Oireileva 3v., väsyneet vanhemmat

sinne vaan päiväkotiin niin pääset helpommalla. sitähän sä halusit kuulla?

meillä ainakin 3 vuotias kaipaa leikkiseuraa, onko sillloin väärin laittaa kerhoon?

ja äiti saa silloin touhuta mitä haluaa, ja jos on vauva tms. niin elämä on hetken raskaampaa täytyykö silloin vaan hampaat irvessä olla vai eikö apuja saa käyttää?

ihan tyhmää että ap:ta syyllistetään jos juuri pyytä apua miten toimia? ja jos lapsi on eritysen tyhmä niin voi se olla helppokin ja tyytyä kaikkeenja äiti saa silloin pisteet hyvästä kasvatuksesta.

No niitä käytännön vinkkejä: Korvatulpat korviin niin kitinä ja raivoaminen ei ala hermostuttaa. Meillä ainaisesti huutava ja kitisevä kohta 3-vuotias, ja tätä käytän aina kun pitää laittaa ruokaa ym. hommaa jota ei voi keskeyttää. Olen myös kertonut että äiti ei kuule mitään jos puhuu kitisemällä, itkemällä tai vinkumalla, kuulen vain normaalin ja reippaan puheen. Olen opastanut, että jos legotorni kaatuu, niin sen sijaan että alkaa huutamaan voi pyytää "äiti tulisitko auttamaan". Eli kun vingutaan, kitistään ja raivotaan en ole huomaavinani, tai ainoastaan muistutan että en kuule jos ei puhu kunnolla. Sitten kun rauhoittuu ja sanoo normaalisti niin ilahdun mahdottomasti ja olen oikein ihana ja ystävällinen ja autan ja kehun että olitpa reipas poika. Aluksi tietysti piti kuunnella tosi paljon kitinää, mutta aika äkkiä tämä metodi puri. Isi ei jaksa vetää yhtä tiukkaa linjaa, ja joutuukin kuuntelemaan paljon enemmän kiukkuamista kuin äiti. Pysyttelen myös järkähtämättömän hyväntuulisena, tai ainakin normaalina, enkä lähde yhtään hermostumaan lapsen mukana.

Sisarusten väliseen suhteeseen pitää ihan oikeasti panostaa, se ei kehity itsestään. Itse olen ymmärtänyt tämän siitä, että muistan lapsuudestani että isompia sisaruksiani ei mitenkään edellytetty olevan minulle ystävällisiä. Väkivaltaa ei suoranaisesti suvaittu, mutta pidettiin ihan normaalina etteivät he minusta välitä ja kohtelu olikin sen mukaista. Omien lasteni kohdalla olen jo odotusaikana puhunut miten vauva tykkää sinusta ja ottaa mallia, ja tätä siis korostan päivittäin. Että olet hieno isoveli ja vauvalla on hyvä tuuri kun on noin kiva ja hyvä esimerkki. Opetan fyysistä hellyyttä ja kehun kovasti siitä. Minkäänlaista selvästi tahallista satuttamista meillä ei sallita, siitä mennään jäähylle varoituksetta.

3-vuotias ei kaipaa kavereiden seuraa ilman vanhempiaan. Päiväkodissa jää isompien jalkoihin ja roikutaan tädeissä. Puistoissa ja perhekerhoissa voi harjoitella kaveruussuhteita äidin kanssa.

Tästä tuli täydellisten äitien ketju. Varmaan ihana tulla brassailemaan niillä omilla taidoilla, kun pari ketjuun kirjoittanutta on lapsensa kanssa vaikeuksissa. Muutama vastaaja on onneksi yrittänyt ihan oikeasti auttaakin.

Mitähän muuten ajattelevat nekin vastaavat, jotka ovat valmiita lähettämään ap:n lapsineen psykiatrille. Eihän kolmevuotiasta edes tutkittaisi. Eihän noin pienelle mitään diagnoosia voi antaa, saati esim lääkkeitä. 

Onko teidän kunnassa ns. perhetyöntekijöitä? Meillä käy sellaisia esim. jos äiti on masentunut tms. auttaisiko jos saisit sellaisen kerran viikossa niin voisit saada ulkopuoliselta vinkkejä miten toimia kun näkevät millainen lapsesi on kotona?

Ja todellakin lapsissa on eroja. Meilläkin isompi puri jne. pienempää. Oli niin valtavan mustasukkainen. Ajan myötä helpottui kyllä ja alkoi käyttäytyä paremmin. Tosin edelleenkin isompi dissaa pienempää sanallisesti. Osaltaan voi olla normaalia sisaruskateutta mutta koen että isommalla on huono itsetunto ja yrittää pönkittää sitä toista lyttäämällä. Ei kiva juttu ja puutumme kyllä käytökseen.

Mitään taikakeinoa ei mulla ole. Päiväkoti ehkä auttaa, mutta siellä ei ehkä tule ongelmia. Kun ongelmia on vaan vanhempien ja pikkusisaruksen kanssa eikä päivähoidossa niitä ehkä tule? Päiväkodissa ei tarvitse olla äidistä mustis...

Mulla selviytymiskeinoina oli runsas ulkoilu puistossa muiden kanssa(lapsi pääsi touhuamaan energiaa pois) ja videoiden näyttäminen sen aikaa jos mun piti tehdä jotain muuta. Nyt on jo iso viidesluokkalainen ja koulussa oikein mallioppilas.

meillä ainakin 3v kävi kesäkerhossa parhaan kaverinsa kanssa ja odotti sitä. muuten ei aina oltaisi ehditty nähdä.

ei se kerho varmaan pahin vaihtoehto silloin kun äiti on väsynyt. siis joku pari tuntia viikossa ja sitten vaikka äitilapsipiiri.

Minä olettaisin, että 3-vuotiaalla on jokin asia huonosti, kun käytös on noin huonoa. Meilläkin on "hankala" 3-vuotias. Hän on ollut hankala noin yksivuotiaasta asti. Hyvinä hetkinään hän on äärimmäisen aurinkoinen ja ihana.

Meillä on viisi muutakin lasta, ja tämä kolmevuotias on ainoa jonka kanssa on vaikeaa.

MUTTA: käytösongelmien syy on silti uskomaton: meidän lapsemme ei siedä lehmänmaitoa. En enää edes muista, että miten päädyimme kokeilemaan maidotonta ruokavaliota. Jotain allergiatestejä tehtiin, mutta niissä ei näkynyt mitään.

Jos saamme pidettyä ruokavalion maidottomana, on meillä pieni ja iloinen tyttö. Jos hän saa maitoa tai maitotuotteita vaikkapa kylässä, niin seuraava päivä on helvetillinen.

Maidottoman ruokavalion lisäksi käytämme kolmen minuutin jäähyä selityksineen ja anteeksipyyntöineen pienen terroristin rauhoittamiseen. Emme leiki hänen kanssaan, mutta luemme kirjoja ja sylittelemme paljon. Jos hän haluaa olla sylissä, niin silloin hän saa olla. Elämä alkaa oikeasti jo pikkuhiljaa sujua tämän lapsen kanssa, ja se on uskomattoman ihanaa!

tutun kuuloista. Minulla myös haastava lapsi, 7-vuotiaana todettiin ADHD, elämä ennen diagnoosia yhtä helvettiä. Vieläkin haastava lapsi, mutta tiedän mistä johtuu ja saan apua. Pojalta puuttuu hyperaktiivisuus, siksi oli hankala aluksi saada diagnoosi

Lapsi on siis vasta kolmivuotias? Aika monen mielestä sen ikäisen pitäisi jo osata hillitä itsensä tai muuten on vika vanhemmissa? Aika erikoinen näkemys. Joidenkin lasten kanssa saa tehdä enemmän töitä sen kanssa että lapsi oppii tunnistamaan, nimeämään ja käsittelemään hankalia tunteitaan. Tämä kolmivuotias on ilmeisesti sitä vasta harjoittelemassa, eikä siinä ole minusta mitään ihmeellistä. Kuulostaa siltä, että lapsi olisi haastavaa temperamentittyyppiä, mikä vaatii vanhemmiltakin keskimääräistä enemmän ohjausta ja pinnaa. Ja tosiaan, kolmivuotias on aika pieni! Jaksamista vanhemmille.

No voi paskaryöppy! Ap kasvattaa lastansa normaalisti. Ei huomioi kitnää, antaa jäähyä satuttamisesta jne. Mitä te kaikentietävät muka teette erilailla että teidän täydelliset muksut käyttäytyvät?

Mielestäni ap on osannut kasvattaa laspen koska hän ei käyttäydy pelkästään kerhossa mutta myös oletettavasti puistossa, kylässä äidin kanssa jne. kun tulee yleensä muiden lasten toimeen.

Ei tässä voi olla muusta kysymys kun mustasukkaisuudesta jos lapsi ei voi pahoin jollain muulla tavalla. Tai ehkä lapsi todellakin jo tarvitsee jotain muuta kun kotona pyörimistä? Ei 3-vuotias ole enää niin pienikään että olisi pakko olla äidin helmoissa koko ajan, eikä siitä kukaan ainakaan pilalle mene. Esimerkiksi keski-Euroopassa kaikki 3v.:t ovat jo jonkinlaisessa osapäivähoidossa ja ihan kunnon kansalaisia heistäkin tulee.

Kuulostaa siltä että olet kovin väsynyt ja tarvitset tauon ja että päivähoito katkaisisi tämän kierteen ainakin vähäksi aikaa. Luulen että osapäivähoito toisi uuden ulotteen tähän teidän arkeen ja että lapsenne oppisi siellä jotain. Jos ei suju tai tilanne pahenee voithan sinä sen sieltä poiskin ottaa jos et ole jo silloin töissä. Pahin mitä voi tapahtua on että sinä saat päivittäisen lepotauon. Ota apu joka on sinulle tarjolla!

Sitten illalla levänneenä panostat toden teolla tähän sisarusten väliseen suhteeseen. Istut heidän kanssaan ja järjestät leikkejä ja annat molemmille tehtävän ja roolin.

Voimia sinulle ap!

[quote author="Vierailija" time="18.08.2013 klo 20:24"]

Ap,totuus on se, että et osaa kasvattaa lasta. Tiedän, että kuulostaa ikävälle, mutta sinun täytyy ymmärtää se. Nyt on aika pyytää apua kasvatusasioissa. Muuten teille tulee helvetillinen elämä. Lapsen kasvatus ei aina  ole helppoa.

[/quote]

Tämä on niin totta. Ehkä parempi tosiaan antaa kasvatus päiväkotien ammattihenkilökunnan varaan, kun ei itse osaa. Kohta sinne onneksi pääse pienempikin.

Et ole ap ainoa. Juuri sinunkaltaisten vanhempien takia kukaan ei halua enää lapsia häihinsä tai muihin juhliin.

[quote author="Vierailija" time="18.08.2013 klo 09:15"]

Mä en tiedä miten rikollista tämä on mutta irse käytin yksvuotiaan ja vanhemman lapsen kinasteluissa 'hajota ja hallitse' -tekniikan sijaaan sellaisia rangaistuksia jotka on suunnattu molemmille. Esim jos te ette osaa leikkiä yhdessä kerätään nämä legot pois ja sitten saatte keksiä muuta tekemistä.

[/quote]

Eli rankaisit molempia lapsia siitä että ovat vielä epäkypsiä ja sosiaaliset taidot on hakusessa, sen sijaan että olisit opastanut miten selvittää tilanne ja rakentaa leikkiä yhdessä. 

[quote author="Vierailija" time="19.08.2013 klo 07:29"]

[quote author="Vierailija" time="18.08.2013 klo 20:24"]

Ap,totuus on se, että et osaa kasvattaa lasta. Tiedän, että kuulostaa ikävälle, mutta sinun täytyy ymmärtää se. Nyt on aika pyytää apua kasvatusasioissa. Muuten teille tulee helvetillinen elämä. Lapsen kasvatus ei aina  ole helppoa.

[/quote]

Tämä on niin totta. Ehkä parempi tosiaan antaa kasvatus päiväkotien ammattihenkilökunnan varaan, kun ei itse osaa. Kohta sinne onneksi pääse pienempikin.

Et ole ap ainoa. Juuri sinunkaltaisten vanhempien takia kukaan ei halua enää lapsia häihinsä tai muihin juhliin.

[/quote]

Heh. Häissä ja juhlissa lapsi käyttäytyy, että sinne meni sun kaikentietävä teoriasi. Idiootti.

Tsemppiä ap, älä välitä näistä täydellisistä mollaajista, joiden lapset käyttäytyy kuin robotit, mutta itse eivät näköjään osaa.

Mun esikoinen on myös haastavalla tempperamentilla varustettu. Nykyään 7 vuotiaanakin on perusnegatiivinen ja jaksaa jankuttaa tuntitolkulla kieltävään vastaukseen, vaikka olen satavarma, ettei ikinä ole inisemällä saanut periksi kerran kiellettyä asiaa. Alle 4 vuotiaana hän sai silmittömiä raivareita, joihin ei tuntunut auttavan mikään. Ja niin edelleen. Myös syöminen oli vaikeaa,  kuten nukkuminenkin.

Lopulta olin niin stressissä, että sykekin oli yli 100 jokaisen ruokailun ja nukkumaanlaiton yhteydessä. Se oli raskasta aikaa. Mut pelasti osa-aikahoito 3krt/ vkossa klo 9-15. Paljon siitä kuulin arvostelua, koska lapsi oli vasta 2,5 v ja mulla vauva kotona. Sanon silti, että olisin ollut lataamossa ilman päiväkotimahdollisuutta. Elämä sen ulkopuolella oli pelkkää taistelua ja väsymystä.

Nyt tietysti puheen tasolla kommunikointi onnistuu paremmin ja itsekin kestän paremmin, vaikka päivittäin 7 vuotias kiristää hermoja enemmän kuin pienempi.

Tsemppiä. Pk voi olla ihan hyvä juttu. Te selviätte.

Hei kaikki ap:n päällekävijät! Lapsenne eivät kuulemma kiusaa toisia mutta te teette niin täällä palstalla? En usko hetkeäkään että teidän lapset osaavat käyttäytyä kun te täällä lyötte sanoillanne apuapyytäviä ihmisiä? Voi luoja mitä mulkkuja  ...

Mielestäni ap kasvattaa lastaan hyvin. Toki jotain voisi tehdä toisin, mutta kukapa meistä olisi täydellinen. Minulle tulee lähinnä kuva, että ap on asettanut lapsen käyttäytymiselle epärealistiset odotukset ja siksi kuvaa lapsen negatiivista käytöstä hyvin tarkkaan. Tästä taas syntyy lukijalle kuva mahdottoman huonosta käytöksestä, vaikka kyseessä on enemmänkin tavallinen 3-vuotias. 

Itse sanoisin, että ap:n kannattaa systemaattisesti jatkaa kasvattamistaan. Lapsen ei mielestäni tarvitse mennä hoitoon, koska äiti on kotona. Helpommalla toki voisi päästä, mutta koska hoitoon ei ole oikeaa syytä, jättäisin paikan jollekin oikeasti sitä tarvitsevalle. 

Oma poikani on hyvin tulinen tapaus. On tunneihminen henkeen ja vereen. Suuttuessaan nousee volyymi heti nollasta sataan. Muita lapsia ei koskaan ole lyönyt, mutta minua saattoi lyödä vielä 4,5v ja samoin sisaruksiaan satunnaisesti. 3-vuotiaana se oli vielä päivittäistä. Nyt 5v eikä ole lyönyt tai satuttanut yli puoleen vuoteen. Sen sijaan on oppinut nimittämään tunteitaan. Raivo tulee edelleen hetkessä ja näen hänestä, että on todella vaikea pidätellä sitä, mutta hän on oppinut sen hallitsemaan. Laitoin aina jäähylle toisen satuttamisesta ja sen jälkeen vakava keskustelu mitä olisi voinut tehdä toisin, miksi ei saa satuttaa jne. 

Sanoisin, että se miten lapsi käyttäytyy kylässä, toisten lasten kanssa ja yleensäkin kodin ulkopuolella ilman aikuisen ohjausta, kertoo kasvatuksesta enemmän kuin pienen lapsen käytös kotona. Tiedän lukuisia tapauksia lähiympäristöstämme, jossa lapset ovat näennäisesti hyväkäytöksiä (vanhemmat näin sanoneet), mutta leikeissä syrjitään, saatetaan jopa nimitellä ja lyödä tai rikkoa leluja, ja kun aikuinen tulee paikallle, juostaan karkuun. Se siitä hyvästä kasvatuksesta. 

79 lisää vielä muutaman vinkin.

-Keskity kivaan tekemiseen yhdessä molempien lasten kanssa. Tsemppaa lähes yli-innostuneesti jos lapsi käyttäytyy hyvin sisaruksen kanssa. Kehu miten hyvä isoveli hän on. 

-Opetelkaa jakamista. Älä jaottele leluja sisaruksen ja esikoisen omiin vaan kaikki on yhteistä. Pidä vain kaikista tärkeimmät lelut jokaisen omina, joihin ei saa koskea ilman toisen lupaa. Muu on yhteistä ja niillä on joko osattava vuorotella tai ne lähtee väliaikaisesti pois. 

-Jatka jäähylle laittoa. Meillä se toimii siten, että se rauhoittaa, jonka jälkeen pystyi kertomaan miksi toista ei saa lyödä niin, että lapsi myös oikeasti kuunteli. 

-Palkitse tarroilla tai helmillä hyvästä käytöksestä. Ensin jokaisesta leikkikerrasta, joka sujuu sisaruksen kanssa hyvin (vaikka itse olisitkin mukana). Väljennä aikaväliä vähitellen. Tietystä määrästä saa jonkin pienen palkinnon. Vaikka jäätelön tai muuta vastaavaa.

-Lapsen on opittava odottamaan. Jos sinulla on joku juttu kesken, tee se loppuun ennen kuin menet auttamaan. Opettele myös sanomaan ei jos sinua itseäsi ei vain huvita leikkiä. Voit käyttää vanhemman päiväuniajan siten, että tunnin lueskelet ensin lehteä rauhassa ja lopun aikaa teet yhdessä lapsen kanssa jotakin. Lue kummallekin lapselle erikseen iltasadut niin saa lisää omaa aikaa. 

- Luo perheesseenne jakamisen kulttuuri. Siitä tulee lopulta automaatio eikä lapset enää jatkuvasti kinastele kuka on kenenkin. Osta tarra-arkkeja, lakuja jne. joita sitten vuorotellen saa liimata tai haukata palan. Jos ei halua jakaa, ei myöskään saa omaa palaansa. 

En nyt ehdi lukea koko ketjua, mutta ihan varmuuden vuoksi kysyn: oletko ap varma, ettei lapsellasi ole taustalla jotain fyysista syytä kärttyisyydelleen ja lyhytpinnaisuudelleen? Allergiaa, refluksia, migreeniä, huono näkö/kuulo...?

Kannattaa hetki miettiä tuollaisiakin selityksiä, koska niihin ei millään valtakunnan kasvatuksella voi vaikuttaa, ne pitää hoitaa ensin alta pois.

Kasvatukseen en osaa netitse antaa vinkkejä, koska meillä on vain sinun muutaman virkkeen selvitykset asiasta. Jos tuntuu, että voimat alkavat olla vähissä, kannattaa kertoa neuvolassa ongelmista ja pyytää lähete neuvolapsykologille. Hän osaa panna tutkimusprosessin vireille - taustalla VOI olla jotain erityisyyttä, esim. oman lapseni asperger ilmenee rutiinitarkkuutena ja raivareina, joita hän saa rutiineista poikkeamisista.

Tsemppiä, hyvän äidin merkki on, että hän tunnustaa mahdolliset ongelmat ja hakee niihin aktiivisesti apua.

Ei se, että kiistää kaikki ongelmat ja haukkuu muita, rehellisempiä...

[quote author="Vierailija" time="18.08.2013 klo 22:07"]

Minä olettaisin, että 3-vuotiaalla on jokin asia huonosti, kun käytös on noin huonoa. Meilläkin on "hankala" 3-vuotias. Hän on ollut hankala noin yksivuotiaasta asti. Hyvinä hetkinään hän on äärimmäisen aurinkoinen ja ihana.

Meillä on viisi muutakin lasta, ja tämä kolmevuotias on ainoa jonka kanssa on vaikeaa.

MUTTA: käytösongelmien syy on silti uskomaton: meidän lapsemme ei siedä lehmänmaitoa. En enää edes muista, että miten päädyimme kokeilemaan maidotonta ruokavaliota. Jotain allergiatestejä tehtiin, mutta niissä ei näkynyt mitään.

Jos saamme pidettyä ruokavalion maidottomana, on meillä pieni ja iloinen tyttö. Jos hän saa maitoa tai maitotuotteita vaikkapa kylässä, niin seuraava päivä on helvetillinen.

Maidottoman ruokavalion lisäksi käytämme kolmen minuutin jäähyä selityksineen ja anteeksipyyntöineen pienen terroristin rauhoittamiseen. Emme leiki hänen kanssaan, mutta luemme kirjoja ja sylittelemme paljon. Jos hän haluaa olla sylissä, niin silloin hän saa olla. Elämä alkaa oikeasti jo pikkuhiljaa sujua tämän lapsen kanssa, ja se on uskomattoman ihanaa!

[/quote]

Iso peesi tälle lainaamalleni kirjoitukselle.

Meidän esikoinen sai pienenä rajuja raivareita ja elämä oli yhtä huutamista ja kinaamista. Me vanhempina oltiin todella lujilla. Kunnes tajuttiin lapsen ollessa 2v  että aina pähkinöitä syötyään kaksi tuntia myöhemmin lapsi kehitti tunnin raivarin ihan mistä pikkuasiasta tahansa. Kirjattiin tarkkaan lapsen syömiset ja olo. Löydettiin ruoka-aineet jotka eivät sopineet lapselle ja yhtäkkiä meillä asustikin aurinkoinen ja helppo lapsi. Ei raivareita, ei jatkuvaa kitinää ja marmatusta jne.

Tietenkään kaikkia kitinöitä ja raivoamisia ei syytetä ruuasta. Ja aina testataan useampaan kertaan että nähdää aiheuttaako joku ruoka tosiaankin ongelmia. Myöhemmin on tehty lapselle tk:ssa allergiatestit ja samat ruoka-aineet sielläkin näkyi positiivisina tuloksina mitä oli löydetty ihan vaan seuraamalla lapsen käytöstä kotona ja syömisiä.  Mitään muuta allergiaoiretta ei tällä lapsella ole kuin käytöshäiriöt.

Meillä esikoinen on jatkuvastui huonotuulinen jos syö päivittäin jotain sopimatonta. Sitten kun ruokavalio on kunnossa niin lapsi on ihan tavallinen kunnes syö jotan sopimatonta ja 15 min-2 tuntia siitä alkaa huono olo. Tuohon huonoon oloon auttaa onneksi antihistamiini kohtuullisesti eli raivarit loppuvat kun antihistamiini alkaa vaikuttaa.

Ruokavalioa on rankka pitää ja varsinkin kun se välillä muuttuu mutta kun palkintona on hyvinvoiva lapsi niin se kyllä kannattaa !!

Jos lapsella on kokoajan huono olo voisiko taustalla olla joku diagnosoimaton sairaus ?

Mieleeni tulee

- Refluksi. Luin jutun kiukkuisesta 8v pojasta jolle aloitettiin kokeiluksi refluksi lääkitys ja ekana aamuna lääkkeiden aloituksen jälkeen lapsi oli kysynyt äidiltään etteikö kurkkua aina kurista, rintaa paina ja suussa maistu pahalle kun herää. Aikaisemmin oli ollut näin joten lapsi ei osannut kertoa että hänellä on jotain vaivaa koska ei ollut koskaan elänyt ilman vaivojaan.

- Allergiat niistä olikin jo muutama kertonut

- Korvien kipu. Meillä oli yhdellä lapsella korvien ilmastoitumisongelma. Lapsi valitti noin 3-4v iässä korvien naksumista ja niiden tuntuvan oudolta. Huomattiin että aina jos lapselle annettiin särkylääkettä lapsi oli hyväntuulinen ja nukkui hyvin mutta ilman sitä lapsi oli kiukkuinen, nukkui huonosti ja raivosi sekä itki herkästi. Onneksi saatiin lääkäri putkittamaan lapsen korvat ja putkituksen jälkeen lapsi alkoi samantien leikkiä iloisena koska korvien kipu loppui heti siihen putkitukseen. Toki putkitus jouduttiin uusimaan monesti putkien lähdettyä.

- Korvissa vaikkua. Yksi lapsi meillä kerää korviin vaikkua. Pakko laittaa Ceridal öljyä viikoittain korviin tai muuten vaikku tukkii korvat ja lapsi kiukkuaa ja itkeskelee huonoa oloaan.

Tyypillisesti näitä kipujaan lapsi hallitsee paremmin esim. kerhossa ym. paikassa missä on paljon jännää tekemistä ym. Kotona lapsi muutenkin uskaltaa olla enemmän oma itsensä ja näyttää myös kipunsa joten siksikin vinkkaisin ap:ta miettimään myös mahdollista fyysistä syytä lapsen käytökseen.

Ap:n tilanteessa miettisin lapsen nukkumiset, ruokailut, mahdolliset ihottumat jne. Ehkä koettaisin 2 vuorokautta särkylääkkeitä ohjeen mukaan ja seuraisin vaikuttaako tilanteeseen, jos lapsi voi selkeästi paremmin särkylääkettä saatuaan käyttäisin vaikka yksityisellä lastenlääkärillä missä voitaisiin selvittää mikä voisi olla vialla. Ruokavalioon kanssa kiinnittäisin huomiota eli seuraisin onko ruuilla vaikutusta vointiin.  Ruokien kanssa tekisin niin että kirjaisin kaiken mitä lapsi syö tarkasti ylös ja miten lapsi voi. Koettaisin huolehtia että lapsi söisi vaihtelevasti mutta yksinkertaisia ruokia. Siis ei joka päivä ketsuppia ja appelsiinimehua jne vaan niin että muutamana päivänä lapsi söisi enemmän tietyn tyyppisiä yksinkertaisia ruokia ja sitten vaihtaisin käytössä olevia ruoka-aineita eriksi muutaman päivänä ajaksi jne. Eli näksisi onko sillä vaikutusta mitä lapsi syö. Jos on niin sitten alkaisikin iso salapoliisioperaatio etsiä se sopiva ruokavalio ja kokeilla siihen sitten asia kerrallaan ruoka-aineita.