Lue keskustelun säännöt.
G: Ponnistusasentosi synnytyksessä?
Vierailija
09.08.2013 |
Mikä asento? Saitko valita itse asentosi? Jos et saanut, oliko joku perustelu miksi et? Mielipide asennosta?
Kommentit (36)
Ekan ja tokan synnytin puoli-istuvassa asennossa. Kolmannen kohdalla pyysin synnytysjakkaraa mutta kätilö arvioi vatsan perusteella vauvan olevan ainakin nelikiloinen, joten ei suositellut sitä. Koska tuo puoli-istuva asento oli minusta epämukava, kätilö ehdotti kylkiasentoa. Oli itse asiassa aika mukava asento synnyttää.
Mutta joo, kolmonen painoi tasan neljä kiloa joten kätilön arvio meni täysin nappiin =)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eka puoli-istuvassa sängyllä, oli epämukava ja jotenkin luonnoton asento, ponnistin kohti välilihaa ja repesinkin, mutta meni ilman kipulääkityksiä.
Toka lattialla kyykyssä ottaen tukea tuolilla istuvan miehen reisiin. Loistava asento! Otin vauvan itse vastaan ja suoraan syliin -myös ilman kivun lievitystä.
Kolmas syntyi hieman ahtaasti kyykkien kotona kylpyammeessa, hyvä asento kun sai reisiä painettua ammeen reunoja vasten ja suihkusta virtasi ihana lämmin vesi. Sain taas otettua vauvan itse vastaan, eikä kivunlievitystä.
Varsinkin kahdessa viimeisemmässä oli ihanat kätilöt; eivät pyynnöstäni puuttuneet mitenkään synnytkseen jolleivät nähneet siihen jotain erityistarvetta, ja antoivat minun rauhassa vaipua "synnytystranssiini". Kiitos heille siitä!
Seisten, itse valitsin ja oli tosi hyvä asento. "Hengitin" vauvan ulos, ei tarvinnut yhtään ponnistaa kun painovoima auttoi oikeaan suuntaan.
ensimmäinen jakkaralla, toinen kyykyssä -- en ehtinyt jakkaralle asti peppua laskea, vaan mies roikotti minua. Tyttö tuli yhdella supistuksella siinä alhaalla, olin "koeponnistanut" seisaallaan toisen supistuksen, jolloin hiukset tulivat jo näkyviin.
Ekaa ponnistin 2 supistusta - ensin pää, seuraavalla loput pojasta. Tämmöistä luomuhömppäörhellystä siis, vai miten se meni?
Mikään mahti maailmassa ei olisi saanut minua sänkyyn eikä kukaan kyllä sitä ehdottanutkaan. Olin ollut jalkeilla avautumisvaiheet kokonaan molemmilla kerroilla, kakkosen kanssa ehdin viettää muutaman minuutin ammeessakin. Oli luontevaa vain kyykistyä/laskeutua jakkaralle ja homma hoitui ekalla kerralla 5 minuutissa, tokalla 2 minuutissa epikriisien mukaan.
Eka kontallaan , toka kyljellään ja sitten viimeinen puoli-istuvassa. Itse olen valinnut asennon. Ekassa tuli eniten repeämiä, mutta varmaan johtu siitä että oli eka synnytys.
Kylkiasento oli kyllä tosi hyvä. Kolmannessa en jotenkin jaksanu käänytä, puoli-istuva oli kuitenkin se jossa sai supistusvälit parhaiten levätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1 synnytys: jakkara
2 synnytys: jakkara
3 synnytys: sängyn reunalla istuen
4 synnytys: kontillaan altaassa
Sain itse valita, kolmannessa yritettiin ensin jakkaralla mutta vauva oli iso (4545g ja 55cm) niin asento ei jotenkin toiminut ja siitä siirryin sängyn laidalle, jossa vauva syntyikin hetimiten.
kaikki asennot ollet toimivia.
[quote author="Vierailija" time="09.08.2013 klo 11:36"]
[quote author="Vierailija" time="09.08.2013 klo 11:11"]
[quote author="Vierailija" time="09.08.2013 klo 10:44"]
Muistakaapa siitä konttausasennosta se, että painetta tulee etupuolelle enemmän, ts. itse en ainakaan haluaisi revetä klitoriksen suuntaan.
[/quote]
Jos eteenpäin voisi revetä, niin miksi noin joka toinen synnytyksessä revennyt ei repeäisi klitoriksen suuntaan? Siksi koska siinä on luu vastassa. Virtsaputken aukko heti emättimen etupuolella, sitten klitoris on jo hyvän matkaa häpyluun takana, ei vauvaa siitä luusta taida saada puskettua läpi mitenkään.
[/quote]
Kyllä muuten voi... Nähty on, sori jos sulta yöunet menee.
[/quote]
Ei muuten voi ainakaan tämän mukaanhttp://www.suomenkatiloliitto.fi/static/Synnyttajan_hoito_ponnistusvaiheessa_suositus_2011_versio3.pdf
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos mielenkiintoisesta linkistä!
[quote author="Vierailija" time="21.08.2013 klo 08:36"]
[quote author="Vierailija" time="09.08.2013 klo 11:36"]
[quote author="Vierailija" time="09.08.2013 klo 11:11"]
[quote author="Vierailija" time="09.08.2013 klo 10:44"]
Muistakaapa siitä konttausasennosta se, että painetta tulee etupuolelle enemmän, ts. itse en ainakaan haluaisi revetä klitoriksen suuntaan.
[/quote]
Jos eteenpäin voisi revetä, niin miksi noin joka toinen synnytyksessä revennyt ei repeäisi klitoriksen suuntaan? Siksi koska siinä on luu vastassa. Virtsaputken aukko heti emättimen etupuolella, sitten klitoris on jo hyvän matkaa häpyluun takana, ei vauvaa siitä luusta taida saada puskettua läpi mitenkään.
[/quote]
Kyllä muuten voi... Nähty on, sori jos sulta yöunet menee.
[/quote]
Ei muuten voi ainakaan tämän mukaanhttp://www.suomenkatiloliitto.fi/static/Synnyttajan_hoito_ponnistusvaiheessa_suositus_2011_versio3.pdf
[/quote]
en lukenut linkkiä, enkä ole se joka aiemmin kirjoitti tästä, mutta siskoni repesi ensimmäisessä synnytyksessään nimenomaan eteenpäin, kohti klitorista. Ei onneksi jäänyt mitään haittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.08.2013 klo 00:51"]
Eka puoli-istuvassa sängyllä, oli epämukava ja jotenkin luonnoton asento, ponnistin kohti välilihaa ja repesinkin, mutta meni ilman kipulääkityksiä.
Toka lattialla kyykyssä ottaen tukea tuolilla istuvan miehen reisiin. Loistava asento! Otin vauvan itse vastaan ja suoraan syliin -myös ilman kivun lievitystä.
Kolmas syntyi hieman ahtaasti kyykkien kotona kylpyammeessa, hyvä asento kun sai reisiä painettua ammeen reunoja vasten ja suihkusta virtasi ihana lämmin vesi. Sain taas otettua vauvan itse vastaan, eikä kivunlievitystä.
Varsinkin kahdessa viimeisemmässä oli ihanat kätilöt; eivät pyynnöstäni puuttuneet mitenkään synnytkseen jolleivät nähneet siihen jotain erityistarvetta, ja antoivat minun rauhassa vaipua "synnytystranssiini". Kiitos heille siitä!
[/quote]
Piti vielä lisätä, että näissä kahdessa viimeisimmässä en myöskään revennyt yhtään ja lapset kuitenkin n. 4 kiloisia ja minä suht pieni nainen.
[quote author="Vierailija" time="21.08.2013 klo 09:25"]
[quote author="Vierailija" time="21.08.2013 klo 00:51"]
Eka puoli-istuvassa sängyllä, oli epämukava ja jotenkin luonnoton asento, ponnistin kohti välilihaa ja repesinkin, mutta meni ilman kipulääkityksiä.
Toka lattialla kyykyssä ottaen tukea tuolilla istuvan miehen reisiin. Loistava asento! Otin vauvan itse vastaan ja suoraan syliin -myös ilman kivun lievitystä.
Kolmas syntyi hieman ahtaasti kyykkien kotona kylpyammeessa, hyvä asento kun sai reisiä painettua ammeen reunoja vasten ja suihkusta virtasi ihana lämmin vesi. Sain taas otettua vauvan itse vastaan, eikä kivunlievitystä.
Varsinkin kahdessa viimeisemmässä oli ihanat kätilöt; eivät pyynnöstäni puuttuneet mitenkään synnytkseen jolleivät nähneet siihen jotain erityistarvetta, ja antoivat minun rauhassa vaipua "synnytystranssiini". Kiitos heille siitä!
[/quote]
Piti vielä lisätä, että näissä kahdessa viimeisimmässä en myöskään revennyt yhtään ja lapset kuitenkin n. 4 kiloisia ja minä suht pieni nainen.
[/quote]
Synnytitkö Suomessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puoli-istuva molemmilla kerroilla. Ekalla kerralla kivut oli niin kamalat, etten olisi edes pystynyt vaihtamaan asentoa, jalat eivät kantaneet ja pelkkä kyljeltä kääntyminen oli vaikeaa supistusten lomassa. Mies sitten piti vastaan jalasta ja kätilö toisesta kun ponnistin.
Tokassa synnytyksessä kokeilin kätilön ohjeesta mennä nelinkontin, mutta asento tuntui hankalalta ja päädytiin sitten silloinkin puoli-istuvaan. Olin tyytyväinen.
Molemmissa synnytyksissä ilokaasu ainoana lievityksenä, ehkä epiduraalin kanssa kipu ei olisi ollut niin iso haittatekijä. Ekassa tehtiin eppari, mutta tokalla kertaa ei tarvinnut eikä tullut edes pieniä nirhaumia.
Koen, että molemmilla kerroilla olen saanut vaikuttaa asiaan ja varmasti olisin voinut halutessani synnyttää vaikka jakkaralla. Kätilöt kuuntelivat toiveita ja olivat todella avuliaita.
En oikein ymmärrä miksi puoli-istuvaa asentoa niin parjataan, kun mulle se oli kaikista helpoimman tuntuinen asento olla ja ilmeisesti kätilöllekin hyvä työskentelyn kannalta.
Olisin halunnut olla pystyasennossa... en tiedä miksi, tuli vain äärimmäisen kova tarve ponnistusvaiheessa nousta ylös/kyykkyyn, mutta minut väkisin painettiin takaisin makaamaan selälleni. Sain mustelmat kaulaa/solisluiden sudulle kätilön sormista. Myöhemmissä synnytyksissä en sitten enään laittanut vastaan, vaan makasin puoli-istuvassa asennossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.08.2013 klo 11:36"]
[quote author="Vierailija" time="09.08.2013 klo 11:11"]
[quote author="Vierailija" time="09.08.2013 klo 10:44"]
Muistakaapa siitä konttausasennosta se, että painetta tulee etupuolelle enemmän, ts. itse en ainakaan haluaisi revetä klitoriksen suuntaan.
[/quote]
Jos eteenpäin voisi revetä, niin miksi noin joka toinen synnytyksessä revennyt ei repeäisi klitoriksen suuntaan? Siksi koska siinä on luu vastassa. Virtsaputken aukko heti emättimen etupuolella, sitten klitoris on jo hyvän matkaa häpyluun takana, ei vauvaa siitä luusta taida saada puskettua läpi mitenkään.
[/quote]
Kyllä muuten voi... Nähty on, sori jos sulta yöunet menee.
[/quote]
Huh! No ei mene yöunet, mutta tosi harvinaistahan tuo kai on? Johtuiko se "luusta" läpi puskeminen (häpyliitoshan raskausaikana löystyy, että kai se on mahdollista) sitten kontallaan synnyttämisestä?
Kokeilin ainakin nelinkontin ja pystyssä. Sitten kätilö käski puoli-istuvaan asentoon ja siinä homma hoidettiin loppuun, koska lopuksi käyttöön otettiin imukuppi.
Korkeahko puoli-istuva tuettuna, pepun alla omat kädet kohottamassa irti alustasta. Hyvin toimi. Itse päätin
Vastaan itsekin:
Alkuponnistelut tapahtui omin jaloin sänkyyn (tai sängyllä istuvaan mieheen) nojaten. Se oli hyvä asento ja siitä on parhaat muistot koko synnytyksestä, ei tuntunut kipua, hallitsin supistukset, oli voimakas olo ja mies hieroi selkää.
Kun pää tuntui, käski kätilö äkkiä pedille puoli-istuvaan asentoon. Se oli ikävä asento, kanyyli painoi kädessä ja häntäluu oli tiellä. En hallinnut oikein jalkojani, ne olisi pitänyt pitää auki tietenkin koska vauva oli välissä, muttei riittänyt enää huomiokyky niille.
En muista oliko perustelua, kitisin jotain että haluan ylös. Olin saanut epiduraalin, ehkä se oli syynä.
Ponnistusvaihe meni silti aika nopeasti ja ihan ok loppuun asti, jossain välissä supistukset meinasivat loppua mutta jatkuivat onneksi. Olo oli kuitenkin koko ajan hervoton ja sellainen että oma tilanteentaju hävisi kokonaan, vaikka olin vielä hetki aiemmin siinä omilla jaloillani ollut ihan skarppi. Jotenkin taannuin enkä osannut enää olla ponnistamatta kun käskettiin tai ponnistaa kun käskettiiin. Päällimmäisenä oli ärsyyntynyt, häiritty olo ja ajattelin että mitä minua kiusaatte siinä. Ihme juttu.
Minä myös kokeilin ensin olla konttausasennossa ja polvillaan pystyasennossa. Sitten koitin olla sivullaan kyljelläni ja lopulta puoli-istuvassa, joka olikin sitten ainoa asento, jossa sain ponnistukseen kunnolla voimaa ja vauvan syntymään. Olisi pitänyt heti mennä puoli-istuvalla, mutta olin lukenut liikaa luomuhömppäsynnytyssivuja, joilla sitä parjattiin, niin ajattelin sen olevan se huonoin asento.
Sain itse valita ja hakea asentoa. Kätilö antoi toki neuvoja.
Mulla häiritsi tuo epiduraali ponnistamista, kun en tuntenut supistuksia. Olin ihan pihalla siinä ponnistusvaiheessa, se oli ihan kamala ja kesti jotain kaksi tuntia.
En tiedä, miksi mulle laitettiin epiduraali, vissiin sen takia, kun mulla pantiin oksitosiinitippa. TOivottavasti ei tarvitse ottaa epiduraalia, jos joskus synnytän uudestaan, mulla ei ole siitä kauheasti hyvää sanottavaa.
2
up