Nainen: kuinka korkealla on oma hoikkuus prioriteeteissäsi?

Ei kiinnosta kun ei kiinnosta mitä mieltä miehet musta on. Ei ole ollut koskaan minkäänlaitsa draivia leikkiä kotia.

Se on terveyteni kannalta yksi tärkeimmistä. Lisäksi pidän ulkonäöstäni hoikkana.

On se tärkeää, oikeastaan kuitenkin vain terveydellisistä syistä. Ja käytännön syistä myös; on kätevää, kun voi vuodesta toiseen käyttää samoja vaatteita :D Niin, muoti taasen ei ole tärkeää minulle.

Hoikkuuteen yhdistän myös kohtuullisen fyysisen kunnon, vaikka eivät tokikaan aina kulje käsi kädessä. Mulle olisi kurjaa ja noloa, jos en vaikka pystyisi juoksemaan tai harrastamaan rakastamiani liikuntalajeja. Liikunnasta taas tulee kaikenlaista hyvää oloa. Uskoisin, että jos vaikka lihoisin vuosittain kilon tai pari - kuten monet ikäiseni (40+) tuntuvat tekevän, ennen pitkää joutuisin luopumaan liikunnallisista harrastuksistani yksinkertaisesti siitä syystä, että kroppa ei kestä. Nyt normaalipainoisenakin on jo kremppaa - miten sitten jos keho joutuisi kantamaan 10 -> lisäkiloa....

Ei se ole kovin korkealla. Ei ole koskaan ollut ja ei tule koskaan olemaankaan. Ylipainoa on kymmenisen kiloa, terveyteni on tutkitusti priimaa ja kuntoni hyvä. Olen ollut tämän painoinen lähes koko aikuisiän ja en tiedä miksi alkaisin painoni takia elämääni ikäväksi muuttamaan. Olen yli nelikymppinen ja elämäni on todella hyvää näinkin, en valita ollenkaan.

En usko, että saisin elämääni mitään kovin kummoista, jos alkaisin laihduttamaan, päinvastoin elämä muuttuisi tylsäksi ja pahan makuiseksi. Mieheni on ollut vierelläni lähes 25 vuotta, lapset ovat jo teinejä, on hyvä työ, rahaa ja kaikki kivasti. Jatkan näin.

Suvussa kaikki mahdolliset geeniperintönä tulevat taakat, eli korkea verenpaine ja kolesteroli ynnä diabetes, joten hyvin korkealla on omassa listassa, mutta ei ulkonäon vuoksi vaan terveyden. 

Vierailija kirjoitti:

On se tärkeää, oikeastaan kuitenkin vain terveydellisistä syistä. Ja käytännön syistä myös; on kätevää, kun voi vuodesta toiseen käyttää samoja vaatteita :D Niin, muoti taasen ei ole tärkeää minulle.

Hoikkuuteen yhdistän myös kohtuullisen fyysisen kunnon, vaikka eivät tokikaan aina kulje käsi kädessä. Mulle olisi kurjaa ja noloa, jos en vaikka pystyisi juoksemaan tai harrastamaan rakastamiani liikuntalajeja. Liikunnasta taas tulee kaikenlaista hyvää oloa. Uskoisin, että jos vaikka lihoisin vuosittain kilon tai pari - kuten monet ikäiseni (40+) tuntuvat tekevän, ennen pitkää joutuisin luopumaan liikunnallisista harrastuksistani yksinkertaisesti siitä syystä, että kroppa ei kestä. Nyt normaalipainoisenakin on jo kremppaa - miten sitten jos keho joutuisi kantamaan 10 -> lisäkiloa....

Mitä kremppaa sinulla on? Olen 46 vuotias ja minulla ei ole mitään kremppoja, vaikka painoa on 10 kg yli.

No onhan se tärkeää. Tämä on pinnallinen maailma ja ulkokuori on yksi väline, jonka avulla voi selvitä siitä voittajana. Ei ainoa, mutta kohteliaan käytöksen ja ammattitaidon ohessa hyvä lisävoimavara. Itse käytän kaikki konstit mitä tarjolla on, joten kyllä, näin 38-vuotiaanakin pidän hoikkuutta ja huoliteltua ulkomuotoa tärkeänä. Toki sen lisäksi on mukava tunne, kun jaksaa liikkua ja keho on vahva.

Varsin korkealla. Olen kerran ollut ylipainon rajalla ja se oli kyllä raskas olo fyysisesti, laihdutin siitä 10kg nykyiseen painooni jossa yritän pysyä mahdollisimman pitkään (nyt ikää 23). Ihailen sporttisia neli-viisikymppisiä ja aktiivisia vanhuksia, etenkin naisia, he ovat todella inspiroivia ja toivon jonain päivänä olevani sellainen. Olen vegaani ja pyrin syömään terveellisesti muutenkin eli oreot jäävät kauppaan, vaikka jätskiä joskus meneekin. Alkoholia en juo, mutta pitää poikaystävän juomaa tietty vähän maistaa ;). Käyn joka päivä vähintään 30min kävelyllä, joogaan useamman kerran viikossa ja ennen koronaa kävin salilla myös. Suunnitelma on, että tsemppaan ja jatkan samoin kolmekymppiseksi ja siitä eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On se tärkeää, oikeastaan kuitenkin vain terveydellisistä syistä. Ja käytännön syistä myös; on kätevää, kun voi vuodesta toiseen käyttää samoja vaatteita :D Niin, muoti taasen ei ole tärkeää minulle.

Hoikkuuteen yhdistän myös kohtuullisen fyysisen kunnon, vaikka eivät tokikaan aina kulje käsi kädessä. Mulle olisi kurjaa ja noloa, jos en vaikka pystyisi juoksemaan tai harrastamaan rakastamiani liikuntalajeja. Liikunnasta taas tulee kaikenlaista hyvää oloa. Uskoisin, että jos vaikka lihoisin vuosittain kilon tai pari - kuten monet ikäiseni (40+) tuntuvat tekevän, ennen pitkää joutuisin luopumaan liikunnallisista harrastuksistani yksinkertaisesti siitä syystä, että kroppa ei kestä. Nyt normaalipainoisenakin on jo kremppaa - miten sitten jos keho joutuisi kantamaan 10 -> lisäkiloa....

Mitä kremppaa sinulla on? Olen 46 vuotias ja minulla ei ole mitään kremppoja, vaikka painoa on 10 kg yli.

Vaikka sun mitä :( Viimeisimpänä juoksusta tullut jännevaiva.

Oma listani

1. lapset

2. perhe

3. suku ja läheisimmät ystävät

4. oma terveys (mm. ei ylipainoa)

5. koti

6. työ

7. hyvä ja terveellinen ruoka

8. muut sosiaaliset suhteet

9. oma ulkonäkö (mm. pyrin pysyttelemään hoikkana)

Mitä vähemmän kehossani on rasvaa, sitä vähemmän on tulehdusta. Jos ei kellekään tule mieleen, että jollain voi olla useampi autoimmuunitauti. Yhteen minullakin on tärkeänä hillitsevää tekijänä normaali paino-hoikkuus, liikunta ja ruokavalio.

Fiksua naista ei kiinnosta oma hoikkuus vaan kumppanin hoikkuus. Nää hommat pitää vaan tietää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No on korkealla. Sekä ulkonäöllisistä että terveydellisistä syistä ja aion pysyä hoikkana. 

Kuinka korkealla? Kuinka paljon siinä on tarvetta ja halua miellyttää ulkoisesti?

En mä mitään numerolistaa noista tee. Läheisen menettäneenä esimerkiksi perhe, oma terveys yms paljon tärkeämpiä kuin ulkonäkö.

Kuitenkin minusta olen parhaimman näköinen näin hoikan muodokkaana, nykyisessä painossa. Tarkkailen syömisiäni ja liikkumista, etten liho. En fanaattisesti.

Tuosta miellyttämisestä vähän hankala puhua, jokaisella kun on vähän eri mieltymykset. Tottakai mä omaa miestäni haluan miellyttää? Siksi varmaan pariduinkin miehen kanssa, joka selkeästi tykkää ulkomuodostani.

Jotkut sit ihannoi niitä kardashian feikkiperCitä ja toiset luisevia anorektikkoja jne. Mä en niitä miehiä miellytä ja miks pitäiskään? :D 

Terveellä naisella on biologinen tarve miellyttää miestä, koska nainen on luotu miehestä ja miehelle apuriksi

mies52v

Ei ole väliä, kunhan paino ei pääse ylipainon puolelle. Paino on vaihdellut reilun 10 kilon verran normaalipainon sisällä ilman mitään kuureja, ja yllättäen niin, että se on vähentynyt iän myötä.

Vierailija kirjoitti:

Terveellä naisella on biologinen tarve miellyttää miestä, koska nainen on luotu miehestä ja miehelle apuriksi

mies52v

Tämä on jokaisen tässä ketjussa vastanneen heteronaisen alitajuinen syy, mutta paremmalta tuntuu ja kuulostaa vastata ”oma terveys ja hyvinvointi”.

Valittaako joku muka pehmeästä patjasta?

Ei niinkään hoikkuus, vaan normaalipaino. Terveys ja hyvä kunto, liikkuminen on mulle tärkeää. Käytän aikaa urheiluun ja omasta kunnosta huolehtimiseen. Urheilen 5 kertaa viikossa ja maksan pt:n palveluksista. Oon jonkin verran turhamainen, vaatteet istuu paremmin, kun ei oo liikaa painoa. Mutta en ihannoi laihuutta, luisevuus ei ole kaunista.

Ei missään. Priorisoin harrastukset ja terveellisyyden ja kun panostan näihin, ei juuri pääse liikakiloja tulemaan. Muttei myöskään koko elämä romahda jos niin käy. Arvostan kehoani kaiken sen vuoksi mitä se antaa minun tehdä, en ulkonäön vuoksi.

Oman hyvinvoinnin ja terveyden takia se on hyvin korkealla prioriteettilistalla. Jos painon päästää yhtään nousemaan, olo on kamala, raskas ja tulee kaikkea pientä vaivaa. Kun pysyy hoikkana, urheilee, syö monipuolisesti ja nukkuu riittävästi, jaksaa paremmin ja enemmän.