Oireileva 3v., väsyneet vanhemmat

[quote author="Vierailija" time="18.08.2013 klo 13:53"]

Mä en välttämättä usko päivähoidon auttavan. Eikö parempi olisi, että sulla olisi oma harrastus, tapaisit omia ystäviäsi? Tekisit säännöllisesti jotain lapsista riippumatonta? 

[/quote]

Niinhän minä teenkin, mutta olen jo niin väsynyt, tämä tilanne on kestänyt niin kauan, että en enää näytä virkistyvän tarpeeksi näistä pienistä pausseista. Eikä meillä ole tukiverkkoja tarpeeksi että voisin tätä kovin paljon muutenkaan toteuttaa.

ap

[quote author="Vierailija" time="18.08.2013 klo 14:02"]

[quote author="Vierailija" time="18.08.2013 klo 11:42"]

[quote author="Vierailija" time="18.08.2013 klo 08:54"]

[quote author="Vierailija" time="18.08.2013 klo 08:44"]

[quote author="Vierailija" time="18.08.2013 klo 08:34"]

No voi nyt uusavuttomuus taas sentään... ELi käyttäytyipä lapsesi miten tahansa, hän saa vähän lässyn lässyä ja huomiota päälle, ja se todennäköisesti vielä hyvin pieni/paremmin käyttäytyvä lapsi jää paitsioon?

Ja itse et huomaa tässä kuviossa yhtään mitään syytä poikasi käytökseen?

No sehän on se, että olet kasvattanut siellä pikku diktaattorin, joka on kokenut, että koko maailma pyörii hänen ympärillään, koska teidän perheessä se pyörii.

Jos laitat lapsesi tuossa tilanteessa päiväkotiin, on hyvin todennköistä, että ongelmakäytös iltaisella vain pahenee, ellei päiväkodissa satu sitten olemaan todellisia huippuammattilaisia. Tosin vanhempina vaikutatte juuri sellaisilta, joilta löytyy vaatimusta joka suuntaan sen oman lapsen suhteen, koska HÄN on se YKSILÖ siellä päiväkodissakin, viis muista.

Ai että mitä sun pitäisi tehdä? No laittaa se lapsi oikeaan asemaan tässä maailmassa. Huonolla käytöksellä ei saa mitään hyvää, ei edes sitä lässyn lässyn-huomiota. Kun lapsi satuttaa sisarustaan, kiinnität kaiken huomion siihen sisarukseen, ja käännät satuttajalle selän. Kun lapsi kitisee ja narisee, hän ei saa sillä yhtään mitään, kuten ei raivoamallakaan. Lego-torni lähtee kaapin päälle, ja palaa sieltä sitten kun on rauhoituttu ja pyydetty sitä nätisti alas. Äiti auttaa, kun sitä osataan pyytää nätisti. Ja raivota saa, kunhan ei satuta ketään tai riko mitään. Jos meinaa mennä sellaiseksi, täysin neutraali puuttuminen asiaan.

Lapsesi on tuollainen teidän oman kasvatuksenne ansiosta. Te annatte huonolle käytökselle palkinnon. Lopettakaa se, ja alkakaa palkita hyvä käytös aina kymmenkertaisesti ( aloittakaa tosi pienestä, kiittäkää ja kehukaa kaikesta ihan hölmöstäkin neutraalista/hyvästä), niin kas, teillä on kohta aivan erilainen lapsi.

[/quote]

Yritin selittää että teemme jo näin ja puutumme hänen huonoon käytökseen jäähyllä joka kerta. Ja hän saa tavallista positiivista huomioita kun käyttäytyy hyvin mutta en tietenkään suostu auttamaan jos raivoaa. Ja nätisti pitää pyytää.  Emme ole huonoja kasvattajia vaikka täällä palstalla on aina vanhempien vika ja lapsen käytös on heidän syytään. 

ap

[/quote]

Ja nyt kysymys on edelleen siitä HUOMIOSTA, se jäähykin on huomiota. Ja itse sanoit heti aloituksessa, että et keksi mitään muuta apua kuin vielä lisää huomiota lapselle, joka jo saa sitä koko ajan ja kitisee silti. Eli et tajua, että hommanne ei toimi, ja lisähuomio ei sitä selvästikään enää millään lailla  auta. Nyt sitten vastavetona olet viemässä pojan päiväkotiin"rangaistukseksi". Ja vielä selität kuinka hyvä kasvattaja olet???

[/quote]

Tähän vaan kommentoin että poika saa oman aikansa silloin kun sisko nukkuu kahden tunnin päiväunensa eli se aika on väkisinkin omaa aikaa isoveljelle. Loput aikaa leikimme puuhaamme kaikki yhdessä ja yritän tukea sisarten yhdessä leikkimistä.

En tietenkään tarkoittanut että lisähuomio auttaa käytösongelmiin mutta kaiken lukemani mukaan se on hyvä keino lievittää sisarten välistä mustasukkaisuutta. Ja lapseni on väkivaltainen vaan siskonsa kanssa, ei muita lapsia kohtaan eli tässä on selvästi jonkinlaisesta mustasukkaisuudesta kysymys.

Jäähy on nimenomaan huomion poistamista. Lapsi laitetaan tuolille istumaan toisee huoneeseen ja miettimään mitä oli tehnyt ja rauhoittumaan. Kolme minuuttia ikänsä mukaan. Sillä aikaa en reagoi millään tavalla häneen ja lohdutan siskoa. Sitten hänen pitää pyytää anteeksi. Olen kyllä myös muutakin kokeillut esimerkiksi lelujen poisottoa ja sitä käytetetään pienempiin "rikoksiin". Kitinääkään en huomioi enkä ole koskaan huomioinut, hän vaan on kitsevää sorttia. En tietenkään lähetä lasta jokaisesta asiasta jäähyyn. Jäähy tulee siskon satuttamisesta ja silloin huomio kääntyy 100% siskoon jota sattui. Mielestäni johdonmukaista.

Silti, huono käytös ja tyytymättömyys jatkuu. Olen puhunut asiasta neuvolassa, selittänyt kuinka toimin ja neuvolan mielestä toimin oikein ja pitä vaan jatkaa samaan tyyliin mutta kun käytös ei muutu eikä parane, tätä on nyt jatkunut vuoden verran ja alkaa olla vitsit vähissä. Päivähoitoon meno ei tietenkään ole "rangaistus" vaan tapa saada pojalle energian purkamispaikka ja ikäistään leikkiseuraa jossa hän voisi oppia esimerkillä käyttäytymään paremmin. Ainakin viihtyy kerhossa ja osa-aikainen päivähoito ei paljoa siitä eroa. (Miksi pk on aina huono vaihtoehto ja kerho hyvä vaikka ajan kannalta se on sama? Meidän lähellä on esimerkiksi yksityinen pk jossa ryhmät ovat paljon pienemmät kun kerhossa.)

ap

[/quote]

Itse varmaan tuossa kohtaa jo sanoisin sille 3-v riiviölle, että nyt riittää, että tästä eteenpäin sen minkä siskolleen tekee, siinä saa maistaa omaa lääkettään. Kokeilla miltä tuntuu kun purraan, tönitään, satutetaan. Yleensä loppuu saman tien, kun huomaa, ettei voikaan olla vaan mulkku, vaan siitä on oikeasti seuraamuksia.

[/quote]

Ok eli välkky kun itse olet ehdotat lainvastaista väkivaltaa, sillä esimerkillä varmasti saa paremman tuloksen.

[quote author="Vierailija" time="18.08.2013 klo 13:58"]

[quote author="Vierailija" time="18.08.2013 klo 12:51"]

Minultakin ymmärrystä ap:lle. Olet saanut täällä roskaa niskaasi... Minulla on 3 lasta, kaksi helppoa ja yksi vaativa. On niin helppoa moittia johdonmukaisuudesta yms. Kaikki eivät tiedä, että kaikki keinot eivät toimi kaikilla lapsilla. Esim. moni haastava lapsi menee entistä enemmän kierroksille, ja raivo ja lapsen hätä itsensä kanssa vaan kasvaa jäähyistä yms.

Meillä jäähyt eivät ole olleet käytössä, vaan haastava lapsi on välillä kyllä nostettu rauhoittumaan, mutta ihan hetkeksi. Ainoa keino mikä tuntuu toimivan, on KUUNTELU, ja ymmärtäminen, ja samanaikaisesti säännöistä kiinnipitäminen. Ainakin meidän lapsi on perustyytymätön. Ollut sitä jo pikkuvauvasta lähtien, ja on edelleen 7-vuotiaana. On vanhemmille rasittavaa, mutta tällainen lapsi nyt vaan on meille annettu :) Toki etsin myös omia kipukohtiani, esim. kyselen itseltäni, miksi tämä haastava ottaa itseäni niin päähän välillä.

Perustyytymättömyys ilmenee mm siten, että herää aina "väärällä jalalla". Jo vauvana heräsi aina happamana, ei iloisena, kuten vauvat yleensä. Edelleen lapsi on monesta asiasta tyytymätön ja on tosi rankkaa, kun mikään tekeminen ei ole lapsesta kivaa. Kavereiden kanssa kyllä viihtyy aina.

Itse en olisi jaksanut, jos tämä (keskimmäinen) lapsi ei olisi ollut päiväkodissa. Hän oli päiväkodissa kun kuopus syntyi ja jatkoi siellä myös vauvan synnyttyä. Lapsi rakastaa päiväkotiaan ja minä toden totta tarvitsen taukoa lapsesta.

Minä en ymmärrä sitä, että tarjotaan jotain kerhoa ikään kuin päiväkotia parempana vaihtoehtona. Päiväkoti on systemaattisempaa, opettajat koulutetumpia ja heillä on paljon enemmän resursseja toimia haastavan lapsen kanssa. Päiväkodista saat myös perspektiiviä lapsesi käytökseen ja neuvoja kotiin. Tämä on ainakin oma kokemukseni. Joten, jos olet hyvin väsynyt lapsesi kanssa, niin laittaisin kokopäivähoitoon vaikka 3 päivää viikossa. Lähes kaikki lapset viihtyvät päiväkodissa jo tuossa iässä ja joka tapauksessa kaipaavat päivittän leikkikavereita, jota vauvasta ei valitettavasti vielä ole.

Älä tunne huonoa omaatuntoa.

[/quote]

Kiitos paljon vastauksesta. Olen kovin väsynyt ja tarvitsen taukoa ollakseni jatkossa hänelle jaksava ja johdonmukainen äiti. Toit esiin hyvän huomion että teilläkään kaikki lapset eivät ole tällaisia vaikka asuvat samassa kodissa eli syy ei voi olla teissä vanhemmissa, jotkut lapset vaan ovat haastavia. Ei siihen välttämättä tarvita mitään kasvatusvirhettä tai muuten paskaa vanhemmuutta että lapsen käytös on huonoa.

Taidan todellakin ruveta etsimään hyvää osa-aikaista hoitopaikkaa lapselle. :)

[/quote]

Mä  taas en millään ymmärrä, miten ihmiset muka ovat niin tyhmiä, että kuvittelevat edes lähtökohtaisesti, että kaikkia lapsia voi kasvattaa samalla tavalla. Eihän me aikuisetkaan olla samasta muotista, ei tietenkään lapsetkaan ole.

Samat säännöt pitää tietysti kaikilla olla, mutta miten saa lapsen niitä noudattamaan, kas siinä ne kasvatustaidot punnitaan.

Mä en muuten ymmärrä sitäkään, mikä siinä on niin vaikeaa myöntää, että omassa toiminnassakin voisi olla jotain vikaa. En mä ainakaan kuvittele olevani täydellinen kasvattaja, ja olen aina valmis muuttamaan omia toimintatapojani, jos vanhat tavat selvästikään eivät toimi.

Sitäkään mä en ymmärrä, miksi lapsille pitäisi koko ajan esittää jotain vain yhdessä tunnemoodissa elävää robottia? Kyllä jo aika pienelle lapselle voi opettaa myös sitä, että hänen käytöksensä vaikuttaa muihin ihmisiin, myös omiin vanhempiin. Totta kai aikuisella pitää olla pidempi pinna kuin lapsella, mutta ei sitä mitä tahansa tarvitse kestää.

Sitäkään en ap:n teksteistä tajua, että jos hän tietää lapsensa hyökkäilevän koko ajan siskonsa kimppuun, miksi antaa sen tapahtua? Pitää sille isommalle vähän aikaa todella tiukkaa kuria sen kimppuun käymisen suhteen, eli niin että lupaa kysymättä ei mene edes lähelle, tai jos on menossa, puuttuu heti ja menee mukana katsomaan mitä tapahtuu. Se kun on oikeasti lastensuojeluasia, jos sisarus koko ajan pääsee satuttamaan pienempää. Ja se jos mikä on sitä huonoa vanhemmuutta. Jos et pysty lopettamana käytöstä, on velvollisuutesi sitten estää se tavalla tai toisella.

[quote author="Vierailija" time="18.08.2013 klo 14:27"]

[quote author="Vierailija" time="18.08.2013 klo 14:02"]

[quote author="Vierailija" time="18.08.2013 klo 11:42"]

[quote author="Vierailija" time="18.08.2013 klo 08:54"]

[quote author="Vierailija" time="18.08.2013 klo 08:44"]

[quote author="Vierailija" time="18.08.2013 klo 08:34"]

No voi nyt uusavuttomuus taas sentään... ELi käyttäytyipä lapsesi miten tahansa, hän saa vähän lässyn lässyä ja huomiota päälle, ja se todennäköisesti vielä hyvin pieni/paremmin käyttäytyvä lapsi jää paitsioon?

Ja itse et huomaa tässä kuviossa yhtään mitään syytä poikasi käytökseen?

No sehän on se, että olet kasvattanut siellä pikku diktaattorin, joka on kokenut, että koko maailma pyörii hänen ympärillään, koska teidän perheessä se pyörii.

Jos laitat lapsesi tuossa tilanteessa päiväkotiin, on hyvin todennköistä, että ongelmakäytös iltaisella vain pahenee, ellei päiväkodissa satu sitten olemaan todellisia huippuammattilaisia. Tosin vanhempina vaikutatte juuri sellaisilta, joilta löytyy vaatimusta joka suuntaan sen oman lapsen suhteen, koska HÄN on se YKSILÖ siellä päiväkodissakin, viis muista.

Ai että mitä sun pitäisi tehdä? No laittaa se lapsi oikeaan asemaan tässä maailmassa. Huonolla käytöksellä ei saa mitään hyvää, ei edes sitä lässyn lässyn-huomiota. Kun lapsi satuttaa sisarustaan, kiinnität kaiken huomion siihen sisarukseen, ja käännät satuttajalle selän. Kun lapsi kitisee ja narisee, hän ei saa sillä yhtään mitään, kuten ei raivoamallakaan. Lego-torni lähtee kaapin päälle, ja palaa sieltä sitten kun on rauhoituttu ja pyydetty sitä nätisti alas. Äiti auttaa, kun sitä osataan pyytää nätisti. Ja raivota saa, kunhan ei satuta ketään tai riko mitään. Jos meinaa mennä sellaiseksi, täysin neutraali puuttuminen asiaan.

Lapsesi on tuollainen teidän oman kasvatuksenne ansiosta. Te annatte huonolle käytökselle palkinnon. Lopettakaa se, ja alkakaa palkita hyvä käytös aina kymmenkertaisesti ( aloittakaa tosi pienestä, kiittäkää ja kehukaa kaikesta ihan hölmöstäkin neutraalista/hyvästä), niin kas, teillä on kohta aivan erilainen lapsi.

[/quote]

Yritin selittää että teemme jo näin ja puutumme hänen huonoon käytökseen jäähyllä joka kerta. Ja hän saa tavallista positiivista huomioita kun käyttäytyy hyvin mutta en tietenkään suostu auttamaan jos raivoaa. Ja nätisti pitää pyytää.  Emme ole huonoja kasvattajia vaikka täällä palstalla on aina vanhempien vika ja lapsen käytös on heidän syytään. 

ap

[/quote]

Ja nyt kysymys on edelleen siitä HUOMIOSTA, se jäähykin on huomiota. Ja itse sanoit heti aloituksessa, että et keksi mitään muuta apua kuin vielä lisää huomiota lapselle, joka jo saa sitä koko ajan ja kitisee silti. Eli et tajua, että hommanne ei toimi, ja lisähuomio ei sitä selvästikään enää millään lailla  auta. Nyt sitten vastavetona olet viemässä pojan päiväkotiin"rangaistukseksi". Ja vielä selität kuinka hyvä kasvattaja olet???

[/quote]

Tähän vaan kommentoin että poika saa oman aikansa silloin kun sisko nukkuu kahden tunnin päiväunensa eli se aika on väkisinkin omaa aikaa isoveljelle. Loput aikaa leikimme puuhaamme kaikki yhdessä ja yritän tukea sisarten yhdessä leikkimistä.

En tietenkään tarkoittanut että lisähuomio auttaa käytösongelmiin mutta kaiken lukemani mukaan se on hyvä keino lievittää sisarten välistä mustasukkaisuutta. Ja lapseni on väkivaltainen vaan siskonsa kanssa, ei muita lapsia kohtaan eli tässä on selvästi jonkinlaisesta mustasukkaisuudesta kysymys.

Jäähy on nimenomaan huomion poistamista. Lapsi laitetaan tuolille istumaan toisee huoneeseen ja miettimään mitä oli tehnyt ja rauhoittumaan. Kolme minuuttia ikänsä mukaan. Sillä aikaa en reagoi millään tavalla häneen ja lohdutan siskoa. Sitten hänen pitää pyytää anteeksi. Olen kyllä myös muutakin kokeillut esimerkiksi lelujen poisottoa ja sitä käytetetään pienempiin "rikoksiin". Kitinääkään en huomioi enkä ole koskaan huomioinut, hän vaan on kitsevää sorttia. En tietenkään lähetä lasta jokaisesta asiasta jäähyyn. Jäähy tulee siskon satuttamisesta ja silloin huomio kääntyy 100% siskoon jota sattui. Mielestäni johdonmukaista.

Silti, huono käytös ja tyytymättömyys jatkuu. Olen puhunut asiasta neuvolassa, selittänyt kuinka toimin ja neuvolan mielestä toimin oikein ja pitä vaan jatkaa samaan tyyliin mutta kun käytös ei muutu eikä parane, tätä on nyt jatkunut vuoden verran ja alkaa olla vitsit vähissä. Päivähoitoon meno ei tietenkään ole "rangaistus" vaan tapa saada pojalle energian purkamispaikka ja ikäistään leikkiseuraa jossa hän voisi oppia esimerkillä käyttäytymään paremmin. Ainakin viihtyy kerhossa ja osa-aikainen päivähoito ei paljoa siitä eroa. (Miksi pk on aina huono vaihtoehto ja kerho hyvä vaikka ajan kannalta se on sama? Meidän lähellä on esimerkiksi yksityinen pk jossa ryhmät ovat paljon pienemmät kun kerhossa.)

ap

[/quote]

Itse varmaan tuossa kohtaa jo sanoisin sille 3-v riiviölle, että nyt riittää, että tästä eteenpäin sen minkä siskolleen tekee, siinä saa maistaa omaa lääkettään. Kokeilla miltä tuntuu kun purraan, tönitään, satutetaan. Yleensä loppuu saman tien, kun huomaa, ettei voikaan olla vaan mulkku, vaan siitä on oikeasti seuraamuksia.

[/quote]

Ok eli välkky kun itse olet ehdotat lainvastaista väkivaltaa, sillä esimerkillä varmasti saa paremman tuloksen.

[/quote]

Siltäkö tässä tapauksessa näyttää? Ihan oikeasti? Eikö sitä esimerkkiä ole jo vuosi tuossa näytetty, eikä mikään ole muuttunut?

Joskus pitää käyttää omaa järkeään ja oikeasti suojella sitä pientä ja avutonta isommalta ja aivottomalta. Paitsi jos oikeasti nauttii siitä, että pikkulapsi saa jatkuvasti isommalta pataansa.

[quote author="Vierailija" time="18.08.2013 klo 14:00"]

[quote author="Vierailija" time="18.08.2013 klo 13:53"]

Mä en välttämättä usko päivähoidon auttavan. Eikö parempi olisi, että sulla olisi oma harrastus, tapaisit omia ystäviäsi? Tekisit säännöllisesti jotain lapsista riippumatonta? 

[/quote]

Kirjoittaja nro 20 vastaa. Mulla se ei ollenkaan muuta tilannetta, että käyt välillä pois kotoa. Ei ollenkaan. Minulla on oma rakas harrastus, tätä nykyä vain käy niin, että mietin sielläkin kotitilanteita jatkuvasti, koska kotona olo on käynyt todella raskaaksi. Minulla on ystäviä ja harrastus, se ei muuta sitä tosiasiaa, että kotona tilanne on sietämätön. Usein kun lähden kotoa jonnekin, siellä on joko juuri ollut tai on parhaillaan ns. tilanne päällä. Harrastukseen lähtiminen ja siellä oleminen on todella mieltä ylentävää tällöin... 

Samoin töissä käyminen. Usein lähden töihin itkien ja itken uudelleen lähes tulkoon heti kotiin tultuani. Yleensä en ole edes mikään itkijä. Kymmenen vuoden koettelemus on vain katkaissut kamelin selän.

En tiedä, taidan vängätä rautalangasta tätä asiaa. Se ei vaan ihan oikeasti tunnu ihmisille aukeavan, jos sitä ei ole itse kokenut. Mieheni kanssa olen monesti jutellut, että jos tämä huonosti käyttäytyvä olisi joku muu kuin oma lapsi, olisin hankkiutunut kyseisesti ihmissuhteesta eroon jo aikapäiviä sitten.

[/quote]

Sinulla näyttää olevan todellaa rankkaa. :( Ja on ollut paljon kauemman aikaa kun meillä.

Minäkin olisin valinnut erilaisen lapsen. Yritän kuitenkin nähdä hänen hyvät puolensa ja keskittyä niihin hyviin hetkiin, vaikka kuinka vähän niitä olisikin.

Totta että kun olen ulkona pitää melkein vetää perskännit baarissa että ei koko aikaa ajattele mitä siellä kotona tapahtuu. Tuntuu myös vähän urpolta jättää myös kovin väsynyt mies sinne yksin tappeluja erottamaan.

ap

Nyt on vähän ärähdettävä, kun moni täällä vastailee mutulla ja luulee sen perusteella olevansa päteviä neuvomaan. Minä ammattikasvattajana, erityistukes vaatineen lapsen vanhempanan ja kerhotomintaan ja päivähoitoon hyvin perehtyneenä korostan, että

1) kerhon vetäjillä ei ole sellaista koulutusta, tietoa tai taitoa, jolla ohjataan ja kehitetään erityislasta. Toiminta perustuu tssapäistämiseen, kaikki tekevät samaa ja samaan tahtiin, kehitystä ei pystytä eikä kyetä seuraamaan kokonaisvaltaisesti

2) kerhotoimintalla ei ole lapsen kasvun ja kehityksen tukevaa tarkoitusta eikä muutamassa tunnissa saada mitään ratkaisevaa aikaan.

3) päiväkodissa tilanteet vaihtuvat, on osattava liikkua ryhmässä ja esimerkin voima on valttia. Sitä kasvatusta ja kehitystä tapahtuu juuri näissä perushoivan asioissa, kun esim. ruokaillessa opitaan, miten odotetaan ruokaa, syödään ja kiitetään. Näissä tilanteissa lapsi oppii, minkälaista käytöstä häneltä odotetaan,  mitä tapahtuu, kun joku rikkoo sääntöjä jne. 

4) suurin osa lapsista tuodaan klo 9 mennessä ja lapsia aletaan hakea klo 15 tienoilla. Lapset oppivat nopeasti, kuka ei käy perjantaisin ja kuka hartaan aina välipalan jälkeen. Useimmat haetaan klo 15-17 välisena aikana ja tuodaan klo 7-9 välisenä aikana. Normaalissa päiväkodissa ei ole kuin 1-2 lasta, jotka poikkeavat tästä.

Lapsi hyötyy säännöllisestä toiminnasta ryhmän jäsenenä, äiti saa levättyä ja sisko vahvistettua itsetuntoa. Ammattimaisessa seurannassa lapsen ongelmakohdat saadaan kartoitettua ja niille hankittua apua. Toki iltaisin on kotonakin jaksettava olla johdonmukainen ja näille vapaapäiville luotava selkeä rytmi, joka noudattaa päiväkodin eytmiä. Parasta on kuitenkin se, että lapsi saa kokemuksia muista aikuisista, sekä jyväksyntää että toruja muiltakin kuin äidiltä. 

Sitä en ymmärrä miksi kiellät lasta raivoamasta. (Sanoit että jos lapsen kitibä ja raivo yltyy liiaksi varoitat ensin ja sitten otat lelun pois). Sano sille että huuda vaan se helpottaa. Sua selvästi harmittaa kovasti. Tossa sulle tyyny, hakkaa sitä nyrkillä tai vaikka lattiaa jos se auttais. 

[quote author="Vierailija" time="19.08.2013 klo 14:03"]

Mutta eihän ap:n lapsessa pitänyt olla mitään vikaa, ja muualla kuin kotona käyttäytyy. Voiko asperger esim. olla noin valikoiva? Diagnosoidut ongelmat ovat erikseen, ja niihin voi päiväkotikuntoutus olla paikallaan, mutta ymmärsin ettei tässä nyt ollut siitä kyse.

[/quote]

En diagnosoi ap:n lasta netitse. Hänen lapsensa ei ole ollut missään tutkimuksissa, joten kukapa tietää, mistä ongelmat johtuvat.

Asperger-diagnoosia erittäin harvoin annetaan vielä kolmevuotiaille, omanikin sai sen vasta nelivuotiaana. Kolmevuotiaat eivät - siis normaalitkaan - välttämättä vielä hallitse esim. vastavuoroista leikkiä, joten erot ns. normaaleihin lapsiin voi johtua muustakin kuin autismikirjosta. Sen sijaan neurologinen poikkeavuus voi tuonikäisellä ilmetä vaikkapa siinä, että lapsi on todella herkkä hermostumaan pienistäkin rutiinipoikkeamista. As-lapsi hakee turvaa ja logiikkaa kaoottiseksi kokemaansa sosiaaliseen kanssakäymiseen rutiineista eli kun esim. sisarus tekee jotain yllättävää, saattaa hepuloida.

Aikuisten kanssa as-lapsi toimii yleensä hyvin, koska aikuiset huomaamattaan sopeutuvat assin rutiineihin. Samanikäiset lapset eivät.

Meidän muksu oli ja on hiljainen ja syrjäänvetäytyvä vieraiden parissa. Osaa siis tavallaan käyttäytyä hyvin, mutta vetäytyy henkisesti omiin maailmoihinsa, eli ei ota kontaktia eikä jutustele kuin kysyttäessä.

Toisin sanoen asperger ei häviä välillä mihinkään, mutta se ilmenee eri tilanteissa eri tavalla.

Tämä siis vastauksena kysymykseesi, en väitä, että ap:n lapsella on aspergeria tai muutakaan neurologista sairautta. Mutta VOI olla.

Ja hei: myös temperamentiltaan haastaville lapsille voi toimia loistavasti osapäiväinen päivähoito. Kyse ei siinäkään ole mistään "helpolla pääsemisestä" tai "lapsesta eroon hankkiutumisesta", vaan ihan lapsen parhaasta: lapsi oppii ottamaan ryhmän muita ihmisiä huomioon, oppii leikkitaitoja ja saa ystäviä, äiti saa hetken kerätä voimiaan.

Ei se päivähoito siten ole mikään piru - vaikka alle kolmivuotiaiden kohdalla kannatankin kotihoitoa.

(95)

Ap palaa aiheeseen.

Kiitos kaunis kaikille asiallisesti kysymykseeni vastannaille ja myötätunnosta haastavien lasten vanhemmilta ja muilta jotka ovat tähän asiaan oikeasti perehtyneet. Täällä palstoilla liikkuu paljon ihmisiä jotka yrittävät purkaa pahaa oloansa muita mollaamalla ja tiesin sen. Tiedän kuitenkin että en ole huono äiti, olen kasvattanut lapseni niin hyvin kun olen voinut, rajoilla ja rakkaudella. Vaikka en ole täydellinen eikä kukaan ole (eivät edes nuo mollaavat av mammat :)), tiedän että en ole tehnyt mitään suoranaisesti väärin että lapseni käyttäytyy näin kotona. Olen ollut johdonmukainen, jämäkkä, ja periksiantamaton jokaisen käytösongelman edessä ja kokeillut kaikkea mahdollista rankaisukeinoa josta olen kuullut ja lukenut, paitsi teitysti ne selkäsauna ohjeet, kun en kato oikein usko pienten lasten lyömiseen. Olen ylpeä siitä että lapseni osaa käyttäytyä muualla kun kotona. Olen siis tehnyt jotain oikein.

Silti meillä on tämä pulma ja olen tullut siihen päätökseen että päivähoitoa olisi hyvä kokeilla jos se vaikka auttaisikin. Puhuin jo neuvolan ja lastenpsykiatritutun kanssa tästä ajatuksesta ja olivat samaa mieltä. Ja joo, sanokaa vaan että säilön lapseni vaan muualle kun en viitsi häntä kasvattaa, mutta ajattelen oikeasti hänen parastaan tekemällä näin. Ja minä saan levätä ja sisko saa rauhassa kehittyä. Katkaisemme tämän kierteen tähän.

Hyvin kun sattui sai paikan heti yksityisestä pk:sta jossa oli vielä paikkoja tyhjänä syksyksi. Todella pienet ryhmät (6 lasta, 2 lastentarhanopettajaa) ja laadukkaalta vaikuttavaa toimintaa. :) 

Aion palata tähän ketjuun ihan huvin vuoksi parin kuukauden päästä ja kertoa miten tässä kävi. Jos joku vaikka saman asian kanssa kamppailee. :)

[quote author="Vierailija" time="19.08.2013 klo 13:59"]

Ap hyvä. Ennakoi tilanteet. Kun lapset leikkivät, kehu esikoista pienemmästäkin, esim. kiitos kun annoit siskon lukea rauhassa kirjaa. Kehu siis ihan normaalistakin toiminnasta. Siirrä lapsi pois jo ENNEN kuin ehtii lyödä, vaihda tekemistä. 

Jotain se lapsi hakee huonolla käytöksellään, ja ehei, se ei ole päiväkoti mikä on hakusessa. Huono käytös on ilmeisesti lapselle palkitsevaa teidän perheessä. Käännä kelkka ja ala palkita postiivisuudella positiivisesta, sen suuntaisesta käytöksestä jota odotat. Eli suomeksi, opeta lapsellesi toisenlaiset käytöstavat. Ne pitää kuule opettaa, ei ne itsestään pulpahda kolmevuotiaan mieleen. Tee siitä hyvästä käytöksestä tavoiteltaa ja lapselle palkitsevaa.

Ja tästä sä et nyt tykkää, mutta kasvatus vie vanhemman voimia ja aikaa. Se raastaa hermoja ja vie uupumuksen partaalle. Mutta se on vain tehtävä. Tai muuten sulla on käsissäsi oireileva teini. Ja sitä ei sitten saakaan enää päiväkotiin.

[/quote]

Tässä on taas vastaus, josta näkee, ettei olla oltu lähelläkään haastavan lapsen kasvatusta. haastava lapsi on negatiivinen ja jopa raivoissaan aina, vuosia ja säännöllisesti, jatkuvasti, vaikka miten antaisi positiivista palautetta pienistäkin asioista jne jne. Luuletteko, etteivät haastavien lasten vanhemmat ole yhtälailla niitä kasvatusoppaita lukenee ja niden neuvoja toteuttaneet?!

Ja luvalla sanoen, on ihan  eri asia, että kasvatus vie voimia ja aikaa ja äärirajoille, kuin se, että se vie lataamoon. Jonkun lapsen kanssa sitä voi ihan todella mennä niin väsyksiin, ettei sillä ole enää mitään tekemistä arkipäivän voimien menemisellä. Sellainen helpottaa, kun pääsee illalla lenkille ja nukkuu yöunet päälle. Kun on liian väsynyt, ei keho ja mieli rauhoitu enää mistään.

Mutta turha tätä on selittää sellaiselle, joka ei ole sitä itse kokenut.

99:lle: Kyllä vaan monella on juuri noin, pitää kestää vaan se "huippu" vuosien rääkin jälkeen ja ottaa voitto lapsesta. Parin oman lapsen kohdalla on tuntunut juuri tuolta, että en kestä enää päivääkään. Itku kurkussa. Mutta oon kyllä itsepäinen luonnekin, joten jostain vaan tulee se "raivo", että päättää olla antamatta periksi tilanteelle.

Ap on pyörinyt liikaa lapsen ympärillä. Näytä sille tavalla tai toisella kuka määrää kaapin paikan. Ootko ärjynyt vielä ikinä? Vois alkaa mennä karjumisellakin paremmin perille, että on toteltava.

Lopeta se neuvottelu ja viilipyttymäinen kukkahattuilu, järeämmät konstit käyttöön ja luulot pois, näytä että oot tosissasi. Meillä on auttanut.

Mutta, muistan, että juurikin kurssi on kääntynyt, kun tullut "seinä" vastaan kiukuttelussa, tuntunut, että tuo ei oo terve. Taistele, palkinto on ihana, kun pienikin edistysaskele saavutetaan.

Meidän lasten käytöstä kehutaan koulussa ja kavereilla, vaikka kotona on tuntunut joskus epätoivoiselta.