Olen karvaasti joutunut vuosien yritysten jälkeen viimein toteamaan sen, että joudun tyytymään sellaiseen kumppaniin joka ei kiinnosta

Vierailija kirjoitti:

Tavalliset ihmiset - sekä naiset ja miehet - pystyvät innostumaan ja rakastumaan toisiin ihan tavallisiin ihmisiin ja pariutumaan.

Ihmiset, joilla on sosiaalisia tai neuropsykologisia ongelmia, eivät tähän pysty.

Jos ongelmat ovat vain sosiaalisessa kanssakäymisessä, niitä kannattaa lähteä hoitamaan.

Höpö höpö. Suurin osa neuropsykiatrisista ihmisistä pystyy aivan hyvin rakastumaan ja muodostamaan normaalin parisuhteen. Sosiaalisen kanssakäymisen ongelmat ovat vähän monimutkaisempi asia.

Ap:n ongelma ei ole sosiaalisen kanssakäymisen ongelma vaan asenne- ja arvomaailman ongelma. Sitä voi kehittää, mutta se on vaikeaa kun tämän tyyppiset ihmiset eivät vaan tajua että ongelma on, vähän samoin kuin joihinkin mt-häiriöihin kuuluu sairaudentunnon puuttuminen.

Tietysti ap:n ongelma saattaa olla myös logiikassa. Jos "tyytyy johonkuhun" sekin vie sen verran energiaa ja huomiota, ettei sitä enää todennäköisesti riitäkään havaitsemaan arjessa vastaantulevaa täydellisen sopivaa. Ap ei usko että tämä on ongelma, koska hänelle "sopivuus= hyvä ulkonäkö" jonka hän uskoo taatusti huomaavansa. Koska tämä on harhaluulo ja sopivuus on pohjimmiltaan henkistä yhteyttä, hän ei pysty havaitsemaan riskiä. Voi voi.

t.neurokirjon ihminen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisille riittää suhteessa se, että he itse ovat rakastuneita. Siinä voi sitten projisoida mieheen ne omat tunteensa ja elää ihan onnellisena. 

Uskon että tämänkin ketjun naisista aika moni vetäisi kahvit väärään kurkkuun jos heille paljastuisi, kuinka suuri osa miehistä on tyytynyt puolisoonsa.

Naiset yleensä ottavat sen eron. Eivät jää huonoon suhteeseen, jossa mies on vaan tyytynyt. Tämän jälkeen käy niin, että nainen alkaa kukoistamaan ja mies jää yksin ja lakastuu. Olen nähnyt tämän niin monta kertaa

Tämä on teidän miesten ongelma

Yleensä juuri ne naiset, jotka alunperin ovat tyytyneet puolisoonsa, ovat niitä jotka sitten ottavat eron. Totta kai mies joka on koko ajan ollut täysillä rakastunut naiseen, lakastuu kun menettää tämän. 

Toki toisin päinkin tapahtuu, eli nainen eroaa tyytyjämiehestä. Silloin on kyse siitä, että naiselta kestää vuosikausia tajuta, ettei miehellä ole koskaan mitään tunteita häntä kohtaan ollutkaan. Eli nainen on projisoinut omat tunteensa mieheen, juuri niin kuin tuossa ylempänä sanottiin.

Siis mitä vttua!!!! Ensin miehet täällä toivottavat että tyytyvät johonkin ja nyt sinä tule vääntämään tämänkin paskan naisten syyksi. Nainen ottaa eron siksi, kun huomaa että mies on vain tyytynyt minuun

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän tämän tunteen liian hyvin, ikää melkein samat kuin sulla ja vuodesta toiseen 5/10 naiset kiinnostuu ja 6/10 naiset sanoo että ei ole kipinää tai ihastumista.

Todella huolestuttavaa huomata miten tarkasti naiset noudattavat tasoteoriaa.

Tottakai ne noudattavat. Teoriat kuvaavat reaalimaailmaa. Jos kuvaus ei pätisi, teoriaa pitäisi muuttaa.

Totta, mutta naiset itse aina väittävät, että "toisen 5/10 mies voi olla toiselle 10/10".

Itse miehenä en ole huomannut pientäkään hajontaa siinä, että minkätasoinen nainen voi kiinnostua romanttisesti. Suuri ristiriita sanojen ja toteuman välillä.

Naiset rakastavatkin ideologioita ja fantasiaa, eivätkä välitä vaikka heidän tekonsa ovat pahasti ristiriidassa puheiden kanssa. Naiset esimerkiksi ihan tutkimustenkin mukaan noudattavat "tasoja" paljon orjallisemmin kuin miehet...Eli poikkeavat harvemmin "oman tason" alle. He eivät vain tiedosta sitä samalla tavalla kuin miehet.

Tuomittu yksinäisyyteen on se mies joka kuuntelee naispuoleisten kavereidensa sanallisia neuvoja pariutumisasioissa.

Aivan.

Miehen kannattaakin tarkkailla mitä, ja minkälaisia päätöksiä nämä naiset itse tekevät omalla parisuhde - ja deittirintamallaan. Sitten omaksua parhaiten menestystä tuottavat jutut.

Juuri näin.

Kun mies kymmennettä kertaa kuuntelee juhlien ja baarijatkojen jälkeen tarinaa kuinka siellä juhlissa oli kyllä se tosi kiva ja kunnollinan Markus, mutta TAAS nainen lähti kuitenkin baarista sen tatuoidun jännäjörnijä-tonin mukaan, voi  fiksu mies vetää jotain johtopääksiä tästä.

Ok.

Tulkitsen niin, että dialogi loppui ja tästä eteenpäin seuraa julistusta. Meitä naisia tähän keskusteluun ei ilmeisesti enää tarvita.

Teteekö totuus, ja oman käytöksen objektiivinen tarkastelu kipeää?

Ei, minuun tekee kipeää julistaminen keskustelupalstalla. Mitä sillä haetaan? Että me naiset alamme väittää vastaan ja puolustella itseämme? Toivon sydämestäni, ettei yksikään palstasisko siihen sorru. Jos kerran julistatte asioita totuuksina, niin kaikin mokomin saatte myös elää niiden totuuksien kanssa. Jos taas on jotain kysyttävää meiltä naisilta, esittäkää kysymyksiä JA kuunnelkaa myös vastaukset ja viekää keskustelua niiden mukaan eteenpäin.

Tuossakaan viittaamassasi kommentissa ei ollut ainuttakaan kysymystä, mihin olisi naisilta kaivattu kommenttia. Miksi meidän pitäisi siis tehdä muuta kuin lukea se ja jatkaa seuraavaan?

Luin koko tuon lainatun keskustelun. Sitä käytiin ihan hyvässä hengessä kunnes itse tulit sinne julistamaan loukkaantumistasi. Jos ja kun sinulla ei ollut aiheeseen mitään sanottavaa, olisit voinut ohittaa koko keskustelun.

Älä vääristele. Minä totesin jo edeltävään vääristelevään kommenttiin, että "totuus" ei loukkaa. Siinä kohtaa, kun toinen osapuoli alkaa heitellä tuollaisia kommentteja, on siirrytty lopullisesti pulushakin puolelle. Minua ottaa päähän julistaminen. Kun dialogin sijaan heitetään yleistäviä kommentteja, joihin ei sisälly mitään keskusteltavaa, ei mitään kysymyksiä, ei yhtään minkäänlaista yritystä käydä keskustelua ainakaan vastakkaisen sukupuolen kanssa.

Jos kommentti on sellainen, että siihen voi vastata "ok", niin se ei enää vie keskustelua eteenpäin. Se on kirjoittajan henkilökohtainen, usein lapsellinen julistus. Hänellä on oikeus mielipiteeseensä, mutta jos hänen perimmäinen toivonsa onkin saada naiset provosoitumaan, niin toivon, että naiset eivät siihen peliin enää lähde.

Jos ihminen ei ole kiinnostava niin en voisi seurustella tai olla parisuhteessa hänen kanssaan. Tai jos voisin niin:

Keskusteluista ei tulisi mitään, ajatukset harhailisivat, alkaisi väsyttää ja pitkästyttää. En jaksaisi kysellä hänen kuulumisiaan.

Seksi olisi puisevaa ja myös siinä pitkästyisin. Odottaisin vain, että koska tulisi valmista. Miehelle, itse katselisin kattolautoja tai miettisin muita asioita. Jos siis siihen edes päätyisimme.

Vaikka ei ihastusta niin paljon ensin olisikaan niin silloin saattaa olla kuitenkin pieni mahdollisuus jos olen edes kiinnostunut siitä ihmisestä tai ihminen on edes jotenkin kiinnostava.

En ymmärrä siis aloittajaa, jos hän pystyy olemaan suhteessa vaikka kumppani ei kiinnosta. Tai siis miten suhde ylipäätään silloin sujuu. Ja eikö se toinen huomaa.

Ei naiset noudata sen enempää mitään olematonta tasoteoriaa kuin miehetkään. Ihastuminen on asia joka tapahtuu jostain syystä! Siihen ei ole mitään selkeää kaavaa, eikä sitä osaa kukaan aukottomasti selittää. Uskoisin olevani 5/10 tai max 6/10 mies. Puolisoni on 9/10(tai minulle 10/10). Tai niin minä ainakin hänet näen. Kaunis, minua korkeammin koulutettu, paremmassa työpaikassa, ihana kumppani joka jostain ihmeellisestä syystä rakastui minuun. Ehkä mimussa(ja meissä kaikissa) on jotain sellaista mitä itse ei näe mutta joku toinen saattaa ehkä nähdä. Voit olla toiselle 2/10 ja toiselle 8/10. Ei ole mitään yleispätevää pistetaulukkoa kun puhutaan ihmisistä! Kannattaa unohtaa koko tasoteoria!!! Vielä se oikea tulee vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei naiset noudata sen enempää mitään olematonta tasoteoriaa kuin miehetkään. Ihastuminen on asia joka tapahtuu jostain syystä! Siihen ei ole mitään selkeää kaavaa, eikä sitä osaa kukaan aukottomasti selittää. Uskoisin olevani 5/10 tai max 6/10 mies. Puolisoni on 9/10(tai minulle 10/10). Tai niin minä ainakin hänet näen. Kaunis, minua korkeammin koulutettu, paremmassa työpaikassa, ihana kumppani joka jostain ihmeellisestä syystä rakastui minuun. Ehkä mimussa(ja meissä kaikissa) on jotain sellaista mitä itse ei näe mutta joku toinen saattaa ehkä nähdä. Voit olla toiselle 2/10 ja toiselle 8/10. Ei ole mitään yleispätevää pistetaulukkoa kun puhutaan ihmisistä! Kannattaa unohtaa koko tasoteoria!!! Vielä se oikea tulee vastaan.

Minä olen tullut pikkuhiljaa siihen tulokseen, että ehkä on vain hyvä, että tasoteoriaan uskovat saavat siitä kaipaamansa selitysmallin. Jos se kerran helpottaa heidän elämäänsä ja selittää esimerkiksi, miksi he eivät saa haluamaansa naista, niin silloin se on varmaan syntynyt tarpeeseen. Annetaan siis heidän pitää siitä kiinni.

Yksinolo on pakollinen vaihtoehto, en edes ymmärrä miten tuollainen tyytymissuhde toimii käytännön tasolla; literaalisesti. Jos toisen katsominen tuottaa vaikeuksia, niin miten pystyt olemaan tämän ihmisen seurassa ja koskettamaan häntä, seksistä nyt puhumattakaan? Entäpä eroavaisuudet älyllisesti, emotionaalisesti, psyykkisesti ja kokonaisvaltaisesti henkisellä tasolla ja arvoissa? Mitä yhteistä puhuttavaa sellaisilla henkilöillä olisi, miten heidän kommunikaatio ja muu vuorovaikutus sujuisi? Eihän siitä tulisi yhtään mitään. Elämänkumppanin täytyy yksinkertaisesti olla sekä psyykkisellä että fyysisellä tasolla itselle viehättävä. Tämä on asia, jonka ympäri ei pääse mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei naiset noudata sen enempää mitään olematonta tasoteoriaa kuin miehetkään. Ihastuminen on asia joka tapahtuu jostain syystä! Siihen ei ole mitään selkeää kaavaa, eikä sitä osaa kukaan aukottomasti selittää. Uskoisin olevani 5/10 tai max 6/10 mies. Puolisoni on 9/10(tai minulle 10/10). Tai niin minä ainakin hänet näen. Kaunis, minua korkeammin koulutettu, paremmassa työpaikassa, ihana kumppani joka jostain ihmeellisestä syystä rakastui minuun. Ehkä mimussa(ja meissä kaikissa) on jotain sellaista mitä itse ei näe mutta joku toinen saattaa ehkä nähdä. Voit olla toiselle 2/10 ja toiselle 8/10. Ei ole mitään yleispätevää pistetaulukkoa kun puhutaan ihmisistä! Kannattaa unohtaa koko tasoteoria!!! Vielä se oikea tulee vastaan.

Minä olen tullut pikkuhiljaa siihen tulokseen, että ehkä on vain hyvä, että tasoteoriaan uskovat saavat siitä kaipaamansa selitysmallin. Jos se kerran helpottaa heidän elämäänsä ja selittää esimerkiksi, miksi he eivät saa haluamaansa naista, niin silloin se on varmaan syntynyt tarpeeseen. Annetaan siis heidän pitää siitä kiinni.

Itseasiassa joo. Olet aivan oikeassa. Enpä ole asiaa ennen tuolta kantilta ajatellut mutta juuri noinhan se on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän tämän tunteen liian hyvin, ikää melkein samat kuin sulla ja vuodesta toiseen 5/10 naiset kiinnostuu ja 6/10 naiset sanoo että ei ole kipinää tai ihastumista.

Todella huolestuttavaa huomata miten tarkasti naiset noudattavat tasoteoriaa.

Tottakai ne noudattavat. Teoriat kuvaavat reaalimaailmaa. Jos kuvaus ei pätisi, teoriaa pitäisi muuttaa.

Totta, mutta naiset itse aina väittävät, että "toisen 5/10 mies voi olla toiselle 10/10".

Itse miehenä en ole huomannut pientäkään hajontaa siinä, että minkätasoinen nainen voi kiinnostua romanttisesti. Suuri ristiriita sanojen ja toteuman välillä.

Naiset rakastavatkin ideologioita ja fantasiaa, eivätkä välitä vaikka heidän tekonsa ovat pahasti ristiriidassa puheiden kanssa. Naiset esimerkiksi ihan tutkimustenkin mukaan noudattavat "tasoja" paljon orjallisemmin kuin miehet...Eli poikkeavat harvemmin "oman tason" alle. He eivät vain tiedosta sitä samalla tavalla kuin miehet.

Tuomittu yksinäisyyteen on se mies joka kuuntelee naispuoleisten kavereidensa sanallisia neuvoja pariutumisasioissa.

Aivan.

Miehen kannattaakin tarkkailla mitä, ja minkälaisia päätöksiä nämä naiset itse tekevät omalla parisuhde - ja deittirintamallaan. Sitten omaksua parhaiten menestystä tuottavat jutut.

Juuri näin.

Kun mies kymmennettä kertaa kuuntelee juhlien ja baarijatkojen jälkeen tarinaa kuinka siellä juhlissa oli kyllä se tosi kiva ja kunnollinan Markus, mutta TAAS nainen lähti kuitenkin baarista sen tatuoidun jännäjörnijä-tonin mukaan, voi  fiksu mies vetää jotain johtopääksiä tästä.

Ok.

Tulkitsen niin, että dialogi loppui ja tästä eteenpäin seuraa julistusta. Meitä naisia tähän keskusteluun ei ilmeisesti enää tarvita.

Teteekö totuus, ja oman käytöksen objektiivinen tarkastelu kipeää?

Ei, minuun tekee kipeää julistaminen keskustelupalstalla. Mitä sillä haetaan? Että me naiset alamme väittää vastaan ja puolustella itseämme? Toivon sydämestäni, ettei yksikään palstasisko siihen sorru. Jos kerran julistatte asioita totuuksina, niin kaikin mokomin saatte myös elää niiden totuuksien kanssa. Jos taas on jotain kysyttävää meiltä naisilta, esittäkää kysymyksiä JA kuunnelkaa myös vastaukset ja viekää keskustelua niiden mukaan eteenpäin.

Tuossakaan viittaamassasi kommentissa ei ollut ainuttakaan kysymystä, mihin olisi naisilta kaivattu kommenttia. Miksi meidän pitäisi siis tehdä muuta kuin lukea se ja jatkaa seuraavaan?

Luin koko tuon lainatun keskustelun. Sitä käytiin ihan hyvässä hengessä kunnes itse tulit sinne julistamaan loukkaantumistasi. Jos ja kun sinulla ei ollut aiheeseen mitään sanottavaa, olisit voinut ohittaa koko keskustelun.

Älä vääristele. Minä totesin jo edeltävään vääristelevään kommenttiin, että "totuus" ei loukkaa. Siinä kohtaa, kun toinen osapuoli alkaa heitellä tuollaisia kommentteja, on siirrytty lopullisesti pulushakin puolelle. Minua ottaa päähän julistaminen. Kun dialogin sijaan heitetään yleistäviä kommentteja, joihin ei sisälly mitään keskusteltavaa, ei mitään kysymyksiä, ei yhtään minkäänlaista yritystä käydä keskustelua ainakaan vastakkaisen sukupuolen kanssa.

Jos kommentti on sellainen, että siihen voi vastata "ok", niin se ei enää vie keskustelua eteenpäin. Se on kirjoittajan henkilökohtainen, usein lapsellinen julistus. Hänellä on oikeus mielipiteeseensä, mutta jos hänen perimmäinen toivonsa onkin saada naiset provosoitumaan, niin toivon, että naiset eivät siihen peliin enää lähde.

Ok. Annoit muuten juuri itse esimerkin lapsellisesta julistuksesta, huomasitko?

Vierailija kirjoitti:

Yksinolo on pakollinen vaihtoehto, en edes ymmärrä miten tuollainen tyytymissuhde toimii käytännön tasolla; literaalisesti. Jos toisen katsominen tuottaa vaikeuksia, niin miten pystyt olemaan tämän ihmisen seurassa ja koskettamaan häntä, seksistä nyt puhumattakaan? Entäpä eroavaisuudet älyllisesti, emotionaalisesti, psyykkisesti ja kokonaisvaltaisesti henkisellä tasolla ja arvoissa? Mitä yhteistä puhuttavaa sellaisilla henkilöillä olisi, miten heidän kommunikaatio ja muu vuorovaikutus sujuisi? Eihän siitä tulisi yhtään mitään. Elämänkumppanin täytyy yksinkertaisesti olla sekä psyykkisellä että fyysisellä tasolla itselle viehättävä. Tämä on asia, jonka ympäri ei pääse mitenkään.

Selvästikään et tosiaan ymmärrä. Ei tyytyminen tarkoita sitä, että kumppani olisi kaikin puolin vastenmielinen. Eihän kukaan sellaiseen suhteeseen menisi. Tyytminen on sitä, että kun ei saada sitä parasta vaihtoehtoa, niin otetaan se seuraavaksi paras. Sekin on usein ihan hyvä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen lopettant 30+ naisten tapailun koska ovat hirveitä takertujia. Oikein paistaa läpi se pelko jäädä yksin ja heidän takertuminen on oikein ahdistavaa. Pysyttelen alle 30 vuotiaissa.

t. 32v mies.

Lisäksi suosittelen teitä 30+ naisia ottamaan rennosti ihan kuin olisitte 22 vuotiaita. Tapailkaa miehiä samaan tyyliin ja pitäkää hauskaa, ei mitään vihjailua vakavasta suhteesta. Se tulee itsekseen jos on tullakseen. Jos homma ei toimi, siirtykää iloisesti seuraavaan älkääkä takertuko.

t. 32v mies

Höpölöpö, kun olin 23 ja tapasin nykyisen mieheni, kysyin ekana iltana mitä hänen tulevaisuuteensa sisältyy. Jos täsmäsivät minun suunnitelmien kanssa, annoin mahdollisuuden.

Jos ei olisi ollut mitään yhteistä, miksi olisin tuhlannut molempien aikaa. Kaikki tapahtui sen jälkeen kuin itsestään. Mutta oikea tyyppi, oikeaan aikaan ja muutoinkin sopiva. Minulla ei ollut tarvetta parisuhteelle, eikä kiinnostusta lyödä itselleni palloa jalkaan jonkun miehen takia, mutta sattui käymään toisin ja 17v ollaan oltu yhdessä.

Sinulla ei siis ole mitään kokemusta 35+ tilanteesta sinkkuna, joten kommenttisi on täysin arvoton. Parikymppisellä on täysin eri tilanne, koska suurin osa ikäluokasta ei ole vielä naimisissa, perheellisiä jne.

Olen itse nyt 40v ja eron jälkeen miettinyt uutta suhdetta; tilanne on aivan eri kuin siellä opiskellessa, jolloin saattoi sopivista nuorista miehistä valita sopivimman (opiskelin teknistä alla, jossa naisia noin 5%).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisille riittää suhteessa se, että he itse ovat rakastuneita. Siinä voi sitten projisoida mieheen ne omat tunteensa ja elää ihan onnellisena. 

Uskon että tämänkin ketjun naisista aika moni vetäisi kahvit väärään kurkkuun jos heille paljastuisi, kuinka suuri osa miehistä on tyytynyt puolisoonsa.

Naiset yleensä ottavat sen eron. Eivät jää huonoon suhteeseen, jossa mies on vaan tyytynyt. Tämän jälkeen käy niin, että nainen alkaa kukoistamaan ja mies jää yksin ja lakastuu. Olen nähnyt tämän niin monta kertaa

Tämä on teidän miesten ongelma

Yleensä juuri ne naiset, jotka alunperin ovat tyytyneet puolisoonsa, ovat niitä jotka sitten ottavat eron. Totta kai mies joka on koko ajan ollut täysillä rakastunut naiseen, lakastuu kun menettää tämän. 

Toki toisin päinkin tapahtuu, eli nainen eroaa tyytyjämiehestä. Silloin on kyse siitä, että naiselta kestää vuosikausia tajuta, ettei miehellä ole koskaan mitään tunteita häntä kohtaan ollutkaan. Eli nainen on projisoinut omat tunteensa mieheen, juuri niin kuin tuossa ylempänä sanottiin.

Ne naiset, jotka ottavat eron, ovat kyllästyneet olevaan kotiorjina. Sillä ei ole mitään tekemistä intohimon tai tyytymisen kanssa. Harva kaipaa tunteita, vaan osallistumista. Jos taas tyytyminen on juuri sitä, että mies on ilkeä, et jaa kotitöitä vaimon kanssa, toimii vain avustajana lasten kasvatuksessa, niin sitten tyytyminen on eron taustalla.

Miehen ulkomuodot ei välttämättä enää miellytä.