G: Ponnistusasentosi synnytyksessä?

Ekassa synnytysjakkara. Joo, sain sen kun huusin että hakekaa nyt se p**leen jakkara tänne ;)

Toka synnytyssängyllä kyljellään. Syy ; muuta ei ehditty.

Polvillaan. Se oli ainoa asento jossa sain ponnistamiseen voimaa. Yli neljäkiloinen syntyi.

Jakkara ja jakkara.

Ekalla kertaa kätilö yritti sanoa että "eikös jäätäisi tähän sängylle kun tää syntyisi tästä ihan just" mutta minun teki niin pahaa olla pitkällään tai puoli-istuvassa kun kohtu painoi selkää ja lonkkia että suunnilleen hyppäsin jakkaralle. Epiduraalin tehot olivat siinä vaiheessa haihtuneet ja jalat kantoivat ihan hyvin. Lapsi syntyi vartin ponnistusvaiheella käsi poskella - en tiedä olisiko tuo käsi poskella hidastanut hommaa puoli istuvassa, vai olisinko revennyt vähemmän (ei kovin pahat muutenkaan, mutta tulihan siinä jotain...), mutta tykkäsin olla siinä jakkaralla. Ja kun mies istui takana ja piti tiukasti kiinni, se antoi voimaa. 

Toisella kertaa en sitten ollut pitkälläni juuri missään vaiheessa, vaan käyrääkin otettiin keinutuolissa, jumppapallon päällä ja milloin missäkin. Jotenkin pysyin kasassa paremmin pystyssä eikä kipu vienyt mukanaan. Makasin oikeastaan vain vartin, kun odotettiin anestesialääkäriä antamaan spinaalia. Sitä ei koskaan ehditty antaa, kun 6-10cm aukesi siinä vartissa. Voi olla että kropalle teki lepotauko hyvää, mutta mistäs näitä tietää.  Hyppäsin taas jakkaralle (joka oli tuotu ajoissa paikalle koska tietysti pyysin sitä kun toimi edellisellä kerralla), ja toinen lapsi syntyi kolmella supistuksella. Ponnistusvaiheen kestoksi merkittiin 4 min. Selvisin yhdellä tikillä.  

Jakkara on kai kätilöille hankala, kun siinä pitää kyykistellä, ja jotkut sanovat että siinä ei pääse tukemaan välilihaa kunnolla, mutta minulle se on sopinut. Ja se mahdollisuus että mieheen voi nojata ja tukeutua ihan konkreettisesti on ollut loistavaa.

Ensimmäisellä kerralla minusta tuntui kurjalta että "jouduin vaatimaan" jakkaraa. Mies tosin sanoi että ei siinä tilanteessa mitään tarvinnut vaatia vaan kun pyysin päästä jakkaralle, ei siitä tarvinnut juuri neuvotella vaan pääsinkin, joten voi olla että muistikuvissani kätilö oli haluttomampi kuin todellisuudessa. 

[quote author="Vierailija" time="09.08.2013 klo 09:54"]

Mulla häiritsi tuo epiduraali ponnistamista, kun en tuntenut supistuksia. Olin ihan pihalla siinä ponnistusvaiheessa, se oli ihan kamala ja kesti jotain kaksi tuntia.

En tiedä, miksi mulle laitettiin epiduraali, vissiin sen takia, kun mulla pantiin oksitosiinitippa. TOivottavasti ei tarvitse ottaa epiduraalia, jos joskus synnytän uudestaan, mulla ei ole siitä kauheasti hyvää sanottavaa.

2

[/quote]

Ite oon ilmoittanu jo valmistelussa, etten halua puudutuksia. Viidessä synnytyksessä kuudesta ollu oksitosiinitippa. Ekassa ei ollu ja vuotoa oli tosi paljon, vielä osastollakin, jotankin ajattelin, että se kuuluu asiaan, enkä älynny sanoa siitä mitään, hb putoskin alle sataan. Seuraavissa synnytyksissä onkin tippakanyylin laitto ollu ensimmäinen toimenpide saliin päästyä , mutta osassa tiputus aloitettu vasta vauvan synnyttyä.

Oon synnyttäny kaikki selällään sängyn pääty ihan vähän kohotettuna, yksi kätilö ehdotti, että kokeilisin kylkiasennossa, mutta totesin, ettei se tunnu yhtään luontevalta ja puoliväkisin vänkäsin selälleni. Ekaa autettiin imukupilla ja silloin piti jalat olla niissä telineissä.. Jos vielä joskus synnytän, ni samassa asennossa edelleen. Ja ilman kivunlievityksiä.

Mä olin itse ajatellut, että synnyttäisin istualteen. 

Ju ei. Olin niin tuskissani, etten todellakaan edes ajatellut asennon vaihtamista selälleen olosta mihinkään; mulla oli kaksi kätilöä joiden kylkiä vasten mulla oli jalat, sain ponnistus"alustan" heistä siis. Ja silleen synnytin toisenkin lapseni.

Täällä Salossa oli ainakin siihen aikaan, kai vieläkin, mahdollisuuksia vaikka millä mitalla valita synnytysasentonsa ja kätilöt tukivat niissä päätöksissä.

Niin jotkut kätilöt eivät mielellään käytä jakkaraa ensisynnyttäjällä... ei ole suoraa näkyvyyttä alapäähän, jne... ei ole niin helppo tukea välilihaa...

Muistakaapa siitä konttausasennosta se, että painetta tulee etupuolelle enemmän, ts. itse en ainakaan haluaisi revetä klitoriksen suuntaan.

Minulla ei ollut mitään toiveita, synnytin makuuasennossa ja siinä ei ollut mitään ongelmia.

Puoli-istuvassa asennossa kaikki neljä ponnistettu ulos. Ekassa kokeilin kylkiasentoa (kun käskettiin), mutta se oli ihan luonnoton ja hankala. Olisihan se ollut kiva kokeilla vaikka jakkaraa, mutta olin jokaisella kerralla piuhoja täynnä ja puudutusaineissa, joten näillä mentiin. Ja hyvinhän se noinkin onnistui.

Mulla oli ekassa epiduraali ja kätilö kielsi liikkumasta sen laiton jälkeen minnekään kun "ei jalat toimi". Mä olin ihan ihmeissäni kun tunsin varpaan päitä myöten kyllä jalkani ja lisäksi supistukset, epiduraali oli vain vienyt sen paskimman kivun. 

Toisessa en sit epiduraalia enää saanutkaan hörhökätilön takia. 

Jumppapalloa kohtaan mulla tuli kammo, ku ekassa synnytyksessä jumppapalloon päällä ollessa tuli tosi kipeä supistus ja oksensin. Jotenki ne linkitty niin vahvasti yhteen, että vaikka myöhemminkin on tarjottu palloa, oon kieltäytyny.. Viimeisessä synnytyksessä luin kirjaa, sit kätilö tuli tarkistamaan kohdunsuuta, totes, että 7cm auki, kolmen supistuksen jälkeen vauva alko pyrkiä ulos, kätilö paino päästä vastaan, että sai vähän jarruteltua vauvan syntymää. Totes vaan, että ei tuo ponnistus olis kestäny noin kauaa (2min.), jos ei olis vähän päästä jarrutellu. Viidennen ponnistus kesti 30sek. tai enhän mä ponnistanu, ku se vaan tuli, painoa oli 4066g.

10 vielä

Synnytin puoli-istuvassa asennossa. Valitsin sen itse.

Minulla oli ihana kätilö! Hän rohkaisi kokeilemaan erilaisia asentoja, nosti sängyn päädyn ihan ylös että voin koittaa olla polvillani ja nojata päätyyn,toi lämmitetyn kauratyynyn alaselälle helpottamaan oloani,ehdotti ammetta ja jumppapalloa. 

Kun ponnistus alkoi,ehdotti että voisin ottaa sukanvarsista kiinni,jotta sain enempi voimaa. 2ponnistusta ja vauva tupsahti maailmaan!

[quote author="Vierailija" time="09.08.2013 klo 10:44"]

Muistakaapa siitä konttausasennosta se, että painetta tulee etupuolelle enemmän, ts. itse en ainakaan haluaisi revetä klitoriksen suuntaan.

[/quote]

Jos eteenpäin voisi revetä, niin miksi noin joka toinen synnytyksessä revennyt ei repeäisi klitoriksen suuntaan? Siksi koska siinä on luu vastassa. Virtsaputken aukko heti emättimen etupuolella, sitten klitoris on jo hyvän matkaa häpyluun takana, ei vauvaa siitä luusta taida saada puskettua läpi mitenkään.

Esikoisen kohdalla aloitin ponnstamisen kontallani (kätilön ohjeesta) ja se olikin ihan ok asento, vaikka minua ärsytti suunnattomasti kun se sängyn pääty heilui eikä siitä saanut oikein kunnon otetta. Loppurutistus puoli-istuvassa, jotenkin hassussa asennossa, papereissakin luki jotain hassua siitä.

Toisen ponnistin ulos myös puoli-istuvassa asennossa, tällä kertaa oli n peppu ilmassa käsieni varassa. Ja seuraavana päivänä kipein paikka olikin käsilihakset! 

Kolmas tuli ulos myös puoli-istuvassa asennossa, tällä kertaa ponnistin voimaa painamalla toisella kädellä reittäni vasten. 

Mitään muita asentoja en ole edes halunnut kokeilla, tuo puoli-istuva on tuntunut luonnollisimmalta. Ja sen huomasin kolmannen kohdalla että vauva tulee nopeiten ulos kun unohtaa sen supistusten mukaan ponnistamisen ja ponnistaa omaan tahtiin. Kolmas syntyi muutamalla työnnöllä. Esikoisen ponnistusvaihe kesti melkein puoli tuntia (tiedän ettei ole edes pitkä aika, mutta silti) ja sekin olisi varmaan hoitunut nopeammin jos olisi ponnistanut "omaan tahtiin". Supistukset kun oli lyhyitä ja aika laimeita niin eihän siinä ehinyt mitään saada aikaiseksi!

[quote author="Vierailija" time="09.08.2013 klo 11:11"]

[quote author="Vierailija" time="09.08.2013 klo 10:44"]

Muistakaapa siitä konttausasennosta se, että painetta tulee etupuolelle enemmän, ts. itse en ainakaan haluaisi revetä klitoriksen suuntaan.

[/quote]

Jos eteenpäin voisi revetä, niin miksi noin joka toinen synnytyksessä revennyt ei repeäisi klitoriksen suuntaan? Siksi koska siinä on luu vastassa. Virtsaputken aukko heti emättimen etupuolella, sitten klitoris on jo hyvän matkaa häpyluun takana, ei vauvaa siitä luusta taida saada puskettua läpi mitenkään.

[/quote]

Kyllä muuten voi... Nähty on, sori jos sulta yöunet menee.

Eka synnytys puoli-istuvassa, toka jakkaralla, kolmas puoli-istuvassa ja neljäs synnytys kyljellään. Kylkiasennossa vauva tuli ulos ensimmäisellä työnnöllä. Voin suositella kylkiasentoa! Toki oli jo neljäs synnytys, että nopeus saattoi johtua myös siitä. :)

Kolme lasta synnytetty kylkiasennossa. Mä en ole voinut raskaana ollessa maata hetkeäkään selällään, heti tulee huono olo, joten en synnyttäessänikään halunnut maata selällään. Kyljellään hyvä, alempi jalkapohja muistaakseni sängynlaitaa vasten ja ylempää jalkaa tuki mies (oli kuulemma kova homma kun meikä teutaroi menemään :-))). En revennyt yhdessäkään synnytyksessä pikku nirhaumia lukuunottamatta.

[quote author="Vierailija" time="09.08.2013 klo 09:52"]

Minä myös kokeilin ensin olla konttausasennossa ja polvillaan pystyasennossa. Sitten koitin olla sivullaan kyljelläni ja lopulta puoli-istuvassa, joka olikin sitten ainoa asento, jossa sain ponnistukseen kunnolla voimaa ja vauvan syntymään. Olisi pitänyt heti mennä puoli-istuvalla, mutta olin lukenut liikaa luomuhömppäsynnytyssivuja, joilla sitä parjattiin, niin ajattelin sen olevan se huonoin asento.

Sain itse valita ja hakea asentoa. Kätilö antoi toki neuvoja.

[/quote]

Niin totta, että perinteinen paras! Uskoin ekan kohdalla just näitä eko-luomu-hihhuleita ja halusin tulin. Meinasi vauva parka saada happivajauksen... Ei toiminut ainakaan mulla. Tuolin päällä oli muovi mikä luisti koko ajan, joten mun huomio meni tuolilla pysymiseen eikä ponnistamiseen