Älykkäänä kumppanin löytäminen on oikeasti haastavaa
En nyt kritisoi vähemmän älykkäitä, mutta jos äo on 137, se rajaa ulkopuolelle suurimman osan ihmisistä. En tiedä tapailukumppanien älykkyysosamääriä, mutta sen huomaa helposti, jos toinen on täysin eri viivalla. Käytännössä ehkä 3% vastakkaisen sukupuolen edustajista voisin kelpuuttaa älyllisen kapasiteetin suhteen, mutta moniko näistä asuu lähellä, moniko on sinkku, monenko kanssa muuten kemiat kohtaavat?
Mistä voi löytää kumppanin, jos ei halua seurustella taviksen kanssa?
Ja ei, en pidä itseäni parempana kuin muut, mutta fakta on se, että sosiaalinen kanssakäyminen on liian uuvuttavaa suurimman osan kanssa - minulle.
Kommentit (1624)
(Älykkään) kumppanin löytäminen korona-aikana on haastavaa.. Tinder täynnä rumia miehiä, jotka tykkäävät sinusta mutta ei ole omaa tyyliä. Baarit kiinni ja 1,5 m:n turvaväli pidettävä.. Yhden yön jutuista en pidä.
Vierailija kirjoitti:
Olen ok omillani, mutta jos puhutaan ajatuksen tasalla parisuhteesta, niin olen tullut vähitellen siihen johtopäätökseen, että parasta olisi rakkaudellinen kahdenkeskinen (ei lapsia, pidän kyllä lapsista mutta lisääntymistä ei tarvita enempää maailmaan enkä halua aiheuttaa lapselle olemassaolon pakkoa tässä maailmassa, myöskään perhearki ei samoin haluttavaa eikä kehon riskeeraaminen kun herkkä elimistö) suhde, jossa kumpikin asuisi lähellä toisiaan mutta ei samassa taloudessa - esimerkiksi naapureina olisi ihanteellista, voisi tulla muutamiksi päiviksi välillä asumaan jomman kumman luokse ja helposti siirtyä omaan kämppään ja näin vapaus ja rauha säilytettäisiin paremmin. Ei mikään kevyt irtopanosuhde vaan syvä ja sitoutunut rakkaussuhde, jossa toinen on lähellä mutta ei niin että suhteesta tulee rasite esim kotitöiden yleensä epätasaisen jakautumisen taikka pakottavan yhteisasumisen tyylin mittaan.
Moni mies kuitenkin haluaa perheen taikka sitten sen yhteisasumisen, jossa itse pääsisi mukavuussyistä vähemmällä kuitenkin.
Elikkä haluni on marginaalisella janalla mitä tulee parisuhteisiin. En ole harrastanut seksiä ympäriinsä joten kuulemma minusta olisi miesten mukaan "vaimoksi" , jonka puhtaaseen alaan voisi siementää jälkeläiset ja siitä saisi pisteitä jälkeenjääneessä evolutiivisessa meemitodellisuudessa.
Mutta leveli on muualla. Rakkautta voi olla kahden kesken ja maailma on sellainen, kuin siitä tehdään. Ei pidä miettiä, mitä MUUT tekevät ja miten meriiteillä saada yleistä hyväksyntää, vaan miten elämässä voi olla jopa onnea.
Miehenä kuvailemasi kaltainen parisuhde naisen kanssa olisi minulle ainoa mielekäs vaihtoehto. Harmi, etten ole erityisen älykäs. Tosin olen joutunut huomaamaan, että itseään älykkäinä pitävät harvoin sitä oikeasti ovat. Useimmat ihmiset ovat nykyään niin erilaisten ideologioiden sokaisemia, että toistelevat vain valmiita, yleensä liberaaleja, oppikirjamielipiteitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jeesus meidät pelastakoon kirjoitti:
Älykäs ei usko maailmanrauhaan ja on epäluottavainen muita ihmisiä kohtaan.
Mielestäni älykkyys on pimeyttä ja ihmisvihaa.
Kultuurimme ovineen, lukkoineen ja armeijoineen on älykkyyden perintöä.
Myydään vakuutuksia, lasketaan prosentteja ja todennäköisyyksiä asioiden onnistumisille ja hyödyille.
Kaikki nämä kertovat vain miten älykkäät ovat saaneet meidät harhaan ja johtavat meitä pelolla taloudellisen hyödyn tavoittelun nimissä.
Tämä kaikki voitaisi kukistaa kristinuskolla, mutta älykkäät ovat päässeet turmelemaan senkin.
Kukin uskokoon siihen, mihin haluaa. Älykäs ihminen tietää uskontojen olevan oopiumia kansalle, väärin perustein. Älykkäät ihmiset ovat nostaneet ihmiskunnan tietouden sille tasolle, missä se nyt on. Aikoinaan kirkko rankaisi tieteilijöitä, jotka kumosivat uskonnon määritelmän maailmankaikkeudesta. Tiede ja oikea tieto oli myrkkyä papiston auktoriteetille. Uskonnot ovat kiduttaneet ihmisiä, jotka ovat osoittaneet papiston olevan oppeineen väärässä.
Kaipaatko sinä muinaisen inkvisition palauttamista? Ja jos, miksi?
T. ÄO 169
ÄO voi olla 169 mutta historiaa on tullut luettua kovin vähän. Muuten tietäisit, että valtioiden organisoitumiskehitys seurasi kirkon mallia ja oikeustyyppinä inquisitio on kaiken länsimaisen oikeuskäytännön taustalla.
Siis mielestäsi Rooman kirkon tukema valtiollinen kehitys oli/on tieteen ja tosiasioiden synonyymi? Et voisi olla enempää väärässä.
-SivustaKirkkojen luostareissa ylläpidettiin vanhaa pakanallista kirjallisuutta ja sitä tutkittiin.
Kyllä kirkko lopulta oli se mikä rehevöitti tieteen nykyiselle janalle.
Muutenhan kirkko olisi tuhonnut vanhat antiikin tieteet ja hypoteesit.
Ja muuten me eläisimme ihan erilaisessa nytteydessä.
Kiitos Rooman kirkolle nykytilasta.
Ei ollut mitään 'vanhaa pakanallista kirjallisuutta'. Ainoat ihmiset, jotka osasivat kirjoittaa, joutuivat kulttuurisen perinnön ja identiteetin ryöstön kohteiksi. Kirkko väärensi näiden ihmisten monituhatvuotisen tradition ja satuili vielä uuden testamentin lisäksi. Merovingien valtakauteen asti homma oli vielä hallussa, sen jälkeen alkoivatkin massamurhat ja inkvisitiot.
Kalevalaakin pidettiin pakanallisena. Runonlaulajat joutuivat siirtymään roomalaiskatolisesta lännestä tai länsirannikolta Karjalaan.
Tämä on nyt aika off topic mutta haluaisin kertoa tämän: olen kolmekymppinen nainen enkä saa älykkyysosamäärätesteistä kovinkaan korkeita pisteitä. Olen korkeintaan keskitasoa tai alle.
Syynä tähän epäilen seuraavia: vaikea adhd, hahmotukselliset häiriöt ja lukihäiriö (kahta viimeisintä ei ole diagnosoitu). Olen valmistunut insinööriksi joten en ihan tyhmäkään ole akateemisella tasolla. Amk:n keskiarvo 3:n luokkaa, lukiossa 8,2 ja yläasteella 8.6. Emotionaaliselta älykkyydeltäni uskaltaisin väittää olevani keskimääräistä korkeammalla tasolla. Osasin jo lapsena aavistaa miten eri tilanteet menevät mikäli sanon asian a tai b. "Empatiatasoni" on myös keskimääräistä korkeampi. Minulla on hyvä itsereflektio, olen tietoinen omista vahvuuksista ja heikkouksistani. Älykkyyttä on siis monenlaista. Mutta tuskinpa ap tarkoittikaan että kysyy äo-tuloksia tapaamiltaan ihmisiltä :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta känäkumppanin löytäminen on ihan helppoa!
Itseasiassa todella vittumaista. Pitää juoda itsensä tajuttomaksi, kun ei jaksa kuunnella muiden juttuja.
Kyllä se on harjoittelun puute mikä tuon tekee.
Jos ei ole kova keskustelija, niin pitää harjoitella päivittäin vuosien ajan. Samalla tavoin kuin opiskellaan koulussa jotain asiaa.
Keskustelua voi harjoitella ihan samalla tavoin. Sinä nyt syytät muita siitä mitä et ole harjoitellut.
Olet laiminlyönyt sosiaalisuutta ja keskustelutaitoja. Sitten odotat että se on muiden vika.
Ei ole.
Se että ei tule juttuun ja tuntee että ei "synkkaa". Se johtuu taitojesi alhaisuudesta. Harjoittelulla siitä selviää. Jos et halua harjoitella tai jaksa, niin älä marise ja syyttele muita asiasta joka johtuu sinusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jeesus meidät pelastakoon kirjoitti:
Älykäs ei usko maailmanrauhaan ja on epäluottavainen muita ihmisiä kohtaan.
Mielestäni älykkyys on pimeyttä ja ihmisvihaa.
Kultuurimme ovineen, lukkoineen ja armeijoineen on älykkyyden perintöä.
Myydään vakuutuksia, lasketaan prosentteja ja todennäköisyyksiä asioiden onnistumisille ja hyödyille.
Kaikki nämä kertovat vain miten älykkäät ovat saaneet meidät harhaan ja johtavat meitä pelolla taloudellisen hyödyn tavoittelun nimissä.
Tämä kaikki voitaisi kukistaa kristinuskolla, mutta älykkäät ovat päässeet turmelemaan senkin.
Kukin uskokoon siihen, mihin haluaa. Älykäs ihminen tietää uskontojen olevan oopiumia kansalle, väärin perustein. Älykkäät ihmiset ovat nostaneet ihmiskunnan tietouden sille tasolle, missä se nyt on. Aikoinaan kirkko rankaisi tieteilijöitä, jotka kumosivat uskonnon määritelmän maailmankaikkeudesta. Tiede ja oikea tieto oli myrkkyä papiston auktoriteetille. Uskonnot ovat kiduttaneet ihmisiä, jotka ovat osoittaneet papiston olevan oppeineen väärässä.
Kaipaatko sinä muinaisen inkvisition palauttamista? Ja jos, miksi?
T. ÄO 169
ÄO voi olla 169 mutta historiaa on tullut luettua kovin vähän. Muuten tietäisit, että valtioiden organisoitumiskehitys seurasi kirkon mallia ja oikeustyyppinä inquisitio on kaiken länsimaisen oikeuskäytännön taustalla.
Siis mielestäsi Rooman kirkon tukema valtiollinen kehitys oli/on tieteen ja tosiasioiden synonyymi? Et voisi olla enempää väärässä.
-SivustaKirkkojen luostareissa ylläpidettiin vanhaa pakanallista kirjallisuutta ja sitä tutkittiin.
Kyllä kirkko lopulta oli se mikä rehevöitti tieteen nykyiselle janalle.
Muutenhan kirkko olisi tuhonnut vanhat antiikin tieteet ja hypoteesit.
Ja muuten me eläisimme ihan erilaisessa nytteydessä.
Kiitos Rooman kirkolle nykytilasta.
Ei ollut mitään 'vanhaa pakanallista kirjallisuutta'. Ainoat ihmiset, jotka osasivat kirjoittaa, joutuivat kulttuurisen perinnön ja identiteetin ryöstön kohteiksi. Kirkko väärensi näiden ihmisten monituhatvuotisen tradition ja satuili vielä uuden testamentin lisäksi. Merovingien valtakauteen asti homma oli vielä hallussa, sen jälkeen alkoivatkin massamurhat ja inkvisitiot.
Kalevalaakin pidettiin pakanallisena. Runonlaulajat joutuivat siirtymään roomalaiskatolisesta lännestä tai länsirannikolta Karjalaan.
Ei se ajatontakaan ole. Ei sitä nykyään kukaan lue samassa muodossa. Vanhaa ja pakanallista.
Kalevala on Elias Lönruthin tekele.
Se ei ole mikään uskonto tai kultuurin zip-tiedosto.
Harrastusten kautta tunnen yhden oikeasti älykkään ihmisen ja osaa olla todella rasittava, yksinkertaisistakin asioista saadaan todella monimutkaisia ja vaikeita.
Vierailija kirjoitti:
Olen ok omillani, mutta jos puhutaan ajatuksen tasalla parisuhteesta, niin olen tullut vähitellen siihen johtopäätökseen, että parasta olisi rakkaudellinen kahdenkeskinen (ei lapsia, pidän kyllä lapsista mutta lisääntymistä ei tarvita enempää maailmaan enkä halua aiheuttaa lapselle olemassaolon pakkoa tässä maailmassa, myöskään perhearki ei samoin haluttavaa eikä kehon riskeeraaminen kun herkkä elimistö) suhde, jossa kumpikin asuisi lähellä toisiaan mutta ei samassa taloudessa - esimerkiksi naapureina olisi ihanteellista, voisi tulla muutamiksi päiviksi välillä asumaan jomman kumman luokse ja helposti siirtyä omaan kämppään ja näin vapaus ja rauha säilytettäisiin paremmin. Ei mikään kevyt irtopanosuhde vaan syvä ja sitoutunut rakkaussuhde, jossa toinen on lähellä mutta ei niin että suhteesta tulee rasite esim kotitöiden yleensä epätasaisen jakautumisen taikka pakottavan yhteisasumisen tyylin mittaan.
Moni mies kuitenkin haluaa perheen taikka sitten sen yhteisasumisen, jossa itse pääsisi mukavuussyistä vähemmällä kuitenkin.
Elikkä haluni on marginaalisella janalla mitä tulee parisuhteisiin. En ole harrastanut seksiä ympäriinsä joten kuulemma minusta olisi miesten mukaan "vaimoksi" , jonka puhtaaseen alaan voisi siementää jälkeläiset ja siitä saisi pisteitä jälkeenjääneessä evolutiivisessa meemitodellisuudessa.
Mutta leveli on muualla. Rakkautta voi olla kahden kesken ja maailma on sellainen, kuin siitä tehdään. Ei pidä miettiä, mitä MUUT tekevät ja miten meriiteillä saada yleistä hyväksyntää, vaan miten elämässä voi olla jopa onnea.
Minä olen nyt tällaisessa suhteessa jo seitsemän vuotta, ja hyvin toimii. Mies muutti muutaman kilometrin päähän puolitoista vuotta sitten, ja vaikuttaa myös hyvin tyytyväiseltä. Olemme tästä puhuneet, että pari päivää yhdessä on ihanaa, sitten on mukava mennä omaan kotiin, ja puuhata rauhassa omiaan pari päivää. Olemme monta kertaa päivässä kuitenkin yhteyksissä viestein, illalla voimme soitella.
Hänellä oli aluksi hyvin perinteinen kuva sitoutuneesta parisuhteesta, kuten monilla on, eli että pitäisi asua yhdessä. Se ei heti käytännössä onnistunut, ja ajan kuluessa meidän järjestely alkoikin tuntua ihan toimivalta ja mukavalta.
Ei tarvitse riidellä rahasta eikä kotitöistä. Tietysti ei voisi olla niin, että hän tulisi esim aina minun luo syömään. Vuorottelemme näissä, vuoroin minä ruokin hänet ja vuoroin hän minut. Samalla sitä keittiön siivousta, rahanmenoa ja pyykkiä koituu molemmille.
Luottamus ei meillä ole ongelma, on molemmin puolinen rakkaus ja halu olla yhdessä.
Tulee tietysti hetkiä, että toinen tahtoisi olla yhdessä ja toinen ei. Kumppanin halua saada oma tilaa pitää kunnioittaa.
Tietysti jos toinen on jostain syystä surullinen, yksinäinen ja masentunut, tai erikseen pyytää, niin täytyy mennä hänen tueksi. Se on sellaista huomioimista puoleen ja toiseen.
Tämä kyllä vaatii sen, että kumpikin tulee toimeen omillaan, eikä tarvitse esim. kustannusten vuoksi laittaa talouksia yhteen. Mutta olenkin sitä mieltä, että raha on huono syy parisuhteelle ja yhteen muuttamiselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tutkimusten mukaanhan älykkäimmät ovat usein yksin. Tätä se on minullekin.
Puuttuuko ’älykkäiltä’ tärkeitä osa-alueita, kuten empatia, huomaavaisuus, keskustelutaito, kiinnostavuus.......?
Enntiedä, mitä 'älykkäiltä' puuttuu, mutta älykkäät valitsevat mieluumin oman seuransa, jos parempaa ei ole tarjolla. Älykkäimmät ovat siis yksin omasta valinnastaan, kun sopivaa ei ole sattunut kohdalle. Ei siksi, etteivät ketään saisi, vaan eivät halua.
Juuri näin. Varmasti sama pätee kaikkiin ihmisiin älykkyydestä riippumatta. Selvästi hitaammalla käyvä kumppani on enemmän rasite kuin elämää rikastuttava. Lähellä keskiarvoa olevalla riittää ”haitariin” mahtuvia kumppaniehdokkaita yllin kyllin, koska siellä melkein kaikki ovat. Huippuälykkäällä oman tasoisen kumppanin löytäminen on paljon epätodennäköisempää ihan matemaattisen todennäköisyydenkin valossa. Jos itse kuuluu vaikkapa korkeimpaan persentiiliin niin ehkä 5% kaikista vastakkaisen sukupuolen edustajista olisi älyn puolesta yhteensopivia. Päälle tietenkin muut vaikuttavat seikat ja kummankin kriteerit, eihän pelkkä äly tietenkään itsessään ja yksin aikaansaa mätsäämistä. Taviksilla äly harvoin on joukkoa merkittävästi supistava osatekijä mutta kovin älykkäillä eräs merkittävimmistä.
Älykäs vaimo on miehelle siunaus. Esimerkiksi kun pitää selittää jonkun teknisen härvelin (vaikka auton) uutta ominaisuutta, tämä menee heti jakeluun. Ja ymmärtää muutenkin asiat saman tien. Ei jää toljottamaan suu auki yllättävissä tilanteissa.
Vierailija kirjoitti:
Harrastusten kautta tunnen yhden oikeasti älykkään ihmisen ja osaa olla todella rasittava, yksinkertaisistakin asioista saadaan todella monimutkaisia ja vaikeita.
Tuo taas on saivartelija. Ettei olisi juristi?
ihan tähän ketjuun tiedoksi
ette te ole älykkäitä
Vierailija kirjoitti:
Harrastusten kautta tunnen yhden oikeasti älykkään ihmisen ja osaa olla todella rasittava, yksinkertaisistakin asioista saadaan todella monimutkaisia ja vaikeita.
Yksinkertaiset asiat ovat kaikista vaikeimpia. Ne ovat perusta ja perusrunko kaikelle olemiselle ja tapahtumille.
yksinkertainen asia on kuin seitti, jonka ympärille rakentuu koko verkko.
Vierailija kirjoitti:
ihan tähän ketjuun tiedoksi
ette te ole älykkäitä
Se selviää vain kehässä.
Älykkäin poistuu kehästä ja tyhmä jää kanveesiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tutkimusten mukaanhan älykkäimmät ovat usein yksin. Tätä se on minullekin.
Puuttuuko ’älykkäiltä’ tärkeitä osa-alueita, kuten empatia, huomaavaisuus, keskustelutaito, kiinnostavuus.......?
Enntiedä, mitä 'älykkäiltä' puuttuu, mutta älykkäät valitsevat mieluumin oman seuransa, jos parempaa ei ole tarjolla. Älykkäimmät ovat siis yksin omasta valinnastaan, kun sopivaa ei ole sattunut kohdalle. Ei siksi, etteivät ketään saisi, vaan eivät halua.
Juuri näin. Varmasti sama pätee kaikkiin ihmisiin älykkyydestä riippumatta. Selvästi hitaammalla käyvä kumppani on enemmän rasite kuin elämää rikastuttava. Lähellä keskiarvoa olevalla riittää ”haitariin” mahtuvia kumppaniehdokkaita yllin kyllin, koska siellä melkein kaikki ovat. Huippuälykkäällä oman tasoisen kumppanin löytäminen on paljon epätodennäköisempää ihan matemaattisen todennäköisyydenkin valossa. Jos itse kuuluu vaikkapa korkeimpaan persentiiliin niin ehkä 5% kaikista vastakkaisen sukupuolen edustajista olisi älyn puolesta yhteensopivia. Päälle tietenkin muut vaikuttavat seikat ja kummankin kriteerit, eihän pelkkä äly tietenkään itsessään ja yksin aikaansaa mätsäämistä. Taviksilla äly harvoin on joukkoa merkittävästi supistava osatekijä mutta kovin älykkäillä eräs merkittävimmistä.
Japanissa ja Suomessa on selvä ilmiö tätä nykyä. Vain älykkäimmät perustaa perheen ja lisääntyy.
On myös älykästä toimia luontonsa mukaisesti, eikä jarrutella omaa "eläin minäänsä".
Luonnollisuus ja terve konservatiivisuus onkin japanilaisilla ja suomalaisilla ollut aina läsnä, kuten kuura talvella maassa.
Kaikenlaiset liberaalit muoti-ilmiöt iskevät kansan tyhmimpään osaan.
On vaihtoehtoisesti lapsettomia jne.
Älykkäät elää kuten ihmisen kuuluu elää ihmisen elämän janalla. Tällä saavutetaan onnellisuus luonnonmukaisesti energiaa tuhlaamatta. Ihmisen elämänkaari sisältää koko kemiallisen kaavan.
Eristäytyminen ja ei sosiaalinen elämä kertoo sairaudesta ja tyhmyydestä. Tyhmyyttä sen vuoksi, että jos ei ymmärrä oman terveytensä päälle. Se on kuin hampaiden huoltamatta jättäminen.
Tiedetään että tulehduksia tulee, mutta pistäydytään vaan omassa valheellisessa todellisuudessa.
Sitten näivetytään kuin kukat maljakossa.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on nyt aika off topic mutta haluaisin kertoa tämän: olen kolmekymppinen nainen enkä saa älykkyysosamäärätesteistä kovinkaan korkeita pisteitä. Olen korkeintaan keskitasoa tai alle.
Syynä tähän epäilen seuraavia: vaikea adhd, hahmotukselliset häiriöt ja lukihäiriö (kahta viimeisintä ei ole diagnosoitu). Olen valmistunut insinööriksi joten en ihan tyhmäkään ole akateemisella tasolla. Amk:n keskiarvo 3:n luokkaa, lukiossa 8,2 ja yläasteella 8.6. Emotionaaliselta älykkyydeltäni uskaltaisin väittää olevani keskimääräistä korkeammalla tasolla. Osasin jo lapsena aavistaa miten eri tilanteet menevät mikäli sanon asian a tai b. "Empatiatasoni" on myös keskimääräistä korkeampi. Minulla on hyvä itsereflektio, olen tietoinen omista vahvuuksista ja heikkouksistani. Älykkyyttä on siis monenlaista. Mutta tuskinpa ap tarkoittikaan että kysyy äo-tuloksia tapaamiltaan ihmisiltä :D
Et ole älykäs, vaan sosiaalisesti lahjakas puusilmä.
"Emotionaalinen älykkyys" on yhtä realistinen termi kuin "ajatusten vahvuus" tai "mielipiteiden kauneus"; pelkkä sosiaalisesti lahjakkaiden mutta älyllisesti keskinkertaisten ihmisten yritys nostaa itseään oikeasti älykkäiden ihmisten tasolle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on nyt aika off topic mutta haluaisin kertoa tämän: olen kolmekymppinen nainen enkä saa älykkyysosamäärätesteistä kovinkaan korkeita pisteitä. Olen korkeintaan keskitasoa tai alle.
Syynä tähän epäilen seuraavia: vaikea adhd, hahmotukselliset häiriöt ja lukihäiriö (kahta viimeisintä ei ole diagnosoitu). Olen valmistunut insinööriksi joten en ihan tyhmäkään ole akateemisella tasolla. Amk:n keskiarvo 3:n luokkaa, lukiossa 8,2 ja yläasteella 8.6. Emotionaaliselta älykkyydeltäni uskaltaisin väittää olevani keskimääräistä korkeammalla tasolla. Osasin jo lapsena aavistaa miten eri tilanteet menevät mikäli sanon asian a tai b. "Empatiatasoni" on myös keskimääräistä korkeampi. Minulla on hyvä itsereflektio, olen tietoinen omista vahvuuksista ja heikkouksistani. Älykkyyttä on siis monenlaista. Mutta tuskinpa ap tarkoittikaan että kysyy äo-tuloksia tapaamiltaan ihmisiltä :DEt ole älykäs, vaan sosiaalisesti lahjakas puusilmä.
"Emotionaalinen älykkyys" on yhtä realistinen termi kuin "ajatusten vahvuus" tai "mielipiteiden kauneus"; pelkkä sosiaalisesti lahjakkaiden mutta älyllisesti keskinkertaisten ihmisten yritys nostaa itseään oikeasti älykkäiden ihmisten tasolle.
Totta. Vain hengissä säilyminen ja elossa pysyminen (voitto ja oikeat siirrot) ovat todiste älykkyydestä.
Kriisitilanteissa ja eliöiden välisessä kamppailussa vain älykkäin selviää.
Siksi myös äo-testien korkeat tulokset eivät kerro totuutta.
Vain voimakkain on älykkäin, koska heikko tyhmänä lojuu maassa tiedottomana.
Tämä on realistisin totuus ja yhtälö älykkyydestä maapallolla.
Erilaisia ideamaailman älykkyyksiä voi sitten teorisoida ihan kirjallisella puolella, mutta se ei ole todellisuutta.
Vain voima on älykkyyttä.
Voima oli se juttu, ei äo-testi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on nyt aika off topic mutta haluaisin kertoa tämän: olen kolmekymppinen nainen enkä saa älykkyysosamäärätesteistä kovinkaan korkeita pisteitä. Olen korkeintaan keskitasoa tai alle.
Syynä tähän epäilen seuraavia: vaikea adhd, hahmotukselliset häiriöt ja lukihäiriö (kahta viimeisintä ei ole diagnosoitu). Olen valmistunut insinööriksi joten en ihan tyhmäkään ole akateemisella tasolla. Amk:n keskiarvo 3:n luokkaa, lukiossa 8,2 ja yläasteella 8.6. Emotionaaliselta älykkyydeltäni uskaltaisin väittää olevani keskimääräistä korkeammalla tasolla. Osasin jo lapsena aavistaa miten eri tilanteet menevät mikäli sanon asian a tai b. "Empatiatasoni" on myös keskimääräistä korkeampi. Minulla on hyvä itsereflektio, olen tietoinen omista vahvuuksista ja heikkouksistani. Älykkyyttä on siis monenlaista. Mutta tuskinpa ap tarkoittikaan että kysyy äo-tuloksia tapaamiltaan ihmisiltä :DEt ole älykäs, vaan sosiaalisesti lahjakas puusilmä.
"Emotionaalinen älykkyys" on yhtä realistinen termi kuin "ajatusten vahvuus" tai "mielipiteiden kauneus"; pelkkä sosiaalisesti lahjakkaiden mutta älyllisesti keskinkertaisten ihmisten yritys nostaa itseään oikeasti älykkäiden ihmisten tasolle.
Totta. Vain hengissä säilyminen ja elossa pysyminen (voitto ja oikeat siirrot) ovat todiste älykkyydestä.
Kriisitilanteissa ja eliöiden välisessä kamppailussa vain älykkäin selviää.
Siksi myös äo-testien korkeat tulokset eivät kerro totuutta.
Vain voimakkain on älykkäin, koska heikko tyhmänä lojuu maassa tiedottomana.
Tämä on realistisin totuus ja yhtälö älykkyydestä maapallolla.
Erilaisia ideamaailman älykkyyksiä voi sitten teorisoida ihan kirjallisella puolella, mutta se ei ole todellisuutta.
Vain voima on älykkyyttä.
Ei muuten suotta ;) naiset aina valitse useammin pitkän, rotevamman ja kovaleukaisemman kaverin, joka on näppärä rakentamaan ja nostelemaan juttuja. Sen joka on warrior tarvittaessa.
Älykäs valinta.
Vahva nainen pelottaa poikia, mutta kiihottaa miehiä.
Edellinen tuskin haluaa, että miehellä on joku muukin (vaimo) huomiota jakamassa, vaan haluaa itse vapautta tarpeidensa mukaan ja miehen pysyvän poissa nurkista, mutta samalla yksinomistaa hänet. Kinkkistä. Voin olla väärässäkin.
T. feministi