Ovatko pariskunnat, joilla on 100 % yhteiset rahat

Yrittäkää nyt ymmärtää että perheet ja parisuhteet ovat erilaisia, joten talouttakin hoidetaan eritavoin. Ei kaikilla tarvi olla omaa tiliä ja rahoja tai vastaavasti yhteistä tiliä ja rahoja. Paljon riippuu perheen tuloista, perinnöistä, lapsista, onko uusrperhe jne. Kannattaa myös huomioida, että avioliitossa on eri tilanne kuin avoliitossa - ainakin sitten jos ero tulee.

Itse olen aviossa ja meillä ollut aina yhteiset rahat eli siltä tililtä maksetaan missä on rahaa. Toisaalta meillä on avioehto, koska minulla on iso perintö pohjalla. Nyt kaikki yhteistä mutta jos ero tulee, perintöosuus kuuluu silloin minulle.

Esikoiseni muutti avoliittoon ja heillä molemmilla oma tili ja maksavat yhteiset kulut puoliksi. Järkevää tässä vaiheessa kun ei ole lapsia ja yhteiselämän jatko osittain vielä harkinnassa.

Veljelläni on uusperhe ja heillä myös erilliset rahat. Minusta ihan järkevää kun molemmilla edellisestä lapsia ja molemmilla myös jo aiempaa omaisuutta. Nyt jakavat sitten yhteiset menot puoliksi mutta käyttävät omia menojaan omiin lapsiin ja harrastuksiin.

Mieheni kanssa olemme harkinneet tätä omiin rahoihin siirtymistä sitten kun lapset ovat omillaan ja lähteneet pois kotoa. Silloin voisi kumpikin käyttää jäljenne jääneet omat rahat mielensä mukaan. Tulot meillä nykyään yhtä suuret.

Yhteiset rahat, omat tilit. Itse kotona, tulot 0e ja hyväpalkkainen mies.

Käyttöoikeus ja nettitunnukset miehen tilille, ei mitään ongelmaa rahankäytössä.

Asuntolaina miehen nimissä, asunto molempien.

Meillä ei toimisi yhteiset rahat siitä yksinkertaisesta syystä, että emme halua/jaksa/viitsi neuvotella omista hankinnoistamme toisen kanssa. Tyyliin jos löydän netistä loistavan tarjouksen Mulberryn laukusta ja mies on silloin vaikkapa yhdessä neuvotellulla riippuliitokurssilla, eikä vastaa yhdessä neuvoteltuun iPhoneensa. Siinä minä sitten odottelen yhdessä neuvotellun iPadini kanssa, että laukut myydään loppuun.

Ei kiitos. Omat rahat, omat päätökset. Eri asia, jos kaikki tulot menee vain ja ainoastaan arjen pyörittämiseen.

Huom! Keskustelussa on unohdettu se tärkeä tosiasia eli onko pariskunta avioliitossa vai avoliitossa. Jos olette avioliitossa eikä teillä ole avioehtoa, on teillä YHTEISET rahat ja omaisuus riippumatta siitä kumpi on rahat ja omaisuuden liittoon tuonut. Sillä ei ole merkitystä onko tilit yhteiset ja kuka rahat käyttää. Avioerossa kaikki jaetaan tasan.

Avoliitossa olevien kannattaa sitä vastoin pitää tiukasti omistaan rahoistaan ja tileistään kiinni ja huolehtia, että sen mikä omalla rahallaan ostaa, merkitään myös omalle nimelle. Eron tullessa kun kumpikin saa omansa.

[quote author="Vierailija" time="06.08.2013 klo 10:41"]

Meillä ei toimisi yhteiset rahat siitä yksinkertaisesta syystä, että emme halua/jaksa/viitsi neuvotella omista hankinnoistamme toisen kanssa. Tyyliin jos löydän netistä loistavan tarjouksen Mulberryn laukusta ja mies on silloin vaikkapa yhdessä neuvotellulla riippuliitokurssilla, eikä vastaa yhdessä neuvoteltuun iPhoneensa. Siinä minä sitten odottelen yhdessä neuvotellun iPadini kanssa, että laukut myydään loppuun.

Ei kiitos. Omat rahat, omat päätökset. Eri asia, jos kaikki tulot menee vain ja ainoastaan arjen pyörittämiseen.

[/quote]

No, luulisi terveessä parisuhteessa tuollaisessa tilanteessa menevän niinkin, että jos nyt oikeasti katsot järkeväksi ostoksen A hetkellä B, pystyt sen myös jälkikäteen kertomaan puolisollesi ongelmitta? Minä ainakin luotan mieheni arvostelukykyyn ja hän minun, vaikka yleensä asioista sovitaankin etukäteen.

[quote author="Vierailija" time="06.08.2013 klo 10:43"]

Huom! Keskustelussa on unohdettu se tärkeä tosiasia eli onko pariskunta avioliitossa vai avoliitossa. Jos olette avioliitossa eikä teillä ole avioehtoa, on teillä YHTEISET rahat ja omaisuus riippumatta siitä kumpi on rahat ja omaisuuden liittoon tuonut. Sillä ei ole merkitystä onko tilit yhteiset ja kuka rahat käyttää. Avioerossa kaikki jaetaan tasan.

Avoliitossa olevien kannattaa sitä vastoin pitää tiukasti omistaan rahoistaan ja tileistään kiinni ja huolehtia, että sen mikä omalla rahallaan ostaa, merkitään myös omalle nimelle. Eron tullessa kun kumpikin saa omansa.

[/quote]

Jatkan vielä..

Aloituksessa tosin ei ollut kyse erotilanteesta mutta toisaalta erossa se lopullinen totuus omistuksesta tulee selvimmin esiin. Ei siinä auta vaikka olisi kuinka "oma tili" ja "suurempi palkka". Toisaalta ihan mielenkiintoista onko näillä "omat rahat" -pariskunnilla myös avioehto olemassa? Entä onko aviopareilla enemmän yhteisiä rahoja ja avopareilla omia rahoja?

[quote author="Vierailija" time="06.08.2013 klo 10:47"]

[quote author="Vierailija" time="06.08.2013 klo 10:41"]

Meillä ei toimisi yhteiset rahat siitä yksinkertaisesta syystä, että emme halua/jaksa/viitsi neuvotella omista hankinnoistamme toisen kanssa. Tyyliin jos löydän netistä loistavan tarjouksen Mulberryn laukusta ja mies on silloin vaikkapa yhdessä neuvotellulla riippuliitokurssilla, eikä vastaa yhdessä neuvoteltuun iPhoneensa. Siinä minä sitten odottelen yhdessä neuvotellun iPadini kanssa, että laukut myydään loppuun.

Ei kiitos. Omat rahat, omat päätökset. Eri asia, jos kaikki tulot menee vain ja ainoastaan arjen pyörittämiseen.

[/quote]

No, luulisi terveessä parisuhteessa tuollaisessa tilanteessa menevän niinkin, että jos nyt oikeasti katsot järkeväksi ostoksen A hetkellä B, pystyt sen myös jälkikäteen kertomaan puolisollesi ongelmitta? Minä ainakin luotan mieheni arvostelukykyyn ja hän minun, vaikka yleensä asioista sovitaankin etukäteen.

[/quote]

No miten ehdottamasi tilanne sitten eroaa erillisistä tileistä? Jos sieltä yhteiseltä tilitä voi kuitenkin käyttää rahaa oman mielensä mukaan, sopimatta asiasta toisen kanssa. Tuo jälkikäteisraportointiko tekee rahoista yhteiset? Kyllä me erillisten tilien haltijoinakin luotamme toistemme arvostelukykyyn, ei siihen yhteisiä rahoja tarvita.

[quote author="Vierailija" time="06.08.2013 klo 10:41"]

Meillä ei toimisi yhteiset rahat siitä yksinkertaisesta syystä, että emme halua/jaksa/viitsi neuvotella omista hankinnoistamme toisen kanssa. Tyyliin jos löydän netistä loistavan tarjouksen Mulberryn laukusta ja mies on silloin vaikkapa yhdessä neuvotellulla riippuliitokurssilla, eikä vastaa yhdessä neuvoteltuun iPhoneensa. Siinä minä sitten odottelen yhdessä neuvotellun iPadini kanssa, että laukut myydään loppuun.

Ei kiitos. Omat rahat, omat päätökset. Eri asia, jos kaikki tulot menee vain ja ainoastaan arjen pyörittämiseen.

[/quote]

Ei meilläkään tarvi neuvotella hankinnoista. Kumpikin tietää mikä on kohtuullista ja minkä voi hankkia toiselta kysymättä.

Tuskinkpa sinäkään voit käyttää koko tiliäsi laukkujen ostamiseen jos perheen laskut on maksamatta?

[quote author="Vierailija" time="06.08.2013 klo 11:09"]

Tuskinkpa sinäkään voit käyttää koko tiliäsi laukkujen ostamiseen jos perheen laskut on maksamatta?

[/quote]

Meillä ei ainakaan tällaista tilannetta voi tapahtua. Omalta tililtä menee heti palkkapäivänä ennalta määritelty summa taloustililtä laskujen maksuja varten. Taloustilillä on aina sen verran puskuria, ettei mikään loppukuun yllättävä meno tuota vaikeuksia. Samalla tavalla rahaa siirtyy automaattisesti myös säästöön niin, että olen todellakin vapaa kuluttamaan loput rahan, miten haluan. -ap

Meilä on eri rahat ollu aina, 25v. minä maksannu pääosin kaiki juoksevat menot, lasten tarpeet ja ruuan ja tietenkin omat menoni. Lisäksi mulla oli velkaa. mies maksoi taloa, joka hänen nimissään. Edelleen minä maksan pää osin kaikki ns juoksevat kulut, velkaa minulla on edelleen. Miehellä maksettu talo , jotan nyt hän voi lähinnä laittaa rahansa mihin huvittaa. Koska minun rahani ei riitä menoihin, joudun häneltä pyytämään. Se on yhtä helvetti, se pyytäminen. Vippaan kavereilta, suvulta tms ei pikavippejä kummiskaa, koska luottotietoni edelleen huonot. Ennemin vippaan kun kysyn mieheltä. Hän ei yhteistä tiliä halua, koska ei luota minuun raha-asioissa, mutta ei pysty kuitenkaan näyttämään että tuhlaisin johonkin turhuuteen. Emme koskaan keskustele hankinnoista, mies kantaa kotiin uuden telkun, vaikka pennuilla ei olisi kunnon ruokaa kaapissa. Olen katkera ja vihainen ja se on pahempaa kuin kituuttaminen pienellä rahalla. Teen kotityöt itse, mutta se ei minua haittaa. Seksiä emme harrasta.

en mä tiedä ollaanko vähävaraisia, nettotulot n. 5000 e kuussa. Ei siis olla kai kovin kovatuloisikaan. Mutta rahat on 100 % yhteiset.

Ei tuosta summasta mitään hirveää yli jää, mutta kai me molemmat ostellaan välillä kaikkea turhaakin. Aina ennen isompaa ostosta jutellaan mikä tilanne on ja mihin on varaa

Meillä tulot vaihtelevat, kaksi freetä, miehellä kohtuulliset 4000 €/kk, minulla töiden määrästä riippuen vaihtelee. ERi asuntolainat samasta talosta, eri tilit. Jos sattuu olemaan rahat tiukalla, käytän luottokortteja tms. mies ei halua jakaa omistaan mitään, koska on omasta mielestään vastuussa vain itsestään. Tämä oli vaikemapi yhtälö aikanaan, kun lapset olivat uusioperheessäämme pieniä. Vaikka maksoin 3/4 osaa esm. ruokamenoista, laski tarkasti jokaisen lasten syömän suupalan. Oma lapsensa on saanut kaiken toivomansa mopoista alkaen, tosin tuollaisina kuukausina, kun isoja hankintoja tekee, ei sitten voi ostaa ruokaa. Tällä lailla miellä, tämä on kai sitä nykyaikaa, johon monet lapsiaan kasvattavat, pitämään huolta ensisijaisesti itsestään, ja toissijaisesti myös;)

Te yhteistilin omistajat, jotka "neuvottelette isommista hankinnoista", mikä suurinpiirtein on "isompi hankinta"? Entä jos hankkii monta pienempää kuukaudessa? Mikä on sellainen kipuraja että täytyy alkaa neuvotella? Paljonko teillä siis menee omaan humputteluun kuukaudessa rahaa?

[quote author="Vierailija" time="05.08.2013 klo 20:32"]

Kun olimme nuoria, omaisuutta oli jonkin verran, ja tulot pieniä, yhteiset rahat toimi silloin. Nyt keski-ikäisinä, kun on isot tulot, ja paljon omaisuutta, yhteiset rahat toimii edelleen hyvin. Asenteesta se on kiinni, eikä rahan määrästä.

Mietin juuri tänään, että miten näissä erilliset rahat-perheissä jaetaan sitten kotityöt. Onko se yhtälailla tarkkaa, että molemmat tekee tasan puolet, vai tekeekö sitten lyhyempää työpäivää tekevä enemmän töitä kotona, ja saa kuitenkin vähemmän rahaa. Monesti lapsiperheessä kuitenkin toinen vanhempi mahdollistaa toisen uralla etenemisen, jos nyt puhutaan oikeasti huippu-urasta, joka vaatii paljon matkustelua, ulkomailla asumisia, ja iltamenoja.

[/quote]

Meillä eletään varmaan sitten aika tarkasti, puolin ja toisin tarkassa komennossa.

Tulot meillä on suunnilleen samansuuruiset (eli kummallakaan ei ole huippupalkka), ja maksetaan yhteiset menot tarkasti puoliksi. Omilta tileiltä. Ainoastaan lainanlyhennyksiä varten on yhteinen tili, johon rahaa laitetaan. Kuukausittain lyhennetään tietty peruslyhennys, mutta molemmat teemme vielä lisäksi ylimääräisiä lyhennyksiä. Kaikki merkitään tarkoin ylös. Työajat meillä on samat, työnantaja yhteinen, työmatkakin on lähes sama (eri yksiköissä olemme töissä), joka kuljetaan yhdessä.

Kaupassa yhteiset ostokset pannaan puoliksi, molemmat ostavat oman osansa. Sama koskee myös muita arkipäivän pieniä yhteisostoksia, bensaa, kahvila- ja ravintolakäyntejä, filmien vuokrausta ym. Laskut maksetaan yhteisesti ja niistäkin pidetään kirjaa.

Kotityöt jaetaan tasan puoliksi. Siitä ei nyt ihan paperilla kirjaa pidetä, mutta katsotaan yleensä niin, että sillä aikaa kun toinen vaikkapa tekee pyykkihuoltoa, toinen tiskaa. Ruuanlaitto hoidetaan yhdessä, samoin pöydän kattaminen ja raivaus, ynnä monet muut askareet, joita voi tehdä kaksin.

Kun on tarkka, ei tarvitse väitellä eikä riidellä. Kaikki hoituu, kun osaa plus-, miinus-, kerto- ja jakolaskun. Elämä sujuu sutjakasti. Tarkka elämä opettaa myös säästäväiseksi.

[quote author="Vierailija" time="06.08.2013 klo 11:09"]

[quote author="Vierailija" time="06.08.2013 klo 10:41"]

Meillä ei toimisi yhteiset rahat siitä yksinkertaisesta syystä, että emme halua/jaksa/viitsi neuvotella omista hankinnoistamme toisen kanssa. Tyyliin jos löydän netistä loistavan tarjouksen Mulberryn laukusta ja mies on silloin vaikkapa yhdessä neuvotellulla riippuliitokurssilla, eikä vastaa yhdessä neuvoteltuun iPhoneensa. Siinä minä sitten odottelen yhdessä neuvotellun iPadini kanssa, että laukut myydään loppuun.

Ei kiitos. Omat rahat, omat päätökset. Eri asia, jos kaikki tulot menee vain ja ainoastaan arjen pyörittämiseen.

[/quote]

Ei meilläkään tarvi neuvotella hankinnoista. Kumpikin tietää mikä on kohtuullista ja minkä voi hankkia toiselta kysymättä.

Tuskinkpa sinäkään voit käyttää koko tiliäsi laukkujen ostamiseen jos perheen laskut on maksamatta?

[/quote]

Minä huolehdin omasta osuudestani perheen laskuista. Eli tietenkin pidän huolen, että tililläni on aina rahaa pakollisiin menoihini ennen laukkujen ostamista. En kuitenkaan kyttää, että miehelläni on omalla tilillään oma osuutensa, vaan luotan häneen että hän hoitaa itsenäisesti leiviskänsä. Koska rahaa nyt vaan on tililläni useampi tonni ylimääräistä, hoidan minä kerran kuussa yhteiset laskut ja lähetän miehelleni sähköpostilla yhteenvedon hänen osuudestaan. Hän sitten siirtää rahaa minulle. Aina on toiminut hyvin, koskaan ei ole kummaltakaan jäänyt oma osuus maksamatta ja laukkuja on saanut ostella sydämensä kyllyydestä ilman neuvotteluja.

[quote author="Vierailija" time="06.08.2013 klo 11:38"]

Te yhteistilin omistajat, jotka "neuvottelette isommista hankinnoista", mikä suurinpiirtein on "isompi hankinta"? Entä jos hankkii monta pienempää kuukaudessa? Mikä on sellainen kipuraja että täytyy alkaa neuvotella? Paljonko teillä siis menee omaan humputteluun kuukaudessa rahaa?

[/quote]

Ei meillä kummallakaan mene oikeastaan mitään "omaan humputteluun". En edes keksi mitä se voisi olla? Ostan kosmetiikkaa tarpeen mukaan, samoin vaatteita. Jos nyt olisin haluamassa vaikka monen sadan euron laskettelutakin, sanoisin kyllä että mun pitäisi ostaa sellainen, mutta eipä siitä nyt kai kauheasti tarttisi neuvotella jos siihen olisi tarvis. Emme kumpikaan oikeastaan osta mitään ihan vaan hankkimisen ilosta, ei esim. tulisi mieleenkään ostaa ex-tempore jotain Mulberryn laukkua. Jos nyt jostain syystä hurahtaisin johonkin luxuslaukkuun, olisi se ehdottomasti "neuvoteltava" hankinta. Tai jos mies päättäisi ostaa yhtäkkiä uuden telkkarin ihan vaan siksi että haluaa uuden telkkarin, niin kyllä siitä keskusteltaisiin.

Vaikka meillä on ihan hyvät tulot, on menotkin just nyt isot, kun lapsilla on kalliita harrastuksia ja haluamme nyt pienen koron aikaan lyhentää talolainaa nopeasti ja ihan yhteisestä päätöksestä säästämme. Eli ei meillä loju missään tilillä sellaista rahaa, että se mahdollistaisi edes "omat rahat" tilanteessa jonkin useamman tonnin mielihaluhankinnan. Jos haluaisimme mieluummin humputella, varmaan senkin voisi sitten myös yhteiset rahat tilanteessa neuvotella niin, että kumpikin saa summan x siihen humputteluun kuukaudessa ja käyttää sen sitten miten tykkää. Nyt me kuitenkin yhteisestä päätöksestä sijoitamme sen summan x asumiseen, matkusteluun ja perheeseen.

Meillä on yhteiset rahat ja bruttotulot 15000 e/kk yhteensä. Siivooja käy, muuten kotityöt tehdään itse (mies ruuat, minä pyykit).

[quote author="Vierailija" time="06.08.2013 klo 09:55"]

Minua lähinnä naurattaa tuollaiset yhteinen tili jutut. En voisi kuvitella että puolisollani ja minulla olisi sellainen.

Naimisissa ollaan ja oltu kauan mutta olemme kuitenkin kaksi yksilöä omine tileinemme.

Kun lapset oli pieniä silloin toinen hoiti asimiskulut ja laskut toinen ruuat ja lasten tarvikkeet.

Nyt kun olemme kahdestaan, yhteiset menot puoliksi ja kumpikin omat laskunsa, autot, puhelimet ym.. Minusta se on oikeudenmukaista ja luonnollista ja tasa-arvoa.

[/quote] Mutta ei avioliittoa ja toisiinsa sitoutumista.

[quote author="Vierailija" time="06.08.2013 klo 09:55"]

Minua lähinnä naurattaa tuollaiset yhteinen tili jutut. En voisi kuvitella että puolisollani ja minulla olisi sellainen.

Naimisissa ollaan ja oltu kauan mutta olemme kuitenkin kaksi yksilöä omine tileinemme.

Kun lapset oli pieniä silloin toinen hoiti asimiskulut ja laskut toinen ruuat ja lasten tarvikkeet.

Nyt kun olemme kahdestaan, yhteiset menot puoliksi ja kumpikin omat laskunsa, autot, puhelimet ym.. Minusta se on oikeudenmukaista ja luonnollista ja tasa-arvoa.

[/quote] Mutta ei avioliittoa ja toisiinsa sitoutumista.

[quote author="Vierailija" time="06.08.2013 klo 11:38"]

Te yhteistilin omistajat, jotka "neuvottelette isommista hankinnoista", mikä suurinpiirtein on "isompi hankinta"? Entä jos hankkii monta pienempää kuukaudessa? Mikä on sellainen kipuraja että täytyy alkaa neuvotella? Paljonko teillä siis menee omaan humputteluun kuukaudessa rahaa?

[/quote]

Ei meillä oo sovittu mitään euromääräistä rajaa. Minä ostan melkein kaikki, mitä lapsille pitää ostaa, enkä kysele lupia vaan tuumaan että "lähdetään ostamaan lapsille haalarit". Siis ns. pakollisista ostoksista ei "neuvotella" vaan informoidaan. Oli se sitten talvikengät (oikeasti tarpeelliset) tai porakone. Mut jos rahasta on tiukkaa, en osta käytännössä mitään, mitä ilman voin olla, puhumatta asiasta mieheni kanssa. Vaikka se sit olisi 10 euron hiusharja. Ja toisinpäin. Ja hän saattaa kysyä että "tekis mieli kirjakauppaan, mikä meidän rahatilanne on?" Siihen mä vastaan, että "ihan ok, maksa vaikka Nordeasta" tai "Voitko odottaa ens viikolle kun on  palkkapäivä" tms.

Saattaa kuulostaa vaikealta ja hankalalta, mut meille rahasta puhuminen on helppoa ja muutenkin yhteisistä asioista sopiminen. Kumpikin käyttää rahaa kuin omaansa, ne vaan on samassa potissa ja pidetään toisemme tilanteen tasalla.