Olen karvaasti joutunut vuosien yritysten jälkeen viimein toteamaan sen, että joudun tyytymään sellaiseen kumppaniin joka ei kiinnosta

Tämäkin ketju vahvistaa sitä käsitystäni, että miehet usein ovat tyytyneet kumppaniinsa, ja elävät onnellisina. Kumppaniinsa tyytyneet naiset taas eivät kestä "kemian" puutetta ja eroavat. 

Vierailija kirjoitti:

Mikä vika tarjokkaissa on ollut? Siis muu kuin se, että sua ei kiinnosta

Yritätkö implikoida että jokainen ihminen jossa ei "suurempaa vikaa" ole, on sellainen jonka kanssa tulee se elämän rakkaustarina?

Voin kertoa että suurin osa ihmisistä on ihan normaaleja ilman suurempaa vikaa, mutta kyllä tunteisiin tarvitaan muutakin

18 korjaa. Siis omaan vaistoon. Ei vaihtoon.

Itse olen lopettant 30+ naisten tapailun koska ovat hirveitä takertujia. Oikein paistaa läpi se pelko jäädä yksin ja heidän takertuminen on oikein ahdistavaa. Pysyttelen alle 30 vuotiaissa.

t. 32v mies.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten sä jaksat tätä samaa paskaa jauhaa uudestaan, ja uudestaan, ja uudestaan, ja uudestaan ja uudestaan 😒💩

Luultavasti en ole ainoa tässä tilanteessa oleva, joten oletuksesi on väärä

Elämä ei nyt ole mikään buffet-pöytä, jossa vapaasti valita kiinnostavimmat työpaikat, asunnot, kaverit ja kumppanit kaikista olemassaolevista.

Sen kun sisäistät ap, ongelmasi helpottuu.

Eli tarkoitatko että pitää ottaa se mitä on tarjolla? Enkä minä tuossa aloituksessani juuri vähän niin sanonutkin?

No onko työpaikkasi, kotisi ja kaverisi kaikkein parhaita, mitä kuvitella saatat? Silti saatat rakastaa niitä ja pitää niitä aivan mahtavina.

Ei tarvitse tyytyä, mutta kannattaa antaa mahdollisuus myös sellaisille vaihtoehdoille, jotka ensisilmäyksellä eivät vaikuta omasta mielestä parhaille. Paremmin tutustuessa saattaa rakastua, jolloin suhdekin syntyy. Jos siis välttämättä haluat suhteen. Mikään pakko ei ole. Itse olen tyytyväisempi yksin.

Oöetko ap koskaan ollut vähänkään pidemmässä suhteessa?

Jos en ole muutaman ensimmäisen tapaamisen aikana viehättynyt, ei se siitä ole myöhemminkään muuttunut.

Olen kyllä muutaman kerran yrittänyt tapailla pidempäänkin tällaista ei-kiinnostavaa, mutta jos kemiaa ja kiinnostusta ei ole, sitä on paha tyhjästä taikoa

Siis voinemmeko tästä päätellä, ettet koskaan ole ollut pidemmässä suhteessa eikä sinulla siten ole realistista näkemystä siitä, millainen olisi sinulle sopiva kumppani?

Onko kemia sinulle yhtä kuin kaunis ulkonäkö?

Ihminen on kokonaisuus, ja ulkonäkö on osa sitä

Ikää jo 35v etkä ole elämästä mitään oppinut. Sinulta puuttuu myös sydämen sivistys. Ei ihme ettei kumppania löydy 😕

Opettele katsomaan ulkokuoren ohi, voit hämmästyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä vika tarjokkaissa on ollut? Siis muu kuin se, että sua ei kiinnosta

Yritätkö implikoida että jokainen ihminen jossa ei "suurempaa vikaa" ole, on sellainen jonka kanssa tulee se elämän rakkaustarina?

Voin kertoa että suurin osa ihmisistä on ihan normaaleja ilman suurempaa vikaa, mutta kyllä tunteisiin tarvitaan muutakin

Mitä tunteisiin tarvitaan?

Vierailija kirjoitti:

Tämäkin ketju vahvistaa sitä käsitystäni, että miehet usein ovat tyytyneet kumppaniinsa, ja elävät onnellisina. Kumppaniinsa tyytyneet naiset taas eivät kestä "kemian" puutetta ja eroavat. 

Minusta olisi vielä mielenkiintoista pohtia, miksi naiset vaativat suhteelta enemmän kuin miehet.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen lopettant 30+ naisten tapailun koska ovat hirveitä takertujia. Oikein paistaa läpi se pelko jäädä yksin ja heidän takertuminen on oikein ahdistavaa. Pysyttelen alle 30 vuotiaissa.

t. 32v mies.

Lisäksi suosittelen teitä 30+ naisia ottamaan rennosti ihan kuin olisitte 22 vuotiaita. Tapailkaa miehiä samaan tyyliin ja pitäkää hauskaa, ei mitään vihjailua vakavasta suhteesta. Se tulee itsekseen jos on tullakseen. Jos homma ei toimi, siirtykää iloisesti seuraavaan älkääkä takertuko.

t. 32v mies

Vierailija kirjoitti:

Ikää jo 35v etkä ole elämästä mitään oppinut. Sinulta puuttuu myös sydämen sivistys. Ei ihme ettei kumppania löydy 😕

Opettele katsomaan ulkokuoren ohi, voit hämmästyä.

Kuka sanoi että en osaa katsoa ulkokuoren ohi?

ap

Joskus voi kannattaa antaa mahdollisuus jollekin, joka ei heti sytytä. Esim. minä olen kokenut sen, miten työkaveruus muuttuu suureksi rakkaudeksi, kun tarpeeksi kauan joutuu viettämään aikaa yhdessä.

Se nyt ei ainakaan pidemmän päälle toimi, että on ihmisen kanssa, jota nippa nappa sietää oksentamatta. Kiintymystä ja kunnioitusta toista kohtaan täytyy silti löytyä, vaikka se kumppani ei jalkoja alta veisikään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä vika tarjokkaissa on ollut? Siis muu kuin se, että sua ei kiinnosta

Yritätkö implikoida että jokainen ihminen jossa ei "suurempaa vikaa" ole, on sellainen jonka kanssa tulee se elämän rakkaustarina?

Voin kertoa että suurin osa ihmisistä on ihan normaaleja ilman suurempaa vikaa, mutta kyllä tunteisiin tarvitaan muutakin

Mitä tunteisiin tarvitaan?

Jaa-a, sen kun osaisi määrittää tarkasti niin olisi aikamoinen tietäjä. Joidenkin kanssa vain ne tunteet vain syntyvät. En minä tiedä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen lopettant 30+ naisten tapailun koska ovat hirveitä takertujia. Oikein paistaa läpi se pelko jäädä yksin ja heidän takertuminen on oikein ahdistavaa. Pysyttelen alle 30 vuotiaissa.

t. 32v mies.

Lisäksi suosittelen teitä 30+ naisia ottamaan rennosti ihan kuin olisitte 22 vuotiaita. Tapailkaa miehiä samaan tyyliin ja pitäkää hauskaa, ei mitään vihjailua vakavasta suhteesta. Se tulee itsekseen jos on tullakseen. Jos homma ei toimi, siirtykää iloisesti seuraavaan älkääkä takertuko.

t. 32v mies

Tuskin niin moniin +30-miehiin takerrutaan. Epäilen, että sinussa on jotain, mikä saa naiset käyttäytymään noin. Melko positiivinen ongelma minusta.

M31

Jos sinä et ole tarpeeksi kiinnostava niiden sinua kiinnostavien ihmisten mielestä. Pitäiskö tehdä jotain asialle?

Edelleenkin, oletko ap ikinä ollut missään pidemmässä suhteessa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaisilla ihmisillä on tällaisia ongelmia? Oma ulkonäkö hyvin vaatimaton? Todella huono ihastumaan ja näkemään tykättävää vastakkaisen sukupuolen edustajissa? Vaativa ja perfektionistinen luonne, odotukset elämää kohtaan pilvissä? Ikävä luonne, joka karkottaa suurimman osan mahdollisista kumppaneista? Sairaalloinen ujous? Kaikki yhdessä?

Tavallisilla miehillä voi olla tuollaisia ongelmia, heidän ei tarvitse edes omata noita kuvaamiasi ominaisuuksia.

Uskoisin mielelläni, mutta nämä itsensä tavallisiksi identifioivat ovat ainakin anoina sellaisia, että eivät osaa luonnehtia itseään millään muulla tavalla kuin ”tavallisiksi”. Heikko itsetuntemus puuttuikin listastani.

Tein lapset tyypin kanssa joka oli ok. Sen kanssa viihdyttiin enemmän tai vähemmän vuosikymmen, ylikin. Tehtiin ne lapsetkin yhdessä. Sitten eri tyypin kanssa menin naimisiin ja eri tyyppin rakastuin. Kaikki näistä oli kuitenkin tyytymisiä. Elämässä ei saa kaikkea, vaan jokaisesta murusen. Nyt kun on aikuisessa iässä, minulla on ne lapset ja perhe ja elämänkokemusta. Kun en jumittunut mihinkään ajatukseen, että yhdessä ihmisessä on ne kaikki. Ehkä joku päivä minulla on se loppuelämän kaveri, joka suostuu siihen että yhteen ei muuteta ja kummallakin on oma elämä.  Hän on sitten sen ajan murunen jos on. 

siksi mä olen vielä 31-vuotiaana ikisinkku sillä en ole koskaan saanut sitä kenet halusin. en voisi ikinä olla suhteessa vaan suhteessa olemisen vuoksi joten ikisinkkuna hautaan (mielummin kuin että teeskentelisin).

Ei kannata tyytyä. Itse ajattelin noin ja onhan se seksi jonkun 'ihan kiva' -tyypin kanssa ihan h.lvetin huonoa. Suhde kuoli niin pystyyn kahdessa vuodessa, etten halunnut edes mennä kotiin. Ahdisti kun mies oli siellä.