Nainen: kuinka korkealla on oma hoikkuus prioriteeteissäsi?

Ikää 40+, onnellinen avioliitto, noin sijalla 89.

Olen todella laiha - sairastan - mutta ”hoikkuus” tai paino ylipäätään ei merkitse minulle mitään.

En näe mitään syytä että haluaisin olla muuta kuin normaalipainoisen hoikka. Ja koska viihdyn näin, niin pidän itseni hoikkana. Jos joskus tulee pari kiloa, niin tarkastan elintavat ja pudotan ylimääräiset.

Minä en ole niitä jotka lihovat kauniisti. Tulee paksu maha ja posket. Laihakaan en missään tapauksessa halua olla, vaan vahva.

Minulle on täysin absurdi ajatus, että en hallitsisi omaa painoani tai että se muuttuisi huomaamatta niin että minusta tulisi noin vain väkisin lihava. Tai että pitäisi laittaa johonkin prioriteettilistalle. Muut asiat on vaikeita, mutta ei syöminen ja liikkuminen. Tämä nyt on ainoita asioita missä pärjään, niin antakaa minun keulia.

Ja edelliseen lisään, että minulla on siksi helppoa, kun olen terve!

Ei ollenkaan. En ole koskaan ollut hoikka. Tosin se on kyllä tärkeää, että paino ei nouse paljoa yli normaalipainon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin reilu viisikymppisenä hoikkuus alkaa olla ”viimeinen ase” miesten keskuudessa. Juna on muun suhteen mennyt jo, rypistyvä naama ja keho ei kiihota/haluta ketään, ja miehet etsivät kumppania eri ikäluokasta. Pysykää tosi laihoina naiset - pyydän! Kilpailu on niin kovaa että hoikkuus on ainoa keino!

Ei kiinnosta mitkään kilpailut vaan ällöttää läskit jotka ahneesti, ilman itsehillintää syövät mielettömästi.

Normaalipainossa on helppo pysyä.

N56

Miten ihminen voi olla noin ahdasmielinen ja säälimätön tuossa iässä? Luulisi elämän jo opettaneen armollisuutta, jos ei itseään niin muita ihmisiä kohtaan edes.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin reilu viisikymppisenä hoikkuus alkaa olla ”viimeinen ase” miesten keskuudessa. Juna on muun suhteen mennyt jo, rypistyvä naama ja keho ei kiihota/haluta ketään, ja miehet etsivät kumppania eri ikäluokasta. Pysykää tosi laihoina naiset - pyydän! Kilpailu on niin kovaa että hoikkuus on ainoa keino!

Ei kiinnosta mitkään kilpailut vaan ällöttää läskit jotka ahneesti, ilman itsehillintää syövät mielettömästi.

Normaalipainossa on helppo pysyä.

N56

Miten ihminen voi olla noin ahdasmielinen ja säälimätön tuossa iässä? Luulisi elämän jo opettaneen armollisuutta, jos ei itseään niin muita ihmisiä kohtaan edes.

Taitaa olla trolli - ja M:n sijalle lipsahtanut N.

Mulle riittää se, että voin seistä puolimaratonin lähdössä tietäen, että reilu pari tuntia ja olen maalissa. Terkuin Mamma +40v bmi 26. (Kokomarakin menee, mutta siitä ei koskaan lähdössä tiedä, että kuinka käy :o).

Omituinen kysymys. Hoikkuus on seuraus eikä itseisarvo.

Mulle on tärkeää toimiva, kestävä, vahva kroppa. Näiden seurauksena olen suht hoikkakin, mut ei sillä yksinään mitään arvoa olisi.

Terveellinen paino terveellisellä vyötärönympäryksellä on kyllä varsin tärkeää minulle, sen huomaan jo omista valinnoistani. Se varsinainen hoikkuus on sitten vain mukavuustekijä, johon voi kiinnittää huomiota muokkaamalla elämäntapoja, kun muu elämäntilanne sallii, enkä silloinkaan punnitse ruokiani tai itseäni. Sori pojat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin reilu viisikymppisenä hoikkuus alkaa olla ”viimeinen ase” miesten keskuudessa. Juna on muun suhteen mennyt jo, rypistyvä naama ja keho ei kiihota/haluta ketään, ja miehet etsivät kumppania eri ikäluokasta. Pysykää tosi laihoina naiset - pyydän! Kilpailu on niin kovaa että hoikkuus on ainoa keino!

Ei kiinnosta mitkään kilpailut vaan ällöttää läskit jotka ahneesti, ilman itsehillintää syövät mielettömästi.

Normaalipainossa on helppo pysyä.

N56

Miten ihminen voi olla noin ahdasmielinen ja säälimätön tuossa iässä? Luulisi elämän jo opettaneen armollisuutta, jos ei itseään niin muita ihmisiä kohtaan edes.

Taitaa olla trolli - ja M:n sijalle lipsahtanut N.

Voi olla tietysti trollikin, mutta minä kyllä tiedän ihan livenä monia yli 50 v. naisia, jotka ovat todella kriiittisiä muita, ylipainoisia naisia kohtaan! Itseasiassa tuntuu siltä, että tämän ikäiset ovat itseasiassa niitä kaikkein kovimpia ja pahimpia ylipainoisten naisten kritisoijia... Itsellä kokemuksia tämän kaltaisista 55-80 ikäisistä naisista!

Olen ollut hoikka koko ikäni ja paino pysynyt tasaisena. Tulee huono olo heti jos paino nousee kilon pari, pari kertaa näin käynyt. Silloin alan luonnostaan liikkua enemmän ja syödä taas normaalimmin. Kyse ei ole hoikuudesta tai sitä miltä näytän, vaan yhä voimakkaammin minulle merkitsee se miltä minusta tuntuu. En kestä yhtään puristavia tai huonosti istuvia vaatteita, vääränlaisia kenkiä ym. ja turvotus keskivartalolla kuuluu tähän samaan epämukavuuksien ryhmään. Olo on hyvä kun on ryhdikäs tunne ja kropassa normaali olotila. 

On se korkealla, mitä sitä kieltämään.

N25

Ihan liian korkealla, ja yritänkin pyrkiä pois ajatuksesta että olisi maailmanloppu jos painoni ylittäisi ikinä 60 kiloa ja että olisin silloin maailman huonoin ihminen.

Vaikea sanoa, koska olen ”luonnostaan” hoikka eli syön ja liikun luonnostaan oikean määrän asiaa koskaan pahemmin miettimättä. Toki kyllä tekisin elämäntapoihini muutoksia jos paino lähtisi nousemaan, koska minulle terveys on korkealla prioriteeteissa. Mutta en ajattele hoikkuutta/laihuutta normaalissa elämässä. Se tulee automaattisesti sivubonuksena, koska olen hyvin urheilullinen (juoksen 30-40km viikossa ja harrastan kovaa lihaskuntoa vaativaa akrobatialajia) ja minuun on elämän alusta asti kasvatettu terveellinen suhde ruokaan.

Se on tosi korkealla, koska ulkonäkö ja kauneus ylipäätään on mun työkalu:) Ansaitsen sillä leipäni toisin sanoen.

N23

On tosi tärkeää. Olen ollut hoikka aina. Olisi tosi outoa lihoa muutamaa kiloa enemmän. Vointi olisi varmaan aika huono ainakin aluksi ennen kuin tottuisin muuttuneeseen kehoon. 

Se on korkealla. Voin hyvin ollessani hoikka, kevyttä kehoa on helpompi kuljetella ympäriinsä kuin painavaa.

Minulla on sairaus, MS-tauti, ja haluan pysyä hoikkana ja hyväkuntoisena minimoidakseni riskin saada lisää sairauksia. En voi mitään MS-taudilleni, mutta voin tehdä asioita sen hyväksi, että minun olisi mahdollisimman helppo "kantaa" se, eli etten hanki ylimääräisiä vaivoja. Tämä oli minulle suuri oivallus vuosia sitten pohtiessani sairauttani.

Kuulantyöntäjän vartalon omaavana en ole koskaan tuntenut olevani hoikka. Olen vahva, notkea ja taitava liikunnassa, harrastan vielä näin viisikymppisenä useita lajeja. Nivelkivut on alkaneet kiusata, kaikenlaista pientä kremppaa tuntuu, niistä eroon pääseminen on tärkeys listalla korkealla. Eli hoikkuus ei ole millään tavalla minua koskettava asia eikä tärkeiden asioiden listalla.

Hoikkuus - tai näin kuusikymppisenä normaalipaino on todella korkealla mun listalla. Voin niin paljon paremmin mitä alempana normaalipainon ylärajasta olen. Bmin mukaan ehkä 22 on täydellisin itselleni.

Ei närästä, nukun paremmin, tunnen oloni kauniiksi jne. Rakastan hyvää ruokaa ja herkuttelenkin lähes päivittäin. Annoskoot vaan on sen mukaan mitä kroppa tarvitsee, en koskaan vedä ns övereitä mistään.

Tuo on myös arvostuskysymys, mieheni ei mennyt lihavan naisen kanssa naimisiin aikoinaan. Samalla tavalla mieheni pitää itsestään huolta. Vanhenemiselle ei voi mitään mutta painolle kyllä.