Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Älykkäänä kumppanin löytäminen on oikeasti haastavaa
En nyt kritisoi vähemmän älykkäitä, mutta jos äo on 137, se rajaa ulkopuolelle suurimman osan ihmisistä. En tiedä tapailukumppanien älykkyysosamääriä, mutta sen huomaa helposti, jos toinen on täysin eri viivalla. Käytännössä ehkä 3% vastakkaisen sukupuolen edustajista voisin kelpuuttaa älyllisen kapasiteetin suhteen, mutta moniko näistä asuu lähellä, moniko on sinkku, monenko kanssa muuten kemiat kohtaavat?
Mistä voi löytää kumppanin, jos ei halua seurustella taviksen kanssa?
Ja ei, en pidä itseäni parempana kuin muut, mutta fakta on se, että sosiaalinen kanssakäyminen on liian uuvuttavaa suurimman osan kanssa - minulle.
Kommentit (1624)
Vierailija kirjoitti:
Itse testaan aina keskustelun tason aloittamalla puheen kvanttifysiikan ilmiöistä ja siirryn sitten tarvittaessa seuraavaan pöytään. Ei ole löytynyt vielä sopivaa itselleni.
Joo, tuolla lähestymistavalla ei tarvitse pelätä kumppanin löytymistä 😁
Keskustelun taso kannattaa testata hitaasti ja hivuttaen - vaikka keskustelukumppani olisi kiinnostunut samasta aiheesta, et ansaitse kyllä mitään sosiaalinen älykkyys -pojoja, jos menet pöytään, tervehdit, tuot esille säieteorian ja toivot perusteellista vasta-argumentointia.
Tämä on yksi aspekti mikä tekee elämästäni vaikeampaa, koska en tunne hengenheimolaisuutta ns kovien tieteiden älykköjenkään kanssa, koska he tuppaavat olemaan sosiaalisesti melko tyhmiä. Ei millään pahalla ketään kohtaan, mutta vaikutat tyhmältä jos olet sosiaalisesti kyvytön, vaikka olisit kuinka hiukkastieteilijä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitää vain jaksaa tavata paljon ihmisiä.
En ole ollut parisuhteessa kuin kahdesti, mutta kumpikin mies osoittautui jälkikäteen keskivertoa älykkäämmäksi. Molempien kohdalla muistan nimenomaan keskustelujen vaivattomuuden. Minun ei tarvinnut hidastaa tai latistaa itseäni, mutta silti ajatuksenjuoksuni ymmärrettiin.
Ymmärrän täysin, miksi kaipaat sopivalla tavalla samankaltaista kumppania. Tästä ei ole kuitenkaan sopivaa puhua ääneen ja naisena olen huomannut, että "liiallinen nokkeluuteni" herättää joissain miehissä jopa aggressiota. Se on rehellisesti sanottuna pelottavaa, joten oma älykkään kumppanin metsästykseni tapahtuu hyvin matalalla profiililla.
Tämä. Minäkin olen nainen, ja huomannut älyni herättävän monissa miehissä aggressioita. Valitettavasti ammattikin on sellainen että jo nimikkeestä ilmenee, että se on älyllisesti vaativa.
Uskon täysin siihen, että älykkyys on naiselle pariutumisessa ongelma toisella tavalla kuin miehelle. Kulttuurissamme on perinteisesti ollut ok että mies on "ylempänä" kuin kumppaninsa, mutta vastakkaiset esimerkit ovat harvinaisia. Harvan miehen ego kestää sitä että nainen on selvästi älykkäämpi, eikä älykkyys ole myös edelleenkään naisilla yhtä arvostettua kuin esim. hyvä ulkonäkö.
Tuurista kaikki on kuitenkin lopulta kiinni: oletko oikeassa paikassa oikeaan aikaan, tuleeko vastaan se tilaisuus napata sopiva kumppani. Älykkään naisen kannattaa kuitenkin varautua siihen että tilaisuuden koittaminen on jonkin verran epätodennäköisempää kuin normaaliälykkäällä.
Tähän pieni vinkki tutkitusti älykkäältä mieheltä älykkäille naisille. Osa melko varmasti suurikin, älykkäistä miehistä ei tuo älykkyyttään esiin deittailu tilanteessa. Koska siitä ei suurimmassa osassa tapauksia ole mitään hyötyä. Itseasiassa päinvastoin. Etenkin jos kyseinen älykäs mies ei välttämättä ole juuri sillä hetkellä etsimässä "elämän kumppania". Voi siis olla mahdollista, että olette dumpanneet älykkäitä miehiä tyhminä vain koska ette koskaan päässeet keskusteluissa siihen pisteeseen, että mies olisi tuonut älykkyytensä esiin.
Omalla kohdalla ainakin älyn esiintuomisen sijaan, olen pyrkinyt peittelemään sitä ala-asteikäisestä asti, etten erottuisi joukosta niin räikeällä tavalla. Roolien vetäminen, downshiftailu ja sluibailu ovat tulleet enemmän kuin tutuiksi selviytymiskeinoiksi elämässä. Harva voi edes alustavasti ymmärtää kuinka pienellä älyllisellä vaivalla olen nykyiseen asemaani päässyt ja kuinka vähän nykyinen työkin vaatii ponnistelua. Ainoastaan poikkeustilanteissa voi nähdä ongelman ratkaisuissa välähdyksiä todellisesta potentiaalista. Vaistomaisesti olen kokenut toimeentulemisen normaalien ihmisten kanssa paljon tärkeämmäksi kuin vertaistuen ja seuran hakemisen vaikkapa Mensasta. Ja saatan jopa olla oikeassa, kun katselee mihin sävyyn tässäkin ketjussa kirjoitellaan. Ainakin elämä muodostuu paljon helpommaksi, kun yrittää sulautua osaksi vallitsevaa maailmaa ja pitää tietyt asiat omana tietonaan. Omaa lähestymistapaa on toki helpottanut suuresti se seikka, etten ole kovin kilpailuhenkinen ja sen vuoksi puolivaloilla yrittämisen vuoksi en ole tuntenut sisäistä konfliktia. Älyllisen stimulaation haen mielenkiinnon kohteistani, joita on vuosien varrella riittänyt.
Luonnollisestikaan parisuhteessa roolien vetäminen ei ole kestävä ratkaisu ja kotona pitää pystyä olla olemaan oma itsensä. Mutta ihmiset eivät tässäkään suhteessa muutu tyhmemmiksi, älykkäämmiksi tai miksikään muuksikaan, joten ainoa tapa parantaa mahdollisuuksiaan löytää sopiva kumppani on tutkiskella omien uskomuksien, arvojen ja identiteetin jäykkyyttä. Valitettavasti monella loogisesti superälykkäällä ei ole mielenkiintoa hyödyntää koko potentiaaliaan.
Älykkään naisen löytäminen on haastavaa koska älykkäät naiset löytyvät ulkomailta.
kivipää kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kivipää kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"...kumppanin, jota kiinnostaa samanaikaisesti kaikki kovempi tiede kuin hömppäkin, kvanttifysiikasta pop-viihteeseen, joka on suvaitsevainen ja avoinmielinen, on kiinnostunut koko Universumista eikä vain pienestä maapläntistämme, luonnonläheinen mutta silti teknologinen, insinöörimäinen mutta silti rento, jolle yliopisto on lastenleikkiä, ja täten jopa tylsää, huumorintajuinen, ulospäinsuuntautunut mutta introvertti, osaa sulattaa monimutkaisempia kokonaisuuksia ja keskustella niistä oli ala mikä ala ja oli siinä koulutettu tai ei, joka on nopeaälyinen ja sanavalmis, karismaattinen vaikka älykkö, taiteellinen, ymmärtäväinen, empaattinen, osaa nähdä metsän puilta ja olla katsomatta koiraa karvoihin, hengellinen, muttei uskonnollinen, sivistynyt, muttei välttämättä kirjaviisas, luova, kykeneväinen itsenäiseen ja kriittiseen ajatteluun, kykeneväinen laittamaan jauhot suuhuni, koska olen kourallinen (because I'm a handful, heh, esimerkki kuivasta huumoristani,) kiinnostunut niin tähtientutkimuksesta kuin Tähtiensodastakin, musikaalinen tai musiikkidiggari, internet-taitoinen, uusista ilmiöistä ja tieteestä kiinnostunut, tieteellisiä tutkimuksia yms lukeva, elämää ja sen varjopuolia nähnyt, eläinrakas, maailmanparantaja, intuitiivinen, mustavalkoisuuden ajattelussaan ohittanut, filosofinen, erityisen taitava ainakin jossakin.
Ja nämä kaikki samaan pakettiin."
Siinäpä vaatimuksia kerrakseen...
Niin, ei tämä olekaan minun vaatimuslistani, vaan lista ominaisuuksistani, tämäkin vain pieni, nopeasti tehty versio, näyttääkseni ettei se ole aivan helppoa löytää kovinkaan samanhenkistä henkilöä edes kaveriksi. Kun en ole edes tavannut itsenilaista henkilöä. Kuulostan varmaan nyt ylimieliseltä tai vaativalta. Älkää ymmärtäkö väärin, ei minulla ole mitään vaatimuslistaa mahdollisia kumppaneita varten. Enkä ole yksinäinen ellen halua olla. Mutta parhaatkin kaverini ovat hyvin erilaisia kuin minä.
Hyvin korkea älykkyys (ei ole pelkästään nettitestattu, mind you) tuo monesti mukanaan ominaisuuksia jotka tekevät elämänkumppanin löytämisestä haastavaa, kuten juuri laajat tai epätavallisen syvät kiinnostuksenkohteet, irtautuminen ympäröivästä maailmasta hetkittäin syvään keskittymistilaan jonkin erityisen kiinnostavan asian parissa, osin puutteelliset vuorovaikutustaidot, lapsuuden nörtittelystä ja hikkeilystä syntynyt tarve piilotella älykkyyttään, kuin myös ylimielisyysväitöksistä, on asioita jotka on "elämää tärkeämpiä," mikä voi johtaa tapailukumppanin tuntevan olonsa vähemmän tärkeäksi kuin vaikkapa harrastus, vaikkei niin olisi, tuhatta ja sataa laukkaava ajatuksenjuoksuni, ylianalysointi, jne jne. Lisäksi tutkimusten mukaan ihmiset hakeutuvat suhteeseen pääsääntöisesti kumppanin, jonka äo on noin +-10 omaan verrattuna, kanssa. Omani on melko korkea, ja ap:kin olisi reilusti haarukkani ulkopuolella, jos vaatisin +-10 äo:ta omaani nähden.
Et voi tietää, ellet ole itse kokenut samaa.
En pidä itseäni mitenkään ylempiarvoisena älyni takia, mutta monesti koen vaikeaksi tuntea voimakasta hengenheimolaisuutta kenenkään kanssa. Olisin mielummin jossain 100-130 paikkeilla, elämä olisi paljon helpompaa monelta osin. Sosiaalisuus ja rakkaushan ovat elämän suola, enkä koe ettå pystyn niistä täysillä nauttimaan. Valitettavssti kyllästyn nopeasti kaikkeen tavanomaiseen ja arkiset keskustelut tuntuvat pian tyhjänpäiväiseltä.
Kuulostat mielestäni ihan tavalliselta. Kyllä jokaisen ihmisen "ajatus laukkaa" vaikka se ihminen samaan aikaan lypsäisi rauhallista lehmää. Mielestäni täällä jotkut "älykkäät" vaikuttavat luulevan että toiset ihmiset ovat täysin tyhjiä. Joku Pirkko saattaa upota täysillä matonkudonnan mekaniikkaan ja selittää sitä sulle suu vaahdossa - se että sinä et jaksa sitä kuunnella ei tarkoita että olet tyhmä.
En jaksaisi taas selittää tätä, mutta ymmärsit minut väärin. En koita tuoda itseäni esille jonkunlaisena yli-ihmisenä tai sanoa muita tyhmiksi, mutta et tunnu käsittävän, miten vaikeaa minun on oikeasti löytää hengenheimolaista. Jos olisin täysin oma itseni koko ajan, ei minulla varmaan olisi montaakaan kaveria. Lähestulkoon kaikki pitäisivät minua ylimielisenä. En voi käyttää koko verbaalista sanalaatikkoani livenä, kun kuulostan ylimieliseltä. Jos keskustelunaiheeni olisivat aina itseäni eniten kiinnostavat asiat, saisin keskustella lähinnä tutkijoiden yms asiantuntijoiden kanssa. Osaan kuitenkin mukautua ja mielestäni kuuluu perustapoihin osata tulkita keskustelukumppania, että kiinnostaako heitä yhtään. Yleensä huomaan melko pian, ettei kiinnosta ja puhun jostain, joka kiinnostaa molempia edes hieman.
Ja kuten sanoin, TOIVOISIN että olisin vähemmän älykäs. En todellakaan pidä äo:ta ihmisarvon mittarina. On vain vaikeaa löytää hengenheimolaisia. Ymmärrätkö? Väänsin sen jo moneen otteeseen rautalangasta. Jos voisin päättää, olisin älyllisesti keskiverto tai vähän ylempänä.
Tuo listani oli se typistetty, yksinkertaistettu lista ominaisuuksistani, pyrkimyksenä että kaikki ymmärtävät pointtini. Voin taata, etten ole tavanomainen, ja voin taata, että toivoisin vain olevani tavanomainen. Enimmäkseen pelkkää harmia siitä seuraa, ainakin minun tapauksessani.
No joo. Mä en todellakaan ole älykäs, mutta en mäkään mitään hengenheimolaisia löydä kenestäkään. Harvoin puhun tuttujen kanssa asioista, jotka mua kiinnostaa, ja vedän aina roolia jotta ihmiset pitäisi musta. Ei tämä ole mikään huippuälykkäiden ongelma vaan ihan kaikkien, jotka ei ole löytänyt ns. Omia ihmisiä. Ja jos sulla on erikoisia mielenkiinnon kohteita, niin se on välillä vaikeaa.
Sitä se on jos ei älli riitä rakkauteen. Kaava on muuten yhden suhde toiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on pitkä rikosrekisteri, se on houkutellut älykkäitä naisia.
Rauski kirjoitti:
Mulla on pitkä rikosrekisteri, se on houkutellut älykkäitä naisia.
Soitto poliisivankilasta houkuttelee älykkäitä naisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitää vain jaksaa tavata paljon ihmisiä.
En ole ollut parisuhteessa kuin kahdesti, mutta kumpikin mies osoittautui jälkikäteen keskivertoa älykkäämmäksi. Molempien kohdalla muistan nimenomaan keskustelujen vaivattomuuden. Minun ei tarvinnut hidastaa tai latistaa itseäni, mutta silti ajatuksenjuoksuni ymmärrettiin.
Ymmärrän täysin, miksi kaipaat sopivalla tavalla samankaltaista kumppania. Tästä ei ole kuitenkaan sopivaa puhua ääneen ja naisena olen huomannut, että "liiallinen nokkeluuteni" herättää joissain miehissä jopa aggressiota. Se on rehellisesti sanottuna pelottavaa, joten oma älykkään kumppanin metsästykseni tapahtuu hyvin matalalla profiililla.
Tämä. Minäkin olen nainen, ja huomannut älyni herättävän monissa miehissä aggressioita. Valitettavasti ammattikin on sellainen että jo nimikkeestä ilmenee, että se on älyllisesti vaativa.
Uskon täysin siihen, että älykkyys on naiselle pariutumisessa ongelma toisella tavalla kuin miehelle. Kulttuurissamme on perinteisesti ollut ok että mies on "ylempänä" kuin kumppaninsa, mutta vastakkaiset esimerkit ovat harvinaisia. Harvan miehen ego kestää sitä että nainen on selvästi älykkäämpi, eikä älykkyys ole myös edelleenkään naisilla yhtä arvostettua kuin esim. hyvä ulkonäkö.
Tuurista kaikki on kuitenkin lopulta kiinni: oletko oikeassa paikassa oikeaan aikaan, tuleeko vastaan se tilaisuus napata sopiva kumppani. Älykkään naisen kannattaa kuitenkin varautua siihen että tilaisuuden koittaminen on jonkin verran epätodennäköisempää kuin normaaliälykkäällä.
Tähän pieni vinkki tutkitusti älykkäältä mieheltä älykkäille naisille. Osa melko varmasti suurikin, älykkäistä miehistä ei tuo älykkyyttään esiin deittailu tilanteessa. Koska siitä ei suurimmassa osassa tapauksia ole mitään hyötyä. Itseasiassa päinvastoin. Etenkin jos kyseinen älykäs mies ei välttämättä ole juuri sillä hetkellä etsimässä "elämän kumppania". Voi siis olla mahdollista, että olette dumpanneet älykkäitä miehiä tyhminä vain koska ette koskaan päässeet keskusteluissa siihen pisteeseen, että mies olisi tuonut älykkyytensä esiin.
Älykäs usein tunnistaa älykkyyden hienovaraisemmistakin merkeistä. Ei tarvitse latoa testiä, edes koulutusta/työtä pöytään. Ei tiettyjä geneerisen älykkäitä puheenaiheita. Muille pitää nämä sitten sanoa, jotta saavat vihiä. Nuo idioottivarmat vinkit on niitä muita varten.
Pidät älykkäitä naisia niin kevyen päättelynkyvyn omaavina, etteivät osaisi päätellä itsenäisesti asiaa. Se ei riitä että pimität tiedon. Sen lisäksi sinun pitäisi vielä olla taitava huijaamaan. Ihmisistä kun näkee yllättävän paljon. Toki jos et tule paikalle ja teet oharit, sitten voi pitää tyhmänäkin melko perustellustikin. Mutta usko pois, kaltaiset tunnistaa toisensa nopeasti ja ainoastaan mahdolliset ennakkoluulot voivat olla tulkinnan tiellä.
Vierailija kirjoitti:
Rauski kirjoitti:
Mulla on pitkä rikosrekisteri, se on houkutellut älykkäitä naisia.
Soitto poliisivankilasta houkuttelee älykkäitä naisia.
Kunhan tajuaa olla soittamatta BB-Sinille. Hän kun ei kovin älykäs ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kivipää kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kivipää kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuskin kyse on niinkään mistään testiälykkyydestä, jos ei löydä kumppanian. Ei se että suoriutuu nopeasti Mensan kuviopäättelytestistä kerro oikeastaan persoonasta vielä paljon mitään. Se vain kertoo siitä, että on tiettyä päättelykykyä ja nopeat hoksottimet. Huvittaa, että ihmiset kuvittelevat juuri menestymisen jossain tietyssä testissä tekevän heistä erityislaatuisia ja kertovan heistä jotain paljon syvällisempää kuin esimerkiksi se, että on vaikka erityisen hyvä shakissa tai poikkeavan harjaantunut omassa ammatissaan. Se on kuin joku perustaisi identiteettinsä sille, että juoksi nopeammin cooperin testin 15 vuotta sitten, kuin 98 % verrokeista. Ehkä hänestäkin olisi voinut tulla olympiatason kilpajuoksija jos olisi riittävästi harjoitellut, sitä on sitten mukava pohtia lähibaarissa kaljatuoppi kädessä sisimmässän mietiskellen ja arvioiden, olisiko ympärillä olevista mahdollisista kumppaniehdokkaista yhtään hänen tasoaan. Jos on elämässä sisältöä ja mielenkiintoa muussakin kun omissa mitoissaan tai niiden puutteessa, niin voi olla että se puoliso löytyy sitä kautta helpostikin.
No kerropas, mistä löydän kumppanin, jota kiinnostaa samanaikaisesti kaikki kovempi tiede kuin hömppäkin, kvanttifysiikasta pop-viihteeseen, joka on suvaitsevainen ja avoinmielinen, on kiinnostunut koko Universumista eikä vain pienestä maapläntistämme, luonnonläheinen mutta silti teknologinen, insinöörimäinen mutta silti rento, jolle yliopisto on lastenleikkiä, ja täten jopa tylsää, huumorintajuinen, ulospäinsuuntautunut mutta introvertti, osaa sulattaa monimutkaisempia kokonaisuuksia ja keskustella niistä oli ala mikä ala ja oli siinä koulutettu tai ei, joka on nopeaälyinen ja sanavalmis, karismaattinen vaikka älykkö, taiteellinen, ymmärtäväinen, empaattinen, osaa nähdä metsän puilta ja olla katsomatta koiraa karvoihin, hengellinen, muttei uskonnollinen, sivistynyt, muttei välttämättä kirjaviisas, luova, kykeneväinen itsenäiseen ja kriittiseen ajatteluun, kykeneväinen laittamaan jauhot suuhuni, koska olen kourallinen (because I'm a handful, heh, esimerkki kuivasta huumoristani,) kiinnostunut niin tähtientutkimuksesta kuin Tähtiensodastakin, musikaalinen tai musiikkidiggari, internet-taitoinen, uusista ilmiöistä ja tieteestä kiinnostunut, tieteellisiä tutkimuksia yms lukeva, elämää ja sen varjopuolia nähnyt, eläinrakas, maailmanparantaja, intuitiivinen, mustavalkoisuuden ajattelussaan ohittanut, filosofinen, erityisen taitava ainakin jossakin.
Ja nämä kaikki samaan pakettiin.
Tietenkään "täydellistä" kumppania ei varmaan ole olemassakaan, mutta olisi hyvä jos edes puolet täyttyisi, niin oltaisiin edes puoliksi samanlaisia.
Ohis. Ihan jokaista kohtaa en tunnista itsessäni, mutta melkein kaikki kuitenkin; kvanttifysiikan ymmärtämiseen evääni eivät riitä ja Tähtien sodan totesin jo 70-80-lukujen vaihteessa kuolettavan tylsäksi. Minun parisuhteenalkuni ovat kaatuneet siihen, että minä olen ihan liian kiinnostunut kaikenlaisesta ja turhaudun ihmisiin, jotka eivät ole. (Se, että on kiinnostunut jostain, ei tarkoita sitä, että välttämättä tietäisi siitä paljon tai ymmärtäisi sitä.) Viihdyn niin hyvin omissa oloissani, että minulla ei ole tarvetta parisuhteelle, jossa pitäisi tehdä kovin paljon kompromisseja. En ole vuosikausiin edes ajatellut kumppanin hankkimista, koska se on niin työlästä ja sen lopputulema epävarma. Maailman meno on myös tehnyt minusta aika kyynisen, joten en senkään puolesta enää houkuttele ihmisiä puoleeni. Emmekä me kaksin ole, meitä vain on vaikea löytää.
Kuulostat melko samanlaiselta kuin minä. Niin, pointtini todistettu, harvassa me olemme, yksi löytyi! Tämä pitäisi tehdä netin ulkopuolella, löytäen vielä lähiseuduilta ja omasta ikähaarukasta tällainen henkilö. En hirveämmin tinderistä tai nettideittailusta perusta.
Ei tosiaan kuulosta mitenkään todella harvinaiselta "paketilta". Vaatimuslista on vaan vähän omituisen tiukka, eikä vaikuta että kirjoittaja olisi edes yhtä hyvä itse kuin kumppanilta odottaa - ei vaikuta esimerkiksi karsimaattiselta. Esimerkiksi minut voisi heti poissulkea ainakin siksi, että en välitä Tähtiensodasta, enkä varmaan ole maailmanparantaja sanan varsinaisessa merkityksessä. Kirjoittaja ei ota ehkä huomioon sitä, että taviksetkin tekevät kompromisseja parisuhteissaan. Toinen tykkää kovista löylyistä ja toinen alalauteilla, toinen katselee jalkapalloa ja toinen tosi-tv:tä. Ei vähemmän intellektuelleillakaan yleensä ole tasan samanlaista kumppania kuin itse on, tai tasan sellaista kuin haluaisi!
Kourallinen-vitsi ei edes ole mitään älykästä kuivaa huumoria, joka pitäisi erikseen selittää, vaan lähinnä ärsyttävä anglismi.
Vierailija kirjoitti:
kivipää kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kivipää kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuskin kyse on niinkään mistään testiälykkyydestä, jos ei löydä kumppanian. Ei se että suoriutuu nopeasti Mensan kuviopäättelytestistä kerro oikeastaan persoonasta vielä paljon mitään. Se vain kertoo siitä, että on tiettyä päättelykykyä ja nopeat hoksottimet. Huvittaa, että ihmiset kuvittelevat juuri menestymisen jossain tietyssä testissä tekevän heistä erityislaatuisia ja kertovan heistä jotain paljon syvällisempää kuin esimerkiksi se, että on vaikka erityisen hyvä shakissa tai poikkeavan harjaantunut omassa ammatissaan. Se on kuin joku perustaisi identiteettinsä sille, että juoksi nopeammin cooperin testin 15 vuotta sitten, kuin 98 % verrokeista. Ehkä hänestäkin olisi voinut tulla olympiatason kilpajuoksija jos olisi riittävästi harjoitellut, sitä on sitten mukava pohtia lähibaarissa kaljatuoppi kädessä sisimmässän mietiskellen ja arvioiden, olisiko ympärillä olevista mahdollisista kumppaniehdokkaista yhtään hänen tasoaan. Jos on elämässä sisältöä ja mielenkiintoa muussakin kun omissa mitoissaan tai niiden puutteessa, niin voi olla että se puoliso löytyy sitä kautta helpostikin.
No kerropas, mistä löydän kumppanin, jota kiinnostaa samanaikaisesti kaikki kovempi tiede kuin hömppäkin, kvanttifysiikasta pop-viihteeseen, joka on suvaitsevainen ja avoinmielinen, on kiinnostunut koko Universumista eikä vain pienestä maapläntistämme, luonnonläheinen mutta silti teknologinen, insinöörimäinen mutta silti rento, jolle yliopisto on lastenleikkiä, ja täten jopa tylsää, huumorintajuinen, ulospäinsuuntautunut mutta introvertti, osaa sulattaa monimutkaisempia kokonaisuuksia ja keskustella niistä oli ala mikä ala ja oli siinä koulutettu tai ei, joka on nopeaälyinen ja sanavalmis, karismaattinen vaikka älykkö, taiteellinen, ymmärtäväinen, empaattinen, osaa nähdä metsän puilta ja olla katsomatta koiraa karvoihin, hengellinen, muttei uskonnollinen, sivistynyt, muttei välttämättä kirjaviisas, luova, kykeneväinen itsenäiseen ja kriittiseen ajatteluun, kykeneväinen laittamaan jauhot suuhuni, koska olen kourallinen (because I'm a handful, heh, esimerkki kuivasta huumoristani,) kiinnostunut niin tähtientutkimuksesta kuin Tähtiensodastakin, musikaalinen tai musiikkidiggari, internet-taitoinen, uusista ilmiöistä ja tieteestä kiinnostunut, tieteellisiä tutkimuksia yms lukeva, elämää ja sen varjopuolia nähnyt, eläinrakas, maailmanparantaja, intuitiivinen, mustavalkoisuuden ajattelussaan ohittanut, filosofinen, erityisen taitava ainakin jossakin.
Ja nämä kaikki samaan pakettiin.
Tietenkään "täydellistä" kumppania ei varmaan ole olemassakaan, mutta olisi hyvä jos edes puolet täyttyisi, niin oltaisiin edes puoliksi samanlaisia.
Ohis. Ihan jokaista kohtaa en tunnista itsessäni, mutta melkein kaikki kuitenkin; kvanttifysiikan ymmärtämiseen evääni eivät riitä ja Tähtien sodan totesin jo 70-80-lukujen vaihteessa kuolettavan tylsäksi. Minun parisuhteenalkuni ovat kaatuneet siihen, että minä olen ihan liian kiinnostunut kaikenlaisesta ja turhaudun ihmisiin, jotka eivät ole. (Se, että on kiinnostunut jostain, ei tarkoita sitä, että välttämättä tietäisi siitä paljon tai ymmärtäisi sitä.) Viihdyn niin hyvin omissa oloissani, että minulla ei ole tarvetta parisuhteelle, jossa pitäisi tehdä kovin paljon kompromisseja. En ole vuosikausiin edes ajatellut kumppanin hankkimista, koska se on niin työlästä ja sen lopputulema epävarma. Maailman meno on myös tehnyt minusta aika kyynisen, joten en senkään puolesta enää houkuttele ihmisiä puoleeni. Emmekä me kaksin ole, meitä vain on vaikea löytää.
Kuulostat melko samanlaiselta kuin minä. Niin, pointtini todistettu, harvassa me olemme, yksi löytyi! Tämä pitäisi tehdä netin ulkopuolella, löytäen vielä lähiseuduilta ja omasta ikähaarukasta tällainen henkilö. En hirveämmin tinderistä tai nettideittailusta perusta.
Ei tosiaan kuulosta mitenkään todella harvinaiselta "paketilta". Vaatimuslista on vaan vähän omituisen tiukka, eikä vaikuta että kirjoittaja olisi edes yhtä hyvä itse kuin kumppanilta odottaa - ei vaikuta esimerkiksi karsimaattiselta. Esimerkiksi minut voisi heti poissulkea ainakin siksi, että en välitä Tähtiensodasta, enkä varmaan ole maailmanparantaja sanan varsinaisessa merkityksessä. Kirjoittaja ei ota ehkä huomioon sitä, että taviksetkin tekevät kompromisseja parisuhteissaan. Toinen tykkää kovista löylyistä ja toinen alalauteilla, toinen katselee jalkapalloa ja toinen tosi-tv:tä. Ei vähemmän intellektuelleillakaan yleensä ole tasan samanlaista kumppania kuin itse on, tai tasan sellaista kuin haluaisi!
Kourallinen-vitsi ei edes ole mitään älykästä kuivaa huumoria, joka pitäisi erikseen selittää, vaan lähinnä ärsyttävä anglismi.
*karismaattiselta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaimon hengitys haisee kaatopaikalle vaikka harjaa hampaat. Miten saisi sen hammaslääkäriin kun ei suostu menemään?
kivipää kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse testaan aina keskustelun tason aloittamalla puheen kvanttifysiikan ilmiöistä ja siirryn sitten tarvittaessa seuraavaan pöytään. Ei ole löytynyt vielä sopivaa itselleni.
Joo, tuolla lähestymistavalla ei tarvitse pelätä kumppanin löytymistä 😁
Keskustelun taso kannattaa testata hitaasti ja hivuttaen - vaikka keskustelukumppani olisi kiinnostunut samasta aiheesta, et ansaitse kyllä mitään sosiaalinen älykkyys -pojoja, jos menet pöytään, tervehdit, tuot esille säieteorian ja toivot perusteellista vasta-argumentointia.
Tämä on yksi aspekti mikä tekee elämästäni vaikeampaa, koska en tunne hengenheimolaisuutta ns kovien tieteiden älykköjenkään kanssa, koska he tuppaavat olemaan sosiaalisesti melko tyhmiä. Ei millään pahalla ketään kohtaan, mutta vaikutat tyhmältä jos olet sosiaalisesti kyvytön, vaikka olisit kuinka hiukkastieteilijä.
Ihmiset ovat erilaisia. Minulla ei nappeja painele, vaikka joku olisikin sosiaalisesti kömpelö tai asiakeskeinen. On mielenkiintoista, että ihmiset eivät ole samasta puusta. Jos on jotain mielenkiintoista tietoa hänellä jakaa, aina parempi. Jotkut ovat älyttömän hitaasti lämpeäviä, eikä oikein voi sanoa mitään ennenkuin vähän katselee. Jos joku tekisi tuollaisen aloituksen, olisin kiinnostunut keskustelemaan. Virkistävän aitoa. Samalla lunkiudella kuuntelen ne marja-tädin synttäritarjoilut. Ikinä ei voi tietää milloin oppii jotain uutta ja toisaalta ihmiset haluavat jakaa erilaisia asioita, ei ole minulta pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma ÄO ei rajaa ulkopuolelle suurinta osaa ihmisistä. Jos nyt välttämättä haluat suunnilleen saman tai korkeamman ÄO:n omaavan kumppanin, niin silloin oma korkea ÄO auttaa suodattamisessa. Tällöin näet hetken keskustelulla selviää paljon, kun asettaa sanansa sopivan veitikkamaisesti. Mutta kun se ÄO ei ole kuin yksi tekijä eikä yksinään varmaankaan riitä kumppanuuteen, siinäpä ongelma. Alkusuodatuksena tietenkin voisit hakea siitä jouikossa, jossa keskimääräinen ÄO on luonnostaan korkea. Esim. yliopiston luonnontieteiden jatko-opiskelijopiden joukosta. Tällöin selviät vähemmilla pikatesteillä, jollin jää enemmän aikaa varsinaiseen tutustumiseen.
Minusta ap ei ole älykäs. Älykäs ihminen on joustava älykkäiden ja ei-älykkäiden seurassa. On kuin kala vedessä molempien kanssa. Mulla ap.sta tulee mieleen jankkaava asperger.
Kumppanin löytäminen joka vastaa tarpeeseen on vielä vaikeampaa.Tai ehkä ei jos saa silmänsä auki.
Vierailija kirjoitti:
Minusta ap ei ole älykäs. Älykäs ihminen on joustava älykkäiden ja ei-älykkäiden seurassa. On kuin kala vedessä molempien kanssa. Mulla ap.sta tulee mieleen jankkaava asperger.
Älykkyyteen ei liity mitään hyviä, huonoja tai neutraaleja ominaisuuksia.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on pikemmin se tunne, että älykästä naista eivät keskivertomiehet halua, koska tuntevat itsensä huonoksi tai epävarmaksi. Kukapa sellaista elämää haluaisi.
Mulle ei ollu. Varsinkaan kun se olis voinut olla mahdollisuus itselle ja yhdessä. Ehkä jälkikasvulle etenkin. Kaatu ihan muuhun. Eikä 6000e. tulot kuussakaan olis haitannu. Näkökulmia on monia ja mahdollisuuksia.
Kun mikään noista ei ole itsessä tärkeä asia vaan mahdollistaa tärkeiden asioiden toteutumisen.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on pikemmin se tunne, että älykästä naista eivät keskivertomiehet halua, koska tuntevat itsensä huonoksi tai epävarmaksi. Kukapa sellaista elämää haluaisi.
Olen mies enkä halua itseään älykkäämpänä kuin muut pitävää naista. Kertoo jotain ihmisestä.
-Älykkyyttä on niin monenlaista, pelkkä Mensan testi todistaa vain sen kaltaisesta, jota testissä kysytään.
-Toisekseen, paljon näitä erillaisia testejä tehneet pärjäävät usein paremmin näissä testeissä, kuin ummikko ensimmäistä testiä tekevä. Esim eivät osaa siirtyä eteenpäin vaikeista kysymyksistä, vaan junnaavat niissä, joten lopputesti jää kesken. Paljon testejä tehnyt tietää hypätä yli seuraavaan kysymykseen, opetettuna siihen. Vaikuttaa lopputulokseen huomattavasti, artmeijan testissä oli näitä ensimmäistä testiään tekeviä, ja juuttuivat ensimmäiseen tehtävään,. jota eivät osanneet. Muut jatkoi eteenpäin seuraavaan tehtävään jne.
Valaistuneet yleensä istuu muiden kustannuksella takamuksellaan ja jättää kaikki asiat muiden tehtäväksi. "Tapahtuu mitä tapahtuu" ihmiset joutaisi polkea suohon ja ota vastuu omasta elämästä.