Lue keskustelun säännöt.
Huvittava ero introverttien ja ekstroverttien välisessä kohtelussa tuli hyvin esiin koronan ansiosta
13.08.2020 |
Kun maailma oli avoinna ja aivan kaikkialla työelämässä oli ekstroverttien ympäristöä eikä oikeastaan missään ollut tilaa introverteille, pidettiin introvertteja huonoina työntekijöinä, outoina, sopeutumattomina, kyvyttöminä, kummallisina ja vaikka minä.
Kun rajoitukset alkoivat ja maailma muuttui enemmän introverteille luonnollisempaan suuntaan, kohtelu onkin ollut täysin erilaista. Vaikka työelämä pyöri normaalisti, nyt vain välissä etätöinä ja ilman jatkuvia sosiaalisi kohtaamisia, olikin yhtäkkiä kyseessä valtava kriisi ja kaikki ovat huolissaan siitä, miten nämä poloiset ekstrovertit nyt pärjäävät ja miten heitä voitaisiin huomioida. Jopa koronahuoli jäi toiseksi, kun murehdittiin ihmisten henkisestä hyvinvoinnista näin raskaan taakan alla.
Kysympähän vaan, että missä tämä kohtelu ja huoli oli silloin, kun meitä introverttejä vedettiin kölin ali päivä toisensa jälkeen ja jouduimme taipumaan ja joustamaan joka ikinen päivä, että olisimme edes jotenkin hyväksyttäviä ihmisiä???
Onko muiden työpaikoilla ollut samaa havaittavissa?
Kommentit (339)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Harhaluulo #6. Introvertit haluavat aina olla yksin
Introvertit viihtyvät omien ajatustensa kanssa. He ajattelevat paljon. He unelmoivat, luovat uutta tai ratkovat pulmia. Introvertit voivat kuitenkin tuntea olonsa todella yksinäiseksi jos heillä ei ole ketään kenen kanssa jakaa näitä ajatuksia. He haluavat todellista yhteyttä yhden henkilön kanssa kerrallaan."
Kyllä ne koronaeristykset siis vaikuttaa intovertteihinkin.https://introvertit.net/index.php/harhaluuloja-introverteista
Jos vaikuttaa ei ole introvertti.
Sinä et päätä kuka on introvertti, etkä edes sitä mikä introvertin määritelmä on. Voit varmaan lokeroida itsesi johonkin muuhun ryhmään, joka kuvastaa enemmän erakkouttasi ja sosiaalista kyvyttömyyttäsi?
Sehän siimä onkin etten ole sosiaalisesti kyvytön. Vedän ihmisiä puoleeni liiankin kanssa. Missään muualla ei saa olla rauhassa kuin kotona ja näin esim työssäkäyminen muodostuu henkisesti turhan rasittavaksi kun kaikki idiootit olusi kaveeraamassa. Etätyöt saa puolestani jatkua ikuisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen introvertti ja hyvin ujo ja silti viihdyn paljon paremmin työpaikalla kuin etätöissä. Tykkään siitä, että työvälineet, valaistus on riittävää, tuoli ja pöytä ovat säädettävät sekä voin mennä syömään ravintolakokin valmistamaa ruokaa ja ehkä jutellakin tutuille livenä jotain pientä työpäivän aikana.
Toimistotyöskentely voittaa siis etätyön aivan täysin. Muutenkin viihdyn ihmisten parissa ihan kohtalaisesti ja siis paremmin kuin täydessä yksinäisyydessä. Olen kohtelias, asiallinen ja sopeudun hyvin pieneen taustahälyynkin. Silti olen äärimmäisen hissukkamainen itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeassa työelämässä en ole huomannut asiaa.
Aaveen mielikuvamaailmassa näin saattaa olla. Täällä kaikki tapahtuu sillä oletuksella että jotakin ryhmää kiusataan aina ja pakosti ja aaveella kiusataan aina sitä ryhmää johon ketjun aloittaja ei itse kuulu. Tuntuu niin hyvältä kerrankin olla voittaja ja kiusaaja itse. Eikö vain? AP?
Mitä ihmeen kiusaamista on siinä, että tuntee kiitollisuutta kun ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin ei joudu itse olemaan silmätikkuna, väheksyttävänä ja jatkuvasti valtavan stressin alaisena..? Kuten aloituksessa kerroin, kukaan ei ole kiusannut tai väheksynyt ainuttakaan ekstroverttiä, vaan päin vastoin heitä pyritään tukemaan kaikin mahdollisin tavoin.
Vilpitön toiveeni on, että tämä tilanne opettaa myös a) ekstrovertit ymmärtämään, miten rankkaa se heidän normaali arkensa on meille introverteille ja b) työnantajat ymmärtämään, että erilaisuus on rikkaus, eikä erilainen perusluonne tee ihmisestä viallista tai huonoa.
ap
Pystytkö antamaan jotain konkreettisia esimerkkejä tästä, miten ekstroverttejä pyritään tukemaan kaikin mahdollisin tavoin?
Ota se silmä käteen ja katso miten työelämä on rakennettu. Ekstroverttien ehdoilla ekstroverteille. Saa jo riittää tämä ainainen introverttien sorto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeassa työelämässä en ole huomannut asiaa.
Aaveen mielikuvamaailmassa näin saattaa olla. Täällä kaikki tapahtuu sillä oletuksella että jotakin ryhmää kiusataan aina ja pakosti ja aaveella kiusataan aina sitä ryhmää johon ketjun aloittaja ei itse kuulu. Tuntuu niin hyvältä kerrankin olla voittaja ja kiusaaja itse. Eikö vain? AP?
Mitä ihmeen kiusaamista on siinä, että tuntee kiitollisuutta kun ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin ei joudu itse olemaan silmätikkuna, väheksyttävänä ja jatkuvasti valtavan stressin alaisena..? Kuten aloituksessa kerroin, kukaan ei ole kiusannut tai väheksynyt ainuttakaan ekstroverttiä, vaan päin vastoin heitä pyritään tukemaan kaikin mahdollisin tavoin.
Vilpitön toiveeni on, että tämä tilanne opettaa myös a) ekstrovertit ymmärtämään, miten rankkaa se heidän normaali arkensa on meille introverteille ja b) työnantajat ymmärtämään, että erilaisuus on rikkaus, eikä erilainen perusluonne tee ihmisestä viallista tai huonoa.
ap
Pystytkö antamaan jotain konkreettisia esimerkkejä tästä, miten ekstroverttejä pyritään tukemaan kaikin mahdollisin tavoin?
Olen eri, mutta nuo videokonferenssit tulee heti mieleen. Miksi ei voi hoitaa noita palaverejakin vaikka pelkän puhelimen kautta, tai messengerillä? Onko se naama ja työkaverin koti laitettava näytille? No pelkkä puhelinkonferenssi ei käy siksi kun ekstrovertit haluavat nähdä niitten muitten ihmisten naamat, nähdä ilmeitä ja pälättää. Introverttien ei tarvitse nähdä naamoja, ääni kun kuuluu, se riittää.
Yleisellä tasolla media on ollut koko kevään ja kesän täynnä kirjoituksia ka reportaaseja siitä kuinka ihmisten mielenterveys on nyt lujilla kun eivät pääse muiden seuraan ja työpaikoille seurustelemaan. Ne jutut joissa ne vähemmän ekstrovertit tuovat esille etätyöskentelyn edut ja oman mielenterveytensä ja elämänlaadun huomattavan kohentumisen kun ei tarvi raahautua sinne avokonttoriin metelin keskelle on useimmiten olleet yksittäisiä kolumneja ja keskustelupalstoille postattua mielipidettä kuten tämäkin. Siitä näkee että ekstroverttien maailmankatsomusta pidetään normina, ja introvertit ovat niitä poikkeavia yksilöitä kun eivät viihdy metelissä ja parin minuutin työpätkissä.
Mielenkiintoista, mistä kaikesta saa syyn kivittää ihmisiä, joilla on erilainen elämäntapa kuin aloittajalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aiheesta ehkä piirun verran syrjään tai sitten ei, mutta itselleni sekä introverttinä että masentuneena on ihan normaalia olla sekä yksin että yksinäinen. Ja ketään ei kiinnosta. Ja nyt se on ihan kauheaa kun jotkut tärkeämmät ihmiset kokevat samaa - puoli vuotta. Itse olen elänyt tätä yli 30 vuotta, älkää viitsikö edes alkaa narista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, täyttä asiaa! Myös introvertti-poikani (3lk) oli onnessaan kun sai keväällä rauhassa, omaa tahtia tehdä koulutehtäviä ilman jatkuvia keskeytyksiä ja luokan nonstop älämölöä ja todistuksessa kaikki oli erittäin hyvää!! Ja kaikki olivat vaan huolissaan siitä kuinka lasten koulunkäynti nyt kärsii kamalasti... Varmasti joidenkin kärsikin (esim
ne luokan älämölöäjät?) , mutta ei voida missään nimessä ajatella että kaikki olisivat kärsineet!!Tämä! Oma lukiolainen oli aivan innoissaan koulunkäynnistä tänä keväänä. "miksei koulu ole aina voinut olla näin kivaa?"
Hän kärsii ihmislaumoista ja äänistä. Eikä oikein kukaan opettaja yms. tahtonut tätä uskoa peruskoulun aikana. Joten hän jotenkin vaan suoriutui puolivillaisesti. Etäopiskelu on ollut hänen pelastuksensa nyt. On saanut keskityttyä ja tehtyä aivan omaan tahtiin tehtäviä.
Kesälläkin moneen kertaan toivoi, että toivottavasti kakkosvuotenakin saa tehdä etänä. Kyllä saa! Näillä ei ole nyt läsnäolopakkoa ollenkaan.
Lukiolaisesi kuulostaa aistiyliherkältä.
Jos aistiyliherkälle on sopiva opiskelun muoto olemassa niin miksi sitä ei ole aiemmin voitu käyttää vaan on pitänyt tuokin lapsi pakottaa muille sopivaan muottiin?
Hyvin sanottu.
Oman muksun opettaja antoi lasten olla esim käytävälläkin, tai tarpeistohuoneessa tekemässä tehtäviään. Villeimpiä tapauksia ei päästänyt, mutta tietyt päästä. Se seuraa lasten työskentelyä tabletin välityksellä ja tietyn kohtaamisella.
Etätyöskentelyä kouluntiloissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No höpöhöpö, valtaosa ihmisitä ovat jotakin ekstrovertin ja introvertin väliltä, tositosi harva itseään introvertiksi tituleeraava edes on täysin introvertti. Joten tässä kerrottu väite suuresta introverttien sorrosta on paskapuhetta. Etenkin Suomessa introverttiys on päinvastoin ihan normaali asia, kunnioitetaan sitä toistenkin tilaa ja ymmärretään halua olla yksin.
Eikä introverttiys muuten ole mikään synonyymi erakolle, eli kyllä introverttikin kaipaa sosiaalista kanssakäymistä muiden ihmisten kanssa, vaikka väsyykin siitä.
T: Enemmän introvertti kuin ekstrovertti.
Oikea introvertti ei kaipaa kanssakäymistä muiden ihmisten kanssa. Introvertilla on sen verran mielenkiintoinen sisäinen elämä ettei ole tarvetta.
"Harhaluulo #4. Introvertit eivät pidä ihmisistä
Introverteille läheiset ihmissuhteet ovat jopa tärkeämpiä kuin ekstroverteille. Introverteillä on yleensä vain muutama todella läheinen ystävä, mutta nämä ystävyyssuhteet ovatkin sitten hyvin syviä. Jos introvertti pitää sinua ystävänään, tarkoittaa se yleensä sitä, että sinulla on todella uskollinen ystävä loppuiäksi."
https://introvertit.net/index.php/harhaluuloja-introverteista
Se on juurikin näin. T. introvertti
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä on uhriutumista kerrakseen tässä ketjussa :D
Introverttiys on nyt joku muoti-ilmiö, tuntuu että 90% ihmisistä ovat mielestään niitä fiksuja ja ajattelevia filosofi introverttejä mielestään. Näkee tämänkin ketjun nuoletuksista, jos ekstoverteiksi itsensä kokevia olisi enemmän, niin eiköhän olisi vähän toisenlainen jako noissa tykkäyksissä ;)
Totta. Monet ekstrovertit väittävät olevansa introvertteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse mietin sitä, että monet tietenkin viihtyvät ilman kontakteja, mutta monet ovat tahtomattakin yksin. Olisikin hyvä muistaa, että money elävät tälläistä "korona-elämää" ihan tavallisenakin aikana ja ovat yksinäisiä. Asiaa ei saisi unohtaa muutenkaan, kun kaikki on hyvin. Itsekin tähän joukkoon kuulun ja olen nuori.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Harhaluulo #6. Introvertit haluavat aina olla yksin
Introvertit viihtyvät omien ajatustensa kanssa. He ajattelevat paljon. He unelmoivat, luovat uutta tai ratkovat pulmia. Introvertit voivat kuitenkin tuntea olonsa todella yksinäiseksi jos heillä ei ole ketään kenen kanssa jakaa näitä ajatuksia. He haluavat todellista yhteyttä yhden henkilön kanssa kerrallaan."
Kyllä ne koronaeristykset siis vaikuttaa intovertteihinkin.https://introvertit.net/index.php/harhaluuloja-introverteista
Jos vaikuttaa ei ole introvertti.
Sinä et päätä kuka on introvertti, etkä edes sitä mikä introvertin määritelmä on. Voit varmaan lokeroida itsesi johonkin muuhun ryhmään, joka kuvastaa enemmän erakkouttasi ja sosiaalista kyvyttömyyttäsi?
Sehän siimä onkin etten ole sosiaalisesti kyvytön. Vedän ihmisiä puoleeni liiankin kanssa. Missään muualla ei saa olla rauhassa kuin kotona ja näin esim työssäkäyminen muodostuu henkisesti turhan rasittavaksi kun kaikki idiootit olusi kaveeraamassa. Etätyöt saa puolestani jatkua ikuisesti.
Välillä porukkaa yrittää tunkea myös kotiin, mutta onneksi ne vou ignoorata. En vastaa myöskään mielellänu puheluihin muuta kuin pakollisussa työasioissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap nauttii kun kuvittelee päässeensä kiusaajan rooliin
t. kiusaaja
Aloituksesta:
Kysympähän vaan, että missä tämä kohtelu ja huoli oli silloin, kun meitä introverttejä vedettiin kölin ali päivä toisensa jälkeen ja jouduimme taipumaan ja joustamaan joka ikinen päivä, että olisimme edes jotenkin hyväksyttäviä ihmisiä???
En millään ymmärrä mikä ihmeen kohtelu. Ymmärtääkseni jokainen saa päättää missä työskentelee. Työnantaja päättää työtehtävät ja työn tekemisen paikan ja tavat. Aika outoa on jäädä työpaikkaan, jossa kokee joutuvansa kölin ali vedetyksi joka päivä.
Ketjun vastakkainasettelu on pelkästään lapsellista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Työnantajani on tarjonnut meille mahdollisuuden turvalliseen työskentelyyn 100% etänä, ja pidän törkeänä itsekkyytenä ekstroverttien tapaa valittaa isoon ääneen kuukaudesta toiseen LinkedInissä sitä, kuinka byhyyy ei nää työkamuja ja tulee hulluksi. Itselläni on introverttinakin kavereita, joita näen vapaa-ajalla. Työkaverit on ihania, mutta onko oikeasti jollain pokkaa VALITTAA siitä, että työtä tehdään turvallisesti. Nämä ekstrovertit ovat niitä, jotka eivät anna konttorilla siunaaman rauhaa, suu käy koko ajan. Heillä on vinoutunut käsitys yhteisöllisyydestä.
Enpä usko että itkevät jatkuvasti. En ymmärrä miksi vaivaat päätäsi, jos joku kertoo kaipaavansa toimistolle. Mitä itsekästä siinä on. Mten se on sinulta pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeassa työelämässä en ole huomannut asiaa.
Aaveen mielikuvamaailmassa näin saattaa olla. Täällä kaikki tapahtuu sillä oletuksella että jotakin ryhmää kiusataan aina ja pakosti ja aaveella kiusataan aina sitä ryhmää johon ketjun aloittaja ei itse kuulu. Tuntuu niin hyvältä kerrankin olla voittaja ja kiusaaja itse. Eikö vain? AP?
Mitä ihmeen kiusaamista on siinä, että tuntee kiitollisuutta kun ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin ei joudu itse olemaan silmätikkuna, väheksyttävänä ja jatkuvasti valtavan stressin alaisena..? Kuten aloituksessa kerroin, kukaan ei ole kiusannut tai väheksynyt ainuttakaan ekstroverttiä, vaan päin vastoin heitä pyritään tukemaan kaikin mahdollisin tavoin.
Vilpitön toiveeni on, että tämä tilanne opettaa myös a) ekstrovertit ymmärtämään, miten rankkaa se heidän normaali arkensa on meille introverteille ja b) työnantajat ymmärtämään, että erilaisuus on rikkaus, eikä erilainen perusluonne tee ihmisestä viallista tai huonoa.
ap
Pystytkö antamaan jotain konkreettisia esimerkkejä tästä, miten ekstroverttejä pyritään tukemaan kaikin mahdollisin tavoin?
Ota se silmä käteen ja katso miten työelämä on rakennettu. Ekstroverttien ehdoilla ekstroverteille. Saa jo riittää tämä ainainen introverttien sorto.
Älä nyt viitsi.
Työelämä ei ole rakennettu minua tai sinua varten. Jokainen työpaikka on olemassa sitä varten, että se tuottaa jotain. Meille ei makseta palkkaa siitä, että seurustellaan keskenään eikä sitä varten, että saat olla yksin.
Jos haluat, voit perustaa yrityksen, johon laadit introverttimaailman.
Että oikein sortoa????
Vierailija kirjoitti:
Aiheesta ehkä piirun verran syrjään tai sitten ei, mutta itselleni sekä introverttinä että masentuneena on ihan normaalia olla sekä yksin että yksinäinen. Ja ketään ei kiinnosta. Ja nyt se on ihan kauheaa kun jotkut tärkeämmät ihmiset kokevat samaa - puoli vuotta. Itse olen elänyt tätä yli 30 vuotta, älkää viitsikö edes alkaa narista.
No niin. Ensimmäinen "mulla menee huonommin joten kukaan muu ei saa valittaa" -valittaja. Luulis että oman kokemuksen myötä sitä empatiaa nimenomaan riittäis niille muillekin, joille tämä eristäytymiselämä on uutta.
Sama kun migreenipotilas tiuskaisisi päänsärkyä valittavalle, että älä viitsi narista, minä olen kärsinyt migreenistä jo kauan. Sitten Hortonin syndroomasta kärsivä sanoo migreenipotilaalle, että eipä sun kivut ole mitään tähän verrattuna. Lopuksi aivokasvaimeen kuoleva huutaa, että teidän ongelmat on kuule vallan harmittomia!
Numero 71 sanoi mielestäni asiallisesti.
T. Myös yksin ja yksinäinen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä olet kateellinen ja katkera!
Ekstrovertit saavat energiaa ja voimaa muista ihmisistä, introvertit siitä kun ovat yksin.
Aika paha se on olla, jos ei saa akkujaan ladattua.
Sitähän ap tuossa yritti juuri sanoa että introverttien akut on vuosikausia heitetty avokonttorin ikkunasta ulos ja syyllistetty perään niin hankalaahan se on tosiaan ollut.
Mikään ei estä olemasta vapaa-ajalla yksin. Tai hakeutumasta yksin tehtävään työhön Ekstroverteilla ei nyt ole vaihtoehtoja ollenkaan. On vai se etäisyys ja yksinäisyys. Miten lataat akkusi? Mistä saat voimaa? Kun ihmisiä ei pääse lähelle ja kaikki tapaapaamispaikat sulkeutuvat ?
Tämän asian kanssa vuosikausia kipuilleena on pakko tulla kysymään, että tiedätkö yhtään mistä puhut?
Mikä olisi sellainen työpaikka, johon introvertit voisivat hakeutua? Koska ollessani pitkäaikaistyötön (luonteeni ei sovellu työntekoon, koska huolimatta siitä, että olen tunnollinen ja osaava työntekijä, olen sulkeutunut ja epäsosiaalinen enkä osaa myydä itseäni) ehdin hakemaan aika hemmetin monta paikkaa, ja lähestulkoon joka ikisessä ilmoituksessa (täysin riippumatta siitä, vaikuttaako se työhön millään tavalla tai kohtaako työssä edes toisia ihmisiä), hakijalta toivotaan sosiaalisuutta, aktiivista seuraelämää ja pirskahtelevaa luonnetta.
Eli mitä nämä mainitsemasi työpaikat ovat? Ja bonuskysymyksenä, miten niihin pääsee käsiksi ilman, että joutuu ensin läpäisemään 100% ekstroverteille suunniteltuja kouluja?
Jos et itse keksi, niin voi voi.
Sinulle toivon mahdollisimman pitkää ja tuskaista etätyökautta. 😂
Miksi? Aina hämmästyn näistä toisille pahaa toivovista.
En ole koskaan nähnyt ketjua, jossa ekstrovertit haukkuu introvertteja. Miksiköhän?
Mikä ekstroverttien synti on tämän ketjun mukaan. Se, että moni heistä kokee haadtavana olla etätöissä. Mitä pahaa on siinä, että joku kokee jotain ja sanoo sen. Hän kokee, ei hän ole toisilta mitään ottamassa pous, ei edes haukkumassa ketään.
Onko se eritynen sisäinen maailma sellainen, että toisenlaiset ei saa kokea mitään. Toisenlaisilla ei ole mitään sisäistä maailmaa. Hiukan nyt vaikuttaa ymmärryksen puutteelta ja itsensä ylentämiseltä
Vierailija kirjoitti:
Aloituksesta:
Kysympähän vaan, että missä tämä kohtelu ja huoli oli silloin, kun meitä introverttejä vedettiin kölin ali päivä toisensa jälkeen ja jouduimme taipumaan ja joustamaan joka ikinen päivä, että olisimme edes jotenkin hyväksyttäviä ihmisiä???En millään ymmärrä mikä ihmeen kohtelu. Ymmärtääkseni jokainen saa päättää missä työskentelee. Työnantaja päättää työtehtävät ja työn tekemisen paikan ja tavat. Aika outoa on jäädä työpaikkaan, jossa kokee joutuvansa kölin ali vedetyksi joka päivä.
Ketjun vastakkainasettelu on pelkästään lapsellista.
Se kohtelu, että ennen koronaa iso osa työnantajista ei halunnut kuulla puhuttavankaan etätyöstä vaikka kuinka olisi rukoillut ja esittänyt järkevät perustelut.
Koronan myötä osa työnantajista on pitkin hampain suostunut etätyömahdollisuuteen ja kas kummaa kun joitakin näistä pomoista suorastaan riipii kun jotkut saavat työnsä hoidettua kotisohvalta käsin ihan yhtä hyvin (tai jopa paremmin) kuin konttorissa.
Nyt jotkut työnantajat on taas kuitenkin pakottaneet porukan konttorille ja kieltäneet etätyöt.
Työnantajani on tarjonnut meille mahdollisuuden turvalliseen työskentelyyn 100% etänä, ja pidän törkeänä itsekkyytenä ekstroverttien tapaa valittaa isoon ääneen kuukaudesta toiseen LinkedInissä sitä, kuinka byhyyy ei nää työkamuja ja tulee hulluksi. Itselläni on introverttinakin kavereita, joita näen vapaa-ajalla. Työkaverit on ihania, mutta onko oikeasti jollain pokkaa VALITTAA siitä, että työtä tehdään turvallisesti. Nämä ekstrovertit ovat niitä, jotka eivät anna konttorilla siunaaman rauhaa, suu käy koko ajan. Heillä on vinoutunut käsitys yhteisöllisyydestä.