Lue keskustelun säännöt.
1-vuotiaan jättäminen hoitoon isovanhemmille loman ajaksi
22.07.2013 |
Meillä vanhemmilla olisi mahdollisuus lähteä viikoksi-kahdeksi lomalle ulkomaille tuttujen pariskuntien kanssa, jotka myös jättävät lapset kotiin. Meidän lapsemme on hieman yli yksivuotias, reipas tyttö. Mummo ja pappa ottaisivat lapsen mielellään hoitoon loman ajaksi ja lapsi viihtyykin heidän kanssaan todella hyvin, on ollut yön yli hoidossakin muutaman kerran ilman mitään ongelmia. Mummo ja pappa ovat tytölle tuttuja ja turvallisia, he ovat olleet paljon mukana perheemme arjessa.
Mitä mieltä olette? Onko kokemuksia 1-vuotiaan hoitoon jättämisestä, onko sujunut hyvin vai onko 1-vuotias vielä liian pieni olemaan erossa vanhemmistaan viikon-kaksi? Olemme vähän kahden vaiheilla lähdemmekö vai emme. Toisaalta tekisi kovasti mieli lomalle ja uskomme että lapsella menisi isovanhempien hoidossa oikein hyvin, mutta toisaalta pelottaa että jos ikävä sitten iskeekin (lapselle tai meille vanhemmille).
Kommentit (117)
"Lapsihan ei oikeastaan edes ole ihminen vaan kehittymätön olento, jolle on ihan sama, kenen kanssaon tai missä. Lapsi ei tuossa iässä edes tajua, kuka häntä hoitaa tai missä hän on."
Tämä kirjoittaja on kyllä ihan hakoteillä lapsen kehityksestä. Pienni preppaus kehityspsykologiaa olisi paikallaan? Juuri tuon parin ensimmäisen kehitysvuoden aikana lapsi muodostaa kiintymystyhteidensa perustan ja kyllä 1vee hyvin erottaa omat vanhempansa muista (tutuistakin) ihmisistä. Mannerheimin lastensuojeluliitto suosittaa, että hoitoon voi jättää yö/ikävuosi -periaatteella.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kiintymyssuhdeteoria
http://demo.seco.tkk.fi/tervesuomi/item/nn:247
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kehitysteht%C3%A4v%C3%A4
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.07.2013 klo 14:06"]
Voi luoja teitä mammoja välillä täällä.. :D muistatteko itse tuosta ajasta mitään? Mistä tiedätte että ette itse ole olleet vaikka KAHTA VIIKKOA hoidossa tuossa iässä? Tuskin muistaisitte vaikka olisittekin olleet..
[/quote]
Kun masentuneita nuoria on tutkittu, on huomattu, että heistä monella oli takanaan tuollainen "ei lapsi mitään tiedä" -hylkäämiskokemus. Eivät he muista, mutta se muisto kokemuksesta on silti olemassa.
[quote author="Vierailija" time="23.07.2013 klo 13:28"]
[quote author="Vierailija" time="23.07.2013 klo 13:05"]
[quote author="Vierailija" time="23.07.2013 klo 10:15"]
[quote author="Vierailija" time="23.07.2013 klo 10:09"]
[quote author="Vierailija" time="23.07.2013 klo 09:50"]
Täällä sitä oppii sitten taas! Mä olen ollut pienenä useasti hoidossa mummolassa, asuivat melkein naapurissa. Äiti joutui menemään suoraan äitiysloman jälkeen töihin, emme koskaan olleet päiväkodissa vaan aina mummolassa. Ala-asteikäisinä vietettiin jo omasta tahdostamme suurin osa kesälomasta mummolassa. Hiisi vie, hyvä tietää, että mun masennus johtuikin siitä, eikä vakavasta koulukiusaamisesta! Sehän olikin pientä siihen verrattuna, että mut on "hylätty" pienenä mummolaan. Hieno tietää!
Ai niin, mutta vaikutuksethan huomas 25-30 v, vielä pari vuotta siis aikaa. Ikää nyt 22v, mummoon pidän tiuhaan yhteyttä, omien vanhempienkin luona vierailen kerran viikossa, kutsun heitä syömään yms. JA tämäkin on nyt sen syytä, että mut on hylätty. Hei ihan oikeasti -_-'
Tarkoitatko ap nyt viikolla 7 päivää vai 5?
[/quote]
Ja sinulla on lisäksi rakastava puoliso ja vakaa parisuhde, ei irtosuhteita?
[/quote]
Itseasiassa kyllä! Mieheni kanssa oltu teini-iästä asti yhdessä, 3 lasta, naimisissa eikä irtosuhteita :) Eikö saisi olla? :O
[/quote]
Kai se jostain kertoo, jos olet 22v ja sinulla on 3 lasta. Jotain surutyötä näyt tekevän lisääntymällä aktiivisesti siinä iässä, jossa muut rakentavat perustaa tulevalle. Sinä et uskalla, koska pelkäät, että vain tässä näkyvä on olemassa?
[/quote]
Olisi mulla muuten kaksi lasta, mutta viimeiset on kaksoset :P Mulla on ammatti, opiskelen kohta seuraavan ammatin. Olen ehtinyt olla töissä, säästää rahaa ja olemaan hyvä äiti. Joo, perhana, en uskalla rakentaa tulevaa varten kunnon pohjaa, sähän sen sanoitkin ;) Katson itseasiassa pitkälle tulevaisuuteen, mutta sitähän sä et usko, koska mun pitää työskennellä surutyöni pois, koska mut on niin karusti hylätty rakastaville isovanhemmille, koska vanhemmat ovat töissä olleet. Jep jep.
Ja tuolla joku huomautti, siitä, että kutsun vanhempiani kylään. Meillä on hyvin läheiset välit vanhempieni kanssa ja sekö sitten on väärin? Voin mä tietty lopettaa yhteydenpidon ja olla kauhean katkera, kun sain vietää ihania hetkiä isovanhempieni kanssa. Mä olen niiin surullinen, että sain monta, monta, monta hyvää ja ihanaa muistoa. Luojan kiitos, kerkesin olla isovanhempieni kanssa, vaari kuoli kun olin 16 vuotta.
[/quote]
Eli toistat samaa kaavaa kuin vanhempasi: olet mahdollisimman paljon poissa lastesi luota! Töissä, opiskelemassa, mummolassa - missä tahansa, paitsi lasten luona. Kuten ehkä huomaat, et kirjoita vanhemmistasi vaan isovanhemmistasi, jotka olivat olosuhteiden pakosta vanhempia läheisempiä.
Minusta 22v 3 lapsen äiti, jolla on ammatti ja pitkä työura ja uusi koulutus edessä on lähinnä säälittävä suorittaja. Töissä kun et millään matematiikalla ole ennättänyt olemaan vuotta pitempään.
[quote author="Vierailija" time="22.07.2013 klo 22:09"]
Ei epäilystäkään, ettei reissu sujuisi hyvin sekä lapsella että teillä. Mutta mutta.
Suositus on vuosi per vuorokausi. Eli 7-vuotias kestää viikon. Ilman että siitä on mitään seuraamuksia. Tällaisen hylkäämiskokemuksen seuraukset tulevat vasta 25-35-vuotiaina. Esim. masennuksena. Siihen kun varaudutte, niin mikäjottei.
Btw - aika itsekäitä olette miehesi kanssa, kun asiaa edes mietitte...
[/quote]
Eli mulla on tässä nyt sitten vuosi aikaa ennen kuin alan oireilla noista suunnattomista hylkäämisistä!
Vielä kun ei ole mitään näkynyt vaikka ikää on 34v.
Ja olen ollut hoidossa 3-kuisesta lähtien päivistä reiluun viikkoon niin molemmilla isovanhemmilla kuin myös tädin luona.
Sen sijaan kyllä ikäisissäni näkyy niitä, joilta se napanuora ei ole vieläkään katkennut, kun lapsesta asti äiti pitänyt kynsin hampain kiinni. Vai mistä luulette mm. johtuvan, että joku on esimerkiksi nk. mammanpoika?
mammanpoika on av-ämmän lapsi, joka ei ole ollut erossa äidistään yhtäkään yötä 20-v mennessä. ettei vaan saa traumoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
3kk ikänen vauva 3 viikkoa mummollaan. Lapsen vanhemmat 500km päässä vissiin muuten vaan, työttömiä kumpikin.Tämmönen tapaus.
Kyllä mä voisin jättää parivuotiaani äidilleni ja olen jättänytkin. Äitini huolehtii hänestä aivan yhtä hyvin kuin minäkin. Olen sairastellut ja joutunut olemaan sairaalassa ja miehen pakollisten työmatkojen aikana poikamme on ollut äidilläni melkein syntymästään saakka joskus viikonkin eikä ole ollut mitään ongelmaa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä on kyllä ihmeellisiä ihmisiä. Ihan kuin vanhemmat tekis suurenkin synnin jos jättävät lapsen luotettavalle aikuiselle, omille isovanhemmilleen hoitoon. Ei elämä siihen lopu että saadaan lapsia! Itse oon pienestä saakka ollut isän siskolla hoidossa, pitkiäkin pätkiä vanhempieni työn vuoksi. En ole saanut traumoja, tätini on minulle kuin kolmas vanhempi ja minusta se on vain hyvä juttu.
Vierailija kirjoitti:
3kk ikänen vauva 3 viikkoa mummollaan. Lapsen vanhemmat 500km päässä vissiin muuten vaan, työttömiä kumpikin.Tämmönen tapaus.
Miten tää liittyy asiaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä vietin aika pienenä monta kesää tätini ihanassa maalaistalossa järven rannalla. Ei mun vanhemmat siis minnekään lomalle lähteneet, olivat kotona ja töissänsä.
Muistan nämä kesät, niin pienestä kuin pystyn muistamaan, aivan ihanana aikana. Oli sitten tietysti ihan kiva palata kotiinkin, mutta mistään eroahdistuksesta ei ollut tietoakaan.
Lapset ovat hyvin joustavia, jos vain heillä on hyvä olla, niin viihtyvät kyllä muuallakin kuin kotona, joskus ehkä paremmin kuin kotona. Epäilen, että sitä juuri nämä jotkut mammat pelkäävätkin.
Täällä on useinkin näkynyt juttuja siitä, kuinka muutamat eivät ikinä päästä vähän isompaakaan lasta yökylään, eivät koskaan anna kenenkään muun hoitaa lastaan. Joskus salaa mietin, että juuri näistä tulee niitä hirviöanoppeja.
Kukaan teistä "ei saa jättää"-tyypeistä ei oikeasti edes tiedä, miten omalla kohdallanne on toimittu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitäköhän miehenne on mieltä, haluaisivatko he lähteä lomalle ja päästä pukille?
No mun mies ei halunnut antaa meidän esikoista vanhemmilleen edes yhdeksi yöksi noin pienenä. Lapsi oli tuolloin 1½v. ja toinen tulossa. Isovanhemmat sitten ajattelivat, että saisimme hengähtää hetken kun he hoitaisivat lasta. Mä siinä vielä mietin, että miten sanoisin nätisti että ei kiitos, kun mies jo ilmoitti että ei. Lapsi ei ole yökyläilyyn vielä valmis. Isovanhemmat vähän vänkäsivät, mutta mies ei asiasta alkanut edes keskustelemaan.
En usko, että mies olis tuolloin matkallekaan lähtenyt ilman lasta. Vähän päälle 3v:nä esikoinen sitten omasta halustaan lähti mummolaan yökylään ja yökyläily sujui ongelmitta. Muut lapset seuras perässä aikanaan. Välit isovanhempiin on hyvät, vaikka yökyläilyt alkoi vasta noin myöhään. Ei se lapsi niitä tarvi luodakseen suhteita isovanhempiin.
Kaksi viikkoa tuntuu liian pitkältä ajalta, viikko ihan kohtuulliselta. Varmasti vaikeampaa vanhemmille olla erossa lapsesta kuin toisin päin. Omille vanhemmilleni voisin todellakin jättää. Mielestäni on parempi jättää vauva isovanhemmille hoitoon kuin kiduttaa vauvaa lentokoneessa ja helteessä (olettaisin, en toki tiedä oletteko suuntaamassa lämpöiseen).
Itse tunnet lapsesi ja isovanhemmat. Jos järjestely sopii teille niin miksei :) Lapsi ei varmasti saa traumoja, paits jos jatkatte koko elämänne tuota että vanhemmat lomalle ja lapsi saa jäädä Suomeen että on pois vaivoista, 5vn kanssa ei enää onnistu.
Mutta serkkuni ainakin viettivät lapsina puolet kesästä mummolassani ja ihan kelpo aikuisia niistä on tullut. Isovanhemmatkin tykkäävät kun tulee päiviin vähän vaihtelua :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1-vuotias on liian pieni 1-2 viikon hoitojaksolle. Tässä ei ole mitään epäselvyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Kukaan teistä "ei saa jättää"-tyypeistä ei oikeasti edes tiedä, miten omalla kohdallanne on toimittu.
Minäpä tiedän. Minut on aina otettu tuon ikäisenä matkalle mukaan. Samoin pikkuveli on otettu, lukuun ottamatta kertaa jolloin lähdettiin sukulaisperheen kanssa etelään. Veli oli liian pieni (vastasyntynyt), joten äiti jäi hänen kanssaan kotiin ja minä menin isän kanssa matkalle.
Ja itsehän olen ollut vain muutaman kk ikäisenä purjehtimassa vanhempien kanssa. Eivät aikoneetkaan jättää kotiin isovanhempien luokse. Ja hyvä niin, olen pienestä asti rakastanut merta, enkä ole koskaan pelännyt merellä.
Kylläpäs täällä on tietäväisiä mammoja, jotka ovat valmiit tuomitsemaan muita tietämättä mitään taustoista.
Joku aika sitten oli täällä ketju, jossa tiedusteltiin lasu-kokemuksista. Yllättävän paljon oli noita, joiden lapsista oli tehty lasu.
Lienevätkö samat mammat nyt täällä kiillottamassa sädekehäänsä virtuaalimaailmassa, kun reaalimaailmassa menee päin ...
Itse en omia lapsiani ole jättänyt, enkä jättäisi nuorempaa (2,5 v.) vieläkään edes viikoksi.
Minut on jätetty tuon ikäisenä viikon ajaksi, kuin lapsesi on nyt. En tunnistanut kunnolla vanhempiani, kun he saapuivat, ja itkin, kun minut otettiin mummon sylistä pois ja äitini vei pakolla kotiin. Mummoni ei tuon viikon aika päässyt edes vessaan ilman minua, kun hädissäni takerruin kiinni, ettei minua vaan jätetä.
Nuorena ja aikuisena olen ihmetellyt usein tunnetta, joka aiheuttaa joskus levottomuutta. Nimittäin tulee tunne, etten kuulu minnekään enkä kellekään, ja tuntuu että joka paikassa on paha olla, vaikka kuinka on perhe ja välittäviä ihmisiä. Tuntemukset menevät yleensä päivässä parissa ohi, mutta psykologiystäväni kertoi juteltuani asiasta, että pienenä koetut jutut kumpuavat sisältä. Kuulemma jopa traumaattinen syntymä voi vaikuttaa ihmisen luonteeseen ja kykyyn käsitellä vaikeita asioita. Uskokoon ken tahtoo, mutta sen minä uskon, että tuo hylkäämiskokemus on vaikuttanut omaan kykyyni luottaa ja solmia vahvoja ihmissuhteita. Omia lapsiani en jätä, ennen kuin ovat niin isoja, että osaavat keskustella asiasta ja ymmärtävät selkeästi ajankulun ja päivien määrän.