Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Älykkäänä kumppanin löytäminen on oikeasti haastavaa
En nyt kritisoi vähemmän älykkäitä, mutta jos äo on 137, se rajaa ulkopuolelle suurimman osan ihmisistä. En tiedä tapailukumppanien älykkyysosamääriä, mutta sen huomaa helposti, jos toinen on täysin eri viivalla. Käytännössä ehkä 3% vastakkaisen sukupuolen edustajista voisin kelpuuttaa älyllisen kapasiteetin suhteen, mutta moniko näistä asuu lähellä, moniko on sinkku, monenko kanssa muuten kemiat kohtaavat?
Mistä voi löytää kumppanin, jos ei halua seurustella taviksen kanssa?
Ja ei, en pidä itseäni parempana kuin muut, mutta fakta on se, että sosiaalinen kanssakäyminen on liian uuvuttavaa suurimman osan kanssa - minulle.
Kommentit (1624)
Vierailija kirjoitti:
En nyt osaa sanoa olenko mikään älykkö vai mikä olen, mutta sen tiedän että kaikki seurustelukumppanini ovat olleet vähemmän älykkäitä kuin minä. Olen saanut jatkuvaa palautetta kuinka puhun liian syvällisiä tai että kanssani on raskasta keskustella. Minusta ne ovat outoja syytöksiä - olen raskaan sarjan introvertti perfektionisti, joka elää syvällisistä keskusteluista. Ne ovat sieluni ravintoa ja niillä pysyn hengissä.
Joskus ajattelin, että olisi hienoa löytää joku joka on yhtä kiinnostunut yhteiskunnasta ja sen ilmiöistä. Nykyinen kumppanini ei ole, mutta hän on kovasti kiitellyt sitä että oppii minulta jatkuvasti uusia asioita.
Olen vähän samaan tapaan historian ja kulttuurin raskas kuluttaja. Parisuhteeni on myös tuon tyyppinen. Harvassa ovat olleet tapaamiset, joissa olisi samalla aaltopituudella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole helppoa olla "outo" ja joukkoon sopeutuakseen yrittää olla kiinnostunut vaikka Tapparan pelimenestyksestä tai metsästyksestä.
Tapparasta nyt ei kukaan piittaa, mutta näin semiälykkönä (iq130) metsästäjänä olen vahvasti erimieltä siitä, että jahtipuuhat olisivat jotenkin vähä-älyisten hommia. Päinvastoin, ko. harrastus vaatii paljonkin kognitiivisia taitoja ja niiden soveltamiskykyä nopeasti muuttuvissa tilanteissa.
En tarkoittanut, että jääkiekko tai metsästys sinänsä olisi vähä-älyisten hommaa. Viittasin lähinnä siihen luolamiesmäiseen tapaan, jolla niistä meidän(kin) kahvihuoneessa miehet puhuvat. Kerran erehdyin - mielestäni ihan neutraaliin sävyyn - puntaroimaan jotain näihin liittyvää asiaa, niin joku sähähti "ootko sä joku v* tun filosofi vai?". Aika ahdistava ilmapiiri.
Kyse taitaa olla pikemminkin luonteestasi ja sosiaalisten taitojen puutteesta, kuten myös tunneälykkyyden puutteesta. On olemassa hyvin älykkäitä ja silti ihan hyvin toisten kanssa toimeentulevia ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sananlaskut 26:12
Näet miehen, viisaan omissa silmissään - enemmän on toivoa tyhmästä kuin hänestä.Kuningas Salomo pyysi Jumalalta viisautta - ja sai! Jumalakin arvostaa viisautta.
Viisaalle viisaus on sitä että toinen tekee ja ajattelee kuten hän haluaa.
Vähän sama kuin ne älykkäät jotka tuomitsee muita tyhmistä ajatuksista.
Usko Jumalaan on heidän mielestä lapsellista ja tyhmää.
Jos ei ajattele kuin he, niin on tyhmä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitää vain jaksaa tavata paljon ihmisiä.
En ole ollut parisuhteessa kuin kahdesti, mutta kumpikin mies osoittautui jälkikäteen keskivertoa älykkäämmäksi. Molempien kohdalla muistan nimenomaan keskustelujen vaivattomuuden. Minun ei tarvinnut hidastaa tai latistaa itseäni, mutta silti ajatuksenjuoksuni ymmärrettiin.
Ymmärrän täysin, miksi kaipaat sopivalla tavalla samankaltaista kumppania. Tästä ei ole kuitenkaan sopivaa puhua ääneen ja naisena olen huomannut, että "liiallinen nokkeluuteni" herättää joissain miehissä jopa aggressiota. Se on rehellisesti sanottuna pelottavaa, joten oma älykkään kumppanin metsästykseni tapahtuu hyvin matalalla profiililla.
Tämä. Minäkin olen nainen, ja huomannut älyni herättävän monissa miehissä aggressioita. Valitettavasti ammattikin on sellainen että jo nimikkeestä ilmenee, että se on älyllisesti vaativa.
Uskon täysin siihen, että älykkyys on naiselle pariutumisessa ongelma toisella tavalla kuin miehelle. Kulttuurissamme on perinteisesti ollut ok että mies on "ylempänä" kuin kumppaninsa, mutta vastakkaiset esimerkit ovat harvinaisia. Harvan miehen ego kestää sitä että nainen on selvästi älykkäämpi, eikä älykkyys ole myös edelleenkään naisilla yhtä arvostettua kuin esim. hyvä ulkonäkö.
Tuurista kaikki on kuitenkin lopulta kiinni: oletko oikeassa paikassa oikeaan aikaan, tuleeko vastaan se tilaisuus napata sopiva kumppani. Älykkään naisen kannattaa kuitenkin varautua siihen että tilaisuuden koittaminen on jonkin verran epätodennäköisempää kuin normaaliälykkäällä.
Oma äo 135 ja asiantuntija-ammatissa, jossa työskentelee keskimäärin älykkäitä ihmisiä. Muutenkin olen aina lukenut paljon, perehtynyt asioihin innokkaasti ja omaan hyvän yleissivistyksen sitä kautta. Kun olin nuori, toin todella aktiivisesti esille omaa älykkyyttä ja sivistystä osittain tiedostetusti ja osittain tiedostamattakin sosiaalisessa kanssakäymisessä. Ja varmasti myös lokeroin ihmisiä päässäni. Karkotin miehet tällä toiminnalla aika tehokkaasti ja elinkin sinkkuna 27 vuotta kuvitellen, että miehet vain pitävät älyäni uhkana. Väärin. Miehet pitivät minua ylimielisenä, ikävänä tyyppinä ja olin sosiaalisesti kertakaikkisen lahjaton.
Vuosien saatossa onneksi ymmärsin ongelmani ja muutuin rennommaksi. Nykyään olen naimissa miehen kanssa, joka ei varmasti äo:n perusteella ole yhtä älykäs kuin minä, mutta meillä on silti älyttömän hyvä keskinäinen kemia. On kuitenkin pakko tunnustaa, että välillä toivoisin mieheni olevan esim. yhteiskunnallisesti valveutuneempi, ymmärtävän enemmän kulttuurista ja kykenevän vaikka johonkin mielenkiintoisiin filosofisiin keskusteluihin. Miehelläni on muutama todella älykäs kaveri, joiden kanssa tällaisia keskusteluja on kiva käydä, ja välillä heidän kanssaan tunnen jonkinlaisen yhteyden, jollaista en oman mieheni kanssa löydä. Luulen, että tuo on juuri sellainen "perinteinen" älykkyys, nopea asioiden yhdistely sekä verbaalinen lahjakkuus, mitä mieheni ei omaa. Koen silti, että parisuhteemme on hyvä, vaikkemme ehkä ole täysin älyllisesti "samalla tasolla". Mieheni lahjakkuus on mulla saroilla ja löydämme yhteyden toisissa asioissa kuin älykkyydessä.
Voin kertoa että tämä opn todella monen naisen älykkään tai menestyneen ongelma.
Jostain syystä juuri älykkäillä/menestyneillä naisilla on kova pätemisen tarve. Omaa asemaa alleviivataan jatkuvasti, vain kuin näillä naisilla olisi jonkinlainen alemmuuskompleksi ja tarve saada huomiota. Halutaan pästä omaan kuplaan joka erottuu sosioekonomisessa mielessä muista.
Kaikessa pitäisi mennä äly ja menestys edellä. Kaiken arvostuksesta parinvalintaan tulisi perustua niihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tieteen todistamaa! kirjoitti:
Miehille älykkään puolison löytäminen on kieltämättä haasteellista, koska todistetusti älykkäitä naisia on huomattavasti vähemmän kuin älykkäitä miehiä, joten ei se oikein voi tasan mennä. Naisille älykkään puolison löytäminen on suhteellisen vaivatonta, koska miehiä on muutenkin enemmän, ja erityisesti älykkäitä miehiä on huomattavasti enemmän, kuin älykkäitä naisia, joten naisilla on runsaasti mistä valita.
Haasteelliseksi naisille älykkään puolison löytäminen voi tehdä se, jos vaatii erityisen älykästä miestä, mutta sekin on silti helpompaa, koska miehistä löytyy myös absoluuttisella tasolla huomattavasti korkeampia älykkyysosamääriä, kuin yhdelläkään naisella! Naisilla älykkyys ei luonnossa ole koskaan näytellyt erityisen suurta osaa, vaan pääpainotus on aina ollut ulkoisilla avuilla. Miehillä älykkyys on ollut halki historian taas erityisen tärkeää, joten luonnonvalinta on nostanut miesten älykkyyden selvästi korkeammalle tasolle. Suotta ei miestä ole luotu perheen pääksi!
Miestä on ehkä selvästi suosittu älykkyydessä, mutta naisia taas sitäkin selvemmin valinnanvarassa! Joten tämäkin pulma ratkesi kuin itsestään!
Naisille tämä tosiaan on hyvä uutinen, koska ainakin tämän ketjun kommenttien perusteella naiset arvostavat älykkyyttä kumppanissa ja mahdollisuutta älykkään kumppanin saamiseen. No koska todistetusti miehiä on enemmän, ja älykkäitä miehiä on selvästi enemmän kun naisia, ja myös nämä älykkäät miehet etsivät kumppania, ja älykkäinä miehinä tietävät että tuskin tapaavat koskaan älyllisesti vertaistaan naista, joten eivät yhtä korkeaa älykkyytä naiselta vaadikkaan, jolloin naisilla on hyvät markkinat löytää se älykäs mies elämässä opastamaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitää vain jaksaa tavata paljon ihmisiä.
En ole ollut parisuhteessa kuin kahdesti, mutta kumpikin mies osoittautui jälkikäteen keskivertoa älykkäämmäksi. Molempien kohdalla muistan nimenomaan keskustelujen vaivattomuuden. Minun ei tarvinnut hidastaa tai latistaa itseäni, mutta silti ajatuksenjuoksuni ymmärrettiin.
Ymmärrän täysin, miksi kaipaat sopivalla tavalla samankaltaista kumppania. Tästä ei ole kuitenkaan sopivaa puhua ääneen ja naisena olen huomannut, että "liiallinen nokkeluuteni" herättää joissain miehissä jopa aggressiota. Se on rehellisesti sanottuna pelottavaa, joten oma älykkään kumppanin metsästykseni tapahtuu hyvin matalalla profiililla.
Tämä. Minäkin olen nainen, ja huomannut älyni herättävän monissa miehissä aggressioita. Valitettavasti ammattikin on sellainen että jo nimikkeestä ilmenee, että se on älyllisesti vaativa.
Uskon täysin siihen, että älykkyys on naiselle pariutumisessa ongelma toisella tavalla kuin miehelle. Kulttuurissamme on perinteisesti ollut ok että mies on "ylempänä" kuin kumppaninsa, mutta vastakkaiset esimerkit ovat harvinaisia. Harvan miehen ego kestää sitä että nainen on selvästi älykkäämpi, eikä älykkyys ole myös edelleenkään naisilla yhtä arvostettua kuin esim. hyvä ulkonäkö.
Tuurista kaikki on kuitenkin lopulta kiinni: oletko oikeassa paikassa oikeaan aikaan, tuleeko vastaan se tilaisuus napata sopiva kumppani. Älykkään naisen kannattaa kuitenkin varautua siihen että tilaisuuden koittaminen on jonkin verran epätodennäköisempää kuin normaaliälykkäällä.
Oma äo 135 ja asiantuntija-ammatissa, jossa työskentelee keskimäärin älykkäitä ihmisiä. Muutenkin olen aina lukenut paljon, perehtynyt asioihin innokkaasti ja omaan hyvän yleissivistyksen sitä kautta. Kun olin nuori, toin todella aktiivisesti esille omaa älykkyyttä ja sivistystä osittain tiedostetusti ja osittain tiedostamattakin sosiaalisessa kanssakäymisessä. Ja varmasti myös lokeroin ihmisiä päässäni. Karkotin miehet tällä toiminnalla aika tehokkaasti ja elinkin sinkkuna 27 vuotta kuvitellen, että miehet vain pitävät älyäni uhkana. Väärin. Miehet pitivät minua ylimielisenä, ikävänä tyyppinä ja olin sosiaalisesti kertakaikkisen lahjaton.
Vuosien saatossa onneksi ymmärsin ongelmani ja muutuin rennommaksi. Nykyään olen naimissa miehen kanssa, joka ei varmasti äo:n perusteella ole yhtä älykäs kuin minä, mutta meillä on silti älyttömän hyvä keskinäinen kemia. On kuitenkin pakko tunnustaa, että välillä toivoisin mieheni olevan esim. yhteiskunnallisesti valveutuneempi, ymmärtävän enemmän kulttuurista ja kykenevän vaikka johonkin mielenkiintoisiin filosofisiin keskusteluihin. Miehelläni on muutama todella älykäs kaveri, joiden kanssa tällaisia keskusteluja on kiva käydä, ja välillä heidän kanssaan tunnen jonkinlaisen yhteyden, jollaista en oman mieheni kanssa löydä. Luulen, että tuo on juuri sellainen "perinteinen" älykkyys, nopea asioiden yhdistely sekä verbaalinen lahjakkuus, mitä mieheni ei omaa. Koen silti, että parisuhteemme on hyvä, vaikkemme ehkä ole täysin älyllisesti "samalla tasolla". Mieheni lahjakkuus on mulla saroilla ja löydämme yhteyden toisissa asioissa kuin älykkyydessä.
Voin kertoa että tämä opn todella monen naisen älykkään tai menestyneen ongelma.
Jostain syystä juuri älykkäillä/menestyneillä naisilla on kova pätemisen tarve. Omaa asemaa alleviivataan jatkuvasti, vain kuin näillä naisilla olisi jonkinlainen alemmuuskompleksi ja tarve saada huomiota. Halutaan pästä omaan kuplaan joka erottuu sosioekonomisessa mielessä muista.
Kaikessa pitäisi mennä äly ja menestys edellä. Kaiken arvostuksesta parinvalintaan tulisi perustua niihin.
Tämä.
Naiset luulevat että miehet pelkäävät naisen älykkyyttä tai eivät arvosta sitä.
Ongelmanne ei ole tuo, vaan se ettei teissä ole mitään muita kiinnostavia piirteitä, tai ne muut piirteet ovat negatiivisia.
Ihan sama tilanne on miehelläkin. Ei pelkkä äly mitään auta. Pitää olla monipuolisuutta, sosiaalista nokkeluutta ja sosioekonomista asemaa joka silä älyllä on hankittu. Ja sitten pitää olla vielä hyvä ja rento tyyppi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ulkonäköä ei lasketa, äly on kiihottavinta naisessa. Varsinkin jos se yhdistyy kunnianhimoon, itsenäisyyteen ja hyvään itsetuntoon.
En usko että kohdallani on käynyt älykkyyden ylenmääräistä esiintuomista, en ole lainkaan koppava tai mitään sellaista. Olen joissain käytännön asioissa tumpelomman puoleinen enkä muutenkaan luo mielestäni mitenkään "uhkaavaa" miellekuvaa itsestäni. Uskallan myös näyttää ihan helpolla avuttomuuteni.
On jopa käynyt niin, että minua on luultu tyhmäksi, koska olen huono liikesarjojen nopeassa hahmottamisessa harrastuksen äärellä. Tietyillä osa-alueilla ihminen voi olla keskivertoa paljonkin huonompi ja jossakin muussa/muissa osa-alueissa paljon parempi jne.
Samoin olen huomannut, että jos osoitan lämpöä, kiltteyttä ja iloisuutta, se samaistetaan helpolla jonkinlaiseksi tyhmyydeksi. Olen päässyt täten kivasti yllättämään.. . Hyväksikäyttämisen ja väheksynnän tie kun avautuu siitä suoraan tässä maailmassa, valitettavasti.
Tulen toimeen sosiaalisesti eri ihmisten kanssa, mutta en ole ekstrovertti. Olen ihan rento ja pikkasen ekstrentinen mutta joko se käy kunkin mausteisiin tai sitten ei käy, miten vaan.
Voi olla minusta on vaikea päästä perille, koska vaikuttaa kuin päästäisin lähelle mutta ei se menekään ihan niin. Jos on kemiaa, niin pikemmin, mutta sitä ei yleensä ole.
Koppavuudesta ei ole kyse kohdallani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tutkimusten mukaanhan älykkäimmät ovat usein yksin. Tätä se on minullekin.
Puuttuuko ’älykkäiltä’ tärkeitä osa-alueita, kuten empatia, huomaavaisuus, keskustelutaito, kiinnostavuus.......?
Mihin perustat tämän epäilyn? Aihe lähti siitä tosiseikasta, että korkeaälyisiä on niin vähän ja harvassa.
Korkeaälyinen saattaa korottaa itsensä muiden yläpuolelle huomaamatta olevansa suppea-alainen ihmisenä toiselle ihmiselle, kuten ylimielinen, kopea....
Mikään hyväkään ominaisuus ilman viisautta ja rakkautta ei ole tasapainoista.
Koulutettu on harvoin älykäs, sellainen menee opetuksen mukaan ja muottiin, ei omilla ehdoillaan, tuskin aivoillakaan. Ei improvisoi eikä paranna, pänttää väkisin näyttääkseen. On usein ruotuun kelpaava, myös idioottiruotuun. Se on turvallinen paikka ja sieltä saa vertaistukea. Pääsee myös päättäjäksi helpommin.
Mutta maamme tila on hyvin tiedossa, kun on tuon tason päättäjät ja herrat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tutkimusten mukaanhan älykkäimmät ovat usein yksin. Tätä se on minullekin.
Puuttuuko ’älykkäiltä’ tärkeitä osa-alueita, kuten empatia, huomaavaisuus, keskustelutaito, kiinnostavuus.......?
Mihin perustat tämän epäilyn? Aihe lähti siitä tosiseikasta, että korkeaälyisiä on niin vähän ja harvassa.
Korkeaälyinen saattaa korottaa itsensä muiden yläpuolelle huomaamatta olevansa suppea-alainen ihmisenä toiselle ihmiselle, kuten ylimielinen, kopea....
Mikään hyväkään ominaisuus ilman viisautta ja rakkautta ei ole tasapainoista.
Mitä älykkäämpi ihminen on, sitä todennäköisempää on myös, että on herkkä havaitsemaan omia puutteitaan. Sen vuoksi poikkeuksellisen älykkäät saattavat olla hyvinkin itsekriittisiä, ja "ylimielisyys" on monesti väärintulkintaa muiden taholta. Toki älykkyys tai älyttömyys on vain yksi ihmisen ominaisuus, joten esimerkkini oli vain toisenlaista näkemystä havainnollistava yleistys.
Olen ok omillani, mutta jos puhutaan ajatuksen tasalla parisuhteesta, niin olen tullut vähitellen siihen johtopäätökseen, että parasta olisi rakkaudellinen kahdenkeskinen (ei lapsia, pidän kyllä lapsista mutta lisääntymistä ei tarvita enempää maailmaan enkä halua aiheuttaa lapselle olemassaolon pakkoa tässä maailmassa, myöskään perhearki ei samoin haluttavaa eikä kehon riskeeraaminen kun herkkä elimistö) suhde, jossa kumpikin asuisi lähellä toisiaan mutta ei samassa taloudessa - esimerkiksi naapureina olisi ihanteellista, voisi tulla muutamiksi päiviksi välillä asumaan jomman kumman luokse ja helposti siirtyä omaan kämppään ja näin vapaus ja rauha säilytettäisiin paremmin. Ei mikään kevyt irtopanosuhde vaan syvä ja sitoutunut rakkaussuhde, jossa toinen on lähellä mutta ei niin että suhteesta tulee rasite esim kotitöiden yleensä epätasaisen jakautumisen taikka pakottavan yhteisasumisen tyylin mittaan.
Moni mies kuitenkin haluaa perheen taikka sitten sen yhteisasumisen, jossa itse pääsisi mukavuussyistä vähemmällä kuitenkin.
Elikkä haluni on marginaalisella janalla mitä tulee parisuhteisiin. En ole harrastanut seksiä ympäriinsä joten kuulemma minusta olisi miesten mukaan "vaimoksi" , jonka puhtaaseen alaan voisi siementää jälkeläiset ja siitä saisi pisteitä jälkeenjääneessä evolutiivisessa meemitodellisuudessa.
Mutta leveli on muualla. Rakkautta voi olla kahden kesken ja maailma on sellainen, kuin siitä tehdään. Ei pidä miettiä, mitä MUUT tekevät ja miten meriiteillä saada yleistä hyväksyntää, vaan miten elämässä voi olla jopa onnea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ne joiden kanssa raskasta keskustella, ei se johdu mistään älystä ,vaan siitä että ei kaikki jaksa pohtimalla pohtia joka asiasta syvällistä viiden tunnin juttua.
Monilla nuorilla naisilla tuntuu menevän yli tuo tapa. Mutta onneksi se on ohimenevää usein kun aivot kehittyy .Ja sitten neki tajuaa että ihan tavallista keskikertasta porukkaa ne on kuten muutkin.
Mutta känäkumppanin löytäminen on ihan helppoa!
Vierailija kirjoitti:
Mutta känäkumppanin löytäminen on ihan helppoa!
Itseasiassa todella vittumaista. Pitää juoda itsensä tajuttomaksi, kun ei jaksa kuunnella muiden juttuja.
Periaatteessa ei kannattaisi omia mielipiteitä laukoa.
Ihmisillä ne mielipiteet muuttuu kuin vuodenajat.
Minäkin ajattelin nuorena kuten ap. Ajattelin myös ulkonäön olevan tärkeä asia.
Nykyään kaikki menee. En ole kranttu minkään suhteen.
Sitä viisastuu iän myötä. Myös kaikki mielipiteet menee. Mikään ei ole totta, mutta kaikki on kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta känäkumppanin löytäminen on ihan helppoa!
Itseasiassa todella vittumaista. Pitää juoda itsensä tajuttomaksi, kun ei jaksa kuunnella muiden juttuja.
Sinulla on huono kunto kuuntelulle.
Kannattaa kuunnella paljon ja nousujohteisesti.
Sillä tavoin voi kuunnella koko viikonlopunkin yli yhtä mittaista paasausta vaikka omilta vanhemmiltaan ja heidän eläkeiän riidoista.
Vierailija kirjoitti:
Olen ok omillani, mutta jos puhutaan ajatuksen tasalla parisuhteesta, niin olen tullut vähitellen siihen johtopäätökseen, että parasta olisi rakkaudellinen kahdenkeskinen (ei lapsia, pidän kyllä lapsista mutta lisääntymistä ei tarvita enempää maailmaan enkä halua aiheuttaa lapselle olemassaolon pakkoa tässä maailmassa, myöskään perhearki ei samoin haluttavaa eikä kehon riskeeraaminen kun herkkä elimistö) suhde, jossa kumpikin asuisi lähellä toisiaan mutta ei samassa taloudessa - esimerkiksi naapureina olisi ihanteellista, voisi tulla muutamiksi päiviksi välillä asumaan jomman kumman luokse ja helposti siirtyä omaan kämppään ja näin vapaus ja rauha säilytettäisiin paremmin. Ei mikään kevyt irtopanosuhde vaan syvä ja sitoutunut rakkaussuhde, jossa toinen on lähellä mutta ei niin että suhteesta tulee rasite esim kotitöiden yleensä epätasaisen jakautumisen taikka pakottavan yhteisasumisen tyylin mittaan.
Moni mies kuitenkin haluaa perheen taikka sitten sen yhteisasumisen, jossa itse pääsisi mukavuussyistä vähemmällä kuitenkin.
Elikkä haluni on marginaalisella janalla mitä tulee parisuhteisiin. En ole harrastanut seksiä ympäriinsä joten kuulemma minusta olisi miesten mukaan "vaimoksi" , jonka puhtaaseen alaan voisi siementää jälkeläiset ja siitä saisi pisteitä jälkeenjääneessä evolutiivisessa meemitodellisuudessa.
Mutta leveli on muualla. Rakkautta voi olla kahden kesken ja maailma on sellainen, kuin siitä tehdään. Ei pidä miettiä, mitä MUUT tekevät ja miten meriiteillä saada yleistä hyväksyntää, vaan miten elämässä voi olla jopa onnea.
Periaatteessa voisit olla jonkun älykkään harmaan ukkomiehen jalkavaimona.
Siis ei millään pahalla, jos se pahalta kuulostaa. Omat asunnot ja omaa aikaa.
Olen huomannut, että miehet eivät mielellään sano/kehu naista älykkääksi. Johtuu siitä, että älykkyys on monille miehille egon asia eivätkä heikkoitsetuntoiset taikka negatiivispainoitteiset miehet kykene sanomaan niin. He sanovat mieluummin "viisas" kuin älykäs naisesta, joka on älykäs..... Varaavat itselleen älykkään määreen. :D :D
Sen verran pitää itsetuntoa ja miehekkyyttä olla, että pystyy sanomaan asioita ja ns ylentämään toista. Minäkin naisena pystyn ns ylentämään toista ja sanomaan rakkaudella asioita. Mutta joillekin miehille sellainen latistava tyyli käy heidän mieliinsä paremmin. Samat miehet sanovat naisesta, johon jopa kokevat ihastusta sellaisia kohteliaisuuksia, joissa säilytetään negatiivinen lataus loppuun asti: aika hyvännäköinen, kaunis senikäiseksi, IHAN nätti jne.
Juu, ei kiitos. Kyse ei ole totuuksista 110% vaan siitä miten toinen nähdään rakkauden silmin. Jos miehen tyyli on hillitä ja rajata kaikkea, jotta mikään ei lähde onnen nousuun, se on tervemenoa. Harmaa taivas on olemassa.
Mutta ei kaikkialla.