Kertokaa tuoksuista, jotka tuovat voimakkaan muiston pitkänkin ajan takaa?

Erittäin Hieno Suomalainen -shampoo. Lapsuuteni shampoo.

Joku miesten partavesi, semmoinen makea, mutta raikas. Autokoulunopettaja käytti sitä, ja auto tuoksui aina hyvältä. Varmaan yhdistettynä uuden auton tuoksuun.

Haistan sen aina joskus, kun on vanhempia miehiä paikalla.

Viileä, kuiva syysaamu tuoksuu koulun aloitukselta.

Zetor. Siis se vanha, 50-luvulla valmistettu traktori. Siinä oli kesähelteellä aivan oma hajunsa vaikkei sitä edes käytetty. Öljy, nafta, kumi ja jostakin bakeliitin tapaisesta tehty ratti, jolla oli aivan oma hajunsa ja joka tarttui käsiinkin heti jos rattia vähänkään piteli.

Pimeässä syyskuun illassa kypsät kaneliomenat, puitu vilja, 2-tahtimopon käry ja tupakka. Nämä yhdessä tuovat aina erään elämänvaiheen mieleeni.

Minulla tulee myös moottorisahan äänestä ja toisaalta myös ruohonleikkurin äänestä sekä vastaleikatun ruohon hajusta isäni mieleen. Mummulassa on aina se sama "vanhan talon haju" ja kun sinne menee niin samalla tietää, että aika on siellä pysähtynyt ja ne ihmiset jo täältä poistuneet, vaikka kaikki onkin talossa melkein ennallaan. Tupakan savusta muistan erään pojan ja sen kun hän kulki ohi. Sen yhden joka ei ollut niinkuin muut ilkeät kiusaajat ( kiitos siitä). Suon tuoksu vie lapsuuteen ja muistaa ne retket sinne, kun kaikki oli vielä paremmin. Talvessa ja syksyssä on oma tuoksunsa joka muistuttaa lapsuuden vuosista ja siitä, kun olin paljon ulkona ja teimme retkiä eri paikkoihin. Minulla on myös monia hajuvesiä, joista aina muistaa paljon eri asioita. Jokaisella on oikeastaan oma tarinansa ja niihin liittyy tietyt vuodet elämästä. Joskus mietin kumpa elämäsi olisi jokin peli ja voisi aloittaa alusta haluamassaan kohdassa. Että voisi edes yrittää. En tiedä, mutta itselle tulee aina välillä sellainen surullinen olo, kun mietin kaikkea mennyttä. Tosin itse jättäisin monia vuosia väliin elämästäni ja senkin vuoksi jokin muisto saattaa saada aikaan surullisenkin olon. Tai sitten tulee ikävä jotain ihmistä. Asian sivusta pitää kirjoittaa, että yhtä ihmistä ikävöin, kun kirjoitan näppäimillä, kun totuin siihen ääneen aina kun juttelimme netissä.

Jokin märän betonin haju, tuntuu väestösuojissa. Teininä treenasimme yleisurheilua kalliosuojassa, muistan sen aina välittömästi.

Äiti kuoli kun oli nuori. Siivosin hautajaisten jälkeen, otin äidin lempivillatakin ja laitoin sen muovipussiin. Kun oli vaikeita aikoja laitoin takin päälle ja heti tuli parempi olo, siinä oli vielä vähän äidin tuttua tuoksua jäljellä.

Syksyisten puutarhakasvien tuoksu, etenkin syysleimun tuoksu tuo mieleen lapsuuden piilosilla olon iltapimeällä pihalla.

Märän tupakan tuoksu sateella tuo mieleen Pekan, johon olin ihastunut teininä.

Autokorjaamon haju tuo mieleen nuoruuden.

Miesten tuoksu Brut,  sitä saa nykyisin vain ulkomailta. Tuoksu tuo muistiin heti erään suhteen,  oli niiin rakastunut.

Koipallot.

Vierailija kirjoitti:

Joku miesten partavesi, semmoinen makea, mutta raikas. Autokoulunopettaja käytti sitä, ja auto tuoksui aina hyvältä. Varmaan yhdistettynä uuden auton tuoksuun.

Haistan sen aina joskus, kun on vanhempia miehiä paikalla.

Mennen

Ensimmäisen vauvan tuoksu poskella.  Olin silloin  19 vuotias.

Ukin tanakat rapulapierut ja mummin vanhan viinan dunkkis

Navetan ja lehmänpaskan lemu. Tuo mieleen lapsuuden kesät mökiltä pohjanmaalla. Sellainen maalaistuoksu.

Nykyään saa ostaa metritavarana läpinäkyvää, melko vahvaa vinyyliä, useimmat varmaan ostaa sitä pöytäliinan suojaksi.

Se tuoksuu ihan samalta kuin 1960-luvun lopun ja 1970-luvun alun värikkäät vihko- ja kirjasuojat. Mulla oli ainakin pari vihreää vihkonsuojaa ja yksi sininen ja yksi keltainen, jossain kirjassa oli punainen muovisuojus.

Täytyi niiden olla aika kestäviä kun eivät edes vuoden kulutuksen jälkeen olleet täysin rikkinäisiä.

Niistä värikkäistä suojista tulee muuten mieleen tikkarit, joita me sanoimme "klunsseiksi" - ne olivat myös hyvin värikkäitä mutta läpikuultavia, aika isoja möhkäleitä. Perusvärejä - sininen, vihreä, keltainen, punainen, oliko myös oranssi. Makuja en edes muista. Niissä oli sellainen hyvin ohut muovi päällä joka usein oli tarttunut kamalasti kiinni klunssiin ja meni avatessa ihan rikki niin että viimeiset rippeet lähtivät vasta kun oli pannut klunssin suuhunsa ja sylki oli sen kastellut.

Koivun lehtien tuoksu vie kotiseudun kesiin.

Toinen on Dove-suihkusaippua. Nuoruuden rakastettuni käytti sitä, tulee nyt vielä 25 vuotta myöhemmin se suuri rakkaus elävästi mieleen

Syksyisin kauppoihin tulevien koululaistarvikkeiden tuoksu, vihkot, lyijykynät ja kumit jne. Se tuoksu saa aina saman kipristyksen vatsanpohjaan kuin ala-asteella.