Lue keskustelun säännöt.
Huvittava ero introverttien ja ekstroverttien välisessä kohtelussa tuli hyvin esiin koronan ansiosta
13.08.2020 |
Kun maailma oli avoinna ja aivan kaikkialla työelämässä oli ekstroverttien ympäristöä eikä oikeastaan missään ollut tilaa introverteille, pidettiin introvertteja huonoina työntekijöinä, outoina, sopeutumattomina, kyvyttöminä, kummallisina ja vaikka minä.
Kun rajoitukset alkoivat ja maailma muuttui enemmän introverteille luonnollisempaan suuntaan, kohtelu onkin ollut täysin erilaista. Vaikka työelämä pyöri normaalisti, nyt vain välissä etätöinä ja ilman jatkuvia sosiaalisi kohtaamisia, olikin yhtäkkiä kyseessä valtava kriisi ja kaikki ovat huolissaan siitä, miten nämä poloiset ekstrovertit nyt pärjäävät ja miten heitä voitaisiin huomioida. Jopa koronahuoli jäi toiseksi, kun murehdittiin ihmisten henkisestä hyvinvoinnista näin raskaan taakan alla.
Kysympähän vaan, että missä tämä kohtelu ja huoli oli silloin, kun meitä introverttejä vedettiin kölin ali päivä toisensa jälkeen ja jouduimme taipumaan ja joustamaan joka ikinen päivä, että olisimme edes jotenkin hyväksyttäviä ihmisiä???
Onko muiden työpaikoilla ollut samaa havaittavissa?
Kommentit (339)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloituksesta:
Kysympähän vaan, että missä tämä kohtelu ja huoli oli silloin, kun meitä introverttejä vedettiin kölin ali päivä toisensa jälkeen ja jouduimme taipumaan ja joustamaan joka ikinen päivä, että olisimme edes jotenkin hyväksyttäviä ihmisiä???En millään ymmärrä mikä ihmeen kohtelu. Ymmärtääkseni jokainen saa päättää missä työskentelee. Työnantaja päättää työtehtävät ja työn tekemisen paikan ja tavat. Aika outoa on jäädä työpaikkaan, jossa kokee joutuvansa kölin ali vedetyksi joka päivä.
Ketjun vastakkainasettelu on pelkästään lapsellista.
Se kohtelu, että ennen koronaa iso osa työnantajista ei halunnut kuulla puhuttavankaan etätyöstä vaikka kuinka olisi rukoillut ja esittänyt järkevät perustelut.
Koronan myötä osa työnantajista on pitkin hampain suostunut etätyömahdollisuuteen ja kas kummaa kun joitakin näistä pomoista suorastaan riipii kun jotkut saavat työnsä hoidettua kotisohvalta käsin ihan yhtä hyvin (tai jopa paremmin) kuin konttorissa.
Nyt jotkut työnantajat on taas kuitenkin pakottaneet porukan konttorille ja kieltäneet etätyöt.
Työnantaja päättää mitä ja miten ja missä se työ tehdään. Ellei se itselle sovi, kannattaa olla myymättä sitä vapaa-aikaa.
Ei ole kyse mistään kohtelusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloituksesta:
Kysympähän vaan, että missä tämä kohtelu ja huoli oli silloin, kun meitä introverttejä vedettiin kölin ali päivä toisensa jälkeen ja jouduimme taipumaan ja joustamaan joka ikinen päivä, että olisimme edes jotenkin hyväksyttäviä ihmisiä???En millään ymmärrä mikä ihmeen kohtelu. Ymmärtääkseni jokainen saa päättää missä työskentelee. Työnantaja päättää työtehtävät ja työn tekemisen paikan ja tavat. Aika outoa on jäädä työpaikkaan, jossa kokee joutuvansa kölin ali vedetyksi joka päivä.
Ketjun vastakkainasettelu on pelkästään lapsellista.
Se kohtelu, että ennen koronaa iso osa työnantajista ei halunnut kuulla puhuttavankaan etätyöstä vaikka kuinka olisi rukoillut ja esittänyt järkevät perustelut.
Koronan myötä osa työnantajista on pitkin hampain suostunut etätyömahdollisuuteen ja kas kummaa kun joitakin näistä pomoista suorastaan riipii kun jotkut saavat työnsä hoidettua kotisohvalta käsin ihan yhtä hyvin (tai jopa paremmin) kuin konttorissa.
Nyt jotkut työnantajat on taas kuitenkin pakottaneet porukan konttorille ja kieltäneet etätyöt.
Työnantaja päättää mitä ja miten ja missä se työ tehdään. Ellei se itselle sovi, kannattaa olla myymättä sitä vapaa-aikaa.
Ei ole kyse mistään kohtelusta.
Eikä mistään tyntekijöiden persoonallisuuden piirteistä.
Työ on työtä.
Nykyinen työelämä sosiaalisuusvaateineen ja muine naurettavuuksineen on täyttä murhaa aidosti introvertteja kohtaan. Kaikesta näkee että nykyinen työelämä on sorvattu viittä vaille narsististen psykopaattien säännöillä, heille sopivaksi. Sääliksi käy niitä introvertteja jotka joutuvat jatkuvasti kärsimään siitä.
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan nähnyt ketjua, jossa ekstrovertit haukkuu introvertteja. Miksiköhän?
Mikä ekstroverttien synti on tämän ketjun mukaan. Se, että moni heistä kokee haadtavana olla etätöissä. Mitä pahaa on siinä, että joku kokee jotain ja sanoo sen. Hän kokee, ei hän ole toisilta mitään ottamassa pous, ei edes haukkumassa ketään.Onko se eritynen sisäinen maailma sellainen, että toisenlaiset ei saa kokea mitään. Toisenlaisilla ei ole mitään sisäistä maailmaa. Hiukan nyt vaikuttaa ymmärryksen puutteelta ja itsensä ylentämiseltä
Ai? Mä olen nähnyt useitakin. Niissä introverttejä haukutaan mm. ylimielisiksi.
Vierailija kirjoitti:
Nykyinen työelämä sosiaalisuusvaateineen ja muine naurettavuuksineen on täyttä murhaa aidosti introvertteja kohtaan. Kaikesta näkee että nykyinen työelämä on sorvattu viittä vaille narsististen psykopaattien säännöillä, heille sopivaksi. Sääliksi käy niitä introvertteja jotka joutuvat jatkuvasti kärsimään siitä.
Täyttä murhaa?
Narsististen psykopaattien?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan nähnyt ketjua, jossa ekstrovertit haukkuu introvertteja. Miksiköhän?
Mikä ekstroverttien synti on tämän ketjun mukaan. Se, että moni heistä kokee haadtavana olla etätöissä. Mitä pahaa on siinä, että joku kokee jotain ja sanoo sen. Hän kokee, ei hän ole toisilta mitään ottamassa pous, ei edes haukkumassa ketään.Onko se eritynen sisäinen maailma sellainen, että toisenlaiset ei saa kokea mitään. Toisenlaisilla ei ole mitään sisäistä maailmaa. Hiukan nyt vaikuttaa ymmärryksen puutteelta ja itsensä ylentämiseltä
Ai? Mä olen nähnyt useitakin. Niissä introverttejä haukutaan mm. ylimielisiksi.
Etsi tällainen ketju.
Millä perusteella ylimielisiksi siinä haukuttiin?
No vähän väliähän täällä on ketjuja, joissa oikein porukalla haukutaan ja nauretaan työkavereita, tuttavia, sukulaisia, puolisoita jne, jotka eivät halua tavata tiuhaan, osallistua erilaisiin juhliin, harrastaa ylipäätään sosiaalisia juttuja, viihtyvät parhaiten kotona, yms. Näistä maalaillaan oikein naurettavia surkimuksia ja mielisairaita autisteja täällä oikein porukan voimin. T: eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No vähän väliähän täällä on ketjuja, joissa oikein porukalla haukutaan ja nauretaan työkavereita, tuttavia, sukulaisia, puolisoita jne, jotka eivät halua tavata tiuhaan, osallistua erilaisiin juhliin, harrastaa ylipäätään sosiaalisia juttuja, viihtyvät parhaiten kotona, yms. Näistä maalaillaan oikein naurettavia surkimuksia ja mielisairaita autisteja täällä oikein porukan voimin. T: eri
En ole näitäkään nähnyt.
Ja on iso ero yksilön käytöksen hämmästelyssä ja ihmisryhmän hämmästelyssä.
Kukaan ei jankkaa että me ekstrovertit ollaan tällaisia hienoja ja introvertit sitten taas toisenlainen ihmisryhmä. Eli asettaa itsensä hienoon ihmisryhmään ja houkutella muita haukkumaan toista ihmisryhmää. Syynä on aina joukkovoima, haetaan yhteenkuuluvuutta ja yhdessä hyökätään toista ryhmää vastaan.
Ihankuin olisi joku homogeeninen ekstrovertti-tai introverttiryhmä.
Työskentelen koodarina ja uskoisin että meillä on tiimissä useita introja, tykätään kyllä jutella keskenämme mutta rajoitetun ajan ja varsinkin isoissa keskusteluissa käynnistyminen/keskustelun aloittaminen vie aikaa. Meillä on tiimissä myös yksi ekstro joka sen sijaan haluaa olla äänessä koko ajan, ei kukaan muu oikein saa suunvuoroa vaikka haluaisikin. Tämä kevät onkin sitten kuunneltu joka palaverissa päivittelyä siitä kuinka raskasta etätyö on. Onneksi on etätyö niin voin edes pyöritellä silmiäni..
Meillä oli duunissa ihan kyseltiin etätöissä "jaksamisesta" ja todettiin vaan porukalla ettei meillä (muilla) ole mitään ongelmia tässä, oma työhuone hakkaa avokonttorin mennen tullen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No höpöhöpö, valtaosa ihmisitä ovat jotakin ekstrovertin ja introvertin väliltä, tositosi harva itseään introvertiksi tituleeraava edes on täysin introvertti. Joten tässä kerrottu väite suuresta introverttien sorrosta on paskapuhetta. Etenkin Suomessa introverttiys on päinvastoin ihan normaali asia, kunnioitetaan sitä toistenkin tilaa ja ymmärretään halua olla yksin.
Eikä introverttiys muuten ole mikään synonyymi erakolle, eli kyllä introverttikin kaipaa sosiaalista kanssakäymistä muiden ihmisten kanssa, vaikka väsyykin siitä.
T: Enemmän introvertti kuin ekstrovertti.
Oikea introvertti ei kaipaa kanssakäymistä muiden ihmisten kanssa. Introvertilla on sen verran mielenkiintoinen sisäinen elämä ettei ole tarvetta.
Ei vaan oikea introvertti kyllä haluaa olla ihmisten kanssa, mutta väsyy ihmiskontakteista huomattavasti helpommin. Rikas sisäinen maailma, epäsosiaalisuus ja kömpelyys sosiaalisissa suhteissa viittaa ennemmin autismiskirjolaisuuteen ja aspergeriin. Toki asperger voi olla myös introvertti.
Entäs jos extrovertillä on ADHD😁
Täällä introvertti adhd 😄 siks ihmiset ei usko että olen introvertti koska jos joku puhuu mulle , vastaan mitä sylki suuhun tuo ja se on usein koomista ja mulle lasketaan kaikenmaailman ”toimiston extrovertti”mantteleita sen vuoksi, vaikka kyse on hälyisessä toimistoympäristössä pahenevasta adhd oireilusta.
Kyllä mäkin ihmiskontakteja ja ajatusten jakamista kaipaan, mutta siihen riittää puoliso tai yksi ystävä kerrallaan , ja pidän esim kirjeiden kirjoittamisesta. Minulle on monesti sanottu etten kysy toiselta mitä kuuluu - ei tule mieleen kun pidän itse sitä kysymystä jotenkin outona ja tungettelevana, jos ei ole mitään kertomisen arvoista.
Vierailija kirjoitti:
No vähän väliähän täällä on ketjuja, joissa oikein porukalla haukutaan ja nauretaan työkavereita, tuttavia, sukulaisia, puolisoita jne, jotka eivät halua tavata tiuhaan, osallistua erilaisiin juhliin, harrastaa ylipäätään sosiaalisia juttuja, viihtyvät parhaiten kotona, yms. Näistä maalaillaan oikein naurettavia surkimuksia ja mielisairaita autisteja täällä oikein porukan voimin. T: eri
Niinpä!
Oma vuoreni kiivettäväksi on vielä se, että lakkaan välittämästä näistä ulkoisista määritelmistä ja ihmettelyistä. Onneksi on toisaalta samanhenkisiä ihmisiä olemassa, jotka ymmärtävät. Pahinta on kun joku luulee että olen loukkaantunut/vihainen tai että jotain on vialla, jos olen vaan omissa oloissani. Arvostan ja rakastan moni ihmisiä mutta kai se on vaan intovertilla erilaista, koko se ystävyyden laatu, etenkin jos ajattelee extroverttien välisiä suhteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksin kotona ja poissa yhteisön silmistä, jolloin kontrolli puuttuu. Ehkä silloin herää huoli, oli se sitten työyhteisössä tai yhteiskunnassa. Ja oli se yksinolija ilman kontakteja mikä tahansa vertti.
Miksi ihmisiä pitäisi kytätä? Vastenmielistä tuollainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan nähnyt ketjua, jossa ekstrovertit haukkuu introvertteja. Miksiköhän?
Mikä ekstroverttien synti on tämän ketjun mukaan. Se, että moni heistä kokee haadtavana olla etätöissä. Mitä pahaa on siinä, että joku kokee jotain ja sanoo sen. Hän kokee, ei hän ole toisilta mitään ottamassa pous, ei edes haukkumassa ketään.Onko se eritynen sisäinen maailma sellainen, että toisenlaiset ei saa kokea mitään. Toisenlaisilla ei ole mitään sisäistä maailmaa. Hiukan nyt vaikuttaa ymmärryksen puutteelta ja itsensä ylentämiseltä
Ai? Mä olen nähnyt useitakin. Niissä introverttejä haukutaan mm. ylimielisiksi.
Etsi tällainen ketju.
Millä perusteella ylimielisiksi siinä haukuttiin?
Tässä muutamia introvertteja syyllistäviä ketjuja, ole hyvä:
https://www.vauva.fi/keskustelu/3992827/ketju/introvertit_hidasalyisia
https://www.vauva.fi/keskustelu/2649288/vannoutunut_introvertti_on_joll…
https://www.vauva.fi/keskustelu/2435207/miten_saada_introvertti_ystava_…
https://www.vauva.fi/keskustelu/2543199/mita_introvertit_oikein_salailee
Törkeimmät ketjut on näköjään menneet poistoon, ja ihan hyvä niin.
T: eräs sivusta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloituksesta:
Kysympähän vaan, että missä tämä kohtelu ja huoli oli silloin, kun meitä introverttejä vedettiin kölin ali päivä toisensa jälkeen ja jouduimme taipumaan ja joustamaan joka ikinen päivä, että olisimme edes jotenkin hyväksyttäviä ihmisiä???En millään ymmärrä mikä ihmeen kohtelu. Ymmärtääkseni jokainen saa päättää missä työskentelee. Työnantaja päättää työtehtävät ja työn tekemisen paikan ja tavat. Aika outoa on jäädä työpaikkaan, jossa kokee joutuvansa kölin ali vedetyksi joka päivä.
Ketjun vastakkainasettelu on pelkästään lapsellista.
Aivan. Onhan se lapsellista kun introvertinkin pitää käydä töissä ansaitsemassa elantonsa ekstroverttiutta ihannouvassa maailmassa. Tämänkin päivän lehdessä ollaan kovasti huolissaan työpaikkojen yhteishengestä kun joudutaan etätöihin. Lukekaapa työpaikkailmoituksia. Jokaiseen pitää olla ekstrovertti hyvä tyyppi vaatipa työ yltiösosiaalisuutta ja pusipusinuoleskulua tai ei.
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä olet kateellinen ja katkera!
Ekstrovertit saavat energiaa ja voimaa muista ihmisistä, introvertit siitä kun ovat yksin.
Aika paha se on olla, jos ei saa akkujaan ladattua.
Kyllä sä voit sen akun edelleen ladata, mutta lataa kotipistokkeesta, äläkä varasta naapurin sähköä siihen!
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoista, mistä kaikesta saa syyn kivittää ihmisiä, joilla on erilainen elämäntapa kuin aloittajalla.
Introverttejä kyllä saa joka yhteydessä kuormittaa ja kivittää?
Täällä yksi introvertti joka kaipaa jo takaisin toimistolle. Kyseessä on sopivan pieni toimisto, jossa on ollut rauhallinen oma tila tehdä työtä. Mutta onhan se mukavaa kun työpäivän aikana voi mennä jonkun kanssa yhdessä syömään, vaihtaa ajatuksia ja hölistä niitä näitä ja kuulumisia. Olen myös liikkunut vähemmän tämän kotiin jäämisen takia. Muuten tulisii pyöräiltyä aamuin töihin ja iltapäivisin takaisin. Nyt on rättiväsynyt iltapäivällä, eikä todellakaan tee mieli mennä kuumaan ja tukalaan polkemaan enää tuplamäärää kilometrejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloituksesta:
Kysympähän vaan, että missä tämä kohtelu ja huoli oli silloin, kun meitä introverttejä vedettiin kölin ali päivä toisensa jälkeen ja jouduimme taipumaan ja joustamaan joka ikinen päivä, että olisimme edes jotenkin hyväksyttäviä ihmisiä???En millään ymmärrä mikä ihmeen kohtelu. Ymmärtääkseni jokainen saa päättää missä työskentelee. Työnantaja päättää työtehtävät ja työn tekemisen paikan ja tavat. Aika outoa on jäädä työpaikkaan, jossa kokee joutuvansa kölin ali vedetyksi joka päivä.
Ketjun vastakkainasettelu on pelkästään lapsellista.
Se kohtelu, että ennen koronaa iso osa työnantajista ei halunnut kuulla puhuttavankaan etätyöstä vaikka kuinka olisi rukoillut ja esittänyt järkevät perustelut.
Koronan myötä osa työnantajista on pitkin hampain suostunut etätyömahdollisuuteen ja kas kummaa kun joitakin näistä pomoista suorastaan riipii kun jotkut saavat työnsä hoidettua kotisohvalta käsin ihan yhtä hyvin (tai jopa paremmin) kuin konttorissa.
Nyt jotkut työnantajat on taas kuitenkin pakottaneet porukan konttorille ja kieltäneet etätyöt.
Työnantaja päättää mitä ja miten ja missä se työ tehdään. Ellei se itselle sovi, kannattaa olla myymättä sitä vapaa-aikaa.
Ei ole kyse mistään kohtelusta.
Luulisi, että työnantajalle on aivan sama miten ja missä se teetettävä työ tehdään., kunhan se tehdään hyvin ja tehokkaasti. Ekstroverteillä vaan on hätä kädessä kun paljastuu ettei sosiaalinenhöpölöpö olekkaan tuottavaa.
Adolfina Mielivalta kirjoitti:
Ei introverttiys sitä määritä, viihtyykö ihmisten parissa vai ei. Minä olen selvä introvertti ja silti etäjakson aikana ehti tulla kova ikävä kaikkia mahdollisia moikkaustuttuja.
Muuten olen samaa mieltä kanssasi siitä, että maailma pyörii ihan liian usein ekstroverttien ympärillä.
Sama. Olen introvertti mutta jo keväällä kaipasin työyhteisön kanssa yhdessä olemista. Ja nyt tekisi mieli parkua, kun ei edelleenkään voi (tai en ainakaan itse uskalla) lähteä live-keikoille, elokuviin, konsertteihin tai minnekään.
Minulla on rikas sisäinen maailma, voin istua vaikka pitkän bussimatkan täysin omissa ajatuksissani ilman mitään ulkopuolisia virikkeitä, ja sosiaalisten tapahtumien jälkeen olen ihan poikki, mutta se ei todellakaan tarkoita sitä ettenkö niistä silti nauttisi ja niitä kaipaisi.
Aikana jolloin oikein korostetaan erilaisuuden merkitystä tämä on ollut aivan kummallinen asia.