Lue keskustelun säännöt.
1-vuotiaan jättäminen hoitoon isovanhemmille loman ajaksi
22.07.2013 |
Meillä vanhemmilla olisi mahdollisuus lähteä viikoksi-kahdeksi lomalle ulkomaille tuttujen pariskuntien kanssa, jotka myös jättävät lapset kotiin. Meidän lapsemme on hieman yli yksivuotias, reipas tyttö. Mummo ja pappa ottaisivat lapsen mielellään hoitoon loman ajaksi ja lapsi viihtyykin heidän kanssaan todella hyvin, on ollut yön yli hoidossakin muutaman kerran ilman mitään ongelmia. Mummo ja pappa ovat tytölle tuttuja ja turvallisia, he ovat olleet paljon mukana perheemme arjessa.
Mitä mieltä olette? Onko kokemuksia 1-vuotiaan hoitoon jättämisestä, onko sujunut hyvin vai onko 1-vuotias vielä liian pieni olemaan erossa vanhemmistaan viikon-kaksi? Olemme vähän kahden vaiheilla lähdemmekö vai emme. Toisaalta tekisi kovasti mieli lomalle ja uskomme että lapsella menisi isovanhempien hoidossa oikein hyvin, mutta toisaalta pelottaa että jos ikävä sitten iskeekin (lapselle tai meille vanhemmille).
Kommentit (117)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.07.2013 klo 20:50"]
Ihan miten teistä itsestänne tuntuu. Älkää tulko kysymään täältä mielipidettä, koska avmammat ei ole erossa lapsistaan ikinä! Ne asuu vielä 30 vuotiainakin kotona, ettei vaan tule eroahdistusta, lapselle tai vanhemmille!
[/quote]
Ja päläpälä, tässä kenenkään kolmekymppiset asu kotona. Mun mielestä on aivan järjetöntä jättää vauva tai yksivuotias kahdeksi viikoksi hoitoon. Kannattaisko vähän miettiä sitä lastentekoa ellei pysty lomailemaan lapsensa kanssa. Toi kaksiviikkoa on tosi pitkä aika koululaisellekin, mutyta saahan sitä aina selitellä, että " niin tykkää ja viihtyy hoidossa 2 että saa itselleen hyvän omantunnon.
Itsekkäät vanhemmat täällä peukuttamassa alaspäin. Ei missään nimessä saa jättää noin pientä yksin. Luulisi nyt, ettei vanhemmat edes itse haluaisi olla noin pitkää aikaa erossa lapsestaan, mutta näköjään meitä on moneen junaan....
Ei missään nimessä lomalle lapsesta, niinkuin 3 kirjoitti! Mielellämme ottaisimme lapsen mukaan, mutta loman on tarkoitus olla "lapseton", ei siis meidän päätöksestämme. Ja vaikka rakastamme lastamme suuresti ja vietämme koko perheen kesken aikaa kaikista mieluiten, myös tämä mahdollinen loma tuntuu kivalta mahdollisuudelta. Mielestäni ne kaksi asiaa eivät suinkaan ole toisensa poissulkevia.
Varmaan viikko olisi se maksimi, minkä olisimme lomalla. Olemme kovasti miettineet, onko se liian pitkä aika pienelle olla erossa vanhemmista. Tyttö kuitenkin viettää paljon aikaa isovanhempien kanssa (asumme hyvin lähekkäin), joten luulisin, että he ovat lapselle vähän kuin "kakkosvanhemmat". Isovanhemmilla on myös mahdollisuus tulla hoitamaan lasta meidän kotiimme, jolloin tyttö olisi kaikkein tutuimmassa ympäristössä. Yökyläilyt on aiemminkin menneet tosi hyvin. Tavallaan voisin uskoa että pidempikin aika menisi ilman suurempia ahdistuksia ja traumoja. Silti vähän epäilyttää - onkohan se merkki siitä, että ehkä aika ei ole vielä kypsä erota lapsesta niin pitkäksi aikaa ja pitäisi siirtää lomailua myöhemmäksi...?
ap
Hylkäämiskokemus tuossa iässä näkyy aikuisena kiintymyssuhdeongelmina eli kuten joku tuossa kirjoitti, oli hänen alle 2v lapsensa 2 vko ilman vanhempia ilman sen isompia ongelmia. Niitä ei näy, koska lapsen maailma on käännetty ylösalaisin eikä enää ole ketään, johon luottaa. Lapsi on yksin, ikävä ja suru padotaan, samoin ilo. Hylätty lapsi eroaa aikuisena eikä kykene elämään muiden kanssa terveellä tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En osaa kuvitella, että jättäisin oman lapseni tuossa iässä viikoksi, saati kahdeksi hoitoon. Kyllä niitä lomailumahdollisuuksia varmasti tulee vielä, kun lapsi kasvaa ja kestää eron paremmin. Mutta jos teistä tuntuu, että lapsen voi jättää, niin mikään ei estä. Voihan olla että kaikki menee hyvin tuttujen isovanhempien seurassa. Mutta kyllä viikko on varmaan jo ihan maksimi.
No hienoa, että isovanhemmat ovat valmiita luomaan tuollaisen kiintymyssuhteen lapsenlapsiin! Kaksi viikkoa on aika pitkä aika, mutta viikko sopiva. Oma teinini oli kolme vuorokautta 3 kk:n ikäisenä ja vuoden vanhana isovanhemmilla ja erittäin tasapainoinen poika on tullut. Nytkin 16-vuotiaana jos ei ole pariin päivään ole ollut mummin kanssa yhteydessä, tulee tarve heti soittaa. Ja myös minun kanssa on erittäin lämpimät välit.
Hyvää matkaa ja nauttikaa täysin siemauksin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo mitä 17 kirjoitti kannattaa ottaa huomioon. Tietenkään ei ole 100% varmaa että noin käy, mutta jotakuinkin tuo on se mihin asiantuntijat pohjaavat sen 1yö/1ikävuosi suosituksen, eli ihan mahdollinen seuraus. Ja kuka haluaisi omalla lapsella kokeilla sattuuko kohdalle?? Käytetään niitä turvavöitäkin vaikkei kolaria välttämättä kaikille satu ikinä.
[quote author="Vierailija" time="22.07.2013 klo 21:04"]
No hienoa, että isovanhemmat ovat valmiita luomaan tuollaisen kiintymyssuhteen lapsenlapsiin! Kaksi viikkoa on aika pitkä aika, mutta viikko sopiva. Oma teinini oli kolme vuorokautta 3 kk:n ikäisenä ja vuoden vanhana isovanhemmilla ja erittäin tasapainoinen poika on tullut. Nytkin 16-vuotiaana jos ei ole pariin päivään ole ollut mummin kanssa yhteydessä, tulee tarve heti soittaa. Ja myös minun kanssa on erittäin lämpimät välit.
Hyvää matkaa ja nauttikaa täysin siemauksin!
[/quote]
Ongelmana on se, että pieni lapsi ei kykene luomaan isovanhempiin kiintymyssuhdetta, koska sen luominen omiin vanhempiin (yleensä vahvemmin äitiin) on tuossa vaiheessa vielä kesken. Tilalle ei voi tulla kukaan tai mikään. Lapsi ei kykene moniin samanarvoisiin ihmissuhteisiin vaan ainoastaan muutamaan. Väkeä voi olla ympärillä runsaasti, mutta todellisen kiintymyssuhteen lapsi luo yhteen tai kahteen. Enempään eivät kyvyt ja kapasiteetti riitä.
Lapsi ei tuossa iässä kykene säilyttämään muistoa ja kuvaa äidistä kuin vuorokauden verran. Sen jälkeen kuva katoaa ja lapsi jää emotionaalisesti yksin. Isovanhemmat voivat näennäisesti antaa turvaa, mutta lapsesta tulee itselleen orpo. Omalle lapselle en sellaista kokemusta halua antaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ikinä jättäisi noin pientä viikoksi tai kahdeksi. Ihan järkyttävä ajatuskin. Lomailla ehditte loppuikänne, mikä pakko se on noin pieni jättää viikoksi? En usko ollenkaan, että tämä olisi elämänne viimeinen tilaisuus lomailla kahdestaan.
[quote author="Vierailija" time="22.07.2013 klo 21:04"]
No hienoa, että isovanhemmat ovat valmiita luomaan tuollaisen kiintymyssuhteen lapsenlapsiin! Kaksi viikkoa on aika pitkä aika, mutta viikko sopiva. Oma teinini oli kolme vuorokautta 3 kk:n ikäisenä ja vuoden vanhana isovanhemmilla ja erittäin tasapainoinen poika on tullut. Nytkin 16-vuotiaana jos ei ole pariin päivään ole ollut mummin kanssa yhteydessä, tulee tarve heti soittaa. Ja myös minun kanssa on erittäin lämpimät välit.
Hyvää matkaa ja nauttikaa täysin siemauksin!
[/quote]
Ja kun poika on 30, on hän yhä äidin ja mummin kanssa peläten, että hänet jätetään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jättäisin kyllä itse matkan tekemättä jo ihan sen takia että minulle itselle tulisi liian ikävä :(
Kuka nyt voi olla viikon erossa 1v:sta jos ei ole pakko...saati 2 viikkoa!
Meillä 1v. on ollut mummolassa pari kertaa yökylässä mutta vain sen 1 yön ja vaikka hyvin meni niin ikävä tuli puolin ja toisin.
En usko, että yksittäinen traumaattinen kokemus pienenä aiheuttaa suuria ongelmia psyykeeseen ja väitän, että tällainen viikon tai kahdenkin ero vanhemmista unohtuu hyvässä ja hellässä hoidossa pian eikä - niin kuin moni lapsensa pienenä hoitoon jättäneet täällä korostaa - aikuisena ole asiasta minkäänlaista negatiivista seurausta.
MUTTA kukaan ei kai voi kieltää, etteikö lapsi ikävöisi, tuntisi eroahdistusta, hylkäämistä ja jopa täyttä paniikkia siitä, että ei näe vanhempiaan enää ikinä. 1-vuotias kun ei kykene millään tasolla tajuamaan, että näkee ne vanhemmat sen viikon tai kahden jälkeen. Onko se oma loma, kiva aikuisten viikko tai kaksi sen arvoista? Onko oikeasti kiva lomailla, kun ihan tietää, että se lapsi on joko näkyvästi paniikissa tai pienen päänsä sisällä täysin hukassa kykenemättä sitä edes ilmaisemaan kenellekään? Vaikka isovanhemmat vakuuttaisivat kuinka, että lapsi on kuin itse aurinko, niin eiköhän se johdu siitä, että lapsi takertuu niihin, jotka eivät vielä ole hylänneet, jotta ei jäisi yksin. Siis siihen auttaa vain pelkkä hyväntuulinen käytös, muutenhan hänet hylätään taas.
Minä en voisi lomailla ilman lastani, jos hän olisi noin pieni. Me lomailimme 10 kk:n ikäisen kanssa kaksi viikkoa Saksaa kierrellen. Kuopus oli 7 kk, kun matkustimme koko perhe Italiaan ja mukana oli tosiaan pariskunta, joka alunperin oli toivonut lapsetonta lomaa ja joka ei ottanut omia lapsiaan mukaan, vaikka me sitten otimmekin (heidän lapsensa olivat jo isommat). Sovittiin vain, että he toteuttavat omaa ohjelmaansa, jos meidän lapsiperhe-elämä alkaa ahdistaa.
Minä siis ottaisin tuon 1-vuotiaan mukaan ja sopisin kaveriperheen kanssa, että he voivat viettää omanlaistaan lomaa ja tahtoessaan voivat liittyä seuraan. Jos lomakohde olisi erittäin hankala pikkulapselle, en lähtisi lainkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voin vain vastata omasta puolestani lukematta toisten vastauksia: Ei tulisi mieleenkään! Aivan äärimmäisen pakon edessä (esim. sairaalareissu karanteenia vaativan taudin takia tms.) voisin olla kaksi viikkoa erossa lapsestani, jos tietäisin isän olevan koko ajan lapsen kanssa.
Ap:n kuvailemassa tilanteessa voisin olla ehkä yhden tai kaksi yötä mökillä tms. En edes haluaisi lentää kovin kauaksi.
Kiitos kaikille vastauksista! Kyseessä on siis yhden tuttavapariskunnan "häämatka", ovat juuri menneet naimisiin ja sen kunniaksi olisi tarkoitus lähteä muutaman muun tutun pariskunnan kanssa vuokrattuun villaan lomalle. Koska kyseessä on toisten "häämatka", emme voi toimia toiveita vastaan, joten lomalle lähdetään ilman lasta tai sitten jäämme kotiin. Läsnäolomme ei ole mitenkään välttämätöntä, tuttavat kyllä ymmärtävät jos jäämme kotiin. Eikä meillä mikään pakko ole matkalle päästä, vaikka ajatus olisikin mukava.
Tuntuu kuitenkin nyt siltä, että emme taida lähteä. En ole kuullutkaan tuosta 1yö / ikävuosi -säännöstä. Mistä siitä löytyisi lisää tietoa? 21, osaatko antaa jonkin lähteen tai tutkimuksia liittyen kirjoittamiisi asioihin? Lukisin mielelläni lisää, koska en tiedä paljoakaan aiheesta. Ihan mutu-tuntumalla ajattelimme, että lapsi varmaan selviäisi ihan hyvin viikosta tuttujen hoitajien luona, mutta nyt aloin kyllä pohtia asiaa kokonaan uudestaan.
ap
Ei epäilystäkään, ettei reissu sujuisi hyvin sekä lapsella että teillä. Mutta mutta.
Suositus on vuosi per vuorokausi. Eli 7-vuotias kestää viikon. Ilman että siitä on mitään seuraamuksia. Tällaisen hylkäämiskokemuksen seuraukset tulevat vasta 25-35-vuotiaina. Esim. masennuksena. Siihen kun varaudutte, niin mikäjottei.
Btw - aika itsekäitä olette miehesi kanssa, kun asiaa edes mietitte...
Liisa Keltinkangas-Järvinen on mm. asiaa tutkinut ja kirjoittanut siitä useita juttuja ja häntä usein haastateltu ja käytetty asiantuntijan juuri kyseisessä asiassa.
Eli ikävuosi per vuorokausi. Jos lapsi olisi esim. 5-6, niin se viikko olisi varmasti ihan ok. Mutta vuoden vanha viikoksi? Oikeasti!!!
[quote author="Vierailija" time="22.07.2013 klo 20:40"]
Ai, että oikein "lomalle"? Lapsesta vai? Lapsi ei sitten ole ansainnut "lomaa". Viiden vuoden kuluttua voittekin sitten antaa lapsen vaikka adoptioon.
[/quote]No eikö mummolassa olo sitten ole lapselle lomaa?
No meillä lapsi oli 10 vrk vain isänsä hoidossa, kun itse jouduin onnettomuuden jälkeen sairaalaan. Kotiin palauutani lapsi ei aluksi tunnistanut na vierasti kovin :(
no ohi tuo meni parissa päivässä, mutta vapaaehtoisesti enkyllä suosittelisi lapsen pakko irrottamista vanhemmistaan ikinä.
Ilman muuta lapsen voi jättää! Lapsihan ei oikeastaan edes ole ihminen vaan kehittymätön olento, jolle on ihan sama, kenen kanssaon tai missä. Lapsi ei tuossa iässä edes tajua, kuka häntä hoitaa tai missä hän on.
Menkää lomalle, nauttikaa toisistanne ja pitäkää parisuhde kunnossa. Kun nainti maittaa, voi lapsikin hyvin, vai miten se vanha sananlasku meni.