Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Älykkäänä kumppanin löytäminen on oikeasti haastavaa
En nyt kritisoi vähemmän älykkäitä, mutta jos äo on 137, se rajaa ulkopuolelle suurimman osan ihmisistä. En tiedä tapailukumppanien älykkyysosamääriä, mutta sen huomaa helposti, jos toinen on täysin eri viivalla. Käytännössä ehkä 3% vastakkaisen sukupuolen edustajista voisin kelpuuttaa älyllisen kapasiteetin suhteen, mutta moniko näistä asuu lähellä, moniko on sinkku, monenko kanssa muuten kemiat kohtaavat?
Mistä voi löytää kumppanin, jos ei halua seurustella taviksen kanssa?
Ja ei, en pidä itseäni parempana kuin muut, mutta fakta on se, että sosiaalinen kanssakäyminen on liian uuvuttavaa suurimman osan kanssa - minulle.
Kommentit (1624)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on pikemmin se tunne, että älykästä naista eivät keskivertomiehet halua, koska tuntevat itsensä huonoksi tai epävarmaksi. Kukapa sellaista elämää haluaisi.
Ei pidä paikkaansa. Kyllä ne todelliset syyt ovat jossain muualla.
Amen. Tokikaan en ole ap:n kaltainen nero, kuulun vain älykkäimpään 7 % (olen myös neurologisesti haasteellinen, siksi minua on testattu tosi paljon. En muuten tekisi tuolla tiedolla mitään). Mutta en ole tavannut YHTÄÄN miestä, joka ei olisi ollut ihastunut älyyni. Hitto, olen ollut tilanteessa missä mies on kirjaimellisesti polvillaan edessäni ja selittää ettei helpolla kenenkään älyä kehu, "mutta sä olet X niin looginen, niin uskomattoman looginen, sulle ei voi väittää vastaan, mä ihailen sitä niin paljon."
Miehenikin aina ihastelee älyäni. Kuvittelee nimittäin että olen häntä älykkäämpi. Oikeasti se ei pidä paikkaansa, olen vain verbaalinen ja nokkela keskustelija, joten pystyn vaikuttamaan fiksummalta kuin olenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen yhden älykkään naisen, joka on naimisissa yksinkertaisen miehen kanssa. Hyvin tuntuu menevän, vaikka mies onkin häntäheikki ja pettäjä. Itse en jaksaisi yksinkertaista kumppania.
Sitäpaitsi lapset eivät taatusti ole keskivertoa älykkäämpiä, jos puoliso on tollo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
sain työhönottotarkastuksessani tulokseksi 97% parempi tulos kuin muilla akateemisesti koulutetuista. puolustukseksi minulla oli takana 5h yöunet ja 4h automatka helsinkiin pienellä roskaruoka pysähdyksellä, joka varmasti huononti keskittymiskykyä.
en silti valikoinut puolisoani "älykkyyden perusteella"
AP taitaa olla ylimielinen ja vastenmielinen samassa paketissa. kannattaa muuten miehiä tavatessa kertoa tuo oma älykkyysmäärä, niin osaavat pysyä loitolla.
Mikä testi oli ? Siis tarkalleen ja kuka teki?
testi tälläinen kun cubiks: logiks (advanced). on siis jonkinlainen kansanvälinen testiympäristö, jossa on monta testiä ja tuloksia sitten vertaillaan kansainvälisesti. testaajana rekrytoimiseen erikoistunut konsulttitalo pääkaupunkiseudulta.
Olen naisena ollut pitkissä suhteissa älykkäiden ja ehkä ei niin älykkäiden kanssa. Kaikki olleet hyviä tyyppejä, sydämen sivistystä on löytynyt.
Kuitenkin havaitsemani ero liittyy itsensä kehittämiseen ja mielenkiinnonkohteiden laajuuteen. Älykäällä on mahdollisuus ottaa taito kuin taito haltuun. Eli oppia korjaamaan auto, vaikka ei ole mikään automies, löytää syitä kuntoilla tosissaan, vaikka lukisi mielummin (kuulema moni käytännön asia helpottuu kun on voimaa, uskotaan), oppia laittamaan ruokaa, olla perillä tieteellisestä keskustelusta, opetella uusia kieliä huvikseen, listaa voi jatkaa. Ikäänkuin vaikeampi laittaa mihinkään lokeroon, koska kokeilee eri asioita ja kun on taito omaksua ja etsiä tietoa tehokkaasti ja suunnitelmallisesti. Kun on suhteellisen ennakkoluuloton, niin monenlaista saa haltuun. Henkinen joustavuus siis erottaa ja halu kehittyä. Uteliaisuus yhdistettynä kykyyn oppia helposti. Sitä on mielenkiintoista seurata ja itsekin saa hyviä uusia ideoita, toisaalta toinen on vastaanottavainen myös omille ehdotuksille. Näkisin, että tulee elämään enemmän sellaista henkistä ilmavuutta ja virkistävyyttä. Ja toki moni asia vaan yksinkertaisesti sujuu helpommin jos hahmottaa kuviot nopeasti, aina käytännön asioista ihmissuhteisiin. Voi myös luottaa toisen arviointikykyyn melko pitkälle, jos kaipaa kaveria jonkun ongelman pohtimiseen. Vastaus on varmasti perusteltu ja pureskeltu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on pikemmin se tunne, että älykästä naista eivät keskivertomiehet halua, koska tuntevat itsensä huonoksi tai epävarmaksi. Kukapa sellaista elämää haluaisi.
Ei pidä paikkaansa. Kyllä ne todelliset syyt ovat jossain muualla.
Amen. Tokikaan en ole ap:n kaltainen nero, kuulun vain älykkäimpään 7 % (olen myös neurologisesti haasteellinen, siksi minua on testattu tosi paljon. En muuten tekisi tuolla tiedolla mitään). Mutta en ole tavannut YHTÄÄN miestä, joka ei olisi ollut ihastunut älyyni. Hitto, olen ollut tilanteessa missä mies on kirjaimellisesti polvillaan edessäni ja selittää ettei helpolla kenenkään älyä kehu, "mutta sä olet X niin looginen, niin uskomattoman looginen, sulle ei voi väittää vastaan, mä ihailen sitä niin paljon."
Miehenikin aina ihastelee älyäni. Kuvittelee nimittäin että olen häntä älykkäämpi. Oikeasti se ei pidä paikkaansa, olen vain verbaalinen ja nokkela keskustelija, joten pystyn vaikuttamaan fiksummalta kuin olenkaan.
Minä olen älykkäänä pidetty, mutta todennäköisesti se on minullakin enemmän verbaalisia taitoja ja itsevarmuutta. Aika paljon on sellaista, mitä en tajua, mitä kohtuu moni kuitenkin tajuaa..
No joo. Miehet kyllä tuntuvat aina ihastuvan "älyyni". Siis ne miehet, jotka ihastuvat, eivät kaikki sentään. Olen joskus miettinyt, että onko se vaan paremman kuuloista kuin sanoa ihastuneensa tisseihin tms, mutta ehkä he oikeasti ajattelevat niin. Ilmeisesti moni mies ajattelee olevansa keskimääräistä älykkäämpi ja nämä minuun ihastuneet sitten ajattelevat vihdoinkin tavanneensa "vertaisensa"?
Eli oman kokemukseni mukaan äly ei pelota, mutta toisaalta ehkä en ole vielä siinä luokassa, jossa asia muuttuu ongelmaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me kuvataiteilijat pärjäämme muuten oikein hyvin noissa visuaalista havaintokykyä vaativissa älykkyystesteissä. :) Kun on vuosikausia juuri sellaista taitoa harjoiteltu.
Se on niinkuin pianonsoittotaito. Kun aikansa harjoittelee, niin niihin tehtäviin oppii vastaamaan.
Ei kannata arvostaa tai kehuskella ns älykkyysnumeroilla.
Ilman hyvää visuaalista havaintokykyä sinusta tuskin olisi tullut kuvataitelijaa alun perinkään. Mutta joo, kyllähän testeihin voi harjoitella, vaikka sen ei pitäisi olla edes mahdollista.
Lisäksi testeissä voi olla monitulkintaisuutta, mitä ei myöskään missään nimessä saisi tapahtua. Muistan elävästi, kuinka eräässä lukion psykologian tunnilla tekemässäni älykkyystestissä oli kysymys, jossa oli listattuna sanoja, joista piti valita yksi joukkoon kuulumaton. Havaitsin välittömästi, että yksi sanoista oli erisnimi (muiden ollessa yleisnimiä), joten valitsin sen. Eli loogisesti ja täysin vedenpitävästi oikea vastaus. Mutta sain kuulla, että vastaus olikin "väärin" eikä siitä siis herunut pisteitä. :D
Käytännössä noissa testeissä voi olla vaikka kuinka monta ” oikeaa” vastausta. On ”kaikki päättyvät vokaalin paitsi yksi” kaikissa muissa paitsi yhdessä on viisi kirjainta”, kaikki paitsi yhdessä on viisi konsonanttia”, ”kaikki paitsi yhdessä on kaksi tavua”, kaikki paitsi yksi voidaan pitää kädessä”, kaikki paitsin yhden synonyymi alkaa ”T” kirjaimellla ym.
Luovat ihmiset varsinkin voivat löytää vaikka mitä yhtäläisyyksiä.
Niin super älykkäänä olen huomannut sen että muiden tyhmänä pitämät ovat ihan älykkäitä mutta ajattelevat vain eritavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on pikemmin se tunne, että älykästä naista eivät keskivertomiehet halua, koska tuntevat itsensä huonoksi tai epävarmaksi. Kukapa sellaista elämää haluaisi.
Ei pidä paikkaansa. Kyllä ne todelliset syyt ovat jossain muualla.
Amen. Tokikaan en ole ap:n kaltainen nero, kuulun vain älykkäimpään 7 % (olen myös neurologisesti haasteellinen, siksi minua on testattu tosi paljon. En muuten tekisi tuolla tiedolla mitään). Mutta en ole tavannut YHTÄÄN miestä, joka ei olisi ollut ihastunut älyyni. Hitto, olen ollut tilanteessa missä mies on kirjaimellisesti polvillaan edessäni ja selittää ettei helpolla kenenkään älyä kehu, "mutta sä olet X niin looginen, niin uskomattoman looginen, sulle ei voi väittää vastaan, mä ihailen sitä niin paljon."
Miehenikin aina ihastelee älyäni. Kuvittelee nimittäin että olen häntä älykkäämpi. Oikeasti se ei pidä paikkaansa, olen vain verbaalinen ja nokkela keskustelija, joten pystyn vaikuttamaan fiksummalta kuin olenkaan.
Minä olen älykkäänä pidetty, mutta todennäköisesti se on minullakin enemmän verbaalisia taitoja ja itsevarmuutta. Aika paljon on sellaista, mitä en tajua, mitä kohtuu moni kuitenkin tajuaa..
No joo. Miehet kyllä tuntuvat aina ihastuvan "älyyni". Siis ne miehet, jotka ihastuvat, eivät kaikki sentään. Olen joskus miettinyt, että onko se vaan paremman kuuloista kuin sanoa ihastuneensa tisseihin tms, mutta ehkä he oikeasti ajattelevat niin. Ilmeisesti moni mies ajattelee olevansa keskimääräistä älykkäämpi ja nämä minuun ihastuneet sitten ajattelevat vihdoinkin tavanneensa "vertaisensa"?
Eli oman kokemukseni mukaan äly ei pelota, mutta toisaalta ehkä en ole vielä siinä luokassa, jossa asia muuttuu ongelmaksi.
Kaksi kumppania ovat olleet sellaisia joiden älystä olen itse älynnyt mainita koska olen sitä ihaillut.
Toinen tapaus oli tajuttoman hyvä yhdistelemään aiheita ja asioita loogisiksi kokonaisuuksiksi, oli ala suunnilleen mikä hyvänsä. Eloisa mieleltäänkin, ei vain sängyssä. Tämä oli jotenkin poikkeuksellista. Mutta näkyikö tämä sellaisena materiaalisena hyvänä tai pitkänä urana tieteentekijänä... no muutkin ominaisuudet vaikuttavat. Nykykumppanilla on kauheasti viisautta siihen kuinka eläää hyvin ja onnellisesti ja sosiaalisesti. Älyäkin tehdä oikeita valintoja, nokkeluutta. Mutta enemmän konkreettisiin asioihin liittyvää, eikä abstraktien ilmiöiden ihmettelyä ja niistä intoilua.
Vierailija kirjoitti:
Tunnen yhden älykkään naisen, joka on naimisissa yksinkertaisen miehen kanssa. Hyvin tuntuu menevän, vaikka mies onkin häntäheikki ja pettäjä. Itse en jaksaisi yksinkertaista kumppania.
Sitäpaitsi lapset eivät taatusti ole keskivertoa älykkäämpiä, jos puoliso on tollo.
Älykkyys periytyy vain osin. Ympäristö vaikuttaa myös. Lisäksi tutkitusti äidin älykkyys vaikuttaa lapsen älykkyyteen enemmän kuin isän. Kaiken kukkuraksi älykkyydellä on taipumus perillisillä konvergoitua kohti keskimääräistä. Älykäs saa todennäköisemmin itseään tyhmempiä jälkeläisiä kuin yhtä älykkäitä tai älykkäämpiä, tyhmä taas todennäköisemmin itseään älykkäämpiä. Älykäs ja tollo voivat siis saada suurella todennäköisyydellä keskivertoälykkäitä lapsia ja jos äiti sattuu olemaan se älykäs, todennäköisesti keskimääräistä älykkäämpiäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ettei nyt ap:n ongelma ole luulla, että älykkyys sinällään olisi merkittävä resurssi parisuhdemarkkinoilla. Ainakin älykkäiden miesten tragedia voi olla kuvitella "ansaitsevansa" kaikilta eli miesnäkökulmasta lähinnä ulkoisilta ominaisuuksilta top 1% kumppanin ja vielä tästä älykkään ja sielukkaan version.
Mietin sitä, että älykkyyttä on kuitenkin erilaista. On matemaattista ja loogista älykkyyttä, musikaalista älykkyyttä, sosiaalista älykkyyttä jne.
Niin tarvitseeko puolison älykkyyden olla juuri sitä samaa loogista älykkyyttä kuin ap:lla vai kävisikö, että puolison älykkyys olisi muilla alueilla. Tämä laajentaisi ap:lle tarjontaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mietin sitä, että älykkyyttä on kuitenkin erilaista. On matemaattista ja loogista älykkyyttä, musikaalista älykkyyttä, sosiaalista älykkyyttä jne.
Niin tarvitseeko puolison älykkyyden olla juuri sitä samaa loogista älykkyyttä kuin ap:lla vai kävisikö, että puolison älykkyys olisi muilla alueilla. Tämä laajentaisi ap:lle tarjontaa.
Monilla menee sekaisin älykkyys erilaisten taitojen kanssa. Yleensä tämä kielii älykkyyden rajallisuudesta.
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan edes yrittänyt pariutua vain yhtä älykkäiden miesten kanssa. Olisin kuitenkin halunnut kumppanin, jonka kanssa keskustella älykkäästi monipuolisesti eri aiheista, tai jonka kanssa katsoa elokuvia tai sarjoja, jotka menevät nykyiseltäni ohi. Älykkäitä miehiä kyllä olisi ollut tarjolla, mutta useimmat heistä ovat olleet muuten sitten erittäin kuivia luonteeltaan tai luonteemme eivät ole muuten kohdanneet. Olen myös huomannut, että osa menestyvistä miehistä haluaa nimenomaan ns. trophy wifen, joka boostaa hänen egoaa. Eli vaikka nainen olisi näyttävän näköinen, liian hyvä työpaikka sekä korkea älykkyys vievät kiinnostavuuden. Ja etenkin se, jos nainen tienaa enemmän. Nämä miehet ovat kuitenkin onneksi harvassa.
Olen itse akateemisesti koulutettu, mutta miehen koulutuksella ei ole väliä. En siis pidä koulutusta merkkinä älykkyydestä. Nykyinen mieheni on perusduunari, eikä muutenkaan loista yleistiedollaan tai äo:llaan. Mutta koen, ettei mitään täydellistä kumppania kannata edes yrittää löytää. Itselleni merkitsee enemmän esimerkiksi miehen suuri sydän, luotettavuus, hauskuus, rentous, puolison kunnioittaminen, taito pärjätä itsekseen (ei tarvitse äitiä tai puolisoa siivoamaan ja hoitamaan asioita) sekä terveet elämäntavat. Nämä ja monta muuta hyvää puolta löysin miehestäni, joten jostain oli joustettava.
Onni voi siis löytyä myös vähemmän älykkään miehen kanssa, suosittelen katsomaan ympärille avoimin mielin. Nykyistä, kuten ei exiäkään, ei ole haitannut vaikka olisin älykkäämpi. Lähinnä miehet ovat olleet siitä vain haltioissaan, kun ei ole mikään tyhjäpää bimbo.
Et ole oikeasti älykäs. Yksikään "tv-sarja tai elokuva" ei ole suunnattu älykkäille.
Itse en katsele mitään "sarjoja", pelkkää roskaa tai naiivia popularisointia yksinkertaisille massoille.
Ja kouluttamaton älykäs(?) mies ei ole kehittänyt kapasiteettiaan, miksiköhän? Käytännön asioissa fiksuja amismiehiä toki löytyy paljonkin, mutta ei heillä ole rahkeita ja sisäsyntyistä tapaa ajatella kuten luonnostaan pohtivalla, analyyttisellä ihmisellä.
Amiksesta saa ihan kivaa seuraa, kuten älyköt bimbonaisistaan. Mutta ei heistä tasaveroisiksi kumppaneiksi ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin sitä, että älykkyyttä on kuitenkin erilaista. On matemaattista ja loogista älykkyyttä, musikaalista älykkyyttä, sosiaalista älykkyyttä jne.
Niin tarvitseeko puolison älykkyyden olla juuri sitä samaa loogista älykkyyttä kuin ap:lla vai kävisikö, että puolison älykkyys olisi muilla alueilla. Tämä laajentaisi ap:lle tarjontaa.
Monilla menee sekaisin älykkyys erilaisten taitojen kanssa. Yleensä tämä kielii älykkyyden rajallisuudesta.
Mä itse puhuisin älykkyydestä ja viisaudesta. Toinen liittyy enemmän siihen elämän osaamiseen, toinen enemmän kiinnostukseen ja kapasiteettiin joka liittyy ilmiöihin ja käsitteellisiin asioihin. Kiehtovia piirteitä molemmat.
Jos olisi edes normaaliälyinen, niin sekin kävisi. En ole itse mikään välkky, joten odotukset ei ole korkealla, mutta kun ensitapaamisella korkakoulutettu nainen panee tupakaksi ja kyselee horoskooppimerkkejä, niin epätoivo valtaa mieltä.
Toinen on tämä kasvissyöntivouhotus, ei voi ymmärtää sitä uskomatonta naiiviutta mikä siihen liittyy, jopa televisioon asti päästetään "Asiantuntijat" kertomaan miten maailma pelastuu jos kaikki syö kasvisruokaa.
Epäuskoisena vaan ihmettelee että ihminen on asunut Suomessa koko ikänsä ja kuvittelee että meillä on jotenkin asiat huonosti ja tuhlaavaista. Sitten luetellaan hiilijalanjälkiä ja ohitetaan käytännön realismi totaalisesti kun päästään leijumaan johonkin vihreään kuplaan.
Minä näen älykkyyden monipuolisuutena. Eli että pienellä vaivalla loistaa osapuilleen kaikessa, mihin ryhtyy. Lukiessaan tieto jää muistiin ja aivot ovat kuin google, joka hakee tietoa nopeasti ja toisaalta luovuus auttaa yhdistelemään eri aikana tallennettua tietoa loogiseksi kokonaisuudeksi.
Minulle haasteellista ei ole löytää älykästä miestä (heitä olen tavannut paljonkin) vaan ongelma tulee ainakin minulla vastaan seksuaalisuudessa. Mieltymyksiltään samanlaista miestä kanssani ei ole helppoa löytää (olen aika kinky) ja kun on joskus kohdannut joskus ihan järjetöntä seksuaalista nautintoa, on tosi vaikeaa tyytyä vähääkään vaatimattomampaan esitykseen.
seppisS kirjoitti:
Jos olisi edes normaaliälyinen, niin sekin kävisi. En ole itse mikään välkky, joten odotukset ei ole korkealla, mutta kun ensitapaamisella korkakoulutettu nainen panee tupakaksi ja kyselee horoskooppimerkkejä, niin epätoivo valtaa mieltä.
Toinen on tämä kasvissyöntivouhotus, ei voi ymmärtää sitä uskomatonta naiiviutta mikä siihen liittyy, jopa televisioon asti päästetään "Asiantuntijat" kertomaan miten maailma pelastuu jos kaikki syö kasvisruokaa.
Epäuskoisena vaan ihmettelee että ihminen on asunut Suomessa koko ikänsä ja kuvittelee että meillä on jotenkin asiat huonosti ja tuhlaavaista. Sitten luetellaan hiilijalanjälkiä ja ohitetaan käytännön realismi totaalisesti kun päästään leijumaan johonkin vihreään kuplaan.
Mitäköhän sinä(kin) tässä keskustelussa teet? Varmaankin sinun kannattaa tekstisi perusteella siirtyä tapaamaan amistason naisia nuuska huulessaan ja makkaraa poskessa.
Mieheni on selvästi minua älykkäämpi, kaikki logiikkapulmat ratkeaa häneltä paljon nopeammin kuin minulta. Voi tietysti olla harjoituksenpuutettakin omalta osalta, mutta tältä tuntuu jos totta puhun. Kuitenkin ollaan muuten tosi samalla aaltopituudella, eikä asia ole ollut ongelma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me kuvataiteilijat pärjäämme muuten oikein hyvin noissa visuaalista havaintokykyä vaativissa älykkyystesteissä. :) Kun on vuosikausia juuri sellaista taitoa harjoiteltu.
Se on niinkuin pianonsoittotaito. Kun aikansa harjoittelee, niin niihin tehtäviin oppii vastaamaan.
Ei kannata arvostaa tai kehuskella ns älykkyysnumeroilla.
Ilman hyvää visuaalista havaintokykyä sinusta tuskin olisi tullut kuvataitelijaa alun perinkään. Mutta joo, kyllähän testeihin voi harjoitella, vaikka sen ei pitäisi olla edes mahdollista.
Lisäksi testeissä voi olla monitulkintaisuutta, mitä ei myöskään missään nimessä saisi tapahtua. Muistan elävästi, kuinka eräässä lukion psykologian tunnilla tekemässäni älykkyystestissä oli kysymys, jossa oli listattuna sanoja, joista piti valita yksi joukkoon kuulumaton. Havaitsin välittömästi, että yksi sanoista oli erisnimi (muiden ollessa yleisnimiä), joten valitsin sen. Eli loogisesti ja täysin vedenpitävästi oikea vastaus. Mutta sain kuulla, että vastaus olikin "väärin" eikä siitä siis herunut pisteitä. :D
Käytännössä noissa testeissä voi olla vaikka kuinka monta ” oikeaa” vastausta. On ”kaikki päättyvät vokaalin paitsi yksi” kaikissa muissa paitsi yhdessä on viisi kirjainta”, kaikki paitsi yhdessä on viisi konsonanttia”, ”kaikki paitsi yhdessä on kaksi tavua”, kaikki paitsi yksi voidaan pitää kädessä”, kaikki paitsin yhden synonyymi alkaa ”T” kirjaimellla ym.
Luovat ihmiset varsinkin voivat löytää vaikka mitä yhtäläisyyksiä.
Näin on, mutta esimerkkisi olivat todella huonoja. Nehän eivät päde ollenkaan, jos kyseinen testi esitettisiin eri kielellä. Eli kieleen ja sanoihin itsessään liittyvät asiat eivät voi määrittää älykkyystestin oikeaa vastausta. Muussa kuin kielitestissä. 😉
Siksi äo-testit ovat kuvallisia, graafisia. Nekään eivät ole aina yksiselitteisiä.
Sanoisin, että älykäs ihminen löytää mieleisensä kumppanin. Oli tämä kumppani sitten enempivähempi älykäs. Parisuhteen muodostamiseen liittyvät estot ovat sitten asia erikseen.
Henkilökohtaisesti sanoisin, että sydämen suuruus kultaa rakkauden. Älykkyys tässä asiassa on toissijaista.
Vielä lopuksi sanoisin sen, että kukin tavallaan ja omien mieltymyksiensä mukaan. :-)
Pysytään terveinä!