Ovatko pariskunnat, joilla on 100 % yhteiset rahat

Te, joilla omat rahat, oletteko menneet yhteen miehen kanssa ennen vai jälkeen työuran? Tuli mieleen, että jos miehen kanssa on ollut jo opiskeluajoista lähtien, silloin kun ei vielä kumpikaan tienannut mitään, niin onko silloin yleisempää ne yhteiset rahat?

Me ollaan oltu miehen kanssa jo ennen työelämää ja kun muutettiin opiskeluaikana nuorina yhteen, niin tuntui luonnolliselta, että rahat oli yhteiset. Mutta jos ajattelen, että menisin nyt aikuisiällä työssäkäyvänä kimppaan jonkun uuden miehen kanssa, niin pitäisimme varmaan omat rahat. Ainakin kauan menisi ennen kuin ne muuttuisi luontevasti yhteiseksi.

[quote author="Vierailija" time="06.08.2013 klo 14:20"]

Mä uskon enemmän, että yhteiset rahat ovat kasvatuksellinen juttu. Miten ihmiset ovat tottuneet pitämään huolta toisistaan. Varmaan matalan palkkatason perheissä nähdään se toistenkin "hätä" paremmin. < tukisi ap:n pointtia.

Hullultahan se tuntuis, että toisella on rahaa kuin rosvopäälliköllä ja toinen kituuttaa kotihoidontuella. Miksei rikkaampi pitäisi huolta omistaan, ellei sitten hänen lapsuuden perheessään kaikki on aina ollut omillaan. Tai toisinpäin, kotihoidontuella kituuttava on hienosta perheestä lähtöisin, eikä ymmärrä almuja, käy ylpeydelle.

Tunne kylmää touhua tuommoiset kahdet elintason perheet.

[/quote]

Meillä rahojen yhteisyys perustuu varmaan eniten siihen, että raha - kun sitä on peruselintasoon riittävästi - ei yksinkertaisesti ole meille kovin tärkeätä.

[quote author="Vierailija" time="06.08.2013 klo 14:36"]

Te, joilla omat rahat, oletteko menneet yhteen miehen kanssa ennen vai jälkeen työuran? Tuli mieleen, että jos miehen kanssa on ollut jo opiskeluajoista lähtien, silloin kun ei vielä kumpikaan tienannut mitään, niin onko silloin yleisempää ne yhteiset rahat?

Me ollaan oltu miehen kanssa jo ennen työelämää ja kun muutettiin opiskeluaikana nuorina yhteen, niin tuntui luonnolliselta, että rahat oli yhteiset. Mutta jos ajattelen, että menisin nyt aikuisiällä työssäkäyvänä kimppaan jonkun uuden miehen kanssa, niin pitäisimme varmaan omat rahat. Ainakin kauan menisi ennen kuin ne muuttuisi luontevasti yhteiseksi.

[/quote]

Opiskeluaikana tavattiin, yhtä köyhiä siis kumpikin. Edelleenkin pidän itsenäisyydestäni kiinni.
#100

[quote author="Vierailija" time="06.08.2013 klo 14:40"]

[quote author="Vierailija" time="06.08.2013 klo 14:36"]

Te, joilla omat rahat, oletteko menneet yhteen miehen kanssa ennen vai jälkeen työuran? Tuli mieleen, että jos miehen kanssa on ollut jo opiskeluajoista lähtien, silloin kun ei vielä kumpikaan tienannut mitään, niin onko silloin yleisempää ne yhteiset rahat?

Me ollaan oltu miehen kanssa jo ennen työelämää ja kun muutettiin opiskeluaikana nuorina yhteen, niin tuntui luonnolliselta, että rahat oli yhteiset. Mutta jos ajattelen, että menisin nyt aikuisiällä työssäkäyvänä kimppaan jonkun uuden miehen kanssa, niin pitäisimme varmaan omat rahat. Ainakin kauan menisi ennen kuin ne muuttuisi luontevasti yhteiseksi.

[/quote]

Opiskeluaikana tavattiin, yhtä köyhiä siis kumpikin. Edelleenkin pidän itsenäisyydestäni kiinni.
#100

[/quote]

Surullista, jos erilliset rahat ovat itsenäisyytesi edellytys. Vaikka tätä niin kovasti korostat, meistä monella se ei liity asiaan mitenkään.

[quote author="Vierailija" time="06.08.2013 klo 14:46"]

[quote author="Vierailija" time="06.08.2013 klo 14:40"]

[quote author="Vierailija" time="06.08.2013 klo 14:36"]

Te, joilla omat rahat, oletteko menneet yhteen miehen kanssa ennen vai jälkeen työuran? Tuli mieleen, että jos miehen kanssa on ollut jo opiskeluajoista lähtien, silloin kun ei vielä kumpikaan tienannut mitään, niin onko silloin yleisempää ne yhteiset rahat?

Me ollaan oltu miehen kanssa jo ennen työelämää ja kun muutettiin opiskeluaikana nuorina yhteen, niin tuntui luonnolliselta, että rahat oli yhteiset. Mutta jos ajattelen, että menisin nyt aikuisiällä työssäkäyvänä kimppaan jonkun uuden miehen kanssa, niin pitäisimme varmaan omat rahat. Ainakin kauan menisi ennen kuin ne muuttuisi luontevasti yhteiseksi.

[/quote]

Opiskeluaikana tavattiin, yhtä köyhiä siis kumpikin. Edelleenkin pidän itsenäisyydestäni kiinni.
#100

[/quote]

Surullista, jos erilliset rahat ovat itsenäisyytesi edellytys. Vaikka tätä niin kovasti korostat, meistä monella se ei liity asiaan mitenkään.

[/quote]

Olet siis valmis luovuttamaan itsemääräämisoikeutesi tuosta vaan kenelle tahansa? Onhan tälläkin palstalla puitu niitä tapauksia, kun 30 vuoden avioliiton jälkeen mies lähtee. Tai on pelannut yhteiset rahat/talon/muun omaisuuden vaimon tietämättä.

Terve varovaisuus ei silti poista sitä tosiasiaa, etteikö tehtäisi yhdessä töitä yhteisen perheen eteen. Silti tässä parisuhteessa on kaksi yksilöä. Voin todellakin paremmin näin, kuin symbioosissa eläen.

#100

[quote author="Vierailija" time="06.08.2013 klo 14:49"]

[quote author="Vierailija" time="06.08.2013 klo 14:46"]

[quote author="Vierailija" time="06.08.2013 klo 14:40"]

[quote author="Vierailija" time="06.08.2013 klo 14:36"]

Te, joilla omat rahat, oletteko menneet yhteen miehen kanssa ennen vai jälkeen työuran? Tuli mieleen, että jos miehen kanssa on ollut jo opiskeluajoista lähtien, silloin kun ei vielä kumpikaan tienannut mitään, niin onko silloin yleisempää ne yhteiset rahat?

Me ollaan oltu miehen kanssa jo ennen työelämää ja kun muutettiin opiskeluaikana nuorina yhteen, niin tuntui luonnolliselta, että rahat oli yhteiset. Mutta jos ajattelen, että menisin nyt aikuisiällä työssäkäyvänä kimppaan jonkun uuden miehen kanssa, niin pitäisimme varmaan omat rahat. Ainakin kauan menisi ennen kuin ne muuttuisi luontevasti yhteiseksi.

[/quote]

Opiskeluaikana tavattiin, yhtä köyhiä siis kumpikin. Edelleenkin pidän itsenäisyydestäni kiinni.
#100

[/quote]

Surullista, jos erilliset rahat ovat itsenäisyytesi edellytys. Vaikka tätä niin kovasti korostat, meistä monella se ei liity asiaan mitenkään.

[/quote]

Olet siis valmis luovuttamaan itsemääräämisoikeutesi tuosta vaan kenelle tahansa? Onhan tälläkin palstalla puitu niitä tapauksia, kun 30 vuoden avioliiton jälkeen mies lähtee. Tai on pelannut yhteiset rahat/talon/muun omaisuuden vaimon tietämättä.

Terve varovaisuus ei silti poista sitä tosiasiaa, etteikö tehtäisi yhdessä töitä yhteisen perheen eteen. Silti tässä parisuhteessa on kaksi yksilöä. Voin todellakin paremmin näin, kuin symbioosissa eläen.

#100

[/quote]

Mistä tuo suunnaton viha nyt kumpuaa? Miten niin kenelle tahansa? Etkö kykene ymmärtämään, ettei itsemääräämisoikeuteni ole erillisissä rahoissa kiinni. Minä käytän rahaa mihin haluan ja niin paljon kuin haluan. Mieheni tekee samalla tavalla. Olemme kumpikin vastuullisia rahankäyttäjiä.

Ei nyt puhuta siitä, että toisella ei ole käytössään rahaa ja toinen hallitsee yksin niitä yhteisiä rahoja. Onko sitä tosiaan noin vaikea käsittää?

[quote author="Vierailija" time="06.08.2013 klo 15:00"]

[quote author="Vierailija" time="06.08.2013 klo 14:49"]

[quote author="Vierailija" time="06.08.2013 klo 14:46"]

[quote author="Vierailija" time="06.08.2013 klo 14:40"]

[quote author="Vierailija" time="06.08.2013 klo 14:36"]

Te, joilla omat rahat, oletteko menneet yhteen miehen kanssa ennen vai jälkeen työuran? Tuli mieleen, että jos miehen kanssa on ollut jo opiskeluajoista lähtien, silloin kun ei vielä kumpikaan tienannut mitään, niin onko silloin yleisempää ne yhteiset rahat?

Me ollaan oltu miehen kanssa jo ennen työelämää ja kun muutettiin opiskeluaikana nuorina yhteen, niin tuntui luonnolliselta, että rahat oli yhteiset. Mutta jos ajattelen, että menisin nyt aikuisiällä työssäkäyvänä kimppaan jonkun uuden miehen kanssa, niin pitäisimme varmaan omat rahat. Ainakin kauan menisi ennen kuin ne muuttuisi luontevasti yhteiseksi.

[/quote]

Opiskeluaikana tavattiin, yhtä köyhiä siis kumpikin. Edelleenkin pidän itsenäisyydestäni kiinni.
#100

[/quote]

Surullista, jos erilliset rahat ovat itsenäisyytesi edellytys. Vaikka tätä niin kovasti korostat, meistä monella se ei liity asiaan mitenkään.

[/quote]

Olet siis valmis luovuttamaan itsemääräämisoikeutesi tuosta vaan kenelle tahansa? Onhan tälläkin palstalla puitu niitä tapauksia, kun 30 vuoden avioliiton jälkeen mies lähtee. Tai on pelannut yhteiset rahat/talon/muun omaisuuden vaimon tietämättä.

Terve varovaisuus ei silti poista sitä tosiasiaa, etteikö tehtäisi yhdessä töitä yhteisen perheen eteen. Silti tässä parisuhteessa on kaksi yksilöä. Voin todellakin paremmin näin, kuin symbioosissa eläen.

#100

[/quote]

Mistä tuo suunnaton viha nyt kumpuaa? Miten niin kenelle tahansa? Etkö kykene ymmärtämään, ettei itsemääräämisoikeuteni ole erillisissä rahoissa kiinni. Minä käytän rahaa mihin haluan ja niin paljon kuin haluan. Mieheni tekee samalla tavalla. Olemme kumpikin vastuullisia rahankäyttäjiä.

Ei nyt puhuta siitä, että toisella ei ole käytössään rahaa ja toinen hallitsee yksin niitä yhteisiä rahoja. Onko sitä tosiaan noin vaikea käsittää?

[/quote]

Viha? Mitä ihmettä? =O

#100

[quote author="Vierailija" time="06.08.2013 klo 15:10"]

[quote author="Vierailija" time="06.08.2013 klo 15:00"]

[quote author="Vierailija" time="06.08.2013 klo 14:49"]

[quote author="Vierailija" time="06.08.2013 klo 14:46"]

[quote author="Vierailija" time="06.08.2013 klo 14:40"]

[quote author="Vierailija" time="06.08.2013 klo 14:36"]

Te, joilla omat rahat, oletteko menneet yhteen miehen kanssa ennen vai jälkeen työuran? Tuli mieleen, että jos miehen kanssa on ollut jo opiskeluajoista lähtien, silloin kun ei vielä kumpikaan tienannut mitään, niin onko silloin yleisempää ne yhteiset rahat?

Me ollaan oltu miehen kanssa jo ennen työelämää ja kun muutettiin opiskeluaikana nuorina yhteen, niin tuntui luonnolliselta, että rahat oli yhteiset. Mutta jos ajattelen, että menisin nyt aikuisiällä työssäkäyvänä kimppaan jonkun uuden miehen kanssa, niin pitäisimme varmaan omat rahat. Ainakin kauan menisi ennen kuin ne muuttuisi luontevasti yhteiseksi.

[/quote]

Opiskeluaikana tavattiin, yhtä köyhiä siis kumpikin. Edelleenkin pidän itsenäisyydestäni kiinni.
#100

[/quote]

Surullista, jos erilliset rahat ovat itsenäisyytesi edellytys. Vaikka tätä niin kovasti korostat, meistä monella se ei liity asiaan mitenkään.

[/quote]

Olet siis valmis luovuttamaan itsemääräämisoikeutesi tuosta vaan kenelle tahansa? Onhan tälläkin palstalla puitu niitä tapauksia, kun 30 vuoden avioliiton jälkeen mies lähtee. Tai on pelannut yhteiset rahat/talon/muun omaisuuden vaimon tietämättä.

Terve varovaisuus ei silti poista sitä tosiasiaa, etteikö tehtäisi yhdessä töitä yhteisen perheen eteen. Silti tässä parisuhteessa on kaksi yksilöä. Voin todellakin paremmin näin, kuin symbioosissa eläen.

#100

[/quote]

Mistä tuo suunnaton viha nyt kumpuaa? Miten niin kenelle tahansa? Etkö kykene ymmärtämään, ettei itsemääräämisoikeuteni ole erillisissä rahoissa kiinni. Minä käytän rahaa mihin haluan ja niin paljon kuin haluan. Mieheni tekee samalla tavalla. Olemme kumpikin vastuullisia rahankäyttäjiä.

Ei nyt puhuta siitä, että toisella ei ole käytössään rahaa ja toinen hallitsee yksin niitä yhteisiä rahoja. Onko sitä tosiaan noin vaikea käsittää?

[/quote]

Viha? Mitä ihmettä? =O

#100

[/quote]

No, ehkä kiihko on sitten parempi sana...

[quote author="Vierailija" time="06.08.2013 klo 14:49"]

[quote author="Vierailija" time="06.08.2013 klo 14:46"]

[quote author="Vierailija" time="06.08.2013 klo 14:40"]

[quote author="Vierailija" time="06.08.2013 klo 14:36"]

Te, joilla omat rahat, oletteko menneet yhteen miehen kanssa ennen vai jälkeen työuran? Tuli mieleen, että jos miehen kanssa on ollut jo opiskeluajoista lähtien, silloin kun ei vielä kumpikaan tienannut mitään, niin onko silloin yleisempää ne yhteiset rahat?

Me ollaan oltu miehen kanssa jo ennen työelämää ja kun muutettiin opiskeluaikana nuorina yhteen, niin tuntui luonnolliselta, että rahat oli yhteiset. Mutta jos ajattelen, että menisin nyt aikuisiällä työssäkäyvänä kimppaan jonkun uuden miehen kanssa, niin pitäisimme varmaan omat rahat. Ainakin kauan menisi ennen kuin ne muuttuisi luontevasti yhteiseksi.

[/quote]

Opiskeluaikana tavattiin, yhtä köyhiä siis kumpikin. Edelleenkin pidän itsenäisyydestäni kiinni.
#100

[/quote]

Surullista, jos erilliset rahat ovat itsenäisyytesi edellytys. Vaikka tätä niin kovasti korostat, meistä monella se ei liity asiaan mitenkään.

[/quote]

Olet siis valmis luovuttamaan itsemääräämisoikeutesi tuosta vaan kenelle tahansa? Onhan tälläkin palstalla puitu niitä tapauksia, kun 30 vuoden avioliiton jälkeen mies lähtee. Tai on pelannut yhteiset rahat/talon/muun omaisuuden vaimon tietämättä.

Terve varovaisuus ei silti poista sitä tosiasiaa, etteikö tehtäisi yhdessä töitä yhteisen perheen eteen. Silti tässä parisuhteessa on kaksi yksilöä. Voin todellakin paremmin näin, kuin symbioosissa eläen.

#100

[/quote]

Tähän vaan sivukommenttina, että ei ole noin vain mahdollista "pelata" yhteisissä nimissä olevaa taloa. Jos se on vain toisen nimissä, silloin ongelmia voi toki syntyä.

Tuota erokommenttia en ymmärrä, miten se tähän asiaan liittyy? Ei kai minkään ihmissuhteen kestosta ole 100% takuita. Tervejärkiset ihmiset kuitenkin ovat kärryillä perheen raha-asioista ylipäätään. Yhteinen tilihän on tässä mitä ihanteellisin ratkaisu - taatusti kumpikin näkee sieltä otetut rahat ja maksut.

Jos meillä olisi yhteiset rahat, niin aivan varmasti tulisi riitaa rahankäytöstä. Mieheni mielestä on täysin järjetöntä käyttää tienaamiaan rahoja hyväntekeväisyyteen tai auttaa kavereita, hänen mielestään verojen maksaminen saa luvan riittää. Minä olen jo lapsuudenkodissani oppinut tukemaan monenlaista toimintaa rahallisesti ja autan tarpeen mukaan myös ystäviäni. Minusta taas on järjetöntä vaihtaa moottoripyörää joka toinen vuosi. Kun on omat rahat, ei tarvitse ärsyyntyä siitä, mihin toinen rahansa laittaa.

Pankkijuristin näkökulmasta kannattaa olla omat tilit. Ihan sama miten rahat jaetaan tilien kesken.

[quote author="Vierailija" time="06.08.2013 klo 16:02"]

Pankkijuristin näkökulmasta kannattaa olla omat tilit. Ihan sama miten rahat jaetaan tilien kesken.

[/quote]

perusteletko tämän? 

[quote author="Vierailija" time="05.08.2013 klo 20:32"]

Molemmat tienataan yli 100 000 euroa vuodessa ja yhteiset rahat toimii hyvin. Joka kuukausi jää säästöön.

[/quote]

Molemmat tienaatte keskimäärin yli 8 000 euroa kuukaudessa, joten aika usein saisi asioida K-kaupassa, jotta ei kertyisi säästöjä.

Meillä on yhteiset rahat ja koen, että se nimenomaan vähentää neuvotteluja. Ostan mitä haluan, silloin kun haluan tiedostaen kuiten perheemme taloudellisen tilanteen. Näin toimii myös mieheni. Tosin olemme hyvin samanlaisia kulutusarvoiltamme eli pyrimme kuluttamaan mahdollisimman vähän.

Meillä miehen palkka on suurempi, mutta minä käytän enemmän rahaa vapaa-aikaan, vaatteisiin, kulttuuriin ja harrastuksiin kuin mieheni. Hän ei siis halua tai keksi enempää, mihin voisi rahaa käyttää. En koe, että olisin mitenkään loinen tai hyväksikäyttäjä eikä näin ajattele miehenikään. En ole hänen kanssaan rahan takia vaan koska rakastan häntä ja hän minua. Olemme toistemme ystävät ja jaamme kaiken, koko elämän. Haluamme toisillemme parasta mitä elämällä on tarjota. Jos se on toisen hyväksikäyttämistä, niin en sitten enää tiedä mitä rakkaus on. 

Olemme läpikäyneet yhdessä monenlaisia aikoja. Välillä molemmat on opiskelleet, välillä ollut taloudellisesti hyvin tiukkaa ja välillä toinen on tienannut ja toinen ei ja sitten taas toisin päin. Nyt meillä on enemmän rahaa käytössä kuin aikaisemmin eikä siltikään mikään ole muuttunut. 

Meille täysin yhteiset rahat on olleet luonnollinen asia. Pari kuukautta seurustelun aloittamisesta, lakkasimme miettimästä kuka maksaa ruuat, kuka leffaliput jne. Mietimme vain mitä halusimme tehdä ja onko meillä siihen yhdessä rahaa. Rinnastan rahat kaikeen muuhunkin, minkä puolisot keskenään jakavat kuten ilot, surut ja murheet. Jos mieheni kohtaa murheen, en toki omi hänen tunteitaan itselleni, mutta mieheni murhe on myös minun murheeni. Samoin ajattelen rahasta, jos minulla on rahaa, haluan tarjota miehelleni saman kuin itselleni. Tämä on toiminut meillä hyvin eikä rahasta ole koskaan riidelty.

Naisella tulee aina olla omat tulot ja omaa omaisuutta. On ihan turhaa jeesustelua väittää, että itsenäisyys ja autonomia eivät liittyisi rahaan. Kyllä ne liittyvät.

Ongelmana kai suomalaisilla talouksilla (velkaantumisia seuratessa) on se, että ei yksinkertaisesti osata laskea, mikä se kk-kulutus on.

Meille asia on hyvin yksinkertainen, olemme laskeneet, mitä se taloudenpito OIKEASTI maksaa. Oli mielestäni kannattavaa laskea kerralla, kuinka paljon vuodessa menee lainaan, lämmitykseen, sähköön, veteen, vakuutuksiin, jne. ja jakaa tämä summa kuukausimaksuiksi, joihin lisättiin varapuskuri. Otettiin huomioon myös ns. yleiskulut, kuten lehdet, TV-luvat, jne. Sitten tämä summa jaettiin kahdella, minkä summan kumpikin maksaa yhteiselle tilille kuukausittain. Kaikki, mikä on ollut mahdollista laittaa suoraveloitukseen, on laitettu suoraveloitukseen. Ne laskut, joita ei ole mahdollista suoraveloittaa, nappaa  se, joka ehtii ja maksaa tältä yhteiseltä tililtä. Tottakai jos jokin kuluerä muuttuu, esim. sähhkönhinta pompsahtaa, laskelmaa tarvitsee tarkastaa.

Ruokaa emme alkaneet jyvittämään, vaan ruokakaupassa maksaa se, kuka siellä käy. Jos käymme yhdessä, yleensä minä maksan ja mies pakkaa. Hän taas käy kaupoissa, joissa minä en, kuten kaikenmaan rautakaupat, mistä ostelee milloinkin mitä kotiin tarvittavaa, jota minä hädin tuskin huomaan.

Lapsia meillä ei ole, mutta jos olisi, en näkisi mahdottomana ajatusta, että heidän vuosi/kuukausimenonsa laskettaisiin samalla tavalla yhteisiin menoihin ja lisättäisiin yhteiselle tilile menevään rahaan.

Tienaamme suunnilleen saman verran, joten sikälikin tämä on helppoa. Jos tuloeromme olisi suuremmat, varmastikin toimisimme prosenttiperiaatteella, eli suurempituloisempi maksaisi ainakin jonkun verran enemmän yhteiselle tilille.

Se, mitä toinen tekee tällä tavalla jäljelle jääneille rahoilleen, ei yksinkertaisesti kiinnosta kumpaakaan meistä erityisen kovin. Jos on jotain isompaa hankintaa tyyppiä keittiöremontti, siitä keskustellaan toki, miten homma rahoitetaan. Mutta se, onko minulla tililläni tonni vai kymppitonni, ei ole vaan miehelleni mitenkään olennainen seikka arkielämässä.

Tiedämme toki noin suunnilleen, "missä toinen menee" taloudellisesti, mutta koska olemme kumpikin tyyppiä, joka ei tuhlaa yli varojensa = ei tarvitse pelätä ulosottomiesä oven takana, en oikein ymmärräkään, miksi rahatilanteeni miestä kiinnostaisi, saatika se, aionko nyt niitä käyttää ja mihin.

[quote author="Vierailija" time="07.08.2013 klo 12:55"]

[quote author="Vierailija" time="07.08.2013 klo 12:50"]

[quote author="Vierailija" time="07.08.2013 klo 12:48"]

[quote author="Vierailija" time="07.08.2013 klo 12:44"]

Kertokaapa miten meidän elämä muuttuisi jos meille tulisi yhteinen tili:

Mies tienaa n.13500€/kk ja joitakin kymppitonneja bonuksia/vuosi

minä 4200€/kk

Perheessä miehen lapsi ja 2 yhteistä.

Nyt on omat tilit, mies maksaa asuntolainan ja muut laskut menee puoliksi. Se ostaa ruokaa joka kauppaan ehtii, sama juttu lasten vaatteissa ym. Mies maksaa isommat hankinnat. Miksi pitäisi olla yhteinen tili, mitä se muuttaisi?

[/quote]

No siskollani ja hänen miehellään se näkyy ainakin siinä, että siskoni pienempituloisena pitää turpansa visusti kiinni, koska miehellä on monta kertaa isommat tulot ja rahat eivät ole silti yhteisiä.

Hyväksyy hiljaa miehen kavereidensa käymät huoraamisreissut ja muut.

[/quote]

Hah, mä kyllä pistäisin miehen takaisin kiertoon jos tuollaista tekisi. En katselisi kahta sekuntia moista puuhaa, saisi mennä sen jälkeen ihan vapaasti :)

[/quote]

Tuo nyt vaan on silkkaa typeryyttä ja tapahtuis tavalla tai toisella, jos siskolla olis oma tili. Mut itsepä on moiseen alistunut.

[/quote]

Siskolla on oma tili ja kun rahat eivät ole yhteiset, joutuu alistumaan aikamoiseen paskaan, että saa ns. huorattua mieheltä lisää rahaa.

[quote author="Vierailija" time="07.08.2013 klo 13:04"]

[quote author="Vierailija" time="07.08.2013 klo 12:59"]

Erillisissä rahoissa tuntuu myös olevan enemmän neuvoteltavaa. Tottakai se sitten toimii, kun itselle sopiva järjestely on löytynyt. Mutta ihan ensin lähdetään siitä, laitetaanko yhteiselle tilille molemmat sama summa vai kumpikin tietty prosenttiosuus tilista.

[/quote]

Olet kyllä ensimmäinen, jonka mielestä erilliset tilit tuovat enemmän neuvoteltavaa. Erilliset tilit (plus mahdollinen taloustili) takaavat juuri sen, että neuvoteltavaa on vähemmän. Sen osan rahoista, jota ei tarvita yhteisiin menoihin, voi käyttää hyvällä omallatunnolla ihan mihin tahansa. Kyllä jokainen ruokakunta joutuu keskustelemaan ja sopimaan raha-asioiden hoidon periaatteista joka tapauksessa, oli tilikäytäntö mikä tahansa. -ap

[/quote]

Tätä ap.n jankkausta en käsitä. Jos rahat ovat yhteiset, niin miksi niitä ei voi käyttää hyvällä omallatunnolla.

Eli ap peilaa vain oman parisuhteen karikkoja muiden parisuhteisiin. Yritä ymmärtää, että kaikilla ei ole yhtä kompleksinen suhde rahan kanssa, kuin teillä.

[quote author="Vierailija" time="07.08.2013 klo 12:48"]

[quote author="Vierailija" time="07.08.2013 klo 12:44"]

Kertokaapa miten meidän elämä muuttuisi jos meille tulisi yhteinen tili:

Mies tienaa n.13500€/kk ja joitakin kymppitonneja bonuksia/vuosi

minä 4200€/kk

Perheessä miehen lapsi ja 2 yhteistä.

Nyt on omat tilit, mies maksaa asuntolainan ja muut laskut menee puoliksi. Se ostaa ruokaa joka kauppaan ehtii, sama juttu lasten vaatteissa ym. Mies maksaa isommat hankinnat. Miksi pitäisi olla yhteinen tili, mitä se muuttaisi?

[/quote]

No siskollani ja hänen miehellään se näkyy ainakin siinä, että siskoni pienempituloisena pitää turpansa visusti kiinni, koska miehellä on monta kertaa isommat tulot ja rahat eivät ole silti yhteisiä.

Hyväksyy hiljaa miehen kavereidensa käymät huoraamisreissut ja muut.

[/quote]

Tuossahan on kyse vallankäytöstä ja alistamisesta. Ei tuloero tee ihmistä parisuhdehirviöitä, vaan se mahdollistaa hirviömäisen käytöksen, joka tulee varmaan muullakin tavoin suhteessa esille. Tuollaisessa tilanteessa ei mikään uusi sopimus yhteisistä/erillisistä tileistä alistussuhdetta muuttaisi. 

[quote author="Vierailija" time="07.08.2013 klo 13:10"]

[quote author="Vierailija" time="07.08.2013 klo 12:41"]

Kerro ihan konkreettisesti, miten se vaikuttaa kulutustottumuksiin, jos on yhteiset rahat.

En siis halua, että kaikilla on yhteiset rahat. Mutta miksi kukaan ei selvitä ihan konkreettisesti, miten itsenäisyys menee ja miten kulutustottumukset muuttuu, jos esimerkiksi ne rahat tulee yhteiselle tilille.

Ihan vain uteliaisuuttani tätä kyselen.

Eli kertokaapa konkreettisesti, miten tilanne meillä muuttuisi, jos laittaisimme omat tilit ja omat rahat.

Mies tienaa  nettona 3700

Minä tienaan nettona 3500

Lisäksi lapsilisät n. 200 euroa

Kuukaudessa tulee tilille rahaa 7400 euroa.

Miten muuttuu itsenäisyys ja kulutustottumukset, jos nämä tulisivat kahdelle eri tilille.

Kuukaudessa sitä rahaa ei olisi silti yhtään enemmän tai vähemmän, vaikka ne ovat yhdellä tai vaikka kuudella tilillä.

Mutta nyt niitä konkreettisia esimerkkejä, että ymmärtäisin tämän asian. Kun minä en ole kokenut, että kulutustottumuksemme ovat yhtään muuttuneet ja itsenäisyys mennyt sen jälkeen, kun laitoimme kaikki tulemaan yhteiselle TAI-tilille.

Ylimääräiset siirretään sitten aina kuun lopussa säästötilille ja sieltä niitä on sitten sijoitettu erilaisiin kohteisiin.

[/quote]

No yritin juuri sitä konkreettista esimerkkiä rautalangasta vääntää. Jos koko perheen rahat on samalla tilillä, niin minun ainakin olisi työläämpää seurata, kuinka paljon olen tietyn ajanjakson aikana käyttänyt mm. joogastudion kortteihin, koruihin, Mulberryn laukkuihin, viikonloppumatkoihin tyttöystävieni kanssa, balettiin, kirjoihin, leffoihin tai mihin ikinä nyt tykkään rahaa käyttää ja joihin mieheni ei mielestäni tarvitse osallistua. HALUAN MAKSAA NÄMÄ ITSE OMASTA PALKASTANI, EN KÄYTTÄÄ MIEHENI RAHOJA OMIIN "TURHUUKSIINI". Jos rahamme olisivat yhteisellä tilillä, joutuisin aivan eri tavalla seuraamaan tulojani ja menojani. Hyvin nopeasti se menisi siihen, että varmuuden vuoksi jättäisin jotain hankkimatta, koska en enää olisi perillä, onko tuloni ja menoni tasapainossa. Kun kulutusrahat on omalla tilillä, niin loppusumma kertoo heti, paljonko sitä omaa rahaa on käytettävissä. Capiche?

[/quote]

No nyt ymmärrän. Teillä on siis tällainen suhde. Se tosiaan sopii sitten meille.

Meillä taas rahat on yhteisellä tilillä ja kumpikaan ei sen kummemmin seuraa, mikä niistä euroista on mennyt omiin menoihin, tai toisen. Kumpikin ostaa sen, mitä tarvitsee ja mihin on varaa. Et sinäkään pysty ostamaan enempää, kuin sinulla on tilillä rahaa, vaikka se olisi kenen nimillä.

Eli kyllä minä olen laukkuni ostanut ja matkani maksanut ihan hyvällä omalla tunnolla yhteiseltä tililtämme sen kummemmin laskematta. Emme yleensä saa menemään tiliä nollille yhtenäkään kuukautena, joten ei ole tarvinnut laskea sen kummemmin. Ylimääräinen menee säästöön ja kun niitä on tarpeeksi, se sijoitetaan.