Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Älykkäänä kumppanin löytäminen on oikeasti haastavaa
En nyt kritisoi vähemmän älykkäitä, mutta jos äo on 137, se rajaa ulkopuolelle suurimman osan ihmisistä. En tiedä tapailukumppanien älykkyysosamääriä, mutta sen huomaa helposti, jos toinen on täysin eri viivalla. Käytännössä ehkä 3% vastakkaisen sukupuolen edustajista voisin kelpuuttaa älyllisen kapasiteetin suhteen, mutta moniko näistä asuu lähellä, moniko on sinkku, monenko kanssa muuten kemiat kohtaavat?
Mistä voi löytää kumppanin, jos ei halua seurustella taviksen kanssa?
Ja ei, en pidä itseäni parempana kuin muut, mutta fakta on se, että sosiaalinen kanssakäyminen on liian uuvuttavaa suurimman osan kanssa - minulle.
Kommentit (1624)
Halutko kirjaviisaan vai riittääkö sydämeltään ja käytöstavoiltaan sivistynyt kumppani?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei ole ulkonäköä niin ei paljo mitään voi vaatia. Ihan sama paljo rahaa tai mikä status. Näin se menee 2021
Vierailija kirjoitti:
Miksi sosiaalinen kanssakäyminen "tyhmempien" kanssa on uuvuttavaa? Taidat itse olla sellainen, joka viljelee tarpeettomia sivistyssanoja joka väliin ja ihmettelet miksi vastapuoli ei tajua mistä puhut.
Tyhmemmän kanssa on uuvuttavaa tehdä yhtään mitään. Joudut ottamaan koko ajan vastuuta kokonaisuudesta, koska tyhmä ei hahmota sitä.
Tyhmä osaa ajatella nenäänsä pidemmälle ja tyhmää saa olla koko ajan neuvomassa ja opastamassa. Se on uuvuttavaa.
Ei ole kyse mistään sivistyssanojen viljelystä. Tyhmä ei ole kyvykäs omaksumaan kokonaisuuksia ja hän tippuu kärryiltä vaikka kuinka kärsivällisesti selittäisit.
Eihän tarhaikäiselle lapsellekaan voi kaikkia asioita selittää ja opettaa, vaikka jättää ne sivistyssanat pois.
Tarhaikäinen ei ole kykenevä ymmärtämään pitkäämatematiikkaa, kvanttifysiikkaa, Sotea, tai jotain makrotalouden kokonaisuuksia.
Ihan turha lässyttää mistään, että muka oikeasti älykäs kyllä pystyisi selittämään tyhmemmälleen kaiken. Ei pysty, koska toinen on kykenemätön ymmärtämään.
Jatkuva selittämäinen ja opastaminen on todella kuluttavaa ja stressaavaa. Miettikää nyt miltä tuntuisi 5 vuotiaan kanssa yhdessä rakentaa rantasauna yhteistyössä. Vaikka 5 vuotiaalla olisi aikuisen voimat ja näppäryys, se olisi helpompaa tehdä yksin.
Vierailija kirjoitti:
Halutko kirjaviisaan vai riittääkö sydämeltään ja käytöstavoiltaan sivistynyt kumppani?
No yleensä ne "kirjaviisaat" ovat myös muutenkin sivistyneitä. Lukeminen ei pilaa kenenkään päätä eikä tee hulluksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse asiassa älykkään on helpompi löytää haluamansa puoliso kuin tyhmän. Äly nimenomaan korreloi ongelmanratkaisuvalmiuksien ja loogisen ajattelukyvyn kanssa. Siten älykäs pystyy kyllä melko helposti päättelemään esim. mistä hänen kannattaa kumppania etsiä, minkälaisilla kriteereillä lähteä liikkeelle ja miten pitää kiinni hyvästä puolisoehdokkaasta. Samoin hän voi ymmärtää, ettei edes halua puolisoa.
Tyhmän on paljon vaikeampi onnistua, koska hänellä voi olla täysin epärealistiset odotukset, vaikeuksia tehdä vaikutusta kehenkään millään henkisellä ominaisuudellaan kuten huumori ja viihdyttävä keskustelu, sekä usein myös huonot elintavat, joista johtuen ulkonäkökään ei aina ole kovin häävi.
Fiksut pärjää aina, myös parinvalinnassa. Sitähän älykkyys vähän niin määritelmällisesti tarkoittaa.
Näin se menee. Varsinkin jos on sosiaalista älykkýttä.
Minulla on suuri älykyys, luultavasti miehellänikin, vaikka hänellä on matalampi koulutus.
Itse kadehdin vain tasapainoisia ja obneklisia ihmisiä.
Obneklisia? Taas joku sivistyssana millä yritetään brassailla?
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän ongelman, vaikka itse olen reippaasti alle Mensa-tason. Muistan lukeneeni, että jos ihmisillä on eroa älykkyydessä 30 pistettä tai enemmän, heillä alkaa olla suuria vaikeuksia kommunikoida. Tyhmempi ei vain ymmärrä älykkäämpää, vaan kysyy joka kohdassa "TÄH!", silmät suurina.
Ja siinä ei ole kyse siitä että älykkäämpi käyttäisi sivistyssanoja tai muita ilmauksia mitä tyhmempi ei ymmärrä, vaan että tyhmempi ei yksinkertaisesti kykenen ymmärtämään älykkäämmän AJATTELUA!
Ja usein tuo tyhmempi ei edes ymmärrä tilannetta, vaan luulee älykkäämpää tyhmäksi, koska ei ymmärrä häntä. Tämä korostuu varsinkin, jos älykkäällä on heikko suullinen ulosanti. Jäätyilee, puhuu epäselvästi jne.
Ja kun älykkyys noudattaa Gaussin käyrää, niin tottakai 137 äo ihmiselle tuottaa vaikeuksia löytää samankaltaista kumppania, koska siinä poolissa on alun alkaen niin vähän ihmisiä.
Tuo että tyhmempi luulee roolien olevan toisin päin, voi korostua vaikka älykkäämmällä olisi hyväkin ulosanti. Mikäli älykkäämpi on statukseltaan alempi, voi tyhmempi pitää häntä ameebana. Ihan vaikka jos satut olemaan nuori tyttö tai nuori nainen, vieläpä nätti. Silloin voi vanhemmat naiset ja miehet olettaa sinut idiootiksi, mikäli ovat heikompi lahjaisia. Älykästä nuorta kaunista tyttöä/naista, he pitävät automaattisesti idioottina, mutta tyhmempää silmälasipäistä miestä/poikaa nerona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan se haastavampaa. Se kun ei riitä, että on älyllisesti noin samalla tasolla - pitäisi luonteidenkin täsmätä (monen muun tekijän lisäksi,) ja itse olen vieläpä epätyypillisen korkean äo:n omaava (0,1%), akateeminen, mutta jokseenkin boheemi ja epätyypillinen älyköksi. Kiinnostuksenkohteeni vaihtelevat laidasta laitaan, kuin myös kaveripiirini.
Siihen päälle vielä introverttiys, elämän kaltoinkohtelu ja siitä seuranneet luottamusongelmat ja sitoutumiskammo, niin johan on vaikea löytää kumppania.
Tuskin kyse on niinkään mistään testiälykkyydestä, jos ei löydä kumppanian. Ei se että suoriutuu nopeasti Mensan kuviopäättelytestistä kerro oikeastaan persoonasta vielä paljon mitään. Se vain kertoo siitä, että on tiettyä päättelykykyä ja nopeat hoksottimet. Huvittaa, että ihmiset kuvittelevat juuri menestymisen jossain tietyssä testissä tekevän heistä erityislaatuisia ja kertovan heistä jotain paljon syvällisempää kuin esimerkiksi se, että on vaikka erityisen hyvä shakissa tai poikkeavan harjaantunut omassa ammatissaan. Se on kuin joku perustaisi identiteettinsä sille, että juoksi nopeammin cooperin testin 15 vuotta sitten, kuin 98 % verrokeista. Ehkä hänestäkin olisi voinut tulla olympiatason kilpajuoksija jos olisi riittävästi harjoitellut, sitä on sitten mukava pohtia lähibaarissa kaljatuoppi kädessä sisimmässän mietiskellen ja arvioiden, olisiko ympärillä olevista mahdollisista kumppaniehdokkaista yhtään hänen tasoaan. Jos on elämässä sisältöä ja mielenkiintoa muussakin kun omissa mitoissaan tai niiden puutteessa, niin voi olla että se puoliso löytyy sitä kautta helpostikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sosiaalinen kanssakäyminen "tyhmempien" kanssa on uuvuttavaa? Taidat itse olla sellainen, joka viljelee tarpeettomia sivistyssanoja joka väliin ja ihmettelet miksi vastapuoli ei tajua mistä puhut.
Tarpeeton on näkökulma, ei objektiivinen fakta ; ) Monella älyköllä on hyvin laaja sanavarasto ja sivistyssanat yms. ovat ihan normaali osa puhetta, joiden jättäminen puheesta pois tuntuisi kuin koittaisi lässyttää kolmevuotiaalle. Siitä vasta hölmö olo tuleekin kun keskustelukumppani on kuitenkin aikuinen.
Minulla on muutama kriteeri, ja olen tullut siihen tulokseen että omakin seura on niin hyvää ettei minun kannata kriteereistä tinkiä vain jotta olisi "joku".
Ei se ole älykkyyttä, jos ei sivistyssanoja osaa valita tilanteen mukaan...
Minusta taasen sivistyssanojen käyttö on monesti sivistymättömyyttä - suomenkielestä löytyy useimmiten aivan hyvät vastineet!
Vierailija kirjoitti:
Tuskin kyse on niinkään mistään testiälykkyydestä, jos ei löydä kumppanian. Ei se että suoriutuu nopeasti Mensan kuviopäättelytestistä kerro oikeastaan persoonasta vielä paljon mitään. Se vain kertoo siitä, että on tiettyä päättelykykyä ja nopeat hoksottimet. Huvittaa, että ihmiset kuvittelevat juuri menestymisen jossain tietyssä testissä tekevän heistä erityislaatuisia ja kertovan heistä jotain paljon syvällisempää kuin esimerkiksi se, että on vaikka erityisen hyvä shakissa tai poikkeavan harjaantunut omassa ammatissaan. Se on kuin joku perustaisi identiteettinsä sille, että juoksi nopeammin cooperin testin 15 vuotta sitten, kuin 98 % verrokeista. Ehkä hänestäkin olisi voinut tulla olympiatason kilpajuoksija jos olisi riittävästi harjoitellut, sitä on sitten mukava pohtia lähibaarissa kaljatuoppi kädessä sisimmässän mietiskellen ja arvioiden, olisiko ympärillä olevista mahdollisista kumppaniehdokkaista yhtään hänen tasoaan. Jos on elämässä sisältöä ja mielenkiintoa muussakin kun omissa mitoissaan tai niiden puutteessa, niin voi olla että se puoliso löytyy sitä kautta helpostikin.
No kerropas, mistä löydän kumppanin, jota kiinnostaa samanaikaisesti kaikki kovempi tiede kuin hömppäkin, kvanttifysiikasta pop-viihteeseen, joka on suvaitsevainen ja avoinmielinen, on kiinnostunut koko Universumista eikä vain pienestä maapläntistämme, luonnonläheinen mutta silti teknologinen, insinöörimäinen mutta silti rento, jolle yliopisto on lastenleikkiä, ja täten jopa tylsää, huumorintajuinen, ulospäinsuuntautunut mutta introvertti, osaa sulattaa monimutkaisempia kokonaisuuksia ja keskustella niistä oli ala mikä ala ja oli siinä koulutettu tai ei, joka on nopeaälyinen ja sanavalmis, karismaattinen vaikka älykkö, taiteellinen, ymmärtäväinen, empaattinen, osaa nähdä metsän puilta ja olla katsomatta koiraa karvoihin, hengellinen, muttei uskonnollinen, sivistynyt, muttei välttämättä kirjaviisas, luova, kykeneväinen itsenäiseen ja kriittiseen ajatteluun, kykeneväinen laittamaan jauhot suuhuni, koska olen kourallinen (because I'm a handful, heh, esimerkki kuivasta huumoristani,) kiinnostunut niin tähtientutkimuksesta kuin Tähtiensodastakin, musikaalinen tai musiikkidiggari, internet-taitoinen, uusista ilmiöistä ja tieteestä kiinnostunut, tieteellisiä tutkimuksia yms lukeva, elämää ja sen varjopuolia nähnyt, eläinrakas, maailmanparantaja, intuitiivinen, mustavalkoisuuden ajattelussaan ohittanut, filosofinen, erityisen taitava ainakin jossakin.
Ja nämä kaikki samaan pakettiin.
Tietenkään "täydellistä" kumppania ei varmaan ole olemassakaan, mutta olisi hyvä jos edes puolet täyttyisi, niin oltaisiin edes puoliksi samanlaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älykkään kumppanin löytäminen on vielä haastavampaa.
Sitä paitsi yleensä ne, jotka mainostavat olevansa älykkäitä eivät sitä ole. Esim. AP.
Älykkyysosamäärä nyt ei kerro paljoakaan. Ei kerro mitään keskustelutaidoista, yleistiedosta jne. Voi olla korkea äo ja silti olla tietämätön mölli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haittaako jos nainen on muuten älykäs mutta kärsii luki häiriöstä?
Unelmakumppanillani on hyvät hoksottimet, hän ymmärtää ja taitaa sanaleikkejä, hänellä on tilannekomiikan tajua olematta mikään tyhjännauraja vitsinikkari. Hän on avoin ja ennakkoluuloton — jos haluan mennä vaikka katsomaan performanssitaidetta, niin hän lähtee mielellään mukaan. Toivekumppanilla on oma erityisosaamisensa, josta minä en tiedä mitään.
Hän suhtautuu kaikkiin ihmisiin reilusti ja tasa-arvoisesti, on kiinnostunut ja empaattinen.
Hänen seurassaan minun ei tarvitse peitellä älykkyyttäni tai esittää tyhmempää.
kivipää kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuskin kyse on niinkään mistään testiälykkyydestä, jos ei löydä kumppanian. Ei se että suoriutuu nopeasti Mensan kuviopäättelytestistä kerro oikeastaan persoonasta vielä paljon mitään. Se vain kertoo siitä, että on tiettyä päättelykykyä ja nopeat hoksottimet. Huvittaa, että ihmiset kuvittelevat juuri menestymisen jossain tietyssä testissä tekevän heistä erityislaatuisia ja kertovan heistä jotain paljon syvällisempää kuin esimerkiksi se, että on vaikka erityisen hyvä shakissa tai poikkeavan harjaantunut omassa ammatissaan. Se on kuin joku perustaisi identiteettinsä sille, että juoksi nopeammin cooperin testin 15 vuotta sitten, kuin 98 % verrokeista. Ehkä hänestäkin olisi voinut tulla olympiatason kilpajuoksija jos olisi riittävästi harjoitellut, sitä on sitten mukava pohtia lähibaarissa kaljatuoppi kädessä sisimmässän mietiskellen ja arvioiden, olisiko ympärillä olevista mahdollisista kumppaniehdokkaista yhtään hänen tasoaan. Jos on elämässä sisältöä ja mielenkiintoa muussakin kun omissa mitoissaan tai niiden puutteessa, niin voi olla että se puoliso löytyy sitä kautta helpostikin.
No kerropas, mistä löydän kumppanin, jota kiinnostaa samanaikaisesti kaikki kovempi tiede kuin hömppäkin, kvanttifysiikasta pop-viihteeseen, joka on suvaitsevainen ja avoinmielinen, on kiinnostunut koko Universumista eikä vain pienestä maapläntistämme, luonnonläheinen mutta silti teknologinen, insinöörimäinen mutta silti rento, jolle yliopisto on lastenleikkiä, ja täten jopa tylsää, huumorintajuinen, ulospäinsuuntautunut mutta introvertti, osaa sulattaa monimutkaisempia kokonaisuuksia ja keskustella niistä oli ala mikä ala ja oli siinä koulutettu tai ei, joka on nopeaälyinen ja sanavalmis, karismaattinen vaikka älykkö, taiteellinen, ymmärtäväinen, empaattinen, osaa nähdä metsän puilta ja olla katsomatta koiraa karvoihin, hengellinen, muttei uskonnollinen, sivistynyt, muttei välttämättä kirjaviisas, luova, kykeneväinen itsenäiseen ja kriittiseen ajatteluun, kykeneväinen laittamaan jauhot suuhuni, koska olen kourallinen (because I'm a handful, heh, esimerkki kuivasta huumoristani,) kiinnostunut niin tähtientutkimuksesta kuin Tähtiensodastakin, musikaalinen tai musiikkidiggari, internet-taitoinen, uusista ilmiöistä ja tieteestä kiinnostunut, tieteellisiä tutkimuksia yms lukeva, elämää ja sen varjopuolia nähnyt, eläinrakas, maailmanparantaja, intuitiivinen, mustavalkoisuuden ajattelussaan ohittanut, filosofinen, erityisen taitava ainakin jossakin.
Ja nämä kaikki samaan pakettiin.
Tietenkään "täydellistä" kumppania ei varmaan ole olemassakaan, mutta olisi hyvä jos edes puolet täyttyisi, niin oltaisiin edes puoliksi samanlaisia.
Ohis. Ihan jokaista kohtaa en tunnista itsessäni, mutta melkein kaikki kuitenkin; kvanttifysiikan ymmärtämiseen evääni eivät riitä ja Tähtien sodan totesin jo 70-80-lukujen vaihteessa kuolettavan tylsäksi. Minun parisuhteenalkuni ovat kaatuneet siihen, että minä olen ihan liian kiinnostunut kaikenlaisesta ja turhaudun ihmisiin, jotka eivät ole. (Se, että on kiinnostunut jostain, ei tarkoita sitä, että välttämättä tietäisi siitä paljon tai ymmärtäisi sitä.) Viihdyn niin hyvin omissa oloissani, että minulla ei ole tarvetta parisuhteelle, jossa pitäisi tehdä kovin paljon kompromisseja. En ole vuosikausiin edes ajatellut kumppanin hankkimista, koska se on niin työlästä ja sen lopputulema epävarma. Maailman meno on myös tehnyt minusta aika kyynisen, joten en senkään puolesta enää houkuttele ihmisiä puoleeni. Emmekä me kaksin ole, meitä vain on vaikea löytää.
"...kumppanin, jota kiinnostaa samanaikaisesti kaikki kovempi tiede kuin hömppäkin, kvanttifysiikasta pop-viihteeseen, joka on suvaitsevainen ja avoinmielinen, on kiinnostunut koko Universumista eikä vain pienestä maapläntistämme, luonnonläheinen mutta silti teknologinen, insinöörimäinen mutta silti rento, jolle yliopisto on lastenleikkiä, ja täten jopa tylsää, huumorintajuinen, ulospäinsuuntautunut mutta introvertti, osaa sulattaa monimutkaisempia kokonaisuuksia ja keskustella niistä oli ala mikä ala ja oli siinä koulutettu tai ei, joka on nopeaälyinen ja sanavalmis, karismaattinen vaikka älykkö, taiteellinen, ymmärtäväinen, empaattinen, osaa nähdä metsän puilta ja olla katsomatta koiraa karvoihin, hengellinen, muttei uskonnollinen, sivistynyt, muttei välttämättä kirjaviisas, luova, kykeneväinen itsenäiseen ja kriittiseen ajatteluun, kykeneväinen laittamaan jauhot suuhuni, koska olen kourallinen (because I'm a handful, heh, esimerkki kuivasta huumoristani,) kiinnostunut niin tähtientutkimuksesta kuin Tähtiensodastakin, musikaalinen tai musiikkidiggari, internet-taitoinen, uusista ilmiöistä ja tieteestä kiinnostunut, tieteellisiä tutkimuksia yms lukeva, elämää ja sen varjopuolia nähnyt, eläinrakas, maailmanparantaja, intuitiivinen, mustavalkoisuuden ajattelussaan ohittanut, filosofinen, erityisen taitava ainakin jossakin.
Ja nämä kaikki samaan pakettiin."
Siinäpä vaatimuksia kerrakseen...
Pomoni ei täytä käytännössä yhtään noista pitkän litanian ominaisuuksista. Silti on pomo ja tienaa monta kertaa enemmän kuin me alaiset...
Tällaisessa maailmassa elämme...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Halutko kirjaviisaan vai riittääkö sydämeltään ja käytöstavoiltaan sivistynyt kumppani?
No yleensä ne "kirjaviisaat" ovat myös muutenkin sivistyneitä. Lukeminen ei pilaa kenenkään päätä eikä tee hulluksi.
Eli hyvillä käytöstavoilla ja empatiakyvyllä ei tee mitään? Pitää olla kylmä ja etäinen.
Kuinka tämä testiälykäs ap ymmärsikin tulla ongelmansa kanssa juuri _tälle_ sivustolle?
Älyn kukkanen kukkimassa ihan kun avautuu vaivastaan foorumissa, jossa aikaansa tuhlaavat idiootit kertovat mielipiteitään faktoina vastaukseksi.
Kuten minä.
Tarpeeksi fiksu olen huomaamaan sen.