Hanna Partasen herkuton vuosi, pientä pakkomielteisyyttä..

Valitettavasti hän näyttää olevan kovin hukassa ruokailujen suhteen, vaikka ammattitutkinnon onkin suorittanut. Kovasti pisti silmään myös tuo viimeisimmän kirjoituksen kaksi kuukautta kestänyt sitkeä flunssa ja että hän oli siinä vaiheessa vetänyt sokeria kaksin käsin kahden kuukauden ajan. Eikö hänelle oikeasti ole tullut mieleen, että näillä asioilla voisi olla jotain tekemistä toistensa kanssa?

Mahtaa olla rankkaa saarnata sellaista, mikä ei selkeästikään itselle toimi. Jos Hannan ruokavalio olisi kunnossa, ei olisi tuollaisia älyttömiä himoja jatkuvasti. Sokerikoukusta kun pääsee oikeasti pois, ei muista edes karkki- ja keksihyllyjen olemassa oloa, vaan herkkuja ovat juuri marjat, hedelmät yms. Ja miten hän perustelee itselleen jatkuvat pizzat ja hampurilaiset? Itse en söisi niitä edes joka kuukausi, koska ne ovat oikeastaan pahinta hiilarihöttöä mitä voi olla. Ennemmin yksi pieni suklaapatukka kuin iso lautasellinen höttöä.

no jos blogin nimi on herkuton vuosi, niin kaipa siinä sitten puhutaan eli jankataan herkuista

Pistää miettimään mikä ravitsemusterapeutin ruokavaliossa on pielessä kun pistää noin herkututtamaan. Liian niukat rasvat?

tuohan oli harvinaisen mukavaa blogiluettavaa

Aika oudolta kyllä kuulosta, ei kukaan voi ajatella herkkuja ihan koko ajan, paitsi syömishäiriöinen. Tosin blogin aihepiiri korostaa vaikutelmaa pakkomielteestä.

Vaikuttaa jo riippuvuudelta, jos ei selviä kolmituntisesta ajomatkasta ilman "herkkuja", surffailee katsomassa uutuusjäätelöitä (!) ja haaveilee jokaisen jätskikiskan kohdalla jätskistä.

Tekisi mieli sanoa sille, että syö nyt jo sitä jäätelöä ja ole hiljaa.

Huvittavia ne selitykset, miten eri kuvakulmista näyttää eri painoselta. Mua kuvataan töitä varten kans ja ihan samanpainoiselta näytän kaikissa kuvissa.

Kiitos, kun kerroit hänen blogistaan. Irtoripsi ja IIIHANA-uusi-laukku -blogit ovat lievästi sanottuna alkeellista luettavaa. Mielenkiintoista lukea tekstiä, jonka kirjoittajalla on päässään muutakin kuin hiusjatkeet.

irtoripsistä en tiedä, mutta tolla vaikuttaa olevan päässä vain herkut. 

[quote author="Vierailija" time="01.08.2013 klo 15:43"]

Kiitos, kun kerroit hänen blogistaan. Irtoripsi ja IIIHANA-uusi-laukku -blogit ovat lievästi sanottuna alkeellista luettavaa. Mielenkiintoista lukea tekstiä, jonka kirjoittajalla on päässään muutakin kuin hiusjatkeet.

[/quote]

onko jätskikiska jo ohitettu?

Mun käy Hanna vähän sääliksi. Ruoka tuntuu olevan koko elämä :( Tai siis tottakai se varmaan onkin, kun kerran on ravitsemusterapeutti, mutta blogin perusteella ajattelee koko ajan ruokaa ja erityisesti herkkuja. Varmaan jonkin sortin syömishäiriön muoto tuokin.

Ja toisaalta kyllä olen entistä onnellisempi omasta elämästäni, voin syödä mitä vain lihomatta. Ei ole tänä kesänä tarvinnut kertaakaan miettiä, voinko syödä tämän jäätelön tai voinko nuolaista taikinan jämät kiposta. En minä mitään mielettömiä määriä syö, mutta pari jäätelöä päivässä tai viikossa ei mun painoa hetkauta suuntaan eikä toiseen.

Mun mielestä toi lähtökohta on jo ihan typerä. Miten voi luottaa ravitsemusterapeuttiin, jolla on itsellään noin pakkomielteinen suhtautuminen johonkin? Ts. joka ei ole itse pystynyt terapioimaan itseään jonkinlaisen järkevän ruokavalion noudattajaksi, vaan näkee parhaana keinona luopumisen kokonaan herkuista! Ja lisäksi tuo jako on musta outo, pizza ja hampparit eivät ole herkkuja, koska ne eivät ole "ongelma", mutta toisaalta taas letut on kiellettyjen listalla (no, eivät ilmeisesti banaaniletut...). Sokerilimsat on kielletty, light-limsat ei. Mikä järki?

Jokainen saa noudattaa millaista ruokavaliota vaan, mutta ravitsemusterapeutilta tämä on mun mielestä aika omituinen veto enkä ymmärrä miksi aloitti blogin tuosta aiheesta. Jos itse kaipaisin ravitsemisterapeutin palveluja, niin kääntyisin mieluummin sellaisen kohtuus kaikessa -periaatetta noudattavan henkilön puoleen.

Vaikea uskoa, että Hanna Partanen kuuluu samaan ammattikuntaan kuin vaikkapa Anette Palssa ja Patrik Borg. Blogit ovat aivan eri planeetoilta.

Tylsä nainen, tylsä blogi. En lue toiste. 

Hannalle herkut tuntuu olevan vain kaikki makea?? Itse taas ajattelen aivan toisin, itselleni herkut ovat nimenomaan karjalanpiirakat, hampurilaisannokset, pizza ym. Niitä Hanna on omien sanojensa mukaan vetänyt reilusti, koska ne eivät ole herkkuja?? Ööh, minusta tässä on kyllä joku ristiriita tai sitten mun käsitys herkuista on vaan ihan kummallinen. Itse en kyllä makeista "herkuista" muutenkaan välitä, niistä tulee vaan huono olo.

Ravintoneuvoja, joka on normaalipainon yläpuolella xD 

Mä mietin itsekin, mikä se herkkujako oikein on. Minulle ongelma on pelkästään karkki, sen sijaan pizzoja ja pullia voin syödä ihan kohtuudella enkä yhden pullan jälkeen saa mitään ahmimiskohtausta. Karkkia pitäisi syödä kohtuudella, mutta helposti käy niin, että kun syö pussillisen, tekee taas seuraavana päivänä mieli ja elämä alkaa pyöriä sen karkin ympärillä. Sokerikoukku syntyy erityisen helposti, kun on raskaana tai hoitaa pientä vauvaa eli kun on aina väsynyt.

Siellä blogin ensimmäisissä postauksissa on mainittu se jako. Onhan siellä pitkä lista niitä herkkuja, ihmetyttää vain esim. tuo että light-limsa on sallittu ja sokerilimsa ei. Eikä ne hampparit ja pizzatkaan niin terveellisiä ole. Letutkin näytti olevan kiellettyjen listalla, mutta silti nyt mainitsi että tekee banaanilettuja. Mikä niistä tavallisista letuista sitten tekee kiellettyä, vehnäjauho?

Ehkä minua eniten tökkii tuossa blogissa tuo herkun määritelmä. Että herkuton vuosi tarkoittaa samaa kuin vuosi ilman jäätelöä, sipsejä, karkkia, leivoksia ym. höttöä. Kyllä mulle ainakin suurimpia herkkuja on mm. hedelmät ja näin kesällä suomalaiset marjat, juusto, suolaiset piirakat jne. Ei tuollainen prosessoitu höttö. En myöskään tajua millä logiikalla pirtelö on hänen kielletyllä listallaan, mitä vikaa siinä on?

En vain tajua ollenkaan, mikä ton blogin ja herkuttoman vuoden idea on.

"Kiellettyjen listalle joutuvat siis ne, joista minun on vaikea kieltäytyä ja joita mielestäni syön liikaa. Sallittujen listalle sellaiset herkut, joiden kanssa minulla ei (ainakaan vielä) ole mitään varsinaista ongelmaa."

Minä kyllä tajuan idean eikä tuo minusta ole mitenkään pakkomielteistä. Kiva projekti ja haluttaisi itseänikin alkaa, mutta tiedän, että nyt ei ole siihen selkärankaa. Ja herkut tietysti määrittäisin minäkin ihan itse.