Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Älykkäänä kumppanin löytäminen on oikeasti haastavaa
En nyt kritisoi vähemmän älykkäitä, mutta jos äo on 137, se rajaa ulkopuolelle suurimman osan ihmisistä. En tiedä tapailukumppanien älykkyysosamääriä, mutta sen huomaa helposti, jos toinen on täysin eri viivalla. Käytännössä ehkä 3% vastakkaisen sukupuolen edustajista voisin kelpuuttaa älyllisen kapasiteetin suhteen, mutta moniko näistä asuu lähellä, moniko on sinkku, monenko kanssa muuten kemiat kohtaavat?
Mistä voi löytää kumppanin, jos ei halua seurustella taviksen kanssa?
Ja ei, en pidä itseäni parempana kuin muut, mutta fakta on se, että sosiaalinen kanssakäyminen on liian uuvuttavaa suurimman osan kanssa - minulle.
Kommentit (1624)
Vierailija kirjoitti:
Mitä leuhkimista sellaisella älykkyydellä on joka tekee vain elämän vaikeaksi? Ei löydy kumppania, ollaan mt-ongelmaisia, kukaan ei ymmärrä jne.
Parasta älyä on semmoinen että kykenee toimimaan rakentavasti, tehokkaasti ja terveellisesti omassa ympäristössään erilaisista haasteista huolimatta. Kyky sopeutua elämän haasteisiin on sitä hyödyllisintä älyä.
Ei se tee elämää sen vaikeammaksi kuin muillakaan, kullakin ongelmansa. Parinvalinnassa voisi melkein sanoa, että jos nyt ajatellaan että normaaliälyiset löytävät kumppanin helpommin, tulevat ne vaikeudet vasta myöhemmin. Ennakoinnin puute saa aikaan sen, että kumppani onkin muuttunut kuspiäksi ja kyllä se vähän haittasikin ettei ymmärretä toisiamme ja eroa pukkaa. Sitten ollaan vain toisenlaisten ongelmien äärellä. Rakentavasta voi melko harvan kohdalla puhua ylipäätään, kun ympäristöä hetken seurailee. Kärsimyksen määrä on vakio, valitettavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on pikemmin se tunne, että älykästä naista eivät keskivertomiehet halua, koska tuntevat itsensä huonoksi tai epävarmaksi. Kukapa sellaista elämää haluaisi.
Ei pidä paikkaansa. Kyllä ne todelliset syyt ovat jossain muualla.
Pitääpäs, haluatko itse valita huonon olon ja epävarmuuden koko loppuelämäksi?
Vierailija kirjoitti:
Mitä leuhkimista sellaisella älykkyydellä on joka tekee vain elämän vaikeaksi? Ei löydy kumppania, ollaan mt-ongelmaisia, kukaan ei ymmärrä jne.
Parasta älyä on semmoinen että kykenee toimimaan rakentavasti, tehokkaasti ja terveellisesti omassa ympäristössään erilaisista haasteista huolimatta. Kyky sopeutua elämän haasteisiin on sitä hyödyllisintä älyä.
Erikoista provoilua ottaen huomioon, ettet itse ole rakentava ympäristössäsi eikä sinulla ole kumppania ja sinulla on mielenterveys kortilla. Lisäksi kärsit asenneongelmasta ja kateudesta. Kohti kevättä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä leuhkimista sellaisella älykkyydellä on joka tekee vain elämän vaikeaksi? Ei löydy kumppania, ollaan mt-ongelmaisia, kukaan ei ymmärrä jne.
Parasta älyä on semmoinen että kykenee toimimaan rakentavasti, tehokkaasti ja terveellisesti omassa ympäristössään erilaisista haasteista huolimatta. Kyky sopeutua elämän haasteisiin on sitä hyödyllisintä älyä.
Erikoista provoilua ottaen huomioon, ettet itse ole rakentava ympäristössäsi eikä sinulla ole kumppania ja sinulla on mielenterveys kortilla. Lisäksi kärsit asenneongelmasta ja kateudesta. Kohti kevättä.
Kyllä ja ei. Pointti oli lähinnä herätellä niitä ihmisiä jotka arvottavat ihmisiä/itseään liikaa älyn suhteen. Äly on suoritustehoa ja kapasiteettia, mutta huonolla "softalla" moni tekee elämästään näillä "paremmilla komponenteilla" vain turhan vaikeaksi. Tavalliseen ja onnelliseen elämään riittävä äly on lähes jokaisella (adhd:t ja muut ovat tietysti oma lukunsa). Huonoa softaa on esim. se että luulee oman älyn antavan vapauksia asioiden suhteen eikä opi työteon merkitystä. Sitä työtä voi joutua tekemään myös ihmissuhteiden kanssa.
Tietysti älykkäilläkin on ongelmia ja enemmän tietynlaisia ongelmia kuin vähemmän älykkäillä. Kukaan ei voi myöskään valita millaiseen ympäristöön syntyy, siitähän monet ongelmat alkunsa saavat.
sain työhönottotarkastuksessani tulokseksi 97% parempi tulos kuin muilla akateemisesti koulutetuista. puolustukseksi minulla oli takana 5h yöunet ja 4h automatka helsinkiin pienellä roskaruoka pysähdyksellä, joka varmasti huononti keskittymiskykyä.
en silti valikoinut puolisoani "älykkyyden perusteella"
AP taitaa olla ylimielinen ja vastenmielinen samassa paketissa. kannattaa muuten miehiä tavatessa kertoa tuo oma älykkyysmäärä, niin osaavat pysyä loitolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvällä tuurilla onnistuu.
Mä tosin huomasin, että älykkäänä oli osa todennäköisyyksistä omalla puolella koska ymmärsin olla leimaamatta ihmisiä ammatin perusteella. Tällöin todelliset mahdollisuudet kohdata älykäs kumppani oli paljon paremmat kuin sellaisella, joka kuvittelisi että vain tohtorit olisivat älykkäitä.
Lisäksi kannattaa huomioida että ihmisissä voi olla vastakkaisia vahvuuksia kuin sinussa. Niistä voi oppia paljon.
Siis tämähän on aivan mahtava kommentti! Kyllä minunkin kokemuksen mukaan myös ihan perus ihmiset saattavat yllättää älykkyydellään. Elämä ei ole aina ja jokaisen yksilön suhteen niin mustavalkoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä leuhkimista sellaisella älykkyydellä on joka tekee vain elämän vaikeaksi? Ei löydy kumppania, ollaan mt-ongelmaisia, kukaan ei ymmärrä jne.
Parasta älyä on semmoinen että kykenee toimimaan rakentavasti, tehokkaasti ja terveellisesti omassa ympäristössään erilaisista haasteista huolimatta. Kyky sopeutua elämän haasteisiin on sitä hyödyllisintä älyä.
Olisiko jopa niin, että älykkäistä vain vähemmistö haluaa pakkomielteisesti kumppania. Tyhmillä kun on mielenterveysongelmia, he eivät löydä niihin ratkaisuja samoin kuin älykkäät. Tyhmiä kyllä ymmärretään, mutta he eivät ymmärrä kaikkia.
Joten asioita voidaan miten vain kääntää ja provoilla suuntaan jos toiseenkin.
Älykkyys tekee elämisen joskus helpommaksi. Mutta miksi. Jätetään hautumaan.
Viesti on kirjoitettu provoargumentaatiotyyliin.
Älykkyys on ilman viisautta kuin nykytietokone windows95:lla. Paljon potentiaalia mutta lähinnä pasianssin pelaamisen puolelle jää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sivistyssanojen viljelyllä ole mitään tekemistä älykkyyden kanssa, pikemminkin päin vastoin.
Sillä yritetään usein ainoastaan antaa itsestään epätoivoisesti älykästä vaikutelmaa, eikä ymmärretä, että se kuulostaa todellisuudessa hölmöltä.
Mensan testi kertoo lähinnä avaruudellisesta hahmotuskyvystä, ei varsinaisesta älykkyydestä.
Itseään älykkäiksi kehuvat harvoin sitä muutenkaan ovat. Suurin osa ihmisistähän pitää itseään keskimääräistä älykkäämpänä.
Vierailija kirjoitti:
Näiden huutista ja äksdeetä kirjoittelevien kanssa tuli vähän fiilis, että väestö onkin ehkä keskimäärin melko... Vaatimatonta.
Tai sitten paskantärkeää kun deittailemaankin pitää mennä tyyliin Mensan tuloksien kanssa. Äksdee.
Rakastukaa älkääkä keskittykö vastapuolen ÄO:n arvioimiseen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kumppaneiden ei tarvitse olla yhtä älykkäät, silläkin pääsee pitkälle että älykkäämpi ei suhtaudu alentuvasti toiseen ja että tämä vähemmän älykäs tulee vastaan ja osoittaa kiinnostusta älykkäämmän ajatuksenjuoksua kohtaan. Molemmat tulee vuorotellen vastaan ja kiinnostuvat toistensa asioista ja vahvuuksista. :)
Ei tässä olla väitetty että älykäs suhtautuisi kumppaniinsa alentuvasti. Sen sijaan perusoletus on että vähemmän älykäs ei pysty tulemaan huippuälykästä vastaan, eikä varsinkaan tämän vahvuusalueilla.
Tänne kirjoittavat todennäköisesti älyn suhteen edustavat melko kattavasti läpileikkausta kansasta. Ehkäpä hieman painottuen älykkäämpään päähän. Hyvin hidasälyiset tai vajaaälyiset eivät taida kiinnostua tällaisista pitkistä keskusteluista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
voi teitä lapsiraukkoja kun jaksatte kehua itseänne.
Mutta onhan se inhimillistä, että luulee olevansa fiksumpi kuin muut. Suurin osa ihmisistä luulee niin.
Noissa älykkyystesteissä pärjää hyvin, jos on ollut lukiossa matikkalinjalla. Eli sen linjan käyneet ovat joutuneet harjoittamaan aivojensa sitä matemaattista puolta jota niissä testeissä mitataan.
Mutta oikea älykkyys on ihan muuta. Se on luovuutta ja uudenlaista kyseenalaistamista ja asioiden uudenlaista yhdistämistä, jota nuo testit eivät kykene mittaamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me kuvataiteilijat pärjäämme muuten oikein hyvin noissa visuaalista havaintokykyä vaativissa älykkyystesteissä. :) Kun on vuosikausia juuri sellaista taitoa harjoiteltu.
Se on niinkuin pianonsoittotaito. Kun aikansa harjoittelee, niin niihin tehtäviin oppii vastaamaan.
Ei kannata arvostaa tai kehuskella ns älykkyysnumeroilla.
Älykkäät ihmiset ei muodosta yhtenäistä joukkoa, varsinkaan luonteenpiirteiden tai käyttäytymisen suhteen. Vaikka jonkinasteinen "autismi" (erityisesti matemaattisesti lahjakkaiden osalta) on keskimääräistä yleisempää, niin skaala asteikolla neurottinen/tasapainoinen tai into/ekstrovertti on todella laaja.
Opiskelin aikanaan Suomen matemaattisesti lahjakkaimpien oppilaiden kanssa ja oikeastaan ainoa yhteinen tekijä oli matemaattinen lahjakkuus. Osa opiskelijoista oli tunneälyltään todella hyviä (ja usein nämä etenivätkin yrityselämässä nopeasti huipulle), toinen ääripää sitten omassa itsesäälissä rypeviä luusereita, jotka nostivat itsenä nerouden huipulle kun olivat joskus aikanaan saaneet täydet pisteet matikan laajasta ylppäristä.
Eikä ole vaikea arvata ketkä sitten aikanaan solmivat vakaita ja onnellisia parisuhteita ja ketkä jäivät yksin. Eli rautalangasta: jos parisuhteen luominen on älykkäälle vaikeaa, syynä ei ole testiälykkyys vaan alhainen tunneälykkyys.
Vierailija kirjoitti:
sain työhönottotarkastuksessani tulokseksi 97% parempi tulos kuin muilla akateemisesti koulutetuista. puolustukseksi minulla oli takana 5h yöunet ja 4h automatka helsinkiin pienellä roskaruoka pysähdyksellä, joka varmasti huononti keskittymiskykyä.
en silti valikoinut puolisoani "älykkyyden perusteella"
AP taitaa olla ylimielinen ja vastenmielinen samassa paketissa. kannattaa muuten miehiä tavatessa kertoa tuo oma älykkyysmäärä, niin osaavat pysyä loitolla.
Mikä testi oli ? Siis tarkalleen ja kuka teki?
Vierailija kirjoitti:
Älykkäät ihmiset ei muodosta yhtenäistä joukkoa, varsinkaan luonteenpiirteiden tai käyttäytymisen suhteen. Vaikka jonkinasteinen "autismi" (erityisesti matemaattisesti lahjakkaiden osalta) on keskimääräistä yleisempää, niin skaala asteikolla neurottinen/tasapainoinen tai into/ekstrovertti on todella laaja.
Opiskelin aikanaan Suomen matemaattisesti lahjakkaimpien oppilaiden kanssa ja oikeastaan ainoa yhteinen tekijä oli matemaattinen lahjakkuus. Osa opiskelijoista oli tunneälyltään todella hyviä (ja usein nämä etenivätkin yrityselämässä nopeasti huipulle), toinen ääripää sitten omassa itsesäälissä rypeviä luusereita, jotka nostivat itsenä nerouden huipulle kun olivat joskus aikanaan saaneet täydet pisteet matikan laajasta ylppäristä.
Eikä ole vaikea arvata ketkä sitten aikanaan solmivat vakaita ja onnellisia parisuhteita ja ketkä jäivät yksin. Eli rautalangasta: jos parisuhteen luominen on älykkäälle vaikeaa, syynä ei ole testiälykkyys vaan alhainen tunneälykkyys.
Näinpä, sosiaalinen taitavuus on varmaan se yksi tärkeimpiä ominaisuuksia jos haluaa hyvän parisuhteen. Terve itsetunto toinen tärkeä juttu. ymmärrän ja hyväksyn itseni, hyväksyn myös toisen omana itsenään.
Älykkyys yksi ihmisten ominaisuus joka parisuhteessa tärkeää. Tutkimuksissa todettu, että ihmiset valitsevat keskimääräisesti puolison jonka älykkyys suht samalla tasolla. Muuten ketjussa kummallisia väittämiä, että älykkäitä naisia pelättäisiin - no ei pelätä, sosiaalisesti kyvykäs ja terveen itsetunnon omaava nainen ei keuli älyllään muttei joudu sitä myöskään piilottamaan suhteissaan. Toinen kumma väite: tämä ketju on älykkäiden ihmisten koska muut eivät jaksaisi näin pitkää syvällistä pohdintaa - no aika jankuttavaa keskustelu näytti olevan pikaluvulla, älykkyyteen kuuluu hitaan jankkauksen sijaan nopeus, jos päivän-päiviä jaksaa jauhaa asiaa joka ei näytä mihinkään kehittyvän ei taida olla yvä todiste keskustelijoiden älykkyydestä.
Vierailija kirjoitti:
Me kuvataiteilijat pärjäämme muuten oikein hyvin noissa visuaalista havaintokykyä vaativissa älykkyystesteissä. :) Kun on vuosikausia juuri sellaista taitoa harjoiteltu.
Se on niinkuin pianonsoittotaito. Kun aikansa harjoittelee, niin niihin tehtäviin oppii vastaamaan.
Ei kannata arvostaa tai kehuskella ns älykkyysnumeroilla.
Ilman hyvää visuaalista havaintokykyä sinusta tuskin olisi tullut kuvataitelijaa alun perinkään. Mutta joo, kyllähän testeihin voi harjoitella, vaikka sen ei pitäisi olla edes mahdollista.
Lisäksi testeissä voi olla monitulkintaisuutta, mitä ei myöskään missään nimessä saisi tapahtua. Muistan elävästi, kuinka eräässä lukion psykologian tunnilla tekemässäni älykkyystestissä oli kysymys, jossa oli listattuna sanoja, joista piti valita yksi joukkoon kuulumaton. Havaitsin välittömästi, että yksi sanoista oli erisnimi (muiden ollessa yleisnimiä), joten valitsin sen. Eli loogisesti ja täysin vedenpitävästi oikea vastaus. Mutta sain kuulla, että vastaus olikin "väärin" eikä siitä siis herunut pisteitä. :D
En ole koskaan edes yrittänyt pariutua vain yhtä älykkäiden miesten kanssa. Olisin kuitenkin halunnut kumppanin, jonka kanssa keskustella älykkäästi monipuolisesti eri aiheista, tai jonka kanssa katsoa elokuvia tai sarjoja, jotka menevät nykyiseltäni ohi. Älykkäitä miehiä kyllä olisi ollut tarjolla, mutta useimmat heistä ovat olleet muuten sitten erittäin kuivia luonteeltaan tai luonteemme eivät ole muuten kohdanneet. Olen myös huomannut, että osa menestyvistä miehistä haluaa nimenomaan ns. trophy wifen, joka boostaa hänen egoaa. Eli vaikka nainen olisi näyttävän näköinen, liian hyvä työpaikka sekä korkea älykkyys vievät kiinnostavuuden. Ja etenkin se, jos nainen tienaa enemmän. Nämä miehet ovat kuitenkin onneksi harvassa.
Olen itse akateemisesti koulutettu, mutta miehen koulutuksella ei ole väliä. En siis pidä koulutusta merkkinä älykkyydestä. Nykyinen mieheni on perusduunari, eikä muutenkaan loista yleistiedollaan tai äo:llaan. Mutta koen, ettei mitään täydellistä kumppania kannata edes yrittää löytää. Itselleni merkitsee enemmän esimerkiksi miehen suuri sydän, luotettavuus, hauskuus, rentous, puolison kunnioittaminen, taito pärjätä itsekseen (ei tarvitse äitiä tai puolisoa siivoamaan ja hoitamaan asioita) sekä terveet elämäntavat. Nämä ja monta muuta hyvää puolta löysin miehestäni, joten jostain oli joustettava.
Onni voi siis löytyä myös vähemmän älykkään miehen kanssa, suosittelen katsomaan ympärille avoimin mielin. Nykyistä, kuten ei exiäkään, ei ole haitannut vaikka olisin älykkäämpi. Lähinnä miehet ovat olleet siitä vain haltioissaan, kun ei ole mikään tyhjäpää bimbo.
Eli tulit itse leuhkimaan paremmalla älykkyydellä(si), ja samalla vailla älykkyyttä yleistit, vääristit ja mitätöit ketjun muut älykkäät basic (ei vaadi superälyä) vittuilulla jossa toisena tyylikeinona on basic- opoilu. Olet varmasti ihana kumppani.
Sorit. Joskus ilkeilyyn on piristävää vastata torvisoitolla.