Hanna Partasen herkuton vuosi, pientä pakkomielteisyyttä..

Vilkaisin kyseistä blogia ja ainoa, mikä mieleeni tuli oli "rehellinen". On kuulkaa aika rehellistä lähteä ravintoterpeuttina kertomaan omista pakkomielteistään liittyen ruokaan ja myös kenties todella tyhmää ja vaarallista, koska niin moni kommentoija on vetänyt johtopäätöksen hänen ammattitaidostaan blogin perusteella.

Monet väitti, ettei hän ole uskottava ravitsemusterapeuttina, koska suhtautuu pakonomaisesti ruokaan. Oletteko oikeasti sitä mieltä, ettei lapseton voi toimia lastenhoitajana, fyysisesti sairas yleislääkärinä, neurooseista kärsivä psykiatrina, ruma kosmetologina, kalju kampaajana, mies gynekologina tai herkkuja syövä ravitsemusterapeuttina jne. Tuollainen ajattelu on mielestäni tekopyhää. 

Minusta on hyvä että kertoo noista seikkailuistaan herkuttomuus-yrityksen kanssa. Nimittäin juuri noin useimmille käy, jos yrittää totaalilakkoa jostain mistä oikeasti pitää. Minä itsekin nuorempana tein vähän väliä päätöksiä tyyliin nyt en kyllä juo siideriä YHTÄÄN ennen kuin olen tietyssä painossa tai ei yhtään suklaata, ja niinhän siinä kävi että mieliteot pyörivät suorastaan pakkomielteisesti koko ajan mielessä, ja joskus heikkona hetkenä, kun oli ehkä stressiä tai vähän väsynyt olo, sitten tahdonvoima petti ja tuli ahmittua oikein kunnolla. 

Ajattelin aina, että minussa on se vika, ehkä ahmimishäiriö, riippuvuuksia tms, mutta lopulta tajusin, että totaalikieltäymys itsessään on se vika, mikä pakotti ajattelemaan halun kohdetta koko ajan. Opettelin sallivamman suhtautumisen ruokiin joita yleensä yritin säännellä, ja nykyisin voin käyttää suklaata ja siideriäkin oikeasti kohtuudella. Minun tekee niitä joskus mieli ja silloin syön tai juon, eikä nykyisin tee mieli 6 tölkkiä siideriä tai levyä suklaata, vaan tölkki riittää tai rivi suklaalevystä. Minä en olisi ikinä tätä uskonut kieltäymyskautenani, että minulle sellainen on mahdollista, koska uskoin olevani niin alkoholi- kuin suklaariippuvainenkin.

[quote author="Vierailija" time="01.08.2013 klo 16:01"]

Hannalle herkut tuntuu olevan vain kaikki makea?? Itse taas ajattelen aivan toisin, itselleni herkut ovat nimenomaan karjalanpiirakat, hampurilaisannokset, pizza ym. Niitä Hanna on omien sanojensa mukaan vetänyt reilusti, koska ne eivät ole herkkuja?? Ööh, minusta tässä on kyllä joku ristiriita tai sitten mun käsitys herkuista on vaan ihan kummallinen. Itse en kyllä makeista "herkuista" muutenkaan välitä, niistä tulee vaan huono olo.

[/quote]

Olen seurannut blogia alusta ja asti ja ihmetyttää Hannan pizzat ja ahmimisesta puhuminen, puhumattakaan siitä miten älytön idea herkuton vuosi ylipäätään on.

Joo ei tämä blogi ainakaan mitään ammattimaista kuvaa tyypistä luo. En käyttäisi hänen palveluitaan tämän blogin lukemisen jälkeen.

Hurjan mielenkiintoinen blogi, jonka löysin vasta nyt. Voisin itsekin koittaa olla syömättä höttöä vaikkapa vuoden ajan. Minulle herkkujen määritelmä olisi tietysti omanlaisensa ja pois jäävien ruokien listalle jäisi varmaankin esim. karkit, jäätelö, keksit ja sipsit. Alkoholia en juo, joten sitä ei tarvitsisi edes miettiä. Herkkujen tilalla voisi varmaan koittaa esim. hedelmiä, marjarahkaa, pähkinöitä.... 

Pitääpä oikein alkaa harkitsemaan asiaa :)

[quote author="Vierailija" time="28.03.2014 klo 13:31"]

Tekisi mieleni laittaa Hanna kuukaudeksi ihan toisenlaiselle ruokavaliolle! Itse olen viljattomalla, runsaseläinrasvaisella, vihanneksia reilusti sisältävällä elämäntavalla saanut viimeisetkin makeanhimot loppumaan ja uskon, että Hanna voisi yllättyä olotilan muutoksesta parempaan päin tälläisella yleisesti paheksutulla karppauksella! 

[/quote]

No tuolla kommenteissahan ehdotettiin hänelle viljatonta ruokavaliota, mutta hän teilasi aika kovin sanoin, että hänhän ei mihinkään karppaukseen enää ala. On kuulemma kokeillut sitä joskus 3 viikon ajan ja lopetti kun ei maha toiminut tjsp.

Terveystalon sivuilta Hannan erityisosaamislistalta napattua: "Tietoinen syöminen, tunnesyöminen, syömishäiriöt". https://www.terveystalo.com/fi/References/Specialist/?Specialist=19295&Name=Hanna+Partanen

Aika jännää luettavaa sen blogi tuossa ^ valossa...

[quote author="Vierailija" time="01.08.2013 klo 16:01"]Hannalle herkut tuntuu olevan vain kaikki makea?? Itse taas ajattelen aivan toisin, itselleni herkut ovat nimenomaan karjalanpiirakat, hampurilaisannokset, pizza ym. Niitä Hanna on omien sanojensa mukaan vetänyt reilusti, koska ne eivät ole herkkuja?? Ööh, minusta tässä on kyllä joku ristiriita tai sitten mun käsitys herkuista on vaan ihan kummallinen. Itse en kyllä makeista "herkuista" muutenkaan välitä, niistä tulee vaan huono olo.

[/quote]Samaa minäkin ihmettelen! Rasvainen ruoka lihottaa ja piilirasvaa on monessa paikassa. Itselleni tämä on kompastuskivi mutta sorrun esim lihapiirakan syöntiin.

Hannallahan on itselläänkin ylipainoa, tosin selkäsairaudella aika paljon asian kanssa tekemistä.

No ohhoh, johan nyt putos silmät, kun lueskeli tuota herkuton blogia. Aika kovat obsessiot makeaan Hannalla! ja hallinta näyttää olevan hakusessa, kun oikeen pystyy tekemään eroa sille, miltä milloinkin tuntui kaupassa ja tyyliin maailman hienointa, jos ei tehnyt mieli kävellä karkkihyllyn ohi! Ei taida olla suutarin lapsilla kenkiä tämän ravitsemusterapeutin kohdalla. Ei kuulu olla elämänjatkuvaa kamppailua herkkujen kanssa pelaaminen. Jos on oikeesti terveellisiin elintapoihin tottunut ja sitoutunut, ei terveellä ihmisellä tule tollasia herkkuobsessioita ja vänkäämistä suuntaan ja toiseen.

Tarttis kunnon ravinto - ja mentaalivalmennusta. Miten kukaan maksaa sille ravintoneuvoista?!

Eiköhän tässä ole kyse siitä varsin yleisestä perusteesta ammatinvalinnalle: kouluttaudutaan ammattiin, jossa voidaan hoitaa itseään. Vastaavasti psykologiaa opiskelevien joukosta löytyy monia psyykkisistä ongelmista kärsiviä, jotka ovat lähteneet koulutukseen terapioidakseen itseään. Joko tietoisesti tai tiedostamattomasti.

Asiakkaana en kokisi ongelmaksi ottaa esimerkiksi personal traineriksi henkilöä, jolla on aikaisemmin ollut ongelmia painon kanssa, mutta on voittanut ne ja todella omaksunut uuden elämäntavan. Sen sijaan ravitsemusterapeutti, joka on pitkän koulutuksen ja useiden työvuosien jälkeenkin samassa pisteessä kuin asiakkaansa, ei ole kovin vakuuttava. Vertaistukea hän toki voi antaa, mutta ammatillisuudesta en menisi takuuseen.

Rohkeutta on toki vaatinut tuollaisen blogin kirjoittaminen, mutta itselleni tuli aika surullinen olo. Tuo ihminenhän vaikuttaa normiruokailussaan kulkevan vain herkusta herkkuun, eihän normaalisti elämän kuuluisi pyöriä noin paljon herkkujen sekä sääntöjen ympärillä. Oman kehon viestien kuuntelu tuntuu olevan aika hukassa ja mielestäni herkkujen määrät ja niiden syöntitiheys ovat aika suuria. Itsekin toki syön joka päivä jotakin makeaa aina jos tekee mieli, mutta en tarvitse kovin paljon. Noilla määrillä olisi kyllä itsellä jo todella huono olo :( Syököhän kirjoittaja tarpeeksi hyviä rasvoja vai mistä herkkuhimo johtuu? Tai sitten on tosiaan henkistä laatua ja menee syömishäiriön puolelle... Apua hakisin joka tapauksessa, jotta elämä helpottuisi.

Mulla oli herkuton kausi kun olin raskaana ja oli raskausajan diabetes ja ennenkaikkea ajattelin syntyvää lastani. Ei hän tarvitse sokerihillomunkkia, sipsejä, suklaata, kakkuja, pullaa, karamälliä jne. Nyt otan herkkuja jos haluan ja en halua joka päivä en edes joka 4s. päivä.

Uskon, että hän varmaan teoriassa osaa ravitsemuksen perusteet, kun kerran on opiskellut ja valmistunutkin, mutta omat ongelmat ruuan kanssa taitavat olla vähän isompia kuin vain se, ettei hän tietäisi, kuinka pitäisi syödä.

Jos hän saisi ongelmansa selätettyä, niin voisin kuvitella hänen osaavan neuvoa asiakkaitaan paljon keskimääräistä paremmin juuri siinä, että kuinka ruuan sijaan elämälle pitää löytää  jokin muu tarkoitus ja nautintoa tuottava asia. Mutta jos hän itsekin painii ongelman kanssa, eikä ole selkeästi löytänyt toimivaa ratkaisua, niin kuinka hän sitten osaisi neuvoa toisiakaan?

Tietysti se on eri asia, jos jollekulle riittää neuvonnaksi, että joku kirjoittaa viikon ruokalistan paperille. Mutta viikon ruokalistojahan löytyisi netistäkin, asiantuntijaa kaivataan yleensä silloin, kun ei osata hillitä omaa syömistä. Siihen ei pelkkä paperi riitä.

Joo... Ja pikkasen omituista, että hänen on oikeen pitäny jemmata sitä varten kun kello ylittää kaksitoista yöllä, herkkuja, joita laittaa naamariin, kun on ollut vuoden herkkulakossa. Luulisi, että vuodessa olisi jo vaan niin tottunut herkuttomuuteen, että hyvä kun edes muistais alkaa herkuttelemaan.

Vähän veikkaan, että noi nautitut pitsat ja hampparit edistänyt entisenlaista hiilarikoukkua ja siksi obsessoi noin sikana noista herkuista koko vuoden ajan. Kummallista, että pitsa ja hampurilainen ei ole herkku..... Oisko ollu niin, että pitäny jättää jotain herkkuja sallituiksi, ettei kosahda koko projekti alkuunsa...

Joo, jos on itsellä kontrolliongelmia eri ruoka-aineiden kanssa, niin ei silloin osaa kyllä ohjata kuiville ketään toistakaan. Ohjaaminen on silloin just sitä, että joko sä jeesustelet ja annat pinnallisia itsestäänselviä neuvoja, tai sitten opetat sellasen ahdistuneen painonvartijatyyppisen painonhallintamekanismin, mikä just jonkun yhden vuoden hikisesti kestää, kunnes repeää taas. Jos itsellä on ruuan kanssa tollasia ongelmia, niin on jäänyt itseltä huomaamatta jotain oleellista ongelmien selvittämisestä. Sokea taluttaa sokeaa... Kun ihan oikeesti tollasesta ruokakeskesyydestä pääsee oikean avun kanssa eroon!!!

[quote author="Vierailija" time="29.03.2014 klo 02:17"]

[quote author="Vierailija" time="28.03.2014 klo 13:31"]

Tekisi mieleni laittaa Hanna kuukaudeksi ihan toisenlaiselle ruokavaliolle! Itse olen viljattomalla, runsaseläinrasvaisella, vihanneksia reilusti sisältävällä elämäntavalla saanut viimeisetkin makeanhimot loppumaan ja uskon, että Hanna voisi yllättyä olotilan muutoksesta parempaan päin tälläisella yleisesti paheksutulla karppauksella! 

[/quote]

No tuolla kommenteissahan ehdotettiin hänelle viljatonta ruokavaliota, mutta hän teilasi aika kovin sanoin, että hänhän ei mihinkään karppaukseen enää ala. On kuulemma kokeillut sitä joskus 3 viikon ajan ja lopetti kun ei maha toiminut tjsp.

[/quote]

Anna kun arvaan, Hanna on tällöin syönyt minimimäärän vihreitä vihanneksia, eikä muutenkaan ole tehnyt taustatyötä viljattoman ruokavalion kokoamisesta.

Hänen kirjoitustyylinsä on ihan kiva ja blogi on hauska veto, mutta se on samalla myös täydellinen esimerkki siitä kuinka päin peetä virallisterveellinen ruokavalio on. Jos makrot olisi koostettu oikein, eivät herkut pyörisi jatkuvasti päässä. Tuollaisilla insuliininousuilla ja lisäainemäärillä saa kroppansa takuulla sekaisin.

Harmi etteivät ihmiset tajua, kuinka helpolta terveellinen syöminen tuntuu, kun kroppa on vieroittunut sokeripiikeistä ja niitä seuraavista laskuista. Siihen ei tosin riitä, että jättää "herkut", vaan muitakin hiilareita on tarkkailtava ja nautittava ne mieluiten treenin jälkeen illalla. Toki joskus voi myös relata ja syödä vähemmän terveellisiä juttuja (juhlissa tms.). 

Mitenköhän Hannan syömiset sujuu, näin 7 kk herkkulakon lopettamisen jälkeen?

Vaikuttaa syömishäiriöihin taipuvaiselta, varmaan siksi opiskeli alaakin, koska ruoka ja herkut ovat pakkomielle. Kammottavaa luettavaa :( 

Tekisi mieleni laittaa Hanna kuukaudeksi ihan toisenlaiselle ruokavaliolle! Itse olen viljattomalla, runsaseläinrasvaisella, vihanneksia reilusti sisältävällä elämäntavalla saanut viimeisetkin makeanhimot loppumaan ja uskon, että Hanna voisi yllättyä olotilan muutoksesta parempaan päin tälläisella yleisesti paheksutulla karppauksella!