Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Älykkäänä kumppanin löytäminen on oikeasti haastavaa
En nyt kritisoi vähemmän älykkäitä, mutta jos äo on 137, se rajaa ulkopuolelle suurimman osan ihmisistä. En tiedä tapailukumppanien älykkyysosamääriä, mutta sen huomaa helposti, jos toinen on täysin eri viivalla. Käytännössä ehkä 3% vastakkaisen sukupuolen edustajista voisin kelpuuttaa älyllisen kapasiteetin suhteen, mutta moniko näistä asuu lähellä, moniko on sinkku, monenko kanssa muuten kemiat kohtaavat?
Mistä voi löytää kumppanin, jos ei halua seurustella taviksen kanssa?
Ja ei, en pidä itseäni parempana kuin muut, mutta fakta on se, että sosiaalinen kanssakäyminen on liian uuvuttavaa suurimman osan kanssa - minulle.
Kommentit (1624)
kivipää kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuskin kyse on niinkään mistään testiälykkyydestä, jos ei löydä kumppanian. Ei se että suoriutuu nopeasti Mensan kuviopäättelytestistä kerro oikeastaan persoonasta vielä paljon mitään. Se vain kertoo siitä, että on tiettyä päättelykykyä ja nopeat hoksottimet. Huvittaa, että ihmiset kuvittelevat juuri menestymisen jossain tietyssä testissä tekevän heistä erityislaatuisia ja kertovan heistä jotain paljon syvällisempää kuin esimerkiksi se, että on vaikka erityisen hyvä shakissa tai poikkeavan harjaantunut omassa ammatissaan. Se on kuin joku perustaisi identiteettinsä sille, että juoksi nopeammin cooperin testin 15 vuotta sitten, kuin 98 % verrokeista. Ehkä hänestäkin olisi voinut tulla olympiatason kilpajuoksija jos olisi riittävästi harjoitellut, sitä on sitten mukava pohtia lähibaarissa kaljatuoppi kädessä sisimmässän mietiskellen ja arvioiden, olisiko ympärillä olevista mahdollisista kumppaniehdokkaista yhtään hänen tasoaan. Jos on elämässä sisältöä ja mielenkiintoa muussakin kun omissa mitoissaan tai niiden puutteessa, niin voi olla että se puoliso löytyy sitä kautta helpostikin.
No kerropas, mistä löydän kumppanin, jota kiinnostaa samanaikaisesti kaikki kovempi tiede kuin hömppäkin, kvanttifysiikasta pop-viihteeseen, joka on suvaitsevainen ja avoinmielinen, on kiinnostunut koko Universumista eikä vain pienestä maapläntistämme, luonnonläheinen mutta silti teknologinen, insinöörimäinen mutta silti rento, jolle yliopisto on lastenleikkiä, ja täten jopa tylsää, huumorintajuinen, ulospäinsuuntautunut mutta introvertti, osaa sulattaa monimutkaisempia kokonaisuuksia ja keskustella niistä oli ala mikä ala ja oli siinä koulutettu tai ei, joka on nopeaälyinen ja sanavalmis, karismaattinen vaikka älykkö, taiteellinen, ymmärtäväinen, empaattinen, osaa nähdä metsän puilta ja olla katsomatta koiraa karvoihin, hengellinen, muttei uskonnollinen, sivistynyt, muttei välttämättä kirjaviisas, luova, kykeneväinen itsenäiseen ja kriittiseen ajatteluun, kykeneväinen laittamaan jauhot suuhuni, koska olen kourallinen (because I'm a handful, heh, esimerkki kuivasta huumoristani,) kiinnostunut niin tähtientutkimuksesta kuin Tähtiensodastakin, musikaalinen tai musiikkidiggari, internet-taitoinen, uusista ilmiöistä ja tieteestä kiinnostunut, tieteellisiä tutkimuksia yms lukeva, elämää ja sen varjopuolia nähnyt, eläinrakas, maailmanparantaja, intuitiivinen, mustavalkoisuuden ajattelussaan ohittanut, filosofinen, erityisen taitava ainakin jossakin.
Ja nämä kaikki samaan pakettiin.
Tietenkään "täydellistä" kumppania ei varmaan ole olemassakaan, mutta olisi hyvä jos edes puolet täyttyisi, niin oltaisiin edes puoliksi samanlaisia.
Mulla täyttyisi kaikki suunnilleen muuten, mutten ole erityisen kiinnostunut musiikista. En tykkää kategorisoida itseäni, joten termi maailmanparantaja esimerkiksi tuntuu vieraalta, vaikka autan työkseni ihmisiä. Kalskahtaa terminä ontolta ja suureelliselta. Tuskin onnistun parantamaan koko maailmaa, paria tyyppiä ja itseään jos edes onnistuu auttamaan niin on työnsarkaa jo siinäkin. Tuossa oli hyvin paljon samaa kuin itsessäni, mutta olen tuon lisäksi paljon muutakin vielä, siinä mielessä pikemmin suppea lista kuin liian kunnianhimoinen. Ainiin, olen parisuhteessa, mutta tokikaan kumppani ei ole kopio itsestäni. Tylsäksi kävisi, ne metkut on jo nähty :) Yliopistosta löytyi nykyinen kumppani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
kivipää kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuskin kyse on niinkään mistään testiälykkyydestä, jos ei löydä kumppanian. Ei se että suoriutuu nopeasti Mensan kuviopäättelytestistä kerro oikeastaan persoonasta vielä paljon mitään. Se vain kertoo siitä, että on tiettyä päättelykykyä ja nopeat hoksottimet. Huvittaa, että ihmiset kuvittelevat juuri menestymisen jossain tietyssä testissä tekevän heistä erityislaatuisia ja kertovan heistä jotain paljon syvällisempää kuin esimerkiksi se, että on vaikka erityisen hyvä shakissa tai poikkeavan harjaantunut omassa ammatissaan. Se on kuin joku perustaisi identiteettinsä sille, että juoksi nopeammin cooperin testin 15 vuotta sitten, kuin 98 % verrokeista. Ehkä hänestäkin olisi voinut tulla olympiatason kilpajuoksija jos olisi riittävästi harjoitellut, sitä on sitten mukava pohtia lähibaarissa kaljatuoppi kädessä sisimmässän mietiskellen ja arvioiden, olisiko ympärillä olevista mahdollisista kumppaniehdokkaista yhtään hänen tasoaan. Jos on elämässä sisältöä ja mielenkiintoa muussakin kun omissa mitoissaan tai niiden puutteessa, niin voi olla että se puoliso löytyy sitä kautta helpostikin.
No kerropas, mistä löydän kumppanin, jota kiinnostaa samanaikaisesti kaikki kovempi tiede kuin hömppäkin, kvanttifysiikasta pop-viihteeseen, joka on suvaitsevainen ja avoinmielinen, on kiinnostunut koko Universumista eikä vain pienestä maapläntistämme, luonnonläheinen mutta silti teknologinen, insinöörimäinen mutta silti rento, jolle yliopisto on lastenleikkiä, ja täten jopa tylsää, huumorintajuinen, ulospäinsuuntautunut mutta introvertti, osaa sulattaa monimutkaisempia kokonaisuuksia ja keskustella niistä oli ala mikä ala ja oli siinä koulutettu tai ei, joka on nopeaälyinen ja sanavalmis, karismaattinen vaikka älykkö, taiteellinen, ymmärtäväinen, empaattinen, osaa nähdä metsän puilta ja olla katsomatta koiraa karvoihin, hengellinen, muttei uskonnollinen, sivistynyt, muttei välttämättä kirjaviisas, luova, kykeneväinen itsenäiseen ja kriittiseen ajatteluun, kykeneväinen laittamaan jauhot suuhuni, koska olen kourallinen (because I'm a handful, heh, esimerkki kuivasta huumoristani,) kiinnostunut niin tähtientutkimuksesta kuin Tähtiensodastakin, musikaalinen tai musiikkidiggari, internet-taitoinen, uusista ilmiöistä ja tieteestä kiinnostunut, tieteellisiä tutkimuksia yms lukeva, elämää ja sen varjopuolia nähnyt, eläinrakas, maailmanparantaja, intuitiivinen, mustavalkoisuuden ajattelussaan ohittanut, filosofinen, erityisen taitava ainakin jossakin.
Ja nämä kaikki samaan pakettiin.
Tietenkään "täydellistä" kumppania ei varmaan ole olemassakaan, mutta olisi hyvä jos edes puolet täyttyisi, niin oltaisiin edes puoliksi samanlaisia.
Ohis. Ihan jokaista kohtaa en tunnista itsessäni, mutta melkein kaikki kuitenkin; kvanttifysiikan ymmärtämiseen evääni eivät riitä ja Tähtien sodan totesin jo 70-80-lukujen vaihteessa kuolettavan tylsäksi. Minun parisuhteenalkuni ovat kaatuneet siihen, että minä olen ihan liian kiinnostunut kaikenlaisesta ja turhaudun ihmisiin, jotka eivät ole. (Se, että on kiinnostunut jostain, ei tarkoita sitä, että välttämättä tietäisi siitä paljon tai ymmärtäisi sitä.) Viihdyn niin hyvin omissa oloissani, että minulla ei ole tarvetta parisuhteelle, jossa pitäisi tehdä kovin paljon kompromisseja. En ole vuosikausiin edes ajatellut kumppanin hankkimista, koska se on niin työlästä ja sen lopputulema epävarma. Maailman meno on myös tehnyt minusta aika kyynisen, joten en senkään puolesta enää houkuttele ihmisiä puoleeni. Emmekä me kaksin ole, meitä vain on vaikea löytää.
Kuulostat melko samanlaiselta kuin minä. Niin, pointtini todistettu, harvassa me olemme, yksi löytyi! Tämä pitäisi tehdä netin ulkopuolella, löytäen vielä lähiseuduilta ja omasta ikähaarukasta tällainen henkilö. En hirveämmin tinderistä tai nettideittailusta perusta.
Itsellä äö on 128 mutta en usko että älykkyys on se ongelma, vaan tuo tekee myös monesti ihmisestä eksentrisen. Monesti toivonut että itse olisi tyhmempi tai paljon älykkäämpi, 130 rajoilla kun vain tiedostaa/näkee maailman ongelmat mutta ei pysty ratkaisemaan mitään. Hyviä asioita muistaa on että korkeimilla älykkyysosamäärillä varustetut on monesti psykopaatteja tai muuten vajaita sosiaalisilta taidoilta. Älykkyyttä on myös monen laista (mainitaan myös mensan sivuilla) kuten tunne älykkyys ja koulutuksella ei ole välttämättä mitään tekemistä älykkyysosamäärän kanssa. Itse ainakin kaipaan vain naista joka tykkää olla kainalossa ja on yleisesti kiinnostunut kaikesta sekä osaa katsoa objektiivisesti asioita.
Vierailija kirjoitti:
kivipää kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuskin kyse on niinkään mistään testiälykkyydestä, jos ei löydä kumppanian. Ei se että suoriutuu nopeasti Mensan kuviopäättelytestistä kerro oikeastaan persoonasta vielä paljon mitään. Se vain kertoo siitä, että on tiettyä päättelykykyä ja nopeat hoksottimet. Huvittaa, että ihmiset kuvittelevat juuri menestymisen jossain tietyssä testissä tekevän heistä erityislaatuisia ja kertovan heistä jotain paljon syvällisempää kuin esimerkiksi se, että on vaikka erityisen hyvä shakissa tai poikkeavan harjaantunut omassa ammatissaan. Se on kuin joku perustaisi identiteettinsä sille, että juoksi nopeammin cooperin testin 15 vuotta sitten, kuin 98 % verrokeista. Ehkä hänestäkin olisi voinut tulla olympiatason kilpajuoksija jos olisi riittävästi harjoitellut, sitä on sitten mukava pohtia lähibaarissa kaljatuoppi kädessä sisimmässän mietiskellen ja arvioiden, olisiko ympärillä olevista mahdollisista kumppaniehdokkaista yhtään hänen tasoaan. Jos on elämässä sisältöä ja mielenkiintoa muussakin kun omissa mitoissaan tai niiden puutteessa, niin voi olla että se puoliso löytyy sitä kautta helpostikin.
No kerropas, mistä löydän kumppanin, jota kiinnostaa samanaikaisesti kaikki kovempi tiede kuin hömppäkin, kvanttifysiikasta pop-viihteeseen, joka on suvaitsevainen ja avoinmielinen, on kiinnostunut koko Universumista eikä vain pienestä maapläntistämme, luonnonläheinen mutta silti teknologinen, insinöörimäinen mutta silti rento, jolle yliopisto on lastenleikkiä, ja täten jopa tylsää, huumorintajuinen, ulospäinsuuntautunut mutta introvertti, osaa sulattaa monimutkaisempia kokonaisuuksia ja keskustella niistä oli ala mikä ala ja oli siinä koulutettu tai ei, joka on nopeaälyinen ja sanavalmis, karismaattinen vaikka älykkö, taiteellinen, ymmärtäväinen, empaattinen, osaa nähdä metsän puilta ja olla katsomatta koiraa karvoihin, hengellinen, muttei uskonnollinen, sivistynyt, muttei välttämättä kirjaviisas, luova, kykeneväinen itsenäiseen ja kriittiseen ajatteluun, kykeneväinen laittamaan jauhot suuhuni, koska olen kourallinen (because I'm a handful, heh, esimerkki kuivasta huumoristani,) kiinnostunut niin tähtientutkimuksesta kuin Tähtiensodastakin, musikaalinen tai musiikkidiggari, internet-taitoinen, uusista ilmiöistä ja tieteestä kiinnostunut, tieteellisiä tutkimuksia yms lukeva, elämää ja sen varjopuolia nähnyt, eläinrakas, maailmanparantaja, intuitiivinen, mustavalkoisuuden ajattelussaan ohittanut, filosofinen, erityisen taitava ainakin jossakin.
Ja nämä kaikki samaan pakettiin.
Tietenkään "täydellistä" kumppania ei varmaan ole olemassakaan, mutta olisi hyvä jos edes puolet täyttyisi, niin oltaisiin edes puoliksi samanlaisia.
Mulla täyttyisi kaikki suunnilleen muuten, mutten ole erityisen kiinnostunut musiikista. En tykkää kategorisoida itseäni, joten termi maailmanparantaja esimerkiksi tuntuu vieraalta, vaikka autan työkseni ihmisiä. Kalskahtaa terminä ontolta ja suureelliselta. Tuskin onnistun parantamaan koko maailmaa, paria tyyppiä ja itseään jos edes onnistuu auttamaan niin on työnsarkaa jo siinäkin. Tuossa oli hyvin paljon samaa kuin itsessäni, mutta olen tuon lisäksi paljon muutakin vielä, siinä mielessä pikemmin suppea lista kuin liian kunnianhimoinen. Ainiin, olen parisuhteessa, mutta tokikaan kumppani ei ole kopio itsestäni. Tylsäksi kävisi, ne metkut on jo nähty :) Yliopistosta löytyi nykyinen kumppani.
Pyrinkin nimenomaan typistämään listan, ja siksi maailmanparantaja-sana. Olen vähän sellainen urbaani semi-hippi, kannatan esim. ydinvoimaa, mutta fossiiliset joutaisivat hornaan - eikun, siis, päinvastoin, ne pitäisi jättää sinne maan alle. En kuitenkaan ole hippi, vaikka olen eläinrakas eko- ja luontoihminen, ja olen melko urbaani.
Ja kuten sieluntoverini asian sanoi aiemmassa kommentissa, olen itsekin kyynistynyt maailman menoa katsellessa. Pyrin silti olemaan optimistinen, mutta esim. monta suuren valtion johtajaa katsoessa, välillä tuntuu maailman olevan menossa piloille. Enkä tarkoita, että "ennen oli paremmin," vaan "ennen oli paremmin" -ihmiset seisovat progression tiellä.
Äo142 kirjoitti:
Kuinka tämä testiälykäs ap ymmärsikin tulla ongelmansa kanssa juuri _tälle_ sivustolle?
Älyn kukkanen kukkimassa ihan kun avautuu vaivastaan foorumissa, jossa aikaansa tuhlaavat idiootit kertovat mielipiteitään faktoina vastaukseksi.
Kuten minä.
Tarpeeksi fiksu olen huomaamaan sen.
Tutkimusten mukaan täällä kyllä keskustelee ihan fiksutkin ihmiset. Aloituksesta/kommentoinnista voi yleensä päätellä jotain?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
kivipää kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuskin kyse on niinkään mistään testiälykkyydestä, jos ei löydä kumppanian. Ei se että suoriutuu nopeasti Mensan kuviopäättelytestistä kerro oikeastaan persoonasta vielä paljon mitään. Se vain kertoo siitä, että on tiettyä päättelykykyä ja nopeat hoksottimet. Huvittaa, että ihmiset kuvittelevat juuri menestymisen jossain tietyssä testissä tekevän heistä erityislaatuisia ja kertovan heistä jotain paljon syvällisempää kuin esimerkiksi se, että on vaikka erityisen hyvä shakissa tai poikkeavan harjaantunut omassa ammatissaan. Se on kuin joku perustaisi identiteettinsä sille, että juoksi nopeammin cooperin testin 15 vuotta sitten, kuin 98 % verrokeista. Ehkä hänestäkin olisi voinut tulla olympiatason kilpajuoksija jos olisi riittävästi harjoitellut, sitä on sitten mukava pohtia lähibaarissa kaljatuoppi kädessä sisimmässän mietiskellen ja arvioiden, olisiko ympärillä olevista mahdollisista kumppaniehdokkaista yhtään hänen tasoaan. Jos on elämässä sisältöä ja mielenkiintoa muussakin kun omissa mitoissaan tai niiden puutteessa, niin voi olla että se puoliso löytyy sitä kautta helpostikin.
No kerropas, mistä löydän kumppanin, jota kiinnostaa samanaikaisesti kaikki kovempi tiede kuin hömppäkin, kvanttifysiikasta pop-viihteeseen, joka on suvaitsevainen ja avoinmielinen, on kiinnostunut koko Universumista eikä vain pienestä maapläntistämme, luonnonläheinen mutta silti teknologinen, insinöörimäinen mutta silti rento, jolle yliopisto on lastenleikkiä, ja täten jopa tylsää, huumorintajuinen, ulospäinsuuntautunut mutta introvertti, osaa sulattaa monimutkaisempia kokonaisuuksia ja keskustella niistä oli ala mikä ala ja oli siinä koulutettu tai ei, joka on nopeaälyinen ja sanavalmis, karismaattinen vaikka älykkö, taiteellinen, ymmärtäväinen, empaattinen, osaa nähdä metsän puilta ja olla katsomatta koiraa karvoihin, hengellinen, muttei uskonnollinen, sivistynyt, muttei välttämättä kirjaviisas, luova, kykeneväinen itsenäiseen ja kriittiseen ajatteluun, kykeneväinen laittamaan jauhot suuhuni, koska olen kourallinen (because I'm a handful, heh, esimerkki kuivasta huumoristani,) kiinnostunut niin tähtientutkimuksesta kuin Tähtiensodastakin, musikaalinen tai musiikkidiggari, internet-taitoinen, uusista ilmiöistä ja tieteestä kiinnostunut, tieteellisiä tutkimuksia yms lukeva, elämää ja sen varjopuolia nähnyt, eläinrakas, maailmanparantaja, intuitiivinen, mustavalkoisuuden ajattelussaan ohittanut, filosofinen, erityisen taitava ainakin jossakin.
Ja nämä kaikki samaan pakettiin.
Tietenkään "täydellistä" kumppania ei varmaan ole olemassakaan, mutta olisi hyvä jos edes puolet täyttyisi, niin oltaisiin edes puoliksi samanlaisia.
Mulla täyttyisi kaikki suunnilleen muuten, mutten ole erityisen kiinnostunut musiikista. En tykkää kategorisoida itseäni, joten termi maailmanparantaja esimerkiksi tuntuu vieraalta, vaikka autan työkseni ihmisiä. Kalskahtaa terminä ontolta ja suureelliselta. Tuskin onnistun parantamaan koko maailmaa, paria tyyppiä ja itseään jos edes onnistuu auttamaan niin on työnsarkaa jo siinäkin. Tuossa oli hyvin paljon samaa kuin itsessäni, mutta olen tuon lisäksi paljon muutakin vielä, siinä mielessä pikemmin suppea lista kuin liian kunnianhimoinen. Ainiin, olen parisuhteessa, mutta tokikaan kumppani ei ole kopio itsestäni. Tylsäksi kävisi, ne metkut on jo nähty :) Yliopistosta löytyi nykyinen kumppani.
Ja niin, samaa mieltä, että sekin olisi huonoksi, jos olisi liian samanlainen kumppani, eikä mitään henkirakoa.
Olet minun mittapuusta katsoen tyhmä. 148 ÄO ja ei mikään Mensan turhanpäivänen testi vaan oikea kolme päivää kestävä. Sekin krapulassa joka päivä. Hyvin on aviovaimo löytynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mainittakoon vielä, että se tunne, joka aiheutuu, kun selität jotain asiaa, ja keskustelukumppani selkeästi pitää sinua joko vähän tyhmänä tai hulluna, kun selität jotain mielestäsi aika peruskauraksi lukeutuvaa konseptia, joka on ihan tieteellisesti tutkittu ja "todistettu" (lainausmerkit, koska tiede on vain tämänhetkinen selityksemme asioille, joka todennäköisesti tullaan joskus todistamaan osittain tai kokonaan vääräksi, kuten lähes kaikki aiemmatkin tieteelliset faktat tai "faktat," joita korjaillaan ajan mittaan yleisen ja yksilöllisen ymmärrystason noustessa kultturaalisen ja älyllisen evoluution myötä.)
Se tunne, kun joku pitää sinua epätieteellisenä, kun puhut jostakin tieteellisestä. Ja tuppaa olemaan, että ne ylimielisimmät, omista näkemyksistään varmimmat "tiedefanaatikot," jotka saanevat tieteensä suoraan Tieteen Kuvalehdestä, eivätkä ole tehneet päivääkään omaa tutkimustyötä saatika että loisivat omia konseptejaan, pitävät itseään muita älykkäämpänä ja parempana.
En pidä sinua kovinkaan älykkäänä, saatika viisaana, jos et kykene muuhun kuin muiden sanojen/tiedon sitatoimiseen. Saatat olla kirjaviisas tai kirjaälykäs, mutta et sen enempää. Mutta en myöskään pidä äo:ta mitenkään ihmisarvon mittarina, moni älyllisesti keskiverto ihminen pärjää paljon minua paremmin henkilökohtaisessa elämässään ja jopa nauttivat elämästä.
"Älykäs" ei tarkoita että olisi valaistunut ja silloin sillä älykkyydellä ei tee mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa no, omasta älykkyydestä niin tiedä, sain vissiin abaut 130 joskus vuosia sitten. Jotenkin ärsyttävän kinthaalla, kun ei nero ole, mutta en tiedä mikä hitto siinä on että keksin koko ajan käytännön asioita jotka helpottavat elämää.
Teen joskus esim. taulukoita töihin, siis hyvin yksinkertaisia järjestelyasioita, jotka toimivat usein kuin junan vessa. Ne helpottavat, koska pään ei tarvitse muistaa. Taulukko muistaa. Kehitän mitä ihmeellisimpiä virityksiä vaikka kuulakärkikynästä kuin mikäkin Mäk Guiver ja kasaan vaikka lentokoneen tähtimoottorin kylmiltään jonkun muun jättämästä purkukaaoksesta.
Toiset eivät tähän pysty, eikä tarvitsekaan pystyä, joku toinen on hyvä jossain muussa.
Mutta en minäkään pystyisi ikinä olemaan parisuhteessa jonkun sellaisen kanssa, joka ei koskaan esim. osaa innostua jostain uudesta, ja jonka kanssa vuoropuhelun älykkyys olisi jatkuvasti tasolla "taas se yksi työkaveri toi töihin väärää sinappia, siis että mä hajoon. Millon me ostetaan bemari?"
"Ei milloinkaan."
"No Audi sitten."
"Ei tod."
"Sä oot just tollanen."
"Aivan oikein, eli en ole idiootti. Nyt, ulos."
Itsellä älyykuus 85 ja asun kuniinkatammi ajan fiesta foorti ja olen suomen työttömin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kivipää kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"...kumppanin, jota kiinnostaa samanaikaisesti kaikki kovempi tiede kuin hömppäkin, kvanttifysiikasta pop-viihteeseen, joka on suvaitsevainen ja avoinmielinen, on kiinnostunut koko Universumista eikä vain pienestä maapläntistämme, luonnonläheinen mutta silti teknologinen, insinöörimäinen mutta silti rento, jolle yliopisto on lastenleikkiä, ja täten jopa tylsää, huumorintajuinen, ulospäinsuuntautunut mutta introvertti, osaa sulattaa monimutkaisempia kokonaisuuksia ja keskustella niistä oli ala mikä ala ja oli siinä koulutettu tai ei, joka on nopeaälyinen ja sanavalmis, karismaattinen vaikka älykkö, taiteellinen, ymmärtäväinen, empaattinen, osaa nähdä metsän puilta ja olla katsomatta koiraa karvoihin, hengellinen, muttei uskonnollinen, sivistynyt, muttei välttämättä kirjaviisas, luova, kykeneväinen itsenäiseen ja kriittiseen ajatteluun, kykeneväinen laittamaan jauhot suuhuni, koska olen kourallinen (because I'm a handful, heh, esimerkki kuivasta huumoristani,) kiinnostunut niin tähtientutkimuksesta kuin Tähtiensodastakin, musikaalinen tai musiikkidiggari, internet-taitoinen, uusista ilmiöistä ja tieteestä kiinnostunut, tieteellisiä tutkimuksia yms lukeva, elämää ja sen varjopuolia nähnyt, eläinrakas, maailmanparantaja, intuitiivinen, mustavalkoisuuden ajattelussaan ohittanut, filosofinen, erityisen taitava ainakin jossakin.
Ja nämä kaikki samaan pakettiin."
Siinäpä vaatimuksia kerrakseen...
Niin, ei tämä olekaan minun vaatimuslistani, vaan lista ominaisuuksistani, tämäkin vain pieni, nopeasti tehty versio, näyttääkseni ettei se ole aivan helppoa löytää kovinkaan samanhenkistä henkilöä edes kaveriksi. Kun en ole edes tavannut itsenilaista henkilöä. Kuulostan varmaan nyt ylimieliseltä tai vaativalta. Älkää ymmärtäkö väärin, ei minulla ole mitään vaatimuslistaa mahdollisia kumppaneita varten. Enkä ole yksinäinen ellen halua olla. Mutta parhaatkin kaverini ovat hyvin erilaisia kuin minä.
Hyvin korkea älykkyys (ei ole pelkästään nettitestattu, mind you) tuo monesti mukanaan ominaisuuksia jotka tekevät elämänkumppanin löytämisestä haastavaa, kuten juuri laajat tai epätavallisen syvät kiinnostuksenkohteet, irtautuminen ympäröivästä maailmasta hetkittäin syvään keskittymistilaan jonkin erityisen kiinnostavan asian parissa, osin puutteelliset vuorovaikutustaidot, lapsuuden nörtittelystä ja hikkeilystä syntynyt tarve piilotella älykkyyttään, kuin myös ylimielisyysväitöksistä, on asioita jotka on "elämää tärkeämpiä," mikä voi johtaa tapailukumppanin tuntevan olonsa vähemmän tärkeäksi kuin vaikkapa harrastus, vaikkei niin olisi, tuhatta ja sataa laukkaava ajatuksenjuoksuni, ylianalysointi, jne jne. Lisäksi tutkimusten mukaan ihmiset hakeutuvat suhteeseen pääsääntöisesti kumppanin, jonka äo on noin +-10 omaan verrattuna, kanssa. Omani on melko korkea, ja ap:kin olisi reilusti haarukkani ulkopuolella, jos vaatisin +-10 äo:ta omaani nähden.
Et voi tietää, ellet ole itse kokenut samaa.
En pidä itseäni mitenkään ylempiarvoisena älyni takia, mutta monesti koen vaikeaksi tuntea voimakasta hengenheimolaisuutta kenenkään kanssa. Olisin mielummin jossain 100-130 paikkeilla, elämä olisi paljon helpompaa monelta osin. Sosiaalisuus ja rakkaushan ovat elämän suola, enkä koe ettå pystyn niistä täysillä nauttimaan. Valitettavssti kyllästyn nopeasti kaikkeen tavanomaiseen ja arkiset keskustelut tuntuvat pian tyhjänpäiväiseltä.
Kuulostat mielestäni ihan tavalliselta. Kyllä jokaisen ihmisen "ajatus laukkaa" vaikka se ihminen samaan aikaan lypsäisi rauhallista lehmää. Mielestäni täällä jotkut "älykkäät" vaikuttavat luulevan että toiset ihmiset ovat täysin tyhjiä. Joku Pirkko saattaa upota täysillä matonkudonnan mekaniikkaan ja selittää sitä sulle suu vaahdossa - se että sinä et jaksa sitä kuunnella ei tarkoita että olet tyhmä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitää vain jaksaa tavata paljon ihmisiä.
En ole ollut parisuhteessa kuin kahdesti, mutta kumpikin mies osoittautui jälkikäteen keskivertoa älykkäämmäksi. Molempien kohdalla muistan nimenomaan keskustelujen vaivattomuuden. Minun ei tarvinnut hidastaa tai latistaa itseäni, mutta silti ajatuksenjuoksuni ymmärrettiin.
Ymmärrän täysin, miksi kaipaat sopivalla tavalla samankaltaista kumppania. Tästä ei ole kuitenkaan sopivaa puhua ääneen ja naisena olen huomannut, että "liiallinen nokkeluuteni" herättää joissain miehissä jopa aggressiota. Se on rehellisesti sanottuna pelottavaa, joten oma älykkään kumppanin metsästykseni tapahtuu hyvin matalalla profiililla.
Tämä. Minäkin olen nainen, ja huomannut älyni herättävän monissa miehissä aggressioita. Valitettavasti ammattikin on sellainen että jo nimikkeestä ilmenee, että se on älyllisesti vaativa.
Uskon täysin siihen, että älykkyys on naiselle pariutumisessa ongelma toisella tavalla kuin miehelle. Kulttuurissamme on perinteisesti ollut ok että mies on "ylempänä" kuin kumppaninsa, mutta vastakkaiset esimerkit ovat harvinaisia. Harvan miehen ego kestää sitä että nainen on selvästi älykkäämpi, eikä älykkyys ole myös edelleenkään naisilla yhtä arvostettua kuin esim. hyvä ulkonäkö.
Tuurista kaikki on kuitenkin lopulta kiinni: oletko oikeassa paikassa oikeaan aikaan, tuleeko vastaan se tilaisuus napata sopiva kumppani. Älykkään naisen kannattaa kuitenkin varautua siihen että tilaisuuden koittaminen on jonkin verran epätodennäköisempää kuin normaaliälykkäällä.
Tähän pieni vinkki tutkitusti älykkäältä mieheltä älykkäille naisille. Osa melko varmasti suurikin, älykkäistä miehistä ei tuo älykkyyttään esiin deittailu tilanteessa. Koska siitä ei suurimmassa osassa tapauksia ole mitään hyötyä. Itseasiassa päinvastoin. Etenkin jos kyseinen älykäs mies ei välttämättä ole juuri sillä hetkellä etsimässä "elämän kumppania". Voi siis olla mahdollista, että olette dumpanneet älykkäitä miehiä tyhminä vain koska ette koskaan päässeet keskusteluissa siihen pisteeseen, että mies olisi tuonut älykkyytensä esiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nniin tuata tuata että tuata. kirjoitti:
Jaa no, omasta älykkyydestä niin tiedä, sain vissiin abaut 130 joskus vuosia sitten. Jotenkin ärsyttävän kinthaalla, kun ei nero ole, mutta en tiedä mikä hitto siinä on että keksin koko ajan käytännön asioita jotka helpottavat elämää.
Teen joskus esim. taulukoita töihin, siis hyvin yksinkertaisia järjestelyasioita, jotka toimivat usein kuin junan vessa. Ne helpottavat, koska pään ei tarvitse muistaa. Taulukko muistaa. Kehitän mitä ihmeellisimpiä virityksiä vaikka kuulakärkikynästä kuin mikäkin Mäk Guiver ja kasaan vaikka lentokoneen tähtimoottorin kylmiltään jonkun muun jättämästä purkukaaoksesta.
Toiset eivät tähän pysty, eikä tarvitsekaan pystyä, joku toinen on hyvä jossain muussa.
Mutta en minäkään pystyisi ikinä olemaan parisuhteessa jonkun sellaisen kanssa, joka ei koskaan esim. osaa innostua jostain uudesta, ja jonka kanssa vuoropuhelun älykkyys olisi jatkuvasti tasolla "taas se yksi työkaveri toi töihin väärää sinappia, siis että mä hajoon. Millon me ostetaan bemari?"
"Ei milloinkaan."
"No Audi sitten."
"Ei tod."
"Sä oot just tollanen."
"Aivan oikein, eli en ole idiootti. Nyt, ulos."
Juuri tuolla paikkeilla olisi mukava olla! Kykenet muista poikkeaviin luoviin tekoihin, muttet koe sitä samaa eksistentiaalista tuskaa kuin minä ja osaat olla miettimättä turhia. 120-130 äo:n omaavia löytyykin jo huomattavasti enemmän, joten koet huomattavasti enemmän hengenheimolaisuutta.
Luonnolla on tapana tasapainottaa asiat. Jos olet top 0,1% jossain, olet tod näk myös pohjimmassa 0,1% jossakin. Täten, mitä älykkäämpi/lahjakkaampi/harvinaisemman synnynnäisen ominaisuuden omaava, sitä todennäköisemmin asiat niinsanotusti kusee jollain toisella elämän osa-alueella.
Mies on aina väärässä vaikka olisi yksin metsässä.
"Joku Pirkko saattaa upota täysillä matonkudonnan mekaniikkaan ja selittää sitä sulle suu vaahdossa - se että sinä et jaksa sitä kuunnella ei tarkoita että olet tyhmä."
Juuti näin. Omat mielenkiinnon kohteet ovat vain TÄYSIN erit.
Itse testaan aina keskustelun tason aloittamalla puheen kvanttifysiikan ilmiöistä ja siirryn sitten tarvittaessa seuraavaan pöytään. Ei ole löytynyt vielä sopivaa itselleni.
"Elämässä ei ole mikään niin tärkeää kuin puutarhanhoito - eikä sekään ole niin kovin tärkeää..."
Kiinalainen sananlasku
Vierailija kirjoitti:
kivipää kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"...kumppanin, jota kiinnostaa samanaikaisesti kaikki kovempi tiede kuin hömppäkin, kvanttifysiikasta pop-viihteeseen, joka on suvaitsevainen ja avoinmielinen, on kiinnostunut koko Universumista eikä vain pienestä maapläntistämme, luonnonläheinen mutta silti teknologinen, insinöörimäinen mutta silti rento, jolle yliopisto on lastenleikkiä, ja täten jopa tylsää, huumorintajuinen, ulospäinsuuntautunut mutta introvertti, osaa sulattaa monimutkaisempia kokonaisuuksia ja keskustella niistä oli ala mikä ala ja oli siinä koulutettu tai ei, joka on nopeaälyinen ja sanavalmis, karismaattinen vaikka älykkö, taiteellinen, ymmärtäväinen, empaattinen, osaa nähdä metsän puilta ja olla katsomatta koiraa karvoihin, hengellinen, muttei uskonnollinen, sivistynyt, muttei välttämättä kirjaviisas, luova, kykeneväinen itsenäiseen ja kriittiseen ajatteluun, kykeneväinen laittamaan jauhot suuhuni, koska olen kourallinen (because I'm a handful, heh, esimerkki kuivasta huumoristani,) kiinnostunut niin tähtientutkimuksesta kuin Tähtiensodastakin, musikaalinen tai musiikkidiggari, internet-taitoinen, uusista ilmiöistä ja tieteestä kiinnostunut, tieteellisiä tutkimuksia yms lukeva, elämää ja sen varjopuolia nähnyt, eläinrakas, maailmanparantaja, intuitiivinen, mustavalkoisuuden ajattelussaan ohittanut, filosofinen, erityisen taitava ainakin jossakin.
Ja nämä kaikki samaan pakettiin."
Siinäpä vaatimuksia kerrakseen...
Niin, ei tämä olekaan minun vaatimuslistani, vaan lista ominaisuuksistani, tämäkin vain pieni, nopeasti tehty versio, näyttääkseni ettei se ole aivan helppoa löytää kovinkaan samanhenkistä henkilöä edes kaveriksi. Kun en ole edes tavannut itsenilaista henkilöä. Kuulostan varmaan nyt ylimieliseltä tai vaativalta. Älkää ymmärtäkö väärin, ei minulla ole mitään vaatimuslistaa mahdollisia kumppaneita varten. Enkä ole yksinäinen ellen halua olla. Mutta parhaatkin kaverini ovat hyvin erilaisia kuin minä.
Hyvin korkea älykkyys (ei ole pelkästään nettitestattu, mind you) tuo monesti mukanaan ominaisuuksia jotka tekevät elämänkumppanin löytämisestä haastavaa, kuten juuri laajat tai epätavallisen syvät kiinnostuksenkohteet, irtautuminen ympäröivästä maailmasta hetkittäin syvään keskittymistilaan jonkin erityisen kiinnostavan asian parissa, osin puutteelliset vuorovaikutustaidot, lapsuuden nörtittelystä ja hikkeilystä syntynyt tarve piilotella älykkyyttään, kuin myös ylimielisyysväitöksistä, on asioita jotka on "elämää tärkeämpiä," mikä voi johtaa tapailukumppanin tuntevan olonsa vähemmän tärkeäksi kuin vaikkapa harrastus, vaikkei niin olisi, tuhatta ja sataa laukkaava ajatuksenjuoksuni, ylianalysointi, jne jne. Lisäksi tutkimusten mukaan ihmiset hakeutuvat suhteeseen pääsääntöisesti kumppanin, jonka äo on noin +-10 omaan verrattuna, kanssa. Omani on melko korkea, ja ap:kin olisi reilusti haarukkani ulkopuolella, jos vaatisin +-10 äo:ta omaani nähden.
Et voi tietää, ellet ole itse kokenut samaa.
En pidä itseäni mitenkään ylempiarvoisena älyni takia, mutta monesti koen vaikeaksi tuntea voimakasta hengenheimolaisuutta kenenkään kanssa. Olisin mielummin jossain 100-130 paikkeilla, elämä olisi paljon helpompaa monelta osin. Sosiaalisuus ja rakkaushan ovat elämän suola, enkä koe ettå pystyn niistä täysillä nauttimaan. Valitettavssti kyllästyn nopeasti kaikkeen tavanomaiseen ja arkiset keskustelut tuntuvat pian tyhjänpäiväiseltä.
Kuulostat mielestäni ihan tavalliselta. Kyllä jokaisen ihmisen "ajatus laukkaa" vaikka se ihminen samaan aikaan lypsäisi rauhallista lehmää. Mielestäni täällä jotkut "älykkäät" vaikuttavat luulevan että toiset ihmiset ovat täysin tyhjiä. Joku Pirkko saattaa upota täysillä matonkudonnan mekaniikkaan ja selittää sitä sulle suu vaahdossa - se että sinä et jaksa sitä kuunnella ei tarkoita että olet tyhmä.
En jaksaisi taas selittää tätä, mutta ymmärsit minut väärin. En koita tuoda itseäni esille jonkunlaisena yli-ihmisenä tai sanoa muita tyhmiksi, mutta et tunnu käsittävän, miten vaikeaa minun on oikeasti löytää hengenheimolaista. Jos olisin täysin oma itseni koko ajan, ei minulla varmaan olisi montaakaan kaveria. Lähestulkoon kaikki pitäisivät minua ylimielisenä. En voi käyttää koko verbaalista sanalaatikkoani livenä, kun kuulostan ylimieliseltä. Jos keskustelunaiheeni olisivat aina itseäni eniten kiinnostavat asiat, saisin keskustella lähinnä tutkijoiden yms asiantuntijoiden kanssa. Osaan kuitenkin mukautua ja mielestäni kuuluu perustapoihin osata tulkita keskustelukumppania, että kiinnostaako heitä yhtään. Yleensä huomaan melko pian, ettei kiinnosta ja puhun jostain, joka kiinnostaa molempia edes hieman.
Ja kuten sanoin, TOIVOISIN että olisin vähemmän älykäs. En todellakaan pidä äo:ta ihmisarvon mittarina. On vain vaikeaa löytää hengenheimolaisia. Ymmärrätkö? Väänsin sen jo moneen otteeseen rautalangasta. Jos voisin päättää, olisin älyllisesti keskiverto tai vähän ylempänä.
Tuo listani oli se typistetty, yksinkertaistettu lista ominaisuuksistani, pyrkimyksenä että kaikki ymmärtävät pointtini. Voin taata, etten ole tavanomainen, ja voin taata, että toivoisin vain olevani tavanomainen. Enimmäkseen pelkkää harmia siitä seuraa, ainakin minun tapauksessani.
Niin, ei tämä olekaan minun vaatimuslistani, vaan lista ominaisuuksistani, tämäkin vain pieni, nopeasti tehty versio, näyttääkseni ettei se ole aivan helppoa löytää kovinkaan samanhenkistä henkilöä edes kaveriksi. Kun en ole edes tavannut itsenilaista henkilöä. Kuulostan varmaan nyt ylimieliseltä tai vaativalta. Älkää ymmärtäkö väärin, ei minulla ole mitään vaatimuslistaa mahdollisia kumppaneita varten. Enkä ole yksinäinen ellen halua olla. Mutta parhaatkin kaverini ovat hyvin erilaisia kuin minä.
Hyvin korkea älykkyys (ei ole pelkästään nettitestattu, mind you) tuo monesti mukanaan ominaisuuksia jotka tekevät elämänkumppanin löytämisestä haastavaa, kuten juuri laajat tai epätavallisen syvät kiinnostuksenkohteet, irtautuminen ympäröivästä maailmasta hetkittäin syvään keskittymistilaan jonkin erityisen kiinnostavan asian parissa, osin puutteelliset vuorovaikutustaidot, lapsuuden nörtittelystä ja hikkeilystä syntynyt tarve piilotella älykkyyttään, kuin myös ylimielisyysväitöksistä, on asioita jotka on "elämää tärkeämpiä," mikä voi johtaa tapailukumppanin tuntevan olonsa vähemmän tärkeäksi kuin vaikkapa harrastus, vaikkei niin olisi, tuhatta ja sataa laukkaava ajatuksenjuoksuni, ylianalysointi, jne jne. Lisäksi tutkimusten mukaan ihmiset hakeutuvat suhteeseen pääsääntöisesti kumppanin, jonka äo on noin +-10 omaan verrattuna, kanssa. Omani on melko korkea, ja ap:kin olisi reilusti haarukkani ulkopuolella, jos vaatisin +-10 äo:ta omaani nähden.
Et voi tietää, ellet ole itse kokenut samaa.
En pidä itseäni mitenkään ylempiarvoisena älyni takia, mutta monesti koen vaikeaksi tuntea voimakasta hengenheimolaisuutta kenenkään kanssa. Olisin mielummin jossain 100-130 paikkeilla, elämä olisi paljon helpompaa monelta osin. Sosiaalisuus ja rakkaushan ovat elämän suola, enkä koe ettå pystyn niistä täysillä nauttimaan. Valitettavssti kyllästyn nopeasti kaikkeen tavanomaiseen ja arkiset keskustelut tuntuvat pian tyhjänpäiväiseltä.