Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkut hankkivat monta lasta muista kuin uskonnollisista syistä?
07.08.2020 |
Ja ei, en tuomitse ketään, olen vain utelias. Miksi ihmiset haluavat sanotaanko vaikka 4+ lasta? Eihän esim. kuuden lapsen vanhempi pysty mitenkään antamaan yhdelle lapselle yhtä paljon huomiota kuin vaikka kahden lapsen vanhempi, siksi mielestäni perustelu "tykkään niin paljon lapsista ei ole mielestäni hyvä perustelu". Lisäksi monilapsisissa perheissä lapsilla ei ole välttämättä mahdollisuutta harrastaa eikä vanhemmilla ole rahaa viedä lapsia reissuun yms. Puhumattakaan siitä, että nuorempien lasten hoito saatetaan ulkoistaa vanhemmille lapsille, mikä ei sekään ole lasten kannalta oikein.
Kommentit (84)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaista huomiota vaille monilapsisen perheen lapset mielestäsi jäävät? Meillä on viisi lasta, aikuisia nyt jo kaikki, ja kyllä mielestäni kotiäitinä pystyin antamaan heille kaikille todella paljon huomiota, eivätkä lapsetkaan ole valittaneet koskaan, että olisivat ilman huomiota jääneet. Harrastuksiakin oli kaikilla, matkusteltiin paljon ja lapset ovat saaneet hyvät koulutukset. Ja syy isoon perheeseen oli se, että tykkään lapsista, vaikkei se ap:lle selitykseksi kelpaakaan.
Aloituksessa mainittujen lisäksi vanhemman kanssa käytävät keskustelut saattavat jäädä vähäisimmiksi kun lapsia on paljon. Vanhempi ei voi keskittyä yhteen lapseen niin paljon, jos lapsia on monia (pätee varsinkin, jos lapset ovat hyvin erilaisiasta asioista kiinnostuneita). Ja esim. vaikka korona-aikainen etäkoulu. Miten etätöissä olevat vanhemmat pystyisivät auttamaan kuutta lasta tasapauolisesti, tai vaikka pystyisivätkin niin tuskin heillä kumminkaan olisi yhtä paljon per lapsi verrattuna tilanteeseen jossa lapsia on vain yksi tai kaksi.
Vanhempi voi keskittyä tasan ja vain yhteen lapseen kerralla, jos löytyy tahtoa ja halua sellainen tilanne järjestää. Tämä riippumatta siitä, onko lapsi 1 vai 11. Se on vanhemman keskeisin homma, että järjestää aikaa lapsilleen. Jos siihen ei kykene, ei pidä lisääntyä. Ei se etäkoululaisen auttaminen yksilapsisessa perheessäkään onnistu, jos vanhemmalla on omat etätyöt, jotka pitää hoitaa työpäivän eli kouluajan aikana. Puhumattakaan niistä yhden tai kahden lapsen vanhemmista, jotka käyvät kodin ulkopuolella päivätöissä. Heillä on tasa 0 minuuttia aikaa auttaa työpäivän/koulupäivän aikana.
Kyllä väitän, että yhdelle lapselle löytyy AINA helpommin aikaa kuin yhdelletoista. Ja jos jokaiselle 11 lapselle varaa auttamisaikaa niin se ei mitenkään voi olla yhtä paljon kuin mitä aikaa olisi, jos lapsia olisi vain yksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaista huomiota vaille monilapsisen perheen lapset mielestäsi jäävät? Meillä on viisi lasta, aikuisia nyt jo kaikki, ja kyllä mielestäni kotiäitinä pystyin antamaan heille kaikille todella paljon huomiota, eivätkä lapsetkaan ole valittaneet koskaan, että olisivat ilman huomiota jääneet. Harrastuksiakin oli kaikilla, matkusteltiin paljon ja lapset ovat saaneet hyvät koulutukset. Ja syy isoon perheeseen oli se, että tykkään lapsista, vaikkei se ap:lle selitykseksi kelpaakaan.
Aloituksessa mainittujen lisäksi vanhemman kanssa käytävät keskustelut saattavat jäädä vähäisimmiksi kun lapsia on paljon. Vanhempi ei voi keskittyä yhteen lapseen niin paljon, jos lapsia on monia (pätee varsinkin, jos lapset ovat hyvin erilaisiasta asioista kiinnostuneita). Ja esim. vaikka korona-aikainen etäkoulu. Miten etätöissä olevat vanhemmat pystyisivät auttamaan kuutta lasta tasapauolisesti, tai vaikka pystyisivätkin niin tuskin heillä kumminkaan olisi yhtä paljon per lapsi verrattuna tilanteeseen jossa lapsia on vain yksi tai kaksi.
Vanhempi voi keskittyä tasan ja vain yhteen lapseen kerralla, jos löytyy tahtoa ja halua sellainen tilanne järjestää. Tämä riippumatta siitä, onko lapsi 1 vai 11. Se on vanhemman keskeisin homma, että järjestää aikaa lapsilleen. Jos siihen ei kykene, ei pidä lisääntyä. Ei se etäkoululaisen auttaminen yksilapsisessa perheessäkään onnistu, jos vanhemmalla on omat etätyöt, jotka pitää hoitaa työpäivän eli kouluajan aikana. Puhumattakaan niistä yhden tai kahden lapsen vanhemmista, jotka käyvät kodin ulkopuolella päivätöissä. Heillä on tasa 0 minuuttia aikaa auttaa työpäivän/koulupäivän aikana.
Kyllä väitän, että yhdelle lapselle löytyy AINA helpommin aikaa kuin yhdelletoista. Ja jos jokaiselle 11 lapselle varaa auttamisaikaa niin se ei mitenkään voi olla yhtä paljon kuin mitä aikaa olisi, jos lapsia olisi vain yksi.
Jankuti-jankuti. Et näköjään edes yritä ymmärtää, joten keskustelu on turhaa. Pidä kivaa ennakkoluulojesi kanssa. Minä menen antamaan sitä kuuluisaa AIKAA lapsilleni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 7-lapsisesta perheestä. Meillä oli ihan samalla tavalla mahdollisuuden harrastaa ja reissata kuin muillakin lapsilla. Kävimme jopa enemmän reissussa kuin naapurin ainut lapsi. Monilapsisuushan ei tarkoita samaa kuin köyhyys. En myöskään koskaan ollut lapsenvahtina nuoremmille. Sitä varten palkattiin hoitaja. Ja huomioita sain ihan riittävästi molemmilta vanhemmiltani.
Joo, mutta varmasti sait silti vähemmän huomiota kuin vähälapsisemmassa perheessä.
En usko. Meillä isä ja äiti järjestivät jokaiselle lapselle vuorollaan kahdenkeskistä aikaa. Ja sinä aikana ei näpelöity älypuhelinta (niitä kyllä oltu keksittykään) tai oltu vain nimellisesti läsnä. Luulen siis, että sain joo pa enemmän huomioita kuin nämä "mennään puistoon ja äiti selaa Facebookia"-lapset. Tai lapset, joiden vanhemmat tekevät todella pitkää päivää töissä. Tai lapset, joiden vanhemmat ryyppäävät. Tms.
Mietipä paljon sitä aikaa olisi järjestynyt, jos teitä lapsia olisi ollut vain kaksi. En puhunut aloituksessani mitään mistään Facebook-vanhemmista. Kyllähän monilapsisenkin perheen vanhemmat saattavat olla sellaisia, eivätkä kaikkien vähälapsisten vanhemmat räplää koko ajan puhelintaan.
Tuolla samalla logiikalla voisit ihmetellä miksi ihmiset hankkivat kaksi lasta kun yhdelle voisi antaa kaiken aikansa. Kun on kaksi, eivät saa kuin puolet tuosta.
Puolet on enemmän kuin vaikka 1/6. Kahden lapsen kanssa voi helpommin viettää yhteistä aikaa molemmat lapset huomioiden kuin kuuden lapsen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaista huomiota vaille monilapsisen perheen lapset mielestäsi jäävät? Meillä on viisi lasta, aikuisia nyt jo kaikki, ja kyllä mielestäni kotiäitinä pystyin antamaan heille kaikille todella paljon huomiota, eivätkä lapsetkaan ole valittaneet koskaan, että olisivat ilman huomiota jääneet. Harrastuksiakin oli kaikilla, matkusteltiin paljon ja lapset ovat saaneet hyvät koulutukset. Ja syy isoon perheeseen oli se, että tykkään lapsista, vaikkei se ap:lle selitykseksi kelpaakaan.
Aloituksessa mainittujen lisäksi vanhemman kanssa käytävät keskustelut saattavat jäädä vähäisimmiksi kun lapsia on paljon. Vanhempi ei voi keskittyä yhteen lapseen niin paljon, jos lapsia on monia (pätee varsinkin, jos lapset ovat hyvin erilaisiasta asioista kiinnostuneita). Ja esim. vaikka korona-aikainen etäkoulu. Miten etätöissä olevat vanhemmat pystyisivät auttamaan kuutta lasta tasapauolisesti, tai vaikka pystyisivätkin niin tuskin heillä kumminkaan olisi yhtä paljon per lapsi verrattuna tilanteeseen jossa lapsia on vain yksi tai kaksi.
Vanhempi voi keskittyä tasan ja vain yhteen lapseen kerralla, jos löytyy tahtoa ja halua sellainen tilanne järjestää. Tämä riippumatta siitä, onko lapsi 1 vai 11. Se on vanhemman keskeisin homma, että järjestää aikaa lapsilleen. Jos siihen ei kykene, ei pidä lisääntyä. Ei se etäkoululaisen auttaminen yksilapsisessa perheessäkään onnistu, jos vanhemmalla on omat etätyöt, jotka pitää hoitaa työpäivän eli kouluajan aikana. Puhumattakaan niistä yhden tai kahden lapsen vanhemmista, jotka käyvät kodin ulkopuolella päivätöissä. Heillä on tasa 0 minuuttia aikaa auttaa työpäivän/koulupäivän aikana.
Kyllä väitän, että yhdelle lapselle löytyy AINA helpommin aikaa kuin yhdelletoista. Ja jos jokaiselle 11 lapselle varaa auttamisaikaa niin se ei mitenkään voi olla yhtä paljon kuin mitä aikaa olisi, jos lapsia olisi vain yksi.
Jankuti-jankuti. Et näköjään edes yritä ymmärtää, joten keskustelu on turhaa. Pidä kivaa ennakkoluulojesi kanssa. Minä menen antamaan sitä kuuluisaa AIKAA lapsilleni.
Itsekin kiistät kaikki Pointtini, että et ole sinäkään sen parempaa. Hyvä jos menet lastesi luokse!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaista huomiota vaille monilapsisen perheen lapset mielestäsi jäävät? Meillä on viisi lasta, aikuisia nyt jo kaikki, ja kyllä mielestäni kotiäitinä pystyin antamaan heille kaikille todella paljon huomiota, eivätkä lapsetkaan ole valittaneet koskaan, että olisivat ilman huomiota jääneet. Harrastuksiakin oli kaikilla, matkusteltiin paljon ja lapset ovat saaneet hyvät koulutukset. Ja syy isoon perheeseen oli se, että tykkään lapsista, vaikkei se ap:lle selitykseksi kelpaakaan.
Aloituksessa mainittujen lisäksi vanhemman kanssa käytävät keskustelut saattavat jäädä vähäisimmiksi kun lapsia on paljon. Vanhempi ei voi keskittyä yhteen lapseen niin paljon, jos lapsia on monia (pätee varsinkin, jos lapset ovat hyvin erilaisiasta asioista kiinnostuneita). Ja esim. vaikka korona-aikainen etäkoulu. Miten etätöissä olevat vanhemmat pystyisivät auttamaan kuutta lasta tasapauolisesti, tai vaikka pystyisivätkin niin tuskin heillä kumminkaan olisi yhtä paljon per lapsi verrattuna tilanteeseen jossa lapsia on vain yksi tai kaksi.
Vanhempi voi keskittyä tasan ja vain yhteen lapseen kerralla, jos löytyy tahtoa ja halua sellainen tilanne järjestää. Tämä riippumatta siitä, onko lapsi 1 vai 11. Se on vanhemman keskeisin homma, että järjestää aikaa lapsilleen. Jos siihen ei kykene, ei pidä lisääntyä. Ei se etäkoululaisen auttaminen yksilapsisessa perheessäkään onnistu, jos vanhemmalla on omat etätyöt, jotka pitää hoitaa työpäivän eli kouluajan aikana. Puhumattakaan niistä yhden tai kahden lapsen vanhemmista, jotka käyvät kodin ulkopuolella päivätöissä. Heillä on tasa 0 minuuttia aikaa auttaa työpäivän/koulupäivän aikana.
Kyllä väitän, että yhdelle lapselle löytyy AINA helpommin aikaa kuin yhdelletoista. Ja jos jokaiselle 11 lapselle varaa auttamisaikaa niin se ei mitenkään voi olla yhtä paljon kuin mitä aikaa olisi, jos lapsia olisi vain yksi.
Oletetaan, että lapsen koulupäivä etäkoulussa on 8-14. Otetaan esimerkiksi kaksi äitiä Pirjo ja Riitta. Pirjo on 11 lapsen kotiäiti ja Riitta on 1 lapsen äiti ja tekee työtä vaatekaupassa, joka on auki 9-16. Pirjolla on aikaa auttaa lapsiaan 6 tuntia eli koko koulupäivän ajan. Pirjon lapsista 6 on koulussa eli aikaa jää tunti per lapsi. Riitalla vain puoli tuntia, koska hänen on lähdettävä töihin 8.30. Joko nyt ymmärsit miten väärässä olet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 7-lapsisesta perheestä. Meillä oli ihan samalla tavalla mahdollisuuden harrastaa ja reissata kuin muillakin lapsilla. Kävimme jopa enemmän reissussa kuin naapurin ainut lapsi. Monilapsisuushan ei tarkoita samaa kuin köyhyys. En myöskään koskaan ollut lapsenvahtina nuoremmille. Sitä varten palkattiin hoitaja. Ja huomioita sain ihan riittävästi molemmilta vanhemmiltani.
Joo, mutta varmasti sait silti vähemmän huomiota kuin vähälapsisemmassa perheessä.
En usko. Meillä isä ja äiti järjestivät jokaiselle lapselle vuorollaan kahdenkeskistä aikaa. Ja sinä aikana ei näpelöity älypuhelinta (niitä kyllä oltu keksittykään) tai oltu vain nimellisesti läsnä. Luulen siis, että sain joo pa enemmän huomioita kuin nämä "mennään puistoon ja äiti selaa Facebookia"-lapset. Tai lapset, joiden vanhemmat tekevät todella pitkää päivää töissä. Tai lapset, joiden vanhemmat ryyppäävät. Tms.
Mietipä paljon sitä aikaa olisi järjestynyt, jos teitä lapsia olisi ollut vain kaksi. En puhunut aloituksessani mitään mistään Facebook-vanhemmista. Kyllähän monilapsisenkin perheen vanhemmat saattavat olla sellaisia, eivätkä kaikkien vähälapsisten vanhemmat räplää koko ajan puhelintaan.
Tuolla samalla logiikalla voisit ihmetellä miksi ihmiset hankkivat kaksi lasta kun yhdelle voisi antaa kaiken aikansa. Kun on kaksi, eivät saa kuin puolet tuosta.
Puolet on enemmän kuin vaikka 1/6. Kahden lapsen kanssa voi helpommin viettää yhteistä aikaa molemmat lapset huomioiden kuin kuuden lapsen kanssa.
Kuvaile yksityiskohtaisesti, miten esimerkiksi lautapelin pelaaminen on vaikeampaa 6 kuin 2 lapsen kanssa. Keskity erityisesti siihen, miten lapset saavat tuossa tilanteessa eri määrän aikaa vanhemmaltaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 7-lapsisesta perheestä. Meillä oli ihan samalla tavalla mahdollisuuden harrastaa ja reissata kuin muillakin lapsilla. Kävimme jopa enemmän reissussa kuin naapurin ainut lapsi. Monilapsisuushan ei tarkoita samaa kuin köyhyys. En myöskään koskaan ollut lapsenvahtina nuoremmille. Sitä varten palkattiin hoitaja. Ja huomioita sain ihan riittävästi molemmilta vanhemmiltani.
Joo, mutta varmasti sait silti vähemmän huomiota kuin vähälapsisemmassa perheessä.
Myödkään liika huomio ei ole hyväksi lasten kasvulle, enkä nyt tarkoita sitä etteikö lasta pitäisi esimerkiķsi ottaa syliin kun lapsella on siihen tarvetta, vaan jatkuvaa lapsen elämän mikromanagerointia niin ettei lapsi pääse oppimaan itse kokemuksistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuinka hankitaan monta lasta uskonnollisista syistä?
Kysy vanhoillislestadiolaisilta.
He ns. haluavat ottaa vastaan kaikki Jumalan lahjoittamat lapset
Eräässäkin tuntemassani perheessä on 18 lasta(taipumusta kaksosiin).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaista huomiota vaille monilapsisen perheen lapset mielestäsi jäävät? Meillä on viisi lasta, aikuisia nyt jo kaikki, ja kyllä mielestäni kotiäitinä pystyin antamaan heille kaikille todella paljon huomiota, eivätkä lapsetkaan ole valittaneet koskaan, että olisivat ilman huomiota jääneet. Harrastuksiakin oli kaikilla, matkusteltiin paljon ja lapset ovat saaneet hyvät koulutukset. Ja syy isoon perheeseen oli se, että tykkään lapsista, vaikkei se ap:lle selitykseksi kelpaakaan.
Aloituksessa mainittujen lisäksi vanhemman kanssa käytävät keskustelut saattavat jäädä vähäisimmiksi kun lapsia on paljon. Vanhempi ei voi keskittyä yhteen lapseen niin paljon, jos lapsia on monia (pätee varsinkin, jos lapset ovat hyvin erilaisiasta asioista kiinnostuneita). Ja esim. vaikka korona-aikainen etäkoulu. Miten etätöissä olevat vanhemmat pystyisivät auttamaan kuutta lasta tasapauolisesti, tai vaikka pystyisivätkin niin tuskin heillä kumminkaan olisi yhtä paljon per lapsi verrattuna tilanteeseen jossa lapsia on vain yksi tai kaksi.
Vanhempi voi keskittyä tasan ja vain yhteen lapseen kerralla, jos löytyy tahtoa ja halua sellainen tilanne järjestää. Tämä riippumatta siitä, onko lapsi 1 vai 11. Se on vanhemman keskeisin homma, että järjestää aikaa lapsilleen. Jos siihen ei kykene, ei pidä lisääntyä. Ei se etäkoululaisen auttaminen yksilapsisessa perheessäkään onnistu, jos vanhemmalla on omat etätyöt, jotka pitää hoitaa työpäivän eli kouluajan aikana. Puhumattakaan niistä yhden tai kahden lapsen vanhemmista, jotka käyvät kodin ulkopuolella päivätöissä. Heillä on tasa 0 minuuttia aikaa auttaa työpäivän/koulupäivän aikana.
Kyllä väitän, että yhdelle lapselle löytyy AINA helpommin aikaa kuin yhdelletoista. Ja jos jokaiselle 11 lapselle varaa auttamisaikaa niin se ei mitenkään voi olla yhtä paljon kuin mitä aikaa olisi, jos lapsia olisi vain yksi.
Oletetaan, että lapsen koulupäivä etäkoulussa on 8-14. Otetaan esimerkiksi kaksi äitiä Pirjo ja Riitta. Pirjo on 11 lapsen kotiäiti ja Riitta on 1 lapsen äiti ja tekee työtä vaatekaupassa, joka on auki 9-16. Pirjolla on aikaa auttaa lapsiaan 6 tuntia eli koko koulupäivän ajan. Pirjon lapsista 6 on koulussa eli aikaa jää tunti per lapsi. Riitalla vain puoli tuntia, koska hänen on lähdettävä töihin 8.30. Joko nyt ymmärsit miten väärässä olet?
Paitsi että Pirjolla on vauva käsivarrella, helmassa roikkuva taapero ja 2 tappelevaa alle kouluikäistä psimennettavana.
Äitiiii Veijo löi kakalla!!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaista huomiota vaille monilapsisen perheen lapset mielestäsi jäävät? Meillä on viisi lasta, aikuisia nyt jo kaikki, ja kyllä mielestäni kotiäitinä pystyin antamaan heille kaikille todella paljon huomiota, eivätkä lapsetkaan ole valittaneet koskaan, että olisivat ilman huomiota jääneet. Harrastuksiakin oli kaikilla, matkusteltiin paljon ja lapset ovat saaneet hyvät koulutukset. Ja syy isoon perheeseen oli se, että tykkään lapsista, vaikkei se ap:lle selitykseksi kelpaakaan.
Aloituksessa mainittujen lisäksi vanhemman kanssa käytävät keskustelut saattavat jäädä vähäisimmiksi kun lapsia on paljon. Vanhempi ei voi keskittyä yhteen lapseen niin paljon, jos lapsia on monia (pätee varsinkin, jos lapset ovat hyvin erilaisiasta asioista kiinnostuneita). Ja esim. vaikka korona-aikainen etäkoulu. Miten etätöissä olevat vanhemmat pystyisivät auttamaan kuutta lasta tasapauolisesti, tai vaikka pystyisivätkin niin tuskin heillä kumminkaan olisi yhtä paljon per lapsi verrattuna tilanteeseen jossa lapsia on vain yksi tai kaksi.
Vanhempi voi keskittyä tasan ja vain yhteen lapseen kerralla, jos löytyy tahtoa ja halua sellainen tilanne järjestää. Tämä riippumatta siitä, onko lapsi 1 vai 11. Se on vanhemman keskeisin homma, että järjestää aikaa lapsilleen. Jos siihen ei kykene, ei pidä lisääntyä. Ei se etäkoululaisen auttaminen yksilapsisessa perheessäkään onnistu, jos vanhemmalla on omat etätyöt, jotka pitää hoitaa työpäivän eli kouluajan aikana. Puhumattakaan niistä yhden tai kahden lapsen vanhemmista, jotka käyvät kodin ulkopuolella päivätöissä. Heillä on tasa 0 minuuttia aikaa auttaa työpäivän/koulupäivän aikana.
Kyllä väitän, että yhdelle lapselle löytyy AINA helpommin aikaa kuin yhdelletoista. Ja jos jokaiselle 11 lapselle varaa auttamisaikaa niin se ei mitenkään voi olla yhtä paljon kuin mitä aikaa olisi, jos lapsia olisi vain yksi.
Oletetaan, että lapsen koulupäivä etäkoulussa on 8-14. Otetaan esimerkiksi kaksi äitiä Pirjo ja Riitta. Pirjo on 11 lapsen kotiäiti ja Riitta on 1 lapsen äiti ja tekee työtä vaatekaupassa, joka on auki 9-16. Pirjolla on aikaa auttaa lapsiaan 6 tuntia eli koko koulupäivän ajan. Pirjon lapsista 6 on koulussa eli aikaa jää tunti per lapsi. Riitalla vain puoli tuntia, koska hänen on lähdettävä töihin 8.30. Joko nyt ymmärsit miten väärässä olet?
Koutehtävie voi tehdä myös illalla kun Riitta tulee kotiin töistä. Tai mitäpä jos Riitta on myös kotiäiti? Ja entäpä, jos Pirjo on sairaanhoitaja eikä kotiäiti?
Ajat ovat sellaiset että ei täällä kaikki pääse lisääntymisikään. Monella jälkeläisellä geenilinjani jatkuvuus on todennäköisempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa?
Ensin tehtiin yksi lapsi ja sitten toinen.
Sitten tuo "lähes 100% varma ehkäisymenetelmä" petti kaksi kertaa.
Koska abortti on /ceestä ehkäisynä, niin lapsia on neljä.
Lisää ei tule, koska sterilisaatio.
Ihania ja rakkaita kaikki neljä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on hyvin suppea käsitys monilapsisista perheistä ja siinä onkin suurin syy sille, että et voi ymmärtää, miksi jotkut haluavat paljon lapsia.
Siksi kysyinkin, haluan avartaa omia näkemyksiäni.
Niin varmaan. Sullahan on jo ennakkokäsitys että monilapsisen perheen lapset ei saa tarpeeksi huomiota vanhemmiltaan enkä usko että mikään tulee sitä käsitystä muuttamaan.
Itse olen kaksilapsisesta perheestä ja meillä ei taatusti saanut huomiota. Eikä myöskään reissattu. Eikä harrastettu mitään mikä maksoi. Äiteellä oli asenne että hänen rahat, hänen menot. Meillä sai tasan tarkkaan ruokaa ja vaatteet. Lähdin kotoa 16-vuotiaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laskuvirhe, 5 alle kouluikäistä.
2 taaperoa repii helmasta.
Ihanko tosissasi väität, että 11 lapsen kotiäiti, jolla on 5 alle kouluikäistä helmoissa ehtii 6 tuntia käyttää lastensa koulutehtävissä avustamiseen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaista huomiota vaille monilapsisen perheen lapset mielestäsi jäävät? Meillä on viisi lasta, aikuisia nyt jo kaikki, ja kyllä mielestäni kotiäitinä pystyin antamaan heille kaikille todella paljon huomiota, eivätkä lapsetkaan ole valittaneet koskaan, että olisivat ilman huomiota jääneet. Harrastuksiakin oli kaikilla, matkusteltiin paljon ja lapset ovat saaneet hyvät koulutukset. Ja syy isoon perheeseen oli se, että tykkään lapsista, vaikkei se ap:lle selitykseksi kelpaakaan.
Aloituksessa mainittujen lisäksi vanhemman kanssa käytävät keskustelut saattavat jäädä vähäisimmiksi kun lapsia on paljon. Vanhempi ei voi keskittyä yhteen lapseen niin paljon, jos lapsia on monia (pätee varsinkin, jos lapset ovat hyvin erilaisiasta asioista kiinnostuneita). Ja esim. vaikka korona-aikainen etäkoulu. Miten etätöissä olevat vanhemmat pystyisivät auttamaan kuutta lasta tasapauolisesti, tai vaikka pystyisivätkin niin tuskin heillä kumminkaan olisi yhtä paljon per lapsi verrattuna tilanteeseen jossa lapsia on vain yksi tai kaksi.
Vanhempi voi keskittyä tasan ja vain yhteen lapseen kerralla, jos löytyy tahtoa ja halua sellainen tilanne järjestää. Tämä riippumatta siitä, onko lapsi 1 vai 11. Se on vanhemman keskeisin homma, että järjestää aikaa lapsilleen. Jos siihen ei kykene, ei pidä lisääntyä. Ei se etäkoululaisen auttaminen yksilapsisessa perheessäkään onnistu, jos vanhemmalla on omat etätyöt, jotka pitää hoitaa työpäivän eli kouluajan aikana. Puhumattakaan niistä yhden tai kahden lapsen vanhemmista, jotka käyvät kodin ulkopuolella päivätöissä. Heillä on tasa 0 minuuttia aikaa auttaa työpäivän/koulupäivän aikana.
Kyllä väitän, että yhdelle lapselle löytyy AINA helpommin aikaa kuin yhdelletoista. Ja jos jokaiselle 11 lapselle varaa auttamisaikaa niin se ei mitenkään voi olla yhtä paljon kuin mitä aikaa olisi, jos lapsia olisi vain yksi.
Oletetaan, että lapsen koulupäivä etäkoulussa on 8-14. Otetaan esimerkiksi kaksi äitiä Pirjo ja Riitta. Pirjo on 11 lapsen kotiäiti ja Riitta on 1 lapsen äiti ja tekee työtä vaatekaupassa, joka on auki 9-16. Pirjolla on aikaa auttaa lapsiaan 6 tuntia eli koko koulupäivän ajan. Pirjon lapsista 6 on koulussa eli aikaa jää tunti per lapsi. Riitalla vain puoli tuntia, koska hänen on lähdettävä töihin 8.30. Joko nyt ymmärsit miten väärässä olet?
Paitsi että Pirjolla on vauva käsivarrella, helmassa roikkuva taapero ja 2 tappelevaa alle kouluikäistä psimennettavana.
Äitiiii Veijo löi kakalla!!!!
Tai sitten ei. Ja vaikka olisikin, 11 lapsen äiti osaa hoitaa tilanteen vankalla kokemuksella niin, että koululaisillekin jää aikaa. Ainakin enemmän kuin Riitalla, joka on lähes koko kouluajan töissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaista huomiota vaille monilapsisen perheen lapset mielestäsi jäävät? Meillä on viisi lasta, aikuisia nyt jo kaikki, ja kyllä mielestäni kotiäitinä pystyin antamaan heille kaikille todella paljon huomiota, eivätkä lapsetkaan ole valittaneet koskaan, että olisivat ilman huomiota jääneet. Harrastuksiakin oli kaikilla, matkusteltiin paljon ja lapset ovat saaneet hyvät koulutukset. Ja syy isoon perheeseen oli se, että tykkään lapsista, vaikkei se ap:lle selitykseksi kelpaakaan.
Aloituksessa mainittujen lisäksi vanhemman kanssa käytävät keskustelut saattavat jäädä vähäisimmiksi kun lapsia on paljon. Vanhempi ei voi keskittyä yhteen lapseen niin paljon, jos lapsia on monia (pätee varsinkin, jos lapset ovat hyvin erilaisiasta asioista kiinnostuneita). Ja esim. vaikka korona-aikainen etäkoulu. Miten etätöissä olevat vanhemmat pystyisivät auttamaan kuutta lasta tasapauolisesti, tai vaikka pystyisivätkin niin tuskin heillä kumminkaan olisi yhtä paljon per lapsi verrattuna tilanteeseen jossa lapsia on vain yksi tai kaksi.
Vanhempi voi keskittyä tasan ja vain yhteen lapseen kerralla, jos löytyy tahtoa ja halua sellainen tilanne järjestää. Tämä riippumatta siitä, onko lapsi 1 vai 11. Se on vanhemman keskeisin homma, että järjestää aikaa lapsilleen. Jos siihen ei kykene, ei pidä lisääntyä. Ei se etäkoululaisen auttaminen yksilapsisessa perheessäkään onnistu, jos vanhemmalla on omat etätyöt, jotka pitää hoitaa työpäivän eli kouluajan aikana. Puhumattakaan niistä yhden tai kahden lapsen vanhemmista, jotka käyvät kodin ulkopuolella päivätöissä. Heillä on tasa 0 minuuttia aikaa auttaa työpäivän/koulupäivän aikana.
Kyllä väitän, että yhdelle lapselle löytyy AINA helpommin aikaa kuin yhdelletoista. Ja jos jokaiselle 11 lapselle varaa auttamisaikaa niin se ei mitenkään voi olla yhtä paljon kuin mitä aikaa olisi, jos lapsia olisi vain yksi.
Oletetaan, että lapsen koulupäivä etäkoulussa on 8-14. Otetaan esimerkiksi kaksi äitiä Pirjo ja Riitta. Pirjo on 11 lapsen kotiäiti ja Riitta on 1 lapsen äiti ja tekee työtä vaatekaupassa, joka on auki 9-16. Pirjolla on aikaa auttaa lapsiaan 6 tuntia eli koko koulupäivän ajan. Pirjon lapsista 6 on koulussa eli aikaa jää tunti per lapsi. Riitalla vain puoli tuntia, koska hänen on lähdettävä töihin 8.30. Joko nyt ymmärsit miten väärässä olet?
Koutehtävie voi tehdä myös illalla kun Riitta tulee kotiin töistä. Tai mitäpä jos Riitta on myös kotiäiti? Ja entäpä, jos Pirjo on sairaanhoitaja eikä kotiäiti?
Niin on Pirjonkin lapsilla, joten ei se Riitalle lisätunteja päivään tuo. Eikä Riitta ole kotiäiti, koska hän on töissä vaatekaupassa. Eikä Pirjo ole sairaanhoitaja, vaan kotiäiti. Ei muunnella tarinaa kesken rautalankaesimerkin. Eihän apkaan muunna ajatusmalliaan, vaikka rautalankaa tarjotaan kuinka paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 7-lapsisesta perheestä. Meillä oli ihan samalla tavalla mahdollisuuden harrastaa ja reissata kuin muillakin lapsilla. Kävimme jopa enemmän reissussa kuin naapurin ainut lapsi. Monilapsisuushan ei tarkoita samaa kuin köyhyys. En myöskään koskaan ollut lapsenvahtina nuoremmille. Sitä varten palkattiin hoitaja. Ja huomioita sain ihan riittävästi molemmilta vanhemmiltani.
Joo, mutta varmasti sait silti vähemmän huomiota kuin vähälapsisemmassa perheessä.
En usko. Meillä isä ja äiti järjestivät jokaiselle lapselle vuorollaan kahdenkeskistä aikaa. Ja sinä aikana ei näpelöity älypuhelinta (niitä kyllä oltu keksittykään) tai oltu vain nimellisesti läsnä. Luulen siis, että sain joo pa enemmän huomioita kuin nämä "mennään puistoon ja äiti selaa Facebookia"-lapset. Tai lapset, joiden vanhemmat tekevät todella pitkää päivää töissä. Tai lapset, joiden vanhemmat ryyppäävät. Tms.
Mietipä paljon sitä aikaa olisi järjestynyt, jos teitä lapsia olisi ollut vain kaksi. En puhunut aloituksessani mitään mistään Facebook-vanhemmista. Kyllähän monilapsisenkin perheen vanhemmat saattavat olla sellaisia, eivätkä kaikkien vähälapsisten vanhemmat räplää koko ajan puhelintaan.
Tuolla samalla logiikalla voisit ihmetellä miksi ihmiset hankkivat kaksi lasta kun yhdelle voisi antaa kaiken aikansa. Kun on kaksi, eivät saa kuin puolet tuosta.
Puolet on enemmän kuin vaikka 1/6. Kahden lapsen kanssa voi helpommin viettää yhteistä aikaa molemmat lapset huomioiden kuin kuuden lapsen kanssa.
Kuvaile yksityiskohtaisesti, miten esimerkiksi lautapelin pelaaminen on vaikeampaa 6 kuin 2 lapsen kanssa. Keskity erityisesti siihen, miten lapset saavat tuossa tilanteessa eri määrän aikaa vanhemmaltaan.
Lautapeli taitaakin olla ihan hyvä aktiviteetti suurperheissä. Mutta esim. tilanne, jossa lapsi lukee kirjaa ja haluaisi keskustella kirjasta yksityiskohtaisesti ei onnistu niin helposti.
Tutulla pariskunnalla on tulossa pian viides lapsi. Äiti haluaa olla kotona. Isällä on toistaiseksi ihan hyvät tulot, mutta työ hyvin suhdanneherkällä alalla. Hän on jo pelännyt työn menetystä koronan takia. Pariskunta on laskenut sen varaan, että miehen tulot pysyvät ikuisesti vähintään nykyisellä tasolla. En itse uskaltaisi laskea suurperheen toimeentuloa tuollaisen varaan.
Minulla oli hyvin nuorena unelma tulla sekä monilapsisen perheen äiti että tehdä uraa ja olla taloudellisesti menestynyt. Osasin kai toimia oikein unelmiani kohti, koska minulla on tämä kaikki.
Ei käytetä ehkäisyä, koska se olisi Jumalan tahtoon puuttumista. Niin helposti se onnistuu.