Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Oireileva 3v., väsyneet vanhemmat
18.08.2013 |
Rakastan hurjasti lastani. Teen hänen eteensä kaiken. Leikin hänen kanssaan, järjestän virikkeitä, huomioin, vien häntä kivoihin paikkoihin. Ja hän silti vaikuttaa erittäin tyytymättömältä. Hänen käytöksensä on sellaista perusnegatiivista ja jatkuvasti kitisevää tai huutavaa. Mikään ei ole hyvin. Jos en heti keskeytä mitä olen tekemässä että korjaan hänen rikkimenneen legotornin hän saa kauhean raivarin. Siis yrittää jatkuvasti pompottaa, vaatii jatkuvaa huomiota mitä kukaan äiti jolla on toinenkin lapsi ja kotityöt ei yksinkertaisesti voi antaa. Silti hän saa sitä huomiota, saa kahdenkeskeistä aikaa äidin sekä isän kanssa päivittäin, jopa pari tuntia päivässä yhteensä. Vaikuttaa erittäin mustasukkaiselta siskoaan kohtaan ja lyö ja puree ja potkii häntä päivittäin. On sitä mieltä että kaikki talossa olevat lelut ovat hänen ja sisko ei saa niihin koskea. Mutta kun en tiedä millä tätä tilannetta lievittäisi muulla kun huomiolla mitä hän jo saa ja mikään ei tunnut riittävän.
Kasvatamme häntä tavallisesti ja johdonmukaisesti. Hän saa jäähyä jokaisesta kerrasta kun lyö siskoa. Selitetään jatkuvasti miksi ei saa tehdä tuhmia. Tartumme napakasti hänen huonoon käytökseensä joka kerran. Mutta tottakai saa silti positiivista huomioita, on sylissä, saa kehuja kun hän käyttäytyy hyvin.
En vaan keksi mikä häntä vaivaa. Olen niin väsynyt ja minulla on niin paska äiti olo koko ajan kun en voi pitää tätä Eemelia kurissa enkä onnellisena.
Hän käy kerhossa pari päivää viikossa mutta olen alkanut miettimään että olisiko jo aika laittaa hänet esimerkiksi osa-päivä hoitoon että hän saisi sählätä päivittäin ikätoveriensa kanssa. Hän on sosiaalinen ja tykkää kovasti käydä kerhossa mutta sen enempää kaverikontaktia ei saa koska kaikki muut ikäisensä ovat jo hoidossa päivisin ja illat haluamme rauhoittaa perheelle.
Tuleeko mitään mieleen, olisiko päiväkoti hyvä ajatus? Etsin joka tapauksessa töitä (pää hajoaa tästä kotonaolosta ja rahaakin tarvittaisiin). Nuorempaa siskoansa en kuitenkaan laita varmuuden vuoksi tarhaan mutta laitan jos töitä saan.
Kommentit (111)
[quote author="Vierailija" time="18.08.2013 klo 08:54"]
[quote author="Vierailija" time="18.08.2013 klo 08:44"]
[quote author="Vierailija" time="18.08.2013 klo 08:34"]
No voi nyt uusavuttomuus taas sentään... ELi käyttäytyipä lapsesi miten tahansa, hän saa vähän lässyn lässyä ja huomiota päälle, ja se todennäköisesti vielä hyvin pieni/paremmin käyttäytyvä lapsi jää paitsioon?
Ja itse et huomaa tässä kuviossa yhtään mitään syytä poikasi käytökseen?
No sehän on se, että olet kasvattanut siellä pikku diktaattorin, joka on kokenut, että koko maailma pyörii hänen ympärillään, koska teidän perheessä se pyörii.
Jos laitat lapsesi tuossa tilanteessa päiväkotiin, on hyvin todennköistä, että ongelmakäytös iltaisella vain pahenee, ellei päiväkodissa satu sitten olemaan todellisia huippuammattilaisia. Tosin vanhempina vaikutatte juuri sellaisilta, joilta löytyy vaatimusta joka suuntaan sen oman lapsen suhteen, koska HÄN on se YKSILÖ siellä päiväkodissakin, viis muista.
Ai että mitä sun pitäisi tehdä? No laittaa se lapsi oikeaan asemaan tässä maailmassa. Huonolla käytöksellä ei saa mitään hyvää, ei edes sitä lässyn lässyn-huomiota. Kun lapsi satuttaa sisarustaan, kiinnität kaiken huomion siihen sisarukseen, ja käännät satuttajalle selän. Kun lapsi kitisee ja narisee, hän ei saa sillä yhtään mitään, kuten ei raivoamallakaan. Lego-torni lähtee kaapin päälle, ja palaa sieltä sitten kun on rauhoituttu ja pyydetty sitä nätisti alas. Äiti auttaa, kun sitä osataan pyytää nätisti. Ja raivota saa, kunhan ei satuta ketään tai riko mitään. Jos meinaa mennä sellaiseksi, täysin neutraali puuttuminen asiaan.
Lapsesi on tuollainen teidän oman kasvatuksenne ansiosta. Te annatte huonolle käytökselle palkinnon. Lopettakaa se, ja alkakaa palkita hyvä käytös aina kymmenkertaisesti ( aloittakaa tosi pienestä, kiittäkää ja kehukaa kaikesta ihan hölmöstäkin neutraalista/hyvästä), niin kas, teillä on kohta aivan erilainen lapsi.
[/quote]
Yritin selittää että teemme jo näin ja puutumme hänen huonoon käytökseen jäähyllä joka kerta. Ja hän saa tavallista positiivista huomioita kun käyttäytyy hyvin mutta en tietenkään suostu auttamaan jos raivoaa. Ja nätisti pitää pyytää. Emme ole huonoja kasvattajia vaikka täällä palstalla on aina vanhempien vika ja lapsen käytös on heidän syytään.
ap
[/quote]
Ja nyt kysymys on edelleen siitä HUOMIOSTA, se jäähykin on huomiota. Ja itse sanoit heti aloituksessa, että et keksi mitään muuta apua kuin vielä lisää huomiota lapselle, joka jo saa sitä koko ajan ja kitisee silti. Eli et tajua, että hommanne ei toimi, ja lisähuomio ei sitä selvästikään enää millään lailla auta. Nyt sitten vastavetona olet viemässä pojan päiväkotiin"rangaistukseksi". Ja vielä selität kuinka hyvä kasvattaja olet???
[/quote]
Tähän vaan kommentoin että poika saa oman aikansa silloin kun sisko nukkuu kahden tunnin päiväunensa eli se aika on väkisinkin omaa aikaa isoveljelle. Loput aikaa leikimme puuhaamme kaikki yhdessä ja yritän tukea sisarten yhdessä leikkimistä.
En tietenkään tarkoittanut että lisähuomio auttaa käytösongelmiin mutta kaiken lukemani mukaan se on hyvä keino lievittää sisarten välistä mustasukkaisuutta. Ja lapseni on väkivaltainen vaan siskonsa kanssa, ei muita lapsia kohtaan eli tässä on selvästi jonkinlaisesta mustasukkaisuudesta kysymys.
Jäähy on nimenomaan huomion poistamista. Lapsi laitetaan tuolille istumaan toisee huoneeseen ja miettimään mitä oli tehnyt ja rauhoittumaan. Kolme minuuttia ikänsä mukaan. Sillä aikaa en reagoi millään tavalla häneen ja lohdutan siskoa. Sitten hänen pitää pyytää anteeksi. Olen kyllä myös muutakin kokeillut esimerkiksi lelujen poisottoa ja sitä käytetetään pienempiin "rikoksiin". Kitinääkään en huomioi enkä ole koskaan huomioinut, hän vaan on kitsevää sorttia. En tietenkään lähetä lasta jokaisesta asiasta jäähyyn. Jäähy tulee siskon satuttamisesta ja silloin huomio kääntyy 100% siskoon jota sattui. Mielestäni johdonmukaista.
Silti, huono käytös ja tyytymättömyys jatkuu. Olen puhunut asiasta neuvolassa, selittänyt kuinka toimin ja neuvolan mielestä toimin oikein ja pitä vaan jatkaa samaan tyyliin mutta kun käytös ei muutu eikä parane, tätä on nyt jatkunut vuoden verran ja alkaa olla vitsit vähissä. Päivähoitoon meno ei tietenkään ole "rangaistus" vaan tapa saada pojalle energian purkamispaikka ja ikäistään leikkiseuraa jossa hän voisi oppia esimerkillä käyttäytymään paremmin. Ainakin viihtyy kerhossa ja osa-aikainen päivähoito ei paljoa siitä eroa. (Miksi pk on aina huono vaihtoehto ja kerho hyvä vaikka ajan kannalta se on sama? Meidän lähellä on esimerkiksi yksityinen pk jossa ryhmät ovat paljon pienemmät kun kerhossa.)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huomaan jälleen, että täällä monet vastauksia antavat, eivät itse omaa minkäänlaista todellista tuntumaa siitä, millaista on elää oikeasti haastavan lapsen kanssa. Meillä on haastava esikoinen. Todella haastava. Arki hänen kanssaan on oikeasti ihan mahdotonta. On ollut sitä aina. Tuntuu, ettei kukaan ymmärrä.
Olemme mieheni kanssa hyvin johdonmukaisia kasvattajia ja periksiantamattomia. Esimerkki omien tunteideni osalta tästä päivästä: Eilinen oli hurjaa vääntöä, kuten viikonloppuisin aina. Oikeastaan viimeiset kolme päivää olleet sitä iänikuista vääntöä. Saan haukut aamulla ja sama alkaa heti, kun tulen töistä. Mieheni on lapsemme kanssa tänään iltapäivään saakka pois kotoa harrastuksen vuoksi. Saan hengittää vapaasti. Kukaan ei moiti minua jatkuvasti jostakin. Kukaan ei aiheuta kodissamme häiriötä. Kukaan ei moiti tekemääni lounasta. Kukaan ei karju. Kukaan ei huuda. Kukaan ei määräile. Kun mieheni on lapsemme kanssa poissa kotoa. Huh. Ja poikkeus av:n tarinaan: mies ei tee edellä mainittuja asioita, vaan lapsi.
Ajattelen päivittäin olevani huono äiti. En ole. Tiedän sen. Voitte tulla neuvomaan, että olemme tanssineet lapsen määrämässä tahdissa jne. Mutta emme me ole. Olemme antaneet hyvin paljon johdonmukaisia rangaistuksia, mutta myös paljon kiitosta ja palkkioita. Ja aikaa. Olemme keskustelleet tilanteesta lapsen kanssa satoja, tuhansia tunteja.
Lapsi on erittäin älykäs, pärjää koulussa hyvin, jopa erinomaisesti. On pidetty kaveri. Kotona narsistinen ja itsekäs.
Kukaan ei ole koskaan ymmärtänyt, eikä todennäköisesti tule ymmärtämään. Äitini ottaa ajoittain lapsen luokseen, kun näkee, kuinka älyttömän väsynyt olen tähän.
Teen myös tosi vaativaa työtä ja tarvitsisin oikeasti välillä akkujen lautautumista viikonloppuisinkin ja lomilla. Sitä ei ole ollut tarjolla vuosiin. Meillä tämä hankaluus täyttää tänä vuonna 10 vuotta.
PS. Älä ehdota neuvolaa, perheneuvolaa, psykologia tms. Kaupungissamme ei ole mitään mahdollisuutta saada apua tilanteessamme, yritetty on. Ja monesti.
Jaksamista ap:lle.
[quote author="Vierailija" time="18.08.2013 klo 11:32"]
mitä sä ap muuten teet kun lapsi riehuu siitä legotornista? meillä tehoaa että sanoo että sun lähtee torni hyllylle jos vielä huudat. autan kun tämä mun homma on ohi niin ehdin sitten auttaa. muutama kerta toimitaan sitten näin ja raivarikin siitä voi tulla aluksi.
[/quote]
Jos lapsi vaatii ja kitisee sanon että äiti ei nyt tule, äiti tiskaa, osaat hyvin se itse korjata. Jos rupeaa raivoamaan, en reagoi, jatkan tiskaamista. Jos raivoaminen jatkuu loputtomiin tai temppuilu/tavaroiden heitteleminen alkaa siitä seuraa varoitus, ja sitten lelun poisotto. Haluamaansa ei koskaan saa kitisemällä tai raivoamalla.
Jos pyytää nätisti kun tiskaan, sanon että tiskaan loppuun ja sitten autan.
[quote author="Vierailija" time="18.08.2013 klo 11:48"]
Huomaan jälleen, että täällä monet vastauksia antavat, eivät itse omaa minkäänlaista todellista tuntumaa siitä, millaista on elää oikeasti haastavan lapsen kanssa. Meillä on haastava esikoinen. Todella haastava. Arki hänen kanssaan on oikeasti ihan mahdotonta. On ollut sitä aina. Tuntuu, ettei kukaan ymmärrä.
Olemme mieheni kanssa hyvin johdonmukaisia kasvattajia ja periksiantamattomia. Esimerkki omien tunteideni osalta tästä päivästä: Eilinen oli hurjaa vääntöä, kuten viikonloppuisin aina. Oikeastaan viimeiset kolme päivää olleet sitä iänikuista vääntöä. Saan haukut aamulla ja sama alkaa heti, kun tulen töistä. Mieheni on lapsemme kanssa tänään iltapäivään saakka pois kotoa harrastuksen vuoksi. Saan hengittää vapaasti. Kukaan ei moiti minua jatkuvasti jostakin. Kukaan ei aiheuta kodissamme häiriötä. Kukaan ei moiti tekemääni lounasta. Kukaan ei karju. Kukaan ei huuda. Kukaan ei määräile. Kun mieheni on lapsemme kanssa poissa kotoa. Huh. Ja poikkeus av:n tarinaan: mies ei tee edellä mainittuja asioita, vaan lapsi.
Ajattelen päivittäin olevani huono äiti. En ole. Tiedän sen. Voitte tulla neuvomaan, että olemme tanssineet lapsen määrämässä tahdissa jne. Mutta emme me ole. Olemme antaneet hyvin paljon johdonmukaisia rangaistuksia, mutta myös paljon kiitosta ja palkkioita. Ja aikaa. Olemme keskustelleet tilanteesta lapsen kanssa satoja, tuhansia tunteja.
Lapsi on erittäin älykäs, pärjää koulussa hyvin, jopa erinomaisesti. On pidetty kaveri. Kotona narsistinen ja itsekäs.
Kukaan ei ole koskaan ymmärtänyt, eikä todennäköisesti tule ymmärtämään. Äitini ottaa ajoittain lapsen luokseen, kun näkee, kuinka älyttömän väsynyt olen tähän.
Teen myös tosi vaativaa työtä ja tarvitsisin oikeasti välillä akkujen lautautumista viikonloppuisinkin ja lomilla. Sitä ei ole ollut tarjolla vuosiin. Meillä tämä hankaluus täyttää tänä vuonna 10 vuotta.
PS. Älä ehdota neuvolaa, perheneuvolaa, psykologia tms. Kaupungissamme ei ole mitään mahdollisuutta saada apua tilanteessamme, yritetty on. Ja monesti.
Jaksamista ap:lle.
[/quote]
Kiitos kommentistasi. Tunnistin itseni paljossa mitä kirjoitit. Mekään emme ihan oikeasti ole huonoja periksiantavia, paapovia vanhempia jotka eivät osaa pitää rajoja. Lapsemme on myös älykäs, monella taholla kehityksessä edellä ja suosittu kerhossa. Kotona aivan mahdoton ja vaikuttaa turhautuneelta ja tyytymättömältä.
Olet oikeassa että "helppojen" lasten äidit eivät millään tavalla voi käsittää sitä miten pää ja tunteet voi käydä ylikierroksilla tällaisen lapsen kanssa ja miten väsyttävää se on. Tämä meidän lapsi on sellainen joka on vielä täysin vahdittava. Keksii mitä uskomattomimpia tempauksia sillä aikaa kun käyn esimerkiksi vessassa, rikkoo tavaroita. Siskon kanssa ei voi olla hetkeäkään yksin koska minun pitää suojella häntä, melkein aina kun olen hetkeksi pääni kääntänyt siskoa on sattunut.
Jaksamista teillekin.
Kaverin lapsella on todettu tourette vastaavilla oireilla, mutta jos teidän Eemelillä ei ole tic-oireita ja toistuvia käyttäytymistapoja, eli että tahtoo tehdä samoja asioita aina vaan, niin voi olla jotain muutakin kuten adhd tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanha kunnon selkäsauna huonosta käytöksestä. Risua se kaipaa.
Tukkapöllyä nyt ensiksi.
Kaikkia lapsia ei kasvateta puheella, osa tarvitsee järeämpiä keinoja.
[quote author="Vierailija" time="18.08.2013 klo 09:37"]
meillä ainakin isompi juuri se 3v on turhautunut kun ei saa vauvasta kaveria. meillä ei onneksi muuten uhmaa muissa asiossa paljoa, ihan perus joka puhellaa on selvitetty.
meillä jäähy tehoaa, sanotaa :seuraavaksi on jäähy jos jatkat. niin lopettaa ei toivotun käyttäytymisen.
tiedän ap:n tunteen ja olen puolellasi.
neuvolassa sanottiin meille että parin tunnin kerho olisi myös hyvä, jota olin itsekkin ajatellut. täällä päin ei vielä ole ollut muuta kuin lapsi ja äiti-kerhoja.
toimisio teillä tarrapalkitsimen? aina kun on ollut kiltisti jonkun tietyn ajan, vaikka puoli päivää, saa tarran, hoitaa vauvaa, auttaa vaikka vahtamaan vaipan, ihan pienistäkin näin aluksi? sitten kun tarroja on tarpeekis (päätätte aluksi kuinka monta) niin saa jotain.?
[/quote]
Kiitos kommentistasi. Meidän kohdalla kerho oli ainakin ihan loisto juttu, odotti sinne menoa ja innokaana sinne jäi. Ja sai kivoja kerhokavereita ja oppi ryhmätaitoja.
Meillä on seinällä hyvän käytöksen taulu johon äiti piirtää aina auton kuvan jos on jokin asia mennyt hyvin, esim. siskon kanssa leikkiminen tai aamulla pukeminen. Poika tykkää mutta ei ole ainakaan tähän mennessä käytöstä parantanut. Ehkä ajan kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.08.2013 klo 12:07"]
Kaverin lapsella on todettu tourette vastaavilla oireilla, mutta jos teidän Eemelillä ei ole tic-oireita ja toistuvia käyttäytymistapoja, eli että tahtoo tehdä samoja asioita aina vaan, niin voi olla jotain muutakin kuten adhd tms.
[/quote]
Kerro lisää! Kuvaile vaikkapa kaverin lasta jollain sanoin tai lausein.
Terveisin, nro 20
Joku ehdotti tuota tarrataulu-systeemiä. Meillä ei ainakaan ole auttanut yhtään. Lapsi ei jotenkin osaa ajatella niin pitkäjännitteisesti, että käyttäydynpäs nyt hyvin niin varmasti saan äidiltä tarran. En usko tuohon metodiin ns. hankalan lapsen kanssa ollenkaan.
Mutta Tourette-lapsesta olisin enemmän kuin innokas kuulemaan lisää. Asia on itselleni kyllä ammatin kautta tuttu, mutta jotenkin sitä on oman lapsen kanssa aika sokea :( Alan melkein itkeä ahdistuksesta kohta...
nro 20
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No musta tuntuu, että yritätte vähän liikaa. Jos itse on koko ajan väsynyt ja tappiomielialalla, niin se väistämättä heijastuu käytökseen. Entä jos ratkaisisit asiaa itsestä päin. Mitä sinun pitää muuttaa elämässäsi, että voit hyvin? Tee ne. Nyt se pienI poika on syntipukki sinun oloon. Se on täysin kohtuutonta.
Monesti vanhemmat ruokkii uhmaa ja huonoa käytöstä olemalla itse kireä ja väsynyt. Lapsi peilaa sitä käytöstä.
Jos käyttää rangaistuksia, niin on syytä rajata ne kaikistA pahimpaan käytökseen. Ei se mitään auta jos lapsi on vähän päästä tyyliin joka päivä jäähyllä.
Mä järjestäisin selkeästi vähemmän virikkeitä, tylsistyminen on hyväksi. Lapsi oppii keksimään tekemistä. toinen seuraus on se, että sulla on paljon enemmän aikaa käsissäsi kun ei tarvitse kulkea niiden virikkeiden perässä. huomio tulee läsnäolona ja sylinä; silloin ei tarvitse järjestää mitään huomiohetkiä. Menee muutama viikko ja elämä rauhoittuu.
järjestä itsellesi virikkeitä ilman lapsia. Ei tarvitse elää niiden lasten kautta. Se kohottaa itsetuntoa ja edistää työnhakua.
Kuulostaa ihan veljeltäni. Pikkulapsiajasta en tietenkään muista, kun veli on minua vuotta vanhempi, mutta siitä saakka kun muistan hän on ollut ihan kamala. Jatkuvasti oli minua kiusaamassa ja satuttamassa, äidille puhui rumasti. Vasta sitten kun opiskeli muualla ja asui asuntolassa, äiti sanoi että kotiin ei ole tulemista jos törkeä käytös jatkuu. Jonkin aikaa meni, kunnes tuli kotiin vkonloppuna ja todellakin käyttäytyi paremmin.
Kavereillensa on ilmeisesti osannut olla kiva, kun lapsuusajan ystävät ovat säilyneet. Ja kylässä tietenkin käyttäytyi normaalisti, huono käytös rajoittui vain kotiin eli sosiaalisissa taidoissa ei siis sinänsä ollut puutteita. Olisi ehkä auttanut jos isä olisi ärähtänyt ja komentanut olemaan kunnolla, mutta hän puuttui harvoin lasten kasvatusasioihin.
Muistan kyllä että joskus leikittiin ihan sovussa mutta todella usein homma päättyi siihen että minä aloin parkua ja olin "itkupilli".
Nyt aikuisena hänellä on omia lapsia ja ihana vaimo. Heillä halaillaan ja pussaillaan avoimesti ja minuakin hän on halannut aikuisena, ensimmäistä kertaa elämässäni. Ei voisi uskoa että on sama kamala kauhukakara kuin lapsena oli!
Olen antanut anteeksi hänelle mutta jonkinlainen itsetunto-ongelma minulle jäi jatkuvasta mollaamisesta ja kiusaamisesta ja latistamisesta. Tai en tiedä johtuuko hienoinen sosiaalinen kömpelyyteni ja alisuorittamiseni tuosta, mutta tuskin siitä apuakaan on ollut.
Tässä yksi kokemus sisaruksen kannalta. Se kiukkupussi kyllä pärjää, mutta kannattaa seurata että hän ei pääse lyttäämään pienempiä sisaruksiaan siinä sivussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minultakin ymmärrystä ap:lle. Olet saanut täällä roskaa niskaasi... Minulla on 3 lasta, kaksi helppoa ja yksi vaativa. On niin helppoa moittia johdonmukaisuudesta yms. Kaikki eivät tiedä, että kaikki keinot eivät toimi kaikilla lapsilla. Esim. moni haastava lapsi menee entistä enemmän kierroksille, ja raivo ja lapsen hätä itsensä kanssa vaan kasvaa jäähyistä yms.
Meillä jäähyt eivät ole olleet käytössä, vaan haastava lapsi on välillä kyllä nostettu rauhoittumaan, mutta ihan hetkeksi. Ainoa keino mikä tuntuu toimivan, on KUUNTELU, ja ymmärtäminen, ja samanaikaisesti säännöistä kiinnipitäminen. Ainakin meidän lapsi on perustyytymätön. Ollut sitä jo pikkuvauvasta lähtien, ja on edelleen 7-vuotiaana. On vanhemmille rasittavaa, mutta tällainen lapsi nyt vaan on meille annettu :) Toki etsin myös omia kipukohtiani, esim. kyselen itseltäni, miksi tämä haastava ottaa itseäni niin päähän välillä.
Perustyytymättömyys ilmenee mm siten, että herää aina "väärällä jalalla". Jo vauvana heräsi aina happamana, ei iloisena, kuten vauvat yleensä. Edelleen lapsi on monesta asiasta tyytymätön ja on tosi rankkaa, kun mikään tekeminen ei ole lapsesta kivaa. Kavereiden kanssa kyllä viihtyy aina.
Itse en olisi jaksanut, jos tämä (keskimmäinen) lapsi ei olisi ollut päiväkodissa. Hän oli päiväkodissa kun kuopus syntyi ja jatkoi siellä myös vauvan synnyttyä. Lapsi rakastaa päiväkotiaan ja minä toden totta tarvitsen taukoa lapsesta.
Minä en ymmärrä sitä, että tarjotaan jotain kerhoa ikään kuin päiväkotia parempana vaihtoehtona. Päiväkoti on systemaattisempaa, opettajat koulutetumpia ja heillä on paljon enemmän resursseja toimia haastavan lapsen kanssa. Päiväkodista saat myös perspektiiviä lapsesi käytökseen ja neuvoja kotiin. Tämä on ainakin oma kokemukseni. Joten, jos olet hyvin väsynyt lapsesi kanssa, niin laittaisin kokopäivähoitoon vaikka 3 päivää viikossa. Lähes kaikki lapset viihtyvät päiväkodissa jo tuossa iässä ja joka tapauksessa kaipaavat päivittän leikkikavereita, jota vauvasta ei valitettavasti vielä ole.
Älä tunne huonoa omaatuntoa.
Kiitos tästä avauksesta. Meillä sama ongelma sillä erotuksella, että vaativia kolme vuotiaita on kaksi. Isommat sisarukset ovat aina olleet helpompia. Toivon kuitenkin, että osa tästä raivosta ja kitinästä on vain ikään kuuluvaa uhmaa, joka helpottaa.
ongelma on Se, että johdonmukaisuus lipsuu, mitä väsyneemmäksi vanhemmat tulevat. Meillä erityisesti isän huonotuulisuus ja lyhyt pinna heijastuu suoraan lapsiin. Päivähoidossa ei ongelmaa, mutta kiukutteöevat vanhempien lisäksi myös läheisille isovanhemmille hyvin voimakkaasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.08.2013 klo 12:37"]
No musta tuntuu, että yritätte vähän liikaa. Jos itse on koko ajan väsynyt ja tappiomielialalla, niin se väistämättä heijastuu käytökseen. Entä jos ratkaisisit asiaa itsestä päin. Mitä sinun pitää muuttaa elämässäsi, että voit hyvin? Tee ne. Nyt se pienI poika on syntipukki sinun oloon. Se on täysin kohtuutonta.
Monesti vanhemmat ruokkii uhmaa ja huonoa käytöstä olemalla itse kireä ja väsynyt. Lapsi peilaa sitä käytöstä.
Jos käyttää rangaistuksia, niin on syytä rajata ne kaikistA pahimpaan käytökseen. Ei se mitään auta jos lapsi on vähän päästä tyyliin joka päivä jäähyllä.
Mä järjestäisin selkeästi vähemmän virikkeitä, tylsistyminen on hyväksi. Lapsi oppii keksimään tekemistä. toinen seuraus on se, että sulla on paljon enemmän aikaa käsissäsi kun ei tarvitse kulkea niiden virikkeiden perässä. huomio tulee läsnäolona ja sylinä; silloin ei tarvitse järjestää mitään huomiohetkiä. Menee muutama viikko ja elämä rauhoittuu.
järjestä itsellesi virikkeitä ilman lapsia. Ei tarvitse elää niiden lasten kautta. Se kohottaa itsetuntoa ja edistää työnhakua.
[/quote]
No jos toden sanon niin mikä auttaisi olisi jos saisin välillä taukoa tästä lapsesta. Tuntuu pahalta sanoa näin mutta en enää jaksa olla hänelle hyväntuulinen äiti 24/7. Mies tekee minkä pystyy mutta on töissä ja opiskelee (onneksi valmistuu pian) ja joutilaita, lähelläasuvia isovanhempia ei kiinnosta lastenhoito.
Mikä minua auttaisi olisi se päivähoito. Voisin vaikka käydä nuoremman kanssa äiti-vauva jumpassa, siitä tykkäisin. Onhan se ikävää että on tullut tällainen kierre mutta ihan oikeasti meidän elämässä ei ole mitään muuta vikaa kuin tämän pojan rasittava käytös. Ei siis hän itse, hän on kovin rakas, mutta hänen käytöksensä on sietämätöntä. Pahinta on jaksaa katsoa päivät pitkät kuinka hän hyökkää pienen siskonsa kimppuun. Ei sellaista kestä kukaan normaali ihminen.
[quote author="Vierailija" time="18.08.2013 klo 12:50"]
Kuulostaa ihan veljeltäni. Pikkulapsiajasta en tietenkään muista, kun veli on minua vuotta vanhempi, mutta siitä saakka kun muistan hän on ollut ihan kamala. Jatkuvasti oli minua kiusaamassa ja satuttamassa, äidille puhui rumasti. Vasta sitten kun opiskeli muualla ja asui asuntolassa, äiti sanoi että kotiin ei ole tulemista jos törkeä käytös jatkuu. Jonkin aikaa meni, kunnes tuli kotiin vkonloppuna ja todellakin käyttäytyi paremmin.
Kavereillensa on ilmeisesti osannut olla kiva, kun lapsuusajan ystävät ovat säilyneet. Ja kylässä tietenkin käyttäytyi normaalisti, huono käytös rajoittui vain kotiin eli sosiaalisissa taidoissa ei siis sinänsä ollut puutteita. Olisi ehkä auttanut jos isä olisi ärähtänyt ja komentanut olemaan kunnolla, mutta hän puuttui harvoin lasten kasvatusasioihin.
Muistan kyllä että joskus leikittiin ihan sovussa mutta todella usein homma päättyi siihen että minä aloin parkua ja olin "itkupilli".
Nyt aikuisena hänellä on omia lapsia ja ihana vaimo. Heillä halaillaan ja pussaillaan avoimesti ja minuakin hän on halannut aikuisena, ensimmäistä kertaa elämässäni. Ei voisi uskoa että on sama kamala kauhukakara kuin lapsena oli!
Olen antanut anteeksi hänelle mutta jonkinlainen itsetunto-ongelma minulle jäi jatkuvasta mollaamisesta ja kiusaamisesta ja latistamisesta. Tai en tiedä johtuuko hienoinen sosiaalinen kömpelyyteni ja alisuorittamiseni tuosta, mutta tuskin siitä apuakaan on ollut.
Tässä yksi kokemus sisaruksen kannalta. Se kiukkupussi kyllä pärjää, mutta kannattaa seurata että hän ei pääse lyttäämään pienempiä sisaruksiaan siinä sivussa.
[/quote]
Kiitos tästä vastauksesta. Juuri tämän takia ajattelin että päivähoito ajatus olisi hyvä pikkusisarelle. Hän saisi rauhaa kehittyä ilman pelkoa että hänen päälleen hyökätään. Iltaisin ja viikonloppuisin sitten yritetään kehitellä tätä sisarsuhdetta. Selittäisin että pikkusiskokin pääsee tarhaan kun on hänen ikäinen että se ei vaikuta epäoikeudenmukaiselta.
ap
Mä en välttämättä usko päivähoidon auttavan. Eikö parempi olisi, että sulla olisi oma harrastus, tapaisit omia ystäviäsi? Tekisit säännöllisesti jotain lapsista riippumatonta?
[quote author="Vierailija" time="18.08.2013 klo 12:51"]
Minultakin ymmärrystä ap:lle. Olet saanut täällä roskaa niskaasi... Minulla on 3 lasta, kaksi helppoa ja yksi vaativa. On niin helppoa moittia johdonmukaisuudesta yms. Kaikki eivät tiedä, että kaikki keinot eivät toimi kaikilla lapsilla. Esim. moni haastava lapsi menee entistä enemmän kierroksille, ja raivo ja lapsen hätä itsensä kanssa vaan kasvaa jäähyistä yms.
Meillä jäähyt eivät ole olleet käytössä, vaan haastava lapsi on välillä kyllä nostettu rauhoittumaan, mutta ihan hetkeksi. Ainoa keino mikä tuntuu toimivan, on KUUNTELU, ja ymmärtäminen, ja samanaikaisesti säännöistä kiinnipitäminen. Ainakin meidän lapsi on perustyytymätön. Ollut sitä jo pikkuvauvasta lähtien, ja on edelleen 7-vuotiaana. On vanhemmille rasittavaa, mutta tällainen lapsi nyt vaan on meille annettu :) Toki etsin myös omia kipukohtiani, esim. kyselen itseltäni, miksi tämä haastava ottaa itseäni niin päähän välillä.
Perustyytymättömyys ilmenee mm siten, että herää aina "väärällä jalalla". Jo vauvana heräsi aina happamana, ei iloisena, kuten vauvat yleensä. Edelleen lapsi on monesta asiasta tyytymätön ja on tosi rankkaa, kun mikään tekeminen ei ole lapsesta kivaa. Kavereiden kanssa kyllä viihtyy aina.
Itse en olisi jaksanut, jos tämä (keskimmäinen) lapsi ei olisi ollut päiväkodissa. Hän oli päiväkodissa kun kuopus syntyi ja jatkoi siellä myös vauvan synnyttyä. Lapsi rakastaa päiväkotiaan ja minä toden totta tarvitsen taukoa lapsesta.
Minä en ymmärrä sitä, että tarjotaan jotain kerhoa ikään kuin päiväkotia parempana vaihtoehtona. Päiväkoti on systemaattisempaa, opettajat koulutetumpia ja heillä on paljon enemmän resursseja toimia haastavan lapsen kanssa. Päiväkodista saat myös perspektiiviä lapsesi käytökseen ja neuvoja kotiin. Tämä on ainakin oma kokemukseni. Joten, jos olet hyvin väsynyt lapsesi kanssa, niin laittaisin kokopäivähoitoon vaikka 3 päivää viikossa. Lähes kaikki lapset viihtyvät päiväkodissa jo tuossa iässä ja joka tapauksessa kaipaavat päivittän leikkikavereita, jota vauvasta ei valitettavasti vielä ole.
Älä tunne huonoa omaatuntoa.
[/quote]
Kiitos paljon vastauksesta. Olen kovin väsynyt ja tarvitsen taukoa ollakseni jatkossa hänelle jaksava ja johdonmukainen äiti. Toit esiin hyvän huomion että teilläkään kaikki lapset eivät ole tällaisia vaikka asuvat samassa kodissa eli syy ei voi olla teissä vanhemmissa, jotkut lapset vaan ovat haastavia. Ei siihen välttämättä tarvita mitään kasvatusvirhettä tai muuten paskaa vanhemmuutta että lapsen käytös on huonoa.
Taidan todellakin ruveta etsimään hyvää osa-aikaista hoitopaikkaa lapselle. :)
[quote author="Vierailija" time="18.08.2013 klo 13:53"]
Mä en välttämättä usko päivähoidon auttavan. Eikö parempi olisi, että sulla olisi oma harrastus, tapaisit omia ystäviäsi? Tekisit säännöllisesti jotain lapsista riippumatonta?
[/quote]
Kirjoittaja nro 20 vastaa. Mulla se ei ollenkaan muuta tilannetta, että käyt välillä pois kotoa. Ei ollenkaan. Minulla on oma rakas harrastus, tätä nykyä vain käy niin, että mietin sielläkin kotitilanteita jatkuvasti, koska kotona olo on käynyt todella raskaaksi. Minulla on ystäviä ja harrastus, se ei muuta sitä tosiasiaa, että kotona tilanne on sietämätön. Usein kun lähden kotoa jonnekin, siellä on joko juuri ollut tai on parhaillaan ns. tilanne päällä. Harrastukseen lähtiminen ja siellä oleminen on todella mieltä ylentävää tällöin...
Samoin töissä käyminen. Usein lähden töihin itkien ja itken uudelleen lähes tulkoon heti kotiin tultuani. Yleensä en ole edes mikään itkijä. Kymmenen vuoden koettelemus on vain katkaissut kamelin selän.
En tiedä, taidan vängätä rautalangasta tätä asiaa. Se ei vaan ihan oikeasti tunnu ihmisille aukeavan, jos sitä ei ole itse kokenut. Mieheni kanssa olen monesti jutellut, että jos tämä huonosti käyttäytyvä olisi joku muu kuin oma lapsi, olisin hankkiutunut kyseisesti ihmissuhteesta eroon jo aikapäiviä sitten.
[quote author="Vierailija" time="18.08.2013 klo 11:42"]
[quote author="Vierailija" time="18.08.2013 klo 08:54"]
[quote author="Vierailija" time="18.08.2013 klo 08:44"]
[quote author="Vierailija" time="18.08.2013 klo 08:34"]
No voi nyt uusavuttomuus taas sentään... ELi käyttäytyipä lapsesi miten tahansa, hän saa vähän lässyn lässyä ja huomiota päälle, ja se todennäköisesti vielä hyvin pieni/paremmin käyttäytyvä lapsi jää paitsioon?
Ja itse et huomaa tässä kuviossa yhtään mitään syytä poikasi käytökseen?
No sehän on se, että olet kasvattanut siellä pikku diktaattorin, joka on kokenut, että koko maailma pyörii hänen ympärillään, koska teidän perheessä se pyörii.
Jos laitat lapsesi tuossa tilanteessa päiväkotiin, on hyvin todennköistä, että ongelmakäytös iltaisella vain pahenee, ellei päiväkodissa satu sitten olemaan todellisia huippuammattilaisia. Tosin vanhempina vaikutatte juuri sellaisilta, joilta löytyy vaatimusta joka suuntaan sen oman lapsen suhteen, koska HÄN on se YKSILÖ siellä päiväkodissakin, viis muista.
Ai että mitä sun pitäisi tehdä? No laittaa se lapsi oikeaan asemaan tässä maailmassa. Huonolla käytöksellä ei saa mitään hyvää, ei edes sitä lässyn lässyn-huomiota. Kun lapsi satuttaa sisarustaan, kiinnität kaiken huomion siihen sisarukseen, ja käännät satuttajalle selän. Kun lapsi kitisee ja narisee, hän ei saa sillä yhtään mitään, kuten ei raivoamallakaan. Lego-torni lähtee kaapin päälle, ja palaa sieltä sitten kun on rauhoituttu ja pyydetty sitä nätisti alas. Äiti auttaa, kun sitä osataan pyytää nätisti. Ja raivota saa, kunhan ei satuta ketään tai riko mitään. Jos meinaa mennä sellaiseksi, täysin neutraali puuttuminen asiaan.
Lapsesi on tuollainen teidän oman kasvatuksenne ansiosta. Te annatte huonolle käytökselle palkinnon. Lopettakaa se, ja alkakaa palkita hyvä käytös aina kymmenkertaisesti ( aloittakaa tosi pienestä, kiittäkää ja kehukaa kaikesta ihan hölmöstäkin neutraalista/hyvästä), niin kas, teillä on kohta aivan erilainen lapsi.
[/quote]
Yritin selittää että teemme jo näin ja puutumme hänen huonoon käytökseen jäähyllä joka kerta. Ja hän saa tavallista positiivista huomioita kun käyttäytyy hyvin mutta en tietenkään suostu auttamaan jos raivoaa. Ja nätisti pitää pyytää. Emme ole huonoja kasvattajia vaikka täällä palstalla on aina vanhempien vika ja lapsen käytös on heidän syytään.
ap
[/quote]
Ja nyt kysymys on edelleen siitä HUOMIOSTA, se jäähykin on huomiota. Ja itse sanoit heti aloituksessa, että et keksi mitään muuta apua kuin vielä lisää huomiota lapselle, joka jo saa sitä koko ajan ja kitisee silti. Eli et tajua, että hommanne ei toimi, ja lisähuomio ei sitä selvästikään enää millään lailla auta. Nyt sitten vastavetona olet viemässä pojan päiväkotiin"rangaistukseksi". Ja vielä selität kuinka hyvä kasvattaja olet???
[/quote]
Tähän vaan kommentoin että poika saa oman aikansa silloin kun sisko nukkuu kahden tunnin päiväunensa eli se aika on väkisinkin omaa aikaa isoveljelle. Loput aikaa leikimme puuhaamme kaikki yhdessä ja yritän tukea sisarten yhdessä leikkimistä.
En tietenkään tarkoittanut että lisähuomio auttaa käytösongelmiin mutta kaiken lukemani mukaan se on hyvä keino lievittää sisarten välistä mustasukkaisuutta. Ja lapseni on väkivaltainen vaan siskonsa kanssa, ei muita lapsia kohtaan eli tässä on selvästi jonkinlaisesta mustasukkaisuudesta kysymys.
Jäähy on nimenomaan huomion poistamista. Lapsi laitetaan tuolille istumaan toisee huoneeseen ja miettimään mitä oli tehnyt ja rauhoittumaan. Kolme minuuttia ikänsä mukaan. Sillä aikaa en reagoi millään tavalla häneen ja lohdutan siskoa. Sitten hänen pitää pyytää anteeksi. Olen kyllä myös muutakin kokeillut esimerkiksi lelujen poisottoa ja sitä käytetetään pienempiin "rikoksiin". Kitinääkään en huomioi enkä ole koskaan huomioinut, hän vaan on kitsevää sorttia. En tietenkään lähetä lasta jokaisesta asiasta jäähyyn. Jäähy tulee siskon satuttamisesta ja silloin huomio kääntyy 100% siskoon jota sattui. Mielestäni johdonmukaista.
Silti, huono käytös ja tyytymättömyys jatkuu. Olen puhunut asiasta neuvolassa, selittänyt kuinka toimin ja neuvolan mielestä toimin oikein ja pitä vaan jatkaa samaan tyyliin mutta kun käytös ei muutu eikä parane, tätä on nyt jatkunut vuoden verran ja alkaa olla vitsit vähissä. Päivähoitoon meno ei tietenkään ole "rangaistus" vaan tapa saada pojalle energian purkamispaikka ja ikäistään leikkiseuraa jossa hän voisi oppia esimerkillä käyttäytymään paremmin. Ainakin viihtyy kerhossa ja osa-aikainen päivähoito ei paljoa siitä eroa. (Miksi pk on aina huono vaihtoehto ja kerho hyvä vaikka ajan kannalta se on sama? Meidän lähellä on esimerkiksi yksityinen pk jossa ryhmät ovat paljon pienemmät kun kerhossa.)
ap
[/quote]
Sä et selvästikään oel ap kovin välkky kyllä missään asiassa.
Kerhon ja pk:n eroja:
- Kerhossa kaikki lapset ovat paikalla sen saman rajatun ajan, ei niin, että muut ovat paikalla 3 pv vkossa aamupäivän ja toiset 5 pv vkossa koko ajan. Ymmärtänet että ensin mainittujen on huomattavasti vaikeampi saada kavereita, kun muut ovat paikalla koko ajan, ja leikit jatkuu yli päivien.
- Kerhossa ei mene aikaa perushoitamiseen, kuten pk:ssa menee. Kerhon toiminta on suunniteltu kestämään sen 3tuntia/kerta, pk:n tehtävä on tarjota turvallinen ympäristö lapsille, joiden vanhemmat on töissä.
Ihan vaan kerroin, kun omani ovat molemmissa olleet, ja virikkeiden puolesta ottaisin milloin tahansa mieluummin kerhon kuin pk:n.
Sun kannattaisi nyt ottaa ne laput silmiltä lapsesi kanssa ihan oikeasti, ja uskoa, että jotain sun kasvatustavassa on pielessä, koska lapsesi käyttäytyy noin. Jotain palkitsevaa hän saa siitä kitinästä ja siskon kiusaamisesta.
Itse varmaan tuossa kohtaa jo sanoisin sille 3-v riiviölle, että nyt riittää, että tästä eteenpäin sen minkä siskolleen tekee, siinä saa maistaa omaa lääkettään. Kokeilla miltä tuntuu kun purraan, tönitään, satutetaan. Yleensä loppuu saman tien, kun huomaa, ettei voikaan olla vaan mulkku, vaan siitä on oikeasti seuraamuksia.
Alue: Aihe vapaa
mitä sä ap muuten teet kun lapsi riehuu siitä legotornista? meillä tehoaa että sanoo että sun lähtee torni hyllylle jos vielä huudat. autan kun tämä mun homma on ohi niin ehdin sitten auttaa. muutama kerta toimitaan sitten näin ja raivarikin siitä voi tulla aluksi.