Miksi jotkut hankkivat monta lasta muista kuin uskonnollisista syistä?

Meillä 5 lasta ikäskaalalla 1-16 vuotiaita. Ja miten tähän päädyttiin, meillä vain jokaisen jälkeen tuntui siltä, ja että lapsiluku ei ole vielä täynnä. Nyt se on, mutta ei ollut aiemmin:)

Muutama vuosi väliä aina ennen seuraavaa, näin on riittänyt aika aina uudelle tulokkaalle. Ja resurssit on riittäneet ihan hyvin. Monesti matkusteltu niin, että pienimmät ovat jääneet toisen vanhemman kanssa kotiin, alle 3v ei olla reissuille raahattu mukaan.

Meidän perheeseen nyt vain siis mahtui 5 lasta, ei sen suurempaa syytä tälle:)

Tämä on hauska, kun aina sanotaan, että useammalle lapselle ei pystytä antamaan samalla lailla huomiota kuin yhdelle tai kahdelle. Missä muuten se raja menee, kun huomio ei enää riitä? Onko se yksi vai kaksi vai kolme vai kymmenen lasta?

Omasta kokemuksestani voin sanoa, että on paljon perheitä, joissa on vain se yksi tai kaksi lasta, mutta lapset on lähinnä hankittu "koska pitää hankkia lapsia" eikä näin ollen lasten kanssa haluta olla. Vanhemmat reissaa keskenään, töissä käydään (tietenkin), mutta sitten vielä illoiksi palkataan lastenvahdit olemaan lasten kanssa kun halutaan "omaa aikaa". Eipä tuolloin se ainokainenkaan lapsi saa huomiota vanhemmiltaan, vaan kyllä sen kasvattaa aivan joku muu. Työskentelin 6 vuotta rikkaissa perheissä lastenhoitajana, joten kaikenlaista on tullut nähtyä.

Toki monessa pienessäkin perheessä huomioidaan lapsia ja halutaan olla lasten kanssa, mutta ei se mikään automaatio ole, että ainokainen lapsi saisi huomiota mutta suurperheen lapsi ei.

Omalla kohdallani haaveilin jo pikkutytöstä asti suurperheestä. Minusta oli ihanaa nähdä isoja perheitä huvipuistoissa, rannoilla yms. ja kuinka paljon lapsilla oli sisaruksia. Itselläni on 3 siskoa ja aina lapsena haaveilin useammasta sisaruksesta. Rakastin kokkailla siskoilleni, auttaa läksyissä, opettaa asioita, siivota heidän huoneitaan, laitella pyykkejä yms. Olen vain tällainen huolehtija luonteeltani.

Minulle oli siis hyvin selvää, että haluan isona suurperheen (8-13 toiveena, ihan vielä ei ole lapsiluku täysi). Ja onhan tämä elämä ihanaa, katsoa omien lasten kasvamista ja opettaa heille asioita. Matkustellaan pari kertaa vuodessa ja kaikilla lapsilla on harrastuksia (näissäkin on monesti "paljousalennuksia", jos useampi harrastaa samaa lajia). Käyn myös itse töissä, jos en ole äitiyslomalla, joka auttaa tietenkin taloudellisesti. Ja, kun tuloni olivat aikoinaan hyvät ennen ensimmäistä äitiyslomaa ja lapset ovat syntyneet alle 2 vuoden välein, niin saan edelleen saman äitiyspäivärahan (3000e/kk) kuin ensimmäisestä lapsesta.'

Lisäksi kun itseäni ei kiinnosta mm. meikit, tekokynnet, hiusvärit, tupakointi, alkoholi, shoppailu, vaatteet yms. niin rahaa jää perheelle ja lapsille.

Teemme paljon asioita yhdessä perheenä mm. ulkoillaan, harrastetaan ja matkustellaan. Eihän tietenkään joka päivä ole tunteja yksilöaikaa jokaiselle lapselle (ei taida pienissäkään perheissä olla), mutta pieniä hetkiä pitkin päivää kuitenkin on. Saatan yhden kanssa laittaa ruokaa, toisen kanssa käydä juoksulenkillä, kolmannen kanssa pelataan lautapeli jne. 

Teemme paljon perheenä yhdessä, harrastamme ja ulkoilemme yhdessä. Onnellisilta nuo lapset vaikuttaa, ja se nyt varmasti on tärkeintä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä täällä moni on sanonut halunneensa paljon lapsia, mutta jos palaamme muutamisen vuotta taaksepäin oli edes yhden lapsen haluaminen itsekästä ja jopa julmaa lasta kohtaan. Se oli aikuisten itsekeskeisistä toiveista lähtenyttä, eikä lapsen tarpeista ja hyvinvoinnista. Muistatteko tämän ajatusmaailman, joka kyllä vieläkin vallitsee joidenkin mielissä? Toki kyse oli samaa sukupuolta olevien parien lapsihaaveista, mutta en silloinkaan nähnyt, miten yhden toive oli itsekäs kun toisen ihana unelma.

"Toki kyse oli samaa sukupuolta olevien parien lapsi haaveista"

Tässä on se avainlause. Näissä tapauksissa ei ajateltu ollenkaan asioita lapsen kannalta ja sitä mikä olisi lapselle parasta, vaan sitä aikuisen ihmisen omaa haavetta "mutkumähaluun". Jos valitsee tietyn elämäntavan, on oltava valmis hyväksymään, että kaikkea ei voi saada. Viattoman ja puolustuskyvyttömän lapsen etu ja oikeus on aina tärkein.

Mutta kun toinen "mutkumähaluun" pusaa kymmenettä lasta, siinä mennään lapsen edut edellä?

En siinäkin lähtötilanne on ihan eri noissa.

Toisekseen, jos äiti omistautuu täysin äitiyteen ja nää 10 lasta eivät ole peräjälkeen pusattuja eli eivät jää isompien sisarusten kasvatettavaksi, niin voi olla lapsen edut etusijalla. Jos niitä pusataan kuin liukuhihnalta ja tavoite on vain saada monta, niin eihän siinä tietenkään lasten etuja ajatella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä täällä moni on sanonut halunneensa paljon lapsia, mutta jos palaamme muutamisen vuotta taaksepäin oli edes yhden lapsen haluaminen itsekästä ja jopa julmaa lasta kohtaan. Se oli aikuisten itsekeskeisistä toiveista lähtenyttä, eikä lapsen tarpeista ja hyvinvoinnista. Muistatteko tämän ajatusmaailman, joka kyllä vieläkin vallitsee joidenkin mielissä? Toki kyse oli samaa sukupuolta olevien parien lapsihaaveista, mutta en silloinkaan nähnyt, miten yhden toive oli itsekäs kun toisen ihana unelma.

Siis ensinnäkin lähtötilanne eri...

"Toki kyse oli samaa sukupuolta olevien parien lapsi haaveista"

Tässä on se avainlause. Näissä tapauksissa ei ajateltu ollenkaan asioita lapsen kannalta ja sitä mikä olisi lapselle parasta, vaan sitä aikuisen ihmisen omaa haavetta "mutkumähaluun". Jos valitsee tietyn elämäntavan, on oltava valmis hyväksymään, että kaikkea ei voi saada. Viattoman ja puolustuskyvyttömän lapsen etu ja oikeus on aina tärkein.

Mutta kun toinen "mutkumähaluun" pusaa kymmenettä lasta, siinä mennään lapsen edut edellä?

En siinäkin lähtötilanne on ihan eri noissa.

Toisekseen, jos äiti omistautuu täysin äitiyteen ja nää 10 lasta eivät ole peräjälkeen pusattuja eli eivät jää isompien sisarusten kasvatettavaksi, niin voi olla lapsen edut etusijalla. Jos niitä pusataan kuin liukuhihnalta ja tavoite on vain saada monta, niin eihän siinä tietenkään lasten etuja ajatella.