Lue keskustelun säännöt.
Nuoret, viisikymppiset isovanhemmat
24.08.2013 |
Toisen ketjun innoittamana aloitan tämän keskustelun ns. nuorista isovanhemmista. En käsitä, miten jonkun isovanhemmat ovat viisikymppisiä ja jopa nuorempia ja se on muka joku ylpeilyn aihe. Jos opiskelee itselleen ammatin ja hankkii työtä swekä jonkinlaisen toimeentulon itselleen ja perheelleen, pitää ikää olla lähemmäs 30 vuotta. Väkisin tulee mieleen, että jos viisikymppisellä on lapsenlapsia, on itse tehnyt lapset "vahingossa" ja ne omat "vahingot" ovat jatkaneet perinnettä tahollaan ja tehneet lapsia ollessaan vielä itse lapsia, ts. ilman ammattia ja työtä. Miten se voi olla jonkun mielestä normaalia? Perhe perustetaan sitten, kun ollaan kykeneviä elättämään se ja kasvattamaan ne lapset.
Kommentit (126)
kaksikymppinen piti kirjoittaa, en toki 20-vuotias :) Olenkin varmaan monen mielestä kelvoton yksilö, kun en osaa edes kirjoittaa oikein!
2
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä valmistuin DI:ksi 23-vuotiaana. Vanhempani olivat 24, kun minä synnyin. Ekan lapseni sain 28-vuotiaana, joten isovanhemmat olivat 52, kun esikoisemme syntyi. Myös vanhempani olivat opiskelleet.
eipä toi idiootti ap myöskään osannut kirjoittaa oikein
Minä olin 40-vuotiaan isoäiti. Hui kauhistus! Olenpa ehtinyt kuitenkin jo kolme tutkintoa suorittamaan ja asun mukavasti omassa asunnossani.
Ai jaa, mun mummo tuli isovanhemmaksi 38-vuotiaana. Vanhemmillani on hyvät ammatit ja oma okt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.08.2013 klo 20:50"]
Minä olin 40-vuotiaan isoäiti. Hui kauhistus! Olenpa ehtinyt kuitenkin jo kolme tutkintoa suorittamaan ja asun mukavasti omassa asunnossani.
[/quote]
40-vuotiaan isoäiti? Ja oma ikäsi oli?
Sain ensimmäisen lapseni 25-vuotiaana. Korkeakoulututkinto oli jo plakkarissa, samaten vakinainen työpaikka. Tämä samainen "lapsi" tuli isäksi 27-vuotiaana, korkeakoulututkinto hankittuna, samoin työpaikka. Laskekaa itse: olin 52-vuotias tullessani isoäidiksi.
Ikinä ei ole mielessäni käynyt, että kuuluisin sosiaalisesti alaluokkaan pelkästään sen takia etten ollut ikäloppu tullessani isoäidiksi. Ja muistan kuinka lapsi joskus teininä sanoi, että on kivaa kun on nuoret vanhemmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En myöskään ymmärrä, miksi 60- tai 70-vuotiaat isovanhemmat olisivat joku ylpeilyn aihe? Enemmän vanhempani kerkeävät lapsieni kanssa puuhaamaan, kun he ovat vasta viisikymppisiä.
[quote author="Vierailija" time="24.08.2013 klo 20:50"]
Minä olin 40-vuotiaan isoäiti. Hui kauhistus! Olenpa ehtinyt kuitenkin jo kolme tutkintoa suorittamaan ja asun mukavasti omassa asunnossani.
[/quote]
No eipäs nyt liiotella kuitenkaan! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini oli 17v kun minä synnyin ja 47v kuollessaan. Häneltä jäi minä, 25v veljeni ja 15v siskoni.
Minä tein äidistäni mummon täyttäessäni 26v ja ollessani 27½v, äiti oli silloin 42v ja 43½v.
En siis "jatkanut perinnettä" ja yhä edelleen toivon, että äiti olisi saanut nauttia kauemmin mummoudestaan.
Mun äiti sai minut 19-vuotiaana, ammattikoulun käyneenä, ero tuli juoposta isästäni parin vuoden päästä. Äiti meni muutaman vuoden päästä uusiin naimisiin duunarin kanssa ja sai vielä 3 lasta. Minä sain lapsen kun täytin 20, kauppis oli käyty, ja olin ehtinyt 90-luvun laman työttömyyttäkin kokea pari vuotta. Siinä vaiheessa äitini oli siis 39, talo rakennettu vuosia sitten, ja hän itse oli lukenut laskentamerkonomiksi nuoremman pikkusiskoni vauva-aikana. Vaikka heillä oli vaikeita aikoja, ja monta lasta elätettävänä, saivat hyvin velat (talo ja pieni maatila) maksettua jo viisikymppisenä. Minä täytän ensi kuusa 39, eikä tyttärellä ole koskaan edes ollut poikaystävää, joten musta taitaa tulla vanha mumma :(
En käsitä miksi kaikkien pitäisi opiskella niin älyttömän kauan, että alkaa olla parhaat lapsentekovuodet jo mennyttä. Ei kaikki voi olla korkeimman mahdollisen koulutuksen saaneita. Vaikka silloin kun asuin opiskelija-asunnossa talossa oli paljon opiskelijaperheitä joilla oli useampikin lapsi, saivat siinä samalla tehtyä lapset kun roikkuivat jossain korkeakoulun tai yliopiston listoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Diiba daaba!!! Äitini oli 23v saadessaan minut, hyvässä, vakituisessa, virassa.. Mä sain oman esikoiseni, yliopiston käyneenä 28v:na. Äidistäni tuli 384 mummo 52v:na. "Todella kauheeta siis"
Minusta tuli mummo 3-vuotiaana. Voi vee, miten aikuiset kyselevät tälläisiä. Todellisuus...haloo
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.08.2013 klo 20:53"]
En myöskään ymmärrä, miksi 60- tai 70-vuotiaat isovanhemmat olisivat joku ylpeilyn aihe? Enemmän vanhempani kerkeävät lapsieni kanssa puuhaamaan, kun he ovat vasta viisikymppisiä.
[/quote]
Meillä taas 64v näkee kerkeää puuhaamaan ja näkemään paljon enempi kuin 51v ja on lapsille jo joku jota näkee pari kertaa puolessa vuodessa..Asuu vielä lähelläkin.
[quote author="Vierailija" time="25.08.2013 klo 21:50"]
[quote author="Vierailija" time="25.08.2013 klo 20:57"]
Miksi ihmeessä isovanhempien pitäisi olla "kiinnostuneita" lapsenlapsistaan?
[/quote]
Ei ole mikään pakko. Mutta muistakaa sitten, että ei niitä lapsenlapsiakaan myöhemmin paljon kiinnosta ihminen, jonka tärkeysjärjestyksessä on koko elämänsä ollut samoilla sijoilla jonkun naapurin koiran kanssa. Että turha kiukutella vanhana yksinäisyyttään jos on itse rajannut läheiset pois elämästään.
[/quote]
Niin ja, isovanhempi, joka kysyy "miksi mun pitäisi olla kiinnostunut lapsenlapsestani", varmaan sitten hyväksyy mukisematta myös sen, että hänen oma lapsensa ei jaksa olla kauhean kiinnostunut hänestä.
Kuka nyt ylipäätänsä jaksaisi olla tuollaisesta nykyajan keski-ikäisestä kiinnostunut? Eiväthän nuo osaa edes käyttäytyä ja ovat vielä niin rasittaviakin. Joku mukava, hyväkäytöksinen täti tai setä voisi sitä vastoin olla ihan jees ;)
[quote author="Vierailija" time="24.08.2013 klo 21:18"]
[quote author="Vierailija" time="24.08.2013 klo 20:53"]
En myöskään ymmärrä, miksi 60- tai 70-vuotiaat isovanhemmat olisivat joku ylpeilyn aihe? Enemmän vanhempani kerkeävät lapsieni kanssa puuhaamaan, kun he ovat vasta viisikymppisiä.
[/quote]
Meillä taas 64v näkee kerkeää puuhaamaan ja näkemään paljon enempi kuin 51v ja on lapsille jo joku jota näkee pari kertaa puolessa vuodessa..Asuu vielä lähelläkin.
[/quote]
sinä pikkurouva oletkin koko vitun maailma
[quote author="Vierailija" time="24.08.2013 klo 20:44"]
itse olen 20 maisteri.
[/quote]
Teikäläisiä on sen verran vähän, että voisit ihan nimelläsi kirjoittaa.
Arvasin kyllä, millaiseksi tämä ketju menee :D. Täyttyy näistä "minä tein lapset jo 15-v. eikä varmana ollut vahinko ja 18-vuotiaana olin maisteri ja oman firman omistaja ja aina olen tehnyt töitä 24/ enkä koskaan ollut sairalomalla jne. jne."
Kaikki ei ole totta, mitä kirjoitettuna näkee.
[quote author="Vierailija" time="24.08.2013 klo 21:20"]
[quote author="Vierailija" time="24.08.2013 klo 21:18"]
[quote author="Vierailija" time="24.08.2013 klo 20:53"]
En myöskään ymmärrä, miksi 60- tai 70-vuotiaat isovanhemmat olisivat joku ylpeilyn aihe? Enemmän vanhempani kerkeävät lapsieni kanssa puuhaamaan, kun he ovat vasta viisikymppisiä.
[/quote]
Meillä taas 64v näkee kerkeää puuhaamaan ja näkemään paljon enempi kuin 51v ja on lapsille jo joku jota näkee pari kertaa puolessa vuodessa..Asuu vielä lähelläkin.
[/quote]
sinä pikkurouva oletkin koko vitun maailma
[/quote]
Ihan samaan tyyliin nuo muutkin kirjoittavat, arvon kiroilija. Minä tein sitä ja minä tein tätä ja koska minä tein näin, niin se on faktaa ja koskee kaikkia muitakin.
[quote author="Vierailija" time="25.08.2013 klo 23:29"]
[quote author="Vierailija" time="25.08.2013 klo 22:56"]
[quote author="Vierailija" time="25.08.2013 klo 22:27"]
[quote author="Vierailija" time="25.08.2013 klo 20:19"]
[quote author="Vierailija" time="25.08.2013 klo 19:23"]
Edelleenkään et suostu kertomaan, mistä saan vuorokauteen lisää tunteja! Kyse ei ole siitä, paljonko on tahtoa vaan siitä, että vuorokaudessa on 24 tuntia eikä siitä yksinkertaisesti riitä työlle, unelle, parisuhteelle, perheelle (kotona on vielä yksi lapsi), iäkkäille vanhemmille ja lapsenlapselle. Huomasitko: en edes kirjoittanut, että harrastuksille, koska niille ei todellakaan ole ollut pariin vuoteen aikaa.
[/quote]
Sen vielä sanon, että jos arki on noin tiukkaa suorittamista, olisi ehkä syytä arvioida tilannetta uudelleen, ihan oman jaksamisen takia. Kannattaisi esimerkiksi selvittää, voisiko osan vanhempien tarvitsemasta avusta ostaa ulkopuoliselta, kuten vaikka siivouksen, kaupassakäynnin tai ateriapalvelun. Niin että vanhempien kanssa vietetty aika olisi kaikille vähän antoisampaa eikä pelkkää työtä.
Tietysti, jos haluaa olla marttyyri ja tavoitteena on burn out, minuuttiaikataulutettu elämä lienee paras elämäntapa.
[/quote]
Ymmärrätkö lainkaan, että kyse ei ole yhteisen ajan laadusta vaan siitä, että vuorokaudessa on vain 24 tuntia ja sen aikana pitäisi ehtiä enemmän kuin yksi ihminen ikinä ennättää? Vanhempieni kanssa viettämäni aika on laadukasta ja hyvää, heillä käy siivooja ja kauppakin on alakerrassa, joten ne eivät ole ongelma. Sen sijaan ongelmana on se, että kuten niin moni muukin kaltaiseni niin käyn töissä ilman mitään osa-aikaisia perhevapaita, jotka pienten lasten vanhemmille ovat itsestäänselvyys. Työpäiväni on siten 8.00 - 16.15 viitenä päivänä viikossa. Sen jälkeen kun lähden vanhemmilleni niin olen luonaan 17.15 aikaisintaan ja harvoin kotona ennen klo 21.00. Vanhempani tarvitsevat aikaani eivätkä mitään ateriapalvelua! Sen jälkeen pitäisi sitten hoitaa yö lapsenlasta ja aamulla klo 8.15 olla pirteänä töissä.
Miten pitkään itse jaksaisit sitä, että näkisit rakastamasi miehen 1-2 kertaa viikossa muutaman tunnin ajan ja kaikki muu aika menee työhön, omiin vanhempiisi, pikaisesti tehtyihin kotitöihin ja lapsenlapseen? Miksi 50v naiselle oma puoliso ei saisi olla se elämän rakkain ja tärkein henkilö, miksi lapsenlapsesta täytyy tulla elämän keskipiste?
[/quote]
Siis käyt joka päivä töitten jälkeen vanhempiesi luona pitää seuraa ja miehesi ei asu luonasi kun näet hänet 1-2 kertaa viikossa muutaman tunnin ajan.
[/quote]
Missä kirjoitin, että käyn joka päivä? Luepa uudestaan "Miten pitkään itse jaksaisit sitä, että näkisit rakastamasi miehen 1-2 kertaa viikossa muutaman tunnin ajan ja kaikki muu aika menee työhön, omiin vanhempiisi, pikaisesti tehtyihin kotitöihin ja lapsenlapseen?" ja vastaa kysymykseen. MInusta on epänormaalia asettaa lapsenlapsi oman puolison edelle ja siihen tilanteeseen "hoitovuorot" elämäni veisivät. Nyt ehdin olemaan mieheni ja perheeni kanssa, vaikka muutaman kerran viikossa käynkin vanhemmillani. Jos poika kävisi edes joka toinen viikko mummolassa, olisi minulla enemmän aikaa, mutta jostain syystä lastenlasta aika paljon hoitanut isoäiti unohtui siinä vaiheessa, kun poika perusti oman perheen. Miksiköhän on niin, että läheiset välit isovanhempiin kariutuvat siihen, kun löytyy puoliso, jonka mielestä isovanhempien luona vierailu on pois yhteisestä ajasta.
[/quote]
Näistä viesteistäsi saa sen käsityksen, että sinusta on väärin, että poikasi ei käy hoitamassa isovanhempiaan, ja nyt jotenkin kostat tämän hänelle siten, ettet halua antaa aikaasi juuri tippaakaan lapsenlapsellesi.
Ymmärrän kyllä sen, että aikasi on kortilla etkä siten edes halutessasi ehtisi juurikaan poikasi lasta nähdä/hoitaa. Sitä en kylläkään ymmärrä, miksi sinulla ei näytä edes olevan halua oppia tuntemaan häntä. Ja vaikuttaa kyllä todella tunnekylmältä, ettet edes laske häntä läheisiisi kuuluvaksi.
Mun vanhemmat on viiskymppisiä maistereita ja isovanhempia, itse olen 20 maisteri. Sinun mittapuullasi olen vahinko ja myös lapseni on vahinko. Kiitos tiedosta, mutta miten minun pitäisi käyttää tätä tietoa tai ottaa se huomioon?