Ovatko pariskunnat, joilla on 100 % yhteiset rahat
todennäköisemmin vähävaraisia kuin me, jotka maksamme yhteisesti vain yhteiset menot? Minulla ja miehelläni on molemmilla vakityö, josta saamme suurin piirtein saman verran palkkaa. Meille on ollut aina luontevaa laittaa rahaa yhteiselle taloustilille vuokraa, ruokaa jne. varten ja käyttää itse loput, kuten haluamme.
Molemmilla on kalliita harrastuksia, emmekä halua tuhlata energiaa niistä vänkäämiseen. Minusta me emme tarvitse uutta espressolaitetta, mutta mies saa ilomielin sellaisen ostaa, koska hänen rahojaan ne ovat. Vastaavasti en ole koskaan joutunut kuulemaan yhtäkään kommentteja sinänsä turhista vaateostoksistani.
Toisaalta jos vain toinen olisi töissä tai tienaisimme tosi vähän, erillistileissä ei olisi paljon järkeä, koska ei pakollisten jälkeen jäisi muutenkaan paljon mitään. Onko tämä juuri tilanne teillä?
Kommentit (257)
[quote author="Vierailija" time="07.08.2013 klo 13:10"]
[quote author="Vierailija" time="07.08.2013 klo 12:41"]
Kerro ihan konkreettisesti, miten se vaikuttaa kulutustottumuksiin, jos on yhteiset rahat.
En siis halua, että kaikilla on yhteiset rahat. Mutta miksi kukaan ei selvitä ihan konkreettisesti, miten itsenäisyys menee ja miten kulutustottumukset muuttuu, jos esimerkiksi ne rahat tulee yhteiselle tilille.
Ihan vain uteliaisuuttani tätä kyselen.
Eli kertokaapa konkreettisesti, miten tilanne meillä muuttuisi, jos laittaisimme omat tilit ja omat rahat.
Mies tienaa nettona 3700
Minä tienaan nettona 3500
Lisäksi lapsilisät n. 200 euroa
Kuukaudessa tulee tilille rahaa 7400 euroa.
Miten muuttuu itsenäisyys ja kulutustottumukset, jos nämä tulisivat kahdelle eri tilille.
Kuukaudessa sitä rahaa ei olisi silti yhtään enemmän tai vähemmän, vaikka ne ovat yhdellä tai vaikka kuudella tilillä.
Mutta nyt niitä konkreettisia esimerkkejä, että ymmärtäisin tämän asian. Kun minä en ole kokenut, että kulutustottumuksemme ovat yhtään muuttuneet ja itsenäisyys mennyt sen jälkeen, kun laitoimme kaikki tulemaan yhteiselle TAI-tilille.
Ylimääräiset siirretään sitten aina kuun lopussa säästötilille ja sieltä niitä on sitten sijoitettu erilaisiin kohteisiin.
[/quote]
No yritin juuri sitä konkreettista esimerkkiä rautalangasta vääntää. Jos koko perheen rahat on samalla tilillä, niin minun ainakin olisi työläämpää seurata, kuinka paljon olen tietyn ajanjakson aikana käyttänyt mm. joogastudion kortteihin, koruihin, Mulberryn laukkuihin, viikonloppumatkoihin tyttöystävieni kanssa, balettiin, kirjoihin, leffoihin tai mihin ikinä nyt tykkään rahaa käyttää ja joihin mieheni ei mielestäni tarvitse osallistua. HALUAN MAKSAA NÄMÄ ITSE OMASTA PALKASTANI, EN KÄYTTÄÄ MIEHENI RAHOJA OMIIN "TURHUUKSIINI". Jos rahamme olisivat yhteisellä tilillä, joutuisin aivan eri tavalla seuraamaan tulojani ja menojani. Hyvin nopeasti se menisi siihen, että varmuuden vuoksi jättäisin jotain hankkimatta, koska en enää olisi perillä, onko tuloni ja menoni tasapainossa. Kun kulutusrahat on omalla tilillä, niin loppusumma kertoo heti, paljonko sitä omaa rahaa on käytettävissä. Capiche?
[/quote]
Jos rahankäytön hallinta on hukassa, on puolisollekin todella parempi, että teillä on raha-asiat erillään.
Suomalaisilla naisilla vain tämä omat rahat on yleensä niin, että oma tili on omaa rahaa ja sitten miehen tili on vielä yhteistä rahaa. Eli jos olisit hoitovapaalla, alkaisit kyllä äkkiä vaatia, että miehen rahat on myös sinun, koska 300 euroa kuussa ei riitäkään sinulle.
Eli omat rahat on naisen ja miehen rahat on myös yleensä naisen :D
[quote author="Vierailija" time="07.08.2013 klo 14:47"]
[quote author="Vierailija" time="07.08.2013 klo 13:14"]
[quote author="Vierailija" time="07.08.2013 klo 13:10"]
[quote author="Vierailija" time="07.08.2013 klo 12:41"]
Kerro ihan konkreettisesti, miten se vaikuttaa kulutustottumuksiin, jos on yhteiset rahat.
En siis halua, että kaikilla on yhteiset rahat. Mutta miksi kukaan ei selvitä ihan konkreettisesti, miten itsenäisyys menee ja miten kulutustottumukset muuttuu, jos esimerkiksi ne rahat tulee yhteiselle tilille.
Ihan vain uteliaisuuttani tätä kyselen.
Eli kertokaapa konkreettisesti, miten tilanne meillä muuttuisi, jos laittaisimme omat tilit ja omat rahat.
Mies tienaa nettona 3700
Minä tienaan nettona 3500
Lisäksi lapsilisät n. 200 euroa
Kuukaudessa tulee tilille rahaa 7400 euroa.
Miten muuttuu itsenäisyys ja kulutustottumukset, jos nämä tulisivat kahdelle eri tilille.
Kuukaudessa sitä rahaa ei olisi silti yhtään enemmän tai vähemmän, vaikka ne ovat yhdellä tai vaikka kuudella tilillä.
Mutta nyt niitä konkreettisia esimerkkejä, että ymmärtäisin tämän asian. Kun minä en ole kokenut, että kulutustottumuksemme ovat yhtään muuttuneet ja itsenäisyys mennyt sen jälkeen, kun laitoimme kaikki tulemaan yhteiselle TAI-tilille.
Ylimääräiset siirretään sitten aina kuun lopussa säästötilille ja sieltä niitä on sitten sijoitettu erilaisiin kohteisiin.
[/quote]
No yritin juuri sitä konkreettista esimerkkiä rautalangasta vääntää. Jos koko perheen rahat on samalla tilillä, niin minun ainakin olisi työläämpää seurata, kuinka paljon olen tietyn ajanjakson aikana käyttänyt mm. joogastudion kortteihin, koruihin, Mulberryn laukkuihin, viikonloppumatkoihin tyttöystävieni kanssa, balettiin, kirjoihin, leffoihin tai mihin ikinä nyt tykkään rahaa käyttää ja joihin mieheni ei mielestäni tarvitse osallistua. HALUAN MAKSAA NÄMÄ ITSE OMASTA PALKASTANI, EN KÄYTTÄÄ MIEHENI RAHOJA OMIIN "TURHUUKSIINI". Jos rahamme olisivat yhteisellä tilillä, joutuisin aivan eri tavalla seuraamaan tulojani ja menojani. Hyvin nopeasti se menisi siihen, että varmuuden vuoksi jättäisin jotain hankkimatta, koska en enää olisi perillä, onko tuloni ja menoni tasapainossa. Kun kulutusrahat on omalla tilillä, niin loppusumma kertoo heti, paljonko sitä omaa rahaa on käytettävissä. Capiche?
[/quote]
Juuri näin!!! Hyvin selitetty!
[/quote]
Se on varmaan tärkeää, jos rahaa on vähän. Mutta jos perheellä on rahaa enemmän, niin silloin kannattavampaa on miettiä, paljonko taloudessa on yhteensä rahaa ja miten se kannattaa sijoittaa.
Erilliset tilit on todella tärkeä niille, joilla ei kommunikaatio pelaa ja raha on hiukan tiukilla. Silloin tulee äkkiä riitaa siitä, maksoiko minun rintaliivini tässä kuussa enemmän kuin sinun boxerisi.
[/quote]
Vittu mitä paskaa, anteeksi nyt. Erilliset tilit on todella tärkeitä sellaisille, jotka haluavat itse omilla palkkarahoillaan maksaa omat turhuutensa. Sillä ei ole mitään tekemistä köyhyyden tai parisuhteen tilan kanssa. En minäkään koskaan tuhlaa tiliäni nollaan (2000,- on kipurajani käyttötilillä, säästössä 10.000,- ja velaton kämppä...), mutta haluan myös pitää kiinni siitä ettei mieheni joudu maksamaan yhtä ainoaa hömpsötystäni. Haluan olla tässä mielessä itsenäinen. Tämä tapahtuu helpoiten siten, että tuhlailurahat pidetään erillään. Koskaan ei olla riidelty rahasta näiden 15 vuoden aikana, kun yhtä ollaan pidetty. Ei ikinä. Eikä riidellä myöskään boxereista, koska mieheni osaa pestä ne itse :)
[quote author="Vierailija" time="07.08.2013 klo 14:51"]
[quote author="Vierailija" time="07.08.2013 klo 13:10"]
[quote author="Vierailija" time="07.08.2013 klo 12:41"]
Kerro ihan konkreettisesti, miten se vaikuttaa kulutustottumuksiin, jos on yhteiset rahat.
En siis halua, että kaikilla on yhteiset rahat. Mutta miksi kukaan ei selvitä ihan konkreettisesti, miten itsenäisyys menee ja miten kulutustottumukset muuttuu, jos esimerkiksi ne rahat tulee yhteiselle tilille.
Ihan vain uteliaisuuttani tätä kyselen.
Eli kertokaapa konkreettisesti, miten tilanne meillä muuttuisi, jos laittaisimme omat tilit ja omat rahat.
Mies tienaa nettona 3700
Minä tienaan nettona 3500
Lisäksi lapsilisät n. 200 euroa
Kuukaudessa tulee tilille rahaa 7400 euroa.
Miten muuttuu itsenäisyys ja kulutustottumukset, jos nämä tulisivat kahdelle eri tilille.
Kuukaudessa sitä rahaa ei olisi silti yhtään enemmän tai vähemmän, vaikka ne ovat yhdellä tai vaikka kuudella tilillä.
Mutta nyt niitä konkreettisia esimerkkejä, että ymmärtäisin tämän asian. Kun minä en ole kokenut, että kulutustottumuksemme ovat yhtään muuttuneet ja itsenäisyys mennyt sen jälkeen, kun laitoimme kaikki tulemaan yhteiselle TAI-tilille.
Ylimääräiset siirretään sitten aina kuun lopussa säästötilille ja sieltä niitä on sitten sijoitettu erilaisiin kohteisiin.
[/quote]
No yritin juuri sitä konkreettista esimerkkiä rautalangasta vääntää. Jos koko perheen rahat on samalla tilillä, niin minun ainakin olisi työläämpää seurata, kuinka paljon olen tietyn ajanjakson aikana käyttänyt mm. joogastudion kortteihin, koruihin, Mulberryn laukkuihin, viikonloppumatkoihin tyttöystävieni kanssa, balettiin, kirjoihin, leffoihin tai mihin ikinä nyt tykkään rahaa käyttää ja joihin mieheni ei mielestäni tarvitse osallistua. HALUAN MAKSAA NÄMÄ ITSE OMASTA PALKASTANI, EN KÄYTTÄÄ MIEHENI RAHOJA OMIIN "TURHUUKSIINI". Jos rahamme olisivat yhteisellä tilillä, joutuisin aivan eri tavalla seuraamaan tulojani ja menojani. Hyvin nopeasti se menisi siihen, että varmuuden vuoksi jättäisin jotain hankkimatta, koska en enää olisi perillä, onko tuloni ja menoni tasapainossa. Kun kulutusrahat on omalla tilillä, niin loppusumma kertoo heti, paljonko sitä omaa rahaa on käytettävissä. Capiche?
[/quote]
Jos rahankäytön hallinta on hukassa, on puolisollekin todella parempi, että teillä on raha-asiat erillään.
Suomalaisilla naisilla vain tämä omat rahat on yleensä niin, että oma tili on omaa rahaa ja sitten miehen tili on vielä yhteistä rahaa. Eli jos olisit hoitovapaalla, alkaisit kyllä äkkiä vaatia, että miehen rahat on myös sinun, koska 300 euroa kuussa ei riitäkään sinulle.
Eli omat rahat on naisen ja miehen rahat on myös yleensä naisen :D
[/quote]
No en sanoisi, että rahankäytön hallintani on hukassa (ks. edellinen viestini). Taloudellinen tilanteeni on kolmevitokseksi varsin hyvä! Miehen rahat eivät minulle tällä hetkellä kuulu, koska tienaan omat rahani. Jos joskus jään äitiyslomalle, tilanne toki muuttuu, koska tuloni putoavat YHTEISEN lapsemme hoitamisen vuoksi. Tämänhän pitäisi olla itsestään selvää kaikille!
Pakkohan tässä nyt on todeta, että tässä asiassa omasta poikkeavaa systeemiä on itse kunkin todella vaikea ymmärtää. Meillä on tuttavapiirissä yksi perhe, jossa on omat rahat ja voi kiesus, millaista setvimistä heillä oli. Kaupassa tai ravintolassa oli sama, kumpi maksaa, mutta sitten jälkeenpäin vähintään kerran päivässä piti laskea, kumpi oli kummalle velkaa ja kuinka paljon.
Minä en vain mitenkään pysty käsittämään sitä, en edes niissä tapauksissa, missä se kuvataan suhteellisen sujuvaksi. Minulle ainakin tulee sellainen vaikutelma, että rahan merkitys on niissä perheissä ylikorostunut, kuluttaminen on jotenkin elämän tarkoitus. Vaikka yleensä pystyn miettimään asioita muiden kannalta, niin tässä tulee vain sellainen kuva, että asennoidutaan niin, ettei toiseen voi luottaa.
[quote author="Vierailija" time="07.08.2013 klo 15:25"]
Pakkohan tässä nyt on todeta, että tässä asiassa omasta poikkeavaa systeemiä on itse kunkin todella vaikea ymmärtää. Meillä on tuttavapiirissä yksi perhe, jossa on omat rahat ja voi kiesus, millaista setvimistä heillä oli. Kaupassa tai ravintolassa oli sama, kumpi maksaa, mutta sitten jälkeenpäin vähintään kerran päivässä piti laskea, kumpi oli kummalle velkaa ja kuinka paljon.
Minä en vain mitenkään pysty käsittämään sitä, en edes niissä tapauksissa, missä se kuvataan suhteellisen sujuvaksi. Minulle ainakin tulee sellainen vaikutelma, että rahan merkitys on niissä perheissä ylikorostunut, kuluttaminen on jotenkin elämän tarkoitus. Vaikka yleensä pystyn miettimään asioita muiden kannalta, niin tässä tulee vain sellainen kuva, että asennoidutaan niin, ettei toiseen voi luottaa.
[/quote]
Niin siis tuosta jäi pois, että olimme heidän kanssaan lomalla, kun katselimme sitä rahanlaskua.
Olen myös tavannut pariskuntia jotka laskevat rahat ja velat tarkasti. Ihan siis senttitasolla, "minä ostin sinulle nyt tämän jäätelön, sinä ostit minulle viikonloppuna kaljan, olen sinulle nyt vielä 2,70e velkaa". Nämä ihmiset ovat seurustelleet useamman vuoden ja asuvat yhdessä. En vaan ymmärrä miten tämä toimii ja eikö ole hirmuisen stressaavaa?
[quote author="Vierailija" time="07.08.2013 klo 15:25"]
Pakkohan tässä nyt on todeta, että tässä asiassa omasta poikkeavaa systeemiä on itse kunkin todella vaikea ymmärtää. Meillä on tuttavapiirissä yksi perhe, jossa on omat rahat ja voi kiesus, millaista setvimistä heillä oli. Kaupassa tai ravintolassa oli sama, kumpi maksaa, mutta sitten jälkeenpäin vähintään kerran päivässä piti laskea, kumpi oli kummalle velkaa ja kuinka paljon.[/quote]
Kummalliselta tämä minustakin kuulostaa. Ei se, että kumpikin maksaa omat menot omista rahoistaan, edellytä tuollaista hankalaa vekslaamista. Jos esimerkiksi ravintola- ja kahvilakäynnit maksetaan vuorotellen, tasapuolisuus säilyy kyllä. Meillä on aina ollut omat rahat, emmekä ole koskaan laskeneet tuolla tavalla. -ap
[quote author="Vierailija" time="06.08.2013 klo 13:52"]
[quote author="Vierailija" time="06.08.2013 klo 13:14"]
[quote author="Vierailija" time="06.08.2013 klo 13:09"]
Me ollaan nykyään (aina ei ollut näin) ihan hyvin toimeentuleva avopari. Ei meillä ole "omia" tai "yhteisiä" rahoja vaikka kyllä ne enemmän yhteisiä on. Rahaa käytetään silloin kun tarttee ja ei sillä ole väliä kumman pussista se tulee. Ei me myöskään kytätä toisen ostamisia eikä me olla toisillemme velkaa... koko ajatuskin naurattaa että pitäis alkaa jotain velkalistaa pitämään.
Me nyt muutenkin tullaan hyvin keskenämme toimeen kaikessa ja siitä tulikin mieleeni... voisko olla niin että parisuhteissa, jotka ei muutenkaan ole "kunnossa", tämä rahankäyttö on mitä mainioin aihe riidalle vaikka siihen ei oikeasti mitään syytä olisikaan?
Tietysti ymmärrän jos rahatilanne on tiukka ja toinen vaan tuhlaa vaikka rahaa ei olisikaan. Siihen ei kuitenkaan mitkään omat tai yhteiset rahat auta vaan ratkaisua pitää hakea ihan muualta.
Kyllä meillä silloin, kun raha oli tiukemmassa, ihan samalla kaavalla mentiin kuin nykyäänkin.
[/quote]
Yhteiset rahat eivät sovi ihmisille, jotka eivät pysty keskustelemaan riitelemättä rahasta ja silloin, kun ei voi luottaa toisen rahankäyttöön eli toinen tuhlaa ja on epäluotettava.
Se onnistuu vain ihmisillä, joilla on kyky puhaltaa yhteen hiileen.
[/quote]
No niinpä niin, pariskunnilla joilla on yhteiset rahat on siis parempi parisuhde ja ovat kaiken kaikkiaan muutenkin parempia ihmisiä, siihenhän tämäkin keskustelu taas luisui. En vaan jaksa ymmärtää, miksi ne toisten omat rahat jaksavat närästää muita niin paljon.
Mä en koe ollenkaan, että minulla ja puolisollani ei olisi kykyä puhaltaa yhteen hiileen jne. tai että emme luottaisi toisiimme, vaikka meillä on pääsääntöisesti omat rahat. Isot hankinnat keskustellaan ja hoidetaan yhdessä. Kumpikaan meistä ei tuhlaa, mutta kyllä me joskus teemme erilaisia valintoja rahankäytön suhteen. Esimerkkinä vaikka että minä ostan mieluummin laadukkaampaa kosmetiikkaa markettimeikkien sijaan (asia jota mies ei ehkä ymmärrä), tai että mies haluaa uuden puhelimen, vaikka vanhakin on vielä toimiva (asia jota minä en ehkä ymmärrä). Siksi on kiva että on myös omaa rahaa, muuten me kyllä nuristaisiin toistemme ostoksista. Mutta niin, mehän ei ollakaan siksi "oikea perhe", "tiivis yksikkö" jne. jolla on aina vain yksi yhteinen tahto, vaan kaksi yhteenlyöttäytynyttä, kylmää minäminä-ihmistä.
[/quote]
Tätä oli pakko alkaa miettimään. Eli meillä on se yhteinen tili, minne tulee n. 7000 euroa kuussa rahaa.
Minä kyllä ostan juuri sellaista kosmetiikkaa juuri kuin haluan ja mies ostaa kännykän, kun haluaa.
Mistä sinä olet keksinyt sellaisen, että jos on yhteinen tili ja ns, yhteiset rahat, ei voi ostaa omia tavaroita?
Sehän on meidän rahaa.
Mutta jos kokee, ettei pysty yhteisiä rahoja käyttämään riitelemättä omiin tarpeisiin, niin silloin on juuri parempi, ettei ole yhteistä tiliä ja yhteisiä rahoja.
Saman verranhan sitä on yhteensä rahaa perheessä, onko se yhteistä tai omaa. Et sinä tavaraa saa ostettua itsellesi yhtään enempää, vaikka se olisi ukko ylijumalan tilillä :)
Eli me hoidamme kännykkä-ja meikkiostokset niin, että laitamme tavarat kassatiskille, otamme pankkikortin ja maksamme ja se menee tililtä. Ihan samalla tavalla kuin sinä teet omalta tililtäsi. Mikä tässä siis on muuta erilaista, kuin että sinä et ymmärrä miehen kännykkäostoksia ja miehesi ei sinun meikkiostoksia. Meillä nämä asiat ymmärretään ja kumpikin saa ostaa, mitä kokee itselleen tarpeelliseksi niissä rajoissa, että tiliä ei ylitetä.
[quote author="Vierailija" time="06.08.2013 klo 18:53"]
[quote author="Vierailija" time="06.08.2013 klo 13:52"]
[quote author="Vierailija" time="06.08.2013 klo 13:14"]
[quote author="Vierailija" time="06.08.2013 klo 13:09"]
Me ollaan nykyään (aina ei ollut näin) ihan hyvin toimeentuleva avopari. Ei meillä ole "omia" tai "yhteisiä" rahoja vaikka kyllä ne enemmän yhteisiä on. Rahaa käytetään silloin kun tarttee ja ei sillä ole väliä kumman pussista se tulee. Ei me myöskään kytätä toisen ostamisia eikä me olla toisillemme velkaa... koko ajatuskin naurattaa että pitäis alkaa jotain velkalistaa pitämään.
Me nyt muutenkin tullaan hyvin keskenämme toimeen kaikessa ja siitä tulikin mieleeni... voisko olla niin että parisuhteissa, jotka ei muutenkaan ole "kunnossa", tämä rahankäyttö on mitä mainioin aihe riidalle vaikka siihen ei oikeasti mitään syytä olisikaan?
Tietysti ymmärrän jos rahatilanne on tiukka ja toinen vaan tuhlaa vaikka rahaa ei olisikaan. Siihen ei kuitenkaan mitkään omat tai yhteiset rahat auta vaan ratkaisua pitää hakea ihan muualta.
Kyllä meillä silloin, kun raha oli tiukemmassa, ihan samalla kaavalla mentiin kuin nykyäänkin.
[/quote]
Yhteiset rahat eivät sovi ihmisille, jotka eivät pysty keskustelemaan riitelemättä rahasta ja silloin, kun ei voi luottaa toisen rahankäyttöön eli toinen tuhlaa ja on epäluotettava.
Se onnistuu vain ihmisillä, joilla on kyky puhaltaa yhteen hiileen.
[/quote]
No niinpä niin, pariskunnilla joilla on yhteiset rahat on siis parempi parisuhde ja ovat kaiken kaikkiaan muutenkin parempia ihmisiä, siihenhän tämäkin keskustelu taas luisui. En vaan jaksa ymmärtää, miksi ne toisten omat rahat jaksavat närästää muita niin paljon.
Mä en koe ollenkaan, että minulla ja puolisollani ei olisi kykyä puhaltaa yhteen hiileen jne. tai että emme luottaisi toisiimme, vaikka meillä on pääsääntöisesti omat rahat. Isot hankinnat keskustellaan ja hoidetaan yhdessä. Kumpikaan meistä ei tuhlaa, mutta kyllä me joskus teemme erilaisia valintoja rahankäytön suhteen. Esimerkkinä vaikka että minä ostan mieluummin laadukkaampaa kosmetiikkaa markettimeikkien sijaan (asia jota mies ei ehkä ymmärrä), tai että mies haluaa uuden puhelimen, vaikka vanhakin on vielä toimiva (asia jota minä en ehkä ymmärrä). Siksi on kiva että on myös omaa rahaa, muuten me kyllä nuristaisiin toistemme ostoksista. Mutta niin, mehän ei ollakaan siksi "oikea perhe", "tiivis yksikkö" jne. jolla on aina vain yksi yhteinen tahto, vaan kaksi yhteenlyöttäytynyttä, kylmää minäminä-ihmistä.
[/quote]
Tätä oli pakko alkaa miettimään. Eli meillä on se yhteinen tili, minne tulee n. 7000 euroa kuussa rahaa.
Minä kyllä ostan juuri sellaista kosmetiikkaa juuri kuin haluan ja mies ostaa kännykän, kun haluaa.
Mistä sinä olet keksinyt sellaisen, että jos on yhteinen tili ja ns, yhteiset rahat, ei voi ostaa omia tavaroita?
Sehän on meidän rahaa.
Mutta jos kokee, ettei pysty yhteisiä rahoja käyttämään riitelemättä omiin tarpeisiin, niin silloin on juuri parempi, ettei ole yhteistä tiliä ja yhteisiä rahoja.
Saman verranhan sitä on yhteensä rahaa perheessä, onko se yhteistä tai omaa. Et sinä tavaraa saa ostettua itsellesi yhtään enempää, vaikka se olisi ukko ylijumalan tilillä :)
Eli me hoidamme kännykkä-ja meikkiostokset niin, että laitamme tavarat kassatiskille, otamme pankkikortin ja maksamme ja se menee tililtä. Ihan samalla tavalla kuin sinä teet omalta tililtäsi. Mikä tässä siis on muuta erilaista, kuin että sinä et ymmärrä miehen kännykkäostoksia ja miehesi ei sinun meikkiostoksia. Meillä nämä asiat ymmärretään ja kumpikin saa ostaa, mitä kokee itselleen tarpeelliseksi niissä rajoissa, että tiliä ei ylitetä.
[/quote]
Niin ja meidän ei ole kyllä ikinä tarvinnut nurista toisten ostoksista, mitä te ehkä näytte tekevän. Olette silti oikea perhe, vaikka martyyrimaisesti nyt yrität vänkyttää asiasta. Mutta teille ei sovi yhteinen tili, koska nurisette toisten ostoksista ja toiveista.
Yhteinen tili siis sopii ihmisille, joiden ei tarvitse nurista ja riidellä raha-asioista.
[quote author="Vierailija" time="06.08.2013 klo 15:48"]
Jos meillä olisi yhteiset rahat, niin aivan varmasti tulisi riitaa rahankäytöstä. Mieheni mielestä on täysin järjetöntä käyttää tienaamiaan rahoja hyväntekeväisyyteen tai auttaa kavereita, hänen mielestään verojen maksaminen saa luvan riittää. Minä olen jo lapsuudenkodissani oppinut tukemaan monenlaista toimintaa rahallisesti ja autan tarpeen mukaan myös ystäviäni. Minusta taas on järjetöntä vaihtaa moottoripyörää joka toinen vuosi. Kun on omat rahat, ei tarvitse ärsyyntyä siitä, mihin toinen rahansa laittaa.
[/quote]
Eli teillä voit tuhlata rahasi miinukselle, mutta perheenä miehelläsi ei ole asiaan mitään sanomista, koska teillä on yhteiset rahat. Eli jos sössit raha-asiasi niin, että miehesi joutuu elättämään perheen, hän ei saa mainita asiasta, koska ne ovat sinun rahojasi
Meillä rahat on yhteisiä. Miehen palkasta menee vuokrat ja laskut, loppu menee säästötilille. Mun palkalla eletään kuukausi, mistä menee sitte ruuat, vaatteet, sn muut hankinnat. Hyvin on toiminut! Ei valittamista, kumpikaan ei valita, jos toinen ostelee esim. vaatteita. Ostotottumukset ovat aika lailla samaa luokkaa ja rahan käyttö on kohtuullista.
[quote author="Vierailija" time="07.08.2013 klo 15:58"]
Olen myös tavannut pariskuntia jotka laskevat rahat ja velat tarkasti. Ihan siis senttitasolla, "minä ostin sinulle nyt tämän jäätelön, sinä ostit minulle viikonloppuna kaljan, olen sinulle nyt vielä 2,70e velkaa". Nämä ihmiset ovat seurustelleet useamman vuoden ja asuvat yhdessä. En vaan ymmärrä miten tämä toimii ja eikö ole hirmuisen stressaavaa?
[/quote]
Tämä ketju on ihan hakoteillä. Minusta tämä on nimenomaan se "omat rahat" -malli. Jossa todellakin eletään täysin niillä omilla rahoilla ja ollaan velassa toiselle jäätelötuutista.
Nää yhteinen taloustili ja omat humputtelurahat on ihan sama asia kuin yhteiset rahat, noin lopulta. Tämä Mulberry, jolla on omalla tilillä humputtelurahat eikä vahingossakaan halua että mies joutuisi maksamaan hänen rintaliivejään, on kuitenkin tavallaan yhteiset rahat taloudessa taloustilin kautta, jos ei kerran lasketa, kumpi lukee illalla myöhempään kirjaa ja käyttää näinollen enemmän sähköä tai kumpi söi enemmän metwurstisiivuja. Ja Mulberryn tapauksessa en ymmärrä pilkun viilaamista sitäkään vähää: Jos tilillä on jokatapauksessa molemmilla tuhansia ja tuhansia euroja ja säästöissäkin kymmppitonneja, luulisi ettei tosiaan tarvitse laskea jotain joogastudion korttia, että menikö se tässä kuussa just niistä mun seteleistä vai sun seteleistä. Tietty jos ihan holtittomasti ostelee hetken mielijohteesta, niin voihan siinä toisella tulla vähän sanomista...
Siis tottakai saa olla omaa rahaa ja omat tilit ja tehdä elämästä exceleineen ja tilityksineen just sellaista kuin haluaa, mutta aidosti omat rahat on vaan lainaamassani esimerkissä.
[quote author="Vierailija" time="06.08.2013 klo 18:55"]
Esimerkkinä vaikka että minä ostan mieluummin laadukkaampaa kosmetiikkaa markettimeikkien sijaan (asia jota mies ei ehkä ymmärrä), tai että mies haluaa uuden puhelimen, vaikka vanhakin on vielä toimiva (asia jota minä en ehkä ymmärrä). Siksi on kiva että on myös omaa rahaa, muuten me kyllä nuristaisiin toistemme ostoksista. Mutta niin, mehän ei ollakaan siksi "oikea perhe", "tiivis yksikkö" jne. jolla on aina vain yksi yhteinen tahto, vaan kaksi yhteenlyöttäytynyttä, kylmää minäminä-ihmistä.
[/quote]
Sitähän tuo juuri on, että teiltä puuttuu sitä yhteen hiileen puhaltamista. Eikä se mitään, te pärjäätte noinkin. Mutta ei sun tarvi loukkaantua siitä, että teidän perheestä nyt löytyi tässä keskustelussa heikko kohta. Ei kukaan ole täydellinen.
[quote author="Vierailija" time="06.08.2013 klo 10:41"]
Meillä ei toimisi yhteiset rahat siitä yksinkertaisesta syystä, että emme halua/jaksa/viitsi neuvotella omista hankinnoistamme toisen kanssa. Tyyliin jos löydän netistä loistavan tarjouksen Mulberryn laukusta ja mies on silloin vaikkapa yhdessä neuvotellulla riippuliitokurssilla, eikä vastaa yhdessä neuvoteltuun iPhoneensa. Siinä minä sitten odottelen yhdessä neuvotellun iPadini kanssa, että laukut myydään loppuun.
Ei kiitos. Omat rahat, omat päätökset. Eri asia, jos kaikki tulot menee vain ja ainoastaan arjen pyörittämiseen.
[/quote]
Aina oppii jotain uutta. Tämän myötä minä ymmärrän miksi jotkut pitävät yhteistä tiliä hankalana. Luulevat, että joka Kismetin ostamisesta soitetaan puolisolle, että voinko ottaa kismetin vai pitääkö tyytyä pätkikseen.
[quote author="Vierailija" time="06.08.2013 klo 18:57"]
[quote author="Vierailija" time="06.08.2013 klo 15:48"]
Jos meillä olisi yhteiset rahat, niin aivan varmasti tulisi riitaa rahankäytöstä. Mieheni mielestä on täysin järjetöntä käyttää tienaamiaan rahoja hyväntekeväisyyteen tai auttaa kavereita, hänen mielestään verojen maksaminen saa luvan riittää. Minä olen jo lapsuudenkodissani oppinut tukemaan monenlaista toimintaa rahallisesti ja autan tarpeen mukaan myös ystäviäni. Minusta taas on järjetöntä vaihtaa moottoripyörää joka toinen vuosi. Kun on omat rahat, ei tarvitse ärsyyntyä siitä, mihin toinen rahansa laittaa.
[/quote]
Eli teillä voit tuhlata rahasi miinukselle, mutta perheenä miehelläsi ei ole asiaan mitään sanomista, koska teillä on yhteiset rahat. Eli jos sössit raha-asiasi niin, että miehesi joutuu elättämään perheen, hän ei saa mainita asiasta, koska ne ovat sinun rahojasi
[/quote]
Opettele lukemaan.
Ehkä kyseessä on luottamus siihen, että se, jonka kanssa olet päättänyt jakaa elämäsi, on niin luotettava, että voit jakaa pankkitilisikin. :D
Meillä on yhteiset rahat, vaikka kummallakin on se oma tili, jonne tulee se oma palkka. Meillä on myös yhteinen säästötili, jonne laitamme rahaa, kun sitä on jäänyt yli palkasta ja josta maksamme sitten esim. matkoja ja suuria hankintoja.
Mies maksaa lainanlyhennyksen, minä kaikki laskut ja ruokakulut. Jos en jotain laskua pysty maksamaan, siirrän rahaa yhteiseltä tililtä tai pyydän miestäni maksamaan. Myös mies käy kaupassa. Meillä kummallakin on Visa ja Mastercard, jota käytämme, jos epäilemme, että tilillä ei ole rahaa. Yhteiseltä tililtä sitten maksetaan ne luottokorttilaskutkin.
Toimii hyvin. Kumpikin voi ostaa, mitä haluaa, mutta käytännössä kyllä infoamme toisiamme ostoksista ja usein myös kysymme mielipidettä esim. kannattaako ostaa uusi tv vai ei. Mies pitää rakennushommista, joten ostelee aika kalliitakin työvälineitä, hitsauslaitteita yms. ja toisaalta työn puolestakin kallista elektroniikkaa. Ei kysele, saako ostaa, enkä minä kyseenalaista.
Minulla taas on ystäväpiiri, jota näen ja joiden kanssa matkustammekin, eikä mies kyseenalaista niitä kuluja (toki matka-ajasta neuvottelemme ).
Kumpikaan ei ole luovuttanut itsemääräämisoikeuttaan toiselle, kun voi hallita omaa tiliään mielin määrin. Toisaalta laskut on maksettava, joten kumpikin sitten hoitaa niitä laskuja sen mukaan, miten paljon rahaa on tilillä. Kummallakin on tavoite päästä matkustamaan, joten säästötiliäkin kerrytetään ahkerasti. Nyt siellä tosin on ennätysvähän rahaa, kun on juuri tultu matkalta ja maksettu kalliita remppakuluja.
Meillä on siis yhteiset kulut ja yhteiset rahat, vaikka rahaa lojuukin myös kummankin omalla tilillä (eikä toisella ole oikeus siihen tiliin). Tämä systeemi on muuten hyvä äkillisen kuolemantapauksen takia. Jos mieheni kuolee, jäädytetään kuolinpäivästä aikaen kaikki pankkitilit, joissa on mieheni nimi, siis myös yhteinen säästötilimme. Jos oma palkkani menisi tälle yhteiselle tilille, en saisi käyttää tiliä, ennen kuin perunkirja on tehty ja perikunnalta siihen lupa (lapset tai lasten edunvalvoja). Kannattaa siis yhteisrahatalouksissakin ehdottomasti laittaaa palkka omalle tilille ja sieltä sitten siirrellä tarpeellisia rahoja muille tileille. On nimittäin aika ahdistavaa tuollaisessa tilanteessa vielä miettiä, mistä sen seuraavan aterian saisi.
No ap meillä onm ollut miehen kanssa täysin yhteinen talous 23v, ollaan molemmat töissä käyviä ihmisiä ja omaisuutta on kertynyt. Meillä on 400 000 euron arvoinen talo jossa on omaa pääomaa noin 270 000€...emme siis pidä itseämme kovin huonovaraisina.
[quote author="Vierailija" time="07.08.2013 klo 15:25"]
Pakkohan tässä nyt on todeta, että tässä asiassa omasta poikkeavaa systeemiä on itse kunkin todella vaikea ymmärtää. Meillä on tuttavapiirissä yksi perhe, jossa on omat rahat ja voi kiesus, millaista setvimistä heillä oli. Kaupassa tai ravintolassa oli sama, kumpi maksaa, mutta sitten jälkeenpäin vähintään kerran päivässä piti laskea, kumpi oli kummalle velkaa ja kuinka paljon.
Minä en vain mitenkään pysty käsittämään sitä, en edes niissä tapauksissa, missä se kuvataan suhteellisen sujuvaksi. Minulle ainakin tulee sellainen vaikutelma, että rahan merkitys on niissä perheissä ylikorostunut, kuluttaminen on jotenkin elämän tarkoitus. Vaikka yleensä pystyn miettimään asioita muiden kannalta, niin tässä tulee vain sellainen kuva, että asennoidutaan niin, ettei toiseen voi luottaa.
[/quote]
Tämähän se on perussyy omiin rahoihin, että toiseen ei voi luottaa ja toisen rahankäyttö on niin holtitonta, että on pidettävä raha-asiat erillään.
Perhe, missä puhalletaan yhteen hiileen, ei lasketa, onko tämä 50 centtiä nyt sinun vai minun ja onko tuo gotlermakkara ostettu minun rahoilla ja saatko sinä ottaa siivun siitä
Täysin yhteiset rahat ja velat .kumpikaan ei sano kuluista tai ostoista vaikka toinen tienaa kolme kertaa enemmän kuin toinen.
[quote author="Vierailija" time="07.08.2013 klo 13:14"]
[quote author="Vierailija" time="07.08.2013 klo 13:10"]
[quote author="Vierailija" time="07.08.2013 klo 12:41"]
Kerro ihan konkreettisesti, miten se vaikuttaa kulutustottumuksiin, jos on yhteiset rahat.
En siis halua, että kaikilla on yhteiset rahat. Mutta miksi kukaan ei selvitä ihan konkreettisesti, miten itsenäisyys menee ja miten kulutustottumukset muuttuu, jos esimerkiksi ne rahat tulee yhteiselle tilille.
Ihan vain uteliaisuuttani tätä kyselen.
Eli kertokaapa konkreettisesti, miten tilanne meillä muuttuisi, jos laittaisimme omat tilit ja omat rahat.
Mies tienaa nettona 3700
Minä tienaan nettona 3500
Lisäksi lapsilisät n. 200 euroa
Kuukaudessa tulee tilille rahaa 7400 euroa.
Miten muuttuu itsenäisyys ja kulutustottumukset, jos nämä tulisivat kahdelle eri tilille.
Kuukaudessa sitä rahaa ei olisi silti yhtään enemmän tai vähemmän, vaikka ne ovat yhdellä tai vaikka kuudella tilillä.
Mutta nyt niitä konkreettisia esimerkkejä, että ymmärtäisin tämän asian. Kun minä en ole kokenut, että kulutustottumuksemme ovat yhtään muuttuneet ja itsenäisyys mennyt sen jälkeen, kun laitoimme kaikki tulemaan yhteiselle TAI-tilille.
Ylimääräiset siirretään sitten aina kuun lopussa säästötilille ja sieltä niitä on sitten sijoitettu erilaisiin kohteisiin.
[/quote]
No yritin juuri sitä konkreettista esimerkkiä rautalangasta vääntää. Jos koko perheen rahat on samalla tilillä, niin minun ainakin olisi työläämpää seurata, kuinka paljon olen tietyn ajanjakson aikana käyttänyt mm. joogastudion kortteihin, koruihin, Mulberryn laukkuihin, viikonloppumatkoihin tyttöystävieni kanssa, balettiin, kirjoihin, leffoihin tai mihin ikinä nyt tykkään rahaa käyttää ja joihin mieheni ei mielestäni tarvitse osallistua. HALUAN MAKSAA NÄMÄ ITSE OMASTA PALKASTANI, EN KÄYTTÄÄ MIEHENI RAHOJA OMIIN "TURHUUKSIINI". Jos rahamme olisivat yhteisellä tilillä, joutuisin aivan eri tavalla seuraamaan tulojani ja menojani. Hyvin nopeasti se menisi siihen, että varmuuden vuoksi jättäisin jotain hankkimatta, koska en enää olisi perillä, onko tuloni ja menoni tasapainossa. Kun kulutusrahat on omalla tilillä, niin loppusumma kertoo heti, paljonko sitä omaa rahaa on käytettävissä. Capiche?
[/quote]
Juuri näin!!! Hyvin selitetty!
[/quote]
Se on varmaan tärkeää, jos rahaa on vähän. Mutta jos perheellä on rahaa enemmän, niin silloin kannattavampaa on miettiä, paljonko taloudessa on yhteensä rahaa ja miten se kannattaa sijoittaa.
Erilliset tilit on todella tärkeä niille, joilla ei kommunikaatio pelaa ja raha on hiukan tiukilla. Silloin tulee äkkiä riitaa siitä, maksoiko minun rintaliivini tässä kuussa enemmän kuin sinun boxerisi.