keskittymistä heihin. Siitä taas seuraa, että vuorokauden tunnit eivät riitä sekä työlle, puolisolle, perheelle, omille vanhemmille, unelle ja lapsenlapselle. Joku jää auttamatta vähemmälle ja koska lapsenlapsi on tässä yhtälössä minusta vähiten riippuvainen (hänellä on vanhempansa), niin hän jää vaille yökyläilyjä, sairaspäivien hoitoapua jne.
Jos sinusta on itsekästä keskittyä niihin, jotka ovat aidosti läheisiä, niin sitten varmaan olen itsekäs. Minulle on tosin turha tulla vanhempieni hautajaisissa sanomaan, että olisit ollut enemmän mukana heidän elämässään. Töistä en aio jäädä pois siksi, että saisin aikaa lapsenlapselle: jonkun tässä maassa on tehtävä työt ja elätettävä perheensä.
[/quote]
Siitä lapsenlapsesta olisi sinulle hyvin voinut tulla läheinen, jos olisit toiminut toisin.. Ehkä tulet sen vielä tulevaisuudessa ymmärtämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.08.2013 klo 17:53"]
[quote author="Vierailija" time="25.08.2013 klo 17:01"]
[quote author="Vierailija" time="25.08.2013 klo 16:50"]
[quote author="Vierailija" time="25.08.2013 klo 16:30"]
[quote author="Vierailija" time="25.08.2013 klo 16:22"]
[quote author="Vierailija" time="25.08.2013 klo 15:13"]
Olen viisikymppinen isoäiti. Sain esikoiseni 27v iässä, hän omansa 25v iässä.
Vaikka olen "nuori", ei minulla todellakaan ole aikaa tai kiinnostusta puuhata lastenlapsen kanssa. Minulla on työni, joka vie viikot. Minulla on aviomies, jonka kanssa haluan pitää parisuhteen erityisen hyvänä nyt, kun nuorin lapsi on 19v ja muuttaa viimeistään ensi vuonna posi kotoa. Minulla on omat vanhempani, jotka ovat täyttäneet 80 vuotta ja joiden asioista minun on huolehdittava, vaikka he onneksi ikäisekseen hyväkuntoisia edelleen ovat.
Lapsenlapsi on olemassa, kiva juttu, mutta tässä minun täydellä elämässäni hänelle ei riitä aikaa niin paljoa kuin muut kertovat muiden nuorten isovanhempien lastenlastensa kanssa olevan. Jokainen yökyläily on pois suhteesta aviomieheen - kyllä, asetan tämän ihmissuhteen ehdottomaksi ykköseksi, koska aion elää puolisoni kanssa yhdessä vanhaksi enkä voi luottaa, että lapsenlapsi tulee seurakseni, jos mies lähtee, koska en anna hänelle aikaa.
Kerron kaikille reilusti, että en hoida lapsenlasta, hänellä on vanhempinaan kaksi tervettä aikuista. Senkin kerron, että naimisiinmenon myötä pojan vierailut omilla isovanhemmillaan vähenivät huomattavasti, joten nyt minä teen puolestaan sen "kerran kuukaudessa"-vierailun, joka hänelle oli mahdollista ennen perheen perustamista.
[/quote]
Olet itsekeskeinen ja tunne-elämältään kehittymätön, mutta hyvä kun myönnät sen.
[/quote]
Olen itsekeskeinen, koska autan vanhempiani, joilla ei ole muuta apua? Ystäviä heillä on, mutta toista 80v täyttänyttä ei arvaa pyytää pesemään ikkunnoitaan.
Olen tunne-elämältäni kehittymätön, koska haluan panostaa elämäni tärkeimpään ihmissuhteeseen eli aviopuolisooni?
[/quote]
Vaikutat kylmältä ja itsekeskeiseltä ihmiseltä, sori vaan. Eikö miehesikään piittaa lapsenlapsesta?
Kyllä tuo kylmyys jossain vaiheessa kostautuu, viimeistään silloin kun joskus eläkeiässä mietit, että olisipa kiva nähdä lastenlapsia vähän useammin kuin kylmällä kohteliaisuuskäynnillä kerran vuodessa. Vaikka toisaalta, jos koet omien vanhempiesi auttamisen tai lapsenlapsen lähinnä epämieluisaksi velvollisuudeksi, mikä syö aikaa elämäsi tärkeimmältä ihmissuhteelta, ymmärrän ettei perheessänne juuri välitetä läheisistä.
ohis
[/quote]
Ymmärrätkö, että molempiin ei ole aikaa! Tässä iässä on pakko priorisoida ja jos poika perheineen priorisoi esim. isovanhemmat jollekin aika heikolle sijoitukselle, merkitsee se minulle hitusen enemmän keskittymistä heihin. Siitä taas seuraa, että vuorokauden tunnit eivät riitä sekä työlle, puolisolle, perheelle, omille vanhemmille, unelle ja lapsenlapselle. Joku jää auttamatta vähemmälle ja koska lapsenlapsi on tässä yhtälössä minusta vähiten riippuvainen (hänellä on vanhempansa), niin hän jää vaille yökyläilyjä, sairaspäivien hoitoapua jne.
Jos sinusta on itsekästä keskittyä niihin, jotka ovat aidosti läheisiä, niin sitten varmaan olen itsekäs. Minulle on tosin turha tulla vanhempieni hautajaisissa sanomaan, että olisit ollut enemmän mukana heidän elämässään. Töistä en aio jäädä pois siksi, että saisin aikaa lapsenlapselle: jonkun tässä maassa on tehtävä työt ja elätettävä perheensä.
[/quote]
Siitä lapsenlapsesta olisi sinulle hyvin voinut tulla läheinen, jos olisit toiminut toisin.. Ehkä tulet sen vielä tulevaisuudessa ymmärtämään.
[/quote]
Sinäkö olet valmis hankkimaan minulle 28 tunnin vuorokauden? Vai luovunko omien vanhempieni auttamisesta? Aikuisten oikeasti: saako 50v täyttäneellä naisella olla lainkaan omaa elämää vai onko hänet tuomittu hoitamaan vanhempiaan ja lapsenlapsiaan eli unohtamaan itsensä, omat tarpeensa ja parisuhteensa? Miksi ihmeessä lasten parisuhde tulee asettaa oman parisuhteen edelle?
Mä oon luullut, että on ihan normaalia kolmekymppisillä olevan viiskymppiset vanhemmat.
Mutsi oli 26v työssäkäyvä merkonomi kun synnyin, isä 27v rakennusmies. Äiti nykyään 55v esimiesasemassa samassa työpaikassa edelleen ja isä myi rakennusfirmansa tän vuoden alussa ja ihan kivoissa rahoissa purjehtii, pelaa pappalätkää ja nauttii elämästään. Minä 29v sairaanhoitaja, naimisissa ja 7v tytön äiti. ja onhan mulla toi 32v isovelikin :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.08.2013 klo 16:59"]
Itse nuorena isoäitinä ymmärsin tuon pointsin..luulen että hän tarkoitti vain sitä ettei ryhdy täyspäiväseksi lastenhoitajaksi taas..ja kyllä se nuorille vanhemmille kuuluukin lapsensa hoitaa itse. Nuorilla isovanhemmilla voi olla täyspäiväinen työ, ehkä matkustelevat paljon, toki se sallitaan, hyvä nauttia elämästä kun vielä jaksaa kun omat lapsukaiset saatu aikuisiksi. Me mummot voidaan kyllä tarvittaessa tulla apuun..onhan lapsenlapset tärkeintä maailmassa.
Joskus käy niin sääliksi joitain mummoja kun he hoitavat lapsenlapsiaan viikkotolkulla yötäpäivää ja ovat sitten ihan poikki, ei sekään ole oikein. Kohtuus.
[/quote]
No jatkuvan yötäpäivää hoitamisen ja joka toisen sunnuntain välille mahtuu aika paljon ihan normaalin kanssakäymisen muotoja, joiden puitteissa voi luoda läheisen suhteen isovanhempien ja lastenlasten välille, jos se siis kiinnostaa. Kaikkia ei kiinnosta ja se on ihan ok, mutta ei sitten tarvitse myöhemmin valittaa kun kukaan ei koskaan käy tai edes soita.
[quote author="Vierailija" time="25.08.2013 klo 17:56"]
[quote author="Vierailija" time="25.08.2013 klo 17:53"]
[quote author="Vierailija" time="25.08.2013 klo 17:01"]
[quote author="Vierailija" time="25.08.2013 klo 16:50"]
[quote author="Vierailija" time="25.08.2013 klo 16:30"]
[quote author="Vierailija" time="25.08.2013 klo 16:22"]
[quote author="Vierailija" time="25.08.2013 klo 15:13"]
Olen viisikymppinen isoäiti. Sain esikoiseni 27v iässä, hän omansa 25v iässä.
Vaikka olen "nuori", ei minulla todellakaan ole aikaa tai kiinnostusta puuhata lastenlapsen kanssa. Minulla on työni, joka vie viikot. Minulla on aviomies, jonka kanssa haluan pitää parisuhteen erityisen hyvänä nyt, kun nuorin lapsi on 19v ja muuttaa viimeistään ensi vuonna posi kotoa. Minulla on omat vanhempani, jotka ovat täyttäneet 80 vuotta ja joiden asioista minun on huolehdittava, vaikka he onneksi ikäisekseen hyväkuntoisia edelleen ovat.
Lapsenlapsi on olemassa, kiva juttu, mutta tässä minun täydellä elämässäni hänelle ei riitä aikaa niin paljoa kuin muut kertovat muiden nuorten isovanhempien lastenlastensa kanssa olevan. Jokainen yökyläily on pois suhteesta aviomieheen - kyllä, asetan tämän ihmissuhteen ehdottomaksi ykköseksi, koska aion elää puolisoni kanssa yhdessä vanhaksi enkä voi luottaa, että lapsenlapsi tulee seurakseni, jos mies lähtee, koska en anna hänelle aikaa.
Kerron kaikille reilusti, että en hoida lapsenlasta, hänellä on vanhempinaan kaksi tervettä aikuista. Senkin kerron, että naimisiinmenon myötä pojan vierailut omilla isovanhemmillaan vähenivät huomattavasti, joten nyt minä teen puolestaan sen "kerran kuukaudessa"-vierailun, joka hänelle oli mahdollista ennen perheen perustamista.
[/quote]
Olet itsekeskeinen ja tunne-elämältään kehittymätön, mutta hyvä kun myönnät sen.
[/quote]
Olen itsekeskeinen, koska autan vanhempiani, joilla ei ole muuta apua? Ystäviä heillä on, mutta toista 80v täyttänyttä ei arvaa pyytää pesemään ikkunnoitaan.
Olen tunne-elämältäni kehittymätön, koska haluan panostaa elämäni tärkeimpään ihmissuhteeseen eli aviopuolisooni?
[/quote]
Vaikutat kylmältä ja itsekeskeiseltä ihmiseltä, sori vaan. Eikö miehesikään piittaa lapsenlapsesta?
Kyllä tuo kylmyys jossain vaiheessa kostautuu, viimeistään silloin kun joskus eläkeiässä mietit, että olisipa kiva nähdä lastenlapsia vähän useammin kuin kylmällä kohteliaisuuskäynnillä kerran vuodessa. Vaikka toisaalta, jos koet omien vanhempiesi auttamisen tai lapsenlapsen lähinnä epämieluisaksi velvollisuudeksi, mikä syö aikaa elämäsi tärkeimmältä ihmissuhteelta, ymmärrän ettei perheessänne juuri välitetä läheisistä.
ohis
[/quote]
Ymmärrätkö, että molempiin ei ole aikaa! Tässä iässä on pakko priorisoida ja jos poika perheineen priorisoi esim. isovanhemmat jollekin aika heikolle sijoitukselle, merkitsee se minulle hitusen enemmän keskittymistä heihin. Siitä taas seuraa, että vuorokauden tunnit eivät riitä sekä työlle, puolisolle, perheelle, omille vanhemmille, unelle ja lapsenlapselle. Joku jää auttamatta vähemmälle ja koska lapsenlapsi on tässä yhtälössä minusta vähiten riippuvainen (hänellä on vanhempansa), niin hän jää vaille yökyläilyjä, sairaspäivien hoitoapua jne.
Jos sinusta on itsekästä keskittyä niihin, jotka ovat aidosti läheisiä, niin sitten varmaan olen itsekäs. Minulle on tosin turha tulla vanhempieni hautajaisissa sanomaan, että olisit ollut enemmän mukana heidän elämässään. Töistä en aio jäädä pois siksi, että saisin aikaa lapsenlapselle: jonkun tässä maassa on tehtävä työt ja elätettävä perheensä.
[/quote]
Siitä lapsenlapsesta olisi sinulle hyvin voinut tulla läheinen, jos olisit toiminut toisin.. Ehkä tulet sen vielä tulevaisuudessa ymmärtämään.
[/quote]
Sinäkö olet valmis hankkimaan minulle 28 tunnin vuorokauden? Vai luovunko omien vanhempieni auttamisesta? Aikuisten oikeasti: saako 50v täyttäneellä naisella olla lainkaan omaa elämää vai onko hänet tuomittu hoitamaan vanhempiaan ja lapsenlapsiaan eli unohtamaan itsensä, omat tarpeensa ja parisuhteensa? Miksi ihmeessä lasten parisuhde tulee asettaa oman parisuhteen edelle?
[/quote]
Voi sua känkkäränkkää.
Kyllä, viisikymppisellä naisella saa olla oma elämä, omat tarpeet ja parisuhde. Toisilla esim. ne omat vanhemmat tai lapset ja lastenlapset ovat yksi osa elämää eikä mikään tuomio.
ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.08.2013 klo 16:50"]
[quote author="Vierailija" time="25.08.2013 klo 16:30"]
[quote author="Vierailija" time="25.08.2013 klo 16:22"]
[quote author="Vierailija" time="25.08.2013 klo 15:13"]
Olen viisikymppinen isoäiti. Sain esikoiseni 27v iässä, hän omansa 25v iässä.
Vaikka olen "nuori", ei minulla todellakaan ole aikaa tai kiinnostusta puuhata lastenlapsen kanssa. Minulla on työni, joka vie viikot. Minulla on aviomies, jonka kanssa haluan pitää parisuhteen erityisen hyvänä nyt, kun nuorin lapsi on 19v ja muuttaa viimeistään ensi vuonna posi kotoa. Minulla on omat vanhempani, jotka ovat täyttäneet 80 vuotta ja joiden asioista minun on huolehdittava, vaikka he onneksi ikäisekseen hyväkuntoisia edelleen ovat.
Lapsenlapsi on olemassa, kiva juttu, mutta tässä minun täydellä elämässäni hänelle ei riitä aikaa niin paljoa kuin muut kertovat muiden nuorten isovanhempien lastenlastensa kanssa olevan. Jokainen yökyläily on pois suhteesta aviomieheen - kyllä, asetan tämän ihmissuhteen ehdottomaksi ykköseksi, koska aion elää puolisoni kanssa yhdessä vanhaksi enkä voi luottaa, että lapsenlapsi tulee seurakseni, jos mies lähtee, koska en anna hänelle aikaa.
Kerron kaikille reilusti, että en hoida lapsenlasta, hänellä on vanhempinaan kaksi tervettä aikuista. Senkin kerron, että naimisiinmenon myötä pojan vierailut omilla isovanhemmillaan vähenivät huomattavasti, joten nyt minä teen puolestaan sen "kerran kuukaudessa"-vierailun, joka hänelle oli mahdollista ennen perheen perustamista.
[/quote]
Olet itsekeskeinen ja tunne-elämältään kehittymätön, mutta hyvä kun myönnät sen.
[/quote]
Olen itsekeskeinen, koska autan vanhempiani, joilla ei ole muuta apua? Ystäviä heillä on, mutta toista 80v täyttänyttä ei arvaa pyytää pesemään ikkunnoitaan.
Olen tunne-elämältäni kehittymätön, koska haluan panostaa elämäni tärkeimpään ihmissuhteeseen eli aviopuolisooni?
[/quote]
Vaikutat kylmältä ja itsekeskeiseltä ihmiseltä, sori vaan. Eikö miehesikään piittaa lapsenlapsesta?
Kyllä tuo kylmyys jossain vaiheessa kostautuu, viimeistään silloin kun joskus eläkeiässä mietit, että olisipa kiva nähdä lastenlapsia vähän useammin kuin kylmällä kohteliaisuuskäynnillä kerran vuodessa. Vaikka toisaalta, jos koet omien vanhempiesi auttamisen tai lapsenlapsen lähinnä epämieluisaksi velvollisuudeksi, mikä syö aikaa elämäsi tärkeimmältä ihmissuhteelta, ymmärrän ettei perheessänne juuri välitetä läheisistä.
ohis
[/quote]
totta
Tämä viisikymppinen mummu tuntuu tunnekylmältä siideripissikseltä, ei voi mitään. edestänsä löytää ja sitä saa mitä tilaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eläkeikäisenä olisi käsitykseni mukaan mukava olla isovanhempi. Olisi hvin aikaa itselle ja silti hyvin aikaa lapsenlapsillekin. Eihän työssäkävä isovanhempi voi esim. mitenkään olla apuana sairaan lapsen hoidossa tms.
Tapaan työssäni aika usein vielä työelämässä olevia isovanhempia, jotka ovat uuvuksissa hoitaessaan yökyläileviä lapsenlapsiaan viikonloppuisin. Olisi tärkeää osata pitää puolensa ja huolehtia omasta jaksamisestaan.
t. yksi juuri viisikymmentä täyttänyt alakouluikäisten lasten äiti. Eli jolleivät lapseni ryhdy teinivanhemmiksi, niin ehdin itse eläkkeelle ennen isovanhemmoitumistani.
Tämä on totta. Usein lapset vain tyrkkäävät lapsensa isovanhemmille ajattelematta näiden jaksamista. Moni 50-60v taistelee työpaikkansa puolesta, mutta ei haluaisi sanoa ei lastenlapsilleenkaan, vaikka olisi ihan poikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.08.2013 klo 18:08"]
[quote author="Vierailija" time="25.08.2013 klo 17:56"]
[quote author="Vierailija" time="25.08.2013 klo 17:53"]
[quote author="Vierailija" time="25.08.2013 klo 17:01"]
[quote author="Vierailija" time="25.08.2013 klo 16:50"]
[quote author="Vierailija" time="25.08.2013 klo 16:30"]
[quote author="Vierailija" time="25.08.2013 klo 16:22"]
[quote author="Vierailija" time="25.08.2013 klo 15:13"]
Olen viisikymppinen isoäiti. Sain esikoiseni 27v iässä, hän omansa 25v iässä.
Vaikka olen "nuori", ei minulla todellakaan ole aikaa tai kiinnostusta puuhata lastenlapsen kanssa. Minulla on työni, joka vie viikot. Minulla on aviomies, jonka kanssa haluan pitää parisuhteen erityisen hyvänä nyt, kun nuorin lapsi on 19v ja muuttaa viimeistään ensi vuonna posi kotoa. Minulla on omat vanhempani, jotka ovat täyttäneet 80 vuotta ja joiden asioista minun on huolehdittava, vaikka he onneksi ikäisekseen hyväkuntoisia edelleen ovat.
Lapsenlapsi on olemassa, kiva juttu, mutta tässä minun täydellä elämässäni hänelle ei riitä aikaa niin paljoa kuin muut kertovat muiden nuorten isovanhempien lastenlastensa kanssa olevan. Jokainen yökyläily on pois suhteesta aviomieheen - kyllä, asetan tämän ihmissuhteen ehdottomaksi ykköseksi, koska aion elää puolisoni kanssa yhdessä vanhaksi enkä voi luottaa, että lapsenlapsi tulee seurakseni, jos mies lähtee, koska en anna hänelle aikaa.
Kerron kaikille reilusti, että en hoida lapsenlasta, hänellä on vanhempinaan kaksi tervettä aikuista. Senkin kerron, että naimisiinmenon myötä pojan vierailut omilla isovanhemmillaan vähenivät huomattavasti, joten nyt minä teen puolestaan sen "kerran kuukaudessa"-vierailun, joka hänelle oli mahdollista ennen perheen perustamista.
[/quote]
Olet itsekeskeinen ja tunne-elämältään kehittymätön, mutta hyvä kun myönnät sen.
[/quote]
Olen itsekeskeinen, koska autan vanhempiani, joilla ei ole muuta apua? Ystäviä heillä on, mutta toista 80v täyttänyttä ei arvaa pyytää pesemään ikkunnoitaan.
Olen tunne-elämältäni kehittymätön, koska haluan panostaa elämäni tärkeimpään ihmissuhteeseen eli aviopuolisooni?
[/quote]
Vaikutat kylmältä ja itsekeskeiseltä ihmiseltä, sori vaan. Eikö miehesikään piittaa lapsenlapsesta?
Kyllä tuo kylmyys jossain vaiheessa kostautuu, viimeistään silloin kun joskus eläkeiässä mietit, että olisipa kiva nähdä lastenlapsia vähän useammin kuin kylmällä kohteliaisuuskäynnillä kerran vuodessa. Vaikka toisaalta, jos koet omien vanhempiesi auttamisen tai lapsenlapsen lähinnä epämieluisaksi velvollisuudeksi, mikä syö aikaa elämäsi tärkeimmältä ihmissuhteelta, ymmärrän ettei perheessänne juuri välitetä läheisistä.
ohis
[/quote]
Ymmärrätkö, että molempiin ei ole aikaa! Tässä iässä on pakko priorisoida ja jos poika perheineen priorisoi esim. isovanhemmat jollekin aika heikolle sijoitukselle, merkitsee se minulle hitusen enemmän keskittymistä heihin. Siitä taas seuraa, että vuorokauden tunnit eivät riitä sekä työlle, puolisolle, perheelle, omille vanhemmille, unelle ja lapsenlapselle. Joku jää auttamatta vähemmälle ja koska lapsenlapsi on tässä yhtälössä minusta vähiten riippuvainen (hänellä on vanhempansa), niin hän jää vaille yökyläilyjä, sairaspäivien hoitoapua jne.
Jos sinusta on itsekästä keskittyä niihin, jotka ovat aidosti läheisiä, niin sitten varmaan olen itsekäs. Minulle on tosin turha tulla vanhempieni hautajaisissa sanomaan, että olisit ollut enemmän mukana heidän elämässään. Töistä en aio jäädä pois siksi, että saisin aikaa lapsenlapselle: jonkun tässä maassa on tehtävä työt ja elätettävä perheensä.
[/quote]
Siitä lapsenlapsesta olisi sinulle hyvin voinut tulla läheinen, jos olisit toiminut toisin.. Ehkä tulet sen vielä tulevaisuudessa ymmärtämään.
[/quote]
Sinäkö olet valmis hankkimaan minulle 28 tunnin vuorokauden? Vai luovunko omien vanhempieni auttamisesta? Aikuisten oikeasti: saako 50v täyttäneellä naisella olla lainkaan omaa elämää vai onko hänet tuomittu hoitamaan vanhempiaan ja lapsenlapsiaan eli unohtamaan itsensä, omat tarpeensa ja parisuhteensa? Miksi ihmeessä lasten parisuhde tulee asettaa oman parisuhteen edelle?
[/quote]
Voi sua känkkäränkkää.
Kyllä, viisikymppisellä naisella saa olla oma elämä, omat tarpeet ja parisuhde. Toisilla esim. ne omat vanhemmat tai lapset ja lastenlapset ovat yksi osa elämää eikä mikään tuomio.
ohis
[/quote]
Et kuitenkaan kerro, mistä saan lisää tunteja vuorokauteen, jotta ehdin vastaamaan kaikkien muiden tarpeisiin paitsi omiini. Toisille isovanhemmat ja lapset ovat osa elämää, pojalleni eivät enää sen jälkeen, kun hän perusti perheen ja yhdessä vaimonsa kanssa rajasi isovanhemmat pois elämästään.
[quote author="Vierailija" time="25.08.2013 klo 18:25"]
Tämä viisikymppinen mummu tuntuu tunnekylmältä siideripissikseltä, ei voi mitään. edestänsä löytää ja sitä saa mitä tilaa.
[/quote]
Samaa mieltä! Asettaa omat ja miehensä seksitarpeet lapsenlapsen edelle eikä ymmärrä, että pikkulapsiperhe tarvitsee huomattavasti enemmän omaa aikaa kuin joku kälyinen viisikymppinen mummo. Jääkööt pois töistä, jos ei ehdi omia vanhempiaan hoitamaan, itsekäs akka. Tuossa iässä äjällä ei seiso kuitenkaan, turhaan se väittää, että haluaa puolisoon panostaa. Laiskakin on, koska ei töiden lisäksi viitsi käyttää öitään lapsenlapsen kanssa valvomiseen eikä edes suostu tarjoamaan lapselleen ruokaa, kun tämä tulee käymään.
[quote author="Vierailija" time="25.08.2013 klo 18:25"]
Tämä viisikymppinen mummu tuntuu tunnekylmältä siideripissikseltä, ei voi mitään. edestänsä löytää ja sitä saa mitä tilaa.
[/quote]
Harva tunnekylmä siideripissis huolehtii omista iäkkäistä vanhemmistaan, kun näiden lapsenlapsi ei vaivaudu edes käymään. Aika surullista, että moni vaimo kieltää miestään pitämästä mitään yhteyttä isovanhempiinsa, koska on mustasukkainen miehensä kaikesta ajasta.
Me isovanhemmat olemme 43v ja 46v. Lapsemme sai esikoisen 26v eli ei mitenkään liian nuorena.
[quote author="Vierailija" time="25.08.2013 klo 19:05"]
[quote author="Vierailija" time="25.08.2013 klo 18:25"]
Tämä viisikymppinen mummu tuntuu tunnekylmältä siideripissikseltä, ei voi mitään. edestänsä löytää ja sitä saa mitä tilaa.
[/quote]
Samaa mieltä! Asettaa omat ja miehensä seksitarpeet lapsenlapsen edelle eikä ymmärrä, että pikkulapsiperhe tarvitsee huomattavasti enemmän omaa aikaa kuin joku kälyinen viisikymppinen mummo. Jääkööt pois töistä, jos ei ehdi omia vanhempiaan hoitamaan, itsekäs akka. Tuossa iässä äjällä ei seiso kuitenkaan, turhaan se väittää, että haluaa puolisoon panostaa. Laiskakin on, koska ei töiden lisäksi viitsi käyttää öitään lapsenlapsen kanssa valvomiseen eikä edes suostu tarjoamaan lapselleen ruokaa, kun tämä tulee käymään.
[/quote]
Sieltä se totuus tuli, olisit heti kertonut, saisit myötätuntoakin.
[quote author="Vierailija" time="25.08.2013 klo 19:02"]
[quote author="Vierailija" time="25.08.2013 klo 18:08"]
[quote author="Vierailija" time="25.08.2013 klo 17:56"]
[quote author="Vierailija" time="25.08.2013 klo 17:53"]
[quote author="Vierailija" time="25.08.2013 klo 17:01"]
[quote author="Vierailija" time="25.08.2013 klo 16:50"]
[quote author="Vierailija" time="25.08.2013 klo 16:30"]
[quote author="Vierailija" time="25.08.2013 klo 16:22"]
[quote author="Vierailija" time="25.08.2013 klo 15:13"]
Olen viisikymppinen isoäiti. Sain esikoiseni 27v iässä, hän omansa 25v iässä.
Vaikka olen "nuori", ei minulla todellakaan ole aikaa tai kiinnostusta puuhata lastenlapsen kanssa. Minulla on työni, joka vie viikot. Minulla on aviomies, jonka kanssa haluan pitää parisuhteen erityisen hyvänä nyt, kun nuorin lapsi on 19v ja muuttaa viimeistään ensi vuonna posi kotoa. Minulla on omat vanhempani, jotka ovat täyttäneet 80 vuotta ja joiden asioista minun on huolehdittava, vaikka he onneksi ikäisekseen hyväkuntoisia edelleen ovat.
Lapsenlapsi on olemassa, kiva juttu, mutta tässä minun täydellä elämässäni hänelle ei riitä aikaa niin paljoa kuin muut kertovat muiden nuorten isovanhempien lastenlastensa kanssa olevan. Jokainen yökyläily on pois suhteesta aviomieheen - kyllä, asetan tämän ihmissuhteen ehdottomaksi ykköseksi, koska aion elää puolisoni kanssa yhdessä vanhaksi enkä voi luottaa, että lapsenlapsi tulee seurakseni, jos mies lähtee, koska en anna hänelle aikaa.
Kerron kaikille reilusti, että en hoida lapsenlasta, hänellä on vanhempinaan kaksi tervettä aikuista. Senkin kerron, että naimisiinmenon myötä pojan vierailut omilla isovanhemmillaan vähenivät huomattavasti, joten nyt minä teen puolestaan sen "kerran kuukaudessa"-vierailun, joka hänelle oli mahdollista ennen perheen perustamista.
[/quote]
Olet itsekeskeinen ja tunne-elämältään kehittymätön, mutta hyvä kun myönnät sen.
[/quote]
Olen itsekeskeinen, koska autan vanhempiani, joilla ei ole muuta apua? Ystäviä heillä on, mutta toista 80v täyttänyttä ei arvaa pyytää pesemään ikkunnoitaan.
Olen tunne-elämältäni kehittymätön, koska haluan panostaa elämäni tärkeimpään ihmissuhteeseen eli aviopuolisooni?
[/quote]
Vaikutat kylmältä ja itsekeskeiseltä ihmiseltä, sori vaan. Eikö miehesikään piittaa lapsenlapsesta?
Kyllä tuo kylmyys jossain vaiheessa kostautuu, viimeistään silloin kun joskus eläkeiässä mietit, että olisipa kiva nähdä lastenlapsia vähän useammin kuin kylmällä kohteliaisuuskäynnillä kerran vuodessa. Vaikka toisaalta, jos koet omien vanhempiesi auttamisen tai lapsenlapsen lähinnä epämieluisaksi velvollisuudeksi, mikä syö aikaa elämäsi tärkeimmältä ihmissuhteelta, ymmärrän ettei perheessänne juuri välitetä läheisistä.
ohis
[/quote]
Ymmärrätkö, että molempiin ei ole aikaa! Tässä iässä on pakko priorisoida ja jos poika perheineen priorisoi esim. isovanhemmat jollekin aika heikolle sijoitukselle, merkitsee se minulle hitusen enemmän keskittymistä heihin. Siitä taas seuraa, että vuorokauden tunnit eivät riitä sekä työlle, puolisolle, perheelle, omille vanhemmille, unelle ja lapsenlapselle. Joku jää auttamatta vähemmälle ja koska lapsenlapsi on tässä yhtälössä minusta vähiten riippuvainen (hänellä on vanhempansa), niin hän jää vaille yökyläilyjä, sairaspäivien hoitoapua jne.
Jos sinusta on itsekästä keskittyä niihin, jotka ovat aidosti läheisiä, niin sitten varmaan olen itsekäs. Minulle on tosin turha tulla vanhempieni hautajaisissa sanomaan, että olisit ollut enemmän mukana heidän elämässään. Töistä en aio jäädä pois siksi, että saisin aikaa lapsenlapselle: jonkun tässä maassa on tehtävä työt ja elätettävä perheensä.
[/quote]
Siitä lapsenlapsesta olisi sinulle hyvin voinut tulla läheinen, jos olisit toiminut toisin.. Ehkä tulet sen vielä tulevaisuudessa ymmärtämään.
[/quote]
Sinäkö olet valmis hankkimaan minulle 28 tunnin vuorokauden? Vai luovunko omien vanhempieni auttamisesta? Aikuisten oikeasti: saako 50v täyttäneellä naisella olla lainkaan omaa elämää vai onko hänet tuomittu hoitamaan vanhempiaan ja lapsenlapsiaan eli unohtamaan itsensä, omat tarpeensa ja parisuhteensa? Miksi ihmeessä lasten parisuhde tulee asettaa oman parisuhteen edelle?
[/quote]
Voi sua känkkäränkkää.
Kyllä, viisikymppisellä naisella saa olla oma elämä, omat tarpeet ja parisuhde. Toisilla esim. ne omat vanhemmat tai lapset ja lastenlapset ovat yksi osa elämää eikä mikään tuomio.
ohis
[/quote]
Et kuitenkaan kerro, mistä saan lisää tunteja vuorokauteen, jotta ehdin vastaamaan kaikkien muiden tarpeisiin paitsi omiini. Toisille isovanhemmat ja lapset ovat osa elämää, pojalleni eivät enää sen jälkeen, kun hän perusti perheen ja yhdessä vaimonsa kanssa rajasi isovanhemmat pois elämästään.
[/quote]
No mutta, sulla ja lapsenlapsellasihan sitten ei tule tuota pois elämästä rajaamisen ongelmaa lapsen kasvettua olemaan, kun olet rajannut hänet heti pienestä pitäen ulkopuolelle. (Tuossa yllähän ilmoitat, että sinulla on aikaa vain läheisillesi, joihin lapsenlapsi ei omien sanojesi mukaan kuulu.)
Jokainen toki tekee niin kuin parhaakseen näkee, mutta kannattaa sitten myös muistaa että makaa niin kuin petaa.
En muuten itse voisi koskaan kuvitellakkaan, että suhteeni mieheeni voisi jotenkin kärsiä siitä, että jonain yönä lapsenlapseni olisi meillä yötä. Pikemminkin näen, että suhde syvenee ja saa uusiakin ulottuvuuisia kun vietämme aikaa isovanhemmat-lapsenlasi-porukalla - joskus vain muutaman tunnin, toisinaan joitain päiviä.
* * * *
Mitä itse ap:n aloitukseen tulee, niin en usko hyvän isovanhemmuuden olevan niinkään kiinni siitä, ovatko isovanhemmat neli-, viisi-, kuusi- ... kymppisiä, vaan siitä miten paljon aikaa, energiaa ja tahtoa heillä on viettää aikaa ja olla yhteydessä lapsenlapsiinsa.
[quote author="Vierailija" time="25.08.2013 klo 16:36"]
[quote author="Vierailija" time="25.08.2013 klo 16:30"]
[quote author="Vierailija" time="25.08.2013 klo 16:22"]
[quote author="Vierailija" time="25.08.2013 klo 15:13"]
Olen viisikymppinen isoäiti. Sain esikoiseni 27v iässä, hän omansa 25v iässä.
Vaikka olen "nuori", ei minulla todellakaan ole aikaa tai kiinnostusta puuhata lastenlapsen kanssa. Minulla on työni, joka vie viikot. Minulla on aviomies, jonka kanssa haluan pitää parisuhteen erityisen hyvänä nyt, kun nuorin lapsi on 19v ja muuttaa viimeistään ensi vuonna posi kotoa. Minulla on omat vanhempani, jotka ovat täyttäneet 80 vuotta ja joiden asioista minun on huolehdittava, vaikka he onneksi ikäisekseen hyväkuntoisia edelleen ovat.
Lapsenlapsi on olemassa, kiva juttu, mutta tässä minun täydellä elämässäni hänelle ei riitä aikaa niin paljoa kuin muut kertovat muiden nuorten isovanhempien lastenlastensa kanssa olevan. Jokainen yökyläily on pois suhteesta aviomieheen - kyllä, asetan tämän ihmissuhteen ehdottomaksi ykköseksi, koska aion elää puolisoni kanssa yhdessä vanhaksi enkä voi luottaa, että lapsenlapsi tulee seurakseni, jos mies lähtee, koska en anna hänelle aikaa.
Kerron kaikille reilusti, että en hoida lapsenlasta, hänellä on vanhempinaan kaksi tervettä aikuista. Senkin kerron, että naimisiinmenon myötä pojan vierailut omilla isovanhemmillaan vähenivät huomattavasti, joten nyt minä teen puolestaan sen "kerran kuukaudessa"-vierailun, joka hänelle oli mahdollista ennen perheen perustamista.
[/quote]
Olet itsekeskeinen ja tunne-elämältään kehittymätön, mutta hyvä kun myönnät sen.
[/quote]
Olen itsekeskeinen, koska autan vanhempiani, joilla ei ole muuta apua? Ystäviä heillä on, mutta toista 80v täyttänyttä ei arvaa pyytää pesemään ikkunnoitaan.
Olen tunne-elämältäni kehittymätön, koska haluan panostaa elämäni tärkeimpään ihmissuhteeseen eli aviopuolisooni?
[/quote]
kyllä olet, kuin teini-ikäinen. Ei aikuisen naisen tarvitse miettiä tuollaisia...yökyläilyt mieheltä ja suhteelta pois, mies tärkeämpi kuin lastenlapsi, koska lapsenlapset eivät ehkä xxx xxx. Sori, tulee parikymppinen nainen mieleen tuosta, eikä 50plus tasapainoinen nainen.
[/quote]
Mutta miksi ihmeessä täällä kolmikymppiset miettivät sitä, että suhde kaatuu, kun samassa sängyssä on vauva? Sinustako he ovat epätasapainoisia, koska pohtivat parisuhteen tilaa muutoksien edessä?
Jos olet sitä mieltä, että yökyläily EI ole mieheltä ja isovanhempien suhteelta pois, niin silloin olet varmaan myös sitä mieltä, että isä ja äiti eivät tarvitse hekään lapsen yökyläilyjä eikä parisuhteen hoitamista, koska sellainen ajattelu on itsekästä teinimeininkiä.
Lapsi on aina tärkeämpi kuin mies, siksi parisuhdeviikonloput jne. ovat tarpeettomia. Vai meneekö lapsi parisuhteen edelle vasta sitten, kun kyseessä on isovanhempien parisuhde?