Lue keskustelun säännöt.
1-vuotiaan jättäminen hoitoon isovanhemmille loman ajaksi
22.07.2013 |
Meillä vanhemmilla olisi mahdollisuus lähteä viikoksi-kahdeksi lomalle ulkomaille tuttujen pariskuntien kanssa, jotka myös jättävät lapset kotiin. Meidän lapsemme on hieman yli yksivuotias, reipas tyttö. Mummo ja pappa ottaisivat lapsen mielellään hoitoon loman ajaksi ja lapsi viihtyykin heidän kanssaan todella hyvin, on ollut yön yli hoidossakin muutaman kerran ilman mitään ongelmia. Mummo ja pappa ovat tytölle tuttuja ja turvallisia, he ovat olleet paljon mukana perheemme arjessa.
Mitä mieltä olette? Onko kokemuksia 1-vuotiaan hoitoon jättämisestä, onko sujunut hyvin vai onko 1-vuotias vielä liian pieni olemaan erossa vanhemmistaan viikon-kaksi? Olemme vähän kahden vaiheilla lähdemmekö vai emme. Toisaalta tekisi kovasti mieli lomalle ja uskomme että lapsella menisi isovanhempien hoidossa oikein hyvin, mutta toisaalta pelottaa että jos ikävä sitten iskeekin (lapselle tai meille vanhemmille).
Kommentit (117)
[quote author="Vierailija" time="23.07.2013 klo 09:37"]
Mitäköhän miehenne on mieltä, haluaisivatko he lähteä lomalle ja päästä pukille?
[/quote]
Me ollaan kyllä yhteisestä sopimuksesta jätetty kahdenkesken lomamatkat tekemättä, ennenkuin viimeinen on ollut koululaine n. Hyvin on päästy pukille kotioloissakin !!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.07.2013 klo 13:02"]
Miksi ihmeessä kukaan haluaisi mennä kaverien HÄÄMATKALLE tai miksi kukaan haluaisi mukaan kavereita HÄÄMATKALLE???
[/quote]
Sitä mäkin ihmettelen, ehkä niillä on vielä niin tiukka napanuora toisiinsa etteivät osaa elää ilman kavereita. Pelletouhua.
Matkasta kyselijöille: Tuttavapariskuntamme, joka on juuri mennyt naimisiin, haluaa juhlistaa häitänsä ystävien kanssa yhteisellä matkalla. Ehkä käytin vähän väärää termiä, kun puhuin "häämatkasta". Siis oli tämän naimisiin menneen pariskunnan idea vuokrata villa kahdeksi viikoksi, ja lähteä sinne ystävien kanssa lomailemaan, tavallaan naimisiin menon kunniaksi. Kukin menee niin pitkäksi aikaa kuin haluaa, kaikkien ei ole pakko olla koko kahta viikkoa. Joten tarkoitus ei ole siis kenenkään häämatkalle mennä kuokkimaan, vaan ihan kutsuttuna yhdessä lomailemaan. :)
Lomaa loman vuoksi (ns. lomaa arjesta) emme juuri nyt kaipaa, eli kyse ei ole siitä, että mihin tahansa reissuun olisi nyt päästävä. Vaan siis juuri tämä kyseinen matka kuulosti mukavalta, siksi pohdiskelemme lähtöä. Ystävät ja heidän kanssaan vietetty aika on meille vanhemmille yhä tärkeää lapsen syntymän jälkeenkin, vaikka toki tärkeysjärjestyksessä perhe tulee ensin. Siksi pohdimme josko olisimme voineet lähteä matkalle, mutta tietysti niin, ettei lapsi kärsi siitä.
ap
[quote author="Vierailija" time="23.07.2013 klo 15:15"]
[quote author="Vierailija" time="23.07.2013 klo 13:28"]
[quote author="Vierailija" time="23.07.2013 klo 13:05"]
[quote author="Vierailija" time="23.07.2013 klo 10:15"]
[quote author="Vierailija" time="23.07.2013 klo 10:09"]
[quote author="Vierailija" time="23.07.2013 klo 09:50"]
Täällä sitä oppii sitten taas! Mä olen ollut pienenä useasti hoidossa mummolassa, asuivat melkein naapurissa. Äiti joutui menemään suoraan äitiysloman jälkeen töihin, emme koskaan olleet päiväkodissa vaan aina mummolassa. Ala-asteikäisinä vietettiin jo omasta tahdostamme suurin osa kesälomasta mummolassa. Hiisi vie, hyvä tietää, että mun masennus johtuikin siitä, eikä vakavasta koulukiusaamisesta! Sehän olikin pientä siihen verrattuna, että mut on "hylätty" pienenä mummolaan. Hieno tietää!
Ai niin, mutta vaikutuksethan huomas 25-30 v, vielä pari vuotta siis aikaa. Ikää nyt 22v, mummoon pidän tiuhaan yhteyttä, omien vanhempienkin luona vierailen kerran viikossa, kutsun heitä syömään yms. JA tämäkin on nyt sen syytä, että mut on hylätty. Hei ihan oikeasti -_-'
Tarkoitatko ap nyt viikolla 7 päivää vai 5?
[/quote]
Ja sinulla on lisäksi rakastava puoliso ja vakaa parisuhde, ei irtosuhteita?
[/quote]
Itseasiassa kyllä! Mieheni kanssa oltu teini-iästä asti yhdessä, 3 lasta, naimisissa eikä irtosuhteita :) Eikö saisi olla? :O
[/quote]
Kai se jostain kertoo, jos olet 22v ja sinulla on 3 lasta. Jotain surutyötä näyt tekevän lisääntymällä aktiivisesti siinä iässä, jossa muut rakentavat perustaa tulevalle. Sinä et uskalla, koska pelkäät, että vain tässä näkyvä on olemassa?
[/quote]
Olisi mulla muuten kaksi lasta, mutta viimeiset on kaksoset :P Mulla on ammatti, opiskelen kohta seuraavan ammatin. Olen ehtinyt olla töissä, säästää rahaa ja olemaan hyvä äiti. Joo, perhana, en uskalla rakentaa tulevaa varten kunnon pohjaa, sähän sen sanoitkin ;) Katson itseasiassa pitkälle tulevaisuuteen, mutta sitähän sä et usko, koska mun pitää työskennellä surutyöni pois, koska mut on niin karusti hylätty rakastaville isovanhemmille, koska vanhemmat ovat töissä olleet. Jep jep.
Ja tuolla joku huomautti, siitä, että kutsun vanhempiani kylään. Meillä on hyvin läheiset välit vanhempieni kanssa ja sekö sitten on väärin? Voin mä tietty lopettaa yhteydenpidon ja olla kauhean katkera, kun sain vietää ihania hetkiä isovanhempieni kanssa. Mä olen niiin surullinen, että sain monta, monta, monta hyvää ja ihanaa muistoa. Luojan kiitos, kerkesin olla isovanhempieni kanssa, vaari kuoli kun olin 16 vuotta.
[/quote]
Eli toistat samaa kaavaa kuin vanhempasi: olet mahdollisimman paljon poissa lastesi luota! Töissä, opiskelemassa, mummolassa - missä tahansa, paitsi lasten luona. Kuten ehkä huomaat, et kirjoita vanhemmistasi vaan isovanhemmistasi, jotka olivat olosuhteiden pakosta vanhempia läheisempiä.
Minusta 22v 3 lapsen äiti, jolla on ammatti ja pitkä työura ja uusi koulutus edessä on lähinnä säälittävä suorittaja. Töissä kun et millään matematiikalla ole ennättänyt olemaan vuotta pitempään.
[/quote]
Vastaanpa nyt vielä yhden kerran: lapseni ovat olleet aina mukana mummolassani käydessä, paitsi silloin, kun olen mummoani auttanut, esim vienyt lääkäriin. Ensimmäisen lapsen jälkeen oli pakko mennä lyhyen hoitovapaan jälkeen heti ensimmäiselle vapautuneelle kursille, onneksi osat tunneista sai hoidettua etänä. Helppoa oli yhden lapsen kanssa opiskella, siivota yms.Töihin menin ekan kerran 14 vuotiaana, vedin kylälläni 4h-kerhoa, jonka jälkeen kesätöinä myin kasviensiemeniä. 16 vuotiaana koulun ohella olin puhelinmyyjänä, samalla kun opiskelin.
Mikä sinä muuten olet arvostelemaan muita, ilman mitään tietämistä toisten asioista tai elämäntilanteista? Loukkasiko se, etten koe, että minut on hylätty? Vanhempani ovat minulle erittäin, erittäin rakkaita. Niin on myös isovanhempani, vaari oli läheisempi kuin mummoni. Mutta sinähän sen tiedät, miten asiat ovat vaikuttaneet minuun, koska sinä vain tiedät. Olet kaikkitietävä, näsäviisas kirjatoukka, jonka mielestä kaikkien pitäisi tehdä niin kuin sinä itse teet. Olet niin tyypillinen avmamma, kuin vain voi olla :) Joten jospa vain kuule miettisit, miksi omassa elämässäsi ei ole tarpeeksi sisältöä, koska olet täällä haukkumassa ja meuhkaamassa muiden tekemisistä ja tekemästä jättämisistä. Sillä aikaa, kun sinä istut koneella (mitä näköjään olet tunteja tehnyt), minä olen omistautunut omalle perheelleni. Käytän tietokonetta hyvin vähän ja vielä vähemmän nettiä, koska olen perheeni kanssa. Mutta kyllä, hyvin voisin jättää esikoiseni (3v) muutamaksi yöksi isovanhemmilleen, koska siitä tykkää niin esikoinen sekä myös isovanhemmat. JA vielä, vanhempani itse siis soittavat, voiko lapseni mennä heille yökylään, ikinä ei ole tarvinnut pyytää.
Mutta toivon sinulle kaikesta huolimatta hyvää kesää perheesi kanssa (jos sinulla sellainen on) ja pyydän sinua käyttämään myös omaa järkeä, eikä vain kirjoja kasvatukseen! Olet ehkä huomannut, että kaikki vinkit eivät sovellu joka perheeseen ;)
[quote author="Vierailija" time="23.07.2013 klo 14:06"]
Voi luoja teitä mammoja välillä täällä.. :D muistatteko itse tuosta ajasta mitään? Mistä tiedätte että ette itse ole olleet vaikka KAHTA VIIKKOA hoidossa tuossa iässä? Tuskin muistaisitte vaikka olisittekin olleet..
[/quote]
Katsos, ihmisen tietoisuus on ihan pikkupikkuriikkinen jäävuorenhuippu muusta ei-tietoisesta ajattelusta. Tiedostamaton osa vaikuttaa tavattoman paljon ihmisen toimintaa jokapäiväisessä elämässä ja esimerkiksi kykyyn luoda suhteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.07.2013 klo 13:47"]
Lapsi voi selvitä erosta ja monenlaisista kokemuksista ehjin nahoin, mutta kyse onkin siitä, mikä olisi lapsen kehityksen kannalta parasta ja suotuisinta. Kyllä lapset Afrikassa elää pelkällä maissipuurolla, mutta silti me haluamme ruokkia lapset monipuolisesti ja terveellisesti. Miksi ei sitten haluttaisi lapsille parasta myös psyykkisen kehittymisen kannalta? Pienen lapsen ero vanhemmasta on riski.
[/quote]
Suomessa liimaudutaan niihin kahteen lapseen ja halutaan heille parasta ja silti lastenpsykiatrian jonot ovat aivan järjettömät.
[quote author="Vierailija" time="23.07.2013 klo 15:22"]
[quote author="Vierailija" time="22.07.2013 klo 22:09"]
Ei epäilystäkään, ettei reissu sujuisi hyvin sekä lapsella että teillä. Mutta mutta.
Suositus on vuosi per vuorokausi. Eli 7-vuotias kestää viikon. Ilman että siitä on mitään seuraamuksia. Tällaisen hylkäämiskokemuksen seuraukset tulevat vasta 25-35-vuotiaina. Esim. masennuksena. Siihen kun varaudutte, niin mikäjottei.
Btw - aika itsekäitä olette miehesi kanssa, kun asiaa edes mietitte...
[/quote]
Eli mulla on tässä nyt sitten vuosi aikaa ennen kuin alan oireilla noista suunnattomista hylkäämisistä!
Vielä kun ei ole mitään näkynyt vaikka ikää on 34v.
Ja olen ollut hoidossa 3-kuisesta lähtien päivistä reiluun viikkoon niin molemmilla isovanhemmilla kuin myös tädin luona.
Sen sijaan kyllä ikäisissäni näkyy niitä, joilta se napanuora ei ole vieläkään katkennut, kun lapsesta asti äiti pitänyt kynsin hampain kiinni. Vai mistä luulette mm. johtuvan, että joku on esimerkiksi nk. mammanpoika?
[/quote]
Ihminen, jollla on takana turvallinen kiintymyssuhde, osaa luoda terveistä hmissuhteita. Ihmisestä ei tule mammanpoikaa tässä tapauksessa. Eri asia, jos on kasvatettu, ettei tarvitse mitään tehdä. Ihan totta ihmiset! Lukekaa, opiskelkaa. Ihan vaikka mielenkiinnosta. Erilaisia näkemyksiä! Ihan mielenkiintoisia juttuja nuo on, eikä turhia. Jää ihmettely vähemmälle.
Terveisin se, joka aikaisemmin jo suositteli lukemaan näistä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.07.2013 klo 16:58"]
[quote author="Vierailija" time="23.07.2013 klo 15:15"]
[quote author="Vierailija" time="23.07.2013 klo 13:28"]
[quote author="Vierailija" time="23.07.2013 klo 13:05"]
[quote author="Vierailija" time="23.07.2013 klo 10:15"]
[quote author="Vierailija" time="23.07.2013 klo 10:09"]
[quote author="Vierailija" time="23.07.2013 klo 09:50"]
Täällä sitä oppii sitten taas! Mä olen ollut pienenä useasti hoidossa mummolassa, asuivat melkein naapurissa. Äiti joutui menemään suoraan äitiysloman jälkeen töihin, emme koskaan olleet päiväkodissa vaan aina mummolassa. Ala-asteikäisinä vietettiin jo omasta tahdostamme suurin osa kesälomasta mummolassa. Hiisi vie, hyvä tietää, että mun masennus johtuikin siitä, eikä vakavasta koulukiusaamisesta! Sehän olikin pientä siihen verrattuna, että mut on "hylätty" pienenä mummolaan. Hieno tietää!
Ai niin, mutta vaikutuksethan huomas 25-30 v, vielä pari vuotta siis aikaa. Ikää nyt 22v, mummoon pidän tiuhaan yhteyttä, omien vanhempienkin luona vierailen kerran viikossa, kutsun heitä syömään yms. JA tämäkin on nyt sen syytä, että mut on hylätty. Hei ihan oikeasti -_-'
Tarkoitatko ap nyt viikolla 7 päivää vai 5?
[/quote]
Ja sinulla on lisäksi rakastava puoliso ja vakaa parisuhde, ei irtosuhteita?
[/quote]
Itseasiassa kyllä! Mieheni kanssa oltu teini-iästä asti yhdessä, 3 lasta, naimisissa eikä irtosuhteita :) Eikö saisi olla? :O
[/quote]
Kai se jostain kertoo, jos olet 22v ja sinulla on 3 lasta. Jotain surutyötä näyt tekevän lisääntymällä aktiivisesti siinä iässä, jossa muut rakentavat perustaa tulevalle. Sinä et uskalla, koska pelkäät, että vain tässä näkyvä on olemassa?
[/quote]
Olisi mulla muuten kaksi lasta, mutta viimeiset on kaksoset :P Mulla on ammatti, opiskelen kohta seuraavan ammatin. Olen ehtinyt olla töissä, säästää rahaa ja olemaan hyvä äiti. Joo, perhana, en uskalla rakentaa tulevaa varten kunnon pohjaa, sähän sen sanoitkin ;) Katson itseasiassa pitkälle tulevaisuuteen, mutta sitähän sä et usko, koska mun pitää työskennellä surutyöni pois, koska mut on niin karusti hylätty rakastaville isovanhemmille, koska vanhemmat ovat töissä olleet. Jep jep.
Ja tuolla joku huomautti, siitä, että kutsun vanhempiani kylään. Meillä on hyvin läheiset välit vanhempieni kanssa ja sekö sitten on väärin? Voin mä tietty lopettaa yhteydenpidon ja olla kauhean katkera, kun sain vietää ihania hetkiä isovanhempieni kanssa. Mä olen niiin surullinen, että sain monta, monta, monta hyvää ja ihanaa muistoa. Luojan kiitos, kerkesin olla isovanhempieni kanssa, vaari kuoli kun olin 16 vuotta.
[/quote]
Eli toistat samaa kaavaa kuin vanhempasi: olet mahdollisimman paljon poissa lastesi luota! Töissä, opiskelemassa, mummolassa - missä tahansa, paitsi lasten luona. Kuten ehkä huomaat, et kirjoita vanhemmistasi vaan isovanhemmistasi, jotka olivat olosuhteiden pakosta vanhempia läheisempiä.
Minusta 22v 3 lapsen äiti, jolla on ammatti ja pitkä työura ja uusi koulutus edessä on lähinnä säälittävä suorittaja. Töissä kun et millään matematiikalla ole ennättänyt olemaan vuotta pitempään.
[/quote]
Vastaanpa nyt vielä yhden kerran: lapseni ovat olleet aina mukana mummolassani käydessä, paitsi silloin, kun olen mummoani auttanut, esim vienyt lääkäriin. Ensimmäisen lapsen jälkeen oli pakko mennä lyhyen hoitovapaan jälkeen heti ensimmäiselle vapautuneelle kursille, onneksi osat tunneista sai hoidettua etänä. Helppoa oli yhden lapsen kanssa opiskella, siivota yms.Töihin menin ekan kerran 14 vuotiaana, vedin kylälläni 4h-kerhoa, jonka jälkeen kesätöinä myin kasviensiemeniä. 16 vuotiaana koulun ohella olin puhelinmyyjänä, samalla kun opiskelin.
Mikä sinä muuten olet arvostelemaan muita, ilman mitään tietämistä toisten asioista tai elämäntilanteista? Loukkasiko se, etten koe, että minut on hylätty? Vanhempani ovat minulle erittäin, erittäin rakkaita. Niin on myös isovanhempani, vaari oli läheisempi kuin mummoni. Mutta sinähän sen tiedät, miten asiat ovat vaikuttaneet minuun, koska sinä vain tiedät. Olet kaikkitietävä, näsäviisas kirjatoukka, jonka mielestä kaikkien pitäisi tehdä niin kuin sinä itse teet. Olet niin tyypillinen avmamma, kuin vain voi olla :) Joten jospa vain kuule miettisit, miksi omassa elämässäsi ei ole tarpeeksi sisältöä, koska olet täällä haukkumassa ja meuhkaamassa muiden tekemisistä ja tekemästä jättämisistä. Sillä aikaa, kun sinä istut koneella (mitä näköjään olet tunteja tehnyt), minä olen omistautunut omalle perheelleni. Käytän tietokonetta hyvin vähän ja vielä vähemmän nettiä, koska olen perheeni kanssa. Mutta kyllä, hyvin voisin jättää esikoiseni (3v) muutamaksi yöksi isovanhemmilleen, koska siitä tykkää niin esikoinen sekä myös isovanhemmat. JA vielä, vanhempani itse siis soittavat, voiko lapseni mennä heille yökylään, ikinä ei ole tarvinnut pyytää.
Mutta toivon sinulle kaikesta huolimatta hyvää kesää perheesi kanssa (jos sinulla sellainen on) ja pyydän sinua käyttämään myös omaa järkeä, eikä vain kirjoja kasvatukseen! Olet ehkä huomannut, että kaikki vinkit eivät sovellu joka perheeseen ;)
[/quote]
Sinulla on nähävästi lisäksi aika vahvoja ymmärtämisvaikeuksia, koska et tajua, että tässä ketjussa kirjoittaa lisäksesi moni muukin eikä vain yksi, joka suositteli sinulle lukuharrastusta. Se en muuten ollut minä, joten mistä ihmeestä vedät tähän näsäviisaan kirjatoukkuuden? Vai onko sinulla jotain sitä vastaan, että muut lukevat, opiskelevat, ymmärtävät lukemansa ja tajuavat, mikä ero on tutkimustuloksilla ja mielipiteellä.
Uskon toki, että olet kerännyt miljoonaomaisuuden 4H-yhdistyksen kerhonvetäjänä, koska niin kovasti korostit sitä, että olet työlläsi ansainnut rahaa ihan säästöön asti. Senkin uskon, että lapsensaamisen jälkeen piti mennä siihen koulutukseen, johon sattui pääsemään eikä ollut mahdollisuutta miettiä, mitä oikeasti haluaa. Lapsihan oli toivottu etkä halunnut häneen ripustautua (etkä toisaalta uskaltanut kovasti rakastaa, koska hänkin saattaa lähteä luotasi).
Jos olen vastannut sinulle klo 13.05 ja uudestaan noin 15.15, niin en ole ollut koneella tuntikaupalla vaan kahdesti (ymmärrätkö eron: ensimmäisessä tapauksessa olen koneella koko ajan, toisessa tapauksessa olen ensin kerran ja kahden tunnin kuluttua uudestaan ja siinä välissä teen jotain muuta). Sinä olet ollut koneella huomattavan vähän eli tässä ketjussa klo 9.50, 10.15, 13.28 ja 16.58 - tai ainakin kirjoitit omin pienin kätösin, että "minä olen omistautunut omalle perheelleni. Käytän tietokonetta hyvin vähän ja vielä vähemmän nettiä, koska olen perheeni kanssa". Minusta tuo ei vaikuta hyvin vähältä netinkäytöltä!
Mutta tee ihan niin kuin tahdot ja uskottele, että kaikki on hyvin. Jotkut kompensoivat unelmistaan luopumisen inttämällä, että juuri heidän tapaansa elää ei saa kritisoida.
Onks tää vitsi?? Huono sellainen!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai, että oikein "lomalle"? Lapsesta vai? Lapsi ei sitten ole ansainnut "lomaa". Viiden vuoden kuluttua voittekin sitten antaa lapsen vaikka adoptioon.
Huhhuh, no en tosiaankaan jättäisi. Ehkä pitkän viikonlopun ajaksi korkeintaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ikinä voisi jättää. Omat kaksoset on 1v8kk ja en ole ollut edes puolta päivää erossa. Tuossa vaiheessa on vielä paha eroahdistuskin?
Viikko varmaan ihan ok, kaksi kuulostaa vähän liian pitkältä ajalta. Itse olen jättänyt 1.5 vuotiaan 4 yöksi hoitoon ja kaikki meni varsin hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
no en kyllä noin pientä noin pitkäksi aikaa hoitoon laittais. eikö sitä sanota että vuos/per päivä mitä erossa vanhemmista..
Yksi yö/ikävuosi... tämä on hyvä ohjenuora. Joten ei, en missään tapauksessa jättäisi 1-vuotiasta viikoksi. Vuorokaudeksi voisin jättää ja olen jättänytkin.
1 ikävuosi = 1 pvä. En olisi itse koskaan jättänyt viikoksi saati kahdeksi vuoden ikäistä lastani. En edes koko viikonlopuksi. Ihmettelen teitä vanhempina, surkeeta.
Lapsesta riippuen...! Meillä on ollut lapsi jo 5 kk iässä vajaan viikon mummolassa hoidossa, töiden ym pakottamana. Tänä keväänä lapsen ollessa 1 v 4 kk, olimme etelän matkalla ja lapsi jäi siksi aikaa isovanhemmille hoitoon. Hoitoaika oli yhteensä n. 2 vk. Eikä ollut milläänsäkään. Tietysti huomasi kotiin tullessa, että ikävä oli ollut (miksi ei olisi, oli itselläkin) mutta ei niin kova että olisi seurannut jotain ikävää (kutenunettomuutta). PIkemminkin päinvastoin. Lapsi nukkui mummolassa paremmin kun kotona. :)
Ihan miten teistä itsestänne tuntuu. Älkää tulko kysymään täältä mielipidettä, koska avmammat ei ole erossa lapsistaan ikinä! Ne asuu vielä 30 vuotiainakin kotona, ettei vaan tule eroahdistusta, lapselle tai vanhemmille!
En ikinä jättäisi noin pientä viikoksi ilman vanhempiaan. En ikinä. En voisi lomailla, vaikka kuinka olisi tutut isovanhemmat hoitajina. Älkää menkö, ehditte myöhemminkin.
Tämän keskustelun luettuani en enää yhtään ihmettele miksi niin monet päätyvät eroon pikkulapsiaikaan ja mies vähintään pettämään.
Vauvan syntymästä lähtien siis ensimmäinen vuosi eletään pelkästään vauvalle. Sitten on teoreettisesti mahdollista kokeilla tehdä jotain muutakin kuin olla 24/7 lapsen kanssa. Sitäkään ei läheskään kaikki tee, koska ehkä sittenkin lapsi traumatisoituu.
Ja kun sitten ehkä joskus uskaltaisi laittaa sen lapsen hoitoon, ei enää kiinnosta viettää aikaa sen vieraan miehen kanssa, joka on sikamaisesti jo yrittänyt tutustua lapseen ja pitää samalla myös suhdetta yllä vaimoonsa. Mieshän vaan on itsekäs sika, joka ei ymmärrä lapsista mitään eikä myöskään toki naisestakaan.
Ja kun mies sitten kyllästyy olemaan pelkkä rahapuu omassa elämässään, kun ei saa olla isä eikä aviomies, on naisen hyvä sitten kertoa isoon ääneen kaikille miten julmasti mies vain lähti ja jätti.