Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ovatko pariskunnat, joilla on 100 % yhteiset rahat
05.08.2013 |
todennäköisemmin vähävaraisia kuin me, jotka maksamme yhteisesti vain yhteiset menot? Minulla ja miehelläni on molemmilla vakityö, josta saamme suurin piirtein saman verran palkkaa. Meille on ollut aina luontevaa laittaa rahaa yhteiselle taloustilille vuokraa, ruokaa jne. varten ja käyttää itse loput, kuten haluamme.
Molemmilla on kalliita harrastuksia, emmekä halua tuhlata energiaa niistä vänkäämiseen. Minusta me emme tarvitse uutta espressolaitetta, mutta mies saa ilomielin sellaisen ostaa, koska hänen rahojaan ne ovat. Vastaavasti en ole koskaan joutunut kuulemaan yhtäkään kommentteja sinänsä turhista vaateostoksistani.
Toisaalta jos vain toinen olisi töissä tai tienaisimme tosi vähän, erillistileissä ei olisi paljon järkeä, koska ei pakollisten jälkeen jäisi muutenkaan paljon mitään. Onko tämä juuri tilanne teillä?
Kommentit (257)
Meillä on eri tilit mutta yhteiset rahat.
Eikä meillä jotain satunnaisia kuluja ihmetellä, että kuka ne maksaa. Se maksaa jolla sattuu olemaan, koska samaa konkurssiahan tässä ollaan, kun naimisissa kerran ollaan.
Molemmat tienaa aika vähän, 25 -30 tuhatta vuodessa ja palkat menee kummallakin omalle tilille. Siitä sitten toinen maksaa asuntolainat, vastikkeet, sähköt ja toinen ruuat, vaatteet, vakuutukset, ja auton kulut.
Kaikki muut hankinnat sitten arvotaan aina erikseen, eikä niistä ole ikinä tarvinnut ihmeemmin kinata, kummallekin on jäänyt aina vähän rahaa ihan omiinkin asioihin.
Joskus naurattaa esim. kaupan kassalla nämä "eri rahat" -pariskunnat. Keskustellaan siitä, että kun mä nyt maksoin tällä kertaa ruokaostokset, niin sä oot mulle sit velkaa kaks viiskyt, kun sä maksoit viimeks ja oli sen verran halvempi ruokakassi.
Hoh hoijaa. Itseltä menis hermo ihan varmasti joka euroa tai edes kymppejä vahtia, että onko nyt kumpikin varmasti maksanut yhtä paljon.
Joskus meilläkin kokeiltiin yhteistä taloustiliä, mutta oli niin hankalaa aina olla selvillä, että onko siellä rahaa, vai onko toinen ostanut jo tilin tyhjäksi ja pelata eri tilien ja korttien kanssa kaupassa, että siitä luovuttiin aika äkkiä.
Tärkeintä lienee luottamus siihen, että puoliso osaa käyttää rahaa järkevästi, eikä tuhlaa niitä rahojaan yksinomaan itseensä, vaan myös yhteisen hyvän eteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.08.2013 klo 11:38"]
Te yhteistilin omistajat, jotka "neuvottelette isommista hankinnoista", mikä suurinpiirtein on "isompi hankinta"? Entä jos hankkii monta pienempää kuukaudessa? Mikä on sellainen kipuraja että täytyy alkaa neuvotella? Paljonko teillä siis menee omaan humputteluun kuukaudessa rahaa?
[/quote]
Ei meillä tarvitse neuvotella. Tietenkin silloin neuvotellaan, kun hankitaan esimerkiksi jääkaappi, telkkari tai uusi auto, joka on yhteinen juttu mutta en minä neuvottele mieheni kanssa, kun ostan itselleni käsilaukun tai jonkun vaatteen, eikä hän minun kanssani hankkiessaan vaikkapa itselleen uuden läppärin tms. Tiedämme puolin ja toisin, että toisen arvostelukykyyn voi raha-asioissa luottaa. Riittää, kun tiedämme, kun toinen on ostanut jotakin kalliimpaa, niin että kumpikin tietää, missä raha-asioiden suhteen mennään.
Vaikea tällaista on selittää, kun se on itselle niin itsestäänselvää ja sujuvaa. Kumpikaan ei välitä erityisemmin törsäilystä, tilillä on aina rahaa, kun jotain haluaa tai tarvitsee hankkia, eikä sitä sen kummemmin tarvitse miettiä.
[quote author="Vierailija" time="06.08.2013 klo 12:06"]
Meillä on eri tilit mutta yhteiset rahat.
Eikä meillä jotain satunnaisia kuluja ihmetellä, että kuka ne maksaa. Se maksaa jolla sattuu olemaan, koska samaa konkurssiahan tässä ollaan, kun naimisissa kerran ollaan.
Molemmat tienaa aika vähän, 25 -30 tuhatta vuodessa ja palkat menee kummallakin omalle tilille. Siitä sitten toinen maksaa asuntolainat, vastikkeet, sähköt ja toinen ruuat, vaatteet, vakuutukset, ja auton kulut.
Kaikki muut hankinnat sitten arvotaan aina erikseen, eikä niistä ole ikinä tarvinnut ihmeemmin kinata, kummallekin on jäänyt aina vähän rahaa ihan omiinkin asioihin.
Joskus naurattaa esim. kaupan kassalla nämä "eri rahat" -pariskunnat. Keskustellaan siitä, että kun mä nyt maksoin tällä kertaa ruokaostokset, niin sä oot mulle sit velkaa kaks viiskyt, kun sä maksoit viimeks ja oli sen verran halvempi ruokakassi.
Hoh hoijaa. Itseltä menis hermo ihan varmasti joka euroa tai edes kymppejä vahtia, että onko nyt kumpikin varmasti maksanut yhtä paljon.
Joskus meilläkin kokeiltiin yhteistä taloustiliä, mutta oli niin hankalaa aina olla selvillä, että onko siellä rahaa, vai onko toinen ostanut jo tilin tyhjäksi ja pelata eri tilien ja korttien kanssa kaupassa, että siitä luovuttiin aika äkkiä.
Tärkeintä lienee luottamus siihen, että puoliso osaa käyttää rahaa järkevästi, eikä tuhlaa niitä rahojaan yksinomaan itseensä, vaan myös yhteisen hyvän eteen.
[/quote]
Meillä on molemmilla Stockmannin Master -kortit, joilla maksetaan yhteiset ostokset. Toinen maksaa sillä välin, kun toinen pakkaa ostoksia. Ihan sama kumpi tekee kumman.
Kerran kuussa Nordea sitten lähettää yhden laskun, jossa on yksi loppusumma, jonka laitamme puoliksi. Kaiken lisäksi laskusta on helppo seurata, paljonko meillä oiekasti menee rahaa ruokaan, ravintoloihin, keikoille, kodin hankintoihin, matkustamiseen jne. Kätevää!
[quote author="Vierailija" time="06.08.2013 klo 12:05"]
[quote author="Vierailija" time="06.08.2013 klo 11:58"]
[quote author="Vierailija" time="06.08.2013 klo 11:38"]
Te yhteistilin omistajat, jotka "neuvottelette isommista hankinnoista", mikä suurinpiirtein on "isompi hankinta"? Entä jos hankkii monta pienempää kuukaudessa? Mikä on sellainen kipuraja että täytyy alkaa neuvotella? Paljonko teillä siis menee omaan humputteluun kuukaudessa rahaa?
[/quote]
Ei meillä oo sovittu mitään euromääräistä rajaa. Minä ostan melkein kaikki, mitä lapsille pitää ostaa, enkä kysele lupia vaan tuumaan että "lähdetään ostamaan lapsille haalarit". Siis ns. pakollisista ostoksista ei "neuvotella" vaan informoidaan. Oli se sitten talvikengät (oikeasti tarpeelliset) tai porakone. Mut jos rahasta on tiukkaa, en osta käytännössä mitään, mitä ilman voin olla, puhumatta asiasta mieheni kanssa. Vaikka se sit olisi 10 euron hiusharja. Ja toisinpäin. Ja hän saattaa kysyä että "tekis mieli kirjakauppaan, mikä meidän rahatilanne on?" Siihen mä vastaan, että "ihan ok, maksa vaikka Nordeasta" tai "Voitko odottaa ens viikolle kun on palkkapäivä" tms.
Saattaa kuulostaa vaikealta ja hankalalta, mut meille rahasta puhuminen on helppoa ja muutenkin yhteisistä asioista sopiminen. Kumpikin käyttää rahaa kuin omaansa, ne vaan on samassa potissa ja pidetään toisemme tilanteen tasalla.
[/quote]
No eikös tämä teidän esimerkkinne aika lailla tue ap:n näkemystä, että jos pariskunnalla on rahasta tiukkaa niin yhteiset rahat on silloin toimiva ratkaisu? En voisi kuvitellakaan, että meillä olisi koskaan sellainen tilanne, että kirjakauppaan menoa täytyisi venyttää viikolla, jotta tilillä on rahaa...
[/quote]
Meidän taloudellinen tilanne on ihan hyvä. Olemme molemmat työelämässä, tulot kuukaudessa keskimäärin 7 000 euroa. Mutta me myös käytämme rahaa, teemme remontit, reissut ja sisustushankinnat palkkarahoista, joten menot vaihtelee aika huomattavasti kuukausittain. Siksi joskus voi olla niin, että ei-pakollista kirjakauppareissua (johon bibliofiilimiehelläni voi mennä satasesta useampaan sataseen) kannattaa viivyttää palkkapäivän jälkeiseen tilanteesee, että ei tarvitsisi esimerkiksi tankata luottokortilla. Tai jos samaan aikaan erääntyy maksettavaksi kaikkien lasten harrastusmaksut a´250 eur.
[quote author="Vierailija" time="06.08.2013 klo 12:15"]
[quote author="Vierailija" time="06.08.2013 klo 12:05"]
[quote author="Vierailija" time="06.08.2013 klo 11:58"]
[quote author="Vierailija" time="06.08.2013 klo 11:38"]
Te yhteistilin omistajat, jotka "neuvottelette isommista hankinnoista", mikä suurinpiirtein on "isompi hankinta"? Entä jos hankkii monta pienempää kuukaudessa? Mikä on sellainen kipuraja että täytyy alkaa neuvotella? Paljonko teillä siis menee omaan humputteluun kuukaudessa rahaa?
[/quote]
Ei meillä oo sovittu mitään euromääräistä rajaa. Minä ostan melkein kaikki, mitä lapsille pitää ostaa, enkä kysele lupia vaan tuumaan että "lähdetään ostamaan lapsille haalarit". Siis ns. pakollisista ostoksista ei "neuvotella" vaan informoidaan. Oli se sitten talvikengät (oikeasti tarpeelliset) tai porakone. Mut jos rahasta on tiukkaa, en osta käytännössä mitään, mitä ilman voin olla, puhumatta asiasta mieheni kanssa. Vaikka se sit olisi 10 euron hiusharja. Ja toisinpäin. Ja hän saattaa kysyä että "tekis mieli kirjakauppaan, mikä meidän rahatilanne on?" Siihen mä vastaan, että "ihan ok, maksa vaikka Nordeasta" tai "Voitko odottaa ens viikolle kun on palkkapäivä" tms.
Saattaa kuulostaa vaikealta ja hankalalta, mut meille rahasta puhuminen on helppoa ja muutenkin yhteisistä asioista sopiminen. Kumpikin käyttää rahaa kuin omaansa, ne vaan on samassa potissa ja pidetään toisemme tilanteen tasalla.
[/quote]
No eikös tämä teidän esimerkkinne aika lailla tue ap:n näkemystä, että jos pariskunnalla on rahasta tiukkaa niin yhteiset rahat on silloin toimiva ratkaisu? En voisi kuvitellakaan, että meillä olisi koskaan sellainen tilanne, että kirjakauppaan menoa täytyisi venyttää viikolla, jotta tilillä on rahaa...
[/quote]
Meidän taloudellinen tilanne on ihan hyvä. Olemme molemmat työelämässä, tulot kuukaudessa keskimäärin 7 000 euroa. Mutta me myös käytämme rahaa, teemme remontit, reissut ja sisustushankinnat palkkarahoista, joten menot vaihtelee aika huomattavasti kuukausittain. Siksi joskus voi olla niin, että ei-pakollista kirjakauppareissua (johon bibliofiilimiehelläni voi mennä satasesta useampaan sataseen) kannattaa viivyttää palkkapäivän jälkeiseen tilanteesee, että ei tarvitsisi esimerkiksi tankata luottokortilla. Tai jos samaan aikaan erääntyy maksettavaksi kaikkien lasten harrastusmaksut a´250 eur.
[/quote]
Teillä ilmeisesti on suuret tulot, mutta myös suuret menot. Eli tilinne on joskus lähellä nollaa. Itse en edes muista, koska käyttötililläni olisi ollut alle 2000 euroa. Jo opiskeluaikana pidin huolen, että tili ei koskaan mene lähellekään tyhjäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies tienaa noin 130 000 €/v ja minä 78 000 €. Tuloerosta huolimatta maksamme asumisen, ruuan, vakuutukset, yhteiset lomamatkat yms yhteiset menot puoliksi. Omat menonsa kumpikin maksaa itse. Meillä on omat tilit ja lisäksi yhteinen tili, jonne kumpikin laittaa joka kuukausi yhtä suuren summan. Siltä tililtä maksetaan yhteiset menot ja siltä tililtä makasettavista menoista neuvotellaan. Omilla tileillään oleville rahoille voi tehdä mitä haluaa.
[quote author="Vierailija" time="06.08.2013 klo 12:23"]
[quote author="Vierailija" time="06.08.2013 klo 12:15"]
[quote author="Vierailija" time="06.08.2013 klo 12:05"]
[quote author="Vierailija" time="06.08.2013 klo 11:58"]
[quote author="Vierailija" time="06.08.2013 klo 11:38"]
Te yhteistilin omistajat, jotka "neuvottelette isommista hankinnoista", mikä suurinpiirtein on "isompi hankinta"? Entä jos hankkii monta pienempää kuukaudessa? Mikä on sellainen kipuraja että täytyy alkaa neuvotella? Paljonko teillä siis menee omaan humputteluun kuukaudessa rahaa?
[/quote]
Ei meillä oo sovittu mitään euromääräistä rajaa. Minä ostan melkein kaikki, mitä lapsille pitää ostaa, enkä kysele lupia vaan tuumaan että "lähdetään ostamaan lapsille haalarit". Siis ns. pakollisista ostoksista ei "neuvotella" vaan informoidaan. Oli se sitten talvikengät (oikeasti tarpeelliset) tai porakone. Mut jos rahasta on tiukkaa, en osta käytännössä mitään, mitä ilman voin olla, puhumatta asiasta mieheni kanssa. Vaikka se sit olisi 10 euron hiusharja. Ja toisinpäin. Ja hän saattaa kysyä että "tekis mieli kirjakauppaan, mikä meidän rahatilanne on?" Siihen mä vastaan, että "ihan ok, maksa vaikka Nordeasta" tai "Voitko odottaa ens viikolle kun on palkkapäivä" tms.
Saattaa kuulostaa vaikealta ja hankalalta, mut meille rahasta puhuminen on helppoa ja muutenkin yhteisistä asioista sopiminen. Kumpikin käyttää rahaa kuin omaansa, ne vaan on samassa potissa ja pidetään toisemme tilanteen tasalla.
[/quote]
No eikös tämä teidän esimerkkinne aika lailla tue ap:n näkemystä, että jos pariskunnalla on rahasta tiukkaa niin yhteiset rahat on silloin toimiva ratkaisu? En voisi kuvitellakaan, että meillä olisi koskaan sellainen tilanne, että kirjakauppaan menoa täytyisi venyttää viikolla, jotta tilillä on rahaa...
[/quote]
Meidän taloudellinen tilanne on ihan hyvä. Olemme molemmat työelämässä, tulot kuukaudessa keskimäärin 7 000 euroa. Mutta me myös käytämme rahaa, teemme remontit, reissut ja sisustushankinnat palkkarahoista, joten menot vaihtelee aika huomattavasti kuukausittain. Siksi joskus voi olla niin, että ei-pakollista kirjakauppareissua (johon bibliofiilimiehelläni voi mennä satasesta useampaan sataseen) kannattaa viivyttää palkkapäivän jälkeiseen tilanteesee, että ei tarvitsisi esimerkiksi tankata luottokortilla. Tai jos samaan aikaan erääntyy maksettavaksi kaikkien lasten harrastusmaksut a´250 eur.
[/quote]
Teillä ilmeisesti on suuret tulot, mutta myös suuret menot. Eli tilinne on joskus lähellä nollaa. Itse en edes muista, koska käyttötililläni olisi ollut alle 2000 euroa. Jo opiskeluaikana pidin huolen, että tili ei koskaan mene lähellekään tyhjäksi.
[/quote]
Kyllä. Meillä on isot menot, koska emme halua ottaa enempää velkaa. Talon ja pihan peruskorjaus ja kaikkien suht kalliit harrastukset tekee sen, että ei rahassa kieritä, mut hyvin pärjätään näin ja on meillä lisäksi vähän säästöjäkin, mutta en niitä mielelläni käytä elämiseen.
Meidän tapa on toimia näin, ja meille tämä sopii hyvin. Meille rahasta puhuminen on helppoa, samoin hankintojen suunnittelu etukäteen. Olen valinnut jakaa elämäni tämän miehen kanssa, eikä mulle tuo mitään vaikeuksia jakaa palkkaani hänen kanssaan, vaikka totisesti ollaa itsenäisiä ihmisiä, joilla on myös omaa elämää. Esim. matkustelemme osin erillämme.
Varmasti on muitakin hyviä tapoja hoitaa perheen raha-asiat. Mua kuitenkin jossain määrin loukkaa se, että ulkopuoliset käsittävät meidän järjestelyn niin, että olen taloudellisesti tossun alla ja mieheni määräysvallassa. Todellisuus on kyllä ihan toinen, ja minä totisesti käytän näitä yhteisiä rahoja kuin omiani, ansaitsenhan minä niitä ihan yhtä lailla (ja enemmänkin) kuin mieheni.
Oli muuten puhetta Mulberryn laukusta, olen sellaista pitkään kuolannut. Sanatarkkaa mieheni kommenttia asiaan en muista, mutta jotenkin niin että hän ei käsitä, miten joku käsilaukku voi maksaa tonnin ja mikä siinä on hienompaa kuin halvemmassa käsilaukussa, mutta jos minä sellaisen haluan, niin ei hänellä ole oikeutta sitä arvostella, koska on itsekin tehnyt hankintoja, joita minä en täysin ymmärrä tai koe tarpeelliseksi. Mulla oli jo kertaalleen se laukku ostoskorissa, mutta jätin lopulta ostamatta, kun laskin, miten paljon saan pihaa eteenpäin samalla rahalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä molemmilla omat tilit ja lisäksi yksi yhteinen. Molemmat siirtävät saman summan rahaa kuukausittain yhteiselle tilille. Jos tulot olisivat eri suuruiset, niin toki olisi mietittävä esim. tietyn prosenttiosuuden laittamista yhteiselle tilille.
Yhteiseltä tililtä maksetaan asumiseen, vakuutuksiin ja esim. lapsen harrastuksiin liittyvät kulut. Molemmat osallistuvat ruokakuluihin suurin piirtein yhtä paljon omilta tileiltään. Yhteiselle tilille kertyy ajan mittaan säästöjä, koska siirrettävä määrä on laskettu niin, ettei se pääse menemään koskaan tyhjäksi.
Tämä toimii hyvin. Jos jommallakummalla loppuu rahat, niin toki toiselta yleensä löytyy. Näitä ei lasketa eurolleen, eikä tarvitsekaan. Tärkeää on, että yhteiset menot tulee hoidettua. Omilla tuloillaan kumpikin voi tehdä mitä lystää.
Minä en ainakaan olisi valmis luopumaan itsenäisyydestäni ja omien rahojeni hallintaoikeudesta, vaikka avioliitossa ja lapsiperheen äitinä elänkin. Käyn töissä ja minulla kuuluu olla myös omaa rahaa. Tämä ei silti tarkoita, että tuhlaisin tai shoppailisin ne rahat. Niin, ja avioehto meillä toki myös on.
[quote author="Vierailija" time="06.08.2013 klo 10:00"]
[quote author="Vierailija" time="06.08.2013 klo 09:55"]
Minua lähinnä naurattaa tuollaiset yhteinen tili jutut. En voisi kuvitella että puolisollani ja minulla olisi sellainen.
Naimisissa ollaan ja oltu kauan mutta olemme kuitenkin kaksi yksilöä omine tileinemme.
...kun olemme kahdestaan, yhteiset menot puoliksi ja kumpikin omat laskunsa, autot, puhelimet ym.. Minusta se on oikeudenmukaista ja luonnollista ja tasa-arvoa.
[/quote]
No sama täällä, mutta tuntuu olevan joillekin ihan mahdotonta ymmärtää että tuo toimii. Ja on nimenomaan tasa-arvoista. No tietty mulla eri asia kun ei ole niitä mukuloita ikinä ollut itsellä eikä miehellä, tietysti äitiysloma- ym. ajat on vähän eri asia.
[/quote]
Mitenhän sinä luulet, että ne omat autot ja muut omat kulut hoidetaan yhteisillä rahoilla :)
Yhteinen tili, minne tulee joka kuukausi palkat ja lapsilisät. Rahaa sinne tulee kuukauden aikana n. 7000 euroa.
-kummallakin nettitunnukset ja kortit tilille
-laskut laitetaan samaan läjään ja siitä päältä niitä maksetaan niin kauan, että läjä loppuu
Tekisikö se jotenkin tasa-arvoisemmaksi, että olisi kaksi läjää ja ensin istuisi nainen koneelle ja maksaisi omat laskut ja sitten mies ja maksaisi omat laskut?
-tilille jää laskujen jälkeen aina sen verran rahaa, että kumpikin saa laittaa itselleen, mitä haluaa. Ei ole kumpikaan koskaan kysellyt toiselta, saako ostaa itselleen vaatteita tai jopa jotain keitintä. Mutta kun yhteinen koti on, yleensä kodinostokset tehdään yhdessä.
Sitä rahaa on käytössä n 7000 euroa kuussa, vaikka se on yhdellä tilillä. Sitä ei olisi yhtään enempää, eikä vähempää, jos sitä pitäisi kahdella tilillä. Mutta yksi tili on vain tullut koettua helpommaksi aikoinaan nuorena ja edelleen tuntuu tosi helpolta tämä systeemi.
No, minä niin harvoin täällä aaveella käyn, että en ole vielä oppinut palstamammojen logiikkaa. Pitää kai vähän enemmän viettää täällä aikaa, niin oppisi tajuamaan näitä ajatuskiekuroita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.08.2013 klo 12:58"]
[quote author="Vierailija" time="06.08.2013 klo 10:00"]
[quote author="Vierailija" time="06.08.2013 klo 09:55"]
Minua lähinnä naurattaa tuollaiset yhteinen tili jutut. En voisi kuvitella että puolisollani ja minulla olisi sellainen.
Naimisissa ollaan ja oltu kauan mutta olemme kuitenkin kaksi yksilöä omine tileinemme.
...kun olemme kahdestaan, yhteiset menot puoliksi ja kumpikin omat laskunsa, autot, puhelimet ym.. Minusta se on oikeudenmukaista ja luonnollista ja tasa-arvoa.
[/quote]
No sama täällä, mutta tuntuu olevan joillekin ihan mahdotonta ymmärtää että tuo toimii. Ja on nimenomaan tasa-arvoista. No tietty mulla eri asia kun ei ole niitä mukuloita ikinä ollut itsellä eikä miehellä, tietysti äitiysloma- ym. ajat on vähän eri asia.
[/quote]
Mitenhän sinä luulet, että ne omat autot ja muut omat kulut hoidetaan yhteisillä rahoilla :)
Yhteinen tili, minne tulee joka kuukausi palkat ja lapsilisät. Rahaa sinne tulee kuukauden aikana n. 7000 euroa.
-kummallakin nettitunnukset ja kortit tilille
-laskut laitetaan samaan läjään ja siitä päältä niitä maksetaan niin kauan, että läjä loppuu
Tekisikö se jotenkin tasa-arvoisemmaksi, että olisi kaksi läjää ja ensin istuisi nainen koneelle ja maksaisi omat laskut ja sitten mies ja maksaisi omat laskut?
-tilille jää laskujen jälkeen aina sen verran rahaa, että kumpikin saa laittaa itselleen, mitä haluaa. Ei ole kumpikaan koskaan kysellyt toiselta, saako ostaa itselleen vaatteita tai jopa jotain keitintä. Mutta kun yhteinen koti on, yleensä kodinostokset tehdään yhdessä.
Sitä rahaa on käytössä n 7000 euroa kuussa, vaikka se on yhdellä tilillä. Sitä ei olisi yhtään enempää, eikä vähempää, jos sitä pitäisi kahdella tilillä. Mutta yksi tili on vain tullut koettua helpommaksi aikoinaan nuorena ja edelleen tuntuu tosi helpolta tämä systeemi.
No, minä niin harvoin täällä aaveella käyn, että en ole vielä oppinut palstamammojen logiikkaa. Pitää kai vähän enemmän viettää täällä aikaa, niin oppisi tajuamaan näitä ajatuskiekuroita.
[/quote]
Niin ja jos se raha on yhdellä tilillä, niin millä logiikalla ajattelette, että se ei ole omaa rahaa :)
Kumpikin ostaa sieltä tarvitsemansa asiat. Ihan samalla tavalla, kuin että rahat olisi yhdellä tilillä.
[quote author="Vierailija" time="06.08.2013 klo 10:47"]
[quote author="Vierailija" time="06.08.2013 klo 10:41"]
Meillä ei toimisi yhteiset rahat siitä yksinkertaisesta syystä, että emme halua/jaksa/viitsi neuvotella omista hankinnoistamme toisen kanssa. Tyyliin jos löydän netistä loistavan tarjouksen Mulberryn laukusta ja mies on silloin vaikkapa yhdessä neuvotellulla riippuliitokurssilla, eikä vastaa yhdessä neuvoteltuun iPhoneensa. Siinä minä sitten odottelen yhdessä neuvotellun iPadini kanssa, että laukut myydään loppuun.
Ei kiitos. Omat rahat, omat päätökset. Eri asia, jos kaikki tulot menee vain ja ainoastaan arjen pyörittämiseen.
[/quote]
No, luulisi terveessä parisuhteessa tuollaisessa tilanteessa menevän niinkin, että jos nyt oikeasti katsot järkeväksi ostoksen A hetkellä B, pystyt sen myös jälkikäteen kertomaan puolisollesi ongelmitta? Minä ainakin luotan mieheni arvostelukykyyn ja hän minun, vaikka yleensä asioista sovitaankin etukäteen.
[/quote]
Tällaisia käsityksiä juuri ihmettelen. Vaikka meille tulee rahat yhteiselle tilille, niin ostan kyllä laukun kysymyttä mieheltäni, jos sellainen tulee vastaan. Samoin mieheni ostaa tarvitsemansa asian kysymättä minulta, jos jotain tarvitsee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me ollaan nykyään (aina ei ollut näin) ihan hyvin toimeentuleva avopari. Ei meillä ole "omia" tai "yhteisiä" rahoja vaikka kyllä ne enemmän yhteisiä on. Rahaa käytetään silloin kun tarttee ja ei sillä ole väliä kumman pussista se tulee. Ei me myöskään kytätä toisen ostamisia eikä me olla toisillemme velkaa... koko ajatuskin naurattaa että pitäis alkaa jotain velkalistaa pitämään.
Me nyt muutenkin tullaan hyvin keskenämme toimeen kaikessa ja siitä tulikin mieleeni... voisko olla niin että parisuhteissa, jotka ei muutenkaan ole "kunnossa", tämä rahankäyttö on mitä mainioin aihe riidalle vaikka siihen ei oikeasti mitään syytä olisikaan?
Tietysti ymmärrän jos rahatilanne on tiukka ja toinen vaan tuhlaa vaikka rahaa ei olisikaan. Siihen ei kuitenkaan mitkään omat tai yhteiset rahat auta vaan ratkaisua pitää hakea ihan muualta.
Kyllä meillä silloin, kun raha oli tiukemmassa, ihan samalla kaavalla mentiin kuin nykyäänkin.
[quote author="Vierailija" time="06.08.2013 klo 13:09"]
Me ollaan nykyään (aina ei ollut näin) ihan hyvin toimeentuleva avopari. Ei meillä ole "omia" tai "yhteisiä" rahoja vaikka kyllä ne enemmän yhteisiä on. Rahaa käytetään silloin kun tarttee ja ei sillä ole väliä kumman pussista se tulee. Ei me myöskään kytätä toisen ostamisia eikä me olla toisillemme velkaa... koko ajatuskin naurattaa että pitäis alkaa jotain velkalistaa pitämään.
Me nyt muutenkin tullaan hyvin keskenämme toimeen kaikessa ja siitä tulikin mieleeni... voisko olla niin että parisuhteissa, jotka ei muutenkaan ole "kunnossa", tämä rahankäyttö on mitä mainioin aihe riidalle vaikka siihen ei oikeasti mitään syytä olisikaan?
Tietysti ymmärrän jos rahatilanne on tiukka ja toinen vaan tuhlaa vaikka rahaa ei olisikaan. Siihen ei kuitenkaan mitkään omat tai yhteiset rahat auta vaan ratkaisua pitää hakea ihan muualta.
Kyllä meillä silloin, kun raha oli tiukemmassa, ihan samalla kaavalla mentiin kuin nykyäänkin.
[/quote]
Yhteiset rahat eivät sovi ihmisille, jotka eivät pysty keskustelemaan riitelemättä rahasta ja silloin, kun ei voi luottaa toisen rahankäyttöön eli toinen tuhlaa ja on epäluotettava.
Se onnistuu vain ihmisillä, joilla on kyky puhaltaa yhteen hiileen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.08.2013 klo 13:14"]
[quote author="Vierailija" time="06.08.2013 klo 13:09"]
Me ollaan nykyään (aina ei ollut näin) ihan hyvin toimeentuleva avopari. Ei meillä ole "omia" tai "yhteisiä" rahoja vaikka kyllä ne enemmän yhteisiä on. Rahaa käytetään silloin kun tarttee ja ei sillä ole väliä kumman pussista se tulee. Ei me myöskään kytätä toisen ostamisia eikä me olla toisillemme velkaa... koko ajatuskin naurattaa että pitäis alkaa jotain velkalistaa pitämään.
Me nyt muutenkin tullaan hyvin keskenämme toimeen kaikessa ja siitä tulikin mieleeni... voisko olla niin että parisuhteissa, jotka ei muutenkaan ole "kunnossa", tämä rahankäyttö on mitä mainioin aihe riidalle vaikka siihen ei oikeasti mitään syytä olisikaan?
Tietysti ymmärrän jos rahatilanne on tiukka ja toinen vaan tuhlaa vaikka rahaa ei olisikaan. Siihen ei kuitenkaan mitkään omat tai yhteiset rahat auta vaan ratkaisua pitää hakea ihan muualta.
Kyllä meillä silloin, kun raha oli tiukemmassa, ihan samalla kaavalla mentiin kuin nykyäänkin.
[/quote]
Yhteiset rahat eivät sovi ihmisille, jotka eivät pysty keskustelemaan riitelemättä rahasta ja silloin, kun ei voi luottaa toisen rahankäyttöön eli toinen tuhlaa ja on epäluotettava.
Se onnistuu vain ihmisillä, joilla on kyky puhaltaa yhteen hiileen.
[/quote]
No niinpä niin, pariskunnilla joilla on yhteiset rahat on siis parempi parisuhde ja ovat kaiken kaikkiaan muutenkin parempia ihmisiä, siihenhän tämäkin keskustelu taas luisui. En vaan jaksa ymmärtää, miksi ne toisten omat rahat jaksavat närästää muita niin paljon.
Mä en koe ollenkaan, että minulla ja puolisollani ei olisi kykyä puhaltaa yhteen hiileen jne. tai että emme luottaisi toisiimme, vaikka meillä on pääsääntöisesti omat rahat. Isot hankinnat keskustellaan ja hoidetaan yhdessä. Kumpikaan meistä ei tuhlaa, mutta kyllä me joskus teemme erilaisia valintoja rahankäytön suhteen. Esimerkkinä vaikka että minä ostan mieluummin laadukkaampaa kosmetiikkaa markettimeikkien sijaan (asia jota mies ei ehkä ymmärrä), tai että mies haluaa uuden puhelimen, vaikka vanhakin on vielä toimiva (asia jota minä en ehkä ymmärrä). Siksi on kiva että on myös omaa rahaa, muuten me kyllä nuristaisiin toistemme ostoksista. Mutta niin, mehän ei ollakaan siksi "oikea perhe", "tiivis yksikkö" jne. jolla on aina vain yksi yhteinen tahto, vaan kaksi yhteenlyöttäytynyttä, kylmää minäminä-ihmistä.
Me ei tarkasti lasketa, kuka ostaa mitä ja milläkin summalla. Yleensä mies maksaa kaiken ja minä laitan sitten kerralla isomman summan rahaa miehen tilille, kun tarvitsee.
Jotenkin tämä järjestely vaan näyttää toimivan hyvin. Olemme köyhiä, minä olen työtön/kotiäiti ja mies opiskelija/osa-aikatöissä.
Mulla on kyllä kokemusta muustakin. Edellisen miehen kanssa ei raha-asiat menneet ihan näin. Hän tienasi huomattavasti enemmän kuin minä, mutta ei ollut halukas antamaan rahaa edes lapsiensa hoitoon (vaikka tuetkin oli mulla pienemmät, koska asuttiin yhdessä). Elin lasten kanssa ihan erilaista elämää kuin mies...
Mä uskon enemmän, että yhteiset rahat ovat kasvatuksellinen juttu. Miten ihmiset ovat tottuneet pitämään huolta toisistaan. Varmaan matalan palkkatason perheissä nähdään se toistenkin "hätä" paremmin. < tukisi ap:n pointtia.
Hullultahan se tuntuis, että toisella on rahaa kuin rosvopäälliköllä ja toinen kituuttaa kotihoidontuella. Miksei rikkaampi pitäisi huolta omistaan, ellei sitten hänen lapsuuden perheessään kaikki on aina ollut omillaan. Tai toisinpäin, kotihoidontuella kituuttava on hienosta perheestä lähtöisin, eikä ymmärrä almuja, käy ylpeydelle.
Tunne kylmää touhua tuommoiset kahdet elintason perheet.
En jaksanut lukea muita vastauksia mutta meillä on omat tilit ja yhteiset laskut poislukien asunnon laina, jonka maksaa mies. Muut laskut (vesi, sähkö, vakuutukset ym laitetaan puoliksi. Mies tienaa monta kertaa enemmän kuin minä, joten hän maksaa asunnon lainan ja vastaa isommista hankinnoista, minä taas ostan enemmän esim. vaatteita lapselle, ruokaa kotiin jne. Hyvin on toiminut 15v.
Meillä on yhteiset rahat. Tai siis miehen rahat. Itse kun en tienaa mitään.
Hyvin on toiminut eikä koskaan olla edes keskusteltu toisenlaisesta tavasta. Se oli ihan itsestään selvää, kun naimisiin mentiin, että sitten on rahatkin yhteisiä.
[quote author="Vierailija" time="06.08.2013 klo 13:52"]
No niinpä niin, pariskunnilla joilla on yhteiset rahat on siis parempi parisuhde ja ovat kaiken kaikkiaan muutenkin parempia ihmisiä, siihenhän tämäkin keskustelu taas luisui. En vaan jaksa ymmärtää, miksi ne toisten omat rahat jaksavat närästää muita niin paljon.
Mä en koe ollenkaan, että minulla ja puolisollani ei olisi kykyä puhaltaa yhteen hiileen jne. tai että emme luottaisi toisiimme, vaikka meillä on pääsääntöisesti omat rahat. Isot hankinnat keskustellaan ja hoidetaan yhdessä. Kumpikaan meistä ei tuhlaa, mutta kyllä me joskus teemme erilaisia valintoja rahankäytön suhteen. Esimerkkinä vaikka että minä ostan mieluummin laadukkaampaa kosmetiikkaa markettimeikkien sijaan (asia jota mies ei ehkä ymmärrä), tai että mies haluaa uuden puhelimen, vaikka vanhakin on vielä toimiva (asia jota minä en ehkä ymmärrä). Siksi on kiva että on myös omaa rahaa, muuten me kyllä nuristaisiin toistemme ostoksista. Mutta niin, mehän ei ollakaan siksi "oikea perhe", "tiivis yksikkö" jne. jolla on aina vain yksi yhteinen tahto, vaan kaksi yhteenlyöttäytynyttä, kylmää minäminä-ihmistä.
[/quote]
Tämä on yhtä tyhmä johtopäätös kuin se, että jos on yhteiset rahat, puolisot eivät voi olla omia itsenäisiä yksilöitään.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="06.08.2013 klo 11:58"]
[quote author="Vierailija" time="06.08.2013 klo 11:38"]
Te yhteistilin omistajat, jotka "neuvottelette isommista hankinnoista", mikä suurinpiirtein on "isompi hankinta"? Entä jos hankkii monta pienempää kuukaudessa? Mikä on sellainen kipuraja että täytyy alkaa neuvotella? Paljonko teillä siis menee omaan humputteluun kuukaudessa rahaa?
[/quote]
Ei meillä oo sovittu mitään euromääräistä rajaa. Minä ostan melkein kaikki, mitä lapsille pitää ostaa, enkä kysele lupia vaan tuumaan että "lähdetään ostamaan lapsille haalarit". Siis ns. pakollisista ostoksista ei "neuvotella" vaan informoidaan. Oli se sitten talvikengät (oikeasti tarpeelliset) tai porakone. Mut jos rahasta on tiukkaa, en osta käytännössä mitään, mitä ilman voin olla, puhumatta asiasta mieheni kanssa. Vaikka se sit olisi 10 euron hiusharja. Ja toisinpäin. Ja hän saattaa kysyä että "tekis mieli kirjakauppaan, mikä meidän rahatilanne on?" Siihen mä vastaan, että "ihan ok, maksa vaikka Nordeasta" tai "Voitko odottaa ens viikolle kun on palkkapäivä" tms.
Saattaa kuulostaa vaikealta ja hankalalta, mut meille rahasta puhuminen on helppoa ja muutenkin yhteisistä asioista sopiminen. Kumpikin käyttää rahaa kuin omaansa, ne vaan on samassa potissa ja pidetään toisemme tilanteen tasalla.
[/quote]
No eikös tämä teidän esimerkkinne aika lailla tue ap:n näkemystä, että jos pariskunnalla on rahasta tiukkaa niin yhteiset rahat on silloin toimiva ratkaisu? En voisi kuvitellakaan, että meillä olisi koskaan sellainen tilanne, että kirjakauppaan menoa täytyisi venyttää viikolla, jotta tilillä on rahaa...