Huvittava ero introverttien ja ekstroverttien välisessä kohtelussa tuli hyvin esiin koronan ansiosta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi kyynel, tätä ketjua. Toiset ne ponnistaa ojan pohjaltakin ylös, mutta täällä syytetään maailmaa siitä, että työnantaja ei tykänny kun kieltäyty ryhmäytymästä työkavereiden kanssa, eli menemästä pakohuoneeseen tai keilaamaan puolenvuoden välein, pariksi tunniksi. Varmasti tuollainen asenne näkyy työssä muutenkin.

Mikään ei estä työtöntä valokuvaaja-introverttiä perustamasta omaa yritystä ja palkkaamasta sinne pelkkiä introverttejä töihin.

Estää se tosiasiasia, että työelämä nyt vain suosii ekstroverttejä, ihan siitä syystä, että pitää kyetä tekemään yhteistyötä, ymmärtään erilaisia ihmisiä, sietämään toisten huonojakin puolia, pitää kyetä kuuntelemaan ja keskustelemaan ärsyyntymättä, sietää toisten kysymyksiä ilman passiivisaggressiivisuutta, olla oma-aloitteinen ja edes jossain määrin sosiaalinen. Pakko ei ole olla kovaaäninen jatkuvast pälättävä, mutta ei myöskään kulmiensa alta mulkoileva pessimisti. Ja tämä ei ole kenenkään yksittäisen ihmisen vika, vaan maailman nyt vain on tällainen, eikä sille oikein mitään mahda, tai kuten todettu, ainahan voi yrittää perustaa sen yrityksen jonka työntekijät koostuu pelkistä introverteistä.

Edes se oman yrityksen perustanut ei pärjää ilman sosiaalisia taitoja ja jonkinlaista sietokykyä kestää puheliaitakin ja iloisia ihmisiä.

Tosin tässä nyt on vain muutamalla hassu määritelmä introvertille, aivan kuin introverttiys tarkoittaisi epäsosiaalista sopeutumiskyvytöntä ihmisvihaajaa.

miksi yhteistyötä tehdäkseen pitäisi olla ihmisistä tai työkavereista kiinnostunut? Jos työasiat kuitenkin hoituvat hyvässä hengessä ja ongelmitta?

Eli työasiat pitää hoitaa, ja muut jutut ovat enemmänkin rasite ja hidaste.

Olen ihan samaa miettinyt! Miksei riitä, että on kohtelias ja ystävällinen työkavereille, asiakkaille ja yhteistyökumppaneille, ja tekee työnsä hyvin? Miksi pitää olla pörräämässä ns. työhön kuulumattomia juttuja ja kertoilla omista yksityisasioistaan muille työpaikalla, että on se kuuluisa hyvä tyyppi?

Minua introverttinä ei tarvitse tietää työkaverista mitään, pystyn tekemään töitä hänen kanssaan ihan hyvin. Riittää, kun tiedän nimen ja mitä hän osaa tai missä asioissa hänen puoleensa tulee kääntyä. Pystyn olemaan ystävällinen ja kiva muille, vaikken tietäisi heistä mitään.  Jotkut sosiaaliset ekstovertit kokevat tällaisen lähestymisen epäluotettavana, kylmänä ja eivät oikein tiedä miten päin olisivat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi kyynel, tätä ketjua. Toiset ne ponnistaa ojan pohjaltakin ylös, mutta täällä syytetään maailmaa siitä, että työnantaja ei tykänny kun kieltäyty ryhmäytymästä työkavereiden kanssa, eli menemästä pakohuoneeseen tai keilaamaan puolenvuoden välein, pariksi tunniksi. Varmasti tuollainen asenne näkyy työssä muutenkin.

Mikään ei estä työtöntä valokuvaaja-introverttiä perustamasta omaa yritystä ja palkkaamasta sinne pelkkiä introverttejä töihin.

Estää se tosiasiasia, että työelämä nyt vain suosii ekstroverttejä, ihan siitä syystä, että pitää kyetä tekemään yhteistyötä, ymmärtään erilaisia ihmisiä, sietämään toisten huonojakin puolia, pitää kyetä kuuntelemaan ja keskustelemaan ärsyyntymättä, sietää toisten kysymyksiä ilman passiivisaggressiivisuutta, olla oma-aloitteinen ja edes jossain määrin sosiaalinen. Pakko ei ole olla kovaaäninen jatkuvast pälättävä, mutta ei myöskään kulmiensa alta mulkoileva pessimisti. Ja tämä ei ole kenenkään yksittäisen ihmisen vika, vaan maailman nyt vain on tällainen, eikä sille oikein mitään mahda, tai kuten todettu, ainahan voi yrittää perustaa sen yrityksen jonka työntekijät koostuu pelkistä introverteistä.

Edes se oman yrityksen perustanut ei pärjää ilman sosiaalisia taitoja ja jonkinlaista sietokykyä kestää puheliaitakin ja iloisia ihmisiä.

Tosin tässä nyt on vain muutamalla hassu määritelmä introvertille, aivan kuin introverttiys tarkoittaisi epäsosiaalista sopeutumiskyvytöntä ihmisvihaajaa.

miksi yhteistyötä tehdäkseen pitäisi olla ihmisistä tai työkavereista kiinnostunut? Jos työasiat kuitenkin hoituvat hyvässä hengessä ja ongelmitta?

Eli työasiat pitää hoitaa, ja muut jutut ovat enemmänkin rasite ja hidaste.

Olen ihan samaa miettinyt! Miksei riitä, että on kohtelias ja ystävällinen työkavereille, asiakkaille ja yhteistyökumppaneille, ja tekee työnsä hyvin? Miksi pitää olla pörräämässä ns. työhön kuulumattomia juttuja ja kertoilla omista yksityisasioistaan muille työpaikalla, että on se kuuluisa hyvä tyyppi?

Minua introverttinä ei tarvitse tietää työkaverista mitään, pystyn tekemään töitä hänen kanssaan ihan hyvin. Riittää, kun tiedän nimen ja mitä hän osaa tai missä asioissa hänen puoleensa tulee kääntyä. Pystyn olemaan ystävällinen ja kiva muille, vaikken tietäisi heistä mitään.  Jotkut sosiaaliset ekstovertit kokevat tällaisen lähestymisen epäluotettavana, kylmänä ja eivät oikein tiedä miten päin olisivat.

Oli paremmin muotoiltu kuin tuo oma heittoni, kiitos.

Juuri tuo viimeinen on se ydinjuttu. Entäs jos sosiaaliset tarpeet kukin hoitaisi tavallaan töiden ulkopuolella, ja työt voisi hoitaa vain töinä?

Ovatko ekstrot siltikään kauhean toimivia työyhteisössä jos "vaativat" tietynlaisia ominaisuuksia muilta, eikö ammattiaan voi harjoittaa jos ei tunne kanssaihmisiä?

Vierailija kirjoitti:

Kun itse muutama vuosi sitten hain töitä, se oli todella kuormittavaa. Olisi pitänyt "brändätä" itseään, tuoda itseään koko ajan julki yms. Onneksi sain lopulta työpaikan CV:llä, joka puhui puolestaan, eikä minun todellakaan tarvinnut brändätä itseäni.

Ihan helkkarin raskasta tämä on kyllä myös itselleni, vaikka olen arkikokemuksen ja kaikkien testien mukaan ekstrovertti. 

Vierailija kirjoitti:

Ei kai kukaan ota näitä ilmaisuja "extrovertti sitä" ja "introvertti tuota" väitteitä niin että kaikki "lajinsa" edustajat ovat sitä ja vain sitä. Tuo ilmaus on vain niin paljon näppärämpi kuin että "extroverteillä keskimäärin esiintyy tätä" ja "introverteilla tuota". Sama pätee jokseensa kaikkeen muuhunkin keskusteluun täällä ja yleensäkin nettifoorumeilla, joten ei kannata itse kunkaan repiä pelihousujaan.

Itse tulkitsin että ketjun aloittaja vain ilmaisi huvittuneisuutensa huomiostaan eikä tarkoittanut olla vahingoniloinen siitä että todennäköisesti moni extrovertti kärsii näistä koronan tuomista erityisolosuhteista enemmän kuin moni introvertti. Ja olihan hänellä pointtinsa huomiossaan...

Pointti oli mikä? Jos on eri mieltä tuosta ekstroverttien jyräämisestä työelämässä, niin on varmaankin kelvoton introvertti? Olen ennemmin sisäänpäin sulkeutunut ja viihdyn yksin, mutta jos meitä olisi koko työpaikka täynnä, seurauksena olisi pelkkä katastrofi. Olen taipuvainen uskomaan, että tarvitsen ympärilleni ihmisiä, jotka ovat vapaantuneempia ja avoimempia kuin minä itse. Nuorempana pidin ehkä itseäni tehokkaampana työntekijänä kuin kollegoitani, jotka suhasivat asiasta toiseen. Olen muuttanut mieleni.

Jännä mikä intorjen haukkumisketj utästäki ntuli. Kyllä kokeusteni mukaan todella harvatcekstrot jaksaa tai osaa kuunneella toista, on vaan kiire päästä hölöttämään niitä omia juttujaan kovaan ääneen ja kaikkialla ja tarvittaessa vaikka muidenkin puheen päälle ja muita keskeyttäen. Myös useimmat narskut ovat kovaäänisiä, muka-itsevarmoja palopuheisia ja minä-tiedän-kaiken/asia-on-näin- monolgejaan pitäviä ekstroja.

Vierailija kirjoitti:

Mikähän vertti mä oon ku molempiin todellisuuksiin sopeudun tosi hyvin.

Ambivertti, eli introvertin ja ekstravertin välimuoto. Lisäksi harva ihminen oikeasti on täysin intro-, tai ekstravertti.

Vierailija kirjoitti:

Introversio ja ekstroversio ovat jo syntymässä määräytyneitä tekijöitä eikä sitä voi muuttaa. Monet suurimmista tiedemiehistä, säveltäjistä, taiteilijoista, matemaatikoista, filosofeista ja kirjailijoista olivat introvertteja. Tutkimusten mukaan älykkyysosamäärän kasvaessa myös introverttien osuus kasvaa ja kaikkein älykkäimmistä ihmisistä jo kaksi kolmasosaa on introvertteja. Koska ekstrovertit hallitsevat maailmaa, monet introvertit tuntevat olevansa jotenkin outoja, koska he ovat erilaisia. Tämä erilaisuus on kuitenkin todellinen vahvuus, kunhan introvertti pystyy sen hyväksymään.

Tästä keskustelusta kumpuavan kaunan perusteella pohjalta voinee sanoa, ettei vallitseva osa ole hyväksynyt introverttiyttään. Lisäksi haluan mainita, että Sokrates oli extrovertti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloituksesta:

Kysympähän vaan, että missä tämä kohtelu ja huoli oli silloin, kun meitä introverttejä vedettiin kölin ali päivä toisensa jälkeen ja jouduimme taipumaan ja joustamaan joka ikinen päivä, että olisimme edes jotenkin hyväksyttäviä ihmisiä???

En millään ymmärrä mikä ihmeen kohtelu. Ymmärtääkseni jokainen saa päättää missä työskentelee. Työnantaja päättää työtehtävät ja työn tekemisen paikan ja tavat. Aika outoa on jäädä työpaikkaan, jossa kokee joutuvansa kölin ali vedetyksi joka päivä.

Ketjun vastakkainasettelu on pelkästään lapsellista.

Se kohtelu, että ennen koronaa iso osa työnantajista ei halunnut kuulla puhuttavankaan etätyöstä vaikka kuinka olisi rukoillut ja esittänyt järkevät perustelut.

Koronan myötä osa työnantajista on pitkin hampain suostunut etätyömahdollisuuteen ja kas kummaa kun joitakin näistä pomoista suorastaan riipii kun jotkut saavat työnsä hoidettua kotisohvalta käsin ihan yhtä hyvin (tai jopa paremmin) kuin konttorissa.

Nyt jotkut työnantajat on taas kuitenkin pakottaneet porukan konttorille ja kieltäneet etätyöt.

Työnantaja päättää mitä ja miten ja missä se työ tehdään. Ellei se itselle sovi, kannattaa olla myymättä sitä vapaa-aikaa.

Ei ole kyse mistään kohtelusta.

Jos työnantaja saisi ihan vapaasti päättää mitä/miten ja missä, ai jai, kyllä olis aika ankea joka jumalan työpaikka. Hikipajoissa 14-tuntista päivää sais tehdä. On niitä sääntöjä olemassa työolosuhteista ja ajoista nytkin, ettei se työnantaja pääse itse kaikkea keksimäänsä laittamaan käytäntöön.

Olen itse ollut osallisena muutamassa pomojen kesken käydyssä rehellisessä etätyökeskustelussa. Satuin olemaan yhden pomoni kanssa konferenssissa ja siinä siivellä pääsin kuulemaan mitä he etätyöstä oikeasti ajattelivat. Kuulemma lusmuja ei voisi kotona vahtia, he nostaisivat vaan muhkeata palkkaa eivätkä tekisi mitään sen eteen. Rivityöntekijänä huomautin heille että tiedän useammankin lusmun jotka käyvät kyllä siellä toimistossa sen kahdeksan tuntia ja ylikin ja teeskentelevät ahkeraa kun pomoja on näkyvissä, mutta heti kun pomot häipyvat napsahtaa Facebook tai joku nettisivu taas näkyviin ja kaverin kanssa keskeytynyttä juorua jatketaan iloisesti. Eli toimistossa istuminen ei takaa sitä ettei pinnausta ja laiskottelua tapahdu. Lusmu on lusmu, oli sitten kotona tai toimistolla. Oli aika uskomatonta miten naiveja nämäkin pitkän linjan pomot olivat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai kukaan ota näitä ilmaisuja "extrovertti sitä" ja "introvertti tuota" väitteitä niin että kaikki "lajinsa" edustajat ovat sitä ja vain sitä. Tuo ilmaus on vain niin paljon näppärämpi kuin että "extroverteillä keskimäärin esiintyy tätä" ja "introverteilla tuota". Sama pätee jokseensa kaikkeen muuhunkin keskusteluun täällä ja yleensäkin nettifoorumeilla, joten ei kannata itse kunkaan repiä pelihousujaan.

Itse tulkitsin että ketjun aloittaja vain ilmaisi huvittuneisuutensa huomiostaan eikä tarkoittanut olla vahingoniloinen siitä että todennäköisesti moni extrovertti kärsii näistä koronan tuomista erityisolosuhteista enemmän kuin moni introvertti. Ja olihan hänellä pointtinsa huomiossaan...

Pointti oli mikä? Jos on eri mieltä tuosta ekstroverttien jyräämisestä työelämässä, niin on varmaankin kelvoton introvertti? Olen ennemmin sisäänpäin sulkeutunut ja viihdyn yksin, mutta jos meitä olisi koko työpaikka täynnä, seurauksena olisi pelkkä katastrofi. Olen taipuvainen uskomaan, että tarvitsen ympärilleni ihmisiä, jotka ovat vapaantuneempia ja avoimempia kuin minä itse. Nuorempana pidin ehkä itseäni tehokkaampana työntekijänä kuin kollegoitani, jotka suhasivat asiasta toiseen. Olen muuttanut mieleni.

Kommenttini kumpusi siitä että iso osa tätä ketjua on kirjoitettu niin kuin kirjoittajat oikeasti ajattelevat niin kuin kirjoittavat, että extrovertit ovat sitä ja introvertit tuota eli peräänkuulutan vähän realistisempaa suhtautumista, kaikenlaisia ihmisiä tarvitaan introvertti-ekstrovertti-janalta, sillä ektrovertit jaksavat paremmin tietynlaisia hommia ja saattavatpa olla keskimäärin lahjakkaampia niissä hommissa ja toisaaltaan sama pätee introvertteihin toisissa asioissa. Tämän kääntöpuoli toki on, että keskimäärin introvertit ja ekstrovertit ovat huonompia vastakkaisten tehtävien suorittamisessa. Mutta kun harva on siellä janan päissä, niin eivät nuo itse kunkin sopivimmuudet eri tehtäviin ole mitenkään mustavalkoisia.

Tämän ketjun perusteella introvertit tuntuvat aika ilkeille ihmisille.

Ei ihne, että niillä on vaikeaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskustelun perusteella introvertit kuulostavat pääasiassa tosi ikäviltä ihmisiltä.

Keskustelu antaa väärän kuvan introverteistä, ei me oikeasti olla tuollaisia elämään kyllästyneitä, muita haukkuvia draamailijoita. Nämä personaallisuushäiriöiset/masentuneet ihmiset nyt vain kuvittelee kaiken pahan elämässään johtuvan introverttiydestä, vaikkei se ole totta.

Näihin introverttiketjuihin eksyvät ekstroverttien haukkujat ja ylinegatiiviset kirjoittajat vaikuttavat pikemminkin olevan mt-ongelmaisia, henkisesti epäkypsiä tai autismin kirjolla olevia. Toki voivat olla myös introvertteja mutta se ei selitä heidän alentuvaa ja vihamielistä ulosantiaan. Tasapainoinen introvertti ei käytä noin paljoa energiaa muiden lyttäämiseen vaan keskittyy mieluummin omiin juttuihinsa.

Juuri näin. Introverteista annetaan kuva kuin autismin kirjolla oltaisiin. Vain pieni osa meistä on kykenemättömiä sosiaalisiin kontakteihin tai asiakaspalveluun. Luen itseni melko introvertiksi persoonaksi. Tykkään samoilla metsissä ja nautin nyt syksyllä mustikkareissuista ihan yksin. Luen mieluummin kirjaa kotona kuin lähden ns. ihmisten ilmoille. Kesälomat vietetään kesämökillä takkatulen äärellä ja omassa rannassa uiden. Lapsena minua kuvailtiin hiljaiseksi. En silti ole autisti, eikä asperger ole tullut edes mieleeni. Olen ihan tavallinen työssä käyvä henkilö. Seurallinen en ole, enkä pidä uusien tuttavuussuhteiden luomisesta. Meitä on toimistolla monta kaltaistani puurtajaa.

Vierailija kirjoitti:

Tämän ketjun perusteella introvertit tuntuvat aika ilkeille ihmisille.

Ei ihne, että niillä on vaikeaa.

Hei kiva kun ymmärsit. Meillä tosiaan on välillä vaikeaa.

Me puhutaan suoraan tässä ketjussa koska ollaan vaan saatu niin kertakaikkiaan tarpeeksemme syrjinnästä ja extroverttien perusteettomasta suosimisesta koska ovat niin "hyviä tyyppejä". No more mr. Nice Guy! En minä ainakaan jaksa olla enää hiljainen ja reilu, kun joka ainoassa kehityskeskustelussa esitetään että pitäisi tuoda itseään enemmän esille ja olla suulaampi kokouksissa ja osallistua työajan jälkeen ties mihin kissanristiäisiin jotka eivät työnkuvaan edes kuulu. Eli pitäis olla extrovertti! Kyllä minä kokouksissa puhun ja esitän asiani, mutta turhaa pulinaa välttelen, ja ystävät on jo omasta takaa. Tulen toimeen työkavereitten kanssa ihan hyvin ja olen tunnollisen ja avuliaan työkaverin maineessa kuulemma, mutta sekään ei riitä. Koko persoonallisuus pitäis muuttaa että kelpais ja sais vaikka sen ylennyksen.

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset keskimäärin on/ovat erittäin introvertteja, joten en ymmärrä, miten maailma täällä pyörisi ekstroverttien tahdon mukaan.

Olen puoliksi suomalainen, koska äitini on Suomessa syntynyt. Äidinkieleni on Suomi (vaikka saatan tehdäkin joskus kielioppivirheitä). Asuimme isäni kotimaassa Etelä-Amerikan puolella, kun olin 0-12 v. Kun tulin Suomeen yläasteelle järkytyin suomalaisten sulkeutuneisuudesta. Mummot saa olla yksin kodeissaan

ja sukulaisiin monet pitää hyvin harvoin yhteyksiä. Kesämökeillä eletään erakkona ja hyvä jos edes moikataan mökkinaapuria. Työpaikoilla on vähän samaa jurotusta. Pari vuotta sitten olin vuoden töissä Hollannissa, jossa ihmiset näyttää päälle päin aika samalta kuin suomalaiset, mutta ne on kiinnostuneita muista ihmisistä. Kollegaa ei katsota vihamielisesti eikä ylimielisesti. Lähtisin takaisin, jos löytäisin jonkun työn, jossa pärjää pelkällä englannilla tai engl./espanja-yhdistelmällä.

Suomalaiset ovatkin hyvin introvertteja keskimäärin. Mitä sitten? Meillä on ymmärretty, että tyhjä puhe on pahasta. Joskus lukioaikana seurustelin 8 kk australialaisen pojan kanssa. Oli se kulttuurishokki. Koko ajan piti olla jotain tekemässä. Kun oltiin ongella, tyyliin minuutin välein kuului, että mitäs nyt ja onko tullut yleensä kaloja ja mitä niille sitten tehdään. Kun sanoin, että pitää olla hiljaa, jotta kala syö, siinä vaiheessa hänen mielenkiintonsa loppui. Siellä miljoonakaupungissa ei ole totuttu istumaan seurassa hiljaa minuuttiakaan. Se taito on vain meillä suomalaisilla.

Vierailija kirjoitti:

Introversio ja ekstroversio ovat jo syntymässä määräytyneitä tekijöitä eikä sitä voi muuttaa. Monet suurimmista tiedemiehistä, säveltäjistä, taiteilijoista, matemaatikoista, filosofeista ja kirjailijoista olivat introvertteja. Tutkimusten mukaan älykkyysosamäärän kasvaessa myös introverttien osuus kasvaa ja kaikkein älykkäimmistä ihmisistä jo kaksi kolmasosaa on introvertteja. Koska ekstrovertit hallitsevat maailmaa, monet introvertit tuntevat olevansa jotenkin outoja, koska he ovat erilaisia. Tämä erilaisuus on kuitenkin todellinen vahvuus, kunhan introvertti pystyy sen hyväksymään.

Just tämän takia introverttiys on muotia, voi jestas :D Ekstrovertit esitetään huutavina tyhjäpäinä ja introverteistä luodaan kuvaa jonakin muita fiksumpina olentoina, kun olihan kaikki historankin fiksuimmat ihmiset introverttejä (hitostako sekin muka tiedetään, mutta on vaan kiva identifoitua vähän fiksummaksi).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Introversio ja ekstroversio ovat jo syntymässä määräytyneitä tekijöitä eikä sitä voi muuttaa. Monet suurimmista tiedemiehistä, säveltäjistä, taiteilijoista, matemaatikoista, filosofeista ja kirjailijoista olivat introvertteja. Tutkimusten mukaan älykkyysosamäärän kasvaessa myös introverttien osuus kasvaa ja kaikkein älykkäimmistä ihmisistä jo kaksi kolmasosaa on introvertteja. Koska ekstrovertit hallitsevat maailmaa, monet introvertit tuntevat olevansa jotenkin outoja, koska he ovat erilaisia. Tämä erilaisuus on kuitenkin todellinen vahvuus, kunhan introvertti pystyy sen hyväksymään.

Just tämän takia introverttiys on muotia, voi jestas :D Ekstrovertit esitetään huutavina tyhjäpäinä ja introverteistä luodaan kuvaa jonakin muita fiksumpina olentoina, kun olihan kaikki historankin fiksuimmat ihmiset introverttejä (hitostako sekin muka tiedetään, mutta on vaan kiva identifoitua vähän fiksummaksi).

Anna olla, jos joku tarvitsee itsetuntonsa tueksi tuollaista rohkaisua, niin miten se on sinulta poissa? Vaikuttaa aika heikon itsetunnon omaavilta nämä introvertit, silloin on taipumusta hakea sitä vahvistusta ulkopuolisista tekijöistä, vaikkapa siitä, että joku suurmies on kärsinyt samoista ongelmista.

Jos on terve itsetunto ei tarvitse sellaista rohkaisua, eikä koe tarvetta myöskään ihmetellä tai harmistua siitä, jos joku toinen tarvitsee. Mitä sekään haittaa jos joku pitää sua tyhmänä? viisas ihminen antaa olla, eikä koe mitään tarvetta korostaa viisauttaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Introversio ja ekstroversio ovat jo syntymässä määräytyneitä tekijöitä eikä sitä voi muuttaa. Monet suurimmista tiedemiehistä, säveltäjistä, taiteilijoista, matemaatikoista, filosofeista ja kirjailijoista olivat introvertteja. Tutkimusten mukaan älykkyysosamäärän kasvaessa myös introverttien osuus kasvaa ja kaikkein älykkäimmistä ihmisistä jo kaksi kolmasosaa on introvertteja. Koska ekstrovertit hallitsevat maailmaa, monet introvertit tuntevat olevansa jotenkin outoja, koska he ovat erilaisia. Tämä erilaisuus on kuitenkin todellinen vahvuus, kunhan introvertti pystyy sen hyväksymään.

Just tämän takia introverttiys on muotia, voi jestas :D Ekstrovertit esitetään huutavina tyhjäpäinä ja introverteistä luodaan kuvaa jonakin muita fiksumpina olentoina, kun olihan kaikki historankin fiksuimmat ihmiset introverttejä (hitostako sekin muka tiedetään, mutta on vaan kiva identifoitua vähän fiksummaksi).

Anna olla, jos joku tarvitsee itsetuntonsa tueksi tuollaista rohkaisua, niin miten se on sinulta poissa? Vaikuttaa aika heikon itsetunnon omaavilta nämä introvertit, silloin on taipumusta hakea sitä vahvistusta ulkopuolisista tekijöistä, vaikkapa siitä, että joku suurmies on kärsinyt samoista ongelmista.

Jos on terve itsetunto ei tarvitse sellaista rohkaisua, eikä koe tarvetta myöskään ihmetellä tai harmistua siitä, jos joku toinen tarvitsee. Mitä sekään haittaa jos joku pitää sua tyhmänä? viisas ihminen antaa olla, eikä koe mitään tarvetta korostaa viisauttaan.

Sinä et vaan ymmärrä miten erilaista kohtelu on työpaikoissa hiljaisemmille työntekijöille. On helpompi syyttää heitä itseään.

Kannattaa lukea Linus jonkmanin kirja introvertti - työpaikan hiljainen vallankumous! Kirjoitettu tosi kivalla tyylillä, nauroin monissa kohdin ja tunnistin itseni!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Introversio ja ekstroversio ovat jo syntymässä määräytyneitä tekijöitä eikä sitä voi muuttaa. Monet suurimmista tiedemiehistä, säveltäjistä, taiteilijoista, matemaatikoista, filosofeista ja kirjailijoista olivat introvertteja. Tutkimusten mukaan älykkyysosamäärän kasvaessa myös introverttien osuus kasvaa ja kaikkein älykkäimmistä ihmisistä jo kaksi kolmasosaa on introvertteja. Koska ekstrovertit hallitsevat maailmaa, monet introvertit tuntevat olevansa jotenkin outoja, koska he ovat erilaisia. Tämä erilaisuus on kuitenkin todellinen vahvuus, kunhan introvertti pystyy sen hyväksymään.

Just tämän takia introverttiys on muotia, voi jestas :D Ekstrovertit esitetään huutavina tyhjäpäinä ja introverteistä luodaan kuvaa jonakin muita fiksumpina olentoina, kun olihan kaikki historankin fiksuimmat ihmiset introverttejä (hitostako sekin muka tiedetään, mutta on vaan kiva identifoitua vähän fiksummaksi).

Anna olla, jos joku tarvitsee itsetuntonsa tueksi tuollaista rohkaisua, niin miten se on sinulta poissa? Vaikuttaa aika heikon itsetunnon omaavilta nämä introvertit, silloin on taipumusta hakea sitä vahvistusta ulkopuolisista tekijöistä, vaikkapa siitä, että joku suurmies on kärsinyt samoista ongelmista.

Jos on terve itsetunto ei tarvitse sellaista rohkaisua, eikä koe tarvetta myöskään ihmetellä tai harmistua siitä, jos joku toinen tarvitsee. Mitä sekään haittaa jos joku pitää sua tyhmänä? viisas ihminen antaa olla, eikä koe mitään tarvetta korostaa viisauttaan.

Sinä et vaan ymmärrä miten erilaista kohtelu on työpaikoissa hiljaisemmille työntekijöille. On helpompi syyttää heitä itseään.

Enpä ole tuohon ilmiöön törmännyt, vaikka olen yli 20 vuotta työelämässä ollut. Meillä keittiöllä ne teot punnitaan eikä sanat. Työtä on kaikille ihan riittämiin. Tahdissa pysyminen vaatii kommunikointia työkavereiden kanssa. Muita vaatimuksia meillä ei ole. Olin 6 vuotta saman keittiömestarin alaisuudessa, enkä hänestä tiennyt muuta kuin nimen. Omat asiat jätetään keittiön ulkopuolelle mielellään.

Osalle ekstroverteista se puhuminen on niin hirveän tärkeää, ettei heitä kiinnosta huomata, että kuunteleeko se toinen mielellään vai ei. Ehkä siksikin me introvertit usein päädytään noiden uhreiksi, koska emme ole itse päälle huutavia hölöttäjiä.

Mulle ainakin tulee vähän vaivaantunut olo heti, jos näyttää siltä, että toinen ei ole kiinnostunut siitä mitä puhun. Vaihdan puheenaihetta tai poistun kohteliaasti. Mieltäni en siitä pahoita. Toista ei vaan kiinnostanut juuri se aihe juuri silloin. Ei tulis mieleenkään jäädä siihen vaan paasaamaan. Mutta noille näyttää riittävän, että joku nyt vaan on siinä vieressä. Vaikka sitten pakosta, koska siinä on kuulijan työpiste, eikä omia taukoja saa pitää.

Ei ne ymmärrä puhetta. Ei kaunista eikä vähän rumempaakaan. Luulevat vissiin huumoriksi kun kerron haluavani olla omassa rauhassa. Karttelu on ainoa mikä vähän toimii, ja lopulta ne löytää uuden uhrin.

Jotenkin ne on rauhattomia ja turvattomia kuin levottomat lapset. Ja minä se turvallinen vakaa poiju siinä myrkyisällä merellä. Vähät siitä että meinaavat painaa minutkin veden alle siinä omassa hengissäsäilymis-kamppailussaan. Olenhan vain poiju. Yksi monista. Ja yritän samalla saada työni tehdyksi.