Sinä laihdutuksessa onnistunut!!

Vierailija kirjoitti:

Vähintään puolet kasviksia, aina. Jos jollain aterialla jää kasvikset pois, niin seuraava ateria on salaatti tai kasvissosekeitto.

Annoskoot ja piilosyöminen. Joku kaloreiden laskentaohjelma voi auttaa tähän. Samoin se, ettei kaapissa ole herkkuja tai ne on piilossa ylähyllyllä. Ihminen syö itseltäänkin salaa vaikka kuinka paljon, tästä usein johtuu säästöliekin kuvittelu. Ei olekaan säästöliekki, vaan kaloreita tulee enemmän kuin luulee syövänsä. Kaikki rasvat ja kastikkeet on pahoja tässä, ne ainakin alkuun kannattaa mitata. Kun asuin yksin laskin kalorit ostetun ruuan mukaan, todennäköisesti minä ne söin. Ero oli huomattava siihen mitä laskin syöneeni.

Surkeeta nälissään olemista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kalorien laskentaa ei kannata lopettaa ikinä. Ei siinä muuta.

Kaloreitten sijaan kannattaa kiinnittää huomiota ruuan sisältöön.

Mutta silti 500kcal ruokaa ja 500kcal herkkuja lihottaa yhtä paljon. Toki ihminen voi paremmin syömällä terveellisesti, mutta jos tavoite on laihtua, niin yksi Fazerin sininen päivässä (=n 1300 kcal) käy myös. Laihdut, jos et muuta syö ;).

Olet väärässä.

Todista

Vierailija kirjoitti:

Minulla toimi nämä:

1. Aluksi kirjasin kaikki syömiseni ylös jotta oppisin paljonko missäkin on kaloreita. Näin annoskoot alkoivat pienentyä ja tuli kiinnitettyä huomiota mitä oikeasti syö.

2. Herkkupäivä kerran viikossa.

3. Join paljon vettä!

4. Liikuntaa mistä oikeasti nautin.

Ei mitään ihmedieettiä vaan pieniä muutoksia elämäntapoihin.

Tämä menetelmä tunnetaan ”Atomic Habits”-menetelmänä ja sitä sovelletaan muun muassa huippu-urheilussa, menetelmä kun tuottaa tunnetusti tuloksia. Ideana on, että parantamalla 1 %:n sieltä täältä, pian kokonaisparannus onkin kymmeniä prosentteja. Tämä on hyvä menetelmä oikeastaan mihin vain.

Ajatellaan vaikka ihmistä, joka syö säännöllisesti riisiä. Yksi keittopussi on 125 g ja vastaa about sellaista riisimäärää, mikä kiinalaisessa ravintolassa tulee erillisessä kulhossa. Nyt, pieniin parannuksiin voisi kuulua se, että jättää tuosta neljänneksen syömättä. Koska 125 g riisiä on n. 425 kcal (vaihtelee vähän riisilajin myötä), nneljänneksen poistaminen olisi reilut 100 kcal. Tuon kun tekee vaikka kolme kertaa viikossa, kuukaudessa vähentäisi energiansaantia 1.200 kcal ja vuodessa 14.400 kcal eli vähän vajaat pari kiloa rasvaa.

Atomic Habitsin ideana in nimenomaan ajatella vähän pidemmällä tähtäimellä. Silloin pienikin muutos kumuloituu merkittäväksi lopputulokseksi. Kannattaa kokeilla, jos suurempien askeleiden ottaminen kerralla tuntuu liian hankalalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähintään puolet kasviksia, aina. Jos jollain aterialla jää kasvikset pois, niin seuraava ateria on salaatti tai kasvissosekeitto.

Annoskoot ja piilosyöminen. Joku kaloreiden laskentaohjelma voi auttaa tähän. Samoin se, ettei kaapissa ole herkkuja tai ne on piilossa ylähyllyllä. Ihminen syö itseltäänkin salaa vaikka kuinka paljon, tästä usein johtuu säästöliekin kuvittelu. Ei olekaan säästöliekki, vaan kaloreita tulee enemmän kuin luulee syövänsä. Kaikki rasvat ja kastikkeet on pahoja tässä, ne ainakin alkuun kannattaa mitata. Kun asuin yksin laskin kalorit ostetun ruuan mukaan, todennäköisesti minä ne söin. Ero oli huomattava siihen mitä laskin syöneeni.

Surkeeta nälissään olemista.

Nimenomaan kasviksilla syömällä saa paljon ruokaa vähillä kaloreilla. Esim. 100g nakkia kalorimäärällä saa syödä joku 800g porkkanaa, kummallakohan jää nälkä? Toki pitää olla tarpeeksi rasvaa ja proteiinia, mutta mahan saa helposti täyteen tuolla puolet kasviksia säännöllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omalla kohdalla toiminut, -5,5kg normaalipainon sisällä:

- syö oikeaa monipuolista ruokaa koomakulutuksen verran (minulla 1280kcal/pvä)

- liiku niin paljon kun mahdollista (ihan sama mitä tai miten, every step matters)

- jos repsahdat, syöt juhlissa enemmän tms tiukka palautus seuraavana päivänä

Järjetöntä sinun juttusi.

Kuinka niin? Normaalisti syön n 1500kcal/pvä joten pudotus on tosi pieni. Ruoka on erittäin hyvälaatuista ja terveellistä, syön kevyen aamu- ja iltapalan, lounaan, päivällisen ja iltakahvin kanssa jotain pientä. En kiellä itseltäni mitään. Touhuan puutarhassa/pihalla monta tuntia päivässä, käyn mustikassa ja uimassa nyt päivittäin.

18 viikossa tullut tuo pudotus, 3.5kg vielä pudotettavaa.

Mitä syöt?

Lihaa, kalaa, broileria, kasviksia, täysjyvää , hapanmaitotuotteita. Tilkan hyvää viiniä joskus. Herkuttelen lähinnä jäätelöllä ja pienellä kahvipullalla. Pidän tummasta suklaasta, sitä riittää 3 palaa hyvin.

Esim eilinen päivällinen: halsteribroileria grillissä. Samalla grillasin munakoisoa, paprikaa, kesäkurpitsaa ja tomaattia jotka silppusin yrteillä maustettuun kuskusiin. Lisänä valkosipulijugurttia. Rakastan hyvää ruokaa!

Vierailija kirjoitti:

1. Etsi oma tiesi, äläkä sokeasti seuraa esimerkiksi virallisia suosituksia. Kuuntele itseäsi ja kehoasi. Ota selvää asioista ja perehdy erilaisiin näkemyksiin ravinnosta. Muista, että se ns. maalaisjärkinen kaikkea kohtuudella pieninä annoksina ei ehkä olekaan paras sinulle. Voi olla että on, tai sitten ei.

Mitenlie ihmisten virallisten suositusten noudattaminen todellisuudessa menee? Tuomitaanko suositukset, vaikkei niitä ole edes noudatettu? Uskaltaisin mutuna sanoa ihmisten syövän liikaa lihaa ja sokeria sekä liian vähän kuituja ja kasviksia vaikka miten väittäisi lautasmallia noudattavansa. 

Aika. Olet ehkä lihonut vuosien saatossa, älä odota että se lähtee pois kolmessa viikossa. Joka viikko ei tarvitse pudota mielettömiä määriä, joskus voi olla että ei tipu ollenkaan. Älä lannistu vaan jatka sinnikkäästi.

Minusta se kaloreiden laskeminen on fiksua. Siinä näkee miten syö ja esimerkiksi itse laihdutin syömällä 1600-1700 kaloria päivässä ja siinä sai jos syödä tosi kivasti vatsansa täyteen. Urheilupäivinä toki sitten saattaa syödä enemmän. Laihdutin itse lievästi ylipainoisena 10kg viisi vuotta sitten ja poissa on ollut, koska tuosta kaloreiden laskemisesta jäi se oppi ja tiedän nyt suunnilleen mitä missäkin on ja osaan syödä niin, että pysyn tässä painossa.

Ei ole olemassa poppaskonsteja. Se että kaikki jankuttavat sitä syö vähemmän kuin kulutat on oikeasti se ainoa oikea neuvo. Moni vaan ei jaksa asiaan perehtyä tai kyllästyy viikossa kun ei olekaan bikinikunnossa. Ja jos ruoka on vielä terveellistä ja monipuolista niin saa vieläpä laihtumisen lisäksi hyvää energiaa kaupan päälle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Annoskoot ovat tärkein juttu. Ei kannata luopua kaikesta totaalisesti tai muuttaa ruokavaliota radikaalisti. Pienillä muutoksilla saa paljon aikaan. Esimerkiksi mehun vaihtaminen veteen ja salaatinkastikkeiden vähentäminen tai poistaminen, salaatin osuus isommaksi lautasella. Etsi kuitenkin uusia kevyempiä herkkuja. Itse hullaannuin riisikakkuihin, raejuustoon ja hedelmiin. Juo myös paljon vettä.

Mielitekohetkiin keksi jotain muuta tekemistä. Eli kun tekee mieli jotain herkkuja (vaikka ei oikeasti ole nälkä), ota vesihuikka ja tee vaikka muutama kyykky tai mene suihkuun tai käy postilaatikolla. 

Itselleni oli myös tärkeää huomata, että makeanhimo helpottaa huomattavasti parin viikon päästä. Eli kun ajattelet, että tarvitsee kärvistellä vain se pari viikkoa, ja sitten voit antaa itsellesi luvan herkutteluun, huomaat, että ei enää teekään niin kovasti mieli. Ja huijaa itseäsi haastamalla itsesi päivä kerrallaan. Minäkin ajattelin varsinkin aluksi niin, että katsotaan vielä yksi päivä tai yksi kilo ja on ihan ok lopettaa. Sitten yhden päivän tai yhden kilon jälkeen taas, katsotaan vielä toinenkin päivä ja toinenkin kilo. Näin homma ei tuntunut alussa niin toivottomalta, kun otti pieniä tavoitteita ja luvan pitää taukoa ja aloittaa sitten taas uudestaan. Lopulta jaksoin 8 kuukautta ja 20 kiloa. Välillä oli yksi lomamatka ja yksi juhla, joissa en laskenut syömisiäni niin tarkkaan, mutta eivät ne hommaa kaataneet. 

Kuinka kauan tulos on pysynyt?

Vuoden. Ja tänä aikana en ole stressannut syömisistä yhtään. Kun olen opetellut uuden tavan syödä, ei sitä tarvitse enää edes miettiä. 

Tein alkukesästä elämäntapamuutoksen ja koska nyt halu laihtua, niin oikeastaan pätkäpaastoan eli jätän aamiaisen väliin. Samalla päivän kalorimäärä leikkautuu ja huolehdin etten muilla aterioilla korvaa puuttuvaa aamiaistani. Kun saavutan tavoitepainoni, voin lisätä aamiaisen kuvioon muuttamatta muun päivän syömisiä.  Päivän aterioissa olen opetellut annoskokoa ja ateriankoostumusta. Työpaikkaruokalassa täytän lautasta salaatilla ja muilla kasviksilla, otan vain pari perunaa max 1 kauhallinen riisiä/pastaa ja protskulähde. Mikäli protskulähde on tyyliin leivitetty liha, niin jätän perunan tai vastaavan lisukkeen kokonaan pois. Kotona sipsien sijaan napostelen kasviksia ja hedelmiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähintään puolet kasviksia, aina. Jos jollain aterialla jää kasvikset pois, niin seuraava ateria on salaatti tai kasvissosekeitto.

Annoskoot ja piilosyöminen. Joku kaloreiden laskentaohjelma voi auttaa tähän. Samoin se, ettei kaapissa ole herkkuja tai ne on piilossa ylähyllyllä. Ihminen syö itseltäänkin salaa vaikka kuinka paljon, tästä usein johtuu säästöliekin kuvittelu. Ei olekaan säästöliekki, vaan kaloreita tulee enemmän kuin luulee syövänsä. Kaikki rasvat ja kastikkeet on pahoja tässä, ne ainakin alkuun kannattaa mitata. Kun asuin yksin laskin kalorit ostetun ruuan mukaan, todennäköisesti minä ne söin. Ero oli huomattava siihen mitä laskin syöneeni.

Surkeeta nälissään olemista.

Nimenomaan kasviksilla syömällä saa paljon ruokaa vähillä kaloreilla. Esim. 100g nakkia kalorimäärällä saa syödä joku 800g porkkanaa, kummallakohan jää nälkä? Toki pitää olla tarpeeksi rasvaa ja proteiinia, mutta mahan saa helposti täyteen tuolla puolet kasviksia säännöllä.

Mitä järkeä on syödä PALJON??  Mitä järkeä on syödä vatsa TÄYTEEN??  Kun vähemmälläkin ruualla nälkä lähtee ja pysyy pois seuraavaan ateriaan asti. 

Vierailija kirjoitti:

Tein alkukesästä elämäntapamuutoksen ja koska nyt halu laihtua, niin oikeastaan pätkäpaastoan eli jätän aamiaisen väliin. Samalla päivän kalorimäärä leikkautuu ja huolehdin etten muilla aterioilla korvaa puuttuvaa aamiaistani. Kun saavutan tavoitepainoni, voin lisätä aamiaisen kuvioon muuttamatta muun päivän syömisiä.  Päivän aterioissa olen opetellut annoskokoa ja ateriankoostumusta. Työpaikkaruokalassa täytän lautasta salaatilla ja muilla kasviksilla, otan vain pari perunaa max 1 kauhallinen riisiä/pastaa ja protskulähde. Mikäli protskulähde on tyyliin leivitetty liha, niin jätän perunan tai vastaavan lisukkeen kokonaan pois. Kotona sipsien sijaan napostelen kasviksia ja hedelmiä.

Napostelulla ei painoa hallita.

Vierailija kirjoitti:

Napostelulla ei painoa hallita.

Tässä kohtaa napostelu on sama kuin välipala tai iltapala.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Napostelulla ei painoa hallita.

Tässä kohtaa napostelu on sama kuin välipala tai iltapala.

Ei napostelun nimeäminen sitä muuksi muuta.

Olen laihduttanut lievästä ylipainosta normaalipainoon (-10kg) tämän vuoden alusta ja ensimmäisen kerran sellainen olo, että kilot ei tule hitaasti mutta varmasti vuosien mittaan takaisin. Pari juttua, mitkä itsellä tärkeimpiä:

1. Vhh, mikään muu ruokavalio ei pidä sokerihimoja kurissa. Tämä on ainut pomminvarma itselle ja tarkoituksena jatkaa loppuelämä. On myös ainut tapa pitää vatsakivut ja turvotuksen poissa joten kohentaa elämänlaatua noin muutenkin

2. Positiivisuus. Olen väkisin opetellut ajattelemaan itsestäni ja kehostani positiivisesti, aikaisemmin näin vain ”läskit” ja virheet ja puolipakolla laihdutin ja kuntoilin. Olen hyväksynyt mm. sen että juokseminen ei ole mun juttu ja liikun vain niin mikä tuntuu hyvältä ja rentouttaa (esim. jooga, venyttelyt, pitkät kävelyt kaverin kanssa) Vähän kerrallaan ja joka päivä mielummin kun jään sohvalle. Olen armollinen itselleni ja syödessä/ruokia valitessa mietin onko tää hyväksi mun keholle vai ei.

3. Maltti, mikään ei tapahdu hetkessä eli tähtäin pidemmälle, vaakaa ei oikeestaan tarvita kun kerran kuussa jos sillonkaan. Keskittyminen muuhun kun siihen painon tarkkailuun koko ajan, nautin elämästä ja pidän kiinni em. asioista, muu tapahtuu itsestään.

Miten jotkut saa 10 000 askelta päivässä kasaan? Joka päivä?? Mulla ei riitä päivässä tunnit eikä päivänvalo tuohon.

Miten pitkiä lenkkejä te teette, kuin monta tuntia olette menossa?

Vai mitä mä rn nyt tästä tajua enkä saa otetta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Napostelulla ei painoa hallita.

Tässä kohtaa napostelu on sama kuin välipala tai iltapala.

Ei napostelun nimeäminen sitä muuksi muuta.

No, paino tippuu kivasti joten karavaani kulkee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaihdoin einekset itsetehtyyn kotiruokaan, puolet kasviksia aina, ei santsikierrosta. Suklaalevyn sijaan 45g patukka joka ilta, paljon kuitua eikä mitään kevyttuotteita vaan kuohukermaa mutta kohtuudella. Oman nälän ymmärtäminen oli tärkeä oivallus, aiemmin söin väkisin aamupalaa mutta oonkin synnynnäinen pätkäpaastoaja.

Liikkuminen on jäänyt tavaksi, motivaatio kasvaa tulosten mukana. En puhu peilikuvasta vaan siitä että jaksaa nostaa enemmän tai juosta nopeammin. Kiinteytyminen on vaan kiva sivutuote.

Uni ja Oura. Oon oppinut kuunteleen omaa fiilistä paremmin, kiinnitän huomiota unen määrään ja laatuun. Treenaaminen on lisääntynyt vuodessa merkittävästi kun hyvin levänneenä jaksaa ja se on kivempaakin silloin. Painoa ei oo kovin paljon lähtenyt kun oon jo 4v ollu normaalipainossa mutta senttejä on lähtenyt senkin edestä. Painoin pahimmillaan 98kg (olin raskaana) mutta 5v aikana paino putosi 52 kiloon ja nyt 4v myöhemmin 57kg mutta silti peilissä parempi. Kulutustakin on helpompi seurata Ouralla ja kun omaa hyvinvointia ajattelee päivittäin niin se laajenee muillekin elämän osa-alueille.

En tajua näitä oikeasti hyvien vinkkien alapeukuttajia!??? Itse kanssa liikunnalla saanut kauniin ja kiinteän kropan vaikka paino pysynyt samassa. Se mikä on rasvana sulanut on lihaksissa kasvanut. En olisi ikinä uskonut mikä vaikutus säännöllisellä liikunnalla voi olla. Varsinkin jos kehon rasvaprosentti on matala, näkyy ne lihakset ja muodot kauniisti. Ja siis unenlaatu todella paljon parempi kun liikkuu. Keho voi hyvin kun tottuu liikkumaan. Iho hehkuu ja hiukset kiiltää, kun syö terveellisesti ja monipuolisesti, nukkuu riittävästi ja hyvin ja liikkuu säännöllisesti. Mun iho ei ole koskaan ollut näin hyvä!

Oisko tuossa alapeukkujen syynä ollut "suklaalevyn sijaan 45 g patukka joka ilta"?

Jokapäiväinen karkin syöminen ei mitenkään päin ole normaalia tai hyvä asia. Kannattaa tutustua siihen, miten suolisto ja sokeri toimivat. Koukku pysyy yllä tuolla tavoin tehokkaasti, eikä elimistö pääse toimimaan normaalisti.

Vierailija kirjoitti:

Miten jotkut saa 10 000 askelta päivässä kasaan? Joka päivä?? Mulla ei riitä päivässä tunnit eikä päivänvalo tuohon.

Miten pitkiä lenkkejä te teette, kuin monta tuntia olette menossa?

Vai mitä mä rn nyt tästä tajua enkä saa otetta?

Eikös tuo ole vajaa 7 kilometriä vähän ihmisen jalkojen pituudesta ja askelpituudesta riippuen? Ihminen kävelee tunnissa noin kuusi kilometriä ja arjesta riippuen tulee askeleita muutenkin. Tunnin kävelylenkki ja loput arkiliikkumisena esim. työpaikalla hissin sijaan portaita olettaen, että nyt kulkisi hissillä. Kaupassa pysäköi oven vierustan sijaan parkkialueella kauemmas tai jää bussista edellisellä pysäkill jne. temppuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähintään puolet kasviksia, aina. Jos jollain aterialla jää kasvikset pois, niin seuraava ateria on salaatti tai kasvissosekeitto.

Annoskoot ja piilosyöminen. Joku kaloreiden laskentaohjelma voi auttaa tähän. Samoin se, ettei kaapissa ole herkkuja tai ne on piilossa ylähyllyllä. Ihminen syö itseltäänkin salaa vaikka kuinka paljon, tästä usein johtuu säästöliekin kuvittelu. Ei olekaan säästöliekki, vaan kaloreita tulee enemmän kuin luulee syövänsä. Kaikki rasvat ja kastikkeet on pahoja tässä, ne ainakin alkuun kannattaa mitata. Kun asuin yksin laskin kalorit ostetun ruuan mukaan, todennäköisesti minä ne söin. Ero oli huomattava siihen mitä laskin syöneeni.

Surkeeta nälissään olemista.

Nimenomaan kasviksilla syömällä saa paljon ruokaa vähillä kaloreilla. Esim. 100g nakkia kalorimäärällä saa syödä joku 800g porkkanaa, kummallakohan jää nälkä? Toki pitää olla tarpeeksi rasvaa ja proteiinia, mutta mahan saa helposti täyteen tuolla puolet kasviksia säännöllä.

Mitä järkeä on syödä PALJON??  Mitä järkeä on syödä vatsa TÄYTEEN??  Kun vähemmälläkin ruualla nälkä lähtee ja pysyy pois seuraavaan ateriaan asti. 

Eikö vatsa täyteen tarkoita sitä, että syödään kunnes ei ole nälkä ja pärjää sinne seuraavaan ateriaan? Ylensyönti eli ähky on eri juttu. No kummalla lähtee nälkä muutamalla nakilla ja pussillisella porkkanaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Annoskoot ovat tärkein juttu. Ei kannata luopua kaikesta totaalisesti tai muuttaa ruokavaliota radikaalisti. Pienillä muutoksilla saa paljon aikaan. Esimerkiksi mehun vaihtaminen veteen ja salaatinkastikkeiden vähentäminen tai poistaminen, salaatin osuus isommaksi lautasella. Etsi kuitenkin uusia kevyempiä herkkuja. Itse hullaannuin riisikakkuihin, raejuustoon ja hedelmiin. Juo myös paljon vettä.

Mielitekohetkiin keksi jotain muuta tekemistä. Eli kun tekee mieli jotain herkkuja (vaikka ei oikeasti ole nälkä), ota vesihuikka ja tee vaikka muutama kyykky tai mene suihkuun tai käy postilaatikolla. 

Itselleni oli myös tärkeää huomata, että makeanhimo helpottaa huomattavasti parin viikon päästä. Eli kun ajattelet, että tarvitsee kärvistellä vain se pari viikkoa, ja sitten voit antaa itsellesi luvan herkutteluun, huomaat, että ei enää teekään niin kovasti mieli. Ja huijaa itseäsi haastamalla itsesi päivä kerrallaan. Minäkin ajattelin varsinkin aluksi niin, että katsotaan vielä yksi päivä tai yksi kilo ja on ihan ok lopettaa. Sitten yhden päivän tai yhden kilon jälkeen taas, katsotaan vielä toinenkin päivä ja toinenkin kilo. Näin homma ei tuntunut alussa niin toivottomalta, kun otti pieniä tavoitteita ja luvan pitää taukoa ja aloittaa sitten taas uudestaan. Lopulta jaksoin 8 kuukautta ja 20 kiloa. Välillä oli yksi lomamatka ja yksi juhla, joissa en laskenut syömisiäni niin tarkkaan, mutta eivät ne hommaa kaataneet. 

Kuinka kauan tulos on pysynyt?

Vuoden. Ja tänä aikana en ole stressannut syömisistä yhtään. Kun olen opetellut uuden tavan syödä, ei sitä tarvitse enää edes miettiä. 

No, mulla on kestänyt kaksi-kolme vuotta, pisimmillään lähes kymmenenkin vuotta, mutta lopulta aina kaikki tullut takaisin. Minulla ei kyllä ole elimistö ja stressimekanismit ihan kunnossa eli toivottavasti sinulla pysyy hamaan loppuun asti.