Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Älykkäänä kumppanin löytäminen on oikeasti haastavaa
En nyt kritisoi vähemmän älykkäitä, mutta jos äo on 137, se rajaa ulkopuolelle suurimman osan ihmisistä. En tiedä tapailukumppanien älykkyysosamääriä, mutta sen huomaa helposti, jos toinen on täysin eri viivalla. Käytännössä ehkä 3% vastakkaisen sukupuolen edustajista voisin kelpuuttaa älyllisen kapasiteetin suhteen, mutta moniko näistä asuu lähellä, moniko on sinkku, monenko kanssa muuten kemiat kohtaavat?
Mistä voi löytää kumppanin, jos ei halua seurustella taviksen kanssa?
Ja ei, en pidä itseäni parempana kuin muut, mutta fakta on se, että sosiaalinen kanssakäyminen on liian uuvuttavaa suurimman osan kanssa - minulle.
Kommentit (1624)
Vierailija kirjoitti:
äly älä jätä kirjoitti:
Tätä laskutoimitusta ei voi muuttaa vaikka kuinka jankkaat.
Enpä tosiankaan jaksa jatkaa jankkaamista. Voit julistaa itsesi pulushakin voittajaksi, jos haluat.
Suotta. Sinähän minut julistit jo voittajaksi.
Pidä minua opettajanasi niin sinäkin saat osan voitosta.
Tämä on minun nöyrä neuvoni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti älykkäät ihmiset pystyvät tämänkin ongelman ratkaisemaan.
Älykkäille tämä ei edes ole mikään ongelma.
Tutkittu juttu, että älykkäät ihmiset viihtyvät paremmin itsekseen kuin keskiverrot jne.Älykästä ei ole kuolla sukupuuttoon, koska jos ei ole, ei ole älyäkään.
Älyttömänä on paha olla älykäs. On oltava elossa ja jatkettava geeniperimää, jos haluaa olla älykäs ja ylläpitää älykkyyttä.
Yksinäinen ei voi olla älykäs. Hän ei voi edes todistaa älykkyyttään mitenkään.
Koska tarvitaan aina se mihin verrataan.
TÄMÄ!
Elämä sisällyttää älykkyyden.
Ap etsii puolisoa, koska on älykäs ja tahtoo lisääntyä. Ilman elämää ei ole älykkyyttä.
Saahan nainen älykkäämpikin olla kuin 120, kunhan ei ole miestä älykkäämpi.
Vierailija kirjoitti:
Amerikassa kehitetty standardoitu älykkyyosamäärätesti ei alun perinkään väittänyt mittaavansa "kokonaisälykkyyttä" (miten se sitten halutaankin määritellä), vaan testin tarkoitus oli ennustaa ihmisen pärjäämistä länsimaisessa koulujärjestelmässä.
Tämä. Älykkyysosamäärä ymmärretään jatkuvasti ja (tahallaan?) väärin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ok omillani, mutta jos puhutaan ajatuksen tasalla parisuhteesta, niin olen tullut vähitellen siihen johtopäätökseen, että parasta olisi rakkaudellinen kahdenkeskinen (ei lapsia, pidän kyllä lapsista mutta lisääntymistä ei tarvita enempää maailmaan enkä halua aiheuttaa lapselle olemassaolon pakkoa tässä maailmassa, myöskään perhearki ei samoin haluttavaa eikä kehon riskeeraaminen kun herkkä elimistö) suhde, jossa kumpikin asuisi lähellä toisiaan mutta ei samassa taloudessa - esimerkiksi naapureina olisi ihanteellista, voisi tulla muutamiksi päiviksi välillä asumaan jomman kumman luokse ja helposti siirtyä omaan kämppään ja näin vapaus ja rauha säilytettäisiin paremmin. Ei mikään kevyt irtopanosuhde vaan syvä ja sitoutunut rakkaussuhde, jossa toinen on lähellä mutta ei niin että suhteesta tulee rasite esim kotitöiden yleensä epätasaisen jakautumisen taikka pakottavan yhteisasumisen tyylin mittaan.
Moni mies kuitenkin haluaa perheen taikka sitten sen yhteisasumisen, jossa itse pääsisi mukavuussyistä vähemmällä kuitenkin.
Elikkä haluni on marginaalisella janalla mitä tulee parisuhteisiin. En ole harrastanut seksiä ympäriinsä joten kuulemma minusta olisi miesten mukaan "vaimoksi" , jonka puhtaaseen alaan voisi siementää jälkeläiset ja siitä saisi pisteitä jälkeenjääneessä evolutiivisessa meemitodellisuudessa.
Mutta leveli on muualla. Rakkautta voi olla kahden kesken ja maailma on sellainen, kuin siitä tehdään. Ei pidä miettiä, mitä MUUT tekevät ja miten meriiteillä saada yleistä hyväksyntää, vaan miten elämässä voi olla jopa onnea.
Periaatteessa voisit olla jonkun älykkään harmaan ukkomiehen jalkavaimona.
Siis ei millään pahalla, jos se pahalta kuulostaa. Omat asunnot ja omaa aikaa.
Trollailua tuossa vastaamisessa, mutta vastaan takaisin silti. Lue teksti ajatuksen kanssa, siinä sanottiin useampaan kertaan, että kyse on kahdenkeskisestä sitoutuneesta rakkaussuhteesta, mahdollisesti aviosuhteesta, kyse ei ole mistään avoimesta suhteesta eikä SIITÄ myöskään MILLÄÄN SAA KÄÄNNETTYÄ SOVINISTISTA KUVIOTA, JOSSA HALUAISIN OLLA JONKUN VARATUN "JALKAVAIMONA." :D
Että viitsitkin koettaa PILATA tasa-arvoa ja rakkautta ja vapautta yhdistävän lojaalin suhdeunelman. Jokin siinä triggeröi sinua vastaamaan noin, ja jos veikkaisin, niin se että kenties haluaisit naisten roolin olevan sellainen, mikä sopii sinun maailmankuvaasi ja käyttötarpeisiin ok. "Vaimo" saattaa joillain miehillä tarkoittaa yleistalouskonetta jne, mutta ei enää ihmistä. Joten... kun jokin tällainen epäortodoksinen hahmotelma kerrotaan anonyymisti netissä, se saatetaan kokea uhkana tietynlaisen ajatusmaailman omaavan henkilön taholta.
A
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älykkyys, oma ja toisen, tuo paljon iloa elämään, mutta voiko olla tylsempää ja luotaantyöntävämpää kumppania kuin omasta älykkyydestään pohjattomasti lumoutunut ja mielestään muiden kyvykkyyttä eksaktisti määrittelemään pystyvä ja niin ollen tosiasiassa erittäin rajoittunut hyväkäs?
Kumppaneiden ei tarvitse olla yhtä älykkäät, silläkin pääsee pitkälle että älykkäämpi ei suhtaudu alentuvasti toiseen ja että tämä vähemmän älykäs tulee vastaan ja osoittaa kiinnostusta älykkäämmän ajatuksenjuoksua kohtaan. Molemmat tulee vuorotellen vastaan ja kiinnostuvat toistensa asioista ja vahvuuksista. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kauniit saa aina seuraa. Kaikki muu tulee kauneuden jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ok omillani, mutta jos puhutaan ajatuksen tasalla parisuhteesta, niin olen tullut vähitellen siihen johtopäätökseen, että parasta olisi rakkaudellinen kahdenkeskinen (ei lapsia, pidän kyllä lapsista mutta lisääntymistä ei tarvita enempää maailmaan enkä halua aiheuttaa lapselle olemassaolon pakkoa tässä maailmassa, myöskään perhearki ei samoin haluttavaa eikä kehon riskeeraaminen kun herkkä elimistö) suhde, jossa kumpikin asuisi lähellä toisiaan mutta ei samassa taloudessa - esimerkiksi naapureina olisi ihanteellista, voisi tulla muutamiksi päiviksi välillä asumaan jomman kumman luokse ja helposti siirtyä omaan kämppään ja näin vapaus ja rauha säilytettäisiin paremmin. Ei mikään kevyt irtopanosuhde vaan syvä ja sitoutunut rakkaussuhde, jossa toinen on lähellä mutta ei niin että suhteesta tulee rasite esim kotitöiden yleensä epätasaisen jakautumisen taikka pakottavan yhteisasumisen tyylin mittaan.
Moni mies kuitenkin haluaa perheen taikka sitten sen yhteisasumisen, jossa itse pääsisi mukavuussyistä vähemmällä kuitenkin.
Elikkä haluni on marginaalisella janalla mitä tulee parisuhteisiin. En ole harrastanut seksiä ympäriinsä joten kuulemma minusta olisi miesten mukaan "vaimoksi" , jonka puhtaaseen alaan voisi siementää jälkeläiset ja siitä saisi pisteitä jälkeenjääneessä evolutiivisessa meemitodellisuudessa.
Mutta leveli on muualla. Rakkautta voi olla kahden kesken ja maailma on sellainen, kuin siitä tehdään. Ei pidä miettiä, mitä MUUT tekevät ja miten meriiteillä saada yleistä hyväksyntää, vaan miten elämässä voi olla jopa onnea.
Periaatteessa voisit olla jonkun älykkään harmaan ukkomiehen jalkavaimona.
Siis ei millään pahalla, jos se pahalta kuulostaa. Omat asunnot ja omaa aikaa.
Trollailua tuossa vastaamisessa, mutta vastaan takaisin silti. Lue teksti ajatuksen kanssa, siinä sanottiin useampaan kertaan, että kyse on kahdenkeskisestä sitoutuneesta rakkaussuhteesta, mahdollisesti aviosuhteesta, kyse ei ole mistään avoimesta suhteesta eikä SIITÄ myöskään MILLÄÄN SAA KÄÄNNETTYÄ SOVINISTISTA KUVIOTA, JOSSA HALUAISIN OLLA JONKUN VARATUN "JALKAVAIMONA." :D
Että viitsitkin koettaa PILATA tasa-arvoa ja rakkautta ja vapautta yhdistävän lojaalin suhdeunelman. Jokin siinä triggeröi sinua vastaamaan noin, ja jos veikkaisin, niin se että kenties haluaisit naisten roolin olevan sellainen, mikä sopii sinun maailmankuvaasi ja käyttötarpeisiin ok. "Vaimo" saattaa joillain miehillä tarkoittaa yleistalouskonetta jne, mutta ei enää ihmistä. Joten... kun jokin tällainen epäortodoksinen hahmotelma kerrotaan anonyymisti netissä, se saatetaan kokea uhkana tietynlaisen ajatusmaailman omaavan henkilön taholta.
A
Eli vähemmän yllättäen olin oikeassa. Ongelmahan edellisen käytännöllisen ehdotuksen karsastamisessa on se, että tasa-arvon sijaan toivoo toisen osapuolen sopeutuvan täysin omiin toiveisiin, tilantarpeeseen jne. ilman mitään oikeuksia itse määritellä näitä. Ja samalla pitäisi olla (toisen ehdoilla) omistautuva ja sitoutunut puoliso. On lähellä, mutta ei rasite. Läheinen henkisesti, muttei vaivaksi tai tiellä. Antaa vapautta, muttei olla itse vapaa. Herää kysymys, kuka haluaa käyttää ja ketä.
T. feministi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ok omillani, mutta jos puhutaan ajatuksen tasalla parisuhteesta, niin olen tullut vähitellen siihen johtopäätökseen, että parasta olisi rakkaudellinen kahdenkeskinen (ei lapsia, pidän kyllä lapsista mutta lisääntymistä ei tarvita enempää maailmaan enkä halua aiheuttaa lapselle olemassaolon pakkoa tässä maailmassa, myöskään perhearki ei samoin haluttavaa eikä kehon riskeeraaminen kun herkkä elimistö) suhde, jossa kumpikin asuisi lähellä toisiaan mutta ei samassa taloudessa - esimerkiksi naapureina olisi ihanteellista, voisi tulla muutamiksi päiviksi välillä asumaan jomman kumman luokse ja helposti siirtyä omaan kämppään ja näin vapaus ja rauha säilytettäisiin paremmin. Ei mikään kevyt irtopanosuhde vaan syvä ja sitoutunut rakkaussuhde, jossa toinen on lähellä mutta ei niin että suhteesta tulee rasite esim kotitöiden yleensä epätasaisen jakautumisen taikka pakottavan yhteisasumisen tyylin mittaan.
Moni mies kuitenkin haluaa perheen taikka sitten sen yhteisasumisen, jossa itse pääsisi mukavuussyistä vähemmällä kuitenkin.
Elikkä haluni on marginaalisella janalla mitä tulee parisuhteisiin. En ole harrastanut seksiä ympäriinsä joten kuulemma minusta olisi miesten mukaan "vaimoksi" , jonka puhtaaseen alaan voisi siementää jälkeläiset ja siitä saisi pisteitä jälkeenjääneessä evolutiivisessa meemitodellisuudessa.
Mutta leveli on muualla. Rakkautta voi olla kahden kesken ja maailma on sellainen, kuin siitä tehdään. Ei pidä miettiä, mitä MUUT tekevät ja miten meriiteillä saada yleistä hyväksyntää, vaan miten elämässä voi olla jopa onnea.
Periaatteessa voisit olla jonkun älykkään harmaan ukkomiehen jalkavaimona.
Siis ei millään pahalla, jos se pahalta kuulostaa. Omat asunnot ja omaa aikaa.
Trollailua tuossa vastaamisessa, mutta vastaan takaisin silti. Lue teksti ajatuksen kanssa, siinä sanottiin useampaan kertaan, että kyse on kahdenkeskisestä sitoutuneesta rakkaussuhteesta, mahdollisesti aviosuhteesta, kyse ei ole mistään avoimesta suhteesta eikä SIITÄ myöskään MILLÄÄN SAA KÄÄNNETTYÄ SOVINISTISTA KUVIOTA, JOSSA HALUAISIN OLLA JONKUN VARATUN "JALKAVAIMONA." :D
Että viitsitkin koettaa PILATA tasa-arvoa ja rakkautta ja vapautta yhdistävän lojaalin suhdeunelman. Jokin siinä triggeröi sinua vastaamaan noin, ja jos veikkaisin, niin se että kenties haluaisit naisten roolin olevan sellainen, mikä sopii sinun maailmankuvaasi ja käyttötarpeisiin ok. "Vaimo" saattaa joillain miehillä tarkoittaa yleistalouskonetta jne, mutta ei enää ihmistä. Joten... kun jokin tällainen epäortodoksinen hahmotelma kerrotaan anonyymisti netissä, se saatetaan kokea uhkana tietynlaisen ajatusmaailman omaavan henkilön taholta.
A
Eli vähemmän yllättäen olin oikeassa. Ongelmahan edellisen käytännöllisen ehdotuksen karsastamisessa on se, että tasa-arvon sijaan toivoo toisen osapuolen sopeutuvan täysin omiin toiveisiin, tilantarpeeseen jne. ilman mitään oikeuksia itse määritellä näitä. Ja samalla pitäisi olla (toisen ehdoilla) omistautuva ja sitoutunut puoliso. On lähellä, mutta ei rasite. Läheinen henkisesti, muttei vaivaksi tai tiellä. Antaa vapautta, muttei olla itse vapaa. Herää kysymys, kuka haluaa käyttää ja ketä.
T. feministi
Feministit kuolevat yksinäisinä. Mielenterveys ja masennutluvut tapissa juuri feminismi utopian vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ok omillani, mutta jos puhutaan ajatuksen tasalla parisuhteesta, niin olen tullut vähitellen siihen johtopäätökseen, että parasta olisi rakkaudellinen kahdenkeskinen (ei lapsia, pidän kyllä lapsista mutta lisääntymistä ei tarvita enempää maailmaan enkä halua aiheuttaa lapselle olemassaolon pakkoa tässä maailmassa, myöskään perhearki ei samoin haluttavaa eikä kehon riskeeraaminen kun herkkä elimistö) suhde, jossa kumpikin asuisi lähellä toisiaan mutta ei samassa taloudessa - esimerkiksi naapureina olisi ihanteellista, voisi tulla muutamiksi päiviksi välillä asumaan jomman kumman luokse ja helposti siirtyä omaan kämppään ja näin vapaus ja rauha säilytettäisiin paremmin. Ei mikään kevyt irtopanosuhde vaan syvä ja sitoutunut rakkaussuhde, jossa toinen on lähellä mutta ei niin että suhteesta tulee rasite esim kotitöiden yleensä epätasaisen jakautumisen taikka pakottavan yhteisasumisen tyylin mittaan.
Moni mies kuitenkin haluaa perheen taikka sitten sen yhteisasumisen, jossa itse pääsisi mukavuussyistä vähemmällä kuitenkin.
Elikkä haluni on marginaalisella janalla mitä tulee parisuhteisiin. En ole harrastanut seksiä ympäriinsä joten kuulemma minusta olisi miesten mukaan "vaimoksi" , jonka puhtaaseen alaan voisi siementää jälkeläiset ja siitä saisi pisteitä jälkeenjääneessä evolutiivisessa meemitodellisuudessa.
Mutta leveli on muualla. Rakkautta voi olla kahden kesken ja maailma on sellainen, kuin siitä tehdään. Ei pidä miettiä, mitä MUUT tekevät ja miten meriiteillä saada yleistä hyväksyntää, vaan miten elämässä voi olla jopa onnea.
Minä olen nyt tällaisessa suhteessa jo seitsemän vuotta, ja hyvin toimii. Mies muutti muutaman kilometrin päähän puolitoista vuotta sitten, ja vaikuttaa myös hyvin tyytyväiseltä. Olemme tästä puhuneet, että pari päivää yhdessä on ihanaa, sitten on mukava mennä omaan kotiin, ja puuhata rauhassa omiaan pari päivää. Olemme monta kertaa päivässä kuitenkin yhteyksissä viestein, illalla voimme soitella.
Hänellä oli aluksi hyvin perinteinen kuva sitoutuneesta parisuhteesta, kuten monilla on, eli että pitäisi asua yhdessä. Se ei heti käytännössä onnistunut, ja ajan kuluessa meidän järjestely alkoikin tuntua ihan toimivalta ja mukavalta.
Ei tarvitse riidellä rahasta eikä kotitöistä. Tietysti ei voisi olla niin, että hän tulisi esim aina minun luo syömään. Vuorottelemme näissä, vuoroin minä ruokin hänet ja vuoroin hän minut. Samalla sitä keittiön siivousta, rahanmenoa ja pyykkiä koituu molemmille.
Luottamus ei meillä ole ongelma, on molemmin puolinen rakkaus ja halu olla yhdessä.Tulee tietysti hetkiä, että toinen tahtoisi olla yhdessä ja toinen ei. Kumppanin halua saada oma tilaa pitää kunnioittaa.
Tietysti jos toinen on jostain syystä surullinen, yksinäinen ja masentunut, tai erikseen pyytää, niin täytyy mennä hänen tueksi. Se on sellaista huomioimista puoleen ja toiseen.Tämä kyllä vaatii sen, että kumpikin tulee toimeen omillaan, eikä tarvitse esim. kustannusten vuoksi laittaa talouksia yhteen. Mutta olenkin sitä mieltä, että raha on huono syy parisuhteelle ja yhteen muuttamiselle.
Luin tänään (äsken) ketjuun tulleita vastauksia. Upeaa lukea että olette saaneet homman toimimaan. Selitit asiat hyvin. Ilman muuta silloin kun tukea tarvitaan, ollaan paikalla, ollaan huolehtivaisia kumminkin päin. <3 <3
En ole niin riippumaton/tarvitsematon kuin mitä ehkä suhdemietelmästä voisi otaksua. Tarvitsisin kyllä mielelläni lempeää rakkautta ja välittämistä, en usko että mies kokisi oloaan kanssani mitenkään epämiehekkääksi tms mutta pelko onkin enemmän siihen suuntaan, että jotenkin kaikki täältä helpolla tuleva (siis jos pidän jostakusta, lämpöä ja hellyyttä on) hellyys menisi hukkaan. Leveli kanssani tarkoittaisi miehen suhteen myös sitä, että hän osaisi arvostaa suloisuutta ja saisin olla turvassa niin, kuin on hyvin.
En nyt saa selitettyä asiaa kunnolla, mutta kautta rantain tästä pystytään jopa tekemään aasinsilta älykkyyteen, :D :D, nimittäin varovaisuus on esim älykkäillä villieläimillä selvää.
(En ole mikään nero ja älynväläys tuhat volttia, eikä tarkoitus korostaa juttuja, mutta kun aiheen ääreellä ollaan. Kannatan aiempia erinomaisia muistutuksia ketjussa siitä, miten testit eivät mittaa kuin rajatusti älykkyyttä. Ketjussa on annettu hienoja mietelmiä/määrityksiä sille, mitä älykkyys oikeastaan onkaan. )
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Korkeaa älykkyyttä voi toki käyttää tekosyynä heikoille sosiaalisille taidoille. Voit olla vaikka kuinka älykäs, mutta samalla olla yksinkertaisesti huono vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa. Nämä ei nimittäin läheskään aina kulje käsikädessä.
Korkea älykkyys ei sulje pois hyviä sosiaalisia taitoja. Minun työurani kulmakivi on hyvät sosiaaliset taidot, koska työni on olla tekemisissä kaikenlaisten ihmisten kanssa. Minä olen kiinnostunut ihmisistä, siitä millainen ihminen on sen näkyvän kuoren sisällä. Pystyn välittömästi aistimaan ihmisten mielentiloja ja pystyn auttamaan heitä.
Kaikki ihmiset ovat erilaisia, eli sinulla voi olla huonoja kokemuksia älykkäiden ihmisten kanssa. Mutta asioiden yleistäminen ei ole viisasta, eikä varsinkaan merkki älykkyydestä, pikemminkin päinvastoin.
T. ÄO 169[/q
Kirjoitukseni ei väittänytkään, että ihminen ei voisi olla erittäin älykäs ja omaamaan hyvät sosiaaliset taidot. 169 ÄO ja omien sanojensa mukaan hyvät sosiaaliset taidot, mutta luetun ymmärtämisessä kuitenkin puutteita.
T: ihan tavis vain.Miten puutteellinen luetun ymmärtäminen liittyy sosiaalisiin taitoihin? Vertailet sujuvasti omenia ja appelsiineja.
-eri
Ei liitykkään. Niin kuin ei liity korkea älykkyys ja sosiaaliset taidotkaan, mutta kovin puutteellisia tuntuu tämän palstan älyköt olevan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ok omillani, mutta jos puhutaan ajatuksen tasalla parisuhteesta, niin olen tullut vähitellen siihen johtopäätökseen, että parasta olisi rakkaudellinen kahdenkeskinen (ei lapsia, pidän kyllä lapsista mutta lisääntymistä ei tarvita enempää maailmaan enkä halua aiheuttaa lapselle olemassaolon pakkoa tässä maailmassa, myöskään perhearki ei samoin haluttavaa eikä kehon riskeeraaminen kun herkkä elimistö) suhde, jossa kumpikin asuisi lähellä toisiaan mutta ei samassa taloudessa - esimerkiksi naapureina olisi ihanteellista, voisi tulla muutamiksi päiviksi välillä asumaan jomman kumman luokse ja helposti siirtyä omaan kämppään ja näin vapaus ja rauha säilytettäisiin paremmin. Ei mikään kevyt irtopanosuhde vaan syvä ja sitoutunut rakkaussuhde, jossa toinen on lähellä mutta ei niin että suhteesta tulee rasite esim kotitöiden yleensä epätasaisen jakautumisen taikka pakottavan yhteisasumisen tyylin mittaan.
Moni mies kuitenkin haluaa perheen taikka sitten sen yhteisasumisen, jossa itse pääsisi mukavuussyistä vähemmällä kuitenkin.
Elikkä haluni on marginaalisella janalla mitä tulee parisuhteisiin. En ole harrastanut seksiä ympäriinsä joten kuulemma minusta olisi miesten mukaan "vaimoksi" , jonka puhtaaseen alaan voisi siementää jälkeläiset ja siitä saisi pisteitä jälkeenjääneessä evolutiivisessa meemitodellisuudessa.
Mutta leveli on muualla. Rakkautta voi olla kahden kesken ja maailma on sellainen, kuin siitä tehdään. Ei pidä miettiä, mitä MUUT tekevät ja miten meriiteillä saada yleistä hyväksyntää, vaan miten elämässä voi olla jopa onnea.
Periaatteessa voisit olla jonkun älykkään harmaan ukkomiehen jalkavaimona.
Siis ei millään pahalla, jos se pahalta kuulostaa. Omat asunnot ja omaa aikaa.
Trollailua tuossa vastaamisessa, mutta vastaan takaisin silti. Lue teksti ajatuksen kanssa, siinä sanottiin useampaan kertaan, että kyse on kahdenkeskisestä sitoutuneesta rakkaussuhteesta, mahdollisesti aviosuhteesta, kyse ei ole mistään avoimesta suhteesta eikä SIITÄ myöskään MILLÄÄN SAA KÄÄNNETTYÄ SOVINISTISTA KUVIOTA, JOSSA HALUAISIN OLLA JONKUN VARATUN "JALKAVAIMONA." :D
Että viitsitkin koettaa PILATA tasa-arvoa ja rakkautta ja vapautta yhdistävän lojaalin suhdeunelman. Jokin siinä triggeröi sinua vastaamaan noin, ja jos veikkaisin, niin se että kenties haluaisit naisten roolin olevan sellainen, mikä sopii sinun maailmankuvaasi ja käyttötarpeisiin ok. "Vaimo" saattaa joillain miehillä tarkoittaa yleistalouskonetta jne, mutta ei enää ihmistä. Joten... kun jokin tällainen epäortodoksinen hahmotelma kerrotaan anonyymisti netissä, se saatetaan kokea uhkana tietynlaisen ajatusmaailman omaavan henkilön taholta.
A
Eli vähemmän yllättäen olin oikeassa. Ongelmahan edellisen käytännöllisen ehdotuksen karsastamisessa on se, että tasa-arvon sijaan toivoo toisen osapuolen sopeutuvan täysin omiin toiveisiin, tilantarpeeseen jne. ilman mitään oikeuksia itse määritellä näitä. Ja samalla pitäisi olla (toisen ehdoilla) omistautuva ja sitoutunut puoliso. On lähellä, mutta ei rasite. Läheinen henkisesti, muttei vaivaksi tai tiellä. Antaa vapautta, muttei olla itse vapaa. Herää kysymys, kuka haluaa käyttää ja ketä.
T. feministi
Tai väännetään nyt rautalangasta, mikä merkitys henkisellä sitoutumisella on, jos aikaa, arkea ja yhteisiä vastuita ei jaeta kovinkaan tiiviisti? Mitä väliä sillä on, mitä kumppani tekee "omalla ajallaan", vaikka sitten jonkun muun kanssa? Mitä käytännön merkitystä sinulle? Ts. kuinka se on sinulta omalla ajallasi pois? Vai onko kyseessä vain moraalikysymys? Tai onko riskinä se, ettei se toinen odottelekaan vaan kotonaan valmiina hyppäämään, vaan joku muu prioriteetti saattaa ajaa edelle? Esimerkiksi moni nainen ei pidä siitä, että on ns. tarvittaessa kutsuttava ja muuten mies elää omaa elämää miesten juttuineen. Se koetaan alentavana, ettei haluta jakaa elämää ja mennään miehen preferenssien ehdoilla. Näitä kannattaa miettiä, jos aitoa tasa-arvoa haetaan.
Vierailija kirjoitti:
äly älä jätä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Geenien itsekkyys kirjoitti:
Ei tarvitse heittäytyä lapselliseksi, jos ei kestä totuutta ja väittämän aukottomuutta.
Asiat on miten on. Jos kannatat teoreettista älykkyyttä, niin se on ok.
Sinähän tässä olet puhtaasti teoreettiselta pohjalta liikkeellä.
"Jos vahva ja heikko ovat autiolla saarella..." Mutta kun ei olla, me molemmat asumme Suomessa, joka on järjestäytynyt yhteiskunta. Ei tämä ole autiosaari, jossa voi olla vain yksi henkiinjäänyt.
"Jos vahva ja heikko ovat vapaaottelukehässä". Mutta kun ei olla. Sinusta en tiedä, mutta minua ei saa vapaaottelukehään mitenkään. Olen tarpeeksi älykäs tietämään sen, että häviän vapaaottelussa melkein ketä tahansa vastaan, joten en mene kehään ottamaan turpiini. Eikä minua pakoteta sinne, koska asun kuitenkin Suomessa ja täällä ei pakoteta ihmisiä kamppailulajeihin.
Ihminen on sosiaalinen eläin. Ihmisyhteisössä ne menestyvät, jotka osaavat tehdä yhteistyötä. Omia termejäsi käyttäen: oli yksilö kuinka vahva tahansa, niin hän ei voita, jos kymmenen aseistettua heikompaa hyökkää väijytyksestä kimppuun.
Järjestäytyneessä yhteiskunnassa vahvojen ei anneta tehdä mitä tahansa. Jos nyt nykysuomessa lähdet todistamaan voimiasi hakkaamalla muita, päädyt lopulta vankilaan. Tämä ei ole mitään teoriaa. Tämä on ihan realismia.
Silti vankilassa oleva on elossa ja on älykäs.
Jos ei elä, ei älykään toimi ja elimistö ei enää ole toiminnassa.
Tätä laskutoimitusta ei voi muuttaa vaikka kuinka jankkaat.
Lopputulos yhtälössä on aina sama.
Toinen elää ja on älykäs ja toinen ei ole joten ei edes ole. Kun ei ole, niin ei ole älykkyyttäkään.
ET vain kykene ymmärtämään laskutoimitusta.
Ehkä se pitäisi tehdä sinulle numeroin, niin ymmärtäisit paremmin.
Entä jos elävä vaan ei ole älykäs ja kuolleen älykkään äly jatkaa eloaan toisessa muodossa (kollektiivinen äly)? Onko kaikki elävä älykästä itsessään? Jos oletus olisi tämä, niin pidempi elämä= älykkäämpi yksilö? Minusta tuntuu, että puhut selviytymisestä älyn synonyymina, toisin kuin muut. Ei olemisen jatkumisella ole välttämättä itsetarkoitusta, jos sillä haluat perustella, että selviytyminen on "älykästä toimintaa". Jos kuitenkin väittäisit näin, pitäisi sinun kohtuullisen uskottavasti pystyä poissulkemaan olemisen muodot elämisen jälkeen, perustellaksesi elämisen ultimaattisena tarkoituksena ja hyödyttävänä seikkana= "älykkäänä", jos seuraan ajatuskuviotasi oikein. Rajaat olemisen nyt vain elossa olemiseen.
Kollektiivista älyä ei voi mitata. Elävän ihmisen äo-pisteet saa mitattua.
Kuollut ei nyt vain ole nytteydessä älyllisessä lihallisessa muodossa. Hänestä on tullut eloton.
On ihan spekulaatiota onko kivet älykkäitä ja ovatko ne olentoja lainkaan.
Rajaan älykkyyden elollisuuteen. Koska sen voi testeillä mitata.
Kuolleen älykkyydestä ei ole todisteita. Tai olemattoman älykkyydestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ok omillani, mutta jos puhutaan ajatuksen tasalla parisuhteesta, niin olen tullut vähitellen siihen johtopäätökseen, että parasta olisi rakkaudellinen kahdenkeskinen (ei lapsia, pidän kyllä lapsista mutta lisääntymistä ei tarvita enempää maailmaan enkä halua aiheuttaa lapselle olemassaolon pakkoa tässä maailmassa, myöskään perhearki ei samoin haluttavaa eikä kehon riskeeraaminen kun herkkä elimistö) suhde, jossa kumpikin asuisi lähellä toisiaan mutta ei samassa taloudessa - esimerkiksi naapureina olisi ihanteellista, voisi tulla muutamiksi päiviksi välillä asumaan jomman kumman luokse ja helposti siirtyä omaan kämppään ja näin vapaus ja rauha säilytettäisiin paremmin. Ei mikään kevyt irtopanosuhde vaan syvä ja sitoutunut rakkaussuhde, jossa toinen on lähellä mutta ei niin että suhteesta tulee rasite esim kotitöiden yleensä epätasaisen jakautumisen taikka pakottavan yhteisasumisen tyylin mittaan.
Moni mies kuitenkin haluaa perheen taikka sitten sen yhteisasumisen, jossa itse pääsisi mukavuussyistä vähemmällä kuitenkin.
Elikkä haluni on marginaalisella janalla mitä tulee parisuhteisiin. En ole harrastanut seksiä ympäriinsä joten kuulemma minusta olisi miesten mukaan "vaimoksi" , jonka puhtaaseen alaan voisi siementää jälkeläiset ja siitä saisi pisteitä jälkeenjääneessä evolutiivisessa meemitodellisuudessa.
Mutta leveli on muualla. Rakkautta voi olla kahden kesken ja maailma on sellainen, kuin siitä tehdään. Ei pidä miettiä, mitä MUUT tekevät ja miten meriiteillä saada yleistä hyväksyntää, vaan miten elämässä voi olla jopa onnea.
Periaatteessa voisit olla jonkun älykkään harmaan ukkomiehen jalkavaimona.
Siis ei millään pahalla, jos se pahalta kuulostaa. Omat asunnot ja omaa aikaa.
Trollailua tuossa vastaamisessa, mutta vastaan takaisin silti. Lue teksti ajatuksen kanssa, siinä sanottiin useampaan kertaan, että kyse on kahdenkeskisestä sitoutuneesta rakkaussuhteesta, mahdollisesti aviosuhteesta, kyse ei ole mistään avoimesta suhteesta eikä SIITÄ myöskään MILLÄÄN SAA KÄÄNNETTYÄ SOVINISTISTA KUVIOTA, JOSSA HALUAISIN OLLA JONKUN VARATUN "JALKAVAIMONA." :D
Että viitsitkin koettaa PILATA tasa-arvoa ja rakkautta ja vapautta yhdistävän lojaalin suhdeunelman. Jokin siinä triggeröi sinua vastaamaan noin, ja jos veikkaisin, niin se että kenties haluaisit naisten roolin olevan sellainen, mikä sopii sinun maailmankuvaasi ja käyttötarpeisiin ok. "Vaimo" saattaa joillain miehillä tarkoittaa yleistalouskonetta jne, mutta ei enää ihmistä. Joten... kun jokin tällainen epäortodoksinen hahmotelma kerrotaan anonyymisti netissä, se saatetaan kokea uhkana tietynlaisen ajatusmaailman omaavan henkilön taholta.
A
Eli vähemmän yllättäen olin oikeassa. Ongelmahan edellisen käytännöllisen ehdotuksen karsastamisessa on se, että tasa-arvon sijaan toivoo toisen osapuolen sopeutuvan täysin omiin toiveisiin, tilantarpeeseen jne. ilman mitään oikeuksia itse määritellä näitä. Ja samalla pitäisi olla (toisen ehdoilla) omistautuva ja sitoutunut puoliso. On lähellä, mutta ei rasite. Läheinen henkisesti, muttei vaivaksi tai tiellä. Antaa vapautta, muttei olla itse vapaa. Herää kysymys, kuka haluaa käyttää ja ketä.
T. feministi
Et ollut oikeassa etkä ole nytkään oikeassa, jos puhutaan ehdotukseni pohjalta (jolloin pystyn sanomaan, mitä tarkoitin ja mikä on sinun kirjoittamaasi ja tulkitsemaasi eikä minun. )
Kyse on siitä, että kaksi ihmistä jotka ovat samoilla leveleillä haluavat suht koht samaa, kumpikin otetaan huomioon ja yhdessä on hyvä olla siten. JOS toinen ihminen haluaa elää eri elämäntyyliä, esimerkiksi haluaa asua samassa taloudessa ja perheen, silloin tietenkin toinen ihminen menee etsimään itselleen sopivan kumppanin. Minä en missään nimessä halua pakottaa ketään mihinkään enkä aiheuttaa surumieltä ja hyväksikäyttöä mitenkään.
Yhtä hyvin voitaisiin homma kääntää niinpäin, että saman katon alla asuminen ja johdattaminen/paineistaminen perhetyyliin olisi toisen ehtojen mukaan menemistä, mitä se olisikin, jos kumpikin eivät halua samaa.
Summa summarum, kun samoilla leveleillä, niin natsaavampaa. Tietenkin aina asioita mietitään, joustonvaraa varmaan on normaaleilla ihmisillä ja sydämen ääntä. Mutta niin että kummallakin on HYVÄ olla.
Mitä leuhkimista sellaisella älykkyydellä on joka tekee vain elämän vaikeaksi? Ei löydy kumppania, ollaan mt-ongelmaisia, kukaan ei ymmärrä jne.
Parasta älyä on semmoinen että kykenee toimimaan rakentavasti, tehokkaasti ja terveellisesti omassa ympäristössään erilaisista haasteista huolimatta. Kyky sopeutua elämän haasteisiin on sitä hyödyllisintä älyä.
jos ei sopivaa tarpeeksi älykästä kumppania löydy, on se merkki siitä ettei aloittaja ole itse tarpeeksi älykäs etsinnöissään.
Vierailija kirjoitti:
Mitä leuhkimista sellaisella älykkyydellä on joka tekee vain elämän vaikeaksi? Ei löydy kumppania, ollaan mt-ongelmaisia, kukaan ei ymmärrä jne.
Parasta älyä on semmoinen että kykenee toimimaan rakentavasti, tehokkaasti ja terveellisesti omassa ympäristössään erilaisista haasteista huolimatta. Kyky sopeutua elämän haasteisiin on sitä hyödyllisintä älyä.
Olisiko jopa niin, että älykkäistä vain vähemmistö haluaa pakkomielteisesti kumppania. Tyhmillä kun on mielenterveysongelmia, he eivät löydä niihin ratkaisuja samoin kuin älykkäät. Tyhmiä kyllä ymmärretään, mutta he eivät ymmärrä kaikkia.
Joten asioita voidaan miten vain kääntää ja provoilla suuntaan jos toiseenkin.
Älykkyys tekee elämisen joskus helpommaksi. Mutta miksi. Jätetään hautumaan.
Viesti on kirjoitettu provoargumentaatiotyyliin.
Tässä on paras kommentti mitä tähän voi antaa. Korkean Mensa-ÄO:n omaava voi olla esim. sosiaalisilta taidoiltaan aivan tumpelo, mistä taitaa olla lopulta kyse aloittajankin ongelmissa. Johan sen aloituksestakin huomaa että on ÄO noussut päähän kun kuvittelee sen merkkaavan älyllistä paremmuutta kaikilla elämän osa-alueilla.