Hanna Partasen herkuton vuosi, pientä pakkomielteisyyttä..
Ravitsemusterapeutti Partasen herkuton vuosi -blogi on aika raskasta luettavaa. Mitenravitsemusterapeutilla voikin olla noin pakkomielteiseltä vaikuttava suhtautuminen ruokaan? Uskomatonta jankkausta tyyliin:"mietin herkkuja, en syönyt herkkuja, leivoin herkkuja, en ostanut herkkuja, jäätelö on herkku, en napostele autossa.."
Kommentit (50)
Hanna oli mukana neljän tähden illallisessa. Valmisti todella kehnoa ruokaa huonoista raaka-aineista, mm. täynnä lisäaineita olevista light-versioista. Miten sillä on pokkaa esiintyä ravitsemusasiantuntijana kysyn vaan?
Hannan kirjassa "Kyytiä kiloille" (tms.) kyllä ex-syömishäiriöisen silmään osuu ilkeästi nämä pakkomielteet ruoan suhteen. Kauhistelee ensin fetasalaatin kaloreita, seuraavaksi kertoo miten tarvitsi tukihenkilön Pasilareissuilleen, koska siellä myytiin "niitä ihania lakuja". :/
[quote author="Vierailija" time="01.08.2013 klo 15:43"]
Kiitos, kun kerroit hänen blogistaan. Irtoripsi ja IIIHANA-uusi-laukku -blogit ovat lievästi sanottuna alkeellista luettavaa. Mielenkiintoista lukea tekstiä, jonka kirjoittajalla on päässään muutakin kuin hiusjatkeet.
[/quote]
Eli herkkuja.
Hänen bloginsa vaikutti mielenkiintoiselta. Ei mitään heinäpäiden kirjoittamaa, kirjoitus_virheitä vilisevää tekstiä. "Mullon niinku uus Kaartierin kello!!"
[quote author="Vierailija" time="01.08.2013 klo 16:33"]
"Kiellettyjen listalle joutuvat siis ne, joista minun on vaikea kieltäytyä ja joita mielestäni syön liikaa. Sallittujen listalle sellaiset herkut, joiden kanssa minulla ei (ainakaan vielä) ole mitään varsinaista ongelmaa."
Minä kyllä tajuan idean eikä tuo minusta ole mitenkään pakkomielteistä. Kiva projekti ja haluttaisi itseänikin alkaa, mutta tiedän, että nyt ei ole siihen selkärankaa. Ja herkut tietysti määrittäisin minäkin ihan itse.
[/quote]
No joo, ehkä tuo blogin otsikko sitten vain on väärin. Kyseessä ei ole herkuton vuosi, jos hän kuitenkin syö herkkuja.
Jos on päättänyt olla syömättä jotain tiettyä niin se kyllä pyörii päässä todella paljon. Pahimmillaan koko hereillä olo ajan. Olen ollut 4vuotta karkkilakossa ja koska olin hemmetinmoisessa sokerikoukussa niin ekat kuukaudet oli kamalia. Näin untakin karkista ja miltei itkin aamulla.
[quote author="Vierailija" time="01.08.2013 klo 16:43"]
Hanna oli mukana neljän tähden illallisessa. Valmisti todella kehnoa ruokaa huonoista raaka-aineista, mm. täynnä lisäaineita olevista light-versioista. Miten sillä on pokkaa esiintyä ravitsemusasiantuntijana kysyn vaan?
[/quote]
Varmaan oli light-juttujakin, mutta kaiken huippu oli se Pirkan valmis-"guacamole"! (eli tämä: http://kemikaalicocktail.blogspot.fi/2011/01/musta-lista-pirkka-guacamoledippi.html ) jota tarjosi tortillojen kanssa. Guacamole on superhelppo tehdä ja siitä tule tosi hyvää itse tehtynä. Ei tarvita kuin avokadoja, tomaattia ja sipulia sekä mausteita oman maun mukaan. Terveellistäkin kaiken lisäksi. Ja sitten ravitsemusterapeutti menee ja ostaa tuollaisen e-ainemönjän? Käsittämätöntä.
Mä muistan kun joskus kauan sitten teininä (siis oikeasti varmaan 20v. sitten...) tein ekaa kertaa itse texmex-ruokaa ja tietämättömänä ostin tuon saman guacamolen. Se oli niin hirvittävän makuistakin, etten pystynyt sitä syömään, ja ihmettelin oikeasti vuosikausia, miten joku voi tykätä guacamolesta. Onneksi käsitykseni korjattiin jossain vaiheessa.
Unohdin ihan tuon "guacamolen"! Karseeta mönjää!
[quote author="Vierailija" time="21.07.2014 klo 12:24"]
Ja miten hän perustelee itselleen jatkuvat pizzat ja hampurilaiset? Itse en söisi niitä edes joka kuukausi, koska ne ovat oikeastaan pahinta hiilarihöttöä mitä voi olla. Ennemmin yksi pieni suklaapatukka kuin iso lautasellinen höttöä.
[/quote]
No sitä minäkin ihmettelen. Ehkäpä hän ei vaan kyennyt/kykene elämään ilman hiilari-rasvapommiherkkuja ja koska luopui makeasta, ei kyennyt luopumaan myös suolaisesta.
Tuommonen totaalikielto aiheuttaa aivan varmasti sen että ei voi ajatella mitään muuta kuin sitä mistä kieltäytyy. Ei tuo nyt oikein vakuuta ammattitaidosta. Siis kyllähän mitä tahansa voi syödä ja kannattaakin, koska elämän ei pidä olla jatkuvaa ryppyotsaista niuhottamista. Kysehän on vain siitä kuinka usein syö ja kuinka paljon.