MIKSI hankkia lapsi, jos se pitää viedä 10kk hoitoon?

No rahasta ainakin meillä on kyse.

Mitä se sinulle kuuluu? Se on jokaisen perheen sisäinen asia. Minusta vauvan hoitoon viemisessä ei ole mitään pahaa, päinvastoin. Vauvan maailmankuva alkaa vartua.

Maksa minulle kolme tonnia kuussa, niin jään kotiin. Muussa tapauksessa kyllä on työhön raahauduttava, ja sitä on turha soimata.

Hih, on sullakin ongelma. Minulla 4lasta ja olin lastentarhanopettaja, silloin kun lapset oli pieniä. Olen aina lasten välissä käynyt töissä, hoitamassa muiden lapsia ja omat lapset on olleet hoidossa, revipä siitä. Minun pääni ei olisi kestänyt vain kotona oloa ilman sosiaalisia aikuiskontakteja. Nuorin lapsistani meni hoitoon jo 6kk ikäisenä, koska lähdin jatkamaan opintojani luokanopettajaksi. Nyt nautin työstäni ja pitkistä kesälomista, jotka saan viettää koululaisten kanssa kotona ja se riittää mainiosti. Ihan tasapainoisia ja ihania lapsia on, vaikka teinkin pitkää päivää silloin kun olivat pieniä :).

Vai maailmankuva, onko tyhmempää kuultu! Vauvan maailmankuvaksi riittää kyllä ihan mainiosti omien vanhempien hellä huolenpito ja rakkaus, se turvallisuus maustettuna päivittäisillä ulkoilulla, kauppareissuilla, puistoilla, perheen tuttava- ja sukulaispiiri, kylälyt..mökkimatkat, toiset lapset, niissä on ihan tarpeeksi.

Ei moni aikuinenkaan halua olla jatkuvassa metelissä 8-10h jossa toimitaan kellon ei yksilön mukaan. Tunnen muutaman tarhatyöntekijän jotka sanovat etteivät meinaa kestää sitä meteliä..eivät kestä edes radion ääntä kotiin tultuaan. Jos aikuinen voi huonosti päivän jälkeen, jota on pakko tehdä rahasta entäs lapset?

Sellaista tarhaa ei olekaan joka voittaisi oman äidin tai isän kanssa mukavan ja rauhallisen päivän omaan tahtiin vai onko? En myönnä että kukaan olisi ollut lapsilleni parempi hoitaja kuin minä, minä se heitä rakastan enemmän kuin kukaan, minulle he ovat aina olleet kalleimmat ja tärkeimmät ei millekään tarhalle, se on fakta! Joku on sitä mieltä ettei pysty hoitamaan vauvaa tai lapsiaan hyvin, vie sitten sinne tarhaan muiden joukkoon jos on parempi niin.

Ei ole hienompaa hommaa kuin omien lasten hoito, kunnioitan jokaista äitiä joka ei ulkoista lastenhoitoa vaan haluaa hoitaa heidät itse, kotiäidit ansaitsevat kaiken kunnioituksen, hienoa että haluatte ja jaksatte, lapsuus on kuitenkin niin lyhyt!

Ei tarvi nostaa yhteiskunnalta rahaa, kun menee osa-aikatyöhön ja hoitaa vauvan siinä samalla kotona.

Vein aikanaan molemmat alle vuoden ikäisinä ja missä ollaan nyt? Mulla on kaksi ihanaa tervettä ja sosiaalista teiniä. Kiva koti ja hybä työ, en koe jääneeni mistään paitsi. Olen kyllä lapsrni itse hoitanut vaikka työpäibien ajan olivat pk:ssa. Se vaihe nyt oli sellaista. Lapset tuntevat minut , äitinsä mutta eivät edes muistaniitä hoitajiaan, jotka kuulemma veivät paikkani :D ai niin, ja meidän ei ole koskaan tarvinnut vinkua täällä, että sukulaisrn rippijuhliin/häihin ei oo varaa laittaa sitä satasen lahjaa. Jos vanhemmat ovat tervepäisiä ja koti on rakastava, ei hoitoon viemisestä mitään haittaa ole, tekisin saman uudelleen.

Vien hoitoon siksi että vanhempainvapaa on 10 kk. Sen jälkeen minulla ei ole sijaista. Siitä eteenpäin olisi myytävä yritys, koti ja lapsen asuinympäristö ja etsittävä muita töitä. Luulen että lapsi on onnellisempi tutussa paikassa eläinten kanssa kuin olisi kaupungin vuokrakaksiossa kahden seinille hyppivän työttömän kanssa. Kaikella on hintansa, mutta lapsen hoitoonvienti ei ole tässä kohtaa huono ratkaisu. 

Ja pieni on muuten hoidossa pitänyt (liiankin) hyvin puolensa. Tuskinpa hän siitä kärsii kun opetetaan ettei saa haalia itselleen kaikkien muiden leluja. 

No, haluan lapsia, ja rakastan lapsiani. Työskentelen alalla, jossa pätkätyöt ja free lance työt ovat yleisiä, enkä ole saanut vakinaista työsuhdetta minäkään. Koska perheemme elää pitkälti minun tuloillani (mieheni on saksalainen, eikä ole saanut Suomessa koulutustaan vastaavaa ryötä, vaan tekee hänkin epäsäännöllistä keikkatyötä, joka ei mahdollista koti-isäksi jäämistä) ja koska en voi jäädä odottelemaan loputtomiin sitä, saanko kenties joskus nelikymppisenä vakinaisen työn, jolta voin jäädä hoitovapaalle, minun on pakko palata duuniin ja laittaa lapset vanhempainvapaan päälle hoitoon. 

Toisin sanoen: kaikilla ei ole vakinaista työtä, joka mahdollistaisi pitkän kotonaolon, eikä hyvätuloista siippaa elättäjänä. 

Pitkä poissaoloa työmarkkinoilta voi olla se viimeinen niitti pätkätyöläisen pätkätöille. "Poissa silmistä, poissa mielestä" pätee, kun työantaja jakaa määräaikaisia sopimuksia. 

Sinänsä arvostan kotihoitoa ja koen, että alle kolmivuotias ei TARVITSE hälyisän ja täyteentupatun tarharyhmän "virikkeitä". Onneksi saimme lapsille hoitopaikan perhepäivähoitajalle.

Epäsosiaaliset suomalaiset pelkäävät lastensa menevän pilalle, jos nämä joutuvat pieninä ikäistensä seuraan. :D

Nää ketkä on n. 3-v kotona on näitä jotka tekee heti lisää, ettei vaan tarvii mennä töihin. Ja sitten valitetaan kun on niin rankkaa lastenhoito.

[quote author="Vierailija" time="13.07.2014 klo 16:55"]

Ei kenenkään ole pakko viedä pikkuvauvaa hoitoon. Sen lapsen tai lapset voi hankkia siinä vaiheessa kun on varaa elättää heidät.

Itse olin 15v kotona kahden lapsen kanssa, eikä olla haettu asumistukia eikä muitakaan sosiaaliapuja, talot sun muut on maksettu ihan itse.

Kyse on valinnoista, siitä mikä on tärkeää, jollekin se on oma lapsi jollekin se on työ. En kadu valintaani, lapset saivat ihanan ja rauhallisen lapsuuden, ei kiirettä eikä hötkyilyä, ei tarvinnut tarhoihin viedä, en pidä edes eläintarhoista, siellä ne vaan möllöttää, varmasti olisi parempi muualla.

Viidentoista kotivuoden jälkeen hain neljää koulutustani vastaavaa työpaikkaa ja minut valittiin niihin kaikkiin!

Toki on koteja joissa on huonot olot silloin on parempi olla muualla. 

[/quote]

Unohdit mainita, että itse asiassa et edes hakenut niitä paikkoja vaan sinulle soitettiin joakisesta kotiin, että etkö millään haluaisi tulla töihin.

Mitä nyt on facessa tullut luettua vainoharhaisten, luulotautisten kotimammojen sekopäisiä päivityksiä, väittäisin, että lasten olisi parempi olla päiväkodissa kuin mökkihöperön kasvatettavina.

Hitlerin äiti oli kotiäiti. Miksi haluatte kasvattaa lisää hitlereitä?

Voisin laittaa lapsen vaikka sisäoppilaitokseen ja sitä ennen palkata hoitaja kotiin. Ei vaan ole varaa. 

[quote author="Vierailija" time="13.07.2014 klo 16:18"]Kotihoidontuella pärjää, jos a) on todella hyvätuloinen puoliso, jonka palkalla elää koko perhe tai b) on muutenkin asumistukiea yms. muita rahoja yhteiskunnalta nostava yksilö. Keskituloinen perhe ja asuntolaina on jo sellainen kombo, että ei sillä kolmea vuotta kotona olla. Pitää ajatella asumisessa yms. myös perheen isompia lapsia. Eikä siinä silti elellä lusikka persiissä poikittain. 

[/quote]

Paskapuhetta. Palasin äitiysvapaan jälkeen työpaikkaani matalapalkka-alalle ja mieheni jäi ensin vanhempainvapaalle ja sitten kotihoidontuelle kunnes tyttö täytti 3. Ei muita tukia ja omakotitalo lainoineen löytyy maaseudulta. Lainaa on lyhennetty normisti ja käyty jopa etelän reissulla. Että kyllä sillä kotihoidontuella vaan pärjää kunhan vaan toisella on työpaikka.

Toisten valintoja voimakkaasti arvosteleva ja haukkuva on aina tyytymätön tai epävarma omiin valintoihinsa. Oman valinnan paremmuuden todistelu saa aikaan hetkellisen paremman olon. Toisen lyttääminen ja haukkuminen saa tunteen siitä, että on itse tärkeä ja arvokas. Surullista.

Olen tehnyt monia valintoja, joita voisin katua, mutta en viitsi, koska jokainen kerta olen valinnut ne sen hetken kokonaisuus mielessä. Mieleenkään ei tulisi silti haukkua muiden valintoja. En ole koskaan tehnyt omiani hetken mielijohteesta tai siksi kun joku muuten haukkuisi minua tai kun naapurikin teki näin. Siksi kai pääni kestää sen, että toiset tekevät toisenlasiia valintoja.

Tunnen kaksi äitiä, jotka ovat laittaneet lapsensa alle vuoden ikäisenä hoitoon. Molemmat ovat täysipäisiä ja mukavia ihmisiä, motiivina on ollut raha, toisella myös rahan lisäksi ura eli on alalla, jossa noustaan ylöspäin ensimmäisinä työvuosina ja palkka nousee samaa tahtia. Jos jäisi kotiin vuosikausiksi esim. kolmeksi vuodeksi, tarkoittaisi se sitä, että olisi tuoreiden valmistuneiden kanssa samalla viivalla kilpailemassa, kuka saa ylennyksen ja sen paremman palkan ja paremmat mahdollisuudet edetä. Kumpikin teki järjestelyjä, jotta lasten hoitopäivät eivät olisi megapitkiä. Toinen piti lapsen hoidossa 9-15, toinen teki neljäpäiväistä viikkoa. Lapset ovat nyt jo koululaisia, reippaita ja sosiaalisia.

Edelleen nämä vanhemmat ovat tehneet erilaisia järjestelyjä, jotta koululaisten ei tarvitsisi olla yksin päivät pitkät. Toinen tekee edelleen osa-aikatyötä, toisella on etäpäivä kerran viikossa. 

Mainitsenpa tähän yhden 10 vuotta kotiäitinä olleen ystävänikin. En missään nimessä väitä, että hän olisi kotiäitiyden ruumiillistuma, yritänpä vain saada ihmiset ymmärtämään elämän harmaita osia. Ystäväni palattua työelämään 10 vuoden jälkeen, alkoi kova uran teko. Lapset olivat tuolloin 10, 8, 5 ja 2,5. Nyt oli hänen vuoronsa. Olihan hän uhrannut elämästään noin monta vuotta. Mies oli ollut se uraatekevä suuripalkkainen eikä nyt noin vain pystynytkään uhraamaan työtään, kun oli esimiestehtävissä ja vieläpä reissuhommissakin. Lapset olivat paljon keskenään ja isovanhemmilla hoidossa, kun oli äidin vuoro tehdä uraa, vaikka isäkin tietysti parhaansa mukaan yritti keventää töitään ja tehdä niitä etänä. Kahden vuoden jälkeen tuli ero ja äidille uusi mies. Nyt kun kuuntelen ex-kotiäidin elämää, niin kalenterin kanssa sovittelee jokaisen perheenjäsenen menot arkiviikolla eikä mistään perheen yhdessäolosta tai rennosta lököilystä ole tietoakaan. Lapset ovat tietysti isoja, mutta edelleen kyllä tarvitsisivat vanhempiaan.

Kun hankkii lapsia, pitää löytää se tasapaino. Ei niin, että uhrataan jotain lapsen ensimmäisiksi elinvuosiksi ja otetaan se sitten takaisin heti, kun lapsi on omasta mielestä riittävän iso. Lapset tarvitsevat vanhempiaan ihan koko kasvuprosessinsa ajan ja usein vielä sen jälkeenkin. Murrosikäinen teini on iso mutta tarvitsee vanhempaansa ehkä jopa enemmän kuin se leikki-ikäinen. Tätä ei moni tajua. Ei se auta, että sille murrosikäiselle kertoo uhranneensa elämästään ne lapsen ekat kolme vuotta, kun se teini tarvitsee vanhempaansa juuri nyt. Siksi se sopiva tasapaino pitäisi löytää ja tehdä sellaisia ratkaisuja, että pystyy olemaan lastaan varten, itseään varten, puolisoaan varten ja uraansa varten sopivassa tasapainossa.

En yritä tässä väittää, että kaikkien pitäisi mennä töihin heti, kun vanhempainvapaa päättyy. Yritänpä vain sanoa, että tasapainoiseksi ihmiseksi kasvava tarvitsee muutakin kuin sen kolme vuotta äitinsä uhrausta. Monenlaisilla ratkaisuilla voidaan löytää juuri sen lapsen ja juuri sen perheen paras ratkaisu ihan ilman, että joku sivusta seuraaja voi tuomita ja arvostella.

Olisittepa eukot katsoneet tv-ohjelmaa sota-ajan naisista. Luulen, että lusmumammat vähän edes häpeäisivät. Ai niin. Ei heillä ole sellaisia tunteita. Ketään ei saa syyllistää. Tulee paha mieli. :(

[quote author="Vierailija" time="13.07.2014 klo 17:44"]

Vein aikanaan molemmat alle vuoden ikäisinä ja missä ollaan nyt? Mulla on kaksi ihanaa tervettä ja sosiaalista teiniä. Kiva koti ja hybä työ, en koe jääneeni mistään paitsi. Olen kyllä lapsrni itse hoitanut vaikka työpäibien ajan olivat pk:ssa. Se vaihe nyt oli sellaista. Lapset tuntevat minut , äitinsä mutta eivät edes muistaniitä hoitajiaan, jotka kuulemma veivät paikkani :D ai niin, ja meidän ei ole koskaan tarvinnut vinkua täällä, että sukulaisrn rippijuhliin/häihin ei oo varaa laittaa sitä satasen lahjaa. Jos vanhemmat ovat tervepäisiä ja koti on rakastava, ei hoitoon viemisestä mitään haittaa ole, tekisin saman uudelleen.

[/quote]

Niin sinä et koe näin, mutta lapsesi, niin hmmmm.... Lapsesi ovat jäänet paljosta paitsi, kun olet tyrkännyt heidät liian nuorena hoitoon. Tai hetkinen, oletkin niin saatanan itsekäs, että ehkä oli parempikin, että olivat pois sun vaikutusten alta. Tuskin olisit osannut heille elämyksiä antaa, kun raha näyttää olevan pääasia ja elämän tarkoitus. Toivottavasti lapsesi joskus tämän huomaa. Jättävät sut vanhainkotiin hoitoon ja toteavat, että "parempi sen tuolla hoidossa on, kuin meidän kanssa ollessa, niinhän äiti teki meillekkin".