Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkut hankkivat monta lasta muista kuin uskonnollisista syistä?
07.08.2020 |
Ja ei, en tuomitse ketään, olen vain utelias. Miksi ihmiset haluavat sanotaanko vaikka 4+ lasta? Eihän esim. kuuden lapsen vanhempi pysty mitenkään antamaan yhdelle lapselle yhtä paljon huomiota kuin vaikka kahden lapsen vanhempi, siksi mielestäni perustelu "tykkään niin paljon lapsista ei ole mielestäni hyvä perustelu". Lisäksi monilapsisissa perheissä lapsilla ei ole välttämättä mahdollisuutta harrastaa eikä vanhemmilla ole rahaa viedä lapsia reissuun yms. Puhumattakaan siitä, että nuorempien lasten hoito saatetaan ulkoistaa vanhemmille lapsille, mikä ei sekään ole lasten kannalta oikein.
Kommentit (84)
Millaista huomiota vaille monilapsisen perheen lapset mielestäsi jäävät? Meillä on viisi lasta, aikuisia nyt jo kaikki, ja kyllä mielestäni kotiäitinä pystyin antamaan heille kaikille todella paljon huomiota, eivätkä lapsetkaan ole valittaneet koskaan, että olisivat ilman huomiota jääneet. Harrastuksiakin oli kaikilla, matkusteltiin paljon ja lapset ovat saaneet hyvät koulutukset. Ja syy isoon perheeseen oli se, että tykkään lapsista, vaikkei se ap:lle selitykseksi kelpaakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, meillä:
Saatiin lapsi.
Hankittiin lapselle pikkusisarus.
Tulikin kaksoset.
Petti ehkäisy, eikä rask. keskeytys
tuntunut oikealta.
Petti toisen kerran.
No nyt laitettiin hormonikierukka, ei petä.
Rakastettuja ovat sattumalapsetkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 7-lapsisesta perheestä. Meillä oli ihan samalla tavalla mahdollisuuden harrastaa ja reissata kuin muillakin lapsilla. Kävimme jopa enemmän reissussa kuin naapurin ainut lapsi. Monilapsisuushan ei tarkoita samaa kuin köyhyys. En myöskään koskaan ollut lapsenvahtina nuoremmille. Sitä varten palkattiin hoitaja. Ja huomioita sain ihan riittävästi molemmilta vanhemmiltani.
Joo, mutta varmasti sait silti vähemmän huomiota kuin vähälapsisemmassa perheessä.
Asiat eivät ole ihan noin mustavalkoisia. Vaikka olisi ainut lapsi voi jäädä ilman vanhempien huomiota tai hyvin vähälle vanhempien huomiolle. Terveisiä vaan uraputki-yrittäjä-kodissa kasvaneelta.
Ei tietenkään ole, mutta kyllä nyt jonkinlaisia yleistyksiä voi vetää.
Voi, jos haluaa elää stereotyyppisen ajatusmallin rajoittamana. Omasta mielestäni se on aika suppeaa malli.
Kannattaa olla kuten realisti. Ei stereotypiat ole automaattisesti huonoja ja toki ne eivät päde kaikkiin (tässä tapauksessa jokaiseen perheeseen) . Jostainhan ne stereotypiatkin syntynsä saavat.
Nimenomaan realisti. Realismia on se, että monilapsisessa perheessä ei välttämättä ole lainkaan puutetta yhtään mistään. Ei edes siitä vanhempien ajasta. Realismia on myös se, että vähälapsisessa perheessä niistä voi olla paljonkin puutetta. Joko-tai-ajattelu harvemmin on realistinen, koska se sulkee yksilölliset erot pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 7-lapsisesta perheestä. Meillä oli ihan samalla tavalla mahdollisuuden harrastaa ja reissata kuin muillakin lapsilla. Kävimme jopa enemmän reissussa kuin naapurin ainut lapsi. Monilapsisuushan ei tarkoita samaa kuin köyhyys. En myöskään koskaan ollut lapsenvahtina nuoremmille. Sitä varten palkattiin hoitaja. Ja huomioita sain ihan riittävästi molemmilta vanhemmiltani.
Joo, mutta varmasti sait silti vähemmän huomiota kuin vähälapsisemmassa perheessä.
En usko. Meillä isä ja äiti järjestivät jokaiselle lapselle vuorollaan kahdenkeskistä aikaa. Ja sinä aikana ei näpelöity älypuhelinta (niitä kyllä oltu keksittykään) tai oltu vain nimellisesti läsnä. Luulen siis, että sain jopa enemmän huomioita kuin nämä "mennään puistoon ja äiti selaa Facebookia"-lapset. Tai lapset, joiden vanhemmat tekevät todella pitkää päivää töissä. Tai lapset, joiden vanhemmat ryyppäävät. Tms.
Mietipä paljon sitä aikaa olisi järjestynyt, jos teitä lapsia olisi ollut vain kaksi. En puhunut aloituksessani mitään mistään Facebook-vanhemmista. Kyllähän monilapsisenkin perheen vanhemmat saattavat olla sellaisia, eivätkä kaikkien vähälapsisten vanhemmat räplää koko ajan puhelintaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 7-lapsisesta perheestä. Meillä oli ihan samalla tavalla mahdollisuuden harrastaa ja reissata kuin muillakin lapsilla. Kävimme jopa enemmän reissussa kuin naapurin ainut lapsi. Monilapsisuushan ei tarkoita samaa kuin köyhyys. En myöskään koskaan ollut lapsenvahtina nuoremmille. Sitä varten palkattiin hoitaja. Ja huomioita sain ihan riittävästi molemmilta vanhemmiltani.
Joo, mutta varmasti sait silti vähemmän huomiota kuin vähälapsisemmassa perheessä.
Asiat eivät ole ihan noin mustavalkoisia. Vaikka olisi ainut lapsi voi jäädä ilman vanhempien huomiota tai hyvin vähälle vanhempien huomiolle. Terveisiä vaan uraputki-yrittäjä-kodissa kasvaneelta.
Ei tietenkään ole, mutta kyllä nyt jonkinlaisia yleistyksiä voi vetää.
Voi, jos haluaa elää stereotyyppisen ajatusmallin rajoittamana. Omasta mielestäni se on aika suppeaa malli.
Kannattaa olla kuten realisti. Ei stereotypiat ole automaattisesti huonoja ja toki ne eivät päde kaikkiin (tässä tapauksessa jokaiseen perheeseen) . Jostainhan ne stereotypiatkin syntynsä saavat.
*kuitenkin realisti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vuosituhannen alussa oli vauvabuumi.
Monissa tavallisissa perheissä oli 3-5 lasta.
Oma lukunsa ovat uusperheet, niissä heilahtaa lapsiluku helposti suurperheen puolelle.
Vierailija kirjoitti:
No joo. Minä taas tunnen kaksilapsisia perheitä, joissa lapset harrastaa lähes jokaisena viikon päivänä, ja lisäksi kaikki muut aktiviteetit siihen päälle. En kyllä näe, että tuokaan sitä huomiointia olisi tai myöskään sopiva määrä harrastuksia.
En myöskään ymmärrä, että ihanko tosi pitäisi isojakin lapsia kyetä huomioimaan yksittäin tuntikausia per päivä? Meillä lapset kyllä haluavat olla oman perheen ja meidän vanhempien kanssa, mutta tykkäävät leikkiä myös keskenään ja isoimmille on tietysti kaverit tärkeitä.
Onko sulla itselläsi kaksi lasta, jotka ovat vielä pieniä? Koska se selittäisi tämän näköalattomuuden.
Itselläni ei ole ollenkaan lapsia. - Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 7-lapsisesta perheestä. Meillä oli ihan samalla tavalla mahdollisuuden harrastaa ja reissata kuin muillakin lapsilla. Kävimme jopa enemmän reissussa kuin naapurin ainut lapsi. Monilapsisuushan ei tarkoita samaa kuin köyhyys. En myöskään koskaan ollut lapsenvahtina nuoremmille. Sitä varten palkattiin hoitaja. Ja huomioita sain ihan riittävästi molemmilta vanhemmiltani.
Joo, mutta varmasti sait silti vähemmän huomiota kuin vähälapsisemmassa perheessä.
En usko. Meillä isä ja äiti järjestivät jokaiselle lapselle vuorollaan kahdenkeskistä aikaa. Ja sinä aikana ei näpelöity älypuhelinta (niitä kyllä oltu keksittykään) tai oltu vain nimellisesti läsnä. Luulen siis, että sain jopa enemmän huomioita kuin nämä "mennään puistoon ja äiti selaa Facebookia"-lapset. Tai lapset, joiden vanhemmat tekevät todella pitkää päivää töissä. Tai lapset, joiden vanhemmat ryyppäävät. Tms.
Mietipä paljon sitä aikaa olisi järjestynyt, jos teitä lapsia olisi ollut vain kaksi. En puhunut aloituksessani mitään mistään Facebook-vanhemmista. Kyllähän monilapsisenkin perheen vanhemmat saattavat olla sellaisia, eivätkä kaikkien vähälapsisten vanhemmat räplää koko ajan puhelintaan.
Miksi pitäisi tehdä noin kapeakatseisia vertailuja? Harva isompi lapsi perhekoosta riippumatta haluaa tai tarvitsee tuntikausia kahdenkeskistä aikaa vanhemman kanssa. Jopa pikkuvauvan on hyvä olla välillä ihan omassa seurassaan (vanhemman valvonnassa tietenkin). Et toki puhunut Facebook-vanhemmista, mutta he ovat erittäin hyvä esimerkki siitä, että vähän lapsia ei ole mikään takuu vanhempien jakamattomasta huomiosta. Kun kerran ymmärrät tässä Facebook asiassa, että perheet ovat erilaisia, miten voi olla niin vaikeaa ymmärtää, että niin on muissakin asioissa. Esimerkiksi siinä toitottamassasi ajankäytössä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No joo. Minä taas tunnen kaksilapsisia perheitä, joissa lapset harrastaa lähes jokaisena viikon päivänä, ja lisäksi kaikki muut aktiviteetit siihen päälle. En kyllä näe, että tuokaan sitä huomiointia olisi tai myöskään sopiva määrä harrastuksia.
En myöskään ymmärrä, että ihanko tosi pitäisi isojakin lapsia kyetä huomioimaan yksittäin tuntikausia per päivä? Meillä lapset kyllä haluavat olla oman perheen ja meidän vanhempien kanssa, mutta tykkäävät leikkiä myös keskenään ja isoimmille on tietysti kaverit tärkeitä.
Onko sulla itselläsi kaksi lasta, jotka ovat vielä pieniä? Koska se selittäisi tämän näköalattomuuden.
Itselläni ei ole ollenkaan lapsia. - Ap
Tämä selittääkin paljon suppeaa käsitystäsi perhe-elämästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä tiedän 3 sellaista perhettä, joihin on syntynyt vain tyttöjä. On sitten yritetty, että jos poikakin saataisiin, mutta tyttöjä syntyy. Isoin lapsiluku näistä tietämistäni perheistä on 7 tytärtä.
Jotkut voi haluta ison lapsiluvun perhe-etuuksien takia.
Tavallisinta taitaa olla, että on vaan haluttu iso perhe. Usein sen takia, että oma lapsuusperhekin oli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 7-lapsisesta perheestä. Meillä oli ihan samalla tavalla mahdollisuuden harrastaa ja reissata kuin muillakin lapsilla. Kävimme jopa enemmän reissussa kuin naapurin ainut lapsi. Monilapsisuushan ei tarkoita samaa kuin köyhyys. En myöskään koskaan ollut lapsenvahtina nuoremmille. Sitä varten palkattiin hoitaja. Ja huomioita sain ihan riittävästi molemmilta vanhemmiltani.
Joo, mutta varmasti sait silti vähemmän huomiota kuin vähälapsisemmassa perheessä.
En usko. Meillä isä ja äiti järjestivät jokaiselle lapselle vuorollaan kahdenkeskistä aikaa. Ja sinä aikana ei näpelöity älypuhelinta (niitä kyllä oltu keksittykään) tai oltu vain nimellisesti läsnä. Luulen siis, että sain jopa enemmän huomioita kuin nämä "mennään puistoon ja äiti selaa Facebookia"-lapset. Tai lapset, joiden vanhemmat tekevät todella pitkää päivää töissä. Tai lapset, joiden vanhemmat ryyppäävät. Tms.
Mietipä paljon sitä aikaa olisi järjestynyt, jos teitä lapsia olisi ollut vain kaksi. En puhunut aloituksessani mitään mistään Facebook-vanhemmista. Kyllähän monilapsisenkin perheen vanhemmat saattavat olla sellaisia, eivätkä kaikkien vähälapsisten vanhemmat räplää koko ajan puhelintaan.
Mihin tarkalleen ottaen olisin sitä kuviteltua lisäaikaa tarvinut? Kun kuitenkin koin silloin ja koen edelleen saaneeni riittävästi aikaa ja huomiota. Yritätkö kyseenalaistaa kokemukseni vai mikä on pointtisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Millaista huomiota vaille monilapsisen perheen lapset mielestäsi jäävät? Meillä on viisi lasta, aikuisia nyt jo kaikki, ja kyllä mielestäni kotiäitinä pystyin antamaan heille kaikille todella paljon huomiota, eivätkä lapsetkaan ole valittaneet koskaan, että olisivat ilman huomiota jääneet. Harrastuksiakin oli kaikilla, matkusteltiin paljon ja lapset ovat saaneet hyvät koulutukset. Ja syy isoon perheeseen oli se, että tykkään lapsista, vaikkei se ap:lle selitykseksi kelpaakaan.
Aloituksessa mainittujen lisäksi vanhemman kanssa käytävät keskustelut saattavat jäädä vähäisimmiksi kun lapsia on paljon. Vanhempi ei voi keskittyä yhteen lapseen niin paljon, jos lapsia on monia (pätee varsinkin, jos lapset ovat hyvin erilaisiasta asioista kiinnostuneita). Ja esim. vaikka korona-aikainen etäkoulu. Miten etätöissä olevat vanhemmat pystyisivät auttamaan kuutta lasta tasapauolisesti, tai vaikka pystyisivätkin niin tuskin heillä kumminkaan olisi yhtä paljon per lapsi verrattuna tilanteeseen jossa lapsia on vain yksi tai kaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaista huomiota vaille monilapsisen perheen lapset mielestäsi jäävät? Meillä on viisi lasta, aikuisia nyt jo kaikki, ja kyllä mielestäni kotiäitinä pystyin antamaan heille kaikille todella paljon huomiota, eivätkä lapsetkaan ole valittaneet koskaan, että olisivat ilman huomiota jääneet. Harrastuksiakin oli kaikilla, matkusteltiin paljon ja lapset ovat saaneet hyvät koulutukset. Ja syy isoon perheeseen oli se, että tykkään lapsista, vaikkei se ap:lle selitykseksi kelpaakaan.
Aloituksessa mainittujen lisäksi vanhemman kanssa käytävät keskustelut saattavat jäädä vähäisimmiksi kun lapsia on paljon. Vanhempi ei voi keskittyä yhteen lapseen niin paljon, jos lapsia on monia (pätee varsinkin, jos lapset ovat hyvin erilaisiasta asioista kiinnostuneita). Ja esim. vaikka korona-aikainen etäkoulu. Miten etätöissä olevat vanhemmat pystyisivät auttamaan kuutta lasta tasapauolisesti, tai vaikka pystyisivätkin niin tuskin heillä kumminkaan olisi yhtä paljon per lapsi verrattuna tilanteeseen jossa lapsia on vain yksi tai kaksi.
*yhtä paljon aikaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka hankitaan monta lasta uskonnollisista syistä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 7-lapsisesta perheestä. Meillä oli ihan samalla tavalla mahdollisuuden harrastaa ja reissata kuin muillakin lapsilla. Kävimme jopa enemmän reissussa kuin naapurin ainut lapsi. Monilapsisuushan ei tarkoita samaa kuin köyhyys. En myöskään koskaan ollut lapsenvahtina nuoremmille. Sitä varten palkattiin hoitaja. Ja huomioita sain ihan riittävästi molemmilta vanhemmiltani.
Joo, mutta varmasti sait silti vähemmän huomiota kuin vähälapsisemmassa perheessä.
En usko. Meillä isä ja äiti järjestivät jokaiselle lapselle vuorollaan kahdenkeskistä aikaa. Ja sinä aikana ei näpelöity älypuhelinta (niitä kyllä oltu keksittykään) tai oltu vain nimellisesti läsnä. Luulen siis, että sain jopa enemmän huomioita kuin nämä "mennään puistoon ja äiti selaa Facebookia"-lapset. Tai lapset, joiden vanhemmat tekevät todella pitkää päivää töissä. Tai lapset, joiden vanhemmat ryyppäävät. Tms.
Mietipä paljon sitä aikaa olisi järjestynyt, jos teitä lapsia olisi ollut vain kaksi. En puhunut aloituksessani mitään mistään Facebook-vanhemmista. Kyllähän monilapsisenkin perheen vanhemmat saattavat olla sellaisia, eivätkä kaikkien vähälapsisten vanhemmat räplää koko ajan puhelintaan.
Mihin tarkalleen ottaen olisin sitä kuviteltua lisäaikaa tarvinut? Kun kuitenkin koin silloin ja koen edelleen saaneeni riittävästi aikaa ja huomiota. Yritätkö kyseenalaistaa kokemukseni vai mikä on pointtisi?
Pointtini oli tasan tuo mitä edellä mainitsin. Vanhemman kanssa keskustelu ja vietetty aika kehittävät lasta, lisäksi lapsi tuntee olevansa tärkeä. Ei kaikissa suurperheissä toimita kuten sinun vanhempasi ovat toimineet. Olet ilmeisesti onnekas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaista huomiota vaille monilapsisen perheen lapset mielestäsi jäävät? Meillä on viisi lasta, aikuisia nyt jo kaikki, ja kyllä mielestäni kotiäitinä pystyin antamaan heille kaikille todella paljon huomiota, eivätkä lapsetkaan ole valittaneet koskaan, että olisivat ilman huomiota jääneet. Harrastuksiakin oli kaikilla, matkusteltiin paljon ja lapset ovat saaneet hyvät koulutukset. Ja syy isoon perheeseen oli se, että tykkään lapsista, vaikkei se ap:lle selitykseksi kelpaakaan.
Aloituksessa mainittujen lisäksi vanhemman kanssa käytävät keskustelut saattavat jäädä vähäisimmiksi kun lapsia on paljon. Vanhempi ei voi keskittyä yhteen lapseen niin paljon, jos lapsia on monia (pätee varsinkin, jos lapset ovat hyvin erilaisiasta asioista kiinnostuneita). Ja esim. vaikka korona-aikainen etäkoulu. Miten etätöissä olevat vanhemmat pystyisivät auttamaan kuutta lasta tasapauolisesti, tai vaikka pystyisivätkin niin tuskin heillä kumminkaan olisi yhtä paljon per lapsi verrattuna tilanteeseen jossa lapsia on vain yksi tai kaksi.
Vanhempi voi keskittyä tasan ja vain yhteen lapseen kerralla, jos löytyy tahtoa ja halua sellainen tilanne järjestää. Tämä riippumatta siitä, onko lapsi 1 vai 11. Se on vanhemman keskeisin homma, että järjestää aikaa lapsilleen. Jos siihen ei kykene, ei pidä lisääntyä. Ei se etäkoululaisen auttaminen yksilapsisessa perheessäkään onnistu, jos vanhemmalla on omat etätyöt, jotka pitää hoitaa työpäivän eli kouluajan aikana. Puhumattakaan niistä yhden tai kahden lapsen vanhemmista, jotka käyvät kodin ulkopuolella päivätöissä. Heillä on tasa 0 minuuttia aikaa auttaa työpäivän/koulupäivän aikana.
Itselläni 7 ja vanhin jo aikuinen😊Pitäisi varmaan häneltä kysyä miten on pärjätty vanhempina. Me yksinkertaisesti tykätään lapsiperhe-elämästä ja ollaan onnekkaita, että saatiin nämä. On ollut taloudellisesti mahdollista moneen lapseen ja rahaa palkata hoitajakin ettei isompien tarvitse hoitaa pienenpiään. Toki lapsilla on hyvät välit keskenään ja varsinkin tuo vanhin niin mielellään ottaa pienenpiä kylään. Lapsilla on harrastuksia ja on matkusteltu, harvoin on tilanne että tuntuu ettei lapsille ole aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 7-lapsisesta perheestä. Meillä oli ihan samalla tavalla mahdollisuuden harrastaa ja reissata kuin muillakin lapsilla. Kävimme jopa enemmän reissussa kuin naapurin ainut lapsi. Monilapsisuushan ei tarkoita samaa kuin köyhyys. En myöskään koskaan ollut lapsenvahtina nuoremmille. Sitä varten palkattiin hoitaja. Ja huomioita sain ihan riittävästi molemmilta vanhemmiltani.
Joo, mutta varmasti sait silti vähemmän huomiota kuin vähälapsisemmassa perheessä.
En usko. Meillä isä ja äiti järjestivät jokaiselle lapselle vuorollaan kahdenkeskistä aikaa. Ja sinä aikana ei näpelöity älypuhelinta (niitä kyllä oltu keksittykään) tai oltu vain nimellisesti läsnä. Luulen siis, että sain joo pa enemmän huomioita kuin nämä "mennään puistoon ja äiti selaa Facebookia"-lapset. Tai lapset, joiden vanhemmat tekevät todella pitkää päivää töissä. Tai lapset, joiden vanhemmat ryyppäävät. Tms.
Mietipä paljon sitä aikaa olisi järjestynyt, jos teitä lapsia olisi ollut vain kaksi. En puhunut aloituksessani mitään mistään Facebook-vanhemmista. Kyllähän monilapsisenkin perheen vanhemmat saattavat olla sellaisia, eivätkä kaikkien vähälapsisten vanhemmat räplää koko ajan puhelintaan.
Tuolla samalla logiikalla voisit ihmetellä miksi ihmiset hankkivat kaksi lasta kun yhdelle voisi antaa kaiken aikansa. Kun on kaksi, eivät saa kuin puolet tuosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 7-lapsisesta perheestä. Meillä oli ihan samalla tavalla mahdollisuuden harrastaa ja reissata kuin muillakin lapsilla. Kävimme jopa enemmän reissussa kuin naapurin ainut lapsi. Monilapsisuushan ei tarkoita samaa kuin köyhyys. En myöskään koskaan ollut lapsenvahtina nuoremmille. Sitä varten palkattiin hoitaja. Ja huomioita sain ihan riittävästi molemmilta vanhemmiltani.
Joo, mutta varmasti sait silti vähemmän huomiota kuin vähälapsisemmassa perheessä.
En usko. Meillä isä ja äiti järjestivät jokaiselle lapselle vuorollaan kahdenkeskistä aikaa. Ja sinä aikana ei näpelöity älypuhelinta (niitä kyllä oltu keksittykään) tai oltu vain nimellisesti läsnä. Luulen siis, että sain jopa enemmän huomioita kuin nämä "mennään puistoon ja äiti selaa Facebookia"-lapset. Tai lapset, joiden vanhemmat tekevät todella pitkää päivää töissä. Tai lapset, joiden vanhemmat ryyppäävät. Tms.
Mietipä paljon sitä aikaa olisi järjestynyt, jos teitä lapsia olisi ollut vain kaksi. En puhunut aloituksessani mitään mistään Facebook-vanhemmista. Kyllähän monilapsisenkin perheen vanhemmat saattavat olla sellaisia, eivätkä kaikkien vähälapsisten vanhemmat räplää koko ajan puhelintaan.
Mihin tarkalleen ottaen olisin sitä kuviteltua lisäaikaa tarvinut? Kun kuitenkin koin silloin ja koen edelleen saaneeni riittävästi aikaa ja huomiota. Yritätkö kyseenalaistaa kokemukseni vai mikä on pointtisi?
Pointtini oli tasan tuo mitä edellä mainitsin. Vanhemman kanssa keskustelu ja vietetty aika kehittävät lasta, lisäksi lapsi tuntee olevansa tärkeä. Ei kaikissa suurperheissä toimita kuten sinun vanhempasi ovat toimineet. Olet ilmeisesti onnekas.
No eipä kaikissa vähälapsisissa perheissäkään lasten kanssa keskustella tai edes vietetä aikaa. Paljastat aina vain selkeämmin, että sinulla on ihmeellisiä ennakkoluuloja monilapsisuutta kohtaan etkä suostu päästämään niistä irti kirveelläkään. Rasittavaa keskusteluseuraa tuollainen jästipää.
Kannattaa olla kuten realisti. Ei stereotypiat ole automaattisesti huonoja ja toki ne eivät päde kaikkiin (tässä tapauksessa jokaiseen perheeseen) . Jostainhan ne stereotypiatkin syntynsä saavat.