Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Oireileva 3v., väsyneet vanhemmat
18.08.2013 |
Rakastan hurjasti lastani. Teen hänen eteensä kaiken. Leikin hänen kanssaan, järjestän virikkeitä, huomioin, vien häntä kivoihin paikkoihin. Ja hän silti vaikuttaa erittäin tyytymättömältä. Hänen käytöksensä on sellaista perusnegatiivista ja jatkuvasti kitisevää tai huutavaa. Mikään ei ole hyvin. Jos en heti keskeytä mitä olen tekemässä että korjaan hänen rikkimenneen legotornin hän saa kauhean raivarin. Siis yrittää jatkuvasti pompottaa, vaatii jatkuvaa huomiota mitä kukaan äiti jolla on toinenkin lapsi ja kotityöt ei yksinkertaisesti voi antaa. Silti hän saa sitä huomiota, saa kahdenkeskeistä aikaa äidin sekä isän kanssa päivittäin, jopa pari tuntia päivässä yhteensä. Vaikuttaa erittäin mustasukkaiselta siskoaan kohtaan ja lyö ja puree ja potkii häntä päivittäin. On sitä mieltä että kaikki talossa olevat lelut ovat hänen ja sisko ei saa niihin koskea. Mutta kun en tiedä millä tätä tilannetta lievittäisi muulla kun huomiolla mitä hän jo saa ja mikään ei tunnut riittävän.
Kasvatamme häntä tavallisesti ja johdonmukaisesti. Hän saa jäähyä jokaisesta kerrasta kun lyö siskoa. Selitetään jatkuvasti miksi ei saa tehdä tuhmia. Tartumme napakasti hänen huonoon käytökseensä joka kerran. Mutta tottakai saa silti positiivista huomioita, on sylissä, saa kehuja kun hän käyttäytyy hyvin.
En vaan keksi mikä häntä vaivaa. Olen niin väsynyt ja minulla on niin paska äiti olo koko ajan kun en voi pitää tätä Eemelia kurissa enkä onnellisena.
Hän käy kerhossa pari päivää viikossa mutta olen alkanut miettimään että olisiko jo aika laittaa hänet esimerkiksi osa-päivä hoitoon että hän saisi sählätä päivittäin ikätoveriensa kanssa. Hän on sosiaalinen ja tykkää kovasti käydä kerhossa mutta sen enempää kaverikontaktia ei saa koska kaikki muut ikäisensä ovat jo hoidossa päivisin ja illat haluamme rauhoittaa perheelle.
Tuleeko mitään mieleen, olisiko päiväkoti hyvä ajatus? Etsin joka tapauksessa töitä (pää hajoaa tästä kotonaolosta ja rahaakin tarvittaisiin). Nuorempaa siskoansa en kuitenkaan laita varmuuden vuoksi tarhaan mutta laitan jos töitä saan.
Kommentit (111)
[quote author="Vierailija" time="19.08.2013 klo 07:49"]
[quote author="Vierailija" time="19.08.2013 klo 07:29"]
[quote author="Vierailija" time="18.08.2013 klo 20:24"]
Ap,totuus on se, että et osaa kasvattaa lasta. Tiedän, että kuulostaa ikävälle, mutta sinun täytyy ymmärtää se. Nyt on aika pyytää apua kasvatusasioissa. Muuten teille tulee helvetillinen elämä. Lapsen kasvatus ei aina ole helppoa.
[/quote]
Tämä on niin totta. Ehkä parempi tosiaan antaa kasvatus päiväkotien ammattihenkilökunnan varaan, kun ei itse osaa. Kohta sinne onneksi pääse pienempikin.
Et ole ap ainoa. Juuri sinunkaltaisten vanhempien takia kukaan ei halua enää lapsia häihinsä tai muihin juhliin.
[/quote]
Heh. Häissä ja juhlissa lapsi käyttäytyy, että sinne meni sun kaikentietävä teoriasi. Idiootti.
[/quote]
Tuskin käyttäytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.08.2013 klo 10:36"]
[quote author="Vierailija" time="19.08.2013 klo 09:01"]
En nyt ehdi lukea koko ketjua, mutta ihan varmuuden vuoksi kysyn: oletko ap varma, ettei lapsellasi ole taustalla jotain fyysista syytä kärttyisyydelleen ja lyhytpinnaisuudelleen? Allergiaa, refluksia, migreeniä, huono näkö/kuulo...?
Kannattaa hetki miettiä tuollaisiakin selityksiä, koska niihin ei millään valtakunnan kasvatuksella voi vaikuttaa, ne pitää hoitaa ensin alta pois.
Kasvatukseen en osaa netitse antaa vinkkejä, koska meillä on vain sinun muutaman virkkeen selvitykset asiasta. Jos tuntuu, että voimat alkavat olla vähissä, kannattaa kertoa neuvolassa ongelmista ja pyytää lähete neuvolapsykologille. Hän osaa panna tutkimusprosessin vireille - taustalla VOI olla jotain erityisyyttä, esim. oman lapseni asperger ilmenee rutiinitarkkuutena ja raivareina, joita hän saa rutiineista poikkeamisista.
Tsemppiä, hyvän äidin merkki on, että hän tunnustaa mahdolliset ongelmat ja hakee niihin aktiivisesti apua.
Ei se, että kiistää kaikki ongelmat ja haukkuu muita, rehellisempiä...
[/quote]
Eihän ap halua apua, vaan eroon lapsestaan.
Toisaalta hyvä näin, koska kyllä nuoremmalle lapselle pitää taata koskemattomuus ja väkivallaton lapsuus
[/quote]
Älä viitsi olla paskapää. Oikeasti.
Jokainen ymmärtää - jos haluaa - että päivähoidosta on kuntouttavaa hyötyä aika monastikin. Ei ap lapsestaan eroon halua eikä pääsekään, jos panee hänet päivähoitoon.
Vai väitätkö, että lapsen laittaminen päivähoitoon todellakin on lapsesta eroon haluamista...?
No mitä se sitten on? Ei kävisi mielessäkään laittaa 3-vuotiasta tarhaan kuin olen vauvan kanssa kotona. Eihän se toki leppoisaa ole, mutta itsepä olen soppani keittänyt. Ja sitä paitsi, kun lasten kanssa ollaan kotona niin ei pidä haalia sellaista tekemistä ettei voi pitää silmällä lapsia. Vauva sitteriin tai kantoreppuun turvaan jos on sellaista tekemistä. Kun niiden lasten kanssa pitää olla koko ajan ja kasvattaa. Vai onko se sitten ok että laitetaan päiväkotiin puremaan pienempiä? Koska siihenhän se menee kun pikkukeisari huomaa että sielläkin pienemmät saa sitä huomiota ensin. Ai niin, mutta siellähän ne kasvattaa.
Onnea uuteen tilanteeseen ap.
Minua ainakin kiinnostaisi kuulla auttoiko se pk vai ei. En ole virikehoidon kannattaja, mutta tällaisen "kuntoutushoidon" kannattaja voisin olla jos tämä onnistuu.
[quote author="Vierailija" time="19.08.2013 klo 14:51"]
[quote author="Vierailija" time="19.08.2013 klo 13:59"]
Ap hyvä. Ennakoi tilanteet. Kun lapset leikkivät, kehu esikoista pienemmästäkin, esim. kiitos kun annoit siskon lukea rauhassa kirjaa. Kehu siis ihan normaalistakin toiminnasta. Siirrä lapsi pois jo ENNEN kuin ehtii lyödä, vaihda tekemistä.
Jotain se lapsi hakee huonolla käytöksellään, ja ehei, se ei ole päiväkoti mikä on hakusessa. Huono käytös on ilmeisesti lapselle palkitsevaa teidän perheessä. Käännä kelkka ja ala palkita postiivisuudella positiivisesta, sen suuntaisesta käytöksestä jota odotat. Eli suomeksi, opeta lapsellesi toisenlaiset käytöstavat. Ne pitää kuule opettaa, ei ne itsestään pulpahda kolmevuotiaan mieleen. Tee siitä hyvästä käytöksestä tavoiteltaa ja lapselle palkitsevaa.
Ja tästä sä et nyt tykkää, mutta kasvatus vie vanhemman voimia ja aikaa. Se raastaa hermoja ja vie uupumuksen partaalle. Mutta se on vain tehtävä. Tai muuten sulla on käsissäsi oireileva teini. Ja sitä ei sitten saakaan enää päiväkotiin.
[/quote]
Tässä on taas vastaus, josta näkee, ettei olla oltu lähelläkään haastavan lapsen kasvatusta. haastava lapsi on negatiivinen ja jopa raivoissaan aina, vuosia ja säännöllisesti, jatkuvasti, vaikka miten antaisi positiivista palautetta pienistäkin asioista jne jne. Luuletteko, etteivät haastavien lasten vanhemmat ole yhtälailla niitä kasvatusoppaita lukenee ja niden neuvoja toteuttaneet?!
Ja luvalla sanoen, on ihan eri asia, että kasvatus vie voimia ja aikaa ja äärirajoille, kuin se, että se vie lataamoon. Jonkun lapsen kanssa sitä voi ihan todella mennä niin väsyksiin, ettei sillä ole enää mitään tekemistä arkipäivän voimien menemisellä. Sellainen helpottaa, kun pääsee illalla lenkille ja nukkuu yöunet päälle. Kun on liian väsynyt, ei keho ja mieli rauhoitu enää mistään.
Mutta turha tätä on selittää sellaiselle, joka ei ole sitä itse kokenut.
[/quote]
Heh, nämä ohjeet tuli kokemuksesta. T. ohjeet antanut neurologisesti poikkeavan ja haastavan lapsen äiti. Haastavaa lasta on kasvatettava vielä enemmän,on oltava koko ajan ajan hermoilla eikä saa periksi yhtään. Ehkä meillä selvitään juuri sen takia. Ei rangaista, vaan ohjataan lasta toivottuun käytökseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap etsii keinoja jolla saisi lapsensa olemaan tyytyväisempi kotona. Ja jos kerran tykkää olla muiden lasten kanssa ja tulee heidän kanssa toimeen hyvin (ap:n mukaan lapsi ei satuta muita kun siskoansa) niin mitä väärää kokeilla osapäivähoitoa? Ja ap:han hakee töitä, ei olekaan tarkoitus löhöillä vauvan tai minkä 1v:n kanssa kotona vaan työllistyä. Eli ihan hyvä jos löytyy hyvä pk jo valmiiksi läheltä ja siihen on vielä nyt mahdollista tehdä pehmeä lasku.
Meidän neiti oli 3-4-vuotiaana poikkeuksetta huonolla tuulella ja jopa pyysi päästä päiväkotiin kun kaveritkin olivat siellä. On sosiaalinen ja aktiivinen, aina pitää olla jotain tapahtumassa. Tämä huonotuulisuus loppui vasta kun laitoin hänet hotioon yhdessä veljensä kanssa 4.5v:na. Että ehkä se on turhautumista, ovat kotiympyrät käyneet liian pieneksi? Jotkut lapset oikeasti ovat sellaisia ja meillä on yksi. Ehkä siskon kanssakin alkaa mennä paremmin kun se ei ole siinä koko ajan sotkemassa leikkiä niinkuin pikku sisaret tekevät ja se on oikeasti ärsyttävää. Pieni paussi päivittäin jolloin saa rauhassa leikkiä tai leikkiä ikäistensä seurassa voi tehdä hyvää. Ja tietysti se vanhempien lasten esimerkki minkä sieltä saa.
Voimia sulle!
En voi enää uskoa tätä. "Etsii keinoja että saisi lapsen olemaan tyytyväisempi kotona". Ja sitten kun ei onnistuta lasta miellyttämään niin se tuupataan päiväkotiin, vaikka oma äiti ja sisko ovat kotona?
No nyt alkaa avautua tämä virikelasten mysteeri minullekin. Ihan normaalitkin ihmiset lykkäävät siis lapsia ja vielä lisääkin, vaikka eivät osaa/viitsi/jaksa hoitaa ja kasvattaa niitä. Sitten laitetaan päiväkotiin ja ajatellaan että siellä ne kasvattaa. Kyseessä on siis 3-vuotias, eikä äiti pärjää! Anteeksi mutta en suostu uskomaan että ihan kaikilla on joku Nancy Spungen siellä kasvamassa.
Jos lapsi kerran käyttäytyy normaalisti kodin ulkopuolella niin silloin muutoksen paikka on siellä kotona, eikä tilanne ratkea laittamalla lapsi päiväkotiin. Tai siis ratkeaahan se niin että äiti saa hankalan esikoisen pois jaloista ja pääsee viettämään vauvan kanssa laatuaikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
87/89, kaiva aivosi esille nyt sieltä piironginlaatikosta ja puhalla hämähäkin seitit pois. Kannattaa ottaa ne käyttöön, ehkä sinäkin työllistyt vielä joku päivä.
Ap miettii päivähoitoa ratkaisuna kahteen asiaan: omaan jaksamiseensa ja lapsen kuntoutumiseen.
Päivähoitoon saa jopa lääkäriltä diagnoosisuosituksen, jos katsotaan, että lapsi hyötyy sosiaalisesta toiminnasta ikäistensä lasten kanssa. Sitä ei ap kykene lapselle kotonaan tarjoamaan, vauvan kanssa. Kerhotkaan eivät sitä riittävästi tarjoa, siis ikäistensä lasten kanssa tapahtuvaa vapaata leikkiä (kerhot ovat ajallisesti lyhytkestoisia, ja niissä on ohjelma aikuisten ohjaamaa).
Oikeasti, kannattaisi vähän edes käyttää järkeä, perehtyä asioihin. Ja pieni empatian käyttökin auttaa; aina ei kannattaisi ajatella muista ihmisista automaattisesti vain pahaa.
[quote author="Vierailija" time="18.08.2013 klo 19:09"]
Hei kaikki te haukat jotka muka osaisivat kasvattaa ap:n lapsen paremmin, mitä te ehdotatte? Ap on pyytänyt neuvoja, en ole paljoa kuullut, ap:n haukkumista huonoksi äidiksi sitäkin enemmän.
Niin, tosiaan, teidän "haastavat lapset" esimerkit on ylipäänsä agressiivisia lapsia. Mikä minua askarruttaa on että ap:n lapsi on turhautunut nimenomaan kotona ja satuttaa vain siskoaan. Kerhossa on ap:n mukaan suosittu ja reilu kaveri. Ei satuta ketään. Tärkeä huomio: OSAA siis käyttäytyä, hänelle on opetettu miten toisia kohdellaan, miten ollaan hyvä kaveri. KOTONA ei halua. Miksi? Siihen pitäisi perehtyä enemmän. Miksi poika on niin kateellinen siskolleen?
[/quote]
Jotain siellä perhesuhteiden dynamiikassa on vialla, että lapsi pahoinpitelee sisartaan. Turhautuminen iltaisin, näkeekö muulloin samanikäisiään lapsia kuin vain kerhossa? Miten äiti paneutuu lapsiin oikeasti, sitähän emme näe täältä mutta olisi mielenkiintoista tietää. Juuri jokin aika sitten todistin kaverini luona, kuinka isompi lapsi jäi paitsioon kun pikkusiskoon perehdyttiin ihan huolella ja vielä äidin toimesta. Isän tultua töistä pikkusisko otettiin heti syliin mutta isompi kundi jäi vaille huomiota. Jatkuvasti vain hössötetään sisaren puolesta mutta pikkukundi oli vain uhmaikäinen.
Onko karkkien jako tasapuolista? Saako isoveli aina kaiken ja pikkusiskoa ei jaoissa huomioida vai saako pikkusisko enemmän ihan huomaamattaan kuin isoveli? Osallistuuko isoveli pikkusiskon hoitoon?
Ärsyttääkö pikkusisko tahallaan isoaveljeä mutta äiti ei suostu näkemään sitä vaan syyttää veljeä mustasukkaisuudesta.
Sellaista oli mm. meidän perheessä. Pikkuveljeni ärsytti pikkusiskoani tahallaan. Kun he alkoivat tapella, tämän jälkeen puutuin vanhimpana sisarena tilanteeseen koska en jaksanut sitä kiljuntaa. Olin usein jäähypenkillä koska äiti näki tilanteen siten että olin aloittanut sodan. Vastaavasti taas pikkusisaretkin osaavat olla todella inhottavia isosisariaan kohtaan, mutta aikuiset näkevät vain sen mitä isompi (ja usein fyysisesti voimakkaampi) tekee takaisin kostoksi. Monta kertaa siskoni sai minut raivostumaan äärimmilleen, mutta aikuiset eivät_suostuneet_katsomaan lähtötilannetta - sovimme nämä riidat vasta aikuisena, kun sisko myönsi omat töppäilynsä, mutta äiti syyllistää minua edelleen.
Samaten ap ei muutenkaan valaise perheen muita olosuhteita. Useissa perheissä, joissa tiedän vastaavaa pelleilyä on jotain lähtökohtaisesti pielessä mutta sitä on vaikea myöntää. Kenties käynti psykiatrilla olisi poikaa.
Sitten ap:n oma jaksaminen, miten paljon se heijastuu tilanteeseen ja kenties myös vääristää asioiden katsomista? :p
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on jo oikein mukava työpaikka, kiitos vaan. Tällä hetkellä olen kotona lasteni kanssa kun kerran olen äitiyslomalla. Että right back at ya.
Onneksi Suomessa ei ole lupa eliminoida hankalia lapsia. Tähän varmaan päädyttäisiin, kun vauva tulee taloon ja ei enää oikein jaksettaisi sen isomman kanssa, kun sitä pitäisi kasvattaa. Se vauvanhoito on niin kivaa, mutta isomman ei enää.
Onneksi näille lapsille on se päiväkoti, minne heidät saa säilöttyä pois, jotta äiti saa hoitaa vauvaa..ja hommata taas uuden vauvan, kun se on ihana ja panna isomman päiväkotiin ja taas iskee vauvakuume, kun vauvat on niin ihkuja...ja onneksi on se päiväkoti ja....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minne ap panee esikoisen kun ei enää pärjää sen kanssa kouluiässä? Onhan olemassa nuorisokoteja ja lastenkoteja, jos lapsi on hankala kodissaan. Toivottavasti sille löytyy paikka, koska jos 3 vuotiaan kanssa ei enää pärjää, niin miten sen kanssa pärjää isompana.
[quote author="Vierailija" time="19.08.2013 klo 13:48"]
Minulla on jo oikein mukava työpaikka, kiitos vaan. Tällä hetkellä olen kotona lasteni kanssa kun kerran olen äitiyslomalla. Että right back at ya.
[/quote]
Niin...? Ja aivosi jätit ilmeisesti sinne piironginlootaan jo aikaa sitten. Ei hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpa taas tyypillinen ketju aihe vapaalla. Ihan sama, mitä kulloinenkin aloituksen tekijä sanoo, vika on hänessä ja viimeistään ekan sivun puolivälissä joku mamma saa kiksit siitä, että mollaa aloituksentekijää maan rakoon.
Itselläni on asperger-lapsi, ja hänelle ainakin ihan lastenneurologit suosittivat päivähoitoa kuntoutuksellisena toimintana. Kuten joku tuossa juuri sanoi, päiväkodissa lapsen sosiaaliset taidot joutuvat täysin erilaiseen haasteeseen kuin kotona äidin ja esim. vauvasisaruksen kanssa.
Myös kehitysvammaiset hyötyvät pienryhmässä tapahtuvasta päivähoidosta, usein heille annetaan hoitoviikon aikana myös terapiaa siellä.
Enkä nyt sanoisi niinkään, että ap:n jaksaminen olisi muka sivuseikka. Jos lapsi on todella haastava (tästähän ei osalla kommentoijista ole minkään valtakunnan kokemusta, ja nyt siis puhun ihan synnynnäisistä temperamenttieroista, neurologisista sairauksista puhumattakaan), hänen hoitonsa voi uuvuttaa vanhemmat täysin. Laiskuudesta tai huonosta vanhemmuudesta ei silloin ole kyse.
Joten minäkin suosittelen: käykää lapsen kanssa neuvolasssa psykologilla, miettikää osa-aikaisen päivähoidon vaihtoehtoa.
[quote author="Vierailija" time="21.08.2013 klo 01:57"]
[quote author="Vierailija" time="18.08.2013 klo 19:09"]
Hei kaikki te haukat jotka muka osaisivat kasvattaa ap:n lapsen paremmin, mitä te ehdotatte? Ap on pyytänyt neuvoja, en ole paljoa kuullut, ap:n haukkumista huonoksi äidiksi sitäkin enemmän.
Niin, tosiaan, teidän "haastavat lapset" esimerkit on ylipäänsä agressiivisia lapsia. Mikä minua askarruttaa on että ap:n lapsi on turhautunut nimenomaan kotona ja satuttaa vain siskoaan. Kerhossa on ap:n mukaan suosittu ja reilu kaveri. Ei satuta ketään. Tärkeä huomio: OSAA siis käyttäytyä, hänelle on opetettu miten toisia kohdellaan, miten ollaan hyvä kaveri. KOTONA ei halua. Miksi? Siihen pitäisi perehtyä enemmän. Miksi poika on niin kateellinen siskolleen?
[/quote]
Jotain siellä perhesuhteiden dynamiikassa on vialla, että lapsi pahoinpitelee sisartaan. Turhautuminen iltaisin, näkeekö muulloin samanikäisiään lapsia kuin vain kerhossa? Miten äiti paneutuu lapsiin oikeasti, sitähän emme näe täältä mutta olisi mielenkiintoista tietää. Juuri jokin aika sitten todistin kaverini luona, kuinka isompi lapsi jäi paitsioon kun pikkusiskoon perehdyttiin ihan huolella ja vielä äidin toimesta. Isän tultua töistä pikkusisko otettiin heti syliin mutta isompi kundi jäi vaille huomiota. Jatkuvasti vain hössötetään sisaren puolesta mutta pikkukundi oli vain uhmaikäinen.
Onko karkkien jako tasapuolista? Saako isoveli aina kaiken ja pikkusiskoa ei jaoissa huomioida vai saako pikkusisko enemmän ihan huomaamattaan kuin isoveli? Osallistuuko isoveli pikkusiskon hoitoon?
Ärsyttääkö pikkusisko tahallaan isoaveljeä mutta äiti ei suostu näkemään sitä vaan syyttää veljeä mustasukkaisuudesta.
Sellaista oli mm. meidän perheessä. Pikkuveljeni ärsytti pikkusiskoani tahallaan. Kun he alkoivat tapella, tämän jälkeen puutuin vanhimpana sisarena tilanteeseen koska en jaksanut sitä kiljuntaa. Olin usein jäähypenkillä koska äiti näki tilanteen siten että olin aloittanut sodan. Vastaavasti taas pikkusisaretkin osaavat olla todella inhottavia isosisariaan kohtaan, mutta aikuiset näkevät vain sen mitä isompi (ja usein fyysisesti voimakkaampi) tekee takaisin kostoksi. Monta kertaa siskoni sai minut raivostumaan äärimmilleen, mutta aikuiset eivät_suostuneet_katsomaan lähtötilannetta - sovimme nämä riidat vasta aikuisena, kun sisko myönsi omat töppäilynsä, mutta äiti syyllistää minua edelleen.
Samaten ap ei muutenkaan valaise perheen muita olosuhteita. Useissa perheissä, joissa tiedän vastaavaa pelleilyä on jotain lähtökohtaisesti pielessä mutta sitä on vaikea myöntää. Kenties käynti psykiatrilla olisi poikaa.
Sitten ap:n oma jaksaminen, miten paljon se heijastuu tilanteeseen ja kenties myös vääristää asioiden katsomista? :p
[/quote]
Kiitos kommentistasi, olet oikeassa siinä että pikkusisko ärsyttää tahallaan ja sotkee leikkejä, mutta silti isompi ei ei saa lyödä eikä purra. Pikkusisko täytti juuri 1v. ja ei tietenkään vielä osaa leikkiä samalla tasolla, mutta heitä on vaikea pitää erossa toisistaan silloin kun olen kotona yksin molempien kanssa ja molemmat ovat vielä täysin vahdittavia. Kuitenkin esikoiselle on "rakennettu" ihan oma paikka lastenhuoneessa johon hän saa mennä leikkimään rauhassa jos on jotain minkä sisko kaataa heti, esim. palikat. Kuitenkin yritän kehitellä leikkejä ja puuhaa johon he molemmat voivat osallistua, niin kuin pullan leipominen. Sisko on kuitenkin 1v. ja hänelle yritän opettaa ettei saa kaataa torneja mutta aika vähän mitään ymmärtää. Silti siirrän hänet pois jos on jotain kaatanut tai vaihdetaan leikkiä, lähdetään ulos tms. Onko muilla vinkkejä näiden eriikäisten lasten yhdessäleikkimisen tukemiseen?
Ja olet oikeassa että olen kovin väsynyt. Ja se varmasti vaikuttaa kuinka reagoin. Kärsin unettomuudesta ja kaikenlaisista kivuista, olen jatkuvasti ahdistunut ja "hälyytystilassa" kun täällä kotona on niin sietämätöntä tämän jatkuvan huudon ja lasten tappelun takia.
Poika ei nää kavereita muulloin kun kerhossa, puistossa näkyy vain taaperoita täälläpäin, kaikki yli 1v:t näyttävät jo olevan hoidossa. Ja muihin kerhoihin on vaikea mennä kun lapset ovat eri ikäisiä, poika tylsistyy taaperokerhoissa, taapero ei pääse mukaan isojen kerhoihin. Juuri siksi ajattelin tätä osa-aikahoitoa. Siellä ne kaverit ovat. Ja saisi pidemmän tauon päivittäin "häiritsevästä" siskostakin, ehkä sitten jaksaisi häntä paremmin iltaisin jolloin aion todella istua heidän kanssaan ja järjestää yhteisiä touhuja, puistoilua jne.
.
ap
Ap hyvä. Ennakoi tilanteet. Kun lapset leikkivät, kehu esikoista pienemmästäkin, esim. kiitos kun annoit siskon lukea rauhassa kirjaa. Kehu siis ihan normaalistakin toiminnasta. Siirrä lapsi pois jo ENNEN kuin ehtii lyödä, vaihda tekemistä.
Jotain se lapsi hakee huonolla käytöksellään, ja ehei, se ei ole päiväkoti mikä on hakusessa. Huono käytös on ilmeisesti lapselle palkitsevaa teidän perheessä. Käännä kelkka ja ala palkita postiivisuudella positiivisesta, sen suuntaisesta käytöksestä jota odotat. Eli suomeksi, opeta lapsellesi toisenlaiset käytöstavat. Ne pitää kuule opettaa, ei ne itsestään pulpahda kolmevuotiaan mieleen. Tee siitä hyvästä käytöksestä tavoiteltaa ja lapselle palkitsevaa.
Ja tästä sä et nyt tykkää, mutta kasvatus vie vanhemman voimia ja aikaa. Se raastaa hermoja ja vie uupumuksen partaalle. Mutta se on vain tehtävä. Tai muuten sulla on käsissäsi oireileva teini. Ja sitä ei sitten saakaan enää päiväkotiin.
Nonni. Siinähän se syy tuli: ylikireä äiti. Lapset vaistoavat huonon olosi ja se härdelli kotona johtuu siitä. Poika on ihan normaali.
meillä vauva on vasta 6kk ja kiusaamista on ollut noin 5kk,
isompi haluaisi kovasti vauvan kanssa leikkiin ja turhautuu kun toinen huitoo vain käsillään,
vähän helpottanut ehkä kun vauva muka leikkii hänen kanssaan. joskus päiviä että pikkuveli kärsii kokoajan jostain puremisesta ja ylikiipeilystä. ?
huomiota saa molemmat, ja isompaa yritettään opettaa miten hoidetaan vauvaa ei kiusta, isompi lapsi kaipaa omia kavereita paljon ja nytkin odotetaan kovasti että kerhot taas jatkuu.
ja äiti on väsynyt ja suuttuu joskus jopa liian herkästi, onhan isommalla uhmaikäkin.
meillä kylllä joutuu jäähylle jos tekee jotain pahaa. ja palkintoja saa kun on kiltti ja auttavainen yms.
tsemppiä ap. kerro kuinka kävi
Mutta eihän ap:n lapsessa pitänyt olla mitään vikaa, ja muualla kuin kotona käyttäytyy. Voiko asperger esim. olla noin valikoiva? Diagnosoidut ongelmat ovat erikseen, ja niihin voi päiväkotikuntoutus olla paikallaan, mutta ymmärsin ettei tässä nyt ollut siitä kyse.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="19.08.2013 klo 09:01"]
En nyt ehdi lukea koko ketjua, mutta ihan varmuuden vuoksi kysyn: oletko ap varma, ettei lapsellasi ole taustalla jotain fyysista syytä kärttyisyydelleen ja lyhytpinnaisuudelleen? Allergiaa, refluksia, migreeniä, huono näkö/kuulo...?
Kannattaa hetki miettiä tuollaisiakin selityksiä, koska niihin ei millään valtakunnan kasvatuksella voi vaikuttaa, ne pitää hoitaa ensin alta pois.
Kasvatukseen en osaa netitse antaa vinkkejä, koska meillä on vain sinun muutaman virkkeen selvitykset asiasta. Jos tuntuu, että voimat alkavat olla vähissä, kannattaa kertoa neuvolassa ongelmista ja pyytää lähete neuvolapsykologille. Hän osaa panna tutkimusprosessin vireille - taustalla VOI olla jotain erityisyyttä, esim. oman lapseni asperger ilmenee rutiinitarkkuutena ja raivareina, joita hän saa rutiineista poikkeamisista.
Tsemppiä, hyvän äidin merkki on, että hän tunnustaa mahdolliset ongelmat ja hakee niihin aktiivisesti apua.
Ei se, että kiistää kaikki ongelmat ja haukkuu muita, rehellisempiä...
[/quote]
Eihän ap halua apua, vaan eroon lapsestaan.
Toisaalta hyvä näin, koska kyllä nuoremmalle lapselle pitää taata koskemattomuus ja väkivallaton lapsuus