Ovatko pariskunnat, joilla on 100 % yhteiset rahat

[quote author="Vierailija" time="09.08.2013 klo 19:31"]

[quote author="Vierailija" time="09.08.2013 klo 19:28"]

En mäkään ole oikein keksinyt yhteistilien ideaa... Meillä on suullisesti sovittu, että minä maksan lainan (700e) ja oman puhelimen sekä omat bensat. Mun tilille tulee lapsilisät, kun ostelen enempi lasten juttuja. Mies maksaa perheen ruuat (n. 600 e/kk) ja lisäksi kaikki muut, eli vakuutukset, sähkön, veden, jätelaskun, vakuutukset, autojen huollot ja lasten harrastukset. Hänellä on isompi palkka, niin siksi maksaa enempi.

Meille jää silti kummallekin tilistä sen verran ylitse, että voidaan ostella mitä vaatteita halutaan, käydä jossain pikku reissulla tai mitä nyt vaan. Tilit eivät ehdi tyhjiksi, niin en oikein keksi, että mitä lisäarvoa yhteisellä tilillä olisi.

[/quote]

Mitä lisäarvoa sillä on että yhteisiä menoja maksetaan erilisiltä tileiltä?

[/quote]

Kun on ollut aina omat tilit, niin säästyypähän sekin vaiva, että pitää käydä tiliä availemassa. Lisäksi mun rahat on mielestäni mun rahoja, ja miehen rahat kuuluu miehelle. Vähän samoin kuin matkapuhelimet ja autotkin, tai muu omaisuus, joka meillä on ollut itse hankittuna. Minä en katso, että avioliitto on instituutio, jonka vuoksi kadotan itseni, yksityisyyteni ja itsemääräämisoikeuteni kokonaan. Minä olen minä, ja miehenikin on yksilö. Kummankaan ei tarvitse elämäänsä tilittää toiselle juurta jaksain.

Jos rahat menisivät yhteiselle tilille, minä kokisin käytännössä olevani rahaton. Tunnollisena ihmisenä kysyisin varmaan  joka ikisestä hankinnasta rintaliivejä myöten, että sopiiko että ostan, vaikka kuinka tietäisin, että sopii.

onko meillä yhteiset rahat vai omat rahat kun kummallakin on oma tili mutta käyttöoikeus toisen tileihin. isot laskut maksetaan siltä tililtä missä  on rahaa enemmän. Mies tienaa noin kaks kertaa sen mitä mä joten lainanlyhennykset menee hänen tililtään ja hän käy useammin kaupassa joten maksaa malta tililtään enemmän kauppalaskuja. Auto maksettiin minun tililtä. Rahasta ei ole koskaan tarvinnut riidellä kun yleensä kuun lopussa jää aina jotain säästöön ja ikipäivänä ei oo alusvaateostoista tarvinnut tehdä tiliä toiselle.  Aviossa ilman aviehtoa joten lopun tullessa lusikat  menee tasajakoon.

Hih, nämä, joille kaikki on niin yhteistä niin yhteistä, eivät ole varmaankaan kokeneet avioeroa, tai mikä vielä pahempaa, avoeroa. Niin pientä omaisuutta ei ole, etteikö siitä tule riitaa, kun suuret tunteet painavat päälle. 

Joku aikaisemmin kommentoi, että miten tilanne muuttuisi, jos olisi kaksi erillistä tiliä kun toinen tienasi nettona 3500 ja toinen 3700. No ei varmaan teidän tapauksessa paljon muuttuisikaan kun tienaatte suunnilleen saman verran. 

Meillä taas se tilanne, että itse tienaan 6000-8000 euroa nettona ja mies 2300 nettona. On erilliset tilit, mutta tilanne olisi omalta kannalta aivan erilainen jos olisi yhteiset tilit. Maksan toki huomattavasti enemmän esimerkiksi asumisesta, lomamatkoista, kondin hankinnoista yms. mutta haluan pitää omien rahojen hallinnan täysin itselläni.

[quote author="Vierailija" time="09.08.2013 klo 21:34"]

Joku aikaisemmin kommentoi, että miten tilanne muuttuisi, jos olisi kaksi erillistä tiliä kun toinen tienasi nettona 3500 ja toinen 3700. No ei varmaan teidän tapauksessa paljon muuttuisikaan kun tienaatte suunnilleen saman verran. 

Meillä taas se tilanne, että itse tienaan 6000-8000 euroa nettona ja mies 2300 nettona. On erilliset tilit, mutta tilanne olisi omalta kannalta aivan erilainen jos olisi yhteiset tilit. Maksan toki huomattavasti enemmän esimerkiksi asumisesta, lomamatkoista, kondin hankinnoista yms. mutta haluan pitää omien rahojen hallinnan täysin itselläni.

[/quote]

Enemmän tienaava puoliso siis haluaa parempien tulojensa perusteella taloudellisen vallan parisuhteessa.

[quote author="Vierailija" time="09.08.2013 klo 21:34"]

Joku aikaisemmin kommentoi, että miten tilanne muuttuisi, jos olisi kaksi erillistä tiliä kun toinen tienasi nettona 3500 ja toinen 3700. No ei varmaan teidän tapauksessa paljon muuttuisikaan kun tienaatte suunnilleen saman verran. 

Meillä taas se tilanne, että itse tienaan 6000-8000 euroa nettona ja mies 2300 nettona. On erilliset tilit, mutta tilanne olisi omalta kannalta aivan erilainen jos olisi yhteiset tilit. Maksan toki huomattavasti enemmän esimerkiksi asumisesta, lomamatkoista, kondin hankinnoista yms. mutta haluan pitää omien rahojen hallinnan täysin itselläni.

[/quote]

Eli se, mitä tuolla aiemmin sanottiin pitää paikkansa: erilliset rahat tarkoittaa sitä, että rahan merkitys on suuri. Kumpikin elää taloudellisesti omaa elämäänsä.

minä tienaan 3000€, mies 6000 €. omat tilit, mutta molemmilla käyttöoikeus toisen tiliin -- yhteiset rahat. Laskut maksetaan sen tililtä, jolla sattuu olemaan rahaa illä hetkellä.

ps.  meillä käy siivooja, kotityöt jaettu kutakuinkin tasan

Meillä on ollut yhteiset rahat yli 16v eli niin kauan kuin ollaan yhdessä kunnolla oltu. Tänä aikana tulotasot on vaihdelleet melkoisesti, on ollut työttömyyttä ja toisaalta hyvätuloisia aikoja ja sitten niitä aikoja kun toinen opiskelee ja toinen on töissä. 

Mielestäni tässä yhteiset rahat-jutussa hyvää on juuri se että ei ole väliä miten tulot vaihtelevat, yhteistä kun kaikki on kumminkin.

Meillä ei myöskään koskaan olla riidelty rahasta tai siitä miten sitä käytetään, vaikka yhdessä päätetäänkin ne espressokeittimet ja vastaavat. Johonkin vaateostoksiin tms. ei kumpikaan kuitenkaan niin paljon tuhlaa että siitä tarvitsisikaan mitään sanoa ja mitä isommat tulot niin sitä vähemmän tarvetta sanoakaan.

Kai kaikilla aikuisilla ihmisillä on omat tilit..jos joku mies olisi sanonut minulle että laitetaan kaikki tulot samalle tilille niin johan olisin nauruun kuollut.

Onko teidän lapsillakaan yhteisiä tilejä.

Varmaan jos on tosi köyhä tai ihan vätys niin sellaiset ehkä laittaa samaan oussiin.

[quote author="Vierailija" time="09.08.2013 klo 23:02"]

Kai kaikilla aikuisilla ihmisillä on omat tilit..jos joku mies olisi sanonut minulle että laitetaan kaikki tulot samalle tilille niin johan olisin nauruun kuollut.

Onko teidän lapsillakaan yhteisiä tilejä.

Varmaan jos on tosi köyhä tai ihan vätys niin sellaiset ehkä laittaa samaan oussiin.

[/quote]

Eikö taas asialliset perusteet riitä, kun pitää ivallisuudella kuvitella kuulostavansa fiksummalta?

[quote author="Vierailija" time="09.08.2013 klo 15:54"]

[quote author="Vierailija" time="09.08.2013 klo 11:01"]

Meillä oli yhteiset rahat. Kummallakin oma tili, oli yhteinen lainanlyhennys- ja säästötili. Kummallakin käyttöoikeudet kummankin tileihin, rahaa käytettiin sujuvasti ja yhteisymmärryksessä, isommat hankinnat keskusteltiin, sillä rahaa oli käytössä kohtuullisesti, ei paljon, eikä kaikkein niukimminkaan. Hienosti meni aina siihen asti, että toisen tulot tippuivat radikaalisti. Alkoi vääntö ja kääntö. Siitä mitä priorisoitaisiin. Toinen halusi jatkaa reissaamista ja syömistä ulkona, toinen asunnon remontointia, tarvikkeiden ostoa ja televisio/tietokone/kännykkä-osaston päivittämistä samaan tahtiin kuin ennenkin. Toinen supisti menojaan, toinen piti ne ennallaan tai jopa kasvatti. Lopputuloksenhan voi arvata. Menot olivat hetken päästä suuremmat kuin tulot. Silti tämä toinen ei ymmärtänyt sitä. Hetkellisesti saatiin säästöön rahaa, ja viuhvain toinen tuhlasi ne johonkin tärkeään, kuten kolviin tai uuteen digiboxiin. Oltiin tilanteessa, jossa työpaikkalounas oli liian kallista, mutta silti toinen tilasi tavaraa ulkomailta. Arkipäivän kaikki pieni luksus piti pistää pois. Tilanne, jossa vain toisen tärkeät asiat olivat tärkeitä, osoittautui avioliiton pattitilanteeksi. 

Voi kuulostaa siltä, että pieneenpä se tuokin avioliitto pattiintui. Mutta kun koko ajan kulutus on isompaa kuin sisään tuleva tulo, ei voi asiat päättyä hyvin. Lisäksi siihen vielä se, että tienaavampi puolisko sai käyttää rahaa vain ruokaan ja laskujen maksuun, ajoi tilannetta koko ajan pahemmille karikoille. 

Lopussa en enää jaksanut. Oli siinä muutakin, mikä sen avioliiton rusensi, mutta kyllä talousasiat olivat osallisena. En ole isosti tienaava ollut koskaan, en ollut silloinkaan. Mutta että koskaan en voinut ostaa mitään itselle enkä lapsille sellaista, mitä olisin halunnut. Aina piti tuijotella hintalappuja. Ei sitä jaksa. Ei. Kun vastapuoli ei vuosienkaan aikana oppinut mitään, ihan sama minkä verran saaransin tai mäkätin tai pyysin tai neuvottelin rahankäyttöään järkeistämään. Ei. Aina oli sama lopputulos. 

Tänä päivänä rahani riittävät kaikkeen, mitä tarvitsen. Jos haluan jotain isompaa, säästän ja ostan sitten. 

Ja jos ikinä-ikinä-ikinä menen yhteen kenenkään kanssa enää tässä elämässä, en suostu täysin yhteisiin rahoihin. En. Silti elättelen toivetta, että joku päivä löydän jonkun, jonkun jonka kanssa olla ja asua, jonkun joka ei laske senttejä, mutta ei tuhlaakaan niitä yli sen mitä voi. Jonkun, jonka kanssa elää ns. normaalia elämää. Se joku voisi astua elämääni vaikka n. viiden vuoden päästä. Silloin on erosta kulunut kymmenen vuotta ja olen luultavasti tolpillani ja vakaasti. 

[/quote]

Tässä ongelma ei ole ollut se rahojen yhteisyys. Ilmeisesti olit itse tuo tienaavampi puoliso. Herää kysymys, miksi et tehnyt jotakin siinä vaiheessa, kun näit, mihin suuntaan tilanne oli menossa? Mikset silloin avannut tiliä, johon vain sinulla oli käyttöoikeus ja siirtänyt palkkaasi sinne? Ilmoittanut luottokorttiyhtiöön ja katkaissut yhteisvastuusi luottokorttitiliin?

[/quote]

Hyvä näin jälkikäteen nähdä, mitä olisi pitänyt tehdä. Kyllä, olisi pitänyt. Mutta kun välissä oli niitä parempia kuukausia, välissä ei niin hyviä kuukausia. Perhe on yhteinen yritys. Minä uskoin niin siihen, että yhdessä nämä asiat ratkaistaan. Mutta kun ei se mennyt niin. Aina oli jokin pieni pelastus näköpiirissä, jokin osamaksu tai lainan osa, joka loppui, sen jälkeen jäisi paremmin rahaa käyttöön, saisimme säästöön. Menin vipuun ja lankaan. En osaa muuta sanoa kuin että pikkuhiljaa kun tapahtuu näitä muutoksia, ei itse huomaa ennen kuin on siellä suossa. 

Ja kun kerran lainat, sähköt, lämmöt, vakuutukset, ruoat jne. on kuitenkin maksettava, en tiedä, olisiko omat erilliset rahatkaan tilannetta pelastaneet loppujen lopuksi. Nehän olisivat jääneet minun maksettaviksi. 

Suurin ongelmahan tässä tietty olin minä, ei se holtiton exä. Minä kun ajattelin sokeasti, että perhe on yhteistoimintayritys, jossa jokainen pitää huolta toisesta. 

[quote author="Vierailija" time="09.08.2013 klo 23:15"]

[quote author="Vierailija" time="09.08.2013 klo 15:54"]

[quote author="Vierailija" time="09.08.2013 klo 11:01"]

Meillä oli yhteiset rahat. Kummallakin oma tili, oli yhteinen lainanlyhennys- ja säästötili. Kummallakin käyttöoikeudet kummankin tileihin, rahaa käytettiin sujuvasti ja yhteisymmärryksessä, isommat hankinnat keskusteltiin, sillä rahaa oli käytössä kohtuullisesti, ei paljon, eikä kaikkein niukimminkaan. Hienosti meni aina siihen asti, että toisen tulot tippuivat radikaalisti. Alkoi vääntö ja kääntö. Siitä mitä priorisoitaisiin. Toinen halusi jatkaa reissaamista ja syömistä ulkona, toinen asunnon remontointia, tarvikkeiden ostoa ja televisio/tietokone/kännykkä-osaston päivittämistä samaan tahtiin kuin ennenkin. Toinen supisti menojaan, toinen piti ne ennallaan tai jopa kasvatti. Lopputuloksenhan voi arvata. Menot olivat hetken päästä suuremmat kuin tulot. Silti tämä toinen ei ymmärtänyt sitä. Hetkellisesti saatiin säästöön rahaa, ja viuhvain toinen tuhlasi ne johonkin tärkeään, kuten kolviin tai uuteen digiboxiin. Oltiin tilanteessa, jossa työpaikkalounas oli liian kallista, mutta silti toinen tilasi tavaraa ulkomailta. Arkipäivän kaikki pieni luksus piti pistää pois. Tilanne, jossa vain toisen tärkeät asiat olivat tärkeitä, osoittautui avioliiton pattitilanteeksi. 

Voi kuulostaa siltä, että pieneenpä se tuokin avioliitto pattiintui. Mutta kun koko ajan kulutus on isompaa kuin sisään tuleva tulo, ei voi asiat päättyä hyvin. Lisäksi siihen vielä se, että tienaavampi puolisko sai käyttää rahaa vain ruokaan ja laskujen maksuun, ajoi tilannetta koko ajan pahemmille karikoille. 

Lopussa en enää jaksanut. Oli siinä muutakin, mikä sen avioliiton rusensi, mutta kyllä talousasiat olivat osallisena. En ole isosti tienaava ollut koskaan, en ollut silloinkaan. Mutta että koskaan en voinut ostaa mitään itselle enkä lapsille sellaista, mitä olisin halunnut. Aina piti tuijotella hintalappuja. Ei sitä jaksa. Ei. Kun vastapuoli ei vuosienkaan aikana oppinut mitään, ihan sama minkä verran saaransin tai mäkätin tai pyysin tai neuvottelin rahankäyttöään järkeistämään. Ei. Aina oli sama lopputulos. 

Tänä päivänä rahani riittävät kaikkeen, mitä tarvitsen. Jos haluan jotain isompaa, säästän ja ostan sitten. 

Ja jos ikinä-ikinä-ikinä menen yhteen kenenkään kanssa enää tässä elämässä, en suostu täysin yhteisiin rahoihin. En. Silti elättelen toivetta, että joku päivä löydän jonkun, jonkun jonka kanssa olla ja asua, jonkun joka ei laske senttejä, mutta ei tuhlaakaan niitä yli sen mitä voi. Jonkun, jonka kanssa elää ns. normaalia elämää. Se joku voisi astua elämääni vaikka n. viiden vuoden päästä. Silloin on erosta kulunut kymmenen vuotta ja olen luultavasti tolpillani ja vakaasti. 

[/quote]

Tässä ongelma ei ole ollut se rahojen yhteisyys. Ilmeisesti olit itse tuo tienaavampi puoliso. Herää kysymys, miksi et tehnyt jotakin siinä vaiheessa, kun näit, mihin suuntaan tilanne oli menossa? Mikset silloin avannut tiliä, johon vain sinulla oli käyttöoikeus ja siirtänyt palkkaasi sinne? Ilmoittanut luottokorttiyhtiöön ja katkaissut yhteisvastuusi luottokorttitiliin?

[/quote]

Hyvä näin jälkikäteen nähdä, mitä olisi pitänyt tehdä. Kyllä, olisi pitänyt. Mutta kun välissä oli niitä parempia kuukausia, välissä ei niin hyviä kuukausia. Perhe on yhteinen yritys. Minä uskoin niin siihen, että yhdessä nämä asiat ratkaistaan. Mutta kun ei se mennyt niin. Aina oli jokin pieni pelastus näköpiirissä, jokin osamaksu tai lainan osa, joka loppui, sen jälkeen jäisi paremmin rahaa käyttöön, saisimme säästöön. Menin vipuun ja lankaan. En osaa muuta sanoa kuin että pikkuhiljaa kun tapahtuu näitä muutoksia, ei itse huomaa ennen kuin on siellä suossa. 

Ja kun kerran lainat, sähköt, lämmöt, vakuutukset, ruoat jne. on kuitenkin maksettava, en tiedä, olisiko omat erilliset rahatkaan tilannetta pelastaneet loppujen lopuksi. Nehän olisivat jääneet minun maksettaviksi. 

Suurin ongelmahan tässä tietty olin minä, ei se holtiton exä. Minä kun ajattelin sokeasti, että perhe on yhteistoimintayritys, jossa jokainen pitää huolta toisesta. 

[/quote]

Anteeksi, en tarkoittanut syyllistää, vaan ainoastaan väittää vastaan siinä suhteessa, että tämä olisi johtunut siitä, että teillä oli yhteiset rahat. Ongelmahan oli se, että luotit mieheen liian pitkään, eikä rahojen erillisyys olisi sitä muuttanut miksikään. Jos et kerran pitänyt silloin tarpeellisena turvata niitä omia tulojasi, olisit erillisilläkin rahoilla lainannut niitä miehelle etkä olisi koskaan saanut niitä takaisin.

Meillä on 100% yhteiset rahat. Minä tienaan noin 5500€ ja mieheni noin 4500€/kk. Ei ole ollut ongelmia/tappeluita 15-v. avioliiton aikana. 

Eri tilit ymmärrän, jos jomman kumman rahankäyttö holtitonta, muuten oikein en. Meillä muuten mies ostaa enemmän & kalliimpia vaatteita kuin minä...

Tienaan selvästi vähemmän kuin mieheni, mutta eipä tulisi mieleenikään ehdottaa hänen maksavan minulle tulonsiirtoa. Kumpikin osallistuu yhteisiin menoihin tulojensa suhteessa, ja oman osuuteni maksan mielelläni. Mies on itse rahansa ansainnut, ja minä pärjään kyllä omallani ihan hyvin. Miksi hänen pitäisi antaa minulle lisää siitä hyvästä, että olemme naimisissa?

Meillä on erilliset tilit mutta yhteiset rahat. Ei vain olla käyty avaamassa mitään yhteistä tiliä. Tosin kun molemmat ollaan yhtä persaukisia ja kaikki menee mitä tuleekin niin tiedä sitten, onko yhteisellä tilillä mitään merkitystä. 

Mies maksaa asuntolainan ja yleensä myös yhtiövastikkeen sekä muut laskut ja minä taasen ruuat, vaatteet yms. Loppupeleissä kuitenkin mennään sillä, että se maksaa jolla on rahaa tilillä.

[quote author="Vierailija" time="10.08.2013 klo 01:50"]

Tienaan selvästi vähemmän kuin mieheni, mutta eipä tulisi mieleenikään ehdottaa hänen maksavan minulle tulonsiirtoa. Kumpikin osallistuu yhteisiin menoihin tulojensa suhteessa, ja oman osuuteni maksan mielelläni. Mies on itse rahansa ansainnut, ja minä pärjään kyllä omallani ihan hyvin. Miksi hänen pitäisi antaa minulle lisää siitä hyvästä, että olemme naimisissa?

[/quote]

Koska avioliitossa kummanit ovat elatusvelvollisia suhteessa toisiinsa sekä mahdollisiin lapsiin. Näin sanoo laki.

Mutta ihan mielenkiinnosta: oletteko oikein laskeneet tuon suhteen, millä kumpikin yhteisiin menoihin osallistuu? Kuulostaa työläältä. Entä asutteko matkoilla samassa hotellissa vai meneekö miehesi siihen viiden tähden mestaan?

Minä en itse asiassa näe kyllä mitään järkeä, että siirretään lainarahaa (tai vuokra) ja laskurahaa erilliselle tilille ja sitten tuhlataan loput, kumpikin omansa.

Miksi ap haluaa ehdottomasti miehensä kanssa tuhlata omat rahansa? Minä en tuhlaa, eikä miehenikään ja meillä on jo ihan kiva pesämuna tiedossa.

Mä luulen, että omat rahat ei toimi silloin kun tuloerot on suuret.

Miten päätettäisiin lasten menot? Äidillä ei olisi varaa maksaa luisteluharrastusta, mutta miehellä olisi, pääseekö lapsi luistelemaan vai ei?

Tulotason ei tarvitse olla suuri, kunhan se on molemmilla aika samaa tasoa.

[quote author="Vierailija" time="05.08.2013 klo 22:04"]

Miksi ap haluaa ehdottomasti miehensä kanssa tuhlata omat rahansa? Minä en tuhlaa, eikä miehenikään ja meillä on jo ihan kiva pesämuna tiedossa.

[/quote]

En tuhlaa rahojani eikä tuhlaa miehenikään. Erillistä taloustiliä käytämme, koska se helpottaa talouden hallintaa. Kummallakin on siihen kortti, ja tiliotteesta voi jatkuvasti seurata talousmenoja. -ap

[quote author="Vierailija" time="05.08.2013 klo 21:15"]

[quote author="Vierailija" time="05.08.2013 klo 21:10"]

19, eihän teillä ole omat rahat, jos teillä ei lasketa, kuka maksaa mitäkin, eikä menoja laiteta tasan. Tuo kysymys oli niille perheille, joissa oikeasti on tärkeää, että kumpikin laittaa tasan yhtä paljon rahaa talouteen. Olisi kiva tietää, miten sitten lastenhoito ja muut kotityöt onnistutaan tasaamaan.

[/quote]

Mielestäni meillä on koska kummallakaan ei ole käyttöoikeutta toisen tiliin ja kummankaan ei tarvitse tehdä selkoa/neuvotella toisen kanssa mihin rahansa laittaa.

[/quote]

Meillä on sama tilanne, mutta mun mielestä meillä on yhteiset rahat. Kun mun rahat loppuu, pyydän mieheltä lisää. Jos miehellä on rahat vähissä, yritetään pitää kulutus kurissa.