Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ovatko pariskunnat, joilla on 100 % yhteiset rahat
05.08.2013 |
todennäköisemmin vähävaraisia kuin me, jotka maksamme yhteisesti vain yhteiset menot? Minulla ja miehelläni on molemmilla vakityö, josta saamme suurin piirtein saman verran palkkaa. Meille on ollut aina luontevaa laittaa rahaa yhteiselle taloustilille vuokraa, ruokaa jne. varten ja käyttää itse loput, kuten haluamme.
Molemmilla on kalliita harrastuksia, emmekä halua tuhlata energiaa niistä vänkäämiseen. Minusta me emme tarvitse uutta espressolaitetta, mutta mies saa ilomielin sellaisen ostaa, koska hänen rahojaan ne ovat. Vastaavasti en ole koskaan joutunut kuulemaan yhtäkään kommentteja sinänsä turhista vaateostoksistani.
Toisaalta jos vain toinen olisi töissä tai tienaisimme tosi vähän, erillistileissä ei olisi paljon järkeä, koska ei pakollisten jälkeen jäisi muutenkaan paljon mitään. Onko tämä juuri tilanne teillä?
Kommentit (257)
[quote author="Vierailija" time="08.08.2013 klo 08:59"]
[quote author="Vierailija" time="07.08.2013 klo 11:34"]
[quote author="Vierailija" time="06.08.2013 klo 09:16"]
[quote author="Vierailija" time="06.08.2013 klo 08:23"]
[quote author="Vierailija" time="06.08.2013 klo 08:11"]
[/quote]
[/quote]
Juu, ollaan naimisissa ja avioehto on, talo on miehen ja hänellä on pari sijoitusasuntoa, joista mä en tietenkään edes haluaisi osingoille jos erottais. Eli ihan oman pankkitilini kanssa lähden ulos siitä huushollista jos näin epätodennäköinen tilanne tulee. Kahden "vanhuksen" liitto, eli ei tule riitoja rahoista eikä lapsista.
[/quote]
Eli toisin sanoen jos eroatte, sinä olet maksanut perheenne ruuat ja sinulle jää hyvä mieli siitä, että saittepa silloin vatsanne täyteen. Miehesi puolestaan on maksanut talonne ja hänelle jää talo. Onpa reilua joo, saathan ihan oman pankkitilisi pitää...
[/quote]
No mun moraali kyllä sanoo että jos mies on ostanut talon joskus kauan ennenkuin tavattiin ja sitä itse maksanut, ja maksaa edelleen, ja mä en ole sentilläkään sitä lainaa lyhentänyt niin ei mulle siitä puolta kuulu jos erotaan.
[/quote]
Meillä sama tilanne ja näin sen pitää ollakin. Itse ostan sijoitusasunnon ja mulle jää aikanaan metsää ja loma-asunto perinnöksi; enköhän mä pärjää ilman miehen taloakin ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.08.2013 klo 19:41"]
[quote author="Vierailija" time="09.08.2013 klo 19:31"]
[quote author="Vierailija" time="09.08.2013 klo 19:28"]
En mäkään ole oikein keksinyt yhteistilien ideaa... Meillä on suullisesti sovittu, että minä maksan lainan (700e) ja oman puhelimen sekä omat bensat. Mun tilille tulee lapsilisät, kun ostelen enempi lasten juttuja. Mies maksaa perheen ruuat (n. 600 e/kk) ja lisäksi kaikki muut, eli vakuutukset, sähkön, veden, jätelaskun, vakuutukset, autojen huollot ja lasten harrastukset. Hänellä on isompi palkka, niin siksi maksaa enempi.
Meille jää silti kummallekin tilistä sen verran ylitse, että voidaan ostella mitä vaatteita halutaan, käydä jossain pikku reissulla tai mitä nyt vaan. Tilit eivät ehdi tyhjiksi, niin en oikein keksi, että mitä lisäarvoa yhteisellä tilillä olisi.
[/quote]
Mitä lisäarvoa sillä on että yhteisiä menoja maksetaan erilisiltä tileiltä?
[/quote]
Kun on ollut aina omat tilit, niin säästyypähän sekin vaiva, että pitää käydä tiliä availemassa. Lisäksi mun rahat on mielestäni mun rahoja, ja miehen rahat kuuluu miehelle. Vähän samoin kuin matkapuhelimet ja autotkin, tai muu omaisuus, joka meillä on ollut itse hankittuna. Minä en katso, että avioliitto on instituutio, jonka vuoksi kadotan itseni, yksityisyyteni ja itsemääräämisoikeuteni kokonaan. Minä olen minä, ja miehenikin on yksilö. Kummankaan ei tarvitse elämäänsä tilittää toiselle juurta jaksain.
Jos rahat menisivät yhteiselle tilille, minä kokisin käytännössä olevani rahaton. Tunnollisena ihmisenä kysyisin varmaan joka ikisestä hankinnasta rintaliivejä myöten, että sopiiko että ostan, vaikka kuinka tietäisin, että sopii.
[/quote]
Kiitos tästä kommentista! Puit sanoiksi sen, mitä minä en osannut selittää.
[quote author="Vierailija" time="09.08.2013 klo 19:21"]
Tämä työtön "puoliso" oli jo tutustumisen hetkellä työtön ja oli sitä edelleen. Kirjoittajan äiti oli huolissaan rahoituksesta, ja niin olisin kyllä minäkin, jos tyttäreni alkaisi elättää jotain vällykäärmettä.
[/quote]
No, jos minun tyttäreni alkaisi seurustella saamattoman vätyksen kanssa, pankkitili ja raha eivät kyllä olisi ensimmäinen eikä suurin asia, josta olisin huolissani...
[quote author="Vierailija" time="09.08.2013 klo 19:41"]
[quote author="Vierailija" time="09.08.2013 klo 19:31"]
[quote author="Vierailija" time="09.08.2013 klo 19:28"]
En mäkään ole oikein keksinyt yhteistilien ideaa... Meillä on suullisesti sovittu, että minä maksan lainan (700e) ja oman puhelimen sekä omat bensat. Mun tilille tulee lapsilisät, kun ostelen enempi lasten juttuja. Mies maksaa perheen ruuat (n. 600 e/kk) ja lisäksi kaikki muut, eli vakuutukset, sähkön, veden, jätelaskun, vakuutukset, autojen huollot ja lasten harrastukset. Hänellä on isompi palkka, niin siksi maksaa enempi.
Meille jää silti kummallekin tilistä sen verran ylitse, että voidaan ostella mitä vaatteita halutaan, käydä jossain pikku reissulla tai mitä nyt vaan. Tilit eivät ehdi tyhjiksi, niin en oikein keksi, että mitä lisäarvoa yhteisellä tilillä olisi.
[/quote]
Mitä lisäarvoa sillä on että yhteisiä menoja maksetaan erilisiltä tileiltä?
[/quote]
Kun on ollut aina omat tilit, niin säästyypähän sekin vaiva, että pitää käydä tiliä availemassa. Lisäksi mun rahat on mielestäni mun rahoja, ja miehen rahat kuuluu miehelle. Vähän samoin kuin matkapuhelimet ja autotkin, tai muu omaisuus, joka meillä on ollut itse hankittuna. Minä en katso, että avioliitto on instituutio, jonka vuoksi kadotan itseni, yksityisyyteni ja itsemääräämisoikeuteni kokonaan. Minä olen minä, ja miehenikin on yksilö. Kummankaan ei tarvitse elämäänsä tilittää toiselle juurta jaksain.
Jos rahat menisivät yhteiselle tilille, minä kokisin käytännössä olevani rahaton. Tunnollisena ihmisenä kysyisin varmaan joka ikisestä hankinnasta rintaliivejä myöten, että sopiiko että ostan, vaikka kuinka tietäisin, että sopii.
[/quote]
Kun jatkuvasti vedetään tämä itsenäisyys- ja itsemääräämisoikeuskortti esiin, niin onko teillä tosiaan sellaiset parisuhteet, että teidän pitää takertua omiin rahoihinne voidaksenne tuntea itsenne itsenäisiksi ja että teillä on itsemääräämisoikeus? Tai että jos rahat ovat yhteiset, ette kehtaisi käyttää niitä itsenäisesti?
Mä näkisin niin päin, että kun sitä rahaa on, ei tarvitse nimenomaan "vängätä" mistään. kummallakin on oikeus vapaasti laittaa rahaa omiin menoihin, mutta toisaalta myös vastuu huolehtia siitä, että rahat riittää perustarpeisiin.
Me eletään yhdellä käyttötilillä, jonne menee palkat ym eikä sitä kyllä mitenkään tutkita tai lasketa kummalla menee enemmän. Epäreilua ehkä miehelle, koska tienaa vähän enemmän ja mä taas kulutan enemmän. Isot ostokset, sanotaan vaikka että yli 250e, toki ilmoitetaan toiselle ja mahdollisesti päätetään yhdessä ostetaanko vai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.08.2013 klo 13:44"]
Mä näkisin niin päin, että kun sitä rahaa on, ei tarvitse nimenomaan "vängätä" mistään. kummallakin on oikeus vapaasti laittaa rahaa omiin menoihin, mutta toisaalta myös vastuu huolehtia siitä, että rahat riittää perustarpeisiin.
Me eletään yhdellä käyttötilillä, jonne menee palkat ym eikä sitä kyllä mitenkään tutkita tai lasketa kummalla menee enemmän. Epäreilua ehkä miehelle, koska tienaa vähän enemmän ja mä taas kulutan enemmän. Isot ostokset, sanotaan vaikka että yli 250e, toki ilmoitetaan toiselle ja mahdollisesti päätetään yhdessä ostetaanko vai ei.
[/quote]
Varmaan näin, mutta uskon, että vielä enemmän se on kiinni asenteesta, siis siitä, kuinka tärkeätä raha on. Meillä on vuosien varrella ollut rahaa välillä enemmän, välillä vähemmän, välillä toinen on ansainnut enemmän, välillä toinen, eikä koskaan siitä ole tarvinnut vängätä. Kun rahaa on vähemmän, enemmän mietitään ja keskustellaan siitä, mihin se käytetään ja mistä säästetään, mutta aika kylmää olisi ollut, että se pienituloisempi olisi yksin säästellyt ja isompituloinen elellyt kuin ennenkin. Samassa veneessä ollaan ja yksi talous. Eikä meilläkään itsemäärämisoikeus niissä rahoissa ole ollut kiinni.
[quote author="Vierailija" time="07.08.2013 klo 12:35"]
[quote author="Vierailija" time="07.08.2013 klo 12:30"]
Meillä eri taloudet, minä pienmpituloinen ja siksi mies haluaa pitää rahat erillään. Jos ei ole rahaa, ei ole. Sen verran mies on kitsas, ettei jeesinyt edes bussilippua, kun piti mennä töihin, vaan lähti autollaan itse. Minä kävelin sitten lähikauppaan pari kilsaa, ja vein pulloja sinne, että oisin päässyt stadiin täältä lähiöstä. Pikkuisen kirveli mieltä. Mies on todennut, ettei ole hänen tehtävänsä avittaa ketään, jokainen hoitaa tonttinsa itse. Joo-o, hän myös kerää kaikki kuitit, jotka arvelee sopivan yhteisiksi menoiksi, ja esittää ne minulle puolen vuoden välein, että maksa puolet. Minäkin sitten tulostelin koneelta kauppakuitit muutamalta kuukaudelta(maksan pääsääntöisesti ruokakulut) ja pyysin maksmamaan. On kuulemma ihan eri asia? Kuin mikä? Itara on itara, ja sellaisena pysyy. Ja jos joku ihmettelee tätä menoa, voin sanoa että olipa ainutlaatuinen kokemus elämässäni, mutta toisenlaistakin on ollut. En oikein jaksa ymmärtää näitä -laitetaan kaikki puoliksi- joissa kytätään toisen menoja ja laskutetaan jälkikäteen kuluja, Selkeintä todella olisi yhteinen tili, jonne kummatkin laittavat sopimansa määrän. Eräs tunnettu parisuhdeneuvoja piti kohtuullisena, huom kohtuullisena, että menot jyvitetään suhteessa kummankin tuloihin. Kuulostaa minun korvaani aika fiksulta.
[/quote]
Miten voit alistua tuollaiseen? Mitenkäs kotityöt, tekeekö mies tarkasti puolet?
Meillä on yhteiset menot ja yhteiset tulot, sitä ei lasketa mitä kukakin on maksanut. Kaikki rahat menee mitä tulee.
[/quote]
No katselin aikani kunu uskoin hyvään huomiseen. En usko enää, laitoimme talon myyntiin, toivotaan et menee kaupaksi. Parastahan tässä on se, etämies alkoi laskea työtuntejaan, joita on tehnyt enempi talon eteen. Minä olen myös remonttitaitoinen sekä hyvä suunnittelija, ja erinomainen keittiön kotikone. Arvatkaapa, olenko sitä, mieltä, että hänelle kuulusi myyntivoitosta enemmän. No en ole. Enkä siihen suostu. Pohja tuli vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.08.2013 klo 11:01"]
Meillä oli yhteiset rahat. Kummallakin oma tili, oli yhteinen lainanlyhennys- ja säästötili. Kummallakin käyttöoikeudet kummankin tileihin, rahaa käytettiin sujuvasti ja yhteisymmärryksessä, isommat hankinnat keskusteltiin, sillä rahaa oli käytössä kohtuullisesti, ei paljon, eikä kaikkein niukimminkaan. Hienosti meni aina siihen asti, että toisen tulot tippuivat radikaalisti. Alkoi vääntö ja kääntö. Siitä mitä priorisoitaisiin. Toinen halusi jatkaa reissaamista ja syömistä ulkona, toinen asunnon remontointia, tarvikkeiden ostoa ja televisio/tietokone/kännykkä-osaston päivittämistä samaan tahtiin kuin ennenkin. Toinen supisti menojaan, toinen piti ne ennallaan tai jopa kasvatti. Lopputuloksenhan voi arvata. Menot olivat hetken päästä suuremmat kuin tulot. Silti tämä toinen ei ymmärtänyt sitä. Hetkellisesti saatiin säästöön rahaa, ja viuhvain toinen tuhlasi ne johonkin tärkeään, kuten kolviin tai uuteen digiboxiin. Oltiin tilanteessa, jossa työpaikkalounas oli liian kallista, mutta silti toinen tilasi tavaraa ulkomailta. Arkipäivän kaikki pieni luksus piti pistää pois. Tilanne, jossa vain toisen tärkeät asiat olivat tärkeitä, osoittautui avioliiton pattitilanteeksi.
Voi kuulostaa siltä, että pieneenpä se tuokin avioliitto pattiintui. Mutta kun koko ajan kulutus on isompaa kuin sisään tuleva tulo, ei voi asiat päättyä hyvin. Lisäksi siihen vielä se, että tienaavampi puolisko sai käyttää rahaa vain ruokaan ja laskujen maksuun, ajoi tilannetta koko ajan pahemmille karikoille.
Lopussa en enää jaksanut. Oli siinä muutakin, mikä sen avioliiton rusensi, mutta kyllä talousasiat olivat osallisena. En ole isosti tienaava ollut koskaan, en ollut silloinkaan. Mutta että koskaan en voinut ostaa mitään itselle enkä lapsille sellaista, mitä olisin halunnut. Aina piti tuijotella hintalappuja. Ei sitä jaksa. Ei. Kun vastapuoli ei vuosienkaan aikana oppinut mitään, ihan sama minkä verran saaransin tai mäkätin tai pyysin tai neuvottelin rahankäyttöään järkeistämään. Ei. Aina oli sama lopputulos.
Tänä päivänä rahani riittävät kaikkeen, mitä tarvitsen. Jos haluan jotain isompaa, säästän ja ostan sitten.
Ja jos ikinä-ikinä-ikinä menen yhteen kenenkään kanssa enää tässä elämässä, en suostu täysin yhteisiin rahoihin. En. Silti elättelen toivetta, että joku päivä löydän jonkun, jonkun jonka kanssa olla ja asua, jonkun joka ei laske senttejä, mutta ei tuhlaakaan niitä yli sen mitä voi. Jonkun, jonka kanssa elää ns. normaalia elämää. Se joku voisi astua elämääni vaikka n. viiden vuoden päästä. Silloin on erosta kulunut kymmenen vuotta ja olen luultavasti tolpillani ja vakaasti.
[/quote]
Tässä ongelma ei ole ollut se rahojen yhteisyys. Ilmeisesti olit itse tuo tienaavampi puoliso. Herää kysymys, miksi et tehnyt jotakin siinä vaiheessa, kun näit, mihin suuntaan tilanne oli menossa? Mikset silloin avannut tiliä, johon vain sinulla oli käyttöoikeus ja siirtänyt palkkaasi sinne? Ilmoittanut luottokorttiyhtiöön ja katkaissut yhteisvastuusi luottokorttitiliin?
"Ja jos ikinä-ikinä-ikinä menen yhteen kenenkään kanssa enää tässä elämässä, en suostu täysin yhteisiin rahoihin. En."
Just tasan tarkkaan samaa mieltä. Ex-muija tuhlasi kaikki perheen rahat, ja oli hänellä "yhteisien" rahojen lisäksi vielä omatkin jemmansa jossakin. Ei koskaan enää, tosiaan, ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietenkään rahasta ei tarvitse riidellä, jos kumpikin tienaa aivan hervottomasti. Tässä keskustelussa on sellaisiakin hyvätuloisia, siis oikein rikkaita, joilla ei ole edes lapsia. Joku naisparka jopa elättää työtöntä miesystävää "rakkauden" nimissä. Voi tsiisus!
Luin vain aloituksen, joten vastaus vain siihen. Meillä minä tienaan n. 3800e/kk ja mies n. 4300 e/kk. Verojen jälkeen ei eroa ole kuin reilu satanen. Yhteiset on rahat. Molemmilla on omat tilit, mutta miehen tililtä menee kaikki lainanlyhennykset automaattisesti ja minä hoidan ruokaostokset. E-laskuja on laitettu menemään suht tasaisesti molempien tileiltä. Muutoin meillä maksaa se, kuka jaksaa ja kumman tilillä sattuu olemaan sillä hetkellä paremmin katetta :) Yleensä ylimääräistä ei hirveästi jää, joten ei ole rahaa, mistä riidellä ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erilliset rahat tosiaan taitavat olla tärkeitä niille, joille raha on tärkeää, kuluttaminen tärkeää, ja oma raha itsenäisyyden mittari.
Ja jos tosiaan jonkun mielestä on vaikeaa ymmärtää, että työtöntä puolisoa elätetään, ei taida kyllä tietää tämä ihminen rakkaudesta yhtään mitään.
Jos ei ole tarvetta shoppailla ja kuluttaa, ja rahaa on riittävästi, ja molemmat puolisot ovat täyspäisiä ja luotettavia, yhteiset rahat on luonteva perheen asia, sijoituksia ja säästämisiä voidaan miettiä yhdessä. Eikä raha polta tilillä, ei kaikkea ole pakko saadakaan sileäksi.
[quote author="Vierailija" time="09.08.2013 klo 19:14"]
Erilliset rahat tosiaan taitavat olla tärkeitä niille, joille raha on tärkeää, kuluttaminen tärkeää, ja oma raha itsenäisyyden mittari.
Ja jos tosiaan jonkun mielestä on vaikeaa ymmärtää, että työtöntä puolisoa elätetään, ei taida kyllä tietää tämä ihminen rakkaudesta yhtään mitään.
Jos ei ole tarvetta shoppailla ja kuluttaa, ja rahaa on riittävästi, ja molemmat puolisot ovat täyspäisiä ja luotettavia, yhteiset rahat on luonteva perheen asia, sijoituksia ja säästämisiä voidaan miettiä yhdessä. Eikä raha polta tilillä, ei kaikkea ole pakko saadakaan sileäksi.
[/quote]
Näin minäkin luulen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä työtön "puoliso" oli jo tutustumisen hetkellä työtön ja oli sitä edelleen. Kirjoittajan äiti oli huolissaan rahoituksesta, ja niin olisin kyllä minäkin, jos tyttäreni alkaisi elättää jotain vällykäärmettä.
[quote author="Vierailija" time="09.08.2013 klo 19:21"]
Tämä työtön "puoliso" oli jo tutustumisen hetkellä työtön ja oli sitä edelleen. Kirjoittajan äiti oli huolissaan rahoituksesta, ja niin olisin kyllä minäkin, jos tyttäreni alkaisi elättää jotain vällykäärmettä.
[/quote]
Eihän tämänkään ongelman ydin ole rahojen yhteisyys, vaan koko parisuhteen asetelma. Ihan niin kuin tässäkin tapauksessa parisuhde olisi kaikin puolin muuten ok, kunhan nainen pitää huolen, ettei mies saa hänestä mitään taloudellista hyötyä.
En mäkään ole oikein keksinyt yhteistilien ideaa... Meillä on suullisesti sovittu, että minä maksan lainan (700e) ja oman puhelimen sekä omat bensat. Mun tilille tulee lapsilisät, kun ostelen enempi lasten juttuja. Mies maksaa perheen ruuat (n. 600 e/kk) ja lisäksi kaikki muut, eli vakuutukset, sähkön, veden, jätelaskun, vakuutukset, autojen huollot ja lasten harrastukset. Hänellä on isompi palkka, niin siksi maksaa enempi.
Meille jää silti kummallekin tilistä sen verran ylitse, että voidaan ostella mitä vaatteita halutaan, käydä jossain pikku reissulla tai mitä nyt vaan. Tilit eivät ehdi tyhjiksi, niin en oikein keksi, että mitä lisäarvoa yhteisellä tilillä olisi.
[quote author="Vierailija" time="09.08.2013 klo 19:28"]
En mäkään ole oikein keksinyt yhteistilien ideaa... Meillä on suullisesti sovittu, että minä maksan lainan (700e) ja oman puhelimen sekä omat bensat. Mun tilille tulee lapsilisät, kun ostelen enempi lasten juttuja. Mies maksaa perheen ruuat (n. 600 e/kk) ja lisäksi kaikki muut, eli vakuutukset, sähkön, veden, jätelaskun, vakuutukset, autojen huollot ja lasten harrastukset. Hänellä on isompi palkka, niin siksi maksaa enempi.
Meille jää silti kummallekin tilistä sen verran ylitse, että voidaan ostella mitä vaatteita halutaan, käydä jossain pikku reissulla tai mitä nyt vaan. Tilit eivät ehdi tyhjiksi, niin en oikein keksi, että mitä lisäarvoa yhteisellä tilillä olisi.
[/quote]
Mitä lisäarvoa sillä on että yhteisiä menoja maksetaan erilisiltä tileiltä?
Meillä menee palkat yhteiselle tilille ja siltä maksetaan laskut. Jompi kumpi ottaa pari kertaa kuuksi tehtäväkseen sen ikävän velvollisuuden että maksaa kakki laskut.
Meillä yhtenen tili toimii.
[quote author="Vierailija" time="07.08.2013 klo 16:55"]
Meillä rahat on yhteisiä. Miehen palkasta menee vuokrat ja laskut, loppu menee säästötilille. Mun palkalla eletään kuukausi, mistä menee sitte ruuat, vaatteet, sn muut hankinnat. Hyvin on toiminut! Ei valittamista, kumpikaan ei valita, jos toinen ostelee esim. vaatteita. Ostotottumukset ovat aika lailla samaa luokkaa ja rahan käyttö on kohtuullista.
[/quote] Jos naimisissa, niin ok. Jos avoliitossa, niin törkeää hyväksikäyttöä.
Yhdellä tutulla avoparilla oli kaksi lasta ja omat rahat. Mies maksoi talon, autot, kesämökin ja jopa naisen lainaamalla rahalla ostettu asuntovaunu merkittiin miehen nimiin, kun se oli näin helpompaa.
Nainen maksoi käytännössä kaikki ruuat, bensat, vaatteet yms.
Kun tuli ero, niin nainen ei saanut edes verhoja mukaan talosta, yhden asitiaston sai, jonka oli ostanut osamaksualla Hobby Hallista.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="07.08.2013 klo 11:34"]
[quote author="Vierailija" time="06.08.2013 klo 09:16"]
[quote author="Vierailija" time="06.08.2013 klo 08:23"]
[quote author="Vierailija" time="06.08.2013 klo 08:11"]
[/quote]
[/quote]
Juu, ollaan naimisissa ja avioehto on, talo on miehen ja hänellä on pari sijoitusasuntoa, joista mä en tietenkään edes haluaisi osingoille jos erottais. Eli ihan oman pankkitilini kanssa lähden ulos siitä huushollista jos näin epätodennäköinen tilanne tulee. Kahden "vanhuksen" liitto, eli ei tule riitoja rahoista eikä lapsista.
[/quote]
Eli toisin sanoen jos eroatte, sinä olet maksanut perheenne ruuat ja sinulle jää hyvä mieli siitä, että saittepa silloin vatsanne täyteen. Miehesi puolestaan on maksanut talonne ja hänelle jää talo. Onpa reilua joo, saathan ihan oman pankkitilisi pitää...
[/quote]
No mun moraali kyllä sanoo että jos mies on ostanut talon joskus kauan ennenkuin tavattiin ja sitä itse maksanut, ja maksaa edelleen, ja mä en ole sentilläkään sitä lainaa lyhentänyt niin ei mulle siitä puolta kuulu jos erotaan.