Miksi jotkut hankkivat monta lasta muista kuin uskonnollisista syistä?

Itse olen viisilapsisesta perheestä ja sain myös tarpeeksi huomiota. Ei sekään ole tervettä että lapsi tottuu siihen että äiti ja isä on aina saatavilla ja itsenäisesti ei tarvitse mitään tehdä.

Eräs nainen, jolla on monta(4) lasta, on itsekin monilapsisesta perheestä ja on erittäin läheinen sisarustensa kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaista huomiota vaille monilapsisen perheen lapset mielestäsi jäävät? Meillä on viisi lasta, aikuisia nyt jo kaikki, ja kyllä mielestäni kotiäitinä pystyin antamaan heille kaikille todella paljon huomiota, eivätkä lapsetkaan ole valittaneet koskaan, että olisivat ilman huomiota jääneet. Harrastuksiakin oli kaikilla, matkusteltiin paljon ja lapset ovat saaneet hyvät koulutukset. Ja syy isoon perheeseen oli se, että tykkään lapsista, vaikkei se ap:lle selitykseksi kelpaakaan. 

Aloituksessa mainittujen lisäksi vanhemman kanssa käytävät keskustelut saattavat jäädä vähäisimmiksi kun lapsia on paljon. Vanhempi ei voi keskittyä yhteen lapseen niin paljon, jos lapsia on monia (pätee varsinkin, jos lapset ovat hyvin erilaisiasta asioista kiinnostuneita). Ja esim. vaikka korona-aikainen etäkoulu. Miten etätöissä olevat vanhemmat pystyisivät auttamaan kuutta lasta tasapauolisesti, tai vaikka pystyisivätkin niin tuskin heillä kumminkaan olisi yhtä paljon per lapsi verrattuna tilanteeseen jossa lapsia on vain yksi tai kaksi.

Vanhempi voi keskittyä tasan ja vain yhteen lapseen kerralla, jos löytyy tahtoa ja halua sellainen tilanne järjestää. Tämä riippumatta siitä, onko lapsi 1 vai 11. Se on vanhemman keskeisin homma, että järjestää aikaa lapsilleen. Jos siihen ei kykene, ei pidä lisääntyä. Ei se etäkoululaisen auttaminen yksilapsisessa perheessäkään onnistu, jos vanhemmalla on omat etätyöt, jotka pitää hoitaa työpäivän eli kouluajan aikana. Puhumattakaan niistä yhden tai kahden lapsen vanhemmista, jotka käyvät kodin ulkopuolella päivätöissä. Heillä on tasa 0 minuuttia aikaa auttaa työpäivän/koulupäivän aikana. 

Kyllä väitän, että yhdelle lapselle löytyy AINA helpommin aikaa kuin yhdelletoista. Ja jos jokaiselle 11 lapselle varaa auttamisaikaa niin se ei mitenkään voi olla yhtä paljon kuin mitä aikaa olisi, jos lapsia olisi vain yksi.

Oletetaan, että lapsen koulupäivä etäkoulussa on 8-14. Otetaan esimerkiksi kaksi äitiä Pirjo ja Riitta. Pirjo on 11 lapsen kotiäiti ja Riitta on 1 lapsen äiti ja tekee työtä vaatekaupassa, joka on auki 9-16. Pirjolla on aikaa auttaa lapsiaan 6 tuntia eli koko koulupäivän ajan. Pirjon lapsista 6 on koulussa eli aikaa jää tunti per lapsi. Riitalla vain puoli tuntia, koska hänen on lähdettävä töihin 8.30. Joko nyt ymmärsit miten väärässä olet?

Koutehtävie voi tehdä myös illalla kun Riitta tulee kotiin töistä. Tai mitäpä jos Riitta on myös kotiäiti? Ja entäpä, jos Pirjo on sairaanhoitaja eikä kotiäiti?

Niin on Pirjonkin lapsilla, joten ei se Riitalle lisätunteja päivään tuo. Eikä Riitta ole kotiäiti, koska hän on töissä vaatekaupassa. Eikä Pirjo ole sairaanhoitaja, vaan kotiäiti. Ei muunnella tarinaa kesken rautalankaesimerkin. Eihän apkaan muunna ajatusmalliaan, vaikka rautalankaa tarjotaan kuinka paljon. 

Miksi tämä rautalankaesimerkki pitäisi ottaa jotenkin kiveen hakattuna totuutena kerta ap:nkaan huomiot eivät mammojen mielestä tunnu mitenkään pitävän paikkaansa missään tilanteessa, koska " sano muut mitä vaan niin meidän perhe on ihan paras, lässynlää" ja "kaikki monilapsiset perheet ovattodella onnistuneita mutta monet vähälapsiset perheet eivät".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 7-lapsisesta perheestä. Meillä oli ihan samalla tavalla mahdollisuuden harrastaa ja reissata kuin muillakin lapsilla. Kävimme jopa enemmän reissussa kuin naapurin ainut lapsi. Monilapsisuushan ei tarkoita samaa kuin köyhyys. En myöskään koskaan ollut lapsenvahtina nuoremmille. Sitä varten palkattiin hoitaja. Ja huomioita sain ihan riittävästi molemmilta vanhemmiltani. 

Joo, mutta varmasti sait silti vähemmän huomiota kuin vähälapsisemmassa perheessä.

En usko. Meillä isä ja äiti järjestivät jokaiselle lapselle vuorollaan kahdenkeskistä aikaa. Ja sinä aikana ei näpelöity älypuhelinta (niitä kyllä oltu keksittykään) tai oltu vain nimellisesti läsnä. Luulen siis, että sain joo pa enemmän huomioita kuin nämä "mennään puistoon ja äiti selaa Facebookia"-lapset. Tai lapset, joiden vanhemmat tekevät todella pitkää päivää töissä. Tai lapset, joiden vanhemmat ryyppäävät. Tms. 

Mietipä paljon sitä aikaa olisi järjestynyt, jos teitä lapsia olisi ollut vain kaksi. En puhunut aloituksessani mitään mistään Facebook-vanhemmista. Kyllähän monilapsisenkin perheen vanhemmat saattavat olla sellaisia, eivätkä kaikkien vähälapsisten vanhemmat räplää koko ajan puhelintaan.

Tuolla samalla logiikalla voisit ihmetellä miksi ihmiset hankkivat kaksi lasta kun yhdelle voisi antaa kaiken aikansa. Kun on kaksi, eivät saa kuin puolet tuosta.

Puolet on enemmän kuin vaikka 1/6. Kahden lapsen kanssa voi helpommin viettää yhteistä aikaa molemmat lapset huomioiden kuin kuuden lapsen kanssa.

Kuvaile yksityiskohtaisesti, miten esimerkiksi lautapelin pelaaminen on vaikeampaa 6 kuin 2 lapsen kanssa. Keskity erityisesti siihen, miten lapset saavat tuossa tilanteessa eri määrän aikaa vanhemmaltaan. 

Lautapeli taitaakin olla ihan hyvä aktiviteetti suurperheissä. Mutta esim. tilanne, jossa lapsi lukee kirjaa ja haluaisi keskustella kirjasta yksityiskohtaisesti ei onnistu niin helposti.

Lautapeli on hyvin käytetty aktiviteetti ihan kaiken kokoisissa perheissä. Kehittää monipuolisesti ajattelua, sosiaalisia taitoja jne. Sinunkin kannattaisi niitä harrastaa, jotta ajattelukykysi monipuolistuisi. Jos ison perheen lapsi haluaa keskustella kirjasta, ei sekään ole ongelma. Toinen vanhempi vahtii pieniä, isommat ovat keskenään ja se yksi lapsi keskustelee vapaana olevan vanhemman kanssa. Ei ole rakettitiedettä, vaan ainoastaan järjestelykysymys. Aika harvassa ovat ne lapset, jotka tuntikausien analyyseja kirjoista tekevät. Jos lapsella on sellainen halu, hänet kannattaa perhekoosta riippumatta laittaa kirjallisuuspiiriin tms., jossa on muita saman henkisiä. Ei nimittäin se uraputkiäitikään välttämättä ehdi tai edes halua käydä tuntikausien kirja-analyyseja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaista huomiota vaille monilapsisen perheen lapset mielestäsi jäävät? Meillä on viisi lasta, aikuisia nyt jo kaikki, ja kyllä mielestäni kotiäitinä pystyin antamaan heille kaikille todella paljon huomiota, eivätkä lapsetkaan ole valittaneet koskaan, että olisivat ilman huomiota jääneet. Harrastuksiakin oli kaikilla, matkusteltiin paljon ja lapset ovat saaneet hyvät koulutukset. Ja syy isoon perheeseen oli se, että tykkään lapsista, vaikkei se ap:lle selitykseksi kelpaakaan. 

Aloituksessa mainittujen lisäksi vanhemman kanssa käytävät keskustelut saattavat jäädä vähäisimmiksi kun lapsia on paljon. Vanhempi ei voi keskittyä yhteen lapseen niin paljon, jos lapsia on monia (pätee varsinkin, jos lapset ovat hyvin erilaisiasta asioista kiinnostuneita). Ja esim. vaikka korona-aikainen etäkoulu. Miten etätöissä olevat vanhemmat pystyisivät auttamaan kuutta lasta tasapauolisesti, tai vaikka pystyisivätkin niin tuskin heillä kumminkaan olisi yhtä paljon per lapsi verrattuna tilanteeseen jossa lapsia on vain yksi tai kaksi.

Vanhempi voi keskittyä tasan ja vain yhteen lapseen kerralla, jos löytyy tahtoa ja halua sellainen tilanne järjestää. Tämä riippumatta siitä, onko lapsi 1 vai 11. Se on vanhemman keskeisin homma, että järjestää aikaa lapsilleen. Jos siihen ei kykene, ei pidä lisääntyä. Ei se etäkoululaisen auttaminen yksilapsisessa perheessäkään onnistu, jos vanhemmalla on omat etätyöt, jotka pitää hoitaa työpäivän eli kouluajan aikana. Puhumattakaan niistä yhden tai kahden lapsen vanhemmista, jotka käyvät kodin ulkopuolella päivätöissä. Heillä on tasa 0 minuuttia aikaa auttaa työpäivän/koulupäivän aikana. 

Kyllä väitän, että yhdelle lapselle löytyy AINA helpommin aikaa kuin yhdelletoista. Ja jos jokaiselle 11 lapselle varaa auttamisaikaa niin se ei mitenkään voi olla yhtä paljon kuin mitä aikaa olisi, jos lapsia olisi vain yksi.

Oletetaan, että lapsen koulupäivä etäkoulussa on 8-14. Otetaan esimerkiksi kaksi äitiä Pirjo ja Riitta. Pirjo on 11 lapsen kotiäiti ja Riitta on 1 lapsen äiti ja tekee työtä vaatekaupassa, joka on auki 9-16. Pirjolla on aikaa auttaa lapsiaan 6 tuntia eli koko koulupäivän ajan. Pirjon lapsista 6 on koulussa eli aikaa jää tunti per lapsi. Riitalla vain puoli tuntia, koska hänen on lähdettävä töihin 8.30. Joko nyt ymmärsit miten väärässä olet?

Koutehtävie voi tehdä myös illalla kun Riitta tulee kotiin töistä. Tai mitäpä jos Riitta on myös kotiäiti? Ja entäpä, jos Pirjo on sairaanhoitaja eikä kotiäiti?

Niin on Pirjonkin lapsilla, joten ei se Riitalle lisätunteja päivään tuo. Eikä Riitta ole kotiäiti, koska hän on töissä vaatekaupassa. Eikä Pirjo ole sairaanhoitaja, vaan kotiäiti. Ei muunnella tarinaa kesken rautalankaesimerkin. Eihän apkaan muunna ajatusmalliaan, vaikka rautalankaa tarjotaan kuinka paljon. 

Miksi tämä rautalankaesimerkki pitäisi ottaa jotenkin kiveen hakattuna totuutena kerta ap:nkaan huomiot eivät mammojen mielestä tunnu mitenkään pitävän paikkaansa missään tilanteessa, koska " sano muut mitä vaan niin meidän perhe on ihan paras, lässynlää" ja "kaikki monilapsiset perheet ovattodella onnistuneita mutta monet vähälapsiset perheet eivät".

Koska tuon esimerkin tarkoitus oli kumota väite, että yhdelle lapselle löytyy AINA enemmän aikaa kuin usealle. Siitähän koko juttu lähti liikkeelle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 7-lapsisesta perheestä. Meillä oli ihan samalla tavalla mahdollisuuden harrastaa ja reissata kuin muillakin lapsilla. Kävimme jopa enemmän reissussa kuin naapurin ainut lapsi. Monilapsisuushan ei tarkoita samaa kuin köyhyys. En myöskään koskaan ollut lapsenvahtina nuoremmille. Sitä varten palkattiin hoitaja. Ja huomioita sain ihan riittävästi molemmilta vanhemmiltani. 

Joo, mutta varmasti sait silti vähemmän huomiota kuin vähälapsisemmassa perheessä.

En usko. Meillä isä ja äiti järjestivät jokaiselle lapselle vuorollaan kahdenkeskistä aikaa. Ja sinä aikana ei näpelöity älypuhelinta (niitä kyllä oltu keksittykään) tai oltu vain nimellisesti läsnä. Luulen siis, että sain joo pa enemmän huomioita kuin nämä "mennään puistoon ja äiti selaa Facebookia"-lapset. Tai lapset, joiden vanhemmat tekevät todella pitkää päivää töissä. Tai lapset, joiden vanhemmat ryyppäävät. Tms. 

Mietipä paljon sitä aikaa olisi järjestynyt, jos teitä lapsia olisi ollut vain kaksi. En puhunut aloituksessani mitään mistään Facebook-vanhemmista. Kyllähän monilapsisenkin perheen vanhemmat saattavat olla sellaisia, eivätkä kaikkien vähälapsisten vanhemmat räplää koko ajan puhelintaan.

Tuolla samalla logiikalla voisit ihmetellä miksi ihmiset hankkivat kaksi lasta kun yhdelle voisi antaa kaiken aikansa. Kun on kaksi, eivät saa kuin puolet tuosta.

Puolet on enemmän kuin vaikka 1/6. Kahden lapsen kanssa voi helpommin viettää yhteistä aikaa molemmat lapset huomioiden kuin kuuden lapsen kanssa.

Kuvaile yksityiskohtaisesti, miten esimerkiksi lautapelin pelaaminen on vaikeampaa 6 kuin 2 lapsen kanssa. Keskity erityisesti siihen, miten lapset saavat tuossa tilanteessa eri määrän aikaa vanhemmaltaan. 

Lautapeli taitaakin olla ihan hyvä aktiviteetti suurperheissä. Mutta esim. tilanne, jossa lapsi lukee kirjaa ja haluaisi keskustella kirjasta yksityiskohtaisesti ei onnistu niin helposti.

Olen ilmeisesti umpisurkea äiti, kun pelaan kahden lapseni kanssa lautapelejä. Lisäksi olen ulkoistanut kirjallisuuskeskustelut lapsen kavereille, jotka harrastavat myös intohimoisesti Potter-asioita. Kai minun oikeaoppisesti olisi pitänyt pakottaa lapsi keskustelemaan niistä minun kanssani, vaikka en ole ensimmäistäkään Potteria lukenut. Se olisi varmasti ollut rakentavaa vanhemmuutta ja antoisaa laatuaikaa :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaista huomiota vaille monilapsisen perheen lapset mielestäsi jäävät? Meillä on viisi lasta, aikuisia nyt jo kaikki, ja kyllä mielestäni kotiäitinä pystyin antamaan heille kaikille todella paljon huomiota, eivätkä lapsetkaan ole valittaneet koskaan, että olisivat ilman huomiota jääneet. Harrastuksiakin oli kaikilla, matkusteltiin paljon ja lapset ovat saaneet hyvät koulutukset. Ja syy isoon perheeseen oli se, että tykkään lapsista, vaikkei se ap:lle selitykseksi kelpaakaan. 

Aloituksessa mainittujen lisäksi vanhemman kanssa käytävät keskustelut saattavat jäädä vähäisimmiksi kun lapsia on paljon. Vanhempi ei voi keskittyä yhteen lapseen niin paljon, jos lapsia on monia (pätee varsinkin, jos lapset ovat hyvin erilaisiasta asioista kiinnostuneita). Ja esim. vaikka korona-aikainen etäkoulu. Miten etätöissä olevat vanhemmat pystyisivät auttamaan kuutta lasta tasapauolisesti, tai vaikka pystyisivätkin niin tuskin heillä kumminkaan olisi yhtä paljon per lapsi verrattuna tilanteeseen jossa lapsia on vain yksi tai kaksi.

Vanhempi voi keskittyä tasan ja vain yhteen lapseen kerralla, jos löytyy tahtoa ja halua sellainen tilanne järjestää. Tämä riippumatta siitä, onko lapsi 1 vai 11. Se on vanhemman keskeisin homma, että järjestää aikaa lapsilleen. Jos siihen ei kykene, ei pidä lisääntyä. Ei se etäkoululaisen auttaminen yksilapsisessa perheessäkään onnistu, jos vanhemmalla on omat etätyöt, jotka pitää hoitaa työpäivän eli kouluajan aikana. Puhumattakaan niistä yhden tai kahden lapsen vanhemmista, jotka käyvät kodin ulkopuolella päivätöissä. Heillä on tasa 0 minuuttia aikaa auttaa työpäivän/koulupäivän aikana. 

Kyllä väitän, että yhdelle lapselle löytyy AINA helpommin aikaa kuin yhdelletoista. Ja jos jokaiselle 11 lapselle varaa auttamisaikaa niin se ei mitenkään voi olla yhtä paljon kuin mitä aikaa olisi, jos lapsia olisi vain yksi.

Oletetaan, että lapsen koulupäivä etäkoulussa on 8-14. Otetaan esimerkiksi kaksi äitiä Pirjo ja Riitta. Pirjo on 11 lapsen kotiäiti ja Riitta on 1 lapsen äiti ja tekee työtä vaatekaupassa, joka on auki 9-16. Pirjolla on aikaa auttaa lapsiaan 6 tuntia eli koko koulupäivän ajan. Pirjon lapsista 6 on koulussa eli aikaa jää tunti per lapsi. Riitalla vain puoli tuntia, koska hänen on lähdettävä töihin 8.30. Joko nyt ymmärsit miten väärässä olet?

Koutehtävie voi tehdä myös illalla kun Riitta tulee kotiin töistä. Tai mitäpä jos Riitta on myös kotiäiti? Ja entäpä, jos Pirjo on sairaanhoitaja eikä kotiäiti?

Niin on Pirjonkin lapsilla, joten ei se Riitalle lisätunteja päivään tuo. Eikä Riitta ole kotiäiti, koska hän on töissä vaatekaupassa. Eikä Pirjo ole sairaanhoitaja, vaan kotiäiti. Ei muunnella tarinaa kesken rautalankaesimerkin. Eihän apkaan muunna ajatusmalliaan, vaikka rautalankaa tarjotaan kuinka paljon. 

Miksi tämä rautalankaesimerkki pitäisi ottaa jotenkin kiveen hakattuna totuutena kerta ap:nkaan huomiot eivät mammojen mielestä tunnu mitenkään pitävän paikkaansa missään tilanteessa, koska " sano muut mitä vaan niin meidän perhe on ihan paras, lässynlää" ja "kaikki monilapsiset perheet ovattodella onnistuneita mutta monet vähälapsiset perheet eivät".

Koska tuon esimerkin tarkoitus oli kumota väite, että yhdelle lapselle löytyy AINA enemmän aikaa kuin usealle. Siitähän koko juttu lähti liikkeelle. 

Lainauksessa sanottiinkin "AINA helpommin", joten ei kumoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 7-lapsisesta perheestä. Meillä oli ihan samalla tavalla mahdollisuuden harrastaa ja reissata kuin muillakin lapsilla. Kävimme jopa enemmän reissussa kuin naapurin ainut lapsi. Monilapsisuushan ei tarkoita samaa kuin köyhyys. En myöskään koskaan ollut lapsenvahtina nuoremmille. Sitä varten palkattiin hoitaja. Ja huomioita sain ihan riittävästi molemmilta vanhemmiltani. 

Joo, mutta varmasti sait silti vähemmän huomiota kuin vähälapsisemmassa perheessä.

En usko. Meillä isä ja äiti järjestivät jokaiselle lapselle vuorollaan kahdenkeskistä aikaa. Ja sinä aikana ei näpelöity älypuhelinta (niitä kyllä oltu keksittykään) tai oltu vain nimellisesti läsnä. Luulen siis, että sain joo pa enemmän huomioita kuin nämä "mennään puistoon ja äiti selaa Facebookia"-lapset. Tai lapset, joiden vanhemmat tekevät todella pitkää päivää töissä. Tai lapset, joiden vanhemmat ryyppäävät. Tms. 

Mietipä paljon sitä aikaa olisi järjestynyt, jos teitä lapsia olisi ollut vain kaksi. En puhunut aloituksessani mitään mistään Facebook-vanhemmista. Kyllähän monilapsisenkin perheen vanhemmat saattavat olla sellaisia, eivätkä kaikkien vähälapsisten vanhemmat räplää koko ajan puhelintaan.

Tuolla samalla logiikalla voisit ihmetellä miksi ihmiset hankkivat kaksi lasta kun yhdelle voisi antaa kaiken aikansa. Kun on kaksi, eivät saa kuin puolet tuosta.

Puolet on enemmän kuin vaikka 1/6. Kahden lapsen kanssa voi helpommin viettää yhteistä aikaa molemmat lapset huomioiden kuin kuuden lapsen kanssa.

Kuvaile yksityiskohtaisesti, miten esimerkiksi lautapelin pelaaminen on vaikeampaa 6 kuin 2 lapsen kanssa. Keskity erityisesti siihen, miten lapset saavat tuossa tilanteessa eri määrän aikaa vanhemmaltaan. 

Lautapeli taitaakin olla ihan hyvä aktiviteetti suurperheissä. Mutta esim. tilanne, jossa lapsi lukee kirjaa ja haluaisi keskustella kirjasta yksityiskohtaisesti ei onnistu niin helposti.

Olen ilmeisesti umpisurkea äiti, kun pelaan kahden lapseni kanssa lautapelejä. Lisäksi olen ulkoistanut kirjallisuuskeskustelut lapsen kavereille, jotka harrastavat myös intohimoisesti Potter-asioita. Kai minun oikeaoppisesti olisi pitänyt pakottaa lapsi keskustelemaan niistä minun kanssani, vaikka en ole ensimmäistäkään Potteria lukenut. Se olisi varmasti ollut rakentavaa vanhemmuutta ja antoisaa laatuaikaa :D

Huoh miksi nyt takerruitte tuohon lautapeliasiaan. Toki se on hyvä harrastus ihan kaikille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 7-lapsisesta perheestä. Meillä oli ihan samalla tavalla mahdollisuuden harrastaa ja reissata kuin muillakin lapsilla. Kävimme jopa enemmän reissussa kuin naapurin ainut lapsi. Monilapsisuushan ei tarkoita samaa kuin köyhyys. En myöskään koskaan ollut lapsenvahtina nuoremmille. Sitä varten palkattiin hoitaja. Ja huomioita sain ihan riittävästi molemmilta vanhemmiltani. 

Joo, mutta varmasti sait silti vähemmän huomiota kuin vähälapsisemmassa perheessä.

En usko. Meillä isä ja äiti järjestivät jokaiselle lapselle vuorollaan kahdenkeskistä aikaa. Ja sinä aikana ei näpelöity älypuhelinta (niitä kyllä oltu keksittykään) tai oltu vain nimellisesti läsnä. Luulen siis, että sain joo pa enemmän huomioita kuin nämä "mennään puistoon ja äiti selaa Facebookia"-lapset. Tai lapset, joiden vanhemmat tekevät todella pitkää päivää töissä. Tai lapset, joiden vanhemmat ryyppäävät. Tms. 

Mietipä paljon sitä aikaa olisi järjestynyt, jos teitä lapsia olisi ollut vain kaksi. En puhunut aloituksessani mitään mistään Facebook-vanhemmista. Kyllähän monilapsisenkin perheen vanhemmat saattavat olla sellaisia, eivätkä kaikkien vähälapsisten vanhemmat räplää koko ajan puhelintaan.

Tuolla samalla logiikalla voisit ihmetellä miksi ihmiset hankkivat kaksi lasta kun yhdelle voisi antaa kaiken aikansa. Kun on kaksi, eivät saa kuin puolet tuosta.

Puolet on enemmän kuin vaikka 1/6. Kahden lapsen kanssa voi helpommin viettää yhteistä aikaa molemmat lapset huomioiden kuin kuuden lapsen kanssa.

Kuvaile yksityiskohtaisesti, miten esimerkiksi lautapelin pelaaminen on vaikeampaa 6 kuin 2 lapsen kanssa. Keskity erityisesti siihen, miten lapset saavat tuossa tilanteessa eri määrän aikaa vanhemmaltaan. 

Lautapeli taitaakin olla ihan hyvä aktiviteetti suurperheissä. Mutta esim. tilanne, jossa lapsi lukee kirjaa ja haluaisi keskustella kirjasta yksityiskohtaisesti ei onnistu niin helposti.

Olen ilmeisesti umpisurkea äiti, kun pelaan kahden lapseni kanssa lautapelejä. Lisäksi olen ulkoistanut kirjallisuuskeskustelut lapsen kavereille, jotka harrastavat myös intohimoisesti Potter-asioita. Kai minun oikeaoppisesti olisi pitänyt pakottaa lapsi keskustelemaan niistä minun kanssani, vaikka en ole ensimmäistäkään Potteria lukenut. Se olisi varmasti ollut rakentavaa vanhemmuutta ja antoisaa laatuaikaa :D

Huoh miksi nyt takerruitte tuohon lautapeliasiaan. Toki se on hyvä harrastus ihan kaikille.

Eihän tuossa takerruttu lautapeleihin. Käsiteltiin myös kirja-analyysit. Ja kuvattiin hyvin syitä siihen, miksi lapsen on terveellistä harrastaa muussakin seurassa kuin vanhempiensa kanssa. Riippumatta perhekoosta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaista huomiota vaille monilapsisen perheen lapset mielestäsi jäävät? Meillä on viisi lasta, aikuisia nyt jo kaikki, ja kyllä mielestäni kotiäitinä pystyin antamaan heille kaikille todella paljon huomiota, eivätkä lapsetkaan ole valittaneet koskaan, että olisivat ilman huomiota jääneet. Harrastuksiakin oli kaikilla, matkusteltiin paljon ja lapset ovat saaneet hyvät koulutukset. Ja syy isoon perheeseen oli se, että tykkään lapsista, vaikkei se ap:lle selitykseksi kelpaakaan. 

Aloituksessa mainittujen lisäksi vanhemman kanssa käytävät keskustelut saattavat jäädä vähäisimmiksi kun lapsia on paljon. Vanhempi ei voi keskittyä yhteen lapseen niin paljon, jos lapsia on monia (pätee varsinkin, jos lapset ovat hyvin erilaisiasta asioista kiinnostuneita). Ja esim. vaikka korona-aikainen etäkoulu. Miten etätöissä olevat vanhemmat pystyisivät auttamaan kuutta lasta tasapauolisesti, tai vaikka pystyisivätkin niin tuskin heillä kumminkaan olisi yhtä paljon per lapsi verrattuna tilanteeseen jossa lapsia on vain yksi tai kaksi.

Vanhempi voi keskittyä tasan ja vain yhteen lapseen kerralla, jos löytyy tahtoa ja halua sellainen tilanne järjestää. Tämä riippumatta siitä, onko lapsi 1 vai 11. Se on vanhemman keskeisin homma, että järjestää aikaa lapsilleen. Jos siihen ei kykene, ei pidä lisääntyä. Ei se etäkoululaisen auttaminen yksilapsisessa perheessäkään onnistu, jos vanhemmalla on omat etätyöt, jotka pitää hoitaa työpäivän eli kouluajan aikana. Puhumattakaan niistä yhden tai kahden lapsen vanhemmista, jotka käyvät kodin ulkopuolella päivätöissä. Heillä on tasa 0 minuuttia aikaa auttaa työpäivän/koulupäivän aikana. 

Kyllä väitän, että yhdelle lapselle löytyy AINA helpommin aikaa kuin yhdelletoista. Ja jos jokaiselle 11 lapselle varaa auttamisaikaa niin se ei mitenkään voi olla yhtä paljon kuin mitä aikaa olisi, jos lapsia olisi vain yksi.

Oletetaan, että lapsen koulupäivä etäkoulussa on 8-14. Otetaan esimerkiksi kaksi äitiä Pirjo ja Riitta. Pirjo on 11 lapsen kotiäiti ja Riitta on 1 lapsen äiti ja tekee työtä vaatekaupassa, joka on auki 9-16. Pirjolla on aikaa auttaa lapsiaan 6 tuntia eli koko koulupäivän ajan. Pirjon lapsista 6 on koulussa eli aikaa jää tunti per lapsi. Riitalla vain puoli tuntia, koska hänen on lähdettävä töihin 8.30. Joko nyt ymmärsit miten väärässä olet?

Koutehtävie voi tehdä myös illalla kun Riitta tulee kotiin töistä. Tai mitäpä jos Riitta on myös kotiäiti? Ja entäpä, jos Pirjo on sairaanhoitaja eikä kotiäiti?

Niin on Pirjonkin lapsilla, joten ei se Riitalle lisätunteja päivään tuo. Eikä Riitta ole kotiäiti, koska hän on töissä vaatekaupassa. Eikä Pirjo ole sairaanhoitaja, vaan kotiäiti. Ei muunnella tarinaa kesken rautalankaesimerkin. Eihän apkaan muunna ajatusmalliaan, vaikka rautalankaa tarjotaan kuinka paljon. 

Miksi tämä rautalankaesimerkki pitäisi ottaa jotenkin kiveen hakattuna totuutena kerta ap:nkaan huomiot eivät mammojen mielestä tunnu mitenkään pitävän paikkaansa missään tilanteessa, koska " sano muut mitä vaan niin meidän perhe on ihan paras, lässynlää" ja "kaikki monilapsiset perheet ovattodella onnistuneita mutta monet vähälapsiset perheet eivät".

Koska tuon esimerkin tarkoitus oli kumota väite, että yhdelle lapselle löytyy AINA enemmän aikaa kuin usealle. Siitähän koko juttu lähti liikkeelle. 

Lainauksessa sanottiinkin "AINA helpommin", joten ei kumoa.

No samalla se helppouskin kumoutuu, kun Riitta ei sieltä kaupasta pääse lapsensa luo, mutta Pirjo kotona ollessaan pääsee, vaikka se muutaman minuutin viiveellä tapahtuisikin. 

Vierailija kirjoitti:

Tuolla samalla logiikalla voisit ihmetellä miksi ihmiset hankkivat kaksi lasta kun yhdelle voisi antaa kaiken aikansa. Kun on kaksi, eivät saa kuin puolet tuosta.

Mä ymmärrän kaksi lasta jotenkin, ihmiset ajattelee että lapsella pitää olla sisarus ja sisarusten suhde on jotain ihan erityistä (kuulemma). Oma kokemus sisaruksista oli aika paljon tappelua eikä me aikuisinakaan olla läheisiä. Niin jotenkin en osta tätä juttua, että sisarus olisi joku must have.

Mutta kolmatta lasta en tajua. Mitä lisäarvoa se enää tuo? Resurssit (raha ja vanhempien aika) on kuitenkin rajalliset ja jokaisen lapsen myötä ne pienenevät lasta kohden. Aikatauluissa tulee väkisinkin päällekkäisyyksiä ja sitten pitää arpoa, kenen lapsen kevätjuhlaan mennään jne. Ikävää, ettei pääse osallistumaan lapsen tärkeisiin hetkiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 7-lapsisesta perheestä. Meillä oli ihan samalla tavalla mahdollisuuden harrastaa ja reissata kuin muillakin lapsilla. Kävimme jopa enemmän reissussa kuin naapurin ainut lapsi. Monilapsisuushan ei tarkoita samaa kuin köyhyys. En myöskään koskaan ollut lapsenvahtina nuoremmille. Sitä varten palkattiin hoitaja. Ja huomioita sain ihan riittävästi molemmilta vanhemmiltani. 

Joo, mutta varmasti sait silti vähemmän huomiota kuin vähälapsisemmassa perheessä.

En usko. Meillä isä ja äiti järjestivät jokaiselle lapselle vuorollaan kahdenkeskistä aikaa. Ja sinä aikana ei näpelöity älypuhelinta (niitä kyllä oltu keksittykään) tai oltu vain nimellisesti läsnä. Luulen siis, että sain joo pa enemmän huomioita kuin nämä "mennään puistoon ja äiti selaa Facebookia"-lapset. Tai lapset, joiden vanhemmat tekevät todella pitkää päivää töissä. Tai lapset, joiden vanhemmat ryyppäävät. Tms. 

Mietipä paljon sitä aikaa olisi järjestynyt, jos teitä lapsia olisi ollut vain kaksi. En puhunut aloituksessani mitään mistään Facebook-vanhemmista. Kyllähän monilapsisenkin perheen vanhemmat saattavat olla sellaisia, eivätkä kaikkien vähälapsisten vanhemmat räplää koko ajan puhelintaan.

Tuolla samalla logiikalla voisit ihmetellä miksi ihmiset hankkivat kaksi lasta kun yhdelle voisi antaa kaiken aikansa. Kun on kaksi, eivät saa kuin puolet tuosta.

Puolet on enemmän kuin vaikka 1/6. Kahden lapsen kanssa voi helpommin viettää yhteistä aikaa molemmat lapset huomioiden kuin kuuden lapsen kanssa.

Kuvaile yksityiskohtaisesti, miten esimerkiksi lautapelin pelaaminen on vaikeampaa 6 kuin 2 lapsen kanssa. Keskity erityisesti siihen, miten lapset saavat tuossa tilanteessa eri määrän aikaa vanhemmaltaan. 

Lautapeli taitaakin olla ihan hyvä aktiviteetti suurperheissä. Mutta esim. tilanne, jossa lapsi lukee kirjaa ja haluaisi keskustella kirjasta yksityiskohtaisesti ei onnistu niin helposti.

Olen ilmeisesti umpisurkea äiti, kun pelaan kahden lapseni kanssa lautapelejä. Lisäksi olen ulkoistanut kirjallisuuskeskustelut lapsen kavereille, jotka harrastavat myös intohimoisesti Potter-asioita. Kai minun oikeaoppisesti olisi pitänyt pakottaa lapsi keskustelemaan niistä minun kanssani, vaikka en ole ensimmäistäkään Potteria lukenut. Se olisi varmasti ollut rakentavaa vanhemmuutta ja antoisaa laatuaikaa :D

Huoh miksi nyt takerruitte tuohon lautapeliasiaan. Toki se on hyvä harrastus ihan kaikille.

Eihän tuossa takerruttu lautapeleihin. Käsiteltiin myös kirja-analyysit. Ja kuvattiin hyvin syitä siihen, miksi lapsen on terveellistä harrastaa muussakin seurassa kuin vanhempiensa kanssa. Riippumatta perhekoosta. 

Joku muukin oli aikaisemmin ottanut tuon lautapelijutun syyniin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaista huomiota vaille monilapsisen perheen lapset mielestäsi jäävät? Meillä on viisi lasta, aikuisia nyt jo kaikki, ja kyllä mielestäni kotiäitinä pystyin antamaan heille kaikille todella paljon huomiota, eivätkä lapsetkaan ole valittaneet koskaan, että olisivat ilman huomiota jääneet. Harrastuksiakin oli kaikilla, matkusteltiin paljon ja lapset ovat saaneet hyvät koulutukset. Ja syy isoon perheeseen oli se, että tykkään lapsista, vaikkei se ap:lle selitykseksi kelpaakaan. 

Aloituksessa mainittujen lisäksi vanhemman kanssa käytävät keskustelut saattavat jäädä vähäisimmiksi kun lapsia on paljon. Vanhempi ei voi keskittyä yhteen lapseen niin paljon, jos lapsia on monia (pätee varsinkin, jos lapset ovat hyvin erilaisiasta asioista kiinnostuneita). Ja esim. vaikka korona-aikainen etäkoulu. Miten etätöissä olevat vanhemmat pystyisivät auttamaan kuutta lasta tasapauolisesti, tai vaikka pystyisivätkin niin tuskin heillä kumminkaan olisi yhtä paljon per lapsi verrattuna tilanteeseen jossa lapsia on vain yksi tai kaksi.

Vanhempi voi keskittyä tasan ja vain yhteen lapseen kerralla, jos löytyy tahtoa ja halua sellainen tilanne järjestää. Tämä riippumatta siitä, onko lapsi 1 vai 11. Se on vanhemman keskeisin homma, että järjestää aikaa lapsilleen. Jos siihen ei kykene, ei pidä lisääntyä. Ei se etäkoululaisen auttaminen yksilapsisessa perheessäkään onnistu, jos vanhemmalla on omat etätyöt, jotka pitää hoitaa työpäivän eli kouluajan aikana. Puhumattakaan niistä yhden tai kahden lapsen vanhemmista, jotka käyvät kodin ulkopuolella päivätöissä. Heillä on tasa 0 minuuttia aikaa auttaa työpäivän/koulupäivän aikana. 

Kyllä väitän, että yhdelle lapselle löytyy AINA helpommin aikaa kuin yhdelletoista. Ja jos jokaiselle 11 lapselle varaa auttamisaikaa niin se ei mitenkään voi olla yhtä paljon kuin mitä aikaa olisi, jos lapsia olisi vain yksi.

Oletetaan, että lapsen koulupäivä etäkoulussa on 8-14. Otetaan esimerkiksi kaksi äitiä Pirjo ja Riitta. Pirjo on 11 lapsen kotiäiti ja Riitta on 1 lapsen äiti ja tekee työtä vaatekaupassa, joka on auki 9-16. Pirjolla on aikaa auttaa lapsiaan 6 tuntia eli koko koulupäivän ajan. Pirjon lapsista 6 on koulussa eli aikaa jää tunti per lapsi. Riitalla vain puoli tuntia, koska hänen on lähdettävä töihin 8.30. Joko nyt ymmärsit miten väärässä olet?

Koutehtävie voi tehdä myös illalla kun Riitta tulee kotiin töistä. Tai mitäpä jos Riitta on myös kotiäiti? Ja entäpä, jos Pirjo on sairaanhoitaja eikä kotiäiti?

Niin on Pirjonkin lapsilla, joten ei se Riitalle lisätunteja päivään tuo. Eikä Riitta ole kotiäiti, koska hän on töissä vaatekaupassa. Eikä Pirjo ole sairaanhoitaja, vaan kotiäiti. Ei muunnella tarinaa kesken rautalankaesimerkin. Eihän apkaan muunna ajatusmalliaan, vaikka rautalankaa tarjotaan kuinka paljon. 

Miksi tämä rautalankaesimerkki pitäisi ottaa jotenkin kiveen hakattuna totuutena kerta ap:nkaan huomiot eivät mammojen mielestä tunnu mitenkään pitävän paikkaansa missään tilanteessa, koska " sano muut mitä vaan niin meidän perhe on ihan paras, lässynlää" ja "kaikki monilapsiset perheet ovattodella onnistuneita mutta monet vähälapsiset perheet eivät".

Koska tuon esimerkin tarkoitus oli kumota väite, että yhdelle lapselle löytyy AINA enemmän aikaa kuin usealle. Siitähän koko juttu lähti liikkeelle. 

Lainauksessa sanottiinkin "AINA helpommin", joten ei kumoa.

No samalla se helppouskin kumoutuu, kun Riitta ei sieltä kaupasta pääse lapsensa luo, mutta Pirjo kotona ollessaan pääsee, vaikka se muutaman minuutin viiveellä tapahtuisikin. 

Ehkäpä Riitan lapsen isä on etätöissä kotona. Pirjon mies on ainakin toivottavasti töissä kerta Pirjo ei itse siellä ole.

Vierailija kirjoitti:

Olen 7-lapsisesta perheestä. Meillä oli ihan samalla tavalla mahdollisuuden harrastaa ja reissata kuin muillakin lapsilla. Kävimme jopa enemmän reissussa kuin naapurin ainut lapsi. Monilapsisuushan ei tarkoita samaa kuin köyhyys. En myöskään koskaan ollut lapsenvahtina nuoremmille. Sitä varten palkattiin hoitaja. Ja huomioita sain ihan riittävästi molemmilta vanhemmiltani. 

Aika harvinaista kuitenkin että 7- lapsisessa perheessä hirveästi olis varaa matkustella ja palkata lastenhoitajia. Itse olen 6 lapsisesta perheestä ja ei koskaan matkustettu ulkomaille, eikä käyty ravintoloissa edes kerran vuodessa. Vanhemmilta kyllä sain rakkautta mutta muistan että olivat välillä aika väsyneitä. Hoidin myös paljon pikkusisaruksia, tosin sitä en pitänyt huonona asiana. Mutta päätin kyllä jo nuorena että en itse aio hankkia suurperhettä, kaksi lasta olen tehnyt ja se riittää.

Eivät läheskään kaikki halua niin montaa. Sisaruksistani osa on saanut alkunsa r-alkavan teon seurauksena.

Kylläpä täällä moni on sanonut halunneensa paljon lapsia, mutta jos palaamme muutamisen vuotta taaksepäin oli edes yhden lapsen haluaminen itsekästä ja jopa julmaa lasta kohtaan. Se oli aikuisten itsekeskeisistä toiveista lähtenyttä, eikä lapsen tarpeista ja hyvinvoinnista. Muistatteko tämän ajatusmaailman, joka kyllä vieläkin vallitsee joidenkin mielissä? Toki kyse oli samaa sukupuolta olevien parien lapsihaaveista, mutta en silloinkaan nähnyt, miten yhden toive oli itsekäs kun toisen ihana unelma.

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä täällä moni on sanonut halunneensa paljon lapsia, mutta jos palaamme muutamisen vuotta taaksepäin oli edes yhden lapsen haluaminen itsekästä ja jopa julmaa lasta kohtaan. Se oli aikuisten itsekeskeisistä toiveista lähtenyttä, eikä lapsen tarpeista ja hyvinvoinnista. Muistatteko tämän ajatusmaailman, joka kyllä vieläkin vallitsee joidenkin mielissä? Toki kyse oli samaa sukupuolta olevien parien lapsihaaveista, mutta en silloinkaan nähnyt, miten yhden toive oli itsekäs kun toisen ihana unelma.

"Toki kyse oli samaa sukupuolta olevien parien lapsi haaveista"

Tässä on se avainlause. Näissä tapauksissa ei ajateltu ollenkaan asioita lapsen kannalta ja sitä mikä olisi lapselle parasta, vaan sitä aikuisen ihmisen omaa haavetta "mutkumähaluun". Jos valitsee tietyn elämäntavan, on oltava valmis hyväksymään, että kaikkea ei voi saada. Viattoman ja puolustuskyvyttömän lapsen etu ja oikeus on aina tärkein.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 7-lapsisesta perheestä. Meillä oli ihan samalla tavalla mahdollisuuden harrastaa ja reissata kuin muillakin lapsilla. Kävimme jopa enemmän reissussa kuin naapurin ainut lapsi. Monilapsisuushan ei tarkoita samaa kuin köyhyys. En myöskään koskaan ollut lapsenvahtina nuoremmille. Sitä varten palkattiin hoitaja. Ja huomioita sain ihan riittävästi molemmilta vanhemmiltani. 

Joo, mutta varmasti sait silti vähemmän huomiota kuin vähälapsisemmassa perheessä.

Asiat eivät ole ihan noin mustavalkoisia. Vaikka olisi ainut lapsi voi jäädä ilman vanhempien huomiota tai hyvin vähälle vanhempien huomiolle. Terveisiä vaan uraputki-yrittäjä-kodissa kasvaneelta. 

Ei tietenkään ole, mutta kyllä nyt jonkinlaisia yleistyksiä voi vetää.

Voi, jos haluaa elää stereotyyppisen ajatusmallin rajoittamana. Omasta mielestäni se on aika suppeaa malli. 

Kannattaa olla kuten realisti. Ei stereotypiat ole automaattisesti huonoja ja toki ne eivät päde kaikkiin (tässä tapauksessa jokaiseen perheeseen) . Jostainhan ne stereotypiatkin syntynsä saavat.

Nimenomaan realisti. Realismia on se, että monilapsisessa perheessä ei välttämättä ole lainkaan puutetta yhtään mistään. Ei edes siitä vanhempien ajasta. Realismia on myös se, että vähälapsisessa perheessä niistä voi olla paljonkin puutetta. Joko-tai-ajattelu harvemmin on realistinen, koska se sulkee yksilölliset erot pois. 

Yksilöllisiä eroja nyt on ihan kaikissa asioissa, mutta tosiasia on että ei mitenkään kaikki monilapsiset perheet voi olla niin onnistuneita lasten näkökulmasta kuin mitä mammat täällä väittää.

Häh, miksi ap on saanut näin paljon vihaa niskaansa? Mielestäni hänellä oli ihan asiallisia ja hyviä huomioita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä täällä moni on sanonut halunneensa paljon lapsia, mutta jos palaamme muutamisen vuotta taaksepäin oli edes yhden lapsen haluaminen itsekästä ja jopa julmaa lasta kohtaan. Se oli aikuisten itsekeskeisistä toiveista lähtenyttä, eikä lapsen tarpeista ja hyvinvoinnista. Muistatteko tämän ajatusmaailman, joka kyllä vieläkin vallitsee joidenkin mielissä? Toki kyse oli samaa sukupuolta olevien parien lapsihaaveista, mutta en silloinkaan nähnyt, miten yhden toive oli itsekäs kun toisen ihana unelma.

"Toki kyse oli samaa sukupuolta olevien parien lapsi haaveista"

Tässä on se avainlause. Näissä tapauksissa ei ajateltu ollenkaan asioita lapsen kannalta ja sitä mikä olisi lapselle parasta, vaan sitä aikuisen ihmisen omaa haavetta "mutkumähaluun". Jos valitsee tietyn elämäntavan, on oltava valmis hyväksymään, että kaikkea ei voi saada. Viattoman ja puolustuskyvyttömän lapsen etu ja oikeus on aina tärkein.

Mutta kun toinen "mutkumähaluun" pusaa kymmenettä lasta, siinä mennään lapsen edut edellä?